Pyytelen jo etukäteen anteeksi tän postauksen lykkääntymistä. Tekosyitähän löytyy aina, mutta koulun voi yhdeksi niistä sanoa. Olin siis Oulussa kattomassa Bodomia ja Enskoja viime viikonloppuna. Itseasiassa juuri näihin aikoihin viikko sitten istuttiin Teatrian edessä siemaillen juomisia ja nauttien hyvästä seurasta. Niin siis kunhan oltiin ensin päästy sinne. Käveltiin sitten muutama kilometri harhaan, hupsista.
Eikä edes paleltanut, oikeastaan yhtään. Ei ainakaan varpaita. Nimimerkki jäädyttänyt varpaansa liian monesti ja siksi ne jäätyy aina yhä helpommin ja helpommin. Löysin siis täydelliset talvijonotuskengät, niistä ei tingitä enää!
Sormien jäätyminen ei varmaankaa kuitenkaan liittynyt siihen, että piirtelin loppuun Alexin kuvaa, jota olin monta koulutuntia piirrellyt ilman mallia. Kuvan oon joskus nähnyt, mutta mallia en juurikaan ottanut, vaan sillä mentiin mikä oli oman pään sisällä. Eihän se nyt ihan näköinen ole, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Ennen paikan päälle menoa piti käydä juoksentelemassa ympäri Oulua keräten vaatteita ja mm. Tigin lakkaa mukaan. Rahat hupeni sitten sinne, joka esti mua keikalta itsessään ostamasta oikeastaan mitään. Se oli iteasiassa hyvä juttu, koska mulla on muutenkin vaatekaappi täynnä bändipaitoja, joille en keksi käyttöä. Ideoita?
Pärstä ja asu näytti keikoilla kutakuinkin tältä.
Ompas lässähtäneet hiukset ja jakaus näkyy vähän turhan selvästi. Aina ei voi voittaa.
Eturivin keskelle tallusteltuamme Jainan kanssa kävin ostamassa juomaa meille, mikä oli ehdottomasti järkevä ratkaisu. Tuttuja tuli kohtalaisesti bongattua, ja uusienkin ihmisten kanssa pari sanaa vaihdettua. Paikat oli tosi hyvät, eikä bändienkään vedoissa sen suurempia valittamisia. Ehkäpä nyt niihin keikkoihin sitten..
Illan ensimmäisen pestin sai ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli pettymys. Yksi paskimmista bändeistä, joita oon livenä nähnyt. En syttynyt, en sitten yhtään. Sarjaa Sonata - jollei jopa pahempi. Onneksi puolen tunnin setti oli nopeasti ohi ja pääsi kasvattamaan fiilistä Enskoja varten.
Odottelin sound checkin ja odottelun aikana soivaksi Finntrollia tai Korpiklaania. Kumpaakaan ei sitten kuulunut. Värttinä ei oikeen sopinut tunnelmaan, mutta asiansa kuitenkin ajoi. Illan järkkäys toimi hyvin, eikä bändit olleet ainakaan yhtään myöhässä. Teatrian keikat ovat yleensä toimineet hyvin, mutta tää on kyllä varmasti yksi parhaista millä oon ollu, teknisen toteutuksen suhteen nimittäin.
Ensiferumin päästessä lavalle sytyin kunnolla. Yllätyin itsekkin miten fiilis nousi kohisten. Olihan bändi ehkäpä mulle se illan odotetuin. Settilista jäi mun mielestä vähän vaisuksi. Odottelin kovasti Deathbringer from the Skytä ja Smoking Ruinssia, mutta kumpaakaan ei kuulunut. Ja myös Stone Cold Metalia, koska siinä on se TÄYDELLINEN livefiilistelykohta! Bändin esiintyjänlahjat ja musiikin mukaansa tempaavuus korvasi hyvin pitkälle parhaiden biisien puuttumista.
Viimeistään Twilight Tavern räjäytti tunnelman. "THEIR WARRIOR SOULS FOREVER REJOICE, TWILIGHT TAVERN!" -huudot raikuivat ympäri rakennusta ja myöskin muutamaa biisiä aiemmin ollut Lai Lai Hei sai ihmiset yhtymään yhteislauluun. Into the Battle aukesi mulle keikalla ja nyt se on soinut täällä melkoisesti.
Setissä oli jonkin verran mulla vähän kuuntelematta jääneitä biisejä, mutta siitäkin huolimatta nautin täysin rinnoin. Token of Time lopetuksena (jos oikein muistan) oli toimiva, vaikka odotinkin viimeistään silloin Deathbringeriä. No jääpä jotain ensi kesän keikoillekkin, nämä nimittäin on PAKKO nähdä uudestaan asap.
Bodom soitteli kutakuinkin aikataulussa, joko ne aloitti hiukan ennen aikojaan tai sitten keikka oli vähän oletettua lyhyempi, sillä oltiin ulkona rakennuksesta jo 23:50 pakollisten pärstä kuntoon -peilailuiden jälkeen. Keikka itsessään oli helvetinmahtavantajuttomanupea!
Paitsi että se meni multa oikeestaan täysin ohi.
Kiitos sen herrasmiehen, joka änkesi viereeni eturiviin. Ja jolle ei riittänyt eturiviin pääsy. Vaikkei sillä ollutkaan kavereita keikalla, se silti tunki koko keikan ja yritti litistää minua. Litistää on väärä sana, en oo koskaan joutunu nii kauhean työnnön ja tarkoituksellisen hakkaamisen osaksi. Iskin suoraan kynnet herran käteen, ja jossain välissä keikkaa tajusin hänen käsiensä vuotavan verta.
Ei edes säälittänyt, sen verran nimittäin kärsin itsekkin. Polven se väänti lähes sijoiltaan painaen sen eturivin aitaa vasten ja hakkasi kovasti nyrkeillään "VITUN LEHMÄ" -kommenttien saattelemana. Aivan ihana järkkäri ensin yritti vähän estellä, mutta eihän siitä mitään tullut.
Keikalta muistan parhaimpina biiseinä Roundtrip to Hell and Backin ja Bodom Beach Terrorin (joka sai veret kuohumaan mun sisällä. Se alun rumpusoolo teki niin hyvän fiiliksen, että biisissä oli pakko olla jotakuinkin mukana, vaikkei se kovin helppoa tuosta yllämainitusta syystä ollut.) Blooddrunkista on muutamia hyviä muistikuvia ja lopun Hate crew Deathrollin kertosäe tuli kyllä täysin sydämestä. Siinä vaiheessa omalla fyysisellä jaksamisella ei ollut mitään merkitystä. Sattui, mutta se oli merkityksetöntä, pakko oli antaa kaikkensa.
"We're the hate crew, we stand and we won't fall...
We're all for none and none for all.
Fuck you! We'll fight til' the last hit!
And we sure as hell ain't takin' no shit! no!"
NIIMPÄ.
Keikan parhaan biisin tittelin saa kyllä kuitenkin ehdottomasti Angels Don't Kill.
"I want no-one here escape.." Ja sitten lähti järki.
Biisi iski ku puukko selkään ja pakotti riehumaan täysillä. Oikeasti en olis edes jaksanut, mutta se adrenaliini pakottaa, eikä se oo mitenkään huono juttu. Biisi oli visuaalisestikkin hieno, vaikka lavalle harvemmin pystyi kattomaan, sillä se viereinen mies väänsi niskojani kokoajan alaspäin. Muutama ihminen kai kyseisen biisin aikana sai minulta turpaan, jota pyytelin jo keikan aikana anteeksi, mutta halluun edelleen pyytää. Se vaan räjäytti potin. En olis uskonu koko biisiä edes soitettavan. Huhhuh!
Jaska yritti heittää mulle rumpukapulaa ja koska en omista yhdenkään bändin kokonaista moista, olisin kovasti halunnut saada sen. No vitut. Eiköhän se paskiainen mun vierestä väännä mun käden saadakseen sen. Loppujen lopuksi mukaan tarttui kuitenkin Alexin pletra. Onhan niitä kiva kerätä, mutta oon niin paska ottamaan rumpukapuloita kiinni, joten olis ollut kiva saada semmonenkin kun kerrankin minulle heitettiin.
Settilista näytti tältä:
1. Not My Funeral
2. Bodom Beach Terror
3. Needled 24/7
4. Ugly
5. Roundtrip To Hell And Back
6. Follow The Reaper
7. Living Dead Beat
8. Children Of Bodom
9. Hate Me!
10. Blooddrunk
11. Shovel Knockout
12. Angels Dont Kill
13. In Your Face
14. Downfall
15. Was It Worth It?
16. Hate Crew Deathroll
Sai varmaan se jätkäkin kokea nahoissaan, että en oo ihan niin helposti siirreltävissä eturivistä jonnekkin taakse ja että osaan myös pistää vastaan. Pysyin täysin samassa kohdassa mihin alussa kävelinkin, vaikka se vaatikin aika suuria ponnisteluita.
Mm. siinä määrin, että keikalta lähtiessa mun jalat eivät kantaneet. Roikuin Jainan hartioilla, sillä olin koko keikan jalat jännittenyinä valmiina vastaamaan iskuihin. Jalat kramppas aivan sairaasti, ja lihakset oli todellatodella kipeät keikan jälkeen. Elossa kuitenkin vielä ollaan, mutta voin kyllä sanoa keikan olleen yksi fyysisesti raskaimmista KOSKAAN.
Muutamia kuvia sain keikalta kuitenkin napsittua. Tuossa ylempänä niitä.
Ulkona hetki jäädyttiin, mutta suunnattiin kuitenkin aika nopeasti Jainalle nukkumaan. Polvi oli hieman hellänä keikkojen jälkeen, mutta parhaimman osuuden kaikesta sai ehkä kuitenkin käsivarret, jotka olivat vielä keskiviikkona kosketusarat ja miljoonien mustelmien peitossa. Noh, kaikkeni mä annoin!
Seuraavana aamuna suuntasin kipeine niskoineni ja muine kappaleina olevine ruumiinosineeni junaan, jossa olis ollu vaihto Ylivieskassa. Noh sinne asti selvittiin, kunnes selvisi, että junaa ei saada käyntiin, vaan vuorossa on linja-autokyyti. Siinä vaiheessa vitutti, sillä täysi linkku ei oikein vastannut mun toivetta hiljaisesta vaunusta.
Ps. Mitä mieltä isommista kuvista, levensin tätä palkkia roimasti. Parempi huonompi? Laitanko ennalleen?
