Beneath the waves and marbled rocks watery canyon of blackest depths my hope was sunk, my dream taken away. / Mermaid - Amorphis

Morjesta pitkästä aikaa. Tämän ja edellisen postauksen väliin on mahtunut mm. Oulun reissu tasan viikko sitten, josta levyjä ja muita musajuttuja tarttui useampikin mukaan.


Children of Bodomin Chaos Ridden Years -dvd
Ensiferumin Iron & From Afar -levyt
Nightwishin The Siren - single

Sekä nippu lehtiä muutaman euron pilkkahintaan.

+ Kuvassa ei näkyvä Qstock 2011 -paita

Rahaa tuli siis tuhlattua ihan kunnolla, vaikka reissun pitkin olla melko shoppailulakkoinen. Tällä viikolla otan kesän pisimmän tourin ympäri Suomen länsirannikkoa. Raaheen useammaksi päiväksi suuntaan huomenissa ja perjantaina kohti Qstockia.

Eniten perjantain bändeistä odottelen niin Amorphista kuin Children of Bodomiakin. Pieniä toiveita elättelen myös Omnium Gatherumin näkemisestä, mutta saapa nähdä.

Amorphiksella ilmeisesti pitäisi olla spessumpi keikka kuin yleensä, soittoaikaa on pidennetty ja muistelen jostain lukeneeni pyrojenkin lisäämisestä. Toivottavasti setti kattaa myös hittikimaran lisäksi jotain muutakin.. Eclipsen biisuja olisi varsin mukava kuulla livenä.



Bodomeilta taas kovasti odottelen Angels Don't Killiä, vaikka se kuuluukin vakiokattaukseen ahdistaa vähän silti. No eiköhän pojat sen kuitenkin vedä. Mask of Sanity olis muuten aika hieno kuulla livenä! Uusimman levyn aloitusraita Not My Funeral avautu yks kaunis päivä tässä todella hyvin ja kerrankin tuntuu että ymmärränkin jotain Alexin sanoitusten päälle.

Lauantaina taasen mennään enemmän hengailulinjalla ja käydään tsekkaamassa ne, mitkä hyvältä tuntuu. Stam1na ja Twisted Sisters ovat kuitenkin pakollisia. Kuten myös Myötätuulessa potin kotia vienyt MyGrain. Medeiaankin luultavammin eskytään.

Stam1nan Vapaata maata en oo tainnut kertaakaan livenä kuulla, joten ehkäpä olisi aika.. Pyhää Yksinkertaisuuttahan kevätkiertueella taidettiin vetää, joten nyt se varmaan jää haaveeksi. Harmi sinänsä.

MyGrainia kohti odotukset ovat vain kasvaneet. Helvetin hyvä keikka, vaikka bändiä ei Myötätuulessa ennalta tiennytkään. Nytkin kuuntelu on jäänyt vähemmälle Amorphiksen ja Ensiferumin jyrätessä. Onhan tässä kuitenkin päiviä aikaa tutustua tuotantoon ihan kunnolla.

Eli lyhyesti, perjantaina mut löytää Päälavan edestä ja lauantaina sekalaisen sakin seasta. Tulukee tutut ja tuntemattomat nykimään hihasta, en minä purematta niele. Nyt jatkan pakkailuja ja kohta voisi nukkumaan lähteä, juna starttailee aika tarkalleen kahdentoista tunnin kuluttua.

Remember not to think too much and your trip will be numbingly pleasant. / Episode 666 - In Flames

Eiliseltä Kuopion reissulta kartutin levyhyllyäni parilla yksilöllä. Sonata Arctican Winterheart's Guild ja In Flamesin Whoracle tarttuivat mukaan kirpputorilta noin neljän euron kappalehintaan.

Levyjen ostaminen kirpparilta on kyllä kaksipiippuinen juttu, toisaalta haluaisi bändin saavan sen pienenkin osion levyn hinnasta, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä ostaa täysin sama levy kymppiäkin kalliimmalla. Joka tapauksessa ärsyttää monien kirpparimyyjien tapa laittaa hinnat TARRALAPUILLA levyjen kansiin, c'moon ei se lähde siitä pois. Ja vaikka lähtisikin, söpö liimaläntti on ja pysyy. Jos olisi viitseliäisyyttä, niin voisihan sitä uudet kannet vaihtaa mutta se tuntuu aika typerältä.

Kuva In Flamesin sivuilta.

Mutta asiaan. Haluan päästä hypettämään juurikin tuota Whoraclea. In Flamesin pitkän tuotannon kolmas levy toimii allekirjoittaneelle järkyttävän hyvin! Vaikka levy on tullut ulos 1997 ja Flames on muuttunut paljon matkan aikana, on tässä levyssä ehkä jopa enemmän minua miellyttäviä biisejä kuin uusimmalla Sounds of Playground Fading:lla. Pelkäsin ostaessani, että jääköhän pyörimään levyhyllyn kätköihin "Paskaa alkutuotantoa, en kuuntele" -leiman kanssa, no ei jäänyt ei!

Levyn polkaisee käyntiin hidastempoinen Jotun, jonka kitarat herättivät oman mielenkiintoni ja lupailivat hyvää tulevasta. Eikä pettymystä tosiaan tullut. Örinät ja puhutut kohdat yhdistettynä hitaisiin riffeihin ovat erikoinen, mutta toimiva alotus levylle.



Bodom-maisesti käynnistyvä Food for the Gods tuo heti vertauspohjaa edelliseen biisiin ja bändi ei ole heikoilla nopeatempoisessakaan musiikissa. Tästä liu'utaan taasen hitaampaan Gyroscopeen, josta ainakin minä saan mielleyhtymän Northeriin, eikä se ole ainakaan paha asia.

Nelosraita, instrumentaalinen Dialogue with the Stars, on useamman kuuntelukerran jälkeen pistänyt joka kerta silmään (kai tässä tapauksessa korvaan?) enkä osaa päättää onko biisi erittäin toimiva ja vain erilainen kuin muu levy vai omituinen. Ehkä kallistun kuitenkin ensimmäisen suuntaan himppusen enemmän. Joka tapauksessa yksi harvoista instrumentaaleista, jotka minuun uppoavat edes jossain määrin.

Niskoille kyytiä taasen antaa vitosraita, eli The Hive, jonka tahtiin voisin kuvitella moshaavani yleisössä ihan kunnolla.

Noniin ja sitten päästäänkin ylistämään mun ehdotonta suosikkia koko levyltä, Jester Script Transfigured:ia. Matalalta puhutut kohdat biiseissä on mun rakkaudenkohde siitä lähtien kun opin ymmärtämään Cradle of Filthiä. Tässä biisissä on jonkin verran samantyyppistä tunnelmaa kuin useissa CoFin biiseissä. Hidas biisi yhdistettynä Andersin mataliin lauluihin ja A-osien puhekohtiin - rakkautta ensisilmäyksellä.



Tykitys jatkuu Morphing into Primalin tahtiin. Tästä biisistä en osaa oikein mitään sanoa, toimii levyn kokonaisuudessa hitaampien ja nopeampien biisien symbioosissa hyvin, mutta biisi itsessään jää vähän vaisuksi.

Worlds Within the Margin alkaa puheosiolla ja kuullostaa vähän tusinabändituotannolta hitaine tempoineen ja tasapaksujen örinöiden ansiosta. Ihan okei biisi.

Tästä laskeudutaankin nätisti Episode 666 -biisiin, josta tykkään kovasti. Kertsiä edeltävä kitarasoolotsydeemi yhdistettynä kertsin rytmiin on hemmetin toimiva yhdistelmä! "This is episode 666, destination chaos!" jos kaipaa päähän jumittuvaa biisiä, tässä on ainakin yksi sellainen.



Everything Countsissa päästään maistamaan jo hieman puhtaita lauluja, ehkä ensimmäistä kertaa tällä levyllä, pienissä määrissä kuitenkin. Ihan okei biisi, ei herätä juuri tunteita.

Levyn vika - ja nimikkobiisi Whoracle on instrumentaalinen ja nätti lopetus levylle. Yllättävä valinta ottaa levynnimi instrumentaalisesta biisistä, mutta varsin toimiva. Itseasiassa tämäkin soitinleikittely toimii minulle helskutan hyvin. Riittävän mielenkiintoinen ja ehkä hieman paikallaan junnaava melodia jättää mielelle pohdittavaa upeasta levystä. Biisi ikäänkuin nivoo koko levyn kokoon ja antaa rauhallisen fiiliksen jatkaa matkaa kohti uudempia levyjä.

The chance of a lifetime, how does it feel to be alive? / Leeches - In Flames

Tällä kertaa esittelyn alle otan varmaan jokaiselle tutun bändin, In Flamesin, mutta jota harva kuitenkaan on kuunnellut ihan tosissaan, tai mistäs minä tiedän. Itse tutustuin bändiin kunnolla muutama viikko takaperin, kaverin pyynnöstä. Yllätyin positiivisesti!

Kuva Kaaoszinen sivuilta.

In Flames on ruotsalainen bändi, sarjassamme Göteborg metalin kehittäjiä. Bändi on perustettu vuonna 1993, kun Ceremonial Oathin basisti Jesper Strömblad halusi tehdä erilaista ja uudenlaista musiikkia. Nykyään In Flamesin musiikkityyli on melodisen death metalin ja vaihtoehtometalin välissä, mutta myös ihan perinteisen heavyn vaikutteita on kuultavissa.

-09 kuuntelin itse melkoisesti death metal -bändejä, mutta nyt alkaa taas tämä pieni peikko sydämessä nostaa päätään. Folkin ja industrialin ohella tällä hetkellä iskee myös juuri tämä aikoinani rakastamani melodinen death, ehkäpä juuri siksi aika oli hyvin antoisa In Flamesiin tutustumiseeen. Tuotantoon en kuitenkaan ole ihan hirveästi kerennyt perehtyä, reilun viikon konetauon takia, mutta ne biisit, joita olen kuunnellut (lue jumittanut) ovat toimineet ihan sairaan hyvin.

Ensimmäinen biisi, johon tutustuin sattui olemaan aika tunnettu Cloud Connected, mutta biisi toimi silti äärettömän hyvin. Tsekatkaa vaikka!



Toinen ehdottomasti tutustumisen arvoinen biisi on Crawl Through Knives. Yritin saada tähän suoraa linkkiä tai edes jotain, mutta ei. Youtube lagitti koko netin. Jos kiinnostaa tutustua bändin maailmaan enemmän, niin kannattaa tsekata!

Bändin örinä- ja puhtaat vokaalit yhdistettyinä muuten toimivaan musiikkiin tietävät kyllä mun rakkautta. Toivottavasti joku muukin tykästyy tähän. Lähiaikoina voisin tehdä muitakin postauksia uusista bändistä, tai no ainakin sellaisista joihin tutustuin itse kunnolla vasta hetki sitten. Listalla voisi olla mm. Tiamat,  miltäs kuullostaisi?