sunnuntai 28. elokuuta 2011

Ich bin am Leben wie noch nie in meiner Phantasie. / Freiflug - Megaherz

Tämän päivän uusi tuttavuus -titteli menee saksalaiselle industrial metal bändille Megaherzille. Bändi on perustettu Saksassa 1993 ja ollut useampaan otteeseen kaiken maailman tauoilla. Tällä hetkellä bändi kuitenkin on toiminnassa ja julkaisee industrial piireistä tuttuun tapaan levyn tänäkin vuonna joulukuussa.

Megaherzin (= suomeksi megasydän) biiseistä löytyy niin enemmän populäärimusiikilta kuullostavia biisejä kuten tämä alla oleva Kaltes Grap, joka kuullostaa alun perusteella hiukan vanhalta Amoralilta, mutta biisiä en saa päähäni. Myös BFMV-tapaisia vaikutteita voisin väittää tässä olevan.


Mutta myös industriaalimmasta puolesta pitäville löytyy omansa. Esimerkkinä tämä alla oleva.



Tykkään itse molemmista biiseistä ja vaikka lähes koko tähän asti kuulemani bändin tuotannon voikin jakaa samalla kaavalla industrial-biiseihin ja sitten niihin enemmän perusmetallibiiseihin, olen ihan fiiliksissä. Saksan kieli toimii mulle bändeillä yhä paremmin ja paremmin ja Saksasta tulee varmasti löytymään vielä paaaljon mahtavia industrialbändejä - voisivat suomalaiset ottaa mallia. ;)

tiistai 23. elokuuta 2011

Sure a new light will come, the lifewheel is rotating onward. Given is the promise thus assertive we wear on. / The Somber Lay - Eluveitie



Tän pikapäivityksen aiheena on färsaarelainen vuonna 1998 perustettu folk/viikinkimetal bändi Týr. Luin tästä bändistä jo muutamaa viikkoa aiemmin täältä, mutta silloin bändi jäi yhden biisin kuuntelun asteelle. Nyt kuitenkin Metalheimin esiintyjiä katsellessa päädyin kuuntelemaan bändiä ja epäilen, että tämä tulee soimaan syksyn sateissa vielä muinakin iltoina kuin tänään.



Týr esittää musiikkinsa englannin lisäksi myös fäärin kielellä, joten lokeroidaan tämä kastiin 'bändejä joista et ymmärrä mitään'. Muutama kuukausi sitten tutustuin vähän samoissa fiiliksissä Eluveitie'hen, joka on myöskin soinut kajareista kiitettävästi. Muutenkin tänä kesänä on tullut kuunneltua paljon folk-bändejä, tiedä sainko sykäyksen tähän suuntaan Myötätuulirockissa vai missä. Nimimerkki Ensiferumin keikkoja odotellessa..

Onnekseni ilmeisesti myGRAIN, Moonsorrow ja Týr ovat samana päivänä Metalheimissä, eli Teatrian ollessa kyseessä perjantaina. Ajattelin maksavani 25e jopa myGRAINista, mutta kyllähän mulle lisää hyviä bändejä samaan rahaan aina kelpaa! Ehkäpä päivän esiintyjälistalta löytyy muitakin tutustumisen arvoisia bändejä, aika näyttää.

Nyt suuntaan lukemaan jotakin kevyttä, sillä vaikka koulua ole ollut viikkoakaan - niin oon ihan täynnä sitä, että ensin olet koulussa 7h, odotat tunnin kyytiä, syöt ja katsot telkkaria tunnin, teet läksyjä 2-3h, käyt suihkussa, syöt ja menet nukkumaan. Myöhemmin syksyllä tullee varmasti tunne, etten elä mitään muuta kuin koulua varten - osittain on jo nyt. Onneks kuitenkin syksyn suunnitelmat keikkojen suhteen näyttää varsin valoisilta, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

On laukussa hiekkaa vielä kesältä. / Tästä syksy vasta alkaa - Stella

Täällä kirjoittelee tänään lukiotaipaleensa aloittanut ihan fiiliksissä oleva naisimmeinen. Kävin kirjastossa koulun jälkeen odotellessa kaveriani ja päädyin kuin päädyinkin kahlaamaan levyhyllyä läpi. En omista yhtäkään Stellan levyä, koska mietitytti tilata levyjä joista ei tiedä kuin pari biisiä, mutta nyt voin kyllä sanoa että voisin tilata vaikka samantien kaikki näistä, jos jotakin muuta tilattavaa olisi.

Otin neljä levyä lainaan ja näitä kuunnellessa ymmärrän yhä uudestaan ja uudestaan miksi tää bändi iskee, vaikka niin kovin erilaista verrattuna musiikkiin jota normaalisti kuuntelen. Sanoitukset ovat aivan loistavia ja Marjan ääni on aivan upea. Vaikka biisi ei muuten kolahtaisikaan, sanoitukset ovat silti varmasti kohdillaan jokaisessa biisissä. Iskee valinnanvaikeus, kun ei tiedä mitä haluaisi kuunnella.


Tähän mennessä oon vain kuunnellut yksittäisiä biisejä eri levyiltä, mutta esimerkiksi uusimmalta Jokin on muuttumassa -levyltä oleva Vaaran Päällä on aivan mahtava. "Kun saan sinut syliini, en nimeäsi tiedä. Sua kannankin hassusti, en osaa sitä vielä." Tuo on vain yksi esimerkki hienoista ajatuksista, jollaisia löytyy 9 muusta kappaleesta levyltä. Ja kymmenistä biiseistä bändin historiassa.



Valikoin biisejä vaan satunnaisesti nimien perusteella ja rakastun yhä uudestaan. Saman levyn kutosraita, Tästä syksy vasta alkaa päätyi kuunteluun nimensä perusteella ja perusrallattelussa on taas parasta juurikin ne sanat. "Täysin uus, outo avaruus hetkessä akeaa, kun olet täällä."

Kuuntelun alla on myös yhtyeen toinen levy, Pelkääjän paikalla, josta löytyy useat viime syksynä kuuntelemani biisit, kuten Kultasiipi, Puolet sinusta ja Vie mua. Silti kuitenkin haluan mainita nyt erikseen Häävalssi-biisin. Oon kuullut tän aiemminkin, mutta en varmaan ollut ihan otollisimmassa fiiliksessä tämmöiselle musiikille, kun ei oikeen iskenyt. Nyt, kun kuuntelin ajatuksen kanssa ymmärrän monen kommentit siitä, miten tää vois tulla soimaan niiden häissä. Kuunnelkaapa nyt!



Stellan tahtoisin ehdottomasti nähdä livenä. Kerran oon kuitenkin livenä Stellaa kuunnellut. Niinan kanssa istuskeltiin nurmikolla keskellä kesää pohtien ettei tää oo Iisalmi ja kuunnellen Pistettä. Toivottavasti mullekin käypi vielä joskus tilaisuus nähdä tämä mahtava poppoo livenä, varsinkin festarivetoa hyvässä seurassa voisin kaipailla.. ;)

perjantai 12. elokuuta 2011

All I want is you to take me into your arms. / When Love and Death Embrace - H.I.M.

Seuraavaksi tiedossa on bändi, josta itse en ole kamalasti välittänyt tätä ennen. Ville Valon ääni on ihanan matala, mutta jotenkin musiikista on puuttunut se jokin. Tämä biisi kuitenkin jostain syystä avautui ja opin tykkäämään ainakin hetkellisesti muutenkin H.I.M.istä.



Tuo musiikkivideo on muuten sarjassamme aivan järkyttäviä! Vaikka kuinka on vanha biisi, niin silti tuo video on yksinkertaisesti huono. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuta itse biisiin millään tavalla.

When Love and Death Embrace on kuulunut pidemmän aikaa ihan kuunneltaviin biiseihin, mutta nyt sen on saanut seurakseen tukun muitakin ihan hyviä biisejä. En usko että koskaan tulen bändistä hirveästi perustamaan, mutta onhan näissä kiva tunnelma ja se jo mainittu ääni. ♥



Eipä mulla muuta tällä kertaa, tsau!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Don’t you know me? I couldn’t be yours after all I never knew. / Mermaid - Amorphis

Viikko sitten tähän aikaan olin kotona vetämässä laukkuani kohti vessaa ja pesukonetta. Sinne päästyäni kippasin laukun sisällön pesukoneeseen ja suuntasin vaatekaapille uuden pakkauksen merkeissä. Mutta miten tähän tilanteeseen päästiin?

Matka kohti Qstockia alkoi jo saman viikon maanantaina, kun lähdin kaverille Raaheen. Normaalin vajaan neljän tunnin matkustuksen sijaan matkustin lähemmäs kymmenen tuntia, sillä kävin kipaisemassa WoodBarista itselleni rannekkeen. Hiphei, kangasyksilö tarttui mukaan - pitäähän se nyt hypettää, koska ensimmäinen laatuaan minulle on tämä!

Raahessa vieteltiin laatuaikaa ja syötiin ja juotiin hyvin. Perjantai-aamuna kaupunki kuitenkin minun kohdallani vaihtui vain parin tunnin yöunien jälkeen ja löysinkin itseni noin 8:45 norkoilemasta Qstockin porteilta, jossa minua ennen oli huikeat.. tsädäm.. 5 ihmistä. Eipä siinä, joukon jatkoksi vaan istuskelemaan ja jonotuksen edetessä tutustuin niin Saksasta asti Lauria katsomaan tulleeseen Coraan kuin Bodom-tyyppeihin. Porukkaa tuli tasan kaksi minun ja Coran jälkeen ja siinäpä olikin sitten hyvä porukka lähteä kuullostelemaan mitä päivä tuo tullessaan.


Monen monta kertaa vaihdettiin jonotuspaikkaa ja kukaan järkkäreistä ei oikein tuntunut tietävän yhtään mistään yhtään mitään. Lopulta kuitenkin selkisi, että rannekkeet vaihdetaan yhden päivän lippuihin aiemmilla porteilla ja jonoonhan sinne päädyttiin. Tässä vaiheessa monia meistä luultiin työntekijöiksi ja oltaisiin varmaan ansaittu edes ruoat sen takia, että neuvottiin parisen kymmentä ihmistä oikeaan paikkaan ostamaan lippuja ynnä muuta.

Lopulta todettiin ettei kahden päivän rannekkeiden omistajien tosiaankaan voi täytyä odottaa siellä ja lampsimme eteenpäin kohti portteja (joilla siis jo aiemmin olimme istuneet) Tuntia ennen portteja saatiin selvyys siihen, että myös ensimmäiset ekan pv:n rannekkeiden omistajat saivat tulla porteille asti, toiset kun olivat stressanneet paikoistaan. Lopulta kuitenkin enempää ihmisiä ei jonottamaan päästetty, vaan loput odottivat rannekkeitaan vaihtopisteellä. Hekin pääsivät kuitenkin porteille paria minuuttia ennen niiden aukeamista.


Kertaakaan multa ei ole niin tarkasti tsekattu tavaroita kuin silloin, mutta koska eturivi oli ihan vieressä ja tuttuja mennyt edeltä, ei juostakkaan juurikaan tarvinnut - mitä nyt ihan ensimmäisiä askeleita järkkäreiden luota lukuunottamatta. Lopulta eturiviin päätyi tosiaan vain jonotusporukka, muutama muukin kävi onneaan koittamassa mutta totesi ilmeisesti meidät tylsäksi seuraksi.


Istuskelin eturivissä pari tuntia ja sitten Coran kaveri tuli paikalleni katsomaan Lauria - kuten sovittiin, ja meikä hyppi innoissaan kohti Palefacea. Tai no ehkä eniten poltteli Omnium Gatherum. Bändi yllätti livekunnossaan ainakin mut. Kuten myös Kooma-lavan (sisälava) lämpötila. Seisoppa keskellä ihmismassaa tekemättä mitään ja tajua kuinka hiki virtaa ihan hulluna. Kamerassa taitaa olla pari ihan tärähtänyttä kuvaa, mutta kukapa niillä mitään tekee. Oli myös kiva moikkailla tuttuja!


Matka kohti päälavaa, jossa siis Lauri soitti, jatkui mm. Paradise Oskarin ja pienempien bändien tahdissa. Lauri oli livenä melkoisen tylsä, pakko sanoa.. Sulkajutut hiuksissa oli kuitenkin aika toimivat, mutta ehkä paremmin olisi toiminut joku muu soittoaika niiden kanssa kuin viideltä päivällä..


Siitä sitten kuitenkin livahdin takaisin paikalleni eturiviin, vähän lavan oikealle puolelle odottelemaan seuraavana tykittävää Amorphista. Omat fiilikset olivat vähän surkeat erinäisistä syistä ennen Amorphista, mutta kun intro pärähti soimaan - niin huolet oli tipotiessään. Vitut miehistä! Settilista alkoi My Enemyllä jos oikein muistan ja varsin hyvin biisi aloitukseen sopi.


Seuraavana tullut Sky Is Mine jäi mieleen vahvana vetona, vaikkakaan ei keikan parhaana. Sitä seurannut Perkele (The God of Fire) jäi sitten ihan huomiotta, luin vasta tänään tutun blogista, että sekin tuli. Hupsista! Seuraavana ollut The Smoke ei kuitenkaan jäänyt vaisuksi vaan räjäytti mun kohdalla potin. Vaikka biisi kuinka on hitti, niin silti se on vaan LOISTAVA. Tän jälkeen tullut Towards and Against löytyykin sitten multa videolta, oli vissiin pakko laskea fiilistä vähäsen.


Settiin kuului myös monia vanhempia biisejä, ja varsinkin My Kantele oli aivan mahtava kuulla livenä. Vaikka kuinka se perussettibiisi, niin silti! You I Needissä ihmiset lauloivat mukana jo ihan hulluna ja encorekin saatiin kun riittävästi kiljuttiin. Pakko muuten sanoa, että kun Tomi ennen You I Needdiä spiikkasi "Tässä on teille tämmönen merenneitobiisi" niin uskalsin jo toivoa Mermaidia - ei sitten yhyy.

Encoren aloittanut Three Words (!) tosiaan rokkasi ja viimeinen biisi, House of Sleep, oli kyllä oikeutetulla paikallaan. Se räjäytti mun tajunnan lopullisesti ja viimeisteli keikan yhdeksi parhaimmista keikoista koskaan. Ehdottomasti koko festarin parhaaksi.. Huhhuh.


Muuten setti näytti tältä:

1. My Enemy
2. Sky Is Mine
3. Perkele (The God is on Fire)
4. The Smoke
5. Towards and Against
6. Song of the Troubled One
7. My Kantele
8. Silver Bride
9. Crack in a Stone
10. You I Need
11. Into Hiding
-
12. Sign from the North Side
13. Three Words
14. House of Sleep


Happoradiota odotellessa väsymys rupesi painamaan todenteolla, ja bändinkin aikana sai haukotella, että pysyi hereillä. Ei sillä, etteikö bändi ja yleisö olisi olleet liekeissä. Tykkäsin kovasti Happoradiosta ja oli ainoastaan hyvä, että setti koostui lähinnä hittibiiseistä (yleensä vituttaisi ja pahasti), koska niitä saattoi laulaa mukana ja yrittää pysyä hereillä. Ahmat tulevat, aijai!


Yritimme kuitenkin virkistyä ennen Bodomia ja räpsittiin eturiviin viereeni tupsahtaneen Nooran kanssa todella söpöjä kuvia. Anteeksi, jos tätä ei olis tänne saanu laittaa.

Bodomin setti.. Mistähän se koostui.. Ainakin Roundtrip Hell and Back kuultiin! Ja Angels Don't Kill. Settilista oli aika samantapainen, kuin kevään Suomen keikoilla ja vähän vanhemmasta tuotannosta kuultiin Children of Bodom. Downfall iski livenä lujaa tosi kovaa ja keikan lopetti tottakai - Hatecrew Deathroll.


Paine keikalla oli melkoinen ja kuvat sen mukaisia. Toisaalta, lähes jokapuolelta tuttujen ympäröimänä oli helppo olla ja keskittyä lähinnä fiilistelyyn. Keikan lopussa Jannen heittäessä rannekettaan minun ja Lauran suuntaan onnistuin vääntämään peukaloni sijoiltaan ja lähes välittömästi keikan jälkeen lähdin ensiapuun paketoimaan sitä. Onneksi muutamia eturiviläisiä näin vielä jälkeenpäin, mutta jotkut onnistuivat livistämään. Pöh. No jokatapauksessa, kiitos seurasta ihan tasapuolisesti kaikille!

Bodomia seurannut yö menikin sitten ihan päin. No just sitä. Enkä siitä tahdo sen enempää täällä blogin puolella avautua, muutenkuin että on pyöristyttävää mitä kaikkea ihmiset voivat tehdä.

Seuraavana aamuna selvittiin alueelle vasta puoli neljän seutuun, silloinkin varjostockiin. Fiilisteltiin Janitan ja Ossin kanssa mm. Jukka Pojan Silkkii ulkopuolella ja kun lopulta selvittiin alueelle käytiin morjestamassa kavereita Anna Puun eturivissä, tyypit ku olivat muutaman tunnin Stam1noinnin merkeissä siinä napottaneet. Meidän matka jatkui kuitenkin Medeiaan.


Se bändi oli kyllä melkoista pyöritystä. Tuhosin ilmeisesti oma kameranikin siellä, tai sen jälkeen tuo on reistailltu enempi vähempi - toivotaan ettei se kuitenkaan lopullisesti leviä. Pitissä pyöri yllättävänkin paljon porukkaa ja osansa siitä sai munkin varpaat. Keikka itsessään oli kova, mutta vähän ennen sen loppua päätettiin lipua Stam1nan eteen.

Ensimmäistä kertaa millään keikalla laitoin KORVATULPAT oikeasti koko keikan ajaksi korviin. En tiedä oliko bändi miksattu normaalia kovemmalle vai liittyiköhän siihen edellinen iltayöaamu.. Keikka oli varsin toimiva ja setissä olleet Viisi laukausta päähän, Muistipalapelit ja Lääke iskivät kyllä kovaa allekirjoittaneeseen. Viimeksi mainittu sai aikaan keikan tyyliin ainoan pitin, mutta joka olikin sitten varsin komeaa katseltavaa - pölypilvi pittaajien ympärillä oli melkoinen ja keikan jälkeen naureskeltiin, että näkeepähän ainakin ketkä ovat olleet Stam1nan pitissä.

Likaisen parketin aikana tajusin että mun puhelin soi, Anniina soitti Kuopiosta, naurattaa edelleen että kiva ajoitus. Toivottavasti minun ja Niinan upeat duetot eivät päätyneet millekkään videolle nimimerkki en halua katsella niitä dvd:ltä nyt enkä koskaan.. Viimeinen biisi Eloonjäänyt jäi mieleen, erityisesti kerrankin kun livenä tajusin fiilistellä 'Taivaalla jahtasin aurinkoa...' -kohdan. Tähän asti oon aina onnistunut skippaamaan sen.

Tämän aurinkoisessa säässä tykitetyn keikan jälkeen olikin pakko päästä hakemaan juomista ja törmäilinkni Jonnaan ja Susannaan vielä, tytöt olivat menossa Apulantaa tsekkaamaan kun taas itse suuntaamassa MyGrainiin. Ihan alkuun en kerennyt, enkä edes stressanut siitä?!!! Mutta pari biisiä missanneena meno teltassa oli jo vähän noussut ja itse olin valmis tykittämään vielä yhden kunnon keikan, vaikka jalat ja kädet ja lihakset muutenkin olivat ihan jumissa.


MyGrainin livekunto ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli mahtava päästä laulelemaan tuttujen ja suurimmaksi osaksi tuntemattomien biisien tahdissa. Loppukeikasta Tommy sai yllytettyä alaikäisten puolelle pitin ja siihenhän piti itsekin päästä sekaantumaan - vaikkakin peukalo oli yhä paketissa.

Pittailessa lisää kavereita saapui katsomaan bändiä ja lopulta fiilistelimme Jainan kanssa pari viimestä biisiä ihan täysillä - samalla nauttien lavalta tulleesta kyyläyksestä. Taisipa samainen henkilö katsoa pitkään jo edellisenä päivänä, itsehän en tosiaan sitten tajunnut tyypin olevan bändistä, vaikka tosi tutun näköinen olikin..

Tässä vaiheessa iltaa olikin päästävä hoitamaan muiden nesteytys ja leiriydyimme porttien ulkopuolelle. Tämä aika meni itseltäni lähinnä osittian epäonnistuneen reissun masennuksella mässäilyyn ja pahan olon purkamiseen kavereihin. Anteeksi ihmiset. En todellakaan ole aina sellainen, vaikka varmaan saatte aina minusta sellaisen kuvan. Ei vaan mennyt putkeen ja väsymys rupesi painamaan aika kovasti.


Ilmeisesti kavereilla oli kuitenkin hyvä ilta ja selvittiinhän me Miian kanssa vielä Twisted Sisteriä fiilistelemään. Kuultiinkin jopa alueelta käsin We're Not Gonna Take It ja I Wanna Rock. Hulppeaa!


Oli hienoa katsoa bändiä kauempaa ja seurata miten yleisö biisi biisiltä oli enemmän messissä. Muutama biisi käytiin katsastamassa alueella ja sitten kun jalat alkoivat todenteolla sanoa sopimustaan irti, lähdettiin takaisin muiden luo istuskelemaan porttien ulkopuolelle - josta näki ja kuuli vähintäänkin yhtä hyvin.


Festarin päättävää ilotulitusta katsastettiinkin sitten jo paljon kauempaa, silloilla odottelimme kyytiä nimittäin. Kotiinkin selvittiin ja sitten koittikin tämän merkinnän alku. Joten - ympyrä on sulkeutunut.

Kiitos kovasti kaikki te, joiden kanssa hengasin tien päällä! Oli mahtava tutustua uusiin ihmisiin ja toivottavasti pidetään yhteyttä ja ainakin morjestellaan keikoilla. Kiitos myös ystävät, jotka jaksoitte kuunnella mun vineemistä molempina iltoina. Seuraava keikkareissu taitaakin koittaa niinkin pian kuin tämän viikon lauantaina joten stay tuned!

lauantai 6. elokuuta 2011

Whatever you say to me - I already know. / House of Sleep - Amorphis

Mun piti kirjoitella nyt mökillä ollessani teille postausta Qstockista, mutta onnistuin hävittämään postauksen kuvat ja kamerakaan ei täällä ole mukana, sillä kuvat ovat kotona toisella koneella. Jotta peittelisin sitä, että postausaiheet ovat olleet varsin vähissä lähiaikoina, kirjoittelen teille taas vaihteeksi gallubbia. Mä oon kyllä hengissä edelleen, mutta reissut ja työt ja kavereiden läksiäiset ja niitä seuraavat tuparit vievät aika hyvin mehut ja tylsät koti-illat. Viimeisten uupuminen ei tosin haittaa. Asiaan.

1. Aloitetaan... mikä nyt soi?
Amorphiksen Sky Is Mine.


2. Viimeisin musiikkiin liittyvä ostoksesi? (CD-levy, soitin, keikkalippu tms)

Taitaa olla ihan halppiskuulokkeet mp3:sta ajatellen, koska paremmat reistaili viimesimmällä junamatkalla nii oli sitten pakko hakea edes perushalppiskuulokkeet tilalle, jos ne paremmat pettää lopullisesti. Tuhoan muutenkin kuulokkeet parissa kuukaudessa, harmittaa ostaa kalliita ja hyviä kuulokkeita ku ne kestää joka tapauksessa pari-kolme kuukautta, mutta mieluumin kuuntelen kitarat ja laulut ilman säröääniä.


3. Kuinka paljon kuuntelet musiikkia?
Useita tunteja päivässä. Tällä viikolla tosin on ollu kiireitä leirin ja kavereiden näkemisen merkeissä, joten kunnon musajumitusillat on jääny vähemmälle, mutta eiköhän sekin asia taas tänään korjaudu.. ;)


4. Mistä pääasiassa kuuntelet musiikkia? (koneelta, radiosta, CD-levyltä...)
Tietokonneelta usseimmiten, kesällä myös toisinaan yöllä CD:ltä ukkosten pelossa ja varsinkin ihan hiljaisena taustamusana yöllä toimii levyt parhaiten. Reissuilla mp3 on ehkäpä se tärkein matkakumppani.


5. Mitä ohjelmaa käytät musiikinkuunteluun koneella?
Windows Media Playerillä kuuntelen omat musat, Spotifystä taasen sitten tutustutaan uusiin bändeihin.

6. Kuunteletko radiota ja mikä on suosikkiradiokanavasi?
Harvemmin tulee kuunneltua, mutta autossa ylleensä soi SuomiPoppi tai YleX, koska Rockilta tullee yleensä aina huonoa musaa ku kuuntelisin sitä.


7. Millaista musiikkia pääasiassa kuuntelet? Suositko jotain tiettyä musiikkityyliä vai oletko kenties kaikkiruokainen musiikin suhteen?
Musamaku painottuu hyvin paljon metallipuolelle, mutta myös joitain poppibändejä pyörii mukana ja toisinaan yksittäisiä biisejä niin räppiä kuin rockkiakin. Ylleensä jälkimmäisiin tyyleihin liittyy tosi paljon muistot. En kuuntele kuitenkaan musiikkia "koska pitäisi", vaan jos musa sattuu toimimaan mulle, niin sitten se on hyvää, eikä sitä tarvitse mitenkään hävetä. Voisin kuunnella metallin ohessa oikeastaan kaikkea muuta paitsi tosissani räppiä, se yhtälö kuitenkin särähtää varsin pahasti korvaani.

8. Minkälaista musiikkia et voi kerta kaikkiaan sietää?
Tää on aika vaikea. En voi sietää todella ärsyttäviä biisejä, just jotain miksauksia joissa toistetaan yhtä ja samaa lausetta, varsinkin jos remixin äänenlaatu ja tekijäntaidot ovat jotakin nollan luokkaa. Kertakaikkiaan en voi sietää ehkäpä metallin puolelta muutamia thrash-bändejä, ehkä sietää on väärä sana, mutta jos joutuisin koko illan kuuntelemaan kyseistä musiikkia niin pää räjähtäisi. Myös ulkomaalaisen räpin ja monien NRJ-hittien kuunteleminen vaatii melkoista skarppausta.


9. Ensimmäinen suosikkibändisi- ja/tai artistisi?
Joskus nelosluokalla kuvioihin tuli Avril Lavigne, josta tykkäsin pari-kolme vuotta tosissani ja edelleenkin tahtoisin naisen nähdä livenä ja lähden kyllä seuraavalle Suomen keikalle.


10. Nimeä kolme suosikkilaulajaasi.
Tarja Turunen on ehdoton suosikki, mutta olen tykästynyt muutamien viime viikkojen aikana Tomi Joutsenenkin ääneen. Myös Dani Filth ansaitsee paikkansa tässä listassa.


11. Laulaja, jonka ääntä et voi sietää?
Lauri Tähkä. Ei ei ja ei.


12. Käytkö keikoilla tai musiikkifestareilla? Viimeisin keikka- tai festarikäyntisi?
Yritys on kova. Viimeksi keikalla olin kattomassa Sonata Arcticaa keväällä Teatrialla ja festareilla taasen tasan viikko sitten Qstockissa.


13. Onko sinulla ja vanhemmillasi kenties yhteistä suosikkiartistia- tai bändiä? Minkälaista musiikkia he ylipäätänsä kuuntelevat ja mitä mieltä olet heidän musiikkimaustaan?
Ei meillä juurikaan ole. Äiti tykkää jonkin verran mm. Stellasta ja Nightwishstä, mutta iskän kanssa meillä ei mene yksiin ollenkaan. Oikeastaan vanhempani eivät kuuntele juurikaan musiikkia, SuomiPoppia autossa, mutta eipä juuri muuten.

14. Soitatko itse/laulatko? Jos soitat niin mitä?
Soittelen omaksi ilokseni koskettimia kotona, koskaan en kuitenkaan ole tunneilla käynyt. Välillä myös erinäisissä jutuissa joutuu tai tilanteesta riippuen pääsee säestämään jotakin. Pianoa tai flyygeliä on aivan pakko päästä hiplamaan, jos sellaisen jossakin näkee, mutta en ole tosiaankaan mikään erityisen hyvä soittaja. Lauluääntä en omista sitäkään vertaa.

15. Mikä on ollut mieleenpainuvin keikka-/festarikokemuksesi?
Hyvässä vai pahassa? Pahassa ehkäpä tämä viimeisin Qstockin reissu, joka ei mennytkään ihan niinkuin sen piti, vaikka bändit vetivätkin erittäin hyviä settejä. Paras taasen.. Myötätuulirock 2011 jäi mieleen mukavana muistona, kuten myös Vauhtiajot 2009.


16. Kuinka pitkään olet harrastanut musiikkia?
Nyt pitää oikeasti rueta laskemaan. Olisinko ollut kolmosluokalla tai nelosluokalla, kun sain ensimmäiset omat kunnon koskettimet. Siitä lähtien soittamisen tasolla ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös musiikinkuuntelu alkoi viemään vapaa-ajastani ison osan. Keikat taasen hyppäsivät kuvioihin -08.

17. Mitä musiikki merkitsee sinulle?

Ehkä isointa osaa elämästäni. Olisi vaikea kuvitella päivääkään ilman ajatustakaan musiikista tai ilman päässä pyörivää lyriikan pätkää. Musiikista muistuttaa niin ystävät kuin vanhemmatkin, enkä voisi kuvitella mitä tapahtuisi jos kuuroutuisin, toivottavasti niin ei käy! Musiikki ja sen kautta saadut "luontaisedut" ehhehh on mulle lähes yhtä tärkeitä kuin ilma mitä hengitän, sillä ilman musiikkia ystäväpiirinikin olisi niin paljon pienempi.


18. Onko musiikki sinulle vain harrastus vai ammatti? Vai tähtäätkö ehkä siihen että se jonain päivänä olisi ammatti?
Enemmän elämäntapa. En usko että musiikista tulee mulle koskaan ammattia, mutta hyvin rakas harrastus se silti on.


Semmoista tällä kertaa, kopioikaa muutkin, kiva kuulla teijjän näkemyksiä asioihin!