Ajattelin tulla jakamaan teille aamunaurut tai sitten jos joku sankari datailee yöllä, nii luulisin että tämä on paljon hauskempaa muutenkin hiukan väsyneessä mielentilassa.
Tämä kyseinen kappale ei tuu enää koskaan olemaan sama tämän kuulemisen jälkeen. Aneten ääni on käsittämätön enkä usko että ihan tuommoseks se ilman fiksauksia muuttuisi, siis ilman muita tsydeemeitä ku hidastamista. Marco puolestaan on.. Noh, sanotaanko melko viikinki.
Arvatkaapa mitä! Musta alkaa pikku hiljaaa tuntumaan siltä, että kaksi ja puoli vuotta alkaa liueta mun käsistä. Ei ole enää pitkä aika siihen, kun meikäläisen tajunta räjähtää. Mun piti kovasti teille runoilla noista levyistä, joita oon ostanu. Pitää kuitenkin sanoa, että tähän mennessä kuullun perusteella yksi niistä on melkoinen pettymys. Toivotaan, että levyn alkupuolen biisit eivät vaan oo syystä tai toisesta muhun kolahtaneet ja loppulevy tullee olemaan mahtavuutta.
Tästä syystä oikeastaan koko levynippu on jäänyt vähemmälle kuuntelulle ja soittoaikaa on vienyt tänä aamuna Sentenced, jonka levyn kaivoin levyhyllystäni pölyttymästä ja lykkäsin soittimeen. Pakko sanoa, että The Funeral Album toimii niin paljon paremmin kokonaisena levynä, vaikka onhan sanoitukset toisinaan koomisen masistelua.
Tänään sain kuitenkin tekstarin, joka pisti ajattelemaan tuota juttua, jolla tämän postauksen aloitin. "Ootko sisäistäny et näät ens viikolla yhen aika paskan bändin?". No ai oonko? En todellakaan ole. Jos teille ei uusi Nightwish uppoa, niin ei hätiä. Itse tykkään Imaginaerumista, kuten jossain vaiheessa jo hehkutin, mutta vanha tuotanto on kuitenkin eniten lähellä sydäntäni.
Ajattelinkin leikkiä idealla "Tarja mikkiin" ja väsätä semmosen settilistan, että ilman kyyneliä ei siltä keikalta tämä neiti tallustaisi ulos. Kova tavoite oli pitää setti 'soitettavan' mittaisena, mutta taisi noi pitkät biisit vähän venyttää tätä, mut en kyllä pistäisi reilun parin tunnin settiäkään pahakseni! Tästä lähtee:
Dark Chest of Wonders
Ever Dream
Higher Than Hope
Slaying the Dreamer
Bare Grace Misery
Ocean Soul
Beauty of the Beast
Elvenpath
Lappi I : Erämaajärvi
The Phantom of the Opera
Sacrament of Wilderness
Over the Hills and Far Away
Creek Mary's Blood
Sleeping Sun
Bless the Child
Dead Boy's Poem
Ghost Love Score
Tämähän on täysin toiveajattelua, eikä Tarja ole palaamassa Nightwishiin, enkä minä tahtoisi kuulla edellisen listan kappaleita läheskään kaikkia Aneten esittämänä. Tämmöisen settilistan kuulisin puolestaan mieluusti ensi viikon sunnuntaina:
Dark Chest of Wonders
Taikatalvi
Storytime
End of All Hope
The Crow the Owl the Dove
Cadence of Her Last Breath
For the Heart I Once Had
Deep Silent Complete
Ever Dream
The Escapist
7 Days to the Wolves
Eva
Dead Boy's PoemTurn Loose the Mermaids
Song of Myself
Bless the Child
Meadows of Heaven
Molempiin voisi liittää sen inhokkibiisin, joka aiheuttaa keikalla *hakkaa päätä seinään* -fiiliksen. Sillä ainahan siellä vähintään se kamalin biisi kuuluu olla, nimittäin The Siren. Oikeasti. Se on p-a-s-k-a biisi. paska. PASKA. Ottakaa se setistä pois, jookosta kookosta? Onko joku lukijoista Sirenin suurikin fani? Mä en vaan itse saa siitä mitään irti ja se on muutenkin ihan kummallinen biisi.
Millaisia biisejä teidän toiveseteistä löytyisi, olisko mittään samoja ku meikällä?
Sori ku oon ollu kuollu ja lässynlää, mut mä lupaan että tänään on tiedossa nannaa keikkaihmisille pitkästä aikaa. Tanssahdeltiin nimittäin 2 Times Terrorin ja Turmion Kätilöiden isännöimässä discossa lauantai-iltana ja niskojen jomotuksesta ja hiusten paskasuusasteesta päätellen meno taisi olla loistava! Voisinpa myös melkein lupailla, että lähitulevaisuudessa on tulossa sulosäveliä parin levyostoksen muodossa juurikin tuolta reissulta. Stay tuned!
Otan nuo sanat kuitenkin takaisin, lähitulevaisuuden osalta ainakin. Kävi nimittäin semmonen juttu, että mun kone heitti veivinsä perjantaina, vain kuukauden edellisen korjauksen jälkeen. Helvetin kuustoista sanon minä! Rustailen siis tätäkin kannettavalla ja minä jos kuka oon niitä siis JUST niitä ihmisiä, jotka vihaa kannettavia niin perskeleesti. Näppäimistö on hankala, meidän versio on vielä normaalia kamalampi, koska tämä kuumenee. Onneksi kuitenkin toisen koneen kaiuttimet ja hiiri pelastaa vähän asiaa, mutta kuitenkin.
Vähän jos vielä vilauttelisin niistä levyistä, nii mennään osittain sellasilla vesillä, että en olisi ihan itsekään uskonut ostavani ihan tuommosta kattausta. Enigeis, musiikkimaku elää ja kulkeehan ne vanhat suosikit joka tapauksessa edelleenkin mukana. Esittelyvuoroon pääsyä odottelee vieressäni tällä hetkellä neljästä levystä koostuva nippu, josta löytyy jokaiselle jotakin. On bläkkistä ja folkkia, poppia ja lissee folkkia.
Jos nyt kuitenkin hypättäis tämän postauksen oikeaan maailmaan, nimittäin kertomukseen kajaalin, pakkasen, hien ja keikkasavun täyteisestä lauantai-illasta. Starttailin lauantaiaamuni ystäväni luona täällä hypäten itselleni epätyypilliseen asuun, oli nimittäin pinkkiä, verkkoa ja pvc:tä! No joo, mustaa vaatetta ja mustaa pitsiä kuitenkin piti mukaan survasta ja jatkaa pinkkiä teemaa vielä luurankopinnillä. Vaikka hameen helmassa ei erityisemmin pituutta ollut, ei suurempia ahdistuskohtauksia syntynyt ja juna-asemalle selvisinkin ihan reippaasti ajoissa.
Junailin itseni Kuopioon, jossa kulutettiin päivä parhaaksi katsomallani tavalla; kavereiden kanssa shoppaillen ja mussuttaen kiinalaista noutopöytää! No jossei kuitenkaan sitä pöytää, ihan safkaa vain. Niin se vaan alko hyvässä seurassa kello kääntyä iltaa kohti ja kohta oli aika suunnata palelluttamaan reidet ja varpaat. Rentoa jutustelua ja uusia immeisiä, mikäs sen parempaa. Sisälle päästiin ajoissa ja eturivipaikoille oltiin nakitettu itsemme jo aiemmin. Puoli tuntia jammailtiin säätäen paikkojemme kanssa ja sitten pääsikin illan eka akti lavalle.
Puolipukeisen verisen nunnan astellessa lavalle saattoi arvata, että kyseessä ei ole mikään kaikenkansanyhtye vaan kauhua kerrakseen. Setti polkastiin käyntiin jollakin ja se jatkui tuttuun tapaan jollakin toisella biisillä. Älkää kuvitelkokaan, että muistaisin varmasti mitä setistä löytyi - tai ainakaan missä järjestyksessä.
Lust kolahti erittäin kovvaa allekirjottaneeseen, kuten myös tunteella vedetty Equals One Sudden Death. Ikävässä paikassa herätteli yleisöä vähän menoon mukaan, vaikka aika laimeaksi keikka yleisön osalta jäikin. Forever Minen latinakohta herätti kysymysmerkkifiiliksen ainakin mussa, satuin nimittäin seuraamaan samaan aikaan Hurjan toilailuja. Mikäpäs siinä. Maaliman tuomaria satuin kuvailemaan ihan videollekin, joten tässäpä olis teille hiukan maistiasia!
Mun kamerakin sai tosiaan pari kertaa osansa tuosta Mc Raaka Peen nakkelemasta vedestä, sitä minä tuossa sormineni yritän pyyhkiä.. Vittuillakseen varmaan nakkeli, mutta pitäähän sen bloggaajan muistaa semmosiakin, jotka ei paikanpäältä itseään löytäneet!
Setistä löytyi myös yleisölle kovinkin tuttu kappale, tiedä sitten mistä merkeistä, mutta kovasti ainakin 4 käskyä ihmisten suusta raikasi. Vaan eipä sillä, löytyivät ne sanat ilman pidempiä kelailuja ruudun tältäkin puolelta, voi pojat kolahti! Feattaamaan tähän saatiin RunQ ja lavalla oli miestä miehen perään ja tottakai nainenkin. Taisi tulla vähän ahdasta lopulta?
Keikka loppui tällä kertaa illan viimeseen hitaaseen erittäin menestyksekkäästi ja lavan rivoilu vaihtuikin melkein söpöilyksi. Vielä Joskus toimi setin viimesenä biisinä erittäin loistavasti ja yhteislaulu yleisön ja yhtyeen kanssa raikui mainiosti!
Lava tyhjeni miltei yhtä nopeasti kuin se täyttyikin ja päästiin odottelemaan herrojen toista tulemista. Vajaa puolituntinen siinä jutskattiin porukalla ja sitten päästiinkin nauttimaan seuraavasta Showsta - isolla ässällä, kun lavan valtasit Kärmiön Tutilot, joiden edellisestä keikasta mulla on aikaa melkein kahdeksan kuukautta. Vaan onhan se silleen, että tauon jälkeen kaikki maistuu vieläkin paremmalta! Niin kävi myös tällä kertaa.
Setin aloitusbiisistä ei ole enää mitään hajua, mutta seuraavana ollut Sika! puolestaan jäi mieleen. Aita liikkui varmaaan puoli metriä kohti lavaa ja muutenkin yleisö pikku hiljaa heräsi 2 Times Terrorin aikana vallinneesta horroksesta. Meille naperoille tarjoiltiin melko messevä setti niin uutta kuin vanhaakin Kätilöintiä.
Onneksi kuitenkin enemmän tuota vanhaa, nimittäin setistä löytyi U.S.C.H:in, Sian, Tirehtöörin, Pirun Nyrkin ja Hadeksen lisäksi myös LEPOSITEET! Voi jumankauta sitä fiilistä (.. ja varmaan reaktiotanikin, taisin samaan aikaan heiluttaa kättä, tanssia, moshata ja pomppia..)! Kysseessä on meikäläisen lempibiisi Pirun Nyrkin ohella. Molempien viisujen lyriikat ovat muuten enempikin kuin kohillaan, tsekatkaapa! Vaikka tiesinkin sen nyt kevään listaan kuuluneen, oli biisin ensitahdit kyllä semmonen isku tämän tytön tajuntaan että huhhuh! Jossen ole ihan väärässä myös Verta ja Lihaa kuultiin myös. Yleisölle myös kerrottiin kuka sitä oikein määräileekään ja tästä napsasin videotakin:
Uudemmista biiseista settiin oli eksyneet ainakin Grand Ball, Suolainen Kapteeni ja Vedetäänkö vai ei. Elikkä käytännössä uuden levyn parhaimmat, ainakin tuo ensimmäinen näistä. Valehtelisinkohan kuinka paljon, jos sanoisin sen aloittaneen setin. Jaa-a.
Saatiin vettä, sylkeä hikeä ja kokista niskaan ihan roppakaupalla. Muutaman kerran mikkiinkin hoilotettiin nätisti nuotin vierestä ja käsivarsia ja polvia peittää edelleen kaunis sininen kerros, kiitos metallisen kaiteen! Kameranikin koki vesikylvyn useampaan otteeseen. Bobby katsoi jossain vaiheessa keikkaa yleisön olleen sen verran nääntynyttä, että vesipulloja sateli eturiviin ihan kunnolla. Raaka Pee puolestaan juotti eturivin tytöt kokiksella ja vedellä useampaankin kertaan, en mä ainakaan pahakseni pistänyt. Jätkä kävi myös hakemassa hiukan fiilistä eturivin ja lavan välistä, joiden välinen etäisyys ei tainnut siinä vaiheessa enää puolen metrin viivotinta pidempi olla..
Keikka loppui encoreen jonka siis tuttuun tapaan lopetti Vedetäänkö vai ei, mutta sitä ennen saatiin pistettyä meidän porukan kesken pystyyn jamit tyylillä "iso laatikko - pieni laatikko". Jos joku tunnisti kyseisen kuvion nii hihkaskaapa jotakin kommenttiboksiin.
Loppuilta jumitettiinkin sitten Nuokkarin pihassa ja jatkettiin kesken jäänyttä tutustumissa. Ilta jatkui vielä Mäkissä istuskellen ja Kuopion teinien sekoilua katsellen. Taidettiinpa yksi sammunut, kuuro jätkä pistää Mäkkäristä pihallekin, olipahan ainakin seurattavaa illalle. Kiitoksia immeiset keikkaseurasta ja kaitpa sitä pienet rakkaudentäyteiset terveiset myös bändeille voisi laittaa menemään! Kiitosta vuan!
Hey people! Moniko teistä on jo ehtinyt tsekkaamaan tuon uuden Stam1nan musavideon? Nocebo julkastaan 8.2. ja pakko myöntää, etten itse ole sitä edes tilaukseen laittanut. Heräsi kuitenkin pieni epäilys, että josko sittenkin..
Video on erittäin loistava, vaikkei toiminta iha aidolta joissain kohdissa näytäkkään. Lopussa oleva Hyrden-poltto kruunaa videon ja onhan toi muutenkin ihan makeata kateltavaa. Biisi on melko kelpo, vähän hidastempoinen tosin kesän versioon, mutta tuommosia juttujahan niille on tapana käydä. Synasoolo kuitenkin tuosta puuttuu, vaikka muuten soundi onkin erittäin Stam1nafiilistelyä! Jag gillar!
Koska mä oon no-lifettäny musiikin tiimoilta nää kuukauden päivät, en ennen tätä sunnuntaita saanu aikaiseksi kuunnella Norjan reissun levyostosta, Dimmu Borgirin Abrahadabraa. Nyt lykkäsin levyn tyngän koneeseen norjalaisen mussiikin innoittamana (lue laitoin eilen rastat päähän olen tr00-evil kuuntelemalla Burzumia) ja toivoin parasta.
En varmaan olisi alkanut tätä edes rustailla ellei levyn eka biisi, joka sattuu olemaan instrumentaalinen Xibir olisi sattunut herättämään mielenkiintoani levyä kohtaan. Voe pojat, iski ku talikko takaraivoon ja toimi sopivasti herättelevänä biisinä kohti kitarariffialkuista Born Treacherousia, joka ei sekään melodisten kipparitilutusten ja toisaalta aika yksinekertasine biisirakenteidensa perusteella kuulosta yhtään pahalta.
Vaikkakin puolessa välissä kappale tuntuukin muuttuvan ihan erilaiseksi kuin alussa ja raipaniskuja tuntuu kovasti satelevan rumpujen muodossa. Melko paljon tästä kappaleesta kyllä puheosuuksiksi luettavia laineja löytyy, ei toimi noin isossa määrin ehkä niin hyvin kun voisi meikäläisen mielestä.
"Insanity keeps me away and free from the core of responsibility
But once the pace quickens I'll be derived from myself in total mind captivity"
Pätkä Born Treacherousista.
Seuraava biisi, Gateways alkaa taas ihan erilaisella tavalla kuin edellinen biisi ja juuri tällä hetkellä ekaa kertaa kuunnellessani voin sanoa, että alussa ainakin on yhdistetty folkin ja black metalin parhaat puolet itselleni! Biisistä löytyy mukaansa tempaava rytmi, leffojen paholaisnaisten kuuloista luritusta (made by Agnete Kjølsrud, norjalaisen Animal Alpha -yhtyeen laulaja), jonkinlaisia kuorojakin, ei siis voi olla paha yhtälö. Yksi levyn ehdottomista helmistä ja siksi lieneekin sinkkubiisi - dunno, jotenkin tulee ainakin hetkellisesti mieleen Scaretale Nightwishilta tästä?
Pakko muuten sen verran todeta, että onpa kerrankin tyylikäs video. Vaikka kaikenlaista härpäkettä löytyykin vaikka muille jakaa, ei video tunnu olevan liian sekava ja pikkutarkka. Ihan asiallista!
Gatewaysia seuraa Chess with the Abyss, jossa aika nopeasti alkavat lauluosuudet on kerrattu melkoisiksi koskettimien kaiuilla. Tämä jää ainakin ekalla kuuntelulla melkoiseksi sekamelskaksi, eikä totta puhuen edes tee mieli kuunnella kyseistä kappaletta uudestaan. Seuraava.
Yhtyeen nimikkoraita, Dimmu Borgir, löytyy levyn viidenneltä biisipaikalta. Koko biisi polkaistaan käyntiin kuoroilla ja lähdetään kasvattamaan biisiä melkoisen kevyeen suuntaan, joita Shagrathin laulut kuitenkin vähän tuovat metallin raskausasteikolla alaspäin. Onhan tässä biisissä jo melkoisesti eroa vanhempaan Borgiriin, vaikka sitä en muutaman biisin lisäksi olekaan kuunnellut. On kaiken maaliman tilutusta ja krumeluuria, melko massakitarasoolojakin, vaikka välillä toki biisistä kasvaa osioita, jotka eivät varmasti ihan tavantiinoille ja -taunoille toimisi. Voin kuitenkin kuvitella, millanen show tähän biisiin saataisiin sullottuna livenä ja näin ollen biisi olisi ainakin todella upeaa katsottavaa!
"Forgive we shall not, forget we shall not. Fire is with or against you and so it burns!"
Edellisen biisin juhlava loppu hiljeneekin Ritualistin akustisiin kitaroihin ja puheeseen noustakseen vaan kohti tutumpaa Dimmu Borgir -soundia. Tässä biisissä on sitä menoa ja meininkiä varmaan myös sille vähemmän suurelle yleisölle suunnatun Borgirin ystäville. Tässä on itsellenikin sopivasti koskettimia ja rankempaa menoa yhdistettynä. Kertosäe on erityisen toimiva, vaikkakin muuten kappaleessa olisinkin voinut vähän naftimmalla otteella laittaa koskettimia mukaan.
Levyn seiska, joka on muuten mun onnennumero, The Demiurge Molecule jää vähän edeltäjänsä varjoon. Levyn toimivia biisejä, jotka ei kuitenkaan sen enempää herätä positivisia kuin negatiivisiakaan kommentteja. Torvet bongattu!
A Jewel Traced Through Coal alkaakin aavemmaisella soundilla, iix! Mua vähän huvittaa tää alku, levy on muutenkin melodinen niin tämä vaan jotenkin.. lyö läskiksi koko homman. Darayn pohjelihaksille tullee hommaa ainakin tässä biisissä. Tykkään kuitenkin biisin lopusta, joka jää kuin soimaan ja sitten kuitenkin tulee tukutukuktuku -loppu.
Renewalin alkuun on upotettu hyvällä menestyksellä kitarasooloa, jonka jälkeen tulee biisin rakenteen muuttava eka säkeistö - toimii! Tässäkin on toimiva muuta kappaletta korkeampi kertsi.
Levyn lopettava Endings and continuationsin alku herättää taas mielenkiinnon tuomalla mieleen mustan, pimeän luolan jossa palaa yksi pieni soihtu seinällä ja tuntuu kuin seinät puhuisivat juuri minulle. Levyn nimi löytyykin tästä kappaleesta kuin tuulen kuiskailuina. Odotukset tätä biisiä kohtaan eivät tosissaankaan olleet korkealla, mutta pakko todeta tämän nousevan ehkäpä jopa levyn top kolmosen johtoon! Vihdoinkin tässä on onnistuttu yhdistämään sopivasti puhetta, melodisuutta ja kunnon menoa! Hiljenevä Abrahadabra -litania jää sopivasti soimaan päähän ja vaatimaan jonkun kappaleen uudestaan kuuntelua.
Summasummarum levy on 59 norjan kruunun hintaansa nähden loistava ostos! Kenties muukin norjalainen mättö kuin Burzum alkaa tämän iltapäivän ansiosta kolahtaa meitsille paremmin. Vaikka Dimmua kovasti arvostellaankin uskottavuutensa tähden, on levy minusta toimivaa kamaa.
En kuitenkaan olisi heti julistamassa tätä vuoden 2010 parhaaksi levyksi, sillä joku tästä kuitenkin jäi puuttumaan. Levyn läpi kulkeva yhtenäisyys biisien välillä luo kuitenkin levylle sanomaa, jonka voi osittain jo ensimmäisellä kuuntelukerralla ymmärtää. Levyn ja musiikkivideoidenkin visuaalisuus on kuitenkin todella upeaa katseltavaa ja tuijjottelinkin tämän postauksen kuvituksena olevia kuvia melko tiiviisti levyn kappaleita kuunnellessani.
Innostukseni norjalaiseen musaan on muutaman viime kuukauden kuluessa nostanut päätään ja kovasti odottelen pääseväni kyseiseen maahan uudestaan, tällä kertaa jollekin keikallekin!
Mutta miten on, kallistutteko enemmän vanhan Dimmun suuntaan vai kenties tämän uudemman vai onko koko bändi ihan no-no?
Kuis hurisee? Mulla ainaki paremmin kuin pitkään aikaan. Ajattelin tulla rustailemaan nyt vähän selviteltyjä ajatuksia ja uusia löytöjä - vanhoista tuttavuuksista tosin.
Mulla ei tosiaan oo ollu juuri minkäänlaista inspistä kuunnella muuta kuin paria hullua bändiä tässä viime viikkojen aikana. Ensin mukana oli Stella, Norther ja Blutengel, mutta lopulta olen viimeiset kolme-neljä viikkoa vain Blutengeliä junnannut päivästä toiseen ilman minkäänlaista kyllästymistä. Saksankieliset biisit kolahtaa toki edelleen, enkä varmaan Mera Noire:n lisäksi ole muuta englanninkielistä musaa sitten omasta tahdostani kuunnellutkaan.
Lopulta kuitenkin koin valaistuksen ja päädyin seikkailemaan tutuille ja tummille poluille tallustaessani koulusta kohti erästä kirpputoria ja käteni sattui bleiserin taskussa solmussa olleisiin kuulokkeisiin. Hetken mielijohteesta nappasin kuulokkeet korviin ja surffasin itteni kännykkäni kirjastoon ja jatkoin kuuntelua siitä, mihin joskus kaaauan sitten olin jäänyt, Children of Bodomin Needled 24/7 nimittäin. Kiertelin vaaterekkejä ja myhäilin itsekseni, että jopas tämä kuulostaa hyvältä. Saatoin myös hymähtää eräässä rekissä roikkuneelle bändipaitakopiolle jostakin, jossa ei koskaan ole taidettu kuulla Nightwishiltä nuottiakaan. Ihan hieno paita, eikö?
Pläräsin lisää tavaraa ja imin itseeni virtaa tutuista, mutta niin unohdetuista sävelistä kunnes päädyin kuuntelemaan Amorphista ja MyGRAINia. Näillä main olikin aika suunnata iskän kyydillä kotia kohti ja koneelle päästyäni laitoin soimaan The Beginning of Timesin You I Needin muodossa ja sitten Mermaidin ja sitten vaihdoin levyä ja kuuntelin Sampon ja House of Sleepin ja hymy kasvoillani vain kohosi kohoamistaan.
Nyt tuosta herätyksestä alkaa olla muutama päivä ja fiilikset on aika hurjat kuunnellessani Ensiferumia. Siitä on niin kauan, kun oikeasti kuunnellut tätä sen takia, että tekkee mieli oikeasti kuunnella yhtä Suomen parhaista yhtyeistä.
Toki oon kuunnellu kaikkea satunnaista, mitä radiosta on tullu ja Blutengelkin kuitenkin metallin maailmana hyvin uppoaa, mutta raskaat kitarariffit, sanoitukset ja örinämörinät lataa akkuja siihen malliin, että josko tämä mussiikki-innostus tästä pikku hiljaa nostaisi vielä lisää päätänsä. Hittaasti hyvä tulloo!
Tuossa edellisessä postauksessa teidän ehdottelemat postausideat on laitettu korvan taakse ja yritän kiskoa niitä sieltä pois viimeistään siinä vaiheessa, kun tekstitulva tuntuu loppuvan. Niitä saapi toki lisääkin heitellä, jos vaan juolahtaa jotakin mieleen, josta halluisit mun rustailevan. Tähän loppuun lätkäisen tulevien keikkojeni listan, hihkukaapa jos olette samoille mestoille eksymässä. (Ps. en toki luntannut tätä Last FM:stäni..)
18.2. Turmion Kätilöt & 2 Times Terror @ Nuokkari 44, Kuopio
4.3. Nightwish & Poisonblack @ Teatria, Oulu
9.3. Nightwish & Poisonblack @ Paviljonki, Jyväskylä
10.3. Stam1na & Rytmihäiriö @ Lutakko, Jyväskylä
8-9.6. Saaristo Open ?
15.-17.6. Provinssirock ?
3-4.8. Myötätuulirock?
Kesän festarit on kovasti still processing, mutta noissa alkaa olla semmosia bändejä tai muuten vaa tuttu ja hyvä fiilis, että kovasti houkuttelisi. Saaristo Openissa siis suurimmaksi osaksi tuo Within Temptation, mutta epäilen lippujen ja matkojen hinnan nousevan mun kipurajan yläpuolelle ja uskonkin vaihtavani sen johonkin muuhun. Provinssirockiin olisi tarkoitus lähteä vähemmän normaalilla keikkaporukalla, koska tyypit halluu päästä kokemaan festarielämän ja onhan siellä kaiken mualiman Nightwishejä, Amorphiksia ja Slayereitakin.
Myötätuuli, do I even need to explain? Tän vuoden esiintyjät ei kuitenkaan hirmuisen houkuttelevilta näytä, ainakaan viime vuoteen verrattuna, mutta jossei Enskoja muille festareille kiinnitetä käy mun tie mitä luultavimmin Hakunilaan juhlistamaan melkeinpä loman loppua. Kamalaa ajatella noin!
