Don’t you know me? I couldn’t be yours after all I never knew. / Mermaid - Amorphis

Viikko sitten tähän aikaan olin kotona vetämässä laukkuani kohti vessaa ja pesukonetta. Sinne päästyäni kippasin laukun sisällön pesukoneeseen ja suuntasin vaatekaapille uuden pakkauksen merkeissä. Mutta miten tähän tilanteeseen päästiin?

Matka kohti Qstockia alkoi jo saman viikon maanantaina, kun lähdin kaverille Raaheen. Normaalin vajaan neljän tunnin matkustuksen sijaan matkustin lähemmäs kymmenen tuntia, sillä kävin kipaisemassa WoodBarista itselleni rannekkeen. Hiphei, kangasyksilö tarttui mukaan - pitäähän se nyt hypettää, koska ensimmäinen laatuaan minulle on tämä!

Raahessa vieteltiin laatuaikaa ja syötiin ja juotiin hyvin. Perjantai-aamuna kaupunki kuitenkin minun kohdallani vaihtui vain parin tunnin yöunien jälkeen ja löysinkin itseni noin 8:45 norkoilemasta Qstockin porteilta, jossa minua ennen oli huikeat.. tsädäm.. 5 ihmistä. Eipä siinä, joukon jatkoksi vaan istuskelemaan ja jonotuksen edetessä tutustuin niin Saksasta asti Lauria katsomaan tulleeseen Coraan kuin Bodom-tyyppeihin. Porukkaa tuli tasan kaksi minun ja Coran jälkeen ja siinäpä olikin sitten hyvä porukka lähteä kuullostelemaan mitä päivä tuo tullessaan.

Monen monta kertaa vaihdettiin jonotuspaikkaa ja kukaan järkkäreistä ei oikein tuntunut tietävän yhtään mistään yhtään mitään. Lopulta kuitenkin selkisi, että rannekkeet vaihdetaan yhden päivän lippuihin aiemmilla porteilla ja jonoonhan sinne päädyttiin. Tässä vaiheessa monia meistä luultiin työntekijöiksi ja oltaisiin varmaan ansaittu edes ruoat sen takia, että neuvottiin parisen kymmentä ihmistä oikeaan paikkaan ostamaan lippuja ynnä muuta.

Lopulta todettiin ettei kahden päivän rannekkeiden omistajien tosiaankaan voi täytyä odottaa siellä ja lampsimme eteenpäin kohti portteja (joilla siis jo aiemmin olimme istuneet) Tuntia ennen portteja saatiin selvyys siihen, että myös ensimmäiset ekan pv:n rannekkeiden omistajat saivat tulla porteille asti, toiset kun olivat stressanneet paikoistaan. Lopulta kuitenkin enempää ihmisiä ei jonottamaan päästetty, vaan loput odottivat rannekkeitaan vaihtopisteellä. Hekin pääsivät kuitenkin porteille paria minuuttia ennen niiden aukeamista.

Kertaakaan multa ei ole niin tarkasti tsekattu tavaroita kuin silloin, mutta koska eturivi oli ihan vieressä ja tuttuja mennyt edeltä, ei juostakkaan juurikaan tarvinnut - mitä nyt ihan ensimmäisiä askeleita järkkäreiden luota lukuunottamatta. Lopulta eturiviin päätyi tosiaan vain jonotusporukka, muutama muukin kävi onneaan koittamassa mutta totesi ilmeisesti meidät tylsäksi seuraksi.

Me and Cora.

Istuskelin eturivissä pari tuntia ja sitten Coran kaveri tuli paikalleni katsomaan Lauria - kuten sovittiin, ja meikä hyppi innoissaan kohti Palefacea. Tai no ehkä eniten poltteli Omnium Gatherum. Bändi yllätti livekunnossaan ainakin mut. Kuten myös Kooma-lavan (sisälava) lämpötila. Seisoppa keskellä ihmismassaa tekemättä mitään ja tajua kuinka hiki virtaa ihan hulluna. Kamerassa taitaa olla pari ihan tärähtänyttä kuvaa, mutta kukapa niillä mitään tekee. Oli myös kiva moikkailla tuttuja!

Matka kohti päälavaa, jossa siis Lauri soitti, jatkui mm. Paradise Oskarin ja pienempien bändien tahdissa. Lauri oli livenä melkoisen tylsä, pakko sanoa.. Sulkajutut hiuksissa oli kuitenkin aika toimivat, mutta ehkä paremmin olisi toiminut joku muu soittoaika niiden kanssa kuin viideltä päivällä..

Siitä sitten kuitenkin livahdin takaisin paikalleni eturiviin, vähän lavan oikealle puolelle odottelemaan seuraavana tykittävää Amorphista. Omat fiilikset olivat vähän surkeat erinäisistä syistä ennen Amorphista, mutta kun intro pärähti soimaan - niin huolet oli tipotiessään. Vitut miehistä! Settilista alkoi My Enemyllä jos oikein muistan ja varsin hyvin biisi aloitukseen sopi.

Seuraavana tullut Sky Is Mine jäi mieleen vahvana vetona, vaikkakaan ei keikan parhaana. Sitä seurannut Perkele (The God of Fire) jäi sitten ihan huomiotta, luin vasta tänään tutun blogista, että sekin tuli. Hupsista! Seuraavana ollut The Smoke ei kuitenkaan jäänyt vaisuksi vaan räjäytti mun kohdalla potin. Vaikka biisi kuinka on hitti, niin silti se on vaan LOISTAVA. Tän jälkeen tullut Towards and Against löytyykin sitten multa videolta, oli vissiin pakko laskea fiilistä vähäsen.

Settiin kuului myös monia vanhempia biisejä, ja varsinkin My Kantele oli aivan mahtava kuulla livenä. Vaikka kuinka se perussettibiisi, niin silti! You I Needissä ihmiset lauloivat mukana jo ihan hulluna ja encorekin saatiin kun riittävästi kiljuttiin. Pakko muuten sanoa, että kun Tomi ennen You I Needdiä spiikkasi "Tässä on teille tämmönen merenneitobiisi" niin uskalsin jo toivoa Mermaidia - ei sitten yhyy.

Encoren aloittanut Three Words (!) tosiaan rokkasi ja viimeinen biisi, House of Sleep, oli kyllä oikeutetulla paikallaan. Se räjäytti mun tajunnan lopullisesti ja viimeisteli keikan yhdeksi parhaimmista keikoista koskaan. Ehdottomasti koko festarin parhaaksi.. Huhhuh.

Muuten setti näytti tältä:

1. My Enemy

2. Sky Is Mine

3. Perkele (The God is on Fire)

4. The Smoke

5. Towards and Against

6. Song of the Troubled One

7. My Kantele

8. Silver Bride

9. Crack in a Stone

10. You I Need

11. Into Hiding

-

12. Sign from the North Side

13. Three Words

14. House of Sleep

Happoradiota odotellessa väsymys rupesi painamaan todenteolla, ja bändinkin aikana sai haukotella, että pysyi hereillä. Ei sillä, etteikö bändi ja yleisö olisi olleet liekeissä. Tykkäsin kovasti Happoradiosta ja oli ainoastaan hyvä, että setti koostui lähinnä hittibiiseistä (yleensä vituttaisi ja pahasti), koska niitä saattoi laulaa mukana ja yrittää pysyä hereillä. Ahmat tulevat, aijai!

Yritimme kuitenkin virkistyä ennen Bodomia ja räpsittiin eturiviin viereeni tupsahtaneen Nooran kanssa todella söpöjä kuvia. Anteeksi, jos tätä ei olis tänne saanu laittaa.

Bodomin setti.. Mistähän se koostui.. Ainakin Roundtrip Hell and Back kuultiin! Ja Angels Don't Kill. Settilista oli aika samantapainen, kuin kevään Suomen keikoilla ja vähän vanhemmasta tuotannosta kuultiin Children of Bodom. Downfall iski livenä lujaa tosi kovaa ja keikan lopetti tottakai - Hatecrew Deathroll.

Paine keikalla oli melkoinen ja kuvat sen mukaisia. Toisaalta, lähes jokapuolelta tuttujen ympäröimänä oli helppo olla ja keskittyä lähinnä fiilistelyyn. Keikan lopussa Jannen heittäessä rannekettaan minun ja Lauran suuntaan onnistuin vääntämään peukaloni sijoiltaan ja lähes välittömästi keikan jälkeen lähdin ensiapuun paketoimaan sitä. Onneksi muutamia eturiviläisiä näin vielä jälkeenpäin, mutta jotkut onnistuivat livistämään. Pöh. No jokatapauksessa, kiitos seurasta ihan tasapuolisesti kaikille!

Bodomia seurannut yö menikin sitten ihan päin. No just sitä. Enkä siitä tahdo sen enempää täällä blogin puolella avautua, muutenkuin että on pyöristyttävää mitä kaikkea ihmiset voivat tehdä.

Seuraavana aamuna selvittiin alueelle vasta puoli neljän seutuun, silloinkin varjostockiin. Fiilisteltiin Janitan ja Ossin kanssa mm. Jukka Pojan Silkkii ulkopuolella ja kun lopulta selvittiin alueelle käytiin morjestamassa kavereita Anna Puun eturivissä, tyypit ku olivat muutaman tunnin Stam1noinnin merkeissä siinä napottaneet. Meidän matka jatkui kuitenkin Medeiaan.

Se bändi oli kyllä melkoista pyöritystä. Tuhosin ilmeisesti oma kameranikin siellä, tai sen jälkeen tuo on reistailltu enempi vähempi - toivotaan ettei se kuitenkaan lopullisesti leviä. Pitissä pyöri yllättävänkin paljon porukkaa ja osansa siitä sai munkin varpaat. Keikka itsessään oli kova, mutta vähän ennen sen loppua päätettiin lipua Stam1nan eteen.

Ensimmäistä kertaa millään keikalla laitoin KORVATULPAT oikeasti koko keikan ajaksi korviin. En tiedä oliko bändi miksattu normaalia kovemmalle vai liittyiköhän siihen edellinen iltayöaamu.. Keikka oli varsin toimiva ja setissä olleet Viisi laukausta päähän, Muistipalapelit ja Lääke iskivät kyllä kovaa allekirjoittaneeseen. Viimeksi mainittu sai aikaan keikan tyyliin ainoan pitin, mutta joka olikin sitten varsin komeaa katseltavaa - pölypilvi pittaajien ympärillä oli melkoinen ja keikan jälkeen naureskeltiin, että näkeepähän ainakin ketkä ovat olleet Stam1nan pitissä.

Likaisen parketin aikana tajusin että mun puhelin soi, Anniina soitti Kuopiosta, naurattaa edelleen että kiva ajoitus. Toivottavasti minun ja Niinan upeat duetot eivät päätyneet millekkään videolle nimimerkki en halua katsella niitä dvd:ltä nyt enkä koskaan.. Viimeinen biisi Eloonjäänyt jäi mieleen, erityisesti kerrankin kun livenä tajusin fiilistellä 'Taivaalla jahtasin aurinkoa...' -kohdan. Tähän asti oon aina onnistunut skippaamaan sen.

Tämän aurinkoisessa säässä tykitetyn keikan jälkeen olikin pakko päästä hakemaan juomista ja törmäilinkni Jonnaan ja Susannaan vielä, tytöt olivat menossa Apulantaa tsekkaamaan kun taas itse suuntaamassa MyGrainiin. Ihan alkuun en kerennyt, enkä edes stressanut siitä?!!! Mutta pari biisiä missanneena meno teltassa oli jo vähän noussut ja itse olin valmis tykittämään vielä yhden kunnon keikan, vaikka jalat ja kädet ja lihakset muutenkin olivat ihan jumissa.

MyGrainin livekunto ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli mahtava päästä laulelemaan tuttujen ja suurimmaksi osaksi tuntemattomien biisien tahdissa. Loppukeikasta Tommy sai yllytettyä alaikäisten puolelle pitin ja siihenhän piti itsekin päästä sekaantumaan - vaikkakin peukalo oli yhä paketissa.

Pittailessa lisää kavereita saapui katsomaan bändiä ja lopulta fiilistelimme Jainan kanssa pari viimestä biisiä ihan täysillä - samalla nauttien lavalta tulleesta kyyläyksestä. Taisipa samainen henkilö katsoa pitkään jo edellisenä päivänä, itsehän en tosiaan sitten tajunnut tyypin olevan bändistä, vaikka tosi tutun näköinen olikin..

Tässä vaiheessa iltaa olikin päästävä hoitamaan muiden nesteytys ja leiriydyimme porttien ulkopuolelle. Tämä aika meni itseltäni lähinnä osittian epäonnistuneen reissun masennuksella mässäilyyn ja pahan olon purkamiseen kavereihin. Anteeksi ihmiset. En todellakaan ole aina sellainen, vaikka varmaan saatte aina minusta sellaisen kuvan. Ei vaan mennyt putkeen ja väsymys rupesi painamaan aika kovasti.

Ilmeisesti kavereilla oli kuitenkin hyvä ilta ja selvittiinhän me Miian kanssa vielä Twisted Sisteriä fiilistelemään. Kuultiinkin jopa alueelta käsin We're Not Gonna Take It ja I Wanna Rock. Hulppeaa!

Oli hienoa katsoa bändiä kauempaa ja seurata miten yleisö biisi biisiltä oli enemmän messissä. Muutama biisi käytiin katsastamassa alueella ja sitten kun jalat alkoivat todenteolla sanoa sopimustaan irti, lähdettiin takaisin muiden luo istuskelemaan porttien ulkopuolelle - josta näki ja kuuli vähintäänkin yhtä hyvin.

Festarin päättävää ilotulitusta katsastettiinkin sitten jo paljon kauempaa, silloilla odottelimme kyytiä nimittäin. Kotiinkin selvittiin ja sitten koittikin tämän merkinnän alku. Joten - ympyrä on sulkeutunut.

Kiitos kovasti kaikki te, joiden kanssa hengasin tien päällä! Oli mahtava tutustua uusiin ihmisiin ja toivottavasti pidetään yhteyttä ja ainakin morjestellaan keikoilla. Kiitos myös ystävät, jotka jaksoitte kuunnella mun vineemistä molempina iltoina. Seuraava keikkareissu taitaakin koittaa niinkin pian kuin tämän viikon lauantaina joten stay tuned!

Beneath the waves and marbled rocks watery canyon of blackest depths my hope was sunk, my dream taken away. / Mermaid - Amorphis

Morjesta pitkästä aikaa. Tämän ja edellisen postauksen väliin on mahtunut mm. Oulun reissu tasan viikko sitten, josta levyjä ja muita musajuttuja tarttui useampikin mukaan.


Children of Bodomin Chaos Ridden Years -dvd
Ensiferumin Iron & From Afar -levyt
Nightwishin The Siren - single

Sekä nippu lehtiä muutaman euron pilkkahintaan.

+ Kuvassa ei näkyvä Qstock 2011 -paita

Rahaa tuli siis tuhlattua ihan kunnolla, vaikka reissun pitkin olla melko shoppailulakkoinen. Tällä viikolla otan kesän pisimmän tourin ympäri Suomen länsirannikkoa. Raaheen useammaksi päiväksi suuntaan huomenissa ja perjantaina kohti Qstockia.

Eniten perjantain bändeistä odottelen niin Amorphista kuin Children of Bodomiakin. Pieniä toiveita elättelen myös Omnium Gatherumin näkemisestä, mutta saapa nähdä.

Amorphiksella ilmeisesti pitäisi olla spessumpi keikka kuin yleensä, soittoaikaa on pidennetty ja muistelen jostain lukeneeni pyrojenkin lisäämisestä. Toivottavasti setti kattaa myös hittikimaran lisäksi jotain muutakin.. Eclipsen biisuja olisi varsin mukava kuulla livenä.



Bodomeilta taas kovasti odottelen Angels Don't Killiä, vaikka se kuuluukin vakiokattaukseen ahdistaa vähän silti. No eiköhän pojat sen kuitenkin vedä. Mask of Sanity olis muuten aika hieno kuulla livenä! Uusimman levyn aloitusraita Not My Funeral avautu yks kaunis päivä tässä todella hyvin ja kerrankin tuntuu että ymmärränkin jotain Alexin sanoitusten päälle.

Lauantaina taasen mennään enemmän hengailulinjalla ja käydään tsekkaamassa ne, mitkä hyvältä tuntuu. Stam1na ja Twisted Sisters ovat kuitenkin pakollisia. Kuten myös Myötätuulessa potin kotia vienyt MyGrain. Medeiaankin luultavammin eskytään.

Stam1nan Vapaata maata en oo tainnut kertaakaan livenä kuulla, joten ehkäpä olisi aika.. Pyhää Yksinkertaisuuttahan kevätkiertueella taidettiin vetää, joten nyt se varmaan jää haaveeksi. Harmi sinänsä.

MyGrainia kohti odotukset ovat vain kasvaneet. Helvetin hyvä keikka, vaikka bändiä ei Myötätuulessa ennalta tiennytkään. Nytkin kuuntelu on jäänyt vähemmälle Amorphiksen ja Ensiferumin jyrätessä. Onhan tässä kuitenkin päiviä aikaa tutustua tuotantoon ihan kunnolla.

Eli lyhyesti, perjantaina mut löytää Päälavan edestä ja lauantaina sekalaisen sakin seasta. Tulukee tutut ja tuntemattomat nykimään hihasta, en minä purematta niele. Nyt jatkan pakkailuja ja kohta voisi nukkumaan lähteä, juna starttailee aika tarkalleen kahdentoista tunnin kuluttua.

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.

The fire will burn forever in our passionate hearts. / Into the Battle - Ensiferum

Pyytelen jo etukäteen anteeksi tän postauksen lykkääntymistä. Tekosyitähän löytyy aina, mutta koulun voi yhdeksi niistä sanoa. Olin siis Oulussa kattomassa Bodomia ja Enskoja viime viikonloppuna. Itseasiassa juuri näihin aikoihin viikko sitten istuttiin Teatrian edessä siemaillen juomisia ja nauttien hyvästä seurasta. Niin siis kunhan oltiin ensin päästy sinne. Käveltiin sitten muutama kilometri harhaan, hupsista.

Eikä edes paleltanut, oikeastaan yhtään. Ei ainakaan varpaita. Nimimerkki jäädyttänyt varpaansa liian monesti ja siksi ne jäätyy aina yhä helpommin ja helpommin. Löysin siis täydelliset talvijonotuskengät, niistä ei tingitä enää!

Sormien jäätyminen ei varmaankaa kuitenkaan liittynyt siihen, että piirtelin loppuun Alexin kuvaa, jota olin monta koulutuntia piirrellyt ilman mallia. Kuvan oon joskus nähnyt, mutta mallia en juurikaan ottanut, vaan sillä mentiin mikä oli oman pään sisällä. Eihän se nyt ihan näköinen ole, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ennen paikan päälle menoa piti käydä juoksentelemassa ympäri Oulua keräten vaatteita ja mm. Tigin lakkaa mukaan. Rahat hupeni sitten sinne, joka esti mua keikalta itsessään ostamasta oikeastaan mitään. Se oli iteasiassa hyvä juttu, koska mulla on muutenkin vaatekaappi täynnä bändipaitoja, joille en keksi käyttöä. Ideoita?

Pärstä ja asu näytti keikoilla kutakuinkin tältä.

Ompas lässähtäneet hiukset ja jakaus näkyy vähän turhan selvästi. Aina ei voi voittaa.

Eturivin keskelle tallusteltuamme Jainan kanssa kävin ostamassa juomaa meille, mikä oli ehdottomasti järkevä ratkaisu. Tuttuja tuli kohtalaisesti bongattua, ja uusienkin ihmisten kanssa pari sanaa vaihdettua. Paikat oli tosi hyvät, eikä bändienkään vedoissa sen suurempia valittamisia. Ehkäpä nyt niihin keikkoihin sitten..

Illan ensimmäisen pestin sai ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli pettymys. Yksi paskimmista bändeistä, joita oon livenä nähnyt. En syttynyt, en sitten yhtään. Sarjaa Sonata - jollei jopa pahempi. Onneksi puolen tunnin setti oli nopeasti ohi ja pääsi kasvattamaan fiilistä Enskoja varten.

Odottelin sound checkin ja odottelun aikana soivaksi Finntrollia tai Korpiklaania. Kumpaakaan ei sitten kuulunut. Värttinä ei oikeen sopinut tunnelmaan, mutta asiansa kuitenkin ajoi. Illan järkkäys toimi hyvin, eikä bändit olleet ainakaan yhtään myöhässä. Teatrian keikat ovat yleensä toimineet hyvin, mutta tää on kyllä varmasti yksi parhaista millä oon ollu, teknisen toteutuksen suhteen nimittäin.

Ensiferumin päästessä lavalle sytyin kunnolla. Yllätyin itsekkin miten fiilis nousi kohisten. Olihan bändi ehkäpä mulle se illan odotetuin. Settilista jäi mun mielestä vähän vaisuksi. Odottelin kovasti Deathbringer from the Skytä ja Smoking Ruinssia, mutta kumpaakaan ei kuulunut. Ja myös Stone Cold Metalia, koska siinä on se TÄYDELLINEN livefiilistelykohta! Bändin esiintyjänlahjat ja musiikin mukaansa tempaavuus korvasi hyvin pitkälle parhaiden biisien puuttumista.

Viimeistään Twilight Tavern räjäytti tunnelman. "THEIR WARRIOR SOULS FOREVER REJOICE, TWILIGHT TAVERN!" -huudot raikuivat ympäri rakennusta ja myöskin muutamaa biisiä aiemmin ollut Lai Lai Hei sai ihmiset yhtymään yhteislauluun. Into the Battle aukesi mulle keikalla ja nyt se on soinut täällä melkoisesti.

Setissä oli jonkin verran mulla vähän kuuntelematta jääneitä biisejä, mutta siitäkin huolimatta nautin täysin rinnoin. Token of Time lopetuksena (jos oikein muistan) oli toimiva, vaikka odotinkin viimeistään silloin Deathbringeriä. No jääpä jotain ensi kesän keikoillekkin, nämä nimittäin on PAKKO nähdä uudestaan asap.

Bodom soitteli kutakuinkin aikataulussa, joko ne aloitti hiukan ennen aikojaan tai sitten keikka oli vähän oletettua lyhyempi, sillä oltiin ulkona rakennuksesta jo 23:50 pakollisten pärstä kuntoon -peilailuiden jälkeen. Keikka itsessään oli helvetinmahtavantajuttomanupea!

Paitsi että se meni multa oikeestaan täysin ohi.

Kiitos sen herrasmiehen, joka änkesi viereeni eturiviin. Ja jolle ei riittänyt eturiviin pääsy. Vaikkei sillä ollutkaan kavereita keikalla, se silti tunki koko keikan ja yritti litistää minua. Litistää on väärä sana, en oo koskaan joutunu nii kauhean työnnön ja tarkoituksellisen hakkaamisen osaksi. Iskin suoraan kynnet herran käteen, ja jossain välissä keikkaa tajusin hänen käsiensä vuotavan verta.

Ei edes säälittänyt, sen verran nimittäin kärsin itsekkin. Polven se väänti lähes sijoiltaan painaen sen eturivin aitaa vasten ja hakkasi kovasti nyrkeillään "VITUN LEHMÄ" -kommenttien saattelemana. Aivan ihana järkkäri ensin yritti vähän estellä, mutta eihän siitä mitään tullut.

Keikalta muistan parhaimpina biiseinä Roundtrip to Hell and Backin ja Bodom Beach Terrorin (joka sai veret kuohumaan mun sisällä. Se alun rumpusoolo teki niin hyvän fiiliksen, että biisissä oli pakko olla jotakuinkin mukana, vaikkei se kovin helppoa tuosta yllämainitusta syystä ollut.) Blooddrunkista on muutamia hyviä muistikuvia ja lopun Hate crew Deathrollin kertosäe tuli kyllä täysin sydämestä. Siinä vaiheessa omalla fyysisellä jaksamisella ei ollut mitään merkitystä. Sattui, mutta se oli merkityksetöntä, pakko oli antaa kaikkensa.

"We're the hate crew, we stand and we won't fall...

We're all for none and none for all.

Fuck you! We'll fight til' the last hit!

And we sure as hell ain't takin' no shit! no!"

NIIMPÄ.

Keikan parhaan biisin tittelin saa kyllä kuitenkin ehdottomasti Angels Don't Kill.

"I want no-one here escape.." Ja sitten lähti järki.

Biisi iski ku puukko selkään ja pakotti riehumaan täysillä. Oikeasti en olis edes jaksanut, mutta se adrenaliini pakottaa, eikä se oo mitenkään huono juttu. Biisi oli visuaalisestikkin hieno, vaikka lavalle harvemmin pystyi kattomaan, sillä se viereinen mies väänsi niskojani kokoajan alaspäin. Muutama ihminen kai kyseisen biisin aikana sai minulta turpaan, jota pyytelin jo keikan aikana anteeksi, mutta halluun edelleen pyytää. Se vaan räjäytti potin. En olis uskonu koko biisiä edes soitettavan. Huhhuh!

Jaska yritti heittää mulle rumpukapulaa ja koska en omista yhdenkään bändin kokonaista moista, olisin kovasti halunnut saada sen. No vitut. Eiköhän se paskiainen mun vierestä väännä mun käden saadakseen sen. Loppujen lopuksi mukaan tarttui kuitenkin Alexin pletra. Onhan niitä kiva kerätä, mutta oon niin paska ottamaan rumpukapuloita kiinni, joten olis ollut kiva saada semmonenkin kun kerrankin minulle heitettiin.

Settilista näytti tältä:

1. Not My Funeral

2. Bodom Beach Terror

3. Needled 24/7

4. Ugly

5. Roundtrip To Hell And Back

6. Follow The Reaper

7. Living Dead Beat

8. Children Of Bodom

9. Hate Me!

10. Blooddrunk

11. Shovel Knockout

12. Angels Dont Kill

13. In Your Face

14. Downfall

15. Was It Worth It?

16. Hate Crew Deathroll

Sai varmaan se jätkäkin kokea nahoissaan, että en oo ihan niin helposti siirreltävissä eturivistä jonnekkin taakse ja että osaan myös pistää vastaan. Pysyin täysin samassa kohdassa mihin alussa kävelinkin, vaikka se vaatikin aika suuria ponnisteluita.

Mm. siinä määrin, että keikalta lähtiessa mun jalat eivät kantaneet. Roikuin Jainan hartioilla, sillä olin koko keikan jalat jännittenyinä valmiina vastaamaan iskuihin. Jalat kramppas aivan sairaasti, ja lihakset oli todellatodella kipeät keikan jälkeen. Elossa kuitenkin vielä ollaan, mutta voin kyllä sanoa keikan olleen yksi fyysisesti raskaimmista KOSKAAN.

Muutamia kuvia sain keikalta kuitenkin napsittua. Tuossa ylempänä niitä.

Ulkona hetki jäädyttiin, mutta suunnattiin kuitenkin aika nopeasti Jainalle nukkumaan. Polvi oli hieman hellänä keikkojen jälkeen, mutta parhaimman osuuden kaikesta sai ehkä kuitenkin käsivarret, jotka olivat vielä keskiviikkona kosketusarat ja miljoonien mustelmien peitossa. Noh, kaikkeni mä annoin!

Seuraavana aamuna suuntasin kipeine niskoineni ja muine kappaleina olevine ruumiinosineeni junaan, jossa olis ollu vaihto Ylivieskassa. Noh sinne asti selvittiin, kunnes selvisi, että junaa ei saada käyntiin, vaan vuorossa on linja-autokyyti. Siinä vaiheessa vitutti, sillä täysi linkku ei oikein vastannut mun toivetta hiljaisesta vaunusta.

Ps. Mitä mieltä isommista kuvista, levensin tätä palkkia roimasti. Parempi huonompi? Laitanko ennalleen?