Ensimmäinen ilta vei kyllä voiton viime viikonlopun keikkahommista. Englannin kuuntelun tarkistuksen loppupuolella tallustelin hymyissä suin kohti linja-autoasemaa. Toinen pitkä kuuntelu takana ja monivalinnoissa kolme väärin, ei se oo väärin se, eihän?! Enpähän arvannut, että kielitaidolle tulee vielä tarvetta viikonlopun myötä.
Linja-autoon hypättyäni kaivoin meikkipaletit esiin ja rupesin vääntämään koulunaamasta keikkanaamaa, johon lähes koko matka helposti hupenikin. Kuopion päässä linja-autoasemalla istuskelin bussissa kymmenen minuuttia paikallaan ja pohdin, olisiko ollut fiksumpaa laittaa käpälää toisen eteen ja suunnata jalan kohti Kuopio-Hallia.
Istuin kuitenkin kuin naulittuna bussissa toivoen pääseväni sillä lähemmäksi elikkä KYS:ille. Matka tuntui kestävän hillittömän kauan ja pelkäsin löytäväni itseni lopulta Savonlinnasta, kun bussikuski skippasi yhden pikavuorollekin soveltuvan pysäkin, vaikka kuinka nappeja painelin. No lopulta kuitenkin seuraavalla sain sen helvetin masiinan pysähtymään ja huikattuani kuskille kiitokset suuntasin kohti tyhjää Kuopio-Hallia.
Tässä vaiheessa todettakoon, että minulla oli montakin kaveria, kenen seuraan olin ainakin osittain sopinut liittyvän. Linkussa jumittaessani Laura sitten soitti minulle, että: "Minne ihmeeseen meidän pittää mennä jonottamaan? Täällä on joku tyyppi kans, eikä sekää tiedä". Käytäpä luovuuttasi siinä, sillä et itsekään ole koskaan kyseisessä paikassa käynyt: "Kysyppä siltä tyypiltä, että onko se Kristiina, ja jos se on, niin huikkaa terkut!". Mun kaverit tutustuvat toisiinsa ilman minua ja soittelevat sitten hätääntyneenä minulle? Oh yeah.
Parkkeerattiin itsemme pääoville ja availtiin lämmikejuomat. Uimahallilla tunsin sopeutuvani joukkoon erittäin loistavasti kysellessämme yleisövessaa. Virkailijan ilme muuttui kuitenkin melkoisesti, kun kiitokset hälle nakkasin. On se kumma!
Rupateltiin ja viihdytettiin itseämme kylmällä asvaltilla istuessamme seuraten järkkäreiden meille hommaamaa viihdykettä. Teltan voi pystyttää monin eri tavoin! Mun kävi ihan hulluna sääliksi erästä tyttöä, joka oli tulossa voimistelutreeneihin. Kysyin sitten tytöltä, että haluaisiko hän, että kysyisin niiltä pelottavilta pitkatukkaisilta järkkärimiehiltä, että onko heillä ollenkaan tänään sitä voikkaa. Minusta oli todella ankeaa käytöstä heiltä, etteivät he voineet kysyä tytön toimittamaa asiaa ja auttaa häntä, vaikka varmasti huomasivat tytön hämmennyksen. Puutuin kuitenkin asiaan ja tyttö soitti äitinsä hakemaan, onneksi.
Sisälle päästiin kutakuinkin ajallaan ja ilman suurempia hämminkejä selvittiin, vaikka kukaan ei tajunnutkaan, että liputkin tulisi repiä. Eturiviin tarratessa siellä seisoi jo Maria, jonka sisältä olin jo aiemmin bongannut ja pohtinut, oliko hän esimerkiksi Sonatan paitamyyjä. No eipä ollut, vaan yliopistovaihtari Portugalista. Siinäpä sitten väännettiin keskustelua vähän kaikilla kielillä, mutta ilmeisesti kaikista pahin pohjanoteeraus oli minun portugalin kieliset "Hausta tutustua!"-fraasit, sillä sellainen naurunremakka siitä aiheutui, että minulle jäi vähän epäselväksi, mitähän tulin sanoneeksi..
Illan ensimmäinen rykäisy oli koitunut Black Light Disciplinen kohtaloksi. Yleisön ihmiskato oli tosi asia vielä keikan alun seutuun ja hyytävä ilmapiiri ei ollut ainakaan parasta antia bändille. Vitut muista, mutta mulle kolahti! Ensimmäisen biisin puolessa välissä päätin hakevani levyn merchandise-tiskiltä keikan loputtua - ja niinhän tapahtui!
Lava täynnä hyvännäköisiä miehiä, tilkka alkomahoolia veressä ja toimivaa industrialia, olin aivan myyty! Olen useasti kuullut yhtyeen nimen Osasto-A:n juttujen yhteydessä, mutta aina onnistunut sen skippaamaan ilman suurempaa huomiota. Bändi pääsi liekkeihin loppukeikkaa kohti, mutta yleisö jäi siitä vähän kauemmaksi, vaikka kovasti porukkaa mukaan yritettiinkin saada: "Ottakaapa kaikki mallia nuista eturivissä olevista tytöistä" - *jäätävä hiljaisuus, myös meidän osalta*. Yritystä kuitenkin oli ja mä olen aivan sataprosenttisen varma, ettei tämän neidin keikkakokemukset tämän bändin osalta jää tähän.
Illan industrial-aktien lopetuksen antoi oikeutetusti 2 Times Terror. Olin odottanut tätä bändiä illalta eniten, ja kyllähän se potin kotia hommasikin. Yleisö oli toki vähän vääränlaista tällaiselle bändille ja monen suu loksahtikin ympärilläni auki, tämän alternative-shown pukatessa päälle. Loistava keikka jälleen kerran tältä poppoolta, vaan milloinpa olisin joutunut pettymään?
Setistä löytyi varmaan lähes jokainen levyn biiseistä, mutta Ikävässä Paikassa jysähti ilmeisesti suurimman osan tajuntaan yleisössä. Itselleni keikan kohokohtia olivat erityisesti Lust, josta mulla on videokin, joka on ääneltään täyttä skeidaa eli sitä ei täällä tulla näkemään. Vaatteetkin toimi yllättävän hyvin ja muutama paitakin nähtiin käsissä pyörimässä. Porukka otti myös muutaman tanssiaskeleen pitin merkeissä, ja itsekin teki mieli suunnata sinne, mutta jätin sen sitten toiseen kertaan. Hieman nesteytystä nassuun ja viimeinen biisi kolahti myös erittäin hyvin. Vielä Joskus oli totta kai paikallaan setin lopettajana ja kyllähän se herttaisiin pusutteluhetkiin lavalla päättyikin.
Industrial-touhut on kyllä aina yhtä loistavia ja mä todellakin kaipaan sen, että lavalla tapahtuukin jotain. Kuusi-seitsemän ihmistäkään ei ole liikaa yhdelle lavalle (jos nyt ei sitten puhuta Nuokkari 44:sen lavasta..), jos jokaisella esiintyjistä on jonkinlainen ego tai hahmo, jota he toteuttavat. HC CSD:n päällä ei liikoja vaatteita nähty, eli silmänruokaa ainakin miehille oli taattu.
Musta on kuitenkin kuvottavaa, että juurikin tällaisilla keikoilla löytyy niitä tyyppejä, jotka kuvittelee kaiken lavalla tapahtuvan olevan sallittua myös yleisössä. Limaisia miehiä liimautumassa selkääsi tarkoituksella ei todellakaan vastaa mun vaatimuksia hyvästä yleisökäyttäytymisestä. Onneksi kuitenkin järkkärit olivat hereillä ja apua olisi varmasti löytynyt, jos tilaisuus sitä olisi vaatinut. Pari potkua polviin lopettaa kuitenkin onneksi toivottomat lähentely-yrityksen aika äkkiä.
Illan päätti minun osalta Sonata Arctica, joka erosi kyllä suurilta osin tästä päivän muusta kattauksesta. Ihan toimivan keikan yhtye kuitenkin 3000 ihmisen silmien edessä vetäisi, vaikka keikkapaikka ei ollutkaan edes puolillaan. Settilistassa tosin ei ollut mitään yllättävää - ainakaan tämän kiertueen muita keikkoja nähneelle. Eikä kyllä minullekaan. Covereita on liikaa. Akustinen osio on liian pitkä. Uudet biisit ei toimi. Mitähän positiivista multa irtoaisi?
Koko yhtye oli kuitenkin parantanut kontaktinottoaan yleisöön ja kyllähän Replica nätisti yleisön suusta raikuikin. Myös setin aloittanut Only the Broken Heart (Make You Beautiful) kolahti hyvin minun tajuntaani. Uusia biisejä oli kuitenkin liikaa, vaikka ne olivatkin melko kivasti ripoiteltu ympäri settiä. Olisin kuitenkin kaivannut vaikkapa 8th Commandmendia tai The Cagea rikkomaan setin tasapaksuisuutta. Paid in Full on kuitenkin erittäin hyvä kipale omasta mielestäni ja kyllähän Shitload of Moneyn välispiikeissä oli sanomaa, että vaikka kuinka saisi paljon rahaa niin kaikkea ei kannattaisi suvaita.
Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)
Black Sheep
Alone in Heaven
Losing My Insanity
Broken
The Gun
The Day
I Have a Right
acoustic: Tallulah
The Dead Skin
Wanted Dead or Alive
Paid in Full
Shitload of Money
Replica
FullMoon
Cinderblox
Don't Say a Word
Vodka
Don't Say a Word oli lopetuksena hyvä, eikä Tallulahkaan liian laimea setin keskivaiheilla ollut. En ole koskaan saanut siihen biisiin muodostettua sitä viha-suhdetta, joka monilla kuulostaa olevan, aivan hyvä se on! Vodka aiheutti kuitenkin lähinnä surullisen fiiliksen, porukan epämääräinen älämölö-huuto ei nimittäin vastaa mun käsitystä "We need some vodka"-huudahduksesta.
Keikkapaikalta ulostauduttiin ja nesteytystasapainoakin hoidettiin, kunnes osa porukastamme keksi, että kuvia on käytävä ottamassa. Minä meinasin kovasti pysytellä kameran toisella puolella, mutta lopulta Kristiina käski minutkin kuvaan. Onhan tässä tietenkin vuosia edellisestä kuvasta jo vierähtänytkin - mikäli oikein muistan, joten ehkä aika tosiaan oli uudistaa kuvvaa.
Kaiken kaikkiaan ilta oli toimiva kaikkine pienine kommervenkkeineen. BLD:n levy on soinut tämänkin postauksen rustailujen lomassa, ja eilen kuuntelin kyseisen levyn neljä kertaa kokonaisuudessaan edes huomaamattani, että tosiaan niin monesti olin kiekkoa pyörittänyt. Toimii! Niin, ja tuo pyyhe. Mitähän minä sillä muka teen, kiitosta vaan Henkka hikisestä pyyhkeestäsi. Kenties musta alkaa vihdoinkin tulla aikuinen, kun en enää tuollaisista juuri syty.
Summa summarum: Lähdetäänkö uudestaan katsastamaan BLD ja 2TT - samalla porukalla?
