Ohh be brave, show me signs. Should I feel shame for the questions that I have? / Cral Through Knives - In Flames

Koska mä olen sössinyt jo päivärytmini ja menin eilen nukkumaan puoli neljältä. Kyllä. Puoli neljältä. Tänään sänky nimittäin kutsuu jo kymmenen seutuun. Leirin vuorokausirytmi on saatava haltuun aika nopeasti, joten nyt kyllä vituttaa aika rankasti eilisen datausillan venähdys. Ulkonakin paistaa aurinko, mutten oikein osaa lähteä tästä mihinkään enää, aikaa lähtöön on noin tunti.

Lueskelin Evil fate Eternityn vanhempia postauksia ja ajattelin toteuttaa vihdoinkin tämän joskus toisen blogin puolella osittain vilahtaneen gallubtsydeemin. On varmaan eri vastaukset kuin silloin, mutta niin ne ajat muuttuvat.

Your favorite song

Nakataanpa tähän kohtaan tämmöinen tällä kertaa.

Your least favorite song

Minä ei vaan ymmärrä. Kaveri, joka muuten liikkuu aika syvällä death- ja black metalin syövereissä tykittää tätä ja yrittää upottaa minullekkin. Ei. Tää on vaan huono biisi.

A song that makes you happy

Hahah, tämä kevät ja Jainan luona erään keikan jälkeen pienissä sievissä oli varsin toimivaa. Tullee hyvät fiilikset mieleen ku tätä kuuntellee!

A song that makes you sad

Viime syksy ja tuo video ja biisi oli aika rankka yhdistelmä.

A song that reminds you of someone

Oi voi. Nyt voin vaan sanoa et hyvässä mielessä muistuttaa kyllä. Aw.

A song that reminds of you of somewhere

Viime kesä. Auringonnousu. Usva. Yön tuoksu. Kylmyys. Skootteri. Raahe. ♥

A song that reminds you of a certain event

Oltiin 10.4.2010 tsekkaamassa Bodomia Vuokatissa ja tätä fiilisteltiin sitten kauempaa ja taisinpa nähdä erään tyypin, jonka kanssa ollaan edelleen tosi hyviä ystäviä.

A song that you know all the words to

Tulipa vaan ekaks mieleen ku industrialia soi muutenkin taustalla.

A song that you can dance to

Voikohan tota nyt OIKEASTI tanssia.. Industrial kyllä toimii varmasti pippaloissa ja esimerkiks Kätilöt varmasti saa monen tanssijalan vipattamaan. Bailattiin kuitenkin tuon tahtiin Jainan kanssa Myötätuulessa, joten nyt kävi näin.

A song that makes you fall asleep

Harvemmin tulee kuunneltua musiikkia IHAN just ennen nukkumaanmenoa, mutta kun viimeksi sitä harrastin taisi tämä pyöriä taustalla.

A song from your favorite band

Ja tätä bändivalintaa tuskin tarvitsee selittää?

A song from a band you hate

Hm, tää ei ookkaan kauheen yksinkertanen. Tännään kyllä tuli todettua yhestä Rikun linkkaamasta bändistä että EI EI ja EI, mikähän se oli. *Tsekkaa keskustelun*

A song that is a guilty pleasure

En tiedä. Onhan tämä aivan sairaan hyvää muttaku tiedän että tää tökkii aika monella ja en tiiä. Yhyy. Hyvää se silti on.

A song that no one would expect you to love

Paremmin minut tunteville ei liene mikään yllätys, mutta ei tullut muutakaan mieleen.

A song that describes you

Hömhöm. Tää on paha. En osaa sanoa, laittakaa joku linkkiä jos tullee mieleen!

A song that you used to love but now hate

Tähän on vaikea keksiä mitään, en oikeastaan vihaa - en vaan tykkää.

A song that you hear often on the radio

En tiedä, yleensä Suomipoppi soittaa melkoisen vähän hermoja raastavaa musaa, mutta nyt ku oon kuunnellu ni tämä on tullu IHAN liian useasti. UAAAAARGH.

A song that you wish you heard on the radio

Joo! Tämän! Ylleensä en taho kuulla radiosta, koska sit ärsyttää jos massatenut alkaa tykätä joistain oikeasti loistavista bändeistä. Eihän se niiden kuuntelua estä, mutta ärsyttää, jos bändi, jonka itse on löytänyt alkaa yhtäkkiä soimaan radiosta 24/7.

A song from your favorite album

Ehkä se nykyään tosiaan on Century Child. Ennen se oli Once. On se edelleen toimiva, mutta.

A song that you listen to when you’re angry

Ainakin sillonku ihmiset vituttaa niin toimii!

A song that you listen to when you’re happy

Jaa-a. Ylensä on hyvä fiilis jostain tietystä bändistä. Jos muuten vaan, nii sitten pyörii shufflella. Ehkäpä tämä vastaisi nyt sitä tän hetken useiten soivaa biisiä hyvään fiilikseen. Yleensä kuitenkin semmoiset biisit, jotka eivät sen kummempia tunteita tai kelausfiiliksiä herätä.

 

A song that you listen to when you’re sad

Juu. Niin. Syksy ja Sentit.

A song that you want to play at your wedding

Voi ei. En minä tiiä. Ehkä. En tiiä.

A song that you want to play at your funeral

Jaa-a. Nightwishiä sen olla pitää. Ehkä joku mulle toosi rakas biisi, vaikkapa.. Sleeping sun? Mielellään jonkun ystävän flyygeliversiona, eikä sen soittajan tarvitse olla täydellinen, pääasia on se että siinä yhdistyy minulle rakas bändi, musiikki, soitin ja ystävä.

A song that makes you laugh

Voivoi. Eilen oli taas laadukasta keskustelua tämän tiimoilta.

A song that you can play on an instrument

Oon aika tylsä. Mutta joo. Esimerkiksi tämän. Toinen vaihtoehto olis ollu Blackmore's Nightin Wish You Were Here, mut tää tuli ekaks mieleen. Ja siis joo, oon laittanu aina sen, mikä tulee eka mieleen - miettimättä tippaakaan onks se sit mun mielest hyvä biisi, jos se käy mielestäni tehtävänantoon.

A song that you wish you could play

Siis joo, kyllähän mä osittain osaan tän soittaa. Kaikki laulukohdat menee kyllä, mutta ikuisuusprojektina soitinten soolot sun muut ihanuudet.

A song that makes you feel guilty

Hömhöm.. Esimerkiksi tämä.

A song from your childhood

AHHAHAHA! Muistan ku tää oli nii pinnalla.

Your favorite song at this time last year

Hömhöm.. Auts taisin linkitellä niitä jo aiemmin. No mutta, tätä fiilisteltiin niiin paljon ennen Sandelsia ja olihan se tajunnanräjäyttävä!

Mutta joo, toivottavasti opitte taas jottain uutta minusta ja löysitte kenties uusia bändejäkin. Nyt nappaan kimpsut ja kampsut kainaloon ja lähden parkkipaikalle iskää vastaan, joka kiikuttaa minut rantaan ja sitten alkaakin viikon erakoituminen. Tsau!

Close your eyes and heed and vide. Then you shall see the sphere revolves as it's promised. / The Somber Lay - Eluveitie

Valitse viisi lempibändiäsi tällä hetkellä.

Kun olet valinnut bändit, vastaa kysymyksiin.

1. Ensiferum

2. Turmion Kätilöt

3. Pain

4. Amorphis

5. Eluveitie

Kuka on hyvännäköisin bändistä 2?

- Jaa-a. Hyvännäkösin. Ompa helppo kysymys näin aluksi, no ehkä Hane jos jotain pitää sanoa, mutta ei se kyllä ihan kaikkia kriteereitä täytä.

Lempi albumisi bändiltä 1?

- Victory Songs tai sitten tämä uusin From Afar..

Kirjoita pätkä jostain bändin 5 lyriikoista.

- I close my eyes, Inis Mona

And reminisce of those palmy days. Öhöhö.

Miten tutustuit bändiin 3?

- Sandelsrockin -09 essiintyjälistallahan tuo napotti ja Hanna sano et tsekkaappa Sara Pain, voipi olla et tykkäät..

Milloin kuuntelit viimeksi bändiä 4?

- Kuuntelin ite.. Varmaan viikonloppuna, mut eilen tuli YleX:ltä You I Need ku ajeltii kottiin mökiltä. Eli kuulin viimeks sillo.

Onko sinulla lempijäsentä bändistä 5? Kuka?

- No eipä oikeestaan.

Omistatko jotain bändin 1 oheistuotteita?

- Höhöh. Hupparin, oon säälittävä.

Kumman näkisit mieluummin livenä, bändin 2 vai bändin 4?

- Koska nään Amorphiksen Qstockissa ni vastaan et Kätilöt!

Lempi biisisi bändiltä 5 (Max 3)?

- Inis Mona, Siraxta ja Slanias Song

Onko bändin 3 laulaja hyvännäköinen?

- No tota. Ei. :Ddd

Omistatko albumeita bändiltä 2?

- Jep, mitkähä multa puuttuu.. Usch ainakin, pitäis shoppailla.

Kumpaa olet kuunnellut kauemmin, bändiä 5 vai bändiä 1?

- Enskoja kyllä, vaikka tuntuuki oudolta et kuuntelin niitä jo -08 syksyl.

Onko bändi 4 ollut koskaan Suomessa?

- Ei. 

Mikä on parasta bändissä 3?

- Mussiikki ja se miten livenä saa ihan helvetin hyvän fiiliksen päälle.

Omistatko dvd:itä bändiltä 5?

- Enpä minä, aika uusi tuttavuus.

Miten tutustuit bändiin 1?

- Hahah, muistanku kattoin Youtubesta Arskan vetämän Lai Lai Hein ja sitten tykittelin sitä ja Deathbringer from the Skytä.. Hoho.

Kuinka monta jäsentä bändissä 2 on?

- 5 AHHAHA, rupesin laskemaan uudelleen kun luin Dark Shadow:n tekemän samanmoisen ja totesin että nyt kyllä petti matikka. Josko kuitenkin 6.

Lempibiisi bändiltä 4 tällä hetkellä (Max 3)?

- Mermaid, Born from Fire ja tuota mikäs sit.. Black Winter Day!

Omistatko bändin 3 julisteita?

- En harrasta tämmösiä, mutta ehkä mä omistan.. Tuli vissii tuon uuden levyn kakslevysen painoksen mukana.

Eipä mulla sitten muuta, paitsi Ensiferum = ♥. Oon muutenkin lähiaikoina löytänyt itseni aika syviltä folk-maailman syövereistä. Parhautta!

There's a storm in his heart and the fire burns his soul but the wanderer part is to ride alone. / Wanderer - Ensiferum

Tässäpä olisi nyt näitä videoita. Kuvasin ihan innoissani paljon muutakin, mutta hienosti sössin huudollani ne sitten. Hei hei Mokoman, Fm2000 ja Painin biisit. Meno oli aika jees ja sen näkee kyllä kameran liikkeestä.. Hope you like.

Sade vaikutti tosiaan useampaan videoon silleen, että sormet vilkkuu kuvassa - pakko yrittää jotenkin edes kameraa suojata.

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!

Some people's love is other's hate. / You Only Live Twice - Pain

Hakunila, Here I Come!

Hyppään kohta junaan ja hurautan sillä pääkaapunnii ja sitten festaroijjaan oikeen olan takkaa. Minua saa tulla nykimään hihasta, sillä saatan itse olla niin sokea etten tajua sinua vaikka vieressä seisosin. Laittelin päähän pari päivää sitten mustaa ja sinistä rastaa, joten ehkäpä siitä helpoin tuntomerkki. Tsau!

We came with nothing and with nothing we'll leave. / Season of the Reaper - Pain

Eilen tulin vasta illalla kaverilta aikomuksena rueta melkeen heti nukkumaan. Äiti muistutti postilaatikkoon napsahtaneesta lupaavasta paketista, joten eihän se nukkumaanmeno ihan onnistunut. Paketista kuoriutui You Only Live Twice - Painin uusin.


Kuva

Levy on aika lyhkänen ja oon ihan tyytyväinen, että tilasin bonus-cd-version. Biiseissä on jotain uutta verrattuna vanhaan Painiin, mutta myös tutulla linjalla on jatkettu. Ensimmäinen biisi, Let Me Out on ihan toimiva ralli, mutta jäänee vähäisemmälle soitolle. Nopea, mutta ihan mielenkiintoisen kuuloinen biisi. Alun jälkeiset rytmit ovat NIIN sitä ominaista Painia. Biisissä Peterin laulut yllättävät ainakin minut positiivisesti!

Myös kakkonen, Fear the Demons vaatii useamman kuuntelukerran, mutta biisi alkaa kuulostaa yhä paremmalta. Tässä on huomattavissa Peterin lupaamaa raskautta. Kolmas The Great Pretender on yksi levyn kultakimpaleista. Vaikka biisi on single, se on ainakin mun mielestä tosi toimiva ja kivan kuuloinen biisi. Toiminee livenä myös mahtavasti!




Huvittava yhtälö on TGP:n ja Nothing Remains the Samen Save Me:llä. Save Me:ssä n. 2.13 on ihan samanlainen taustatsydeemi ku TGP:ssä. Sattumaa - epäilen että vahinko, mutta vähän typerä olo tuli. Kuinkahan paljon näissä loppujen lopuksi pyöriikään samoja nauhoja.

Levyn nimikkobiisi You Only Live Twice tullee kulutettua puhki. Erilaisempi rytmi alussa ja kuvitelma biisistä keikan aika lopussa saa aikaan hienot pilvilinnat, jotka kuitenkin laulun alkaminen vähäsen tuhoaa. Biisi on toimiva ja ainakin erilainen kuin edellinen, nopeampi The Great Pretender.



Dirty Woman.. Eh. En tiedä mikä tässä tökkii, mutta tökkii kuitenkin. Livenä toimivaa ja hyvä jatkumo mm. Monkey Businessille, mutta ei tämä säväytä. Seuraava We Want More häviää muiden varjoon, enkä oo oikeen mielipidettä saanu muodostettua.

Mutta seuraava, Leave Me Alone, bongahti esiin ja kiilasi levyn kärkikastiin jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tässä on paljon tätä mun ylistämää Erilaista Painia. Tässä on kyllä melkeen levyn paras biisi kyseessä, jonka tahtoisin ehdottomasti kuulla livenä - vaikkei varmaankaan tätä tulla koskaan soittamaan. Kertsi "Why, why won't you leave me alone? It drives me insane. Why, why won't you just let me go? Stay out of my way!" on angsti-illan ehdoton jumitus.

Monster on myös jäänyt vähän muiden varjoon. Monsterissa on huomattavissa kyllä thrashvaikutteita enemmän kuin muissa biiseissä. Tässä biisissä on just tää Painin huonompi puoli, perussekavaamössöä, ei mitään säväyttävää. Monilla Painin levyillä on mun mielestä ollut täytebiisejä ja lisäisin tämän siihen luetteloon..

Viimeinen biisi, Season of the Reaper, vähän pöperöä tämäkin. Harmittaa, miksi tämmöisiä biisejä pitää laittaa levylle. Ehkä erilainen miksaus olisi tehnyt terää. Haha, lopun samantyylinen soittelu ku You Only Live Twicessä kokoaa levyn kivasti yhteen näin btw.

There it was; revealed enigma of freedom, unclosing an unseen door . / Inis Mona - Eluveitie

Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsee bändi, johon tutustuminen on roikkunut kuukausien ajan. Onneksi otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja iskin bändin nimen Spotifyyn ja siitä sitä lähdettiin syöksymään sveitsiläisen Eluveitien maailmaan.

Bändi on perustettu vuonna 2002 Sveitsin Winterthurissa ja musiikkityyli on jotakin folkmetalin ja melodisen death metalin välimaastossa. Muihin samantyylisiin bändeihin verrattaessa bändin vetonaula on jo kuolleen gallin kieliset sanoitukset. Osa biiseistä on englanniksi, mutta myös historian havinaa on monissa biiseissä kielen ja sanoitusten muodossa.

Säkkipilli ja muut perinteiset soittimet toimivat mun mielestä biiseissä todella hyvin kitaroiden sun muiden perusmetallisoittimien ohella. Folkin maailmaan eksyttyäni, ei sieltä ole ollut paluuta ja tällaiset bändit saavat yhä uudelleen ymmärtämään miksi tämä toimii. Eluveitien voi tänä kesänä nähdä Nummirockissa ja itse suuntaisin sinne, jossei festari sattuisi olemaan juhannuksena, harmi sinällään.

Mun kiinnostus historiaa ja varsinkin Skandinavian ja yleensäkin Euroopan historiaa kohtaan vaikuttaa suuresti siihen, miksi tällaiset bändit toimii muhun. On ihana, kun joku elvyttää perinteitä ja yrittää pitää niitä ihmisten mielessä ja tuntemina.

Tällä hetkellä mietityttää kovin myös lauantaiset bändit MTR:ssä, sillä päivä on melkoisen folk-vaikutteinen.  Katsotaan kuinka äijän käy - pari viikkoa aikaa päättää.

It's not in the way you look or the things that you say that you'll do. / Hold the Line - Toto

Voi vitsi. Nyt on sitten peruskoulu lopeteltu ja elämä edessä. Ikävä tulee ihmisiä ja tässä muutaman viikon sisällä on soinut niin eri tyyppisiä biisejä, kuin mitä yleensä, että pakko laittaa muutama tännekin. Näitä varmasti tulee syksyiltoina kuunneltua ja mietittyä menneitä. Mä alan tajuta vasta nyt, kuinka hieno luokka meillä oli. Vaikka seiskalle mennessäni kuvittelin, etten ikinä sopeudu meidän luokalle, niin nyt mulla on kauhea ikävä ihmisiä. Helposti niihin kiintyy, myös niihin ärsyttäviin.

Luokkaretkellä Hold the Line soi enemmän kuin usein. Käytiin siis pyörähtämässä Helsingissä ja tutustuin porukkaan vasta sillon kunnolla. Onneks oli sen jälkee pari viikkoa aikaa vielä hengailla.

Kevätjuhlan itkut jatkui vielä kotona, kun Lotta vinkkas tän biisin ja että viittaa aika paljo meidän luokkaan.
I wish nothing but the best for you too. ♥
Toivottavasti nähellään vielä isommallakin porukalla jossain. Pietään ainakin yhteyttä.

Poikien vakiosoittoäänen lyriikat pyörii päässä harvinaisen usein 'voittamaton änäris!'. Vittu. Mutta kyllä, tästä tulee mieleen niin meidän luokka ja melkeen päivittäin on tätä tällä viikolla kuullut useampaankin otteeseen. Tää päivä lienee poikkeus, jossei joku innostu tulemaan pyörähtämään meillä ja sitten kerätä porukkaa kokoon.

Muistoja ex-9B:stä on hyvien lisäksi myös niitä huonoja, mutta ikävä niitä tyyppejä silti tullee - ei voi mittään.