You can reach the goals that you've set from now on everyday. / Victoria's Secret - Sonata Arctica

Sonata Arctica @ Club Teatria 15.4.2011

Hienoutta parhautta mahtavuutta eeppistä huippua.

Sanon jo nyt, että alempaa löytyy settilista, joten jos oot myöhemmin keikkailemaan menossa, etkä tahdo tietää mitään etukäteen, skippaa tää.

Päivä lähti käyntiin koulussa pyörähtämisellä ja siitä aika pian linkkuun hyppäämisellä. Matkalla kokosin naaman kuntoon ja matka jatkui Ouluun pääsemisen jälkeen kaverin autolla, jonka kuski ei vissii ihan satavarma ollu Oulun liikennesäännöistä.. No, lopulta Teatrialle kuitenkin päästiin kolmen seutuun ja asetuttiin jonoon, jonka pituus yllätti kovin.

Mitä lie tunti - puoltoista ennen ovia otettu kuva.

Paikoista tuli stressattua moneenkin otteeseen ja jonosta livohkaan lähteminen kävi mielessä useammpaankin kertaan, mutta kuitenkin eturivin paikat Eliaksen edestä muutamalla tunnillakin lunastettiin. Vieressä ollut belgialainen porukka oli odotellu 12h ja lopulta pari heistä ei päässy eturiviin, joten Niina ja Jaina teki hemmetin hienosti ja päästi tytön eturiviin, poika ei edes ilmeisesti halunnut. Mä oon ylpee teistä!

Keikkoja odotellessa tutustuinkin Lindaan, Hanneen ja Tomiin eli siis näihin belgian vieraisiin. Muutenki keikalla nähtiin useampia kansallisuuksia, oli ranskalaista ja englantilaista, saksalaista ja vaikka mitä. Porukka oli varannu myös Milanoon liput, mutta sattuneista syistä he tulivat lopulta Suomeen. Linda soitti äidilleen Belgiaan koko keikan, sillä heillä ei ollut varaa enää kaikilla matkustaa Ouluun. Pikkusen rispektiä hei, jos miettii että ite mietin hetken 200km matkustamista Sonatan takia..

Tarot veti aika vakiokeikan. Settilista koostu lähinnä 80-luvun biiseistä. Wings of Darkeness keikan aloitusbiisinä ei ollu huono ratkasu ja Crows Fly Black oli myöskin toimiva. Pyre of Gods tekee mulle aina yhtä hyvän fiiliksen, johtuisko siitä, että se oli ensimmäinen biisi jonka koskaan Tarotilta kuulin vai mikä siinä on. Ei juurikaan yllätyksiä settilistassa, mutta on sitä paskempiakin lämppäreitä ehdottomasti nähty.

Sonataa odotellessa meinas rueta heikottamaan, sillä noh paikalla olijat: Montako banaania söin sinä päivänä? Ai ettekö muista? No kaks tietenkin! Elikkä juu, verensokerit oli melkosen matalalla, mutta kyllähän semmoset unohtuu noppeesti bändin pomppiessa muutaman minuutin aikataulusta myöhässä.

Settilista netistä pöllittynä:

 (Everything Fades to Gray)

1. Flag in the Ground

2. The Last Amazing Greys

3. Juliet

4. Replica

5. Blank File

6. As if the World Wasn't Ending

7. Paid in Full

8. Victoria's Secret

9. Paté

10. The Misery

11. Fullmoon

12. In Black and White

acoustic:

13. Mary-Lou

14. Shy

15. Letter to Dana

16. Caleb

17. Tallulah

18.  Don't Say a Word

19. Vodka (Hava Nagila)

20. Everything Fades to Gray

Keikka koostu siis kolmesta aivan mahtavasta osiosta. Kerrankin oli tosi hyvin ajateltu hitaiden ja nopeiden biisien paikat, kerrankin oikeasti jaksoi tehdä jotain. Flagillä aloitus toimii aina, joten ei siitä sen enempää. Amazing Greysin aikana tyydyin kuvaamaan suurimman osan keikan kuvistani, sillä biisi ei jostain syystä lukeudu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Onhan se jees, mutta..

Juliet on livenä aina yhtä mahtava musiikaaliosuus ja niin tällä kertaakin. Replican olemassaolo unohtui jotenki keikalla ihan kokonaan ja sen alkutahdit sai aikaan melkoiset kylmät väreet. Lähes samanlainen fiilis oli taattu, ku Kuopiorockissa sateessa 2009. Siitä mulla on videotakin, lisäilen tähän samaiseen tekstiin kuhan se youtubeen asti kerkeää.

On muuten käsittämätöntä miten Youtube raiskas tuon äänenlaadun. Ei rahise koneella yhtään? Voi jestas.

Blank Filen toimivuus yllätti melkoisesti. Yksi keikan parhaista biiseistä ehdottomasti. As if the World ei oo koskaan ollu mun lempibiisi, mutta tällä kertaa en sentään nukkunu pystyyn sen aikana tai edes tuntunu pitkästyneeltä, vissiin yleisön hyvä meininki piti mut hereillä. Paid in Full on kans niitä settilistan tunnettuja, vahvoja livebiisejä, jotka harvemmin on täyttä paskaa, ei tälläkään kertaa.

Yksi keikan odotetuimpia biisejä minulle oli seuraavana tullut Victoria's Secret. Uskomatonta. Alun Woo-oo-oo-ooo kohta yleisön laulamana on parhautta ja oma fiilis muutenkin fantastinen. Rakkautta alkutahdeista lopun viimeiseen rumpupaukahdukseen. Instrumentaalinen Henkan ja Eliaksen säveltämä Paté taasen tasoitti fiilistä seuraavaa biisiä ajatellen.

Keikan ehdottomasti hienoin kappale, The Misery, sai mut ihan sekaisin. Hymy vähintäänkin korvissa heiluttiin eturivistä kiinni pitäen ja ihmisiä halaillen ja sydämiä lavalle lähetellen. Hyi en minä semmosia, muttaku se oli vahinko. Alan pikku hiljaa kässää että tosiaan kuulin biisin livenä. Rakkausrakkausrakkausrakkaus. Tähän pienempi kuin kolme raiskausta viissataa riviä.

Fullmoon oli perus, mutta Black and Whitenki olemassaolo unohtu ihan kokonaan ja biisin alkutahdit sai melkoiset fibat aikaan. Ajantaju hävis keikalla ihan kokonaan, johtuen yleisön ja bändin mahtavasta kemiasta ja tunnelmasta.

Seuraava osio oli sellaista, jota en ikinä kuvitellu näkeväni. Lavalta lähtee tavaraa pois ja kohta Tony tassuttelee lavalle tulisoihtu kädessä sytyttäen leirinuotion sillä aikaa ku pojat istuutuu akustisten kitaroiden ynnä muiden vempeleiden kanssa soittelemaan Mary-Louta. Vaikka biisiä en ollutkaan monesti kuunnellu kertosäe veti mut ainakin mukaansa ihan totaalisesti. Biisi avautu livenä lähes samalle tasolle ku Misery ja se on oikeesti aika hemmetin korkealla.

Akkarina jatkui myös Shy, jota en olisi myöskään koskaan uskonut kuulevani livenä. Mun ensimmäinen koskaan kuuntelema Sonatabiisi aiheutti myöskin suuret fibat. Tätä on soitettu Mary-Loun ja Miseryn ohella NIIN harvoin, että on oikeasti mahotonta et mie, joka en kierrä lähellekkään kaikkia mahollisia keikkoja kuulen ne kaikki samalla. Ps tuo mun ja Lindan laulu on kovin söpön kuulosta, hupsista.

Seuraava biisi aiheutti myös sekoasmistilan mun lähellä olleelle Hannelle. Ennen keikan alkua jutskattiin, miten mä halluisin kuulla nii paljo Miseryn ja Victoria'sin ja hän Letter to Danan ja Linda Don't Say a Wordin. Pelkäsin lähinnä Hannen puolesta pahinta, mutta se tunne mikä hänen kasvoiltaan oli luettavissa Danan alkaessa sai mullekkin hemmetin hienon fiiliksen. Biisi on aina ollu mulle tosi tärkee ja sanoinkuvaamaton livenä. 

Vaikka enää ei osannut odottaa mitään tulevaksi, toisen encoren runo sai yleisön hiljaiseksi ja mut odottamaan hemmetin kovasti Calebia, josta tulikin lopulta yksi keikan hienoimmista biiseistä. Tästä soljuttiin vielä Tallulahiin, joka ei kerrankin aiheuttanu 'vittumitäpaskaa' -fiboja. Viimeisen biisin koettaessa olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että Don't Say a Word sai lähinnä vain purkamaan lopun energian ja nauttimaan adrenaliinipurkauksista.

"IIS THEER SAMTHING YOU NIIIIIIIIIIIIIID?"

Vodka sai vielä yllättävän paljon ääntä tästä tytöstä lähtemään.

Lopun Everything Fades to Greyn aikana onnellisuuden tunne vahvistu ja eturivin halaillessa toisiaan bändi näytti kovin liikuttuneelta. KIITOS SONATA! KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA! -huudot sai Tonyn alahuulen vipattamaan ja itselläkin kulki kylmät väreet ympäri kehoa.

Pikku hiljaa keikan jälkeen lähdettiin soljumaan kohti ovia, kerrankin ihan rauhassa ja jopa juomassa käyden. Hanne napsas vielä kuvan väsyneestä, mutta onnellisesta porukasta.

Noh, kolmas kerta todensanoo. Vai oliskoha se tällä kertaa neljäs. Aina Teatrialta tullee lähdettyä hirmuisella kiireellä pois, mutta tällä kertaa poikien kiittely vei pidemmän korren. Tony tykkäs kovasti piirrustuksesta, jonka iskin sille hetken mielijohteesta nimmaroitavaksi. Kiittelin kovasti Satama Openissa pyydetyistä Victoriasista ja Miserystä ja siitä että kuulin ne. Se ei ehkä tajjuu kuinka onnelliseks mut teki, mutta sain itselle hyvän olon ku sain kertoo fiiliksiä. Pienet mokat kuten "Kiitos Tav.. VITTU Teatria" ei haitannu yhtään mitään ja mies oli itsekkin fiiliksissä.

Myös Eliaksen ja Henkan kanssa tuli rupateltua. Jälkimmäisen kanssa pidempäänkin. Mukavan oloinen miekkonen, jolla riitti juttua. Myös tämmönen koko poppoon Tonykuva piti saada.

Näihin tunnelmiin lienee hyvä lopetella. Reissu ja keikka oli enemmän ku onnistunu. Meni ehdottomasti keikkalistan kärkisijoille, tämmöisiä lisää ja paljon. Ja mikä hienointa, pääse niin itse ku muutki kattomaan tämän mahtavuuden vielä DVD:eeltä syssymmällä. Kiitos Sonata, nähdään viimestään Satama Openissa.

PS. Mitä mieltä uudesta bannerista?

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.

Only a child, reckless and wild, needs to come home again. / Mary-Lou - Sonata Arctica

Ei löydy sanoja. Minä voin kuolla onnellisena. Kotiuduin äskettäin Oulusta ja huhhuh. Settilista oli jotain huikeen huikeen huikeen hienoa. Tekstiä tullee enempi joskus. Tässä jonkun kuvaama Victoria's Secret näin maistiaisiksi.

Paras Sonatakeikka jolla oon ikinä koskaan ollu, ja luultavammin paras jolla tulen olemaan. Minä. No joo. Kirjottelen sitten myöhemmin. Nauttikaa toki tuosta vedosta, on niitä youtubes muitakin. Mä ite en kuvannu ku Replican ja Shyn, koska tosiaan se DVD tullee sitten syssymmällä pihalle. Nautin vaan. Oikeasti tuo yleisö oli ihan hurmoksessa ja se on oikeesti hemmetin hieno Sonatan kohdalle ajateltuna.

KIITOS SONATA! KIITOS SONATA! KIITOS SONATA! KIITOS SONATA!
- huudot teki mullekkin kylmät väreet.
Kiitos.

I'll never forget the moment when you looked in to my eyes. / In my Dreams - BlutEngel

Nyt tuntuu hyvältä. Blutengel maistuu pitkästä aikaa kunnolla ja löysin tämmösen mulle uuden saksan kielisen biisin. Aivan mahtavuutta. Tai no en mä oo tohon biisiin itessää perehtyny hirveesti, mutta rupesin miettimään ku Chris laulo, että ymmärränköhän mä nää sanat oikein. Sitten katoin kirjotettuna ja osasin oikeasti suomentaa sen! Ei hitto mikä fiilis. Just tänään käytiin saksassa perfektejä ja tuossa biisissä on tosi paljo niitä.  Eli just vaikka tuo geschehen = tehty.

Oikeasti valinnaisista kielistä voi siis olla hyötyä ja ehkä olen oppinutki siellä sitten jotain. Ääää. Kiva fiilis. Lähiaikoina en oo oikeen kuunnellu mitää erikoista, Within Temptationia jumituksella.. Hyvä siirtyä välillä johonki muuhun. Ja tässä on biisin sanat jos jotakuta kiinnostaa:

Was ist nur geschehen, warum kann ich dich nur noch in meinen Träumen sehen?
Ohne Abschied gingst du fort, bist du jetzt an einem besseren Ort ohne mich ?!

Was ist nur geschehen, Wie viel Zeit muss noch vergehen um es zu verstehen?!

Refrain:

und die Welt um uns bleibt stehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn nicht heute, wenn nicht hier irgendwann bin ich bei dir.

Wird die Zeit langsam vergehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn ich Morgen, wenn nicht hier, irgendwann bist du bei mir.

Vers 2:

Was ist nur geschehen, wie viel zeit muss noch vergehen um es zu verstehen?!

Vielleicht ist es nicht mehr weit, vielleicht ist dieser Weg der letzte den ich geh, allein!

Refrain:

und die Welt um uns bleibt stehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn nicht heute, wenn nicht hier irgendwann bin ich bei dir.

Wird die Zeit langsam vergehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn ich Morgen, wenn nicht hier, irgendwann bist du bei mir.

zwischen Refrain:

Was ist nur geschehen - ohne Abschied gingst du fort
Was ist nur geschehen - Wie viel Zeit muss noch vergehen.

und die Welt um uns bleibt stehen, irgendwann bin ich bei dir.

Refrain: 2x

und die Welt um uns bleibt stehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn nicht heute, wenn nicht hier irgendwann bin ich bei dir.

Wird die Zeit langsam vergehen, werden wir uns wieder sehen?
Wenn ich Morgen, wenn nicht hier, irgendwann bist du bei mir.

She sees the change in him but can't runaway. / Fullmoon - Sonata Arctica

o1. Kuka/ketkä ovat lempiartistejasi?
Artisteja onki vaikeempi sanoo, ku lähinnä bändejä. Lasketaanko Pain? Ja no sitten Maija Vilkkumaa ja Avril Lavigne, joka on muute kulkenu mun mukana ihan pikkusesta.

o2. Mikä/mitkä ovat lempibändejäsi?
Nightwish, Kärmiön Tutilot, Mokoma, Within Temptation, Stam1na, Ensiferum, Bodom mitä näitä nyt on.. NW on kuitenki ehdoton ja muut vaihtelee sopivin väliajoin.

o3. Mainitse jokaiselta artistilta & bändiltä YKSI lempibiisi.
Pain - Same Old Song
Maija Vilkkumaa - Anna Liisa
Avril Lavigne - When You're Gone

Nightwish - Ghost Love Score
Turmion Kätilöt - U.S.C.H.
Mokoma - Marras
Within Temptation - Frozen
Stam1na - Tuomittu, Syyllinen
Ensiferum - Smoking Ruins
Children of Bodom - Angels Don't Kill

o4. Tämän hetken lempibiisisi?
Ei kyllä oo oikee just nyt. Sineád Within Temptationilta toimii kyl hyvin.

o5. Kaikkien aikojen paras biisi?
Nightwish - Ghost Love Score

o6. Onko musiikkimakusi rajoittunut mitenkään?
Ei genreihin. Ehkä joskus oli mutta ei enää. Ainoot raja on se, mikä musta kuullostaa hyvältä.

o7. Montako biisiä on soittimessasi tällä hetkellä?
WMP tuota en ossaa kyllä arvoida.. No jos lähetää siitä et MP3 on joku 1200, ja koneella varmaan kymmenen kertaisesti?

o8. Mitä biisiä kuuntelet juuri nyt?
Sonatan Wolf and Ravenia

o9. Millä soittimella kuuntelet musiikkia, ja miksi?
WMP, MP3 ja koneella varsinki uusiin bändeihin tutustumiseen käytän Spotifyä.

1o. Omistatko mp3-soittimen, jos, niin minkä?
Höm, Creative joku en muista.

11. Oletko käynyt kenenkään artistin keikalla?
En.

12. Kenen keikalle haluaisit mennä?
Nightwish Tarjan kanssa toimis, mutta kyllähä tuo MTR esimerkiks kans lupaavalta näyttää.

13. Onko levyhyllyssäsi montakin levyä?
Sen verran ettei ne mahu siihen ennää oikeen. Oon kovasti yrittäny kasata NW-levyjä nuiden levytsydeemien päälle, mutta en kovin menestyksekkäästi. Iteasiassa mulla on kaks telinettä ja sitten Harrilta on yks teline tuossa jossa on osa sen levyjä. Tarttis kehittää jotain järkevämpää. Mitä mä sanosin, yli 50 ainakin.

14. Laita seuraaviin mielialoihin/adjektiiveihin/tms. sopiva biisi, joka tulee ensimmäiseksi mieleesi.

Kaunis: Sonata Arctica - Shy
Pelottava: BlutEngel - Lucifer
Kesä: Maija Vilkkumaa - Kesä
Toivo: Ei tuu kyllä mittään mieleen. Oon toivoton siis.
Viha: Nightwish - Bye Bye Beautiful
Rakkaus: Alice Cooper - Poison
Talvi: Raskasta Joulua - Sydämeeni Joulun Teen
Syksy: Nightwish - Creek Mary's Blood
Lämmin: Bon Jovi - Summertime

15. Mikä/mitkä biisit tuovat sinulle muistoja mieleen, ja mitä muistoja?
Ylleensä musisikinkuunteluni perustuu vaa muistoihin. WT:n Memories viime kesän ja samaten Olavi Uusivirran Tuu mun vaimoksen. Syksystä tullee ekaks mieleen Marras ja noh talvi.. BlutEngelin Shame ainakin.

16. Minkä biisin sanoituksista pidät eniten, miksi?
Within Temptationin Frozenin sanoma on vaan nii tärkee, mutta ehkäpä siitäki paremmat on samaisen bändin Somewhere-biisin sanat. Ne on vaan nii nätit.

17. Minkä biisin musavideo on paras?
En oo ylleensä näijje ystävä.. Avrilin When You're Gonessa on kiva video ainaki.

18. Mitä biisiä olet soittanut eniten viime aikoina?
Turmion Kätilöitten Rukoukset Rattoisat kai se eniten on soinu

19. Entäs kaiken kaikkiaan?
Frozen näköjään.

Someone have to stand against evil why it should not to be me? / Why Not Me - Within Temptation

Kerkesin jo unohtaa, että olin tilannut uusimman Within Temptationin Perstechniquen ohella ja se odotti toimitusta. Yllättäen bongasin Krisseltä Facebookista levy/dvd/kangaskassi -paketin. Otin yhteyttä Äxään ja vaikka maksoin postaukseni tiistai-iltana noin klo 19 ja levyn lisäksi napotti myös kangaskassi postilaatikossa seuraavana päivänä? Voi kerrankin olla ylpeä, melkoisen ripeää toimintaa!

Asiaan. Levy oli ihan toimiva kokonaisuudessaan. En oikeastaan yllättynyt, en positiivisesti enkä negatiivisesti. Tää levy ei herätä mussa oikeastaa minkäänlaisia tunteita. Toinen (ensimmäinen oikea raita. Raita nro 1 on muutaman kymmenen sekunnin pituinen) raita  Shot in the Dark on yksi levyn parhaimpia. Ainakin jää junnaamaan päähän aika hyvin, seuraavaa litaniaa on kyllä tullut rallateltua
" 'cause your soul is on fire a shot in the dark etc.."

Kolmas biisi, In the Middle of the Night tuo mulle mieleen jonkun iskelmän / Stratovariuksen. Alun Stratotyyppinen kitara ja Wo-oo-oo-woo-oo -kohta ei oo kyllä parasta antia mitä Sharon voi antaa laulullaan.. Stratokohdan jälkeen alkaakin iskelmäosio, jossa laulut on aivan omituiset. Tästä tulee niin mieleen jotkut 60-70 -lukujen iskelmät. Ei hyvä. Lausumiset tuntuu olevan päin persettä, johtuu ehkä laulutyylistä, mutta särähtää mulle pahasti.

"you've been playing my mind through my wishes"
"you've been praying mind through my weeesheees"
No ehkei se oo noin, mutta tuolta se kyllä kuullostaa.



Sinkku Faster onkin jo paljon parempi, vaikka sekin (kuten koko levy) vähän turhan poppimainen Within Temptationille. Mutta tässä esimerkiksi kertosäkeessä tulee esille Sharonin upea ääni. Seuraavan biisin, Fire and Ice:n oon onnistunut aika hyvin skippaamaan joka kuuntelukerralla. En osaa oikein sanoa mitään, aika hidas biisi ja varmasti ihan kaunis jos vaan aukeis.

Iron - kuudes raita on soinu ihan kiitettävästi kajareista. Keskivertoa vetämistä, ei mitään ihmeellistä. Kuuntelin tänään tätä ku tein Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -taidesuurennosta = tätä.


Kuva Tilt Tv:n keskustelupalstalta.

Mitenhän tää liitty aiheeseen. No joka tapauksessa tässä biisissä on vanhan naisen puhekohta, joka sai mut hetkellisesti ahdistumaan. Satuin just tekemään tuota lähimpänä olevan luurangon pääkalloa ja tuli kylmän väreet sen puhekohdan tullessa. Hyihyi.

Toinen sinkku, Where is the Edge on hyvä biisi. Levyversio on oikeastaan parempi ku single, joten tää on tämmöstä perusjuttua joka voi soida sopivin väliajoin taustalla. Ysi, Sinéad kuulostaa alusta Idols-tähden ensimmäiseltä biisiltä. Jumpjump-tausta on vähän omituinen, mutta ihan hyvä biisi tämäkin. Ainakin jää päähän soimaan.

Lost on yksi levyn parhaimmistoa. Sharonin upea ääni pääsee oikeuksiinsa, aivan kuin edellisen, The Heart of Everythingin mun lemppariraidalla, Forgivenillä.  Myös kappaleen sanat ovat aivan ihanat, tsekatkaa ne videolta jos kiinnostaa:



Murder, kymppi on vähän outo biisi. En osaa sanoa siitä oikeen muuta, ku tarttuvat sähköiset laulut. Musta tuntuu, että näissä kaikissa biiseissä on joku poppialueen kaava, jolla sanat muistaa ensimmäisellä kerrallakin oikeastaan kaikki. Hohhoijjaa.

Demon's Fate on myös mun suosikkeja. Tässä on varsinkin alussa havaittavissa etäisesti alkuaikojen Nightwishin (Wishmaster - Century Child) tunnelmaa, ehkä siksikin toimii. Tääki on aika poppibiisin rakenteelle rakennettu, mutta mä tykkään TOSI paljon. Kertosäe kuullostaa kovin tutulta, mutta en saa päähäni miksi.



Demon's Fate on ehkä suosikkini levyltä, mutta myös viimeinen raita ansaitsee kiitoksen. Vaikka alun Oeh oeh oehoe oehoe -kohta onkin aika järkyttävä. Ja vaikka tästä tulee mieleen Evanescencen Listen to the Rain. Voisin hyvinkin kuunnella tätä illalla ja angstifiilikseen:

Kaiken kaikkiaan levy on perushyvä. Ei yllätyksiä, eikä pahempia pettymyksiäkään. Lähinnä olisin toivonut enemmän Sharonin äänellä kikkailuja, joita löytyi vain parista biisistä. Onhan tässä muutama todella hyvä biisi, jotka liittynevät mun WT:n rakastettuimpien biisien listaan. mm. Stairway to the Skies ja tuo Demon's Fate.

Levyn taiteesta en tykännyt yhtään, johtuisko siitä ette mulla oo minkäänlaista pelitaustaa.



Olenko mielipiteilläni jonkun mielestä aivan metsässä? Mitkä on teidän mielestä toimivimmat biisit?