Let me feel your body let me see your dance - this is your grand ball! / Grand Ball - Turmion Kätilöt

Vai niin, lissää must see hommeleita tälle syksyä. Joskopa tuota näitäkin suuntaisi Lutakkoon tsekkaamaan. Viime syksynä skippasin tämän lystin, vaikkei silloin Kätilöt mukana Suomen keikoilla ollutkaan. Tällä kertaa en kyllä meinannut skipata. Elikkäpä, Turmion Kätilöt ja Pain kiertää Suomen viiden keikan minikiertueen muodossa:

17.10 Helsinki - Virgin Oil Co.

18.10 Jyväskylä - Lutakko

19.10 Mikkeli - Wilhelm

20.10 Kuopio - Henry's Pub

21.10 Turku - Klubi

Toivottavasti tuo Lutakko on sallittu, mutta eiköpähän se ole. Näillä näkymin tuo Ensiferumin keikka ensi viikonlopulta jää kuin jääkin kokematta. Ei taida olla seuraa, eikä ehkä enää kunnolla varaakaan siihen reissuun. Niin kovasti ku tekisikin mieli lähteä, niin jostain pitää karsia.. Se tullee liian noppeesti, eikö oo hyvä tekosyy? Ei.

Shake your money maker; it's time to work. / You Only Live Twice - Pain

Whihihii! MyGrain julkaisi tänään pari uutta keikkaa ja näinkin pian tuota keikkalistaa omalta osalta pitää täydentää. Ilmeisesti samana päivänä ja voisi olettaa että samassa paikassakin Tampereella esiintyy MyGrainin nettisaitin mukaan niin Profane Omen kuin Metsatöllkin, Ensiferumista ja Swallow the Sunista puhumattakaan! Mä oon niin messissä, jos tätä herkkua alaikäisillekin tarjotaan.



Huhhuh, juurikin tuon Lost in Music -festivaalin kattaus hipoo samaa luokkaa kuin Myötätuulen - tosin ainoana miinuksena on Painin puuttuminen. Koko illan oon bändiä kuunnellut ja kääntänyt puukkoa haavassa Lutakon keikan skippaantumisen takia. Yhyy perkele. Tahtootahtoo, mutta nyt vielä yksi kertaa Kätilöshow tälle syksylle niin sitten alkaa olla varsin hyvin syksy pulkassa. Toki muutamia yllätysnimiä aina listaan mukaan mahtuu.. ;)

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!

We came with nothing and with nothing we'll leave. / Season of the Reaper - Pain

Eilen tulin vasta illalla kaverilta aikomuksena rueta melkeen heti nukkumaan. Äiti muistutti postilaatikkoon napsahtaneesta lupaavasta paketista, joten eihän se nukkumaanmeno ihan onnistunut. Paketista kuoriutui You Only Live Twice - Painin uusin.


Kuva

Levy on aika lyhkänen ja oon ihan tyytyväinen, että tilasin bonus-cd-version. Biiseissä on jotain uutta verrattuna vanhaan Painiin, mutta myös tutulla linjalla on jatkettu. Ensimmäinen biisi, Let Me Out on ihan toimiva ralli, mutta jäänee vähäisemmälle soitolle. Nopea, mutta ihan mielenkiintoisen kuuloinen biisi. Alun jälkeiset rytmit ovat NIIN sitä ominaista Painia. Biisissä Peterin laulut yllättävät ainakin minut positiivisesti!

Myös kakkonen, Fear the Demons vaatii useamman kuuntelukerran, mutta biisi alkaa kuulostaa yhä paremmalta. Tässä on huomattavissa Peterin lupaamaa raskautta. Kolmas The Great Pretender on yksi levyn kultakimpaleista. Vaikka biisi on single, se on ainakin mun mielestä tosi toimiva ja kivan kuuloinen biisi. Toiminee livenä myös mahtavasti!




Huvittava yhtälö on TGP:n ja Nothing Remains the Samen Save Me:llä. Save Me:ssä n. 2.13 on ihan samanlainen taustatsydeemi ku TGP:ssä. Sattumaa - epäilen että vahinko, mutta vähän typerä olo tuli. Kuinkahan paljon näissä loppujen lopuksi pyöriikään samoja nauhoja.

Levyn nimikkobiisi You Only Live Twice tullee kulutettua puhki. Erilaisempi rytmi alussa ja kuvitelma biisistä keikan aika lopussa saa aikaan hienot pilvilinnat, jotka kuitenkin laulun alkaminen vähäsen tuhoaa. Biisi on toimiva ja ainakin erilainen kuin edellinen, nopeampi The Great Pretender.



Dirty Woman.. Eh. En tiedä mikä tässä tökkii, mutta tökkii kuitenkin. Livenä toimivaa ja hyvä jatkumo mm. Monkey Businessille, mutta ei tämä säväytä. Seuraava We Want More häviää muiden varjoon, enkä oo oikeen mielipidettä saanu muodostettua.

Mutta seuraava, Leave Me Alone, bongahti esiin ja kiilasi levyn kärkikastiin jo ensimmäisellä kuuntelulla. Tässä on paljon tätä mun ylistämää Erilaista Painia. Tässä on kyllä melkeen levyn paras biisi kyseessä, jonka tahtoisin ehdottomasti kuulla livenä - vaikkei varmaankaan tätä tulla koskaan soittamaan. Kertsi "Why, why won't you leave me alone? It drives me insane. Why, why won't you just let me go? Stay out of my way!" on angsti-illan ehdoton jumitus.

Monster on myös jäänyt vähän muiden varjoon. Monsterissa on huomattavissa kyllä thrashvaikutteita enemmän kuin muissa biiseissä. Tässä biisissä on just tää Painin huonompi puoli, perussekavaamössöä, ei mitään säväyttävää. Monilla Painin levyillä on mun mielestä ollut täytebiisejä ja lisäisin tämän siihen luetteloon..

Viimeinen biisi, Season of the Reaper, vähän pöperöä tämäkin. Harmittaa, miksi tämmöisiä biisejä pitää laittaa levylle. Ehkä erilainen miksaus olisi tehnyt terää. Haha, lopun samantyylinen soittelu ku You Only Live Twicessä kokoaa levyn kivasti yhteen näin btw.

Each one comprehended and understood. Each one shed a tear, they wept and cried. / Song of the Sage - Amorphis

Kuva Amorphiksen kotisivuilta.

Amorphiksen uusin levy ei ollut ennakkotilauksessa, mutta klikkailen sen tilaukseen kohta hyvillä mielin. Yllätyin todella positiivisesti levystä, kun Spotifyssä sitä kuuntelin. Hienoja biisejä levyltä löytyy useita, kuten vaikkapa toinen raita Mermaid ja sinkkubiisi You I Need. En ole kamalasti vielä levyä kerennyt kuunnella, mutta mm. myös Three Words kuulosti kivalta.

Mermaid toimii kokonaisuudessaan todella hyvin. Vaikka biisi on aika kiipparivetoinen, ei se kuitenkaan silmille sieltä kovin pahasti hypi. Tässä on käytetty mulle toimivan Amorphiksen parhaita puolia ja vähän uuttakin on saatu mukaan. Biisistä löytyy monia eri sävyjä, jotka löyty mulle ehkä liiankin helposti. Olisinko kuunnellut biisin kymmenisen kertaa ja hienoja vivahteita on löytynyt jo nyt. Toivottavasti en onnistu kuluttamaan loppuun..

Yksi levyn yllätyksistä on My Enemy, jonka A-osiot on vedetty örinällä ja kertsit puhtaalla. Kiva että joskus näinkin päin. Biisi vaatii useamman kuuntelun auetakseen, mutta kestänee kuuntelua paremmin kuin osa levyn biiseistä.



Song of the Sage on muodostunut useamman kuuntelukerran jälkeen yhdeksi suosikeistani vähän yllättäen. Jos tykkää raskaammasta Amorphiksesta, biisi on todellakin tutustumisen arvoinen!

Levy on Skyforgeriin verrattuna paljon antoisampi ja kestää varmasti useampia kuunteluita kuin edellinen, jonka minäkin alan olla kuluttanut loppuun vaikken olekaan Amorphista vuosissa hirveästi kuunnellukkaan. Qstockin keikkaa innolla odotellessa! Tekisi mieli bändi jossain muuallakin nähdä, mutta Suomen keikat on kuitenkin aika tiukassa.

Loppuun vielä muutama kirosana. Painin syyskuinen Teatrian keikka on - yllätys yllätys - k18. Lutakon sivuilla ei koko keikasta ollut tietoakaan ja Kuopion Henry's Pub on toki k, mutta Nosturin keikka näyttäisi kuitenkin onneksi olevan sallittu. Saa nähdä onko matka Helsinkiin vähän liikaa, vaikka kovasti tällä hetkellä polttelisikin.

Tämmönen pieni gallubbi loppuun, minne festareille työ lukijat ootte reissaamassa? Olisi kiva nähdä tuttuja ja tuntemattomia ja vaihtaa muutama sana, jos samoille festareille ollaan suuntaamassa.

Kasata maailma pala kerrallaan. / Viimeinen Atlantis - Stam1na

<- Vastailkaahan tuohon kyselyyn tuossa vieressä.

Mukava reissu käytiin heittämässä Oulussa. Ei oo kyllä mitenkään hirveän virkeä olo minimaalisten yöunien jälkeen, mutta oli kieltämättä mukava pistäytyä shoppailemassa ja tietomaassa ja uimassa useampaankin kertaan. Tietomaassa käytiin kattomassa Aleksin kanssa joku musiikkiaiheinen elokuva. Se oli ihan jees, mutta vähän omituinen. Rummuista se kerto, lähinnä että miten niitä eri maissa käytetään yms.

Kuitenkin tätä ennen juostiin Oulun keskustaa ympäri ämpäri, ensin Äxän suuntaan ja sen jälkeen päin vastaiseen suuntaan Antikvariaattiin ja Subwayhyn. Kuten uhkasin, käytin aikani todellakin levykaupoissa ja vaikka Jaina muutaman levyn kohalla sano eiei:tä, tämmöset raahasin silti kassalle.


Cynic Paradise 8,90 / Levykauppa Äx
Uudet kymmenen käskyä 7,00 / Antikvariaatti
Livehässäkkähommeli 3,00 / Antikvariaatti

Äxässä olisi ollut käytettynä Sentencedin The Funeral Albumia kymmenellä eurolla. Hinta oli vähän turhan kova käytetyltä, mutta olis se silti pitäny ostaa, niin harvoin sitä enää näkee. Prkl.

Nyt pitää muuten todeta sellainen fakta, että Stam1nan kaikki levyt löytyvät levyhyllystäni vihdoinkin. Tai no lähinnä yllätyksekseni, en todellakaan muistanut omistavani niitä nuin montaa. Tähän samaan on kuitenkin yltänyt vaan Nightwish ja Amoral. Varsinkin vanhempia levyjä on niin hidas metsästää useilta bändeiltä, että niitä ostelee aina sitä mukaa kun vastaan kävelee.

Antikvariaatista jaksoin kerrankin rueta tonkimaan vanhoja lehtiä. Muutama sellainen löytyi, vaikka alin taitaakin jo hyllystä löytyä.. No nytpä on sitten tuplat. Kaksi päällimmäistä on kyllä semmosia, joista kumpaakaan en oo ees koskaan nähny..



Loppuun tämän reissun 'mitä vittua' -kuva.



"Hahaha, kato mikä Hyrde tuolla mennee"
"Ei helvetti, se on Hyrde?"

Et shil viisii tällä kertaa. Taidan muuten sittenkin suunnata Lutakkoon katsastamaan Stam1nan poikien kevätmeiningit parin viikon päästä. Samana päivänä on lukion lukujärjestysten teko, joten saa nähdä miten pahasti elämä vaikeutuu niiden takia.

Illalla jäkistä jos vaan jaksaa. Tsau! Ja ainiin, Euroviisuvoitto ei kyllä menny sinne minne piti.. Se hiekkapuhaltajajuttu oli niin hemmetin hieno, mikseimikseimiksei. :(

She would stay among the beasts time for one more daring dream. / Eva - Nightwish

Oon koko päivän odotellut, että Blogger toimisi taas ja pääsisin jakamaan tän mua ainakin yllättäneen uutisen. Pain tekee syyskuussa Suomen kiertueen, johon kuuluu keikat niin Lutakossa kuin Teatriallakin. Teatrialle matka taittuisi paljon helpommin, mutta kyseessä on keskiviikko. Prkl. Vähintään yhden syksyn keikan aion kuitenkin käydä katsomassa, maksoi mitä maksoi. 

Näen bändin toki Myötätuulirockissa, mutta tämä on yksi niistä TODELLA harvoista bändeistä, joiden keikalla on kyyneliä tullut puserrettua. En vaan yleensä liikutu niin paljoa, että rupeis itkettämään, mutta toisin kävi Sandelsrockissa 2009 keikan loppuessa. Väsymys, tunnelma ja pelko siitä etten koskaan enää bändiä näe valtasi mielen täysillä ja siinä sitten tuli itkettyä meikit poskille. Tai lähinnä pahenneltua kaatosateen aiheuttamaa sekasotkua naamalla.

Kuvittelin saavani lisättyä tähän Pain'in uusien biisien koostevideon, mutta Bloggeri ei ilmeisesti ota vielä upotettuja videoita vastaan, joten laitan sitten linkillä.


Uudet biisit kuulostavat omaan korvaani jopa paremmilta kuin vanhat ja arvoin levyn ennakkoontilauksen kanssa, mutta nyt ei liene asiasta epäselvyyksiä. Klikkailen ostoskoriin heti kun aika ja lompakko antaa periksi sopivasti.

Tutustuin Pain'iin vähän 'pakon' edessä keväällä 2009. Sandelsrockin esiintyjälistalla napotti maailmallakin tunnettu nimi, josta en ollut kuullut yhtään mitään. Pain on ensimmäinen industrial metal bändini ja kulkenut mukana, vaikka muutoksia muuten on tullutkin. Hetkittäin löydän aina uudestaan Sandelsrockin keikan fiiliksen kuunnellessa mm. Monkey Businessiä ja Bitchiä.

Asiasta kukkaruukkuun; huomenna lähden käymään Oulussa kerhonohjaajien virkistysmatkalla ja salaa toivon ehtiväni pistäytyä jonkintapaisessa levykauppajutskassa. Aikaa kaupungilla oloon tosin ei ole paljon kakkaakaan, joten saa nähdä kiilaako pari vaatekauppaa musiikin edelle. Sen näkee kyllä vasta huomenna, nyt levykauppa houkuttelee enemmän, mutta saapa nähdä.

Omistan kyllä Nighwishin lokiboksin ja yksittäisiä muitakin levyjä ja DVD'tä, mutta kirpparilta nappasin Over the Hills and Far Awayn ihan levyversion parilla eurolla. Vaikken yleensä kirpparilta levyjä osta, niin tätä näkee aivan liian harvoin kaupoissa nykyään joten sorruin. Tuo kuvitus on oikeastaan aika kiva!

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.