Vai niin, lissää must see hommeleita tälle syksyä. Joskopa tuota näitäkin suuntaisi Lutakkoon tsekkaamaan. Viime syksynä skippasin tämän lystin, vaikkei silloin Kätilöt mukana Suomen keikoilla ollutkaan. Tällä kertaa en kyllä meinannut skipata. Elikkäpä, Turmion Kätilöt ja Pain kiertää Suomen viiden keikan minikiertueen muodossa:
17.10 Helsinki - Virgin Oil Co.
18.10 Jyväskylä - Lutakko
19.10 Mikkeli - Wilhelm
20.10 Kuopio - Henry's Pub
21.10 Turku - Klubi
Toivottavasti tuo Lutakko on sallittu, mutta eiköpähän se ole. Näillä näkymin tuo Ensiferumin keikka ensi viikonlopulta jää kuin jääkin kokematta. Ei taida olla seuraa, eikä ehkä enää kunnolla varaakaan siihen reissuun. Niin kovasti ku tekisikin mieli lähteä, niin jostain pitää karsia.. Se tullee liian noppeesti, eikö oo hyvä tekosyy? Ei.
Dark Shadow innostui haastamaan minut biisien esittelyrumbaan, ja kerrankin aion tehdä tämän ihan reaaliajassa. Tsekkasin äsken nimittäin neitokaisen kommentin ja nyt sitten jo rustailen tätä. Eli ideana on siis laittaa top-20 kahden viime vuoden ajalta. Mulla vain ei ole sellaista ohjelmaa, jolla kahden viime vuoden soitot saisi ynnättyä, joten vuosi saa kelvata, eikö?
1. Omen - Norther 118
118 kertaa tosiaan olen tätä biisiä luukuttanut, ihan fiiliksissä suurimman osan ajasta. Ensin tämä
biisi kertoi tarinaa eräästä hyvästä ystävästäni, mutta nykyään tähän
liitän yhden ihmissuhteen ja sen ongelmat. Sen, ettei mistään tullutkaan
mitään. Ihan odotetulla paikalla tämä biisi on, mutta soittokertojen
lukumäärä muihin verrattuna on aika hulvaton, nimittäin suurimman osan
niistä kerroista, ku tätä olen kuunnellut luukutin sitä cd:ltä..
"If this time is the last time
Could I hold you for the last time?
Last time"
2. Maailma on sun - Tehosekoitin 79
Tämä onkin jo sitten yllättävä nimi. Kuulin siis ensimmäistä kertaa ikinä tän biisin töissä saaressa Jussin laulamana ja kitaralla tulkitsemana, ja ehkäpä tämä just siks kolahtikin niin kovasti. Vaikkei kumpikaan meistä olekaan mikään musiikinopettajan lempilapsikultakurkku, niin kovasti tätä biisiä lauleltiin ja tämä liittyykin kuluneeseen kesääni erittäin vahvasti.
3. Über den Horizon - Blutengel 74
Saksa-vahvistus on mukana jo kolmannella paikalla, oh yeah! Vappaa suomennos biisin nimestä siis kuulunee että horisontin yläpuolelle, eikä se tainnutkaan olla niin vapaakaan.. ;) Yksi bändin parhaimmista biiseistä, jonka olen kylläkin nykyään jo ehkä kuluttanut puhki. Kyllä tätäkin kuuntelee, sillä jos jaksaa ajatella, löytää sanoista aina jotain uutta - ihan jo kieliopillisestikin.
4. Turn Loose the Mermaids - Nightwish 70
Nightwishin uusimman levyn parhaimmistoa, ihan oikeutetulla paikallaan tämäkin. Koko levyn ensimmäiseksi kolahanut biisi, joka muuten toimii edelleen. Kehoitan kuuntelemaan tämän ensimmäiseksi uudesta Nightwishistä, jos ensiferum-tyylinen folk-tiluttelu kolahtaa!
5. Evidence - Katatonia 68
Voi mahtavuutta. Tässä on kyseessä Katatonian tuotannon THE-biisi mulle. Tässä on sitä jottain. Tämä on muutenkin ensimmäinen biisi, joka tosissaan iskostui tajuntaani siten, että tuli enemmänkin aloitettua kuuntelemaan tätä bändiä, kiitos siitä kuuluu eräälle W-ihmiselle.
6. Wish You Were Here - Avril Lavigne 65
Ykköskohtaan viitaten tämäkin kuuluu viime kevääseeni todella tiiviisti. Kiva biisi, vaikka lällyt sanat ja video onkin. Toisinaan vaan tarvitsee tällaisia hetkiä.
6. Ein Augenblick - Blutengel 65
Ensimmäinen saksankielinen Blutengel-ralli, joka oikeasti kolahti. Tässä biisissä on mukana loistava tarina ja muistan kuinka selvittelin yksitellen sanakirjasta vaikeampien sanojen merkityksiä. En kuitenkaan käyttänyt Google Translateria ja olin niin ylpeä - tajusin ihan itsekin!
"Die Sonne stand am Himmel, als wäre nichts geschehen, doch in ihren
Augen konnte man die Tränen sehen und die Sonne stand am Himmel als wäre
nichts geschehen und in ihrem Blick konnte man die Trauer sehen."
"Aurinko nousi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hänen silmissään saattoi nähdä kyyneliä, ja aurinko nausi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen katseessaan saattoi nähdä surua"
Siinä vaiheessa, ku suomentaa tuollaista lyhyellä saksalla ilman sanakirjan apua, olotila on oikeasti aika tyytyväinen. Paljon hienommaltahan toi saksaksi kuulostaa, mutta mistä tahansahan käännökset on ihan surkeita!
6. The Crow, The Owl, The Dove - Nightwish 65
Tämä onkin yllätys, oonko tosissaan näin usein tätä kuunnellut. Kaitpa. Ihan toimiva ralli, ei sillä, mutta yllättävää silti, että noinkin useasti on tullu tätä kuunneltua.
9. Wanderer - Ensiferum 63
Ensiferum täydellisimmillään. Tästäpä on juuri minkään bändin paha pistää paremmaksi, Nightwish on ainoa, joka mun kohdalla siihen kykenee. Loistavuutta. Kaatosade ja Myötätuulirockin hullu ylleisö. Rakkautta. Olen niin monta kertaa täälläkin toitottanut siitä, miten satuin vain vilkaisemaan pitin keskelle ja näin paidattoman, pitkätukkasen miehen vetävän tätä biisiä oikeasti tunteella. Siinä vaiheessa tuli aika hyvä fiilis!
10. Yksinkertainen - Apulanta 62
Apulannan hienous löytyi tälle neidille vasta Kuopiorockin jälkeen. Tässä biisissä on loistavat lyriikat, joiden takia tämä löytyykin näin ylhäältä tästä listasta. Vaikken olekaan kyseistä biisiä edes kuukautta kuunnellut, kolahtaa tämä silti edelleen loistavasti, vaikka soittokertoja onkin ihan reippaasti takana..
"Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä, se merkitsee, kuinka se käytetään
Miten sekin kesti kauan
Jotakin on pahasti rikki, ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka ehjän sitä millään saa"
11. Omnos - Eluveitie 61
Tämä sveitsiläinen poppoo tykittää kyllä niin rautaisella otteellaan tässä biisissä, että moni jää toiseksi. Vähän samalla fiiliksellä mennään kuin Ensiferumin kohdalla. Sopivasti folkkia ja uusi ote musiikkiin, tällä kertaa tuo gallin kieli.
12. Watercolour - Pendulum 60
Viime kevään ja alkukesän ralleja, ihan toimivaa massamusaa. Sanoissa olisi toki vähän hiomista, mutta melko hyvältä ne silti kuulostaa!
13. Aamun Kuiskaus - Stella 58
Stella, tuo joensuulainen rakkauden kohteeni jo pidemmältä ajalta. Tässä biisissä on aika legendaariset lyriikat heti alusta lähtien. Suomalainen musa kolahtaa muutenkin minuun erityisesti sanojen kohdalta, ja tässähän tätä parhautta taas on:
"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset - kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität."
14. Storytime - Nightwish 55
Jahas, Imaginaerum on tainnut olla kovassa soitossa ajallaan.. ;) Toisiksi paras Nightwishin hittibiisi koskaan, ja yksi parhaimmista hiteistä ihan muutenkin. Sanoitukset ovat loistavat, tässäkin, juuri satuteema on omiaan tähän biisiin, tiedä häntä sitten miksi.
15. In Joy and Sorrow - H.I.M. 52
Voisin viitata tuohon Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiin tän kohdalla. Löytyy Lukion Musa -kirjastamme ja on sen tiimoilta tullut useamman kerran soiteltua.
16. Seelenschmerz - Blutengel 51
Sen verran iisiä kamaa, että jo ekalla kuuntelukerralla saa selvää tästä biisistä. Biisin nimi on siis sanasta sannaan käännettynä sielun kipu, eli parempi suomennos lienee ahdistus. Tämän hetken suosikkini kaikesta saksan kielisestä musasta. Rammsteinin Ohne Dich yltää melkein yhtä korkealle, mutta tässä on kuitenkin sitä jotain - enemmän ku toisessa maalaisessaan.
17. Planet Hell - Nightwish 48
Jos hiihtolomalla jäädyttiinkin Nightwish-jonottelun merkeissä ihan kunnolla, niin ei sitä turhaan tehty. Löysin entisestä viha-biisistä uuden rakkauteni. The first rock thrown again!
18. Vandraren - Ensiferum (cover) 47
Oikeastaan ainoa ruotsiksi laulettu biisi, joka kolahtaa. Pitäisi kyllä kolahtaa muunkinlainen kama ruotsiksi, tulisi vähän opittua uutta sanastoa. Tässähän tosiaan mikin varressa heiluu Týristä tuttu Heri, joten melkein ruotsalaista aksenttia on kuultavissa, haha. Taipunee ainakin paremmin kuin Petrin versio, vai mitenköhän olis?
19. Last Ride of the Day - Nightwish 52
Jaina opetti mut digaamaan tästä biisistä, eikähän tästä VOI olla tykkäämättä, ainakaan ku lopussa huudellaan abracadabraa! ;)
19. Alesia - Eluveitie 52
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä listaan pääsi mukaan myös toinen ralli Eluveitieltä. Alesia kertoo historiallisemman tarinan sotaisasta gallialaisten lopusta, kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä, ainakin, jos sanoituksia ajattelee. Loistava lopetus tälle postaukselle, vaikka ihmettelenkin hiukan, ettei YHTÄKÄÄN Kätilöiden biisiä tähän mahtunut mukaan, no, aina ei voi onnistua!
Arvatkaapa kellä on kuin onkin nämä levyt, ihan ajoissa kotiin kuljetettuna - ilman postikulujakin selvittiin. Ystävä suunnisti Kuopiosta meille eilen illalla ja toi mulle joulun. Ensiferum on kuuntelun alla jo ties monennettako kertaa. Arviota tullee, kunhan ehdin saamaan pääni järjestykseen näiden uusien biisien kohdalla ja löydän aikaa rustailemiseen. Celestian Bond kuitenkin erottuu muiden biisien joukosta nätisti ja sitä on tullutkin kuunneltua useammin kuin muita.. ;)
Tulipahan tuossa mieleen, että yhdet levyostokset - ja kommentit ovat unohtuneet ihan kokonaan. Se Kuopiorockin toisen päivän postauskin roikkuu edelleen. No, toivottavasti mä saan joskus väsättyä näitä rästijuttuja. Katatonialta odotan PALJON, mutta meinasin jättää levyn tämän yön tunneille, koska tunnetusti mulle ainakin yö on se ajankohta, jolloin Katatonia on parhaimmillaan.
Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.
Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.
Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?
Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.
Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.
Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.
Ensiferumin uutukainen saa nähdä päivän valon tasan 12 päivän päästä. Tämän videon merkeissä viimeiset päivät vierähtävät aika nopeaan, vai vierähtävätkö? Musta tää video on kenties kamalin Enskojen videoista, biisi vaikuttaa ihan toimivalta. Loppupuoliskon kitarariffit kuulostavat ihan uudenlaiselta, mikä ei oo paha juttu millään muotoa, mutta muuten tunnustaa, etten saa kiinni Petrin ördästä millään tavalla. Tuntuu, että laulut vain häviävät taustaan, eikä mun niin ylistämä fiba Petrin äänessä pääse esille. Toivottavasti koko levyn kanssa ei käy näin..
Samana päivänä julkaistaan myös Katatonian uuden uutukainen, ja voinkin näin juhlallisesti ilmoittaa, että tänään varattiin hotellit ja keikkaliput Lutakkoon. Tuleepahan sitten tuokin bändin ensinäkeminen tapahtumaan, ihan loistavuutta! Eikä Alcest ainakaan parin biisin kuuntelun jälkeen vaikuttanut yhtään huonolta lämppäribändiltä näille ruotsalaisille.
Siitä Kuopiorockin kakkospäivän postauksesta.. Ehkä se vielä tässä joskus tulee. Toivottavasti jaksaisin huomenna sen kirjoittaa, koska koulun alkaessa se sitten unohtuu ihan kokonaan. Mutta miten on, onko tulossa Katatonian tai Enskojen syyskiertuille reissuja siellä päin? Itse aion myös Ensiferumin Lutakon keikalle ilmestyä, kunhan vaan ensin reissukokoonpano saadaan selville hotellin varaamista varten.
Viime yön pimeinä tunteina valmistui myös tällainen hetken mielijohteesta aloitettu neitokaisen kuva. Tänään totesin kyllä piirrustuksen näyttävän enemmän melkein minulta kuin Anetelta, no aina ei mene nallekarkit tasan. Miks oon niin käsi piirtämään hiuksia, ärsyttää, kun muuten onnistuneen kuvan onnistuu aina pilaamaan niillä. Kasvoissa on muutenkin enemmän varjostuksia, mutta skanneri päätti olla toimimatta ja kamerani puolestaan hävitti varjostukset kokonaan! Tuomiota kehiin?
Vihdoinkin alan olla toipunut viime viikonlopun rientojen mukana saamastani flunssasta ja koonnut itseäni muutenkin sen verran, jotta kirjottamahan päästään. Menneenä viikonloppuna nimittäin taas Kalakukkokaupungin Vänäri joutui lähes 20 000 festarikävijän jalkojen tallomaksi. Itse suunnistin paikalle ensimmäisenä päivänä ekaa kertaa festareilla olleiden kanssa toki muitakin tuttuja nähden, toisen päivän ohjelma kului normaalimman keikkaihmisen kanssa.
Porukka autoon ja mars matkaan tunti myöhässä, joten oltiin Kuopiossa vasta vaille kolme ja päädyttiin alueelle Chisun jo soitellessa hittejään. Narikassa ei tainnut olla missään vaiheessa jonoa ja alueellekin pääsi suhtkoht sutjakasti, vaikka jonoa ihan reippaasti olikin. Rannekkeet kätösiin ja kevyt turvatarkastus, josta ei ainakaan mun kohdalla ollut mitään hyötyä.
Sitten suunnattiinkin askeleemme tyttöjen ainoaa must-see artistia katsastamaan. Jaksettiin Juhon kanssa olla fiiliksissä Chistua parin biisin ajan ja suunnattiin matkamme nurtsille hiukan sivummalle. Keikan ja hittiputken loputtua loppuporukkakin liittyi seuraamme ja pyörittiinkin kai hetki porukalla, jonka jälkeen suuntasin seuraavien tuttujen kanssa katsastamaan Tarottia. Hävettää melkein myöntää, että tsekkasin kolme biisiä ja kuulin kauempaa Simply the Bestin ja sitten olikin aika suunnata kämpille nestetasapainosta huolehtimaan..
Takaisin tullessa kuultiin tuttuja säveliä ja suunnattiin fiilistelemään Reggaerekkaa, jonka jälkeen matka jatkui melkeinpä festarin parhaalle keikalle, josta vastasivat Eläkeläiset.. Stadionlavalle tallustellessa Miian, Niinan ja Juhon kanssa tajusin biisin kuulostavan tutulta ja totesin, että tämä kuullaan vielä huomenna eri versiona..
Kysseessä siis oli Jukolan humppa ja tottahan toki sen humppamatoon piti päästä mukaan hyppimään, vaikka loppujen lopuksi taidettiinkin roikkua letkassa ainakin viiden biisin ajan.. Tässä pätkässä en ole ite, enkä oo myöskään kuvannu, mutta fiilis oli ainakin yhtä kova itelläkin!
Mua naurattaa edelleen, sillä yhdessä vaiheessa taisin muistaakseni Reetalle olla vilkuttelemassa ja kääntynyt jonossa katsomaan taaksepäin, ja koska se matkanteko ei muutenkaan kamalan suoraa ollut, juoksin sitten päin kolmea ihmistä.. Hups, sori dudes!
Eläkeläisten keikka oli tosiaan pure awesomeness, jonka jälkeen olikin hyvä suunnistaa käytännössä katsoen samojen tyyppien kanssa pitämään meininkiä yllä Korpiklaanin keikalle. Pittailutoveriksi vaihtui Eepu, mutta meininki jatkui ihan samanlaisena ja melkein heti ekassa biisissä saatiin jonkinnäköinen letka sinne aikaiseksi. Suurinosa ajasta tuli kulutettua lavan vasemmalla puolella, jonne saatiin ripaskaringitkin pystyyn ja muutenkin meno oli huikea. Happy Little Boozer lämmitti mieltä aivan helkutin kovasti, eikä meininkiä laskenut ainakaan takuuvarmat Tequila ja Vodka.. Myös tämä "ISKE! ISKE! ISKE! ISKE! ISKE!" -biisi jäi soimaan päähän ja kolahti, uutta matskua siis, mutta ei mun kuvaamana.
Kaaduin pari kertaa juostessa ihmismassaa ympäri, mutta onneksi porukka nostaa ylös, sillä kymmenien ihmisten kävellessä päältä olo ei varmaan ole se paras mahdollinen. Hiekkakenttä pelotti jo alkuunsakin, mutta ei se sitten ollutkaan niin paha kuin luulisi. Kuvia ei sattuneesta syystä keikalta ole, mutta hyvä fiilis lämmittää mieltä edelleenkin. Yhteishenki pittiporukassa on vaan jotain niin mieletöntä, varsinkin jos siihen mahtuu 20-30 henkilöä, eikä hirmuista laumaa porukkaa.
Vähän pisti mietityttämään eräiden bloggaajien marmatukset letkasta, en usko että kenenkään paikkaa tahallisesti ollaan pakotettu vaihtamaan tai päällekään juostu. Tietenkin jokainen saa nauttia keikasta omalla tavallaan, mutta musta on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus se, että folk-keikoilla porukalla on ihan omia kuvioita, joille vaan pitää antaa tilaa. Toivottavasti emme sitten pilanneet kenenkään keikkaa, mutta ihan jokaiselta taholta voisi toivoa, että antaa jokaisen kukkia tavallaan. :)
Korpiklaanin jälkeen suuntasin Konstan kanssa katsastamaan Jussi Selo & Neferneferneferiä, joka ei todellakaan kolahtanut. Ihan varmaan kuuntelukuntaakin löytyy tuollaisenkin festarin kävijöistä, mutta vähän hämmentävää se silti oli. Istuttiin aikamme nurtsilla, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Korpiklaanin nimmarointisessio.
Jonossa seistessämme Anniina, Susanna, Juho ja Antti ilmaantuivat seuraamme ja taisin bongata myös Mirkan, jonka kanssa toilailuista lissää ihan just! Jutusteltiin aikamme, kunnes tyypit sai tarpeekseen ja suuntasivat kohti.. no jotakin.. ja itse uppouduin tutkiskelemaan aurinkolasitarjontaa. Yhdet kipaleet kotiutinkin, mutta sitten bongasin jotakin erittäin mielenkiintoista, nimittäin erään nimeltämainitsemattoman bändin kitaristin seisovan n. 4 metrin päässä minusta. Pikkusen kylkeen tökkimistä Mirkalle ja arvuuttelua häiritäkkö häiskää vai ei.
Ylleensä en olisi varmaan mennyt mitään sanomaan, varsinkin kun sankarilla oli ruokalautanen edessään. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin semmonen kitaravirtuoosi, että oli aivan pakko. Kaduin sitä tosin heti seuraavan 5s päästä, kun kuvittelin minun ja Mirkan ottavan kuvan ja Empun jatkavan seuralaisensa kanssa matkaa. No vitut, kukaan muu ei ollut heppua tunnistanut, mutta parin sekunnin kuluttua siitä, ku mentiin herraa häiritsemään, oli siinä varmaan kolmekymmentä muuta tyyppiä nimmaria ottamassa.. Hävetti aivan saatanasti ja pyytelinkin anteeksi niin Empulta ku hänen seuralaiseltaan, joka nauroi, ettei se haitannut. No, vituttaisiko itseäsi, jos olisit syömässä ja kunnon fanilauma hyökkäisi? Niin.. No tehty mikä tehty.
Palattiin nimmarijonoon vähän hämillämme, mutta sitten tuo edellinen sotku unohtui ja ajattelin käydä kiittelemässä Korpiklaanin ukkoja upeasta keikasta. No, kun päästiin sitten lähemmäksi nimmarointipistettä, tajuttiin että joopa joo, ehkei Korpiklaanin kiitokset ole kauhean järkevää esittää Stam1nalle.. Bändi oli siis pisteellä jo ehtinyt vaihtumaan, ja tätä naurettiin vielä useampaankin otteeseen. Jonosta ei enää kehdannut poistua, joten nimmaria Kaikan sanoin "vedetään käteen". Taisin myös väläytellä toivetta Sananen lihasta -biisistä, mutta eipä sitä keikalla sitten kuultu. Kadonneet kolme sanaa kuitenkin korvasi ihan kivasti sen puuttumista, vain koska eka Stamppalevy = ah. Käsi Turo-tekstiä rikkaampana poistuttiin jonosta hortoilemaan vain tyhmän näköisinä ympäri aluetta. Tässä vaiheessa mun illassa on pitkä tyhjä aukko, nimittäin Viikatetta en katsonut biisiäkään, mutta muuta festareilla ei ainakaan aikataulun mukaan juuri tapahtunutkaan..?
Seuraava katsastamisen arvoinen bändi olikin Apulanta, jota fiilisteltiin nurmikolta soitellen Jussille, että missä se menee. Tyyppi lupautui tulemaan kuuntelemaan kyseistä kolmikkoa meidän kanssa, mutta ikinä hän ei kyllä paikalle ilmaantunut, tais tulla mielenkiintosempaa tekemistä. Aggressio oli loistavuutta ja muutenkin hittipainotteinen setti kolahti kovaa tähän likkaan. Olenkin viime päivät kuunnellut lähinnä tätä kyseistä orkesteria.
Ennen keikan loppua suuntasin kenkäni kohti Rantalavan Stam1na-aktia. Keikka oli.. en kyllä tiedä millainen. Se meni lähes kokonaan ohi erään herrasmiesmäisesti käyttäytyneen urpon kanssa, joka sysäsi minut lopulta toisesta rivistä kolmannessa rivissä olleiden niskaan pakottaen minut liiskaamaan erään 11-vuotiaan tytön. Muutamia kirosanoja taisi lentää kaikkien siinä lähellä olleiden suusta, ei siis minulle osoitettuna, vaan sille lähemmäs 150 kiloiselle kaljupäälle, joka ei kuulema satuttaisi missään nimessä 'blondia kaveriani'. Loppukeikka menikin kuunnellessa vierestä, kuinka tämä herrasmies jauhoi paskaa minusta ystävilleni ja nauraessa hälle. Miia pyöritteli vaan päätänsä eturivissä ja me muut yritettiin vaan fiilistellä bändiä parhaamme mukaan.
Tätä ennen siinä oli ollut vielä toinen sankari, joka teki vähän liian läheistä tuttavuutta useammankin tytön lanteiden kanssa. Löin itse tyyppiä melkein turpaankin, mutta lopulta kuitenkin pääsin irti hänen otteestaan, hyi vittu.
Olin melko mielenkiintoisessa asennossa Pexin spiikatessa nimmarointisessiossa tulleesta biisitoiveesta, jota ei kuitenkaan voitu toteuttaa sellaisenaan. Vanhan levyn matskua oli siis tosiaan luvassa ja Kadonneet Kolme Sanaa aiheuttikin melkoisen räjähdyksen tän neidin tajunnassa. En tiedä mistä ihmeestä kiskaisin energiaa riehumiseen, mutta hyvinpä näytti se minut syrjäyttänyt jätkäkin yllättyvän mun energianpuuskasta..
Lopulta se kaikkia ahdistanut jätkä vedettiin eturivin kaiteen yli, enkä ole valehtelematta KOSKAAN nähnyt sellaista käytöstä eturivin tyhjetessä. Kukaan toisesta rivistä ei edes yrittänyt sulloutua eturiviin, vaikka siihen olisi varmasti ainakin yksi mahtunut. Kaikki vain odottivat tilan täyttymistä sivuiltapäin ja hengitellessä syvään ja nauttien Eloonjääneen viimeisistä tahdeista. Jäljellä tämän illan viimeisestä keikasta oli enää encore, jonka virkaa hoiti Puolikas ihminen. Porukka ympärillä riehui ihan hulluna, vihdoinkin siihen nimittäin oli mahdollisuus. Hieno lopetus illalle, pakko sanoa!
Kuvia perjantain keikoilta ei juuri ole, sillä kamera oli laukussa ja laukku ONNEKSI jossain aivan muualla. Tallusteltiin Kuopion yössä kohti 16 neliön majapaikkaamme, jossa mua ja Anttia odottikin kolme väsähtänyttä festarikävijää. Suihkun kautta yöpuulle, jotta seuraavana aamuna jaksoi lähteä Amarilloon aamupalalle.. ;) Lauantaista lissee seuraavassa postauksessa!
