maanantai 31. lokakuuta 2011

How will you feel, how will your mind adjust when you get the fact that will change it all? / Left To Disintegrate - Profane Omen

Aika Profane Omenille oli lopultakin koittanut ja ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen uuden levyn ensimmäistä A Force to be Reckoned Withiä kolahti sen verran kovaa, että järki pois!

2009 tsekkasin bändiltä muutaman hullun biisin Kuopiorockissa, enkä erityisemmin perustanut, vaikka levyltäkin olin urheasti muutaman biisin kuunnellut. Nyt on kyllä pakko myöntää, että hiukan kaduttaa kun perjantaina menin bändin Oulussa skippaamaan. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tsekatkaapa itse, jos lisätietous suomalaisiin koviin pienempiin bändeihin on tarpeen.



Pohdin, olisiko järkeä rueta laittamaan varsinkin tällaisiin bändeihin, joilta erityisesti musaa kehotan kuuntelemaan myös linkki Spotifyyn, sillä epäilen että monelta semmonen löytyy ja mieluumin musiikkia tulisi kuunneltua sieltä.
Miltäs kuulloistais?

Tuo minuun kybällä iskenyt A Force to be Reckoned With löytynee tämän linkin takaa.

Runoilen viikonlopun Metalheimistä varmaan viimeistään viikonloppuna, kenties jo perjantaina. Kuvat ja videot olen kyllä koneelle ja bittiavaruuteenkin asti saanut - mutta aikataulu ei oikein anna muulle periksi. Perjantaina alkaa koeviikko ja olen alkanut lyödä tätä viimeistä viikkoa ihan läskiksi koulun osalta, joten nyt on otettava niskasta itseään kiinni ja paneuduttava kunnolla, jotta tuo täysi jakso saadaan nätisti hoidettua alta pois.

Taisin kuitenkin viikonloppuna taas rakastua uudemman kerran tähän jo monta monituista kertaa täällä mainittuun bändiin nimeltä MyGRAIN. Olipa kyllä pitkästä aikaa sellanen veto, että oksat poijjes! Tässä vähän sneak peekkiä tulevasta keikkapostauksesta mun kuvaaman Translucent Dreamsin merkeissä.



Pahoittelen vähän kökköä laatua, valot eivät olleet kuvaamiseen (eikä lavalle näkemiseenkään) erityisen otolliset!
Sorry dudes!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Burning is better when men have been utterly bereft of hope in the future source. / Flames of the Free - Týr

Joopa joo. Edellisessä postauksessa mainostamani Nightwishin kiertueen liput tosiaan taitavat olla sen 49e per keikka ja Sotkamo näyttää olevan k18 kamaa. Täällä lentelee tällä hetkellä enemmän kirosanoja kuin sallittaisiin, joten nyt ei tekstiä erityisen paljoa löydy. Voi siis olla, että suuntaan siis myös Joensuuhun.. Katsellaan :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

The voice of nightly winds has awakened me, Amidst all the grief they embrace me with relief. / Nightwish - Nightwish

This time made I something in English. Sorry if there are a lot of mistakes I tried my best but I'm quite busy so I didn't have enough time for check this out. Enjoy! :)

Name your top 10 most played bands on Last.fm:

1. Nightwish

2. Sonata Arctica

3. Turmion Kätilöt

4. Stam1na

5. Amoral

6. Children of Bodom

7. Within Temptation

8. Pain

9. Ensiferum

10. Verjnuarmu


Now answer the questions according to the numbers:


1. What was the first song you ever heard by 6?
- I'm not sure. It was Living Dead Beat or Blooddrunk I think.



2. What is your favorite album of 2?
-I like Ecliptica a lot and Unia is good also. But maybe I have to answer Ecliptica.


3. What is your favorite lyric that 5 has sung?
-Umh. I haven't listened them for long time. The old albums are good but yeah I don't know why I haven't listened them anymore. When I listened them I liked a lot of Showdown. There are few good lines in that song like:

"Adjusting
Adjusting to things we know nothing about
They call it progress
I call it the easy way out"

4. How many times have you seen 4 live?
-Three times maybe.


5. What is your favorite song by 7?
-Frozen. Do I need even explain?


6. What is a good memory you have involving the music of 10?
- Haha, one of them is when we were at Maaninka adn we shouted some lyrics in the song 'Kuu paestaa, kuollu ajjaa' in the middle of the night in the middle of no-where and the moon was on the sky.

7. Is there a song of 3 that makes you sad?
- Not really. These guys do quite funny and cheerful music.. :D



8. What is your favorite lyric that 2 has sung?
- You'll find the line in The Misery..

9. What is your favorite song by 9?
- I really don't know. I love songs like Victory Song, Wanderer and Smoking Ruins. Stone Cold Metal is also so fucking good. Maybe the final battle will be between Wanderer and Victory Songs. Both are so amazing songs.

10. How did you get in to 3?
- I saw them in Kuopiorock in 2009. I listened few songs and thought that it was some kind of shit and went to waiting for Sonata Arctica in front of another stage.. Then. Actually I don't remember how I started to listen them but I remember how I liked Irstauden Ilosanoma. It just struck like bolt from the blue!

11. What was the first song you heard by 1?
- I had heard many songs before I realized how good Nightwish is. But the song which was playing when I realized that was Wishmaster.. (dentist.. hard porn. okey)



12. What is your favorite song by 4?
-Tuomittu, syyllinen.

13. How many time have you seen 9 live?
- Just twice. But I'll see them again I'm sure.

14. What is a good memory you have involving 6?
- Good memory.. Do I have any with this band? Even Qstock gig was quite painful for me it was really nice get to know new people and talk.

15. Is there a song of 8 that makes you sad?
- Yep. Leave Me Alone at least.

16. What is your favorite album of 5?
- Reptile Ride.

17. What is your favorite lyric that 3 has sung?
- Oh no.

"Onko jotain mitä et voi ohittaa,
Et voi menettää, et saa menettää
Solmut hakeutuvat umpisolmuun,
Kädet kietoutuvat pirunnyrkkiin"



18. What is your favorite song of 1?
-Ghost Love Score. It. is. so. great.

19. What is your favorite song of 10?
- Well.. Kalamavesj'?

20. How many times have you seen 8 live?
- Twice. At Sandelsrock 2009 and at Myötätuulirock 2011

21. What is your favorite album of 1?
- It used to be Once but nowadays Century Child.



22. What is a great memory you have considering 9?
- Their amazing show @ Myötätuulirock 2011. It was cold summer night. It was raining but I didn't feel any cold or bad when the band came on the stage. I just stood there with my very close friend and shouted some lines of the lyrics and we were at moshpit also. Then came the last song, The Longest Journey and people got insane! It was epic just watch the circle moshpit and see the guys stood on the stage and wow.

23. What was the first song you heard by 8?
- Shut Your Mouth or Monkey Business maybe.

24. What is your favorite cover by 1?
- They don't have a lot of covers so I have to say Walking in the Air.

Once I had a dream and this is it. / Dark Chest of Wonder - Nightwish

kuva


Tätä päivää mä olen ainakin odottanut yli kaksi vuotta! Äää, sitä fiilistä ku ennen mantsan tuntia koneelle eksyin - taisimpa myös melkein myöhästyä tunnilta, kun unohduin selailemaan näitä ja laittelemaan viestejä ystäville. Fanityttöys nosti heti päätään ihan reippaasti ja tällä kertaa en edes häpeile sitä.

Imaginaerum World Tour, maaliskuu 2012:
02.03.2012 Joensuu, Areena
03.03.2012 Sotkamo, Vuokattihalli

04.03.2012 Oulu, Teatria
09.03.2012 Jyväskylä, Paviljonki Areena

10.03.2012 Helsinki, Jäähalli
11.03.2012 Tampere, Hakametsän halli


Lisää infoa löytyy: http://www.nightwish.com/fi/news/

Mustasin ja alleviivasin tuosta ne, joihin näillä näkymin toivottavasti olen menossa. Joensuun keikka on vähän auki, sillä jos muidenkin keikkojen liput ovat 49e kuten Joensuun ja Helsingin, voi ehkä olla fiksua yksi noista heittää pois. Olenko edes pikkuisen fiiliksissä?

perjantai 21. lokakuuta 2011

I've been sleeping a thousand years it seems got to open my eyes to everything. / Bring Me to Life - Evanescence

Pakko linkittää teidänkin iloksi tämmönen live-veto Evanescenceltä. Kaverini on hehkuttanut hehkuttamistaan tätä bändiä tässä viime viikkojen aikana ja aina sopivin väliajoin saanut minutkin innostumaan. Alla oleva veto on yksi parhaista ikinä miltään bändiltä ja sen todistivat ainakin kylmät väreet, jotka omaa selkääni hivelivät. Amy Lee on kyllä nainen, joka osaa tulkita.


Questions never asked, faces forever masked. Your fate is to unfold, in places far below. / A Fallen Star - Norther

Norther


Norther on vuonna 2000 perustettu metallipoppoo Espoosta. Suurinosa bändin jätkistä on kuitenkin soittanut Requiem-bändissä jo vuodesta 1996.  Yhtyeen englanninkielinen musiikki on suurimmaksi osaksi melodisen death metalin lokerossa. Nykyään sävellyksesta vastaa suurimmaksi osaksi kitaristi ja puhtaat vokaalit taitava Kristian Ranta. Bändin muut ukot ovat laulaja Aleksi Sihvonen, joka tuli korvaamaan vuonna 2009 bändistä lopullisesti lähteneen Petri Lindroosin, basisti Jukka Koskinen, kosketinsoittaja  Tuomas Planman, rumpali Heikki Saari ja vuonna 2010 mukaan tullut kitaristi Daniel Freyberg.


Levyjä bändi on julkaissut yhteensä kuusi, joista ensimmäiset kolme vuoden välein. Dream of Endless War julkaistiin 2002 ja tältä levyltä ehdoton suosikkini on kaverini jossain vaiheessa minulle ihan kylliksi asti tykittämä Victorius One, jossa on kyllä havaittavissa se Bodom-vaikutteisuus, josta tätä bändiä on haukuttu useampaankin otteeseen.

2003 julkaistun Mirror of Madnessin nelosraita Midnight Walker iskee minulle kys. levyn biiseistä parhaiten. Vuotta myöhemmin julkaistu Death Unlimited puolestaan sisältää aivan hemmetin mahtavia biisejä ja onkin koko levy mielestäni yksi metallimusiikin parhaimmistoa. Siltä löytyvät mm. Deep Inside, Death Unlimited, Going Nowhere ja ehkäpä bändin tuotannosta lempibiisini, Nothing.

Vuonna 2006 pihalle potakistiin levy, joka kantaa nmeä Till Death Unites Us, jonka biisit olivat puolisen toista vuotta ainoat Northerilta tuntemani biisit. Tältä löytyy edelleen mahtavia biisejä kuten Omen, Wasted Years ja Everything. N-levy julkaistiin 2008 ja se jäikin Petrin viimeiseksi. Suosikkejani tältä ovat hittibiisi Frozen Angel, Black Gold, If you Go ja Forever and ever.

Tänä vuonna julkaistu Circle Regenerated onkin saanut täällä jo rivitilaa, joten en siitä ala sen kummemin lepertelemään. Sanotaan kuitenkin, että mitä useammin levyä kuuntelen sen paremmin se iskee. Parhaita biisejä ovat The Hate I Bear ja Falling.

Koskaan en ole livemenoa päässyt todistamaan, mutta palava polte kyllä sisälläni sen suhteen on. Harvemmin vain bändillä on sallittuja keikkoja ainakaan yhtään Helsinkiä pohjoisemmassa..

Ajauduin kuuntelemaan Northeria kaverini N:n käskystä, joka jossain vaiheessa tykkäsi tästä hirmuisesti ja taitaapa tuo edelleenkin olla varsin toimivaa. Ekoiksi kuulemikseni biiseiksi valikoiduivat Omen ja Everything, joista kuitenkin jälkimmäinen sykähdytti kunnolla, joten siksipä se pääsee ekaksi biisilinkiksi.


Parasta biisiä sain arpoa kauan.. The Hate I Bear olisi sopinut tähän, mutta myös Omen. Päädyin kuitenkin jo aiemmin hehkuttamaani Nothingiin. Tykkäsin Petrin äänestä jo Northeria kuunnellessani ennenkuin edes kunnolla tajusin kyseisen tyypin hoitelevan nykyisen Ensiferuminkin vokaalit.

Ajattara

Ajattara on niin ikään vuonna 1996 perustettu suomenkielistä dark metalia ja black metalia rämpyttävä yhtye, jonka solistina heiluu vanhasta Amorphiksestakin tuttu Pasi Koskinen. (Oonkin pohtinut pitkään miksi Koskisen nimi on niin tuttu ja nythän se selkis toim. huom..) Yhtyeen muut jäsenet ovat Raajat, Tohtori Kuolio, Kalmos, Malakias V ja Tartunta. Muut soittajat kuin laulaja Ruoja ovat bändin historiassa vaihtuneet useampaan otteeseen, mutta rumpaleiden nimet ovat pysyneet samoina - numeron vaihtoa lukuunottamatta.



Levyjä tasaisella tahdilla syöltänyt yhtye on uransa aikana julkaissut yhteensä kahdeksan. Varsin iloisesti nimetyt levyt kantavat nimiä: Itse (-01), Kuolema (-03), Tyhjyys (-04), Äpäre (-06), Kalmanto (-07), Noitumaa (-09), Joululevy (-09) ja Murhat (-11). Itselleni levyistä tutuin on tuo Kalmanto, josta löytyvätkin suurinosa yhtyeen parhaimmista biiseistä kuten Ilkitie, Alttarilla aamutähden ja Naimalaulu.

Eka kuulemani biisi tosiaan ei ollut edes bändin omaa tuotantoa. Järkytys oli suoraan sanottuna valtava, vaikka ehkä se oikea versio silti on se kamalampi..



Paras biisi lienee ehkä Säälin koira. Tähän bändiin on kyllä tullut tutustuttua hävettävän vähän ja koska nytkään ei ole erityisen black-kausi meneillään en nytkään jaksa innostua. Mutta kyllä näitä silloin tällöin tulee kuunneltua.



Bon Jovi

Tässä postauksessa esittelemistäni bändeistä tutuin kaikille taitaa olla Bon Jovi, jonka musiikki taipuu hard rockin, glam rockin ja country rockin puolelle ja on sinällään erikoinen lisäys musiikkimakuuni. Vuodesta -83 pystyssä ollut yhdysvaltalainen yhtye koostuu laulaja Jon Bon Jovista, kitaristi Richie Samborasta, kosketinsoittaja David Bryanista ja rumpali Tico Torresista. Kiertueella mukana kiertää myös Hugh McDonald, joka ei kuitenkaan ole bändin varsinainen jäsen.


Albumeita bändi on lähes kolmikymmenvuotisen uransa aikana syöltänyt ulos yhteensä 11 kappaletta. Bon Jovin -84,
7800° Fahrenheitin -85, Slippery When Wetin -86 (joka oli bändin läpimurto), New Jerseyn -88, Keep the Faithin -92, These Daysin -95, Crushin -00, Bouncen -02, Have a Nice Dayn -05, Lost Highwayn -07 ja The Circlen -09. Joopa joo, listasta varmasti selkisi hyvin paljon asioita..



Joka tapauksessa itse tutustuin bändiin kaverini S:n kautta ja yhtye olikin jo ennen metallin kuvioihin tuloa minulle toimiva. En ole koskaan Bon Jovia nähnyt eikä minulla ole edes erityistä hinkua tätä nähdä, toki jos samoilla festareilla sattuisi jonkun muun hyvän bändin kanssa olemaan niin mikäs siinä sitten.. Muutenkin Jovin kuuntelu on vuosien saatossa jäänyt ja pahasti, mutta joskus kuuntelin tätä kuitenkin niin paljon, että paikkansa yhtye on näissä listoissa ansainnut.

Eka kuulemani biisi oli juurikin kaverini rakastama Only Lonely ja totta hemmetissä tämä on edelleen hyvä. Muistan edelleen kuinka vuonna nakki minulla oli ii2:sessa (KYLLÄ!) kuvani kuvatekstinä lainaus tästä.



Paras biisi taitaa kuitenkin olla kesäfiiliksen tuova Summertime. Tätä on kuunneltava joka kesä ja varsinkin kesää odotellessa ja fiilistellessä!















Equilibrium



Equilibrium on vuonna 2003 ilmoille tullut saksalainen folk metal bändi, jonka musiikissa on vaikutteita myös melodisesta ja sinfonisesta black metalista. Sanoitukset ovat saksaksi. Yhtyeessä vaikuttavat laulaja Robert Dahn, kitaristi-kosketinsoittaja René Berthiaume, kitaristi Andreas Völkl, basisti Sandra Völkl ja rumpali Tuval Rafaeli. Yhtyeen kokoonpano muuttui varsin radikaalisti vuonna 2010 ja itse naureskelenkin täällä vähän ajastaan myöhässä olevan Wikipedian soittajalistalle.

´

Levyjä bändi on julkaissut vain kolme, Turis Fratyrin -05, Sagasin -08 ja Rekreaturin -10. Levyistä Sagas on minulle tutuin ja sisältääkin ne huikeat kolme kappaleita, joita kyseistä bändiä koneellani omistan.. Spotifystä bändiä kuitenkin toisinaan tulee kuunneltua ja ehdottomasti tahtoisin päästä joskus livenä tämän näkemään.

Eka kuulemani biisi oli instrumentaalinen Prolog auf Erden ja sinällään on ihme, että edes jumituin kuuntelemaan bändiä, koska yleensä en tykkää instrumentaalisista biiseistä. Todella harva poikkeus tästä on Ensiferumilta täyden rakkauteni saanut Ferrum Aeternum, huhhuh! Mutta on tämä Equilibriuminkin vastine varsin mukavan kuuloinen edelleen.



Paras biisi kuitenkin on Blut im Auge, jota viime kesänä tuli huudatettua folkkihuuruissa melkoisesti ja tämä tuokin mieleen mökkireissut. Oijoi.



Lähteet:
http://www.wikipedia.fi
http://www.norther.ru/walp.php
http://www.norther.net/
http://www.picsmiks.com/ajattara
http://www.ajattara.fi/index.html
http://www.bonjovi.com/
http://tekstovi-pesama.com/bon-jovi/0/11579/
http://bonjovifinland.suntuubi.com/?cat=11
http://www.equilibrium-metal.net
http://www.snakenetmetalradio.com/bible/artistdetails.php?id=5208

tiistai 18. lokakuuta 2011

Silence! Those mouths are stuffed by truth. / The Dance of Victory - Eluveitie

1. Luettele mielestäsi 5 parhainta bändiä/artistiä.
- Tämä on kyllä melkoisen vaikea kysymys. Nightwish pitää ykköstilaa, mutta sitten tuleekin ongelmia. Turmion Kätilöt, Ensiferum, MyGRAIN ja Amorphis ainakin.

2. Luettele 5 mielestäsi huonointa bändiä/artistia.
- Vielä vaikeampi ja typerämpi kuin edellinen. Metalligenrestä mulle ei toimi ainakaan Amaranthe, eikä juuri monet power metal bändit. Erityisiä vihakohtauksia saa aikaan myöskin Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Myös Sak Noelin esittämä Loca People what the f*** -biisi on ainakin  aiiiiivan järkyttävää skeidaa. Muita erityisesti vihaamiani bändejä ei saa mieleeni, mutta varmasti niitäkin löytyisi.

3.Millon tehtiin paras musa?
- Ennenkun opin kuuntelemaan sitä. 2000-luvun alussa oikeastaan, osittain myös 90-luvun lopun puolella. Kuitenkin ennen, kuin itse opin kuuntelemaan. Tähän kastiin siis uppoavat vanha Nightwish, Sentenced jne..

4.Maailman turhin laulaja koko planeetalta?
- Pakko vastata että Lauri Tähkä.

5.Kenen musiikkia kuuntelet tällä hetkellä?
- Eluveitien The Dance of Victoryä näköjään, tekis mieli vaihtaa Slanias Songiin.

6.Kenen musiikkia kuuntelet yleensä eniten?
- Riippuu hyvin paljon fiiliksestä. Syksyllä yleensä toimii industrial musa, kuten Kätilöt, Blutengel, Megaherz... Mitä kaikkia näitä on. Toisaalta myös angstikama ja varsinkin Nightwish iltojen pimetessä on kun saisi syödä sata suklaalevyä kerralla. Tänä syksynä (ja -09 syksyllä) olen kuunnellut myös hyvin paljon death metalia, kuten Amoralia, Omnium Gatherumia, Insomniumia jne. Myös folkkibändit tuntuvat toimivan vuodenajat ympäri, keväällä tosin vähemmän. Joten se, mitä minä eniten kuuntelen riippuu täysin hetkestä.

7.Minkä tyylistä musiikkia kuuntelet?

1.Heviä, Rajua-Rockia, muuta rajua musiikkia
2.Klassista
3. Räppiä tai/ja Hip-Hopia
4.Poppia tai/ja Rockia
5.Olen kaikkiruokainen musiikissa
6.En kuuntele musiikkia
7.Oopperaa
8.Iskelmää
9.Latinoa
10.Teknoa

8.Musiikki koneella vai levyllä?
- Itsessään musiikki on minulla kyllä levyillä, jotka siirrän tietokoneelle kuunneltavikseni. En voi käsittää ihmisiä, jotka eivät omista yhdenkään lempibändinsä edes yhtä levyä fyysisenä kappaleena. Ei musiikin netistä ostamisessa ole mitään ideaa - ainakaan kokonaisten levyjen kohdalla. Pitää sitä jotakin saada hypistelläkin!

9.Paras kotimainen artisti?
- Artisti? En taida kyllä nykyään kuunnella artisteja. Bändeistä Nightwish. Olen tylsä.

10.Maailman paras laulu?
- Ghost Love Score kenties.

11.Maailman ärsyttävin/huonoin laulu?
- Tuo Loca People what the f*** on kyllä yksi ärsyttävimmistä!

12.Mainitse mielestäsi vähintään 2 musiikki-alalla ollutta/olevaa legendaa?
- Legendaa.. Miika Tenkula ja Tuomas Holopainen. Tokihan rockin puolella olisi vaikka ketä, mutta tässä nyt itselle tärkeitä muusikoita.

13.Kuka on pop-artisti on lähellä sydäntäsi?
- Ehkäpä tähän menisi Stellan musan lauluosuuksista vastaava Marja. Voi että naisen ääni on vain superia.

14.Kuka on Rockin kunkku?
- En osaa sanoa, ei oikein rock kuulu kuuntelemiini tyyleihin.

15.Maailman paras albumi?
- Voi apua. Jonkin aikaa sitten Once - nykyään ehkä Century Child.

16.Mainitse artistijen/bändien nimet joitten keikalla olet ollut tai olet menossa?
- Joilla olen ollut selviää pari postausta taaksepäin, mutta menossa olen tällä hetkellä tälle vuodelle enää katsomaan MyGRAINia, Moonsorrowia, Týriä ja Tarja Turusta. Jossei jotain mukavaa vielä kehitellä.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Jos hän ei tilannettaan tiedosta auttaa voiko vasten tahtoa? / Ystävä - Disease of the Nation

Kahden euroon hintaan eilen käydyt tanssahtelut olivat kyllä yksi parhaimmista illoista pitkilleen. Keikkasyksyssä oli siis vuorossa Disease of the Nation ja Verjnuarmu Kulttuuriareena 44:sella Kalakukkokaupungissa. Startattiin Iisalmesta ensimmäiselle yhteiselle keikkareissulle, jossa koko autolasti taatusti tykkäsi kun luukutettiin The Rudumia. Tökättiin auto parkkiin 44:n tuntumaan ja maastouduimme itse väen sekaan kaupungille. Seikkailimme tietämme kohti Levykauppa Äxää ja Citypörssiä ja hiimailimme myös etsimässä kiinalaista ja osa poppoosta päätyi sinne syömään, mutta minä ja Kristiina suuntasimme Subwayn kautta Topteniin.


Kaiken kaikkiaan reissunhan piti olla varsin edullinen parinkympin pelleily, mutta kuten arvata saattaa eihän ne ennakko-olettamukset pidä aina paikkaansa. Ei tälläkään kertaa. Levykäisiä nimittäin tarttui mukaan useampikin yksilö. Loogisesti ostojärjestyksessä niistä muutaman sanaisen mainitsen.


Amorphiksen Magic and Mayhem löysi kotinsa Äxän levyhyllyn sijaan meiltä, sillä varsin näpsäkkään hintaan sen mukaani sain ja nyt pääsen tutustumaan kunnolla siihen mulle vähän vieraampaan, vanhaan Amorphikseen.

Dissin levyn kävin kipaisemassa heidän keikan loppunsa  ja onneksi hain, sillä Dissin osalta ei ollut enää mitään myytävää Nuarmun keikan jälkeen. Varmaan se EP:kin pitää vielä hommata, josko sitten Miia shoppailee meille kaikille sellaiset kapistukset. On varmaan huvittava näky, jos tyyppi melkeen ostoslistan kanssa lärähtää myyntikojun luo ja ilmottelee tarvitsevansa 34325 EP:tä, 343412 paitaa ja ehkä parit kalsaritkin..

Nuarmuakin piti ostaa, sillä tuota levyä oon kalastellut jo jonkin aikaa sieltä sun täältä ja totesin joskus, etten aio maksaa pari vuotta vanhasta levystä kahtaakymppiä ja sittenpä sitä ei enää saanutkaan mistään. Keikalta sitten sai tuota kympillä ja siinä vaiheessa piti vielä lainailla rahaa siihen, kun viimeiset käteiset meni tuohon Dissiin. No, ehkäpä tämä sallittakoon.

Tosiaan, keikoistakin piti pari sanaa rustailla. Ensimmäisenä ollut Human Waste Disposal Unit oli kyllä varsin kuivakkaa ja eikä tainnut oikein bändin jäsenet itsekään tietää kuinka yleisöön tulisi suhtautua. "Onko teillä nyt syysloma?" "Mitä aiotte tehdä syyslomalla?" -tyyppiset välispiikit olivat viattomuudessaan aika helskatin naurettavia. Tosin, vaikeahan sitä on täysin kuolleelle yleisölle tulla mitään vetämäänkään..

Seuraavana ollut Disease of the Nation puolestaan rokkasi ja hemmetin kovvaa! Olin saanut ensikosketukseni tähän bändiin viikon sisällä keikasta ja kuten taisimme todeta bändiä luukutettassamme, oli bändin musa varsin helposti lähestyttävää ja sitä se oli. Lyriikat jäi päähän parilla ekalla kuuntelulla ja vaikka yleisö oli aivan kuollut, ei ainakaan lavan vasen laita jäänyt kylmäksi.


Settiin kuului paljon sitä tätä ja tuota, eli ei mitään hajua mitä kaikkea tuli ja mitä ei nimittäin fiilistely taisi viedä voiton. Setn alkupuolella ollut Pedofiilit eivät pääse taivaaseen nostatti mun fiilikset varsin hyvälle tasolle loppukeikkaa ajatellen. Star In The World Of Liesin lopun spyro-vaikutteinen kohta sai aivan liikaa vahvistusta Mikon pomppiessa ympäri lavaa. Voi herran jumala Niinan sanoin se naurunremakka oli melkoinen. Pohdin myös kovin, että miksen kerennyt huutaa Ystävän alun "MINÄ OLEN ALKOHOLISTI! MINÄMINÄ!" -pätkää ollenkaan, vaikka Jaina kovasti kertoikin siinä olleen varoitusaikaa, mutta asia selkisi kun kameraa katsoi. Jaampa siis biisin videon teillekin pienet ihmiskaimani.


Kamikaze Queenia edeltäneessä välispiikissä kehotettiin porukkaa tanssimaan ja kun Kaikka ystävällisesti kysäisi, että "Mitäs te haluaisitte tehä?" Nii piti kuulema pistää pitti pyörimään. No ei kyllä pyöriny, mutta tanssahtelut tuli koettua. Herkisteltiin loppubiisi, jonka "Her life is only a sad illusion, should I walk or should I scream, there's no space for me." kohta taisi ainakin allekirjoittaneelta mennä vähän turhan läpäksi. Hienosti Mikko kohtaa tulkitsi itseasiassa aika helvetin hyvin, mutta jotenkin se ei vaan kuulu siihen biisiin, ainakaan vakavissaan ottaen. Mutta kaikessa komeudessaan biisi oli livenä ainakin yhtä hyvä kun odotinkin!


Myös bändin hyvä fiilis välittyi yleisöön asti ja taisi tulla myös katsojaennätyskin. Ja muiden keikkojen yleisömääristä kuulleena en sitä ihmettele, oli paikalla tosiaan ihan mukavasti populaa. Joka tosin oli niin kuollutta, että saatiin viiden tytön kanssa hoidella ainakin meidän lähimailla kaikki liike yleisössä, mutta se ei kyllä menoa haitannut. Hohhoh!


Pari minuuttia ennen Nuarmun aloittelua saavuin sitten ystävieni pariin levyostoksilta ja setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Kurjuuvven Valssilla. Yhteiset heilumiset oli vielä voimissaan 2010 kesällä, mutta nykyään suurinosa yleisöstä vaan lahnaa. Hölömöjä ne on, se on fiilistelybiisi!


Setissä oli perusbiisien lisäksi myös Tuljmyrskyt, joka oli kyllä mulle se keikan paras veto. En ole oikein levyversiosta hirveästi innostunut, mutta livenä toimi aivan tuhottoman hyvin. Kuu paestaa, kuollu ajjaakin oli myöskin toimiva, joskin huomio bändiltä taisi mennä valoshowhun sen aikana. Yhtään paskaa vetoa en oo siitä kyllä nähnytkään. Ensimmäistä kertaa kuulin ja itseasiassa koko bändikin kuulema livenä veti coveria, joka nyt sitten sattui olemaan savolainen versio Symphony of Destructionista. Ei erityisemmin sykähdyttänyt. Ihan toimiva ralli ja sinänsä mukava yllätys. Kuuvven sylen syvvyyessä sytytti yleisön fiiliksen ja siinä samassa sitten minunkin ja yllättäen biisi kiilasi keikan top 3:seen.


Uudelta levyltä ei onneksi ollut hirveästi matskua mukana. Kuvajaenen, Turja, Sysisyvän, Lohuton ja Luutarha taidettiin kuitenkin kuulla, mutta nuita kahta ensimmäistä on vaikea ajatella kys. levyn biiseiksi, tai ainakin ei niitä voi paskoiksi sanoa  - toisinkuin esimerkiksi Lohutonta, joka ei vaan mun mielestä sovi livebiisiksi. Turja oli kyllä myöskin aivan helvetin hieno tsipale ja sitä porukalla siinä sitten rallateltiinkin.


On uudella levylläkin tosiaan hyviä biisejä ja esimerkiksi Ualtoen Viemiä odottelin kovasti settiin, kuten myös Mustan virran siltaa. C'moon! Pitäähän se olla. Vuan eipä ollu, siellä se Maaningalla kuulema olj' eikä paekan päälle kerennä. Kalamavesj' tuttuun tapaan olisi ollut mukava kuulla, mutta ehkäpä sitä vielä joskus.



Setin loppuminen Luutarhaan sai muutaman porukastamme varsin sekaviin oloihin 'ei kai ne nyt tosissaan tohon voi lopettaa', no eihän ne voinutkaan vaan lavalle tultiin vetämään vielä kolmisen biisiä. Ei kyllä löydy hirveästi muistikuvia siitä, mikä ensimmäinen niistä oli, mutta sen jälkeen setin lopuksi ajattelemani Laalavat jouset pärähti soimaan ja fiilis yleisössä kasvoi melkoisesti. Tätä seurasi vielä yksi biisi, Lentävä Kalakukko alias Kaikki Junnaan. Monet sai melko sekaisin tämä veto, mutta itse olisin toivonut Laalaviin lopetusta. Kaavoihin kangistunutko.


Miten musta tuntuu että teksti oli varsin negatiivisesti varautunut, mutta mun mielestä keikka oli oikeasti toimiva ja vuoden tauon jälkeen matsku maistuikin ihan eri tavalla kuin muutaman viikon sisällä useampaan kertaan nähneenä. Keikka ei ollut itselleni se the 1, mutta erittäin hyvä silti! Käytiin vielä rupattelemassa orkesterin kanssa ja ottamassa kuva päivitääksemme vuoden takaista otoista ja muuta skeidaa. Käteni on myös täynnä nimmareita, miksi oi miksi?!
 
Erityisesti Dissin tahtoisin päästä näkemään uudestaan ja Nuarmunkin ennenkuin vasta vuoden päästä, sillä alkaahan toi syksynkeikka olla aika perinne jo. Minä kuittailen ja jatkan hyvällä musiikilla aloiteltua lomaani. Tsuptsup!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

And time went by, sun in the sky so calm so quiet, before the storm. / The Hate I Bear - Norther

Muutaman illan olen pyöritellyt Northeria Media Playerissäni ja ymmärtänyt taas, miksi pari vuotta sitten tähän bändiin rakastuin. Ajattelin, että Petrin aikainen Norther on hyvvee ja nyt Aleksin aikana tullut levy on paskaa, vain koska muut sanoivat niin. Olin toki kuullut levystä niin positiivisia kuin negatiivisiakin arvosteluita ja itse olin tätä viikonloppuna ennen kuunnellut uuden levyn kerran läpi joskus kuukausia sitten, enkä oikein minkäänlaista mielipidettä saanut aikaan.

Päätin sitten eilen illalla tuota postausta kirjotellessani kuunnella tämän uusimman, Circle Regeneratedin läpi ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti! Levyn suosikkibiisikseni pomppasi toka raita, The Hate I Bear, jota ensimmäisellä kuuntelukerralla jo taisin pari kertaa muita useammin pyöräyttää kajareideni kautta.


Itselleni tärkein levy on Death Unlimitedin lisäksi Till Death Unites Us, mutta tämä kiilaa hyvin tilaa tähän kaksikkoon. Uuden levyn matsku on toki kevyempää ja ehkä enemmän radioystävällistä, eikä läheskään niin Bodom-vaikutteista, kuin minkä takia Northeria aiemmin arvosteltiin.


Tykkään myös kevyemmistä kertseistä ja siitä, miten tähänkin bändiin on eksynyt yhä lisää nämä kiipparitilulilu-vaikutteet, jotka löytyvät vahvoina tykkäämistäni MyGRAINista ja Omnium Gatherumista. Jo alkuaikoina Northerin kosketinosuudet vievät huomioni ja tuo uusin muutos valaa taas uskoa tähän bändiin, mielestäni kyseessä on varsin toimiva "uudistuminen" eikä Aleksi Sihvosen laulusuoritukset voi jäädä keneltäkään huomioimatta. Kertakaikkiaan toimivaa!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Come back to me for I was born in love with thee so why should fate stand inbetween? / Her Ghost in the Fog - Cradle of Filth

Joskopa nyt kuluttelisi yhden lauantai-illan tietokoneen ääressä runoillen teille taas muutamasta bändistä.

Tarot


Yksi suomalaisen englanninkielisen heavy metalin pioneereistä, kuopiolaista alkuperää oleva Tarot on ollut enempi vähempi toiminnassa vuodesta 1982 (tosin vuoteen -84 asti Purgatory-nimellä). Nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat Nightwishistakin erittäin tunnettu basisti-laulaja Marco Hietala, kitaristi Zachary Heitala, rumpali Pecu Cinnari, kosketinsoittaja Janne Tolsa sekä Tommi "Tuple" Salmela, jonka alaa on laulun lisäksi myös samplerin käyttö.


Levyjä bändi on julkaissut lähes 30-vuotisen uransa aikana "vain" yhdeksän kipaletta. Ensimmäinen niistä, Spell of Iron julkaistiin -86, jolta monille tuttuja biisejä lienevät ainakin Midwinter Nights ja Wings of Darkness. -88 julkaistu Follow Me into Madness ei juurikaan itselleni erityisen hyviä biisejä sisällä nimikkobiisinsä lisäksi. -93 julkaistu To Live Forever sisältää keikkojen parhaimmistoon ehdottomasti kuuluvan biisin Live Hard Die Hard. Stigmata-albumi näki päivänvalon -95 (hyvä vuosi muuten!) ja siltä itselleni tutuin biisi on Stigmata (I Feel For You).  For the Glory of Nothing julkaistiin vuonna -98 ja Tarotin keikkoja kiertäneille tutut Warhead ja Crawlspace tähdittävät tätä levyä.
Uusi vuosituhat Tarotin osalta käynnistettiin vuonna -03 , jolloin julkaistu Suffer Our Pleasures tykitti erittäin hyvää kamaa, joista tutuimpia kuitenkin taitavat olla Pyre of Gods ja Rider of the Last Day. Kolme vuotta tästä, vuonna -06 julkaistu Crows Fly Black on minulle levyistä ehdottomasti tutuin ja se sisältääkin paljon nykyisen keikkasetin biisejä; Crows Fly Blackin, Traitorin, Tidesin, Bleeding Dustin, You:n, Greyn jne.. Vuonna 2010 julkaistu uusin levy, Gravity of Light sisältää mieleisiäni biisejä mm. Satan is Deadin, Hell Knowsin ja I Walk Foreverin.


Ekaa kertaa Tarotin näin odotellessani Seinäjoen Vauhtiajoissa Nightwishiä lavalle. Tuosta lähtien olen nähnyt bändin Iisalmessa, Kuopiossa, Kemissä ja Oulussa. Ainakin. Kaksi keikkaa nuista on todella jäänyt mieleen, vuoden 2009 Sandelsrockissa Iisalmessa Koljonvirralla kaatosateessa Warheadin alkutahtien kajahtaessa ilmoille fiilis oli aivan huikea.

Myös 2010 Kemin Satama Open Airissa Tarot oli kuin kotonaan, vaikkakin Tolsa onnistui kaatamaan koskettimensa lattialle kesken keikan hiljentäen oikeasti koko lavan.. Siinä sitten vähän akkarinpuolesesti keikka vedettiin loppuun. Ikimuistoisemman keikasta kuitenkin teki Rider of The Last Dayn ja Tidesin soitto, joita en keikalla aiemmin ollut kuullut, vaikka vuonna 2009 pyysin kovasti Marcolta joka keikalla Rideriä, mutta ikinä sitä ei settiin löytynyt.

Ensimmäinen kuulema biisi on varmuudella Pyre of Gods..


Parasta biisiä arvoin Rider of the Last Dayn ja Warheadin välillä, mutta tällä kertaa Warhead voitti:


Moonsorrow



Helsinkiläinen Moonsorrow on folk-, viikinki- ja toisinaan myös black metal bändiksi lokeroitu bändi, joka esittää musiikkinsa suomeksi ja englanniksi. Serkukset Ville (laulu, basso) ja Henri (kitara, koskettimet, laulu) Sorvali perustivat yhtyeen vuonna 1995, jolloin tehtiin neljä demoa - joista kaksi hävisi tai tuhottiin. Myöhemmin bändiin liittyivät Mitja Harvilahti (taustalaulu, kitara), Lord Eurén (kosketinsoittimet) ja Marko Tarvonen (rummut, mandoliini). Bändin erikoisuus ovat erittäin pitkät, jopa puolenkin tunnin mittaiset kappaleet.




Levyjä yhtye on syöltänyt ulos ihan rivakalla temmolla, demovuosien jälkeen kymmenessä vuodessa on tullut seitsemän täyspitkää levyä. Niistä ensimmäinen vuonna -01 julkaistu Suden Uni ei sisällä itselleni juurikaan tuttuja kappaleita, tosin vuonna -03 tehdyn uusintapainoksen bonuskappale Tulukaapa äijjät! onkin paljon tutumpi. Samana vuonna tuli myös Voimasta ja Kunniasta -niminen levy, joka sisältää lempibiisini Sankarihaudan ja Sankaritarinan, myöskään levyn aloittava Tyven ei ole mikään huono biisi.



-03 julkaistu Kivenkantaja sisältää nimikkobiisinsä lisäksi Matkan lopussa -kappaleen, joka on erittäin hyvä. Suosittelen tsekkaamaan! 2005 päivänvalon näki Verisäkeet, jonka suurinosa biiseistä on jo yli 14-minuuttisia spektaakkeleita. Pimeä on näistä omasta mielestäni se paras. V: Hävitetty (-05) sisältää tasan kaksi biisiä, joista kumpaakaan en ole tainnut ihan kokonaan edes kuunnella, toisen pituus on 30:10 ja toisen 29:16, tässä lienee se suurin syy, sillä muilta levyiltä kuitenkin niitä aika sopivia 10-minuutin biisejäkin löytyy. Tiedä sitten kuinka hyviä nämäkin olisivat.


Tulimyrsky näki päivän valon vuonna 2008 ja siitä tutuin on itselleni Metallica-cover From Whom the Bell Tolls, joka on muuten aivan mahtava coveri sekä Taistelu Pohjolasta, joka on kyllä vanhempien demojen biisejä. Uusia biisejä tällä levyllä oli tasan nimikoraita, Tulimyrsky, jonka pituus on tuttuun tapaan lähes 30 minuuttia. Tämän vuoksi tämä plätty kulkee ep:n nimellä.


Uusin julkaistu levy on tämän vuoden keväällä tullut Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa, joka sisältää hieman lyhyempiä biisejä, eli toisin sanoen 11 minuutin molemmin puolin. Muinaiset voisin vinkata tältä levyltä ainakin tsekkaamaan.




Moonsorrowista kuulin ekaa kertaa joskus -09 vuoden paikkeilla, kun erään bändin paitamyyjä kuunteli sitä ja informaation janoinen fanityttö päätti sitten ottaa selvää musiikista.. Ensimmäinen livesetti tältä bändiltä tuli nähtyä tämän vuoden Myötätuulirockissa lähinnä kauempaa fiilistellen ja nurtsilla hyvässä seurassa istuen. Toimivaa oli! Kolmen viikon päästä abouttiarallaa tähän aikaan taidan näitä olla katsastamassa Teatrialla, odottelen kyllä innolla!

Eka kuulemani biisi oli Pakanahauta





ja tämän hetken yksi ehdottomista lempibiiseistäni Sankarihauta, joka itseasiassa toimii herätysäänenäkin - enkä ole vielä onnistunut kyllästymään tähän!





Harmaja


Raahelainen vuonna 2007 perustettu Harmaja esittää akustista rockia. Kaveriporukasta muodostunut bändi on julkaissut yhteensä kaksi albumia, jotka ovat Harmaja -09 sekä Lento -10. Tänä vuonna tulee vielä yksi plätty. Bändin muodostavat Juha-Pekka Leppäluoto (laulu, kitara, rhodes), Matti tulinen (basso), Simo Vuorela (kitara), Sami Lauttanen (kitara) Paula Präktig (piano, laulu, rhodes) sekä Riku Kovalainen (rumpusoittimet)



Kuvaaja: Mona Väisänen


Tutustuin Harmajaan alkuvuonna 2010 kaverini kautta, joka tuntee J-P:n varsin hyvin. Olin myös kuunnellut Charonia ennen Harmajaan tutustumistani. Ikinä en bändiä ole nähnyt livenä, mutta joskus olisi ihan mukava päästä katsastamaan.


Ensimmäinen kuulemani biisi oli Sydäntalvella, jonka kuuntelin sopivasti lumisateen leijjaillessa taivaalta. Varmasti ajankohdalla ja bändin avautumisella oli jokin yhteys, mutta nykyään Harmaja on varsinkin syys- ja angstifiilistelyn bändi:





Eniten kuitenkin taidan tykätä Pelkkä ihminen -biisistä, jonka nimestä kiskaisinkin toisen blogini nimen näin btw.







Cradle of Filth

Brittiläinen Cradle of Filth on perustettu 1991. Musiikkityyliltään bändi on extereme-, sinfonista black-, gootti- ja dark metalia. Äidinkielellään musiikkia tekevä bändi koostuu laulaja Dani Filthistä (jonka ääni on todella erikoinen, mutta jota allekirjoittanut jumaloi), kitaristi Paul Allenderista, kitaristi Charles Hedgerista, rumpali Martin Skaroupkasta, basisti Dave Pybusta ja kosketinsoittaja & taustalaulaja Ashley Ellyllonista.



Albumeita bändi on julkaissut yhteensä 14 ja yksi on vielä tulossa. Näistä neljä on kuitenkin EP:itä, live dvd:tä ja kokoelmia. Tämän vuoksi en jaksa rueta jokaista levyä käymään biisi kerrallaan läpi, niinkuin tuossa Tarotin ja Moonsorrowin kohdalla kävin. Laitan vaan levyt ja julkaisuvuodet, sillä nyt alkaa loppua järki tämän parin kolmen tunnin jälkeen, jota tätä olen kirjoittanut.

The Principle of Evil Made Flesh -94
V Empire (or Dark Faerytales in Phallustein) -96 (EP)
Dusk and Her Embrace -96
Cruelty and the Beast -98
From the Cradle to Enslave -99
Midian -00
Bitter Suits to Succubi -01
Lovecraft and Witch Hearts -02 (Kokoelma)
Live Bait for the Dead -02 (Live)
Damnation and a Day -03
Nymphetamine -04
Thornography -06
Godspeed on the Devil's Thunder -08
Darkly, Darkly, Venus Aversa -10

Näistä levyistä itselleni tutuimmat ovat Nymphetamine ja Godspeed on the Devil's Thunder. Alkuajan CoF on paljon raskaampaa kuin nykyinen melodisempi puoli. Toisaalta on mielenkiintoista, miten aluksi tehdään aina todella raskasta ja sekavaa musaa ja sitten se alkaa selkiytymään, niin tämänkin bändin kohdalla.



Tahdon vielä jonakin päivänä päästä CoFin näkemään, sillä bändi oli edellisenä kesänä heittänyt keikan Kuopirockissa, kun siihen tutustuin vuonna 2009. Tämä harmittaa suunnattomasti edelleenkin. Toivotavasti seuraava kiertue toisi bändin myös tänne päin.

Ensimmäinen biisi, jonka kuuntelin kaverin suosittelemana oli Nymphetamine, johon rakastuin aivan täysillä. Tämä on edelleenkin yksi ehdottomia lempibiisejäni bändiltä ja voisin vain kuvitella kuinka upea tämä on livenä.



Lempibiisi-tittelin kuitenkin saa Suicide and Other Comforts, sillä tämän biisin asenne ja pomppivat laulurytmit ovat varsin makoisat. Rakastan Danin tulkintaa tässä ja oikeastaan kaikissa CoFin biiseissä, mutta eritoten tässä.



Lähteet:
http://www.wikipedia.fi
http://www.baileysmmcreamy.blogspot.com
http://www.ilosaarirock.fi

http://www.myspace.com/harmajaraahe
http://www.wingsofdarkness.net/php/index.php
http://www.moonsorrow.com/index2.php
http://theorderofthedragon.com/
http://www.absinthechamber.com/wp-content/uploads/2008/11/logo_cradleoffilth.jpg

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Kuolema kyttää kantapäillä, näin perkeleitä, sarvipäitä! / Lepositeet - Turmion Kätilöt

Yllätyin ettei minulla ollutkaan oikeastaan yhtään läksyjä ja laskeskelin sitten illan kuluksi kaikki (lue. varmaan kymmeniä puuttuu) sarjan kuunneltavat bändien keikat, jotka olen nähnyt tässä vuosien kuluessa.. Pistin ne aakkos- ja numerojärjestykseen. Oonko oikeasti jollakin tapaa riippuvainen koulusta?!

Olen toki pienempiä bändejä nähnyt siellä täällä ja niitä en edes tähän ruennut laittamaan. Tässä nyt muutamia ja ehkä pitkällä matikalla myös oikein laskettuja keikkoja. Tutut ilmineeratkaahan, jos jotakin puuttuu!

Oon nähnyt:
Ari Koivunen x7
Amoral x5
Tarot x5
Verjnuarmu x4
Sonata Arctica x4
Amorphis x3
Children of Bodom x3
Klamydia x3
Stam1na x3
Turmion Kätilöt x3
Apulanta x2
Ensiferum x2
FM2000 x2
Jenni Vartiainen x2
Medeia x2
Metsatöll x2
Mokoma x2
MyGRAIN x2
Omnium Gatherum x2
Pain x2
Rytmihäiriö x2
Stella x2

2 Times Terror
Anna Puu
Before the Dawn
Bullet
CMX
Egotrippi
Eppu Normaali
Hevisaurus
Indica
Jukka Poika & Sound Explosion Band
Kiuas
Korpiklaani
Kotiteollisuus
Kreator
Lauri
Misfits
Moonsorrow
Nightwish
Northern Kings
Paleface
Paradise Oskar
Petri Nygård
Profane Omen
Protest The Hero
Raskasta Joulua
Soilwork
Stratovarius
Twisted Sister
Uniklubi

Ainakin nämä nään vielä tälle vuodelle:

MyGRAIN
Týr
Moonsorrow
Ghoul Patrol
Verjnuarmu
Disease of the Nation
Tarja Turunen

Release the mountain-bound. We light the widsom of the heart the sun dawns anew. / Battle for Light - Amorphis


Viikonlopun Rytmikorjaamon reissusta on siis tällä kertaa puhe. Lähdimme tosiaan matkaan jo perjantai-iltana, sillä viettelimme myös ystäväni tupareita samalla reissulla. Firebox Metal Festiin menin kuitenkin vain lauantaina, jolloin oli vuorossa Medeia, Defiled Icon, Omnium Gatherum, Process:Pain, Amorphis  ja Oranssi Pazuzu.

Festarin ollessa kyseessä paikalla oli kaksi lavaa, joissa jatkui periaatteessa sama eturivin kaide. Todella ystävällistä ja mukavaa porukkaa oli sattunut Rytmikselle töihin ja kaikilla ohitseni kävelleillä henkilöillä oli aikaa vaihtaa pari sanaa kanssani, sillä istuskelin ylhäisessä yksinäisyydessäni kolmisen tuntia ennen ovia paikan päällä, sillä en jaksanut enää ystäväni Anniinan lähdettyä Seinäjoelta mennä toisen ystäväni kämpille toiselle puolelle kaupunkia vaan suuntasin Rytmikorjaamolle.

Seurasin pitkän tovin bändien tuloa ja menoa, soundcheckejä, kaljoittelua ja perustoimintoja keikkapaikoilla ja naureskelin heidän jutuilleen. Oli mukavan rentoa, vaikka olinkin yksin. Ehkäpä juuri siksi. Muutamia tuttuja tuli myös jo tässä vaiheessa bongailtua.

Sisälle päästiin kahdeksan aikaan ja ovina toimivat aivan eri ovet kuin ennen, joten vähän sai pohtia oikeata reittiä lavan eteen. Hyvinhän se loppupeleissä meni ja ihan turhaa koko jonotuskin oli, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut äärettömän kylmä, vaikka joku taisikin lapasensa unohtaa kotiinsa..



Yhdeksältä asiaan pääsi Medeia, jonka aikana porukkaa oli vielä toodella vähän. Pikku hiljaa sitä sinne alkoi saapumaan ja pittikin saatiin pystyyn suoraan minun selän taakse, sillä lavan keskellehän sitä taas päädyttiin. Huvittavaa oli se, että pitti alkoi tosiaan suoraan selkäni takaa, toisesta rivistä. Ihmisten törmäillessä vasemman käteni lapaluut joutuivat koville ja satutin kättäni melkoisesti, onneksi se kuitenkin illan kuluessa helpotti ja nyt alkaa olla ihan normaali.



Medeia oli katsomisen arvoisiksi ennalta tiedyistä bändeistä se tuntemattomin, mutta hyvän setin he silti onnistuivat kiskomaan. Muuta en oikein osaa oikein sanoa, sillä biiseistä vain pari kuullosti edes etäisesti tutuilta. Lavan ollessa todella lähellä eturiviä, vain alle metrin kulkuväylän päässä kävivät Medeian tyypit kättelemässä yleisöä läpi keikan loputtua.

Toisella lavalla heti Medeian jälkeen esiintynyttä bändiä, Defiled Iconia ei tainnut kukaan edes lavalle spiikata, sillä bändin laulaja oli toinen tapahtuman juontajista. Ei mikään pahemman näköinen hyypiö kylläkään.. Yllätyin suomenkielisestä musiikista ja taisipa bändille musiikkivideoainestakin kameroiden muodossa tulla. Varsin toimivaa skeidaa oli. Eka sain Mokoma-fibat, johtuen ehkä laulukielestä.

Omnium Gatherum jylisteli soundcheckiään Defiled Iconin vielä soitellessa ja se olikin väenvähyyden lisäksi ainoa bongaamani miinuspuoli tapahtumassa. Rumpali ei tuntunut aina pysyvän tahdissa - ihmekkös tuo. Omnium aloitteli settinsä varttia yli kymmenen ja heti toisena biisinä kuultu New World Shadows  räjäytti tämän tytön tajunnan.



Settiin kuului mulle melkoisesti tuntemattomia biisejä. New World Shadowsin jälkeen tuli liuta biisejä, jotka olivat toki hyviä - mutta tuntemattomuuden vuoksi ei juurikaan niistä muistikuvia ole. Ego kuitenkin räjäytti tajunnan erikoisemmalla alkusoitollaan ja tästä jäi ehdottomasti keikan parhaat fiilikset. Jukka kävi useaankin otteeseen laulelemassa aivan edessämme ja biisin c-osassa sitten nappasi minua kädestä kiinni ja olotilani oli hiukan wtf, sillä en ollut aivan täysin varma sanoista ja toivoin ettei ainakaan mikkiä naamani eteen survaise, onneksi nyt ei kuitenkaan.

Setin loppupuolella oli myös aiivan mahtava Deep Cold. Egon lisäksi parhaiten mieleeni painunut kipale sinisine valoshowneen aiheutti jo livenä kylmiä väreitä. Levyltä olin aiemmin toki kuunnellut, mutten ajatellut sen livenä tulevan. Tästä on kyllä semmoinen biisi, jonka epäilen iskevän vielä vuosienkin päästä.



Myös OmG:n tyypit kävivät yleisöä kättelemässä lopuksi ja minusta se on aina yhtä hyvä tapa kiittää yleisöä ja meininkiä. Ehkä populaa olisi voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta huomattavasti enemmän kuin Medeiassa sitä silti oli. Ehdottomasti haluan tämänkin bändin päästä katsastamaan mahdollisimman pian uudestaan!

PROCESS:PAIN oli minulle täysin tuntematon bändi, mutta ilmeisesti se ei muille kuitenkaan ollut, sillä toisen lavan eteen porukkaa kerääntyi huimasti ja saatiin kunnon pititkin käytiin. Itse en oikein mitään saanut irti, enkä kyllä enää edes muista millaista musiikki oli. Seuraavasta esiintyjästä onkin sitten enemmän muistikuvia eli seuraavaksi lavan haltuun otti Amorphis.



Introna toimi tietenkin Battle for Light, joka on aina yhtä hyvin fiilikset herättävä. Enskojen Ferrum Aeterneumin lisäksi yksi oikeasti mahtavia introbiisejä.

Setti pärähti käyntiin tuttuun tapaan My Enemyllä, mutta sitä seurannut Mermaid oli kiva yllätys, vaikka tsekkailinkin jo tyhmänä muutamien aiempien keikkojen settilistoja ja bongasin biisin sieltä. Koskettimet oli miksattu älyttömän pienelle, johtuen varmaan toisen bändin aikana tapahtuneesta soundcheckistä ja tuntui kuin puolet musiikista puuttuisi. Mermaid kuitenkin oli odotettavasti LOISTAVA ja sitä seurannut The Smoke pisti mun pään aivan pyörälle. En osannut jotenkin yhtään odottaa Smokea vielä tähän väliin, mutta niin kuitenkin oli ajateltu ja paikka biisille oli mitä erinomaisin!

Täsät lähtikin sitten minulle ei-niin-hyvien biisien litania kuten Crack in a Stone (joka sinällään on hyvä biisi, mutta veto ei vain sytyttänyt. Oli kuitenkin mukava, että ilmeisesti about kuukauden tauon jälkeen kyseinen biisi löytyi taas setistä), Greed (joka spiikattiin "Tätä olemme tainneet soittaa joka keikalla tällä kiertueella, ei ainakaan Qstockissa tullut..), ja Song of the Sage.

Väsymys meinasi ottaa vallan ja ajattelin, ettei Amorphis pääse lähellekään parin kuukauden takaista Qstockin vetoaan, mutta seuraavana tullut You I Need sai kuitenkin pysymään hereillä, mutta sitä seuranneet vanhemman tuotannon Vulgar Necrolary ja Magic and Mayhem saivat taas vaipumaan koomaan.



En ole erityisen tutustunut vanhempaan Amorphikseen, vain lähinnä Tales from the Thousand Lakesin uusintapainoksen myötä. Tutut biisit alkavat löytyä Far Away from The Sunilta ja siitä eteenpäin tuotanto on melkoisen tuttua. Magic and Mayhem tuntui livenä ensimmäistä kertaa kuultuna kuitenkin varsin mukavalta ja arvelin koneelta sitä kuulemaan päästessäni sen aukenevan ja niinhän siinä sitten kävi. Erittäin mukava biisi nyt jälkeenpäin ajatellen!



Sky is Mine oli toimiva, sillä odottelinkin jo jotain tutumpaa biisiä. Alkukeikasta lähtien yleisöstä oli kuulunut vaativaa "SAMPO! SAMPO!" -huutoa ja niin monen ja myös minun odotukset palkittiin, kun biisin ensitahdit kajahtivat ilmoille. Voin sanoa, että odotukset biisiä kohtaan olivat valtavat ja kerkesin jo melkein pettyä ettei biisiä edes tule, sillä olin varautunut tunnin settiin. Loppupeleissä setti kestikin kuitenkin lähemmäs puolitoista tuntia ja miesten painuessa lavalta pois encore-huutojen saattelemana alkoi oma fiilis kasvaa loppua kohti ja Sampo oli sen suurin syy.

Encoren käyntiin päräyttänyt Silver Bride ajoi paikkansa hyvin ja ajattelin seuraavan biisin olevan vakio House of Sleep-lopetus, sillä ajankulu katosi keikalla ja odottelin sen loppua hieman peläten, mutta sitä seurannut My Kantele vei kyllä koko keikan parhaan biisin tittelin itselleen. Huhhuh sitä tunnelatausta, joka minusta ja vieressäni seisoneesta jätkästä lähti "Truly they lie they talk utter nonsense. Who say that music reckon that the kantele?!!" alkaessa. Absolutely perfect!



Kunnialla setin pakettiin nivoi tuttuun tapaan House of Sleep, joka sinkkuolemuksestaan huolimatta on minulle yksi Amorphiksen parhaita biisejä. Eikä keikalla päässyt tälläkään kertaa pettymään.

Qstockin keikka oli parempi, mutta ei tämä erityisen kauaksi siitä jäänyt. Oma tuttu keikkaseura olisi tehnyt kummia, mutta yleinen hyvä fiilis sai kyllä keikatkin maistumaan paremmilta kuin joskus. Tutussa keikkaseurassa on se hyvä puoli, että tietää toisen riehuvan omien lempibiisien aikana aivan kunnolla, koska niin on vain tapana. Tuntemattomien kohdalla sitä ei aina tajua tehdä. My kantele taisi vain upota meihin molempiin kuin metrinen halko.. Kiitos vieressäni olleille pojille ja eräälle tytöllekin paikkani pitämisestä hätätilanteiden, kuten meikkienkorjauksen ja vessassa käyntien aikana. Meininki pysyi onneksi hyvin yllä, vaikkei mulla normikeikkakavereita vieressäni ollutkaan.



Mukaan keikalta tarttui ihka ensimmäinen kokonainen rumpukapula. Jan naureskeli minulle koko keikan ja kävi sitten vielä lopussa nakkaamassa kapulalla. Medeian plektran kalastelin lattialta ja kun olin fiiliksiä keikasta jakamassa ja sanomassa heippoja vieruskavereilleni, tuli lavalta eräs pitkätukkanen roudarihemmo seisoskelemaan viereeni ja tuumasi, että onko täällä vielä Amorphis-faneja. En tainnut vastata mitään, mutta settilistan tuo silti kouraan tökkäsi. Taidettiinpa me aiemmin päivällä hänenkin kanssaan jutella, harmi vain kun olin vain nii yllättynyt tilanteesta etten mittään osannu oikein sanoa.

Hipsin vielä ostamaan OmG:n paidan ja sitten suuntasin PYÖRÄLLÄ kaverin luo kokkailemaan yöpalaa ja nukkumaan muutaman tunnin unia ennen seuraavan päivän junamatkaa takaisin kotia.. Omasta pärstästä sen verran, että tämännäkösenä olin fiilistelemällä mussiikkia.