Viikonlopun Rytmikorjaamon reissusta on siis tällä kertaa puhe. Lähdimme tosiaan matkaan jo perjantai-iltana, sillä viettelimme myös ystäväni tupareita samalla reissulla. Firebox Metal Festiin menin kuitenkin vain lauantaina, jolloin oli vuorossa Medeia, Defiled Icon, Omnium Gatherum, Process:Pain, Amorphis ja Oranssi Pazuzu.
Festarin ollessa kyseessä paikalla oli kaksi lavaa, joissa jatkui periaatteessa sama eturivin kaide. Todella ystävällistä ja mukavaa porukkaa oli sattunut Rytmikselle töihin ja kaikilla ohitseni kävelleillä henkilöillä oli aikaa vaihtaa pari sanaa kanssani, sillä istuskelin ylhäisessä yksinäisyydessäni kolmisen tuntia ennen ovia paikan päällä, sillä en jaksanut enää ystäväni Anniinan lähdettyä Seinäjoelta mennä toisen ystäväni kämpille toiselle puolelle kaupunkia vaan suuntasin Rytmikorjaamolle.
Seurasin pitkän tovin bändien tuloa ja menoa, soundcheckejä, kaljoittelua ja perustoimintoja keikkapaikoilla ja naureskelin heidän jutuilleen. Oli mukavan rentoa, vaikka olinkin yksin. Ehkäpä juuri siksi. Muutamia tuttuja tuli myös jo tässä vaiheessa bongailtua.
Sisälle päästiin kahdeksan aikaan ja ovina toimivat aivan eri ovet kuin ennen, joten vähän sai pohtia oikeata reittiä lavan eteen. Hyvinhän se loppupeleissä meni ja ihan turhaa koko jonotuskin oli, mutta onneksi ei kuitenkaan ollut äärettömän kylmä, vaikka joku taisikin lapasensa unohtaa kotiinsa..
Yhdeksältä asiaan pääsi Medeia, jonka aikana porukkaa oli vielä toodella vähän. Pikku hiljaa sitä sinne alkoi saapumaan ja pittikin saatiin pystyyn suoraan minun selän taakse, sillä lavan keskellehän sitä taas päädyttiin. Huvittavaa oli se, että pitti alkoi tosiaan suoraan selkäni takaa, toisesta rivistä. Ihmisten törmäillessä vasemman käteni lapaluut joutuivat koville ja satutin kättäni melkoisesti, onneksi se kuitenkin illan kuluessa helpotti ja nyt alkaa olla ihan normaali.
Medeia oli katsomisen arvoisiksi ennalta tiedyistä bändeistä se tuntemattomin, mutta hyvän setin he silti onnistuivat kiskomaan. Muuta en oikein osaa oikein sanoa, sillä biiseistä vain pari kuullosti edes etäisesti tutuilta. Lavan ollessa todella lähellä eturiviä, vain alle metrin kulkuväylän päässä kävivät Medeian tyypit kättelemässä yleisöä läpi keikan loputtua.
Toisella lavalla heti Medeian jälkeen esiintynyttä bändiä, Defiled Iconia ei tainnut kukaan edes lavalle spiikata, sillä bändin laulaja oli toinen tapahtuman juontajista. Ei mikään pahemman näköinen hyypiö kylläkään.. Yllätyin suomenkielisestä musiikista ja taisipa bändille musiikkivideoainestakin kameroiden muodossa tulla. Varsin toimivaa skeidaa oli. Eka sain Mokoma-fibat, johtuen ehkä laulukielestä.
Omnium Gatherum jylisteli soundcheckiään Defiled Iconin vielä soitellessa ja se olikin väenvähyyden lisäksi ainoa bongaamani miinuspuoli tapahtumassa. Rumpali ei tuntunut aina pysyvän tahdissa - ihmekkös tuo. Omnium aloitteli settinsä varttia yli kymmenen ja heti toisena biisinä kuultu New World Shadows räjäytti tämän tytön tajunnan.
Settiin kuului mulle melkoisesti tuntemattomia biisejä. New World Shadowsin jälkeen tuli liuta biisejä, jotka olivat toki hyviä - mutta tuntemattomuuden vuoksi ei juurikaan niistä muistikuvia ole. Ego kuitenkin räjäytti tajunnan erikoisemmalla alkusoitollaan ja tästä jäi ehdottomasti keikan parhaat fiilikset. Jukka kävi useaankin otteeseen laulelemassa aivan edessämme ja biisin c-osassa sitten nappasi minua kädestä kiinni ja olotilani oli hiukan wtf, sillä en ollut aivan täysin varma sanoista ja toivoin ettei ainakaan mikkiä naamani eteen survaise, onneksi nyt ei kuitenkaan.
Setin loppupuolella oli myös aiivan mahtava Deep Cold. Egon lisäksi parhaiten mieleeni painunut kipale sinisine valoshowneen aiheutti jo livenä kylmiä väreitä. Levyltä olin aiemmin toki kuunnellut, mutten ajatellut sen livenä tulevan. Tästä on kyllä semmoinen biisi, jonka epäilen iskevän vielä vuosienkin päästä.
Myös OmG:n tyypit kävivät yleisöä kättelemässä lopuksi ja minusta se on aina yhtä hyvä tapa kiittää yleisöä ja meininkiä. Ehkä populaa olisi voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta huomattavasti enemmän kuin Medeiassa sitä silti oli. Ehdottomasti haluan tämänkin bändin päästä katsastamaan mahdollisimman pian uudestaan!
PROCESS:PAIN oli minulle täysin tuntematon bändi, mutta ilmeisesti se ei muille kuitenkaan ollut, sillä toisen lavan eteen porukkaa kerääntyi huimasti ja saatiin kunnon pititkin käytiin. Itse en oikein mitään saanut irti, enkä kyllä enää edes muista millaista musiikki oli. Seuraavasta esiintyjästä onkin sitten enemmän muistikuvia eli seuraavaksi lavan haltuun otti Amorphis.
Introna toimi tietenkin Battle for Light, joka on aina yhtä hyvin fiilikset herättävä. Enskojen Ferrum Aeterneumin lisäksi yksi oikeasti mahtavia introbiisejä.
Setti pärähti käyntiin tuttuun tapaan My Enemyllä, mutta sitä seurannut Mermaid oli kiva yllätys, vaikka tsekkailinkin jo tyhmänä muutamien aiempien keikkojen settilistoja ja bongasin biisin sieltä. Koskettimet oli miksattu älyttömän pienelle, johtuen varmaan toisen bändin aikana tapahtuneesta soundcheckistä ja tuntui kuin puolet musiikista puuttuisi. Mermaid kuitenkin oli odotettavasti LOISTAVA ja sitä seurannut The Smoke pisti mun pään aivan pyörälle. En osannut jotenkin yhtään odottaa Smokea vielä tähän väliin, mutta niin kuitenkin oli ajateltu ja paikka biisille oli mitä erinomaisin!
Täsät lähtikin sitten minulle ei-niin-hyvien biisien litania kuten Crack in a Stone (joka sinällään on hyvä biisi, mutta veto ei vain sytyttänyt. Oli kuitenkin mukava, että ilmeisesti about kuukauden tauon jälkeen kyseinen biisi löytyi taas setistä), Greed (joka spiikattiin "Tätä olemme tainneet soittaa joka keikalla tällä kiertueella, ei ainakaan Qstockissa tullut..), ja Song of the Sage.
Väsymys meinasi ottaa vallan ja ajattelin, ettei Amorphis pääse lähellekään parin kuukauden takaista Qstockin vetoaan, mutta seuraavana tullut You I Need sai kuitenkin pysymään hereillä, mutta sitä seuranneet vanhemman tuotannon Vulgar Necrolary ja Magic and Mayhem saivat taas vaipumaan koomaan.
En ole erityisen tutustunut vanhempaan Amorphikseen, vain lähinnä Tales from the Thousand Lakesin uusintapainoksen myötä. Tutut biisit alkavat löytyä Far Away from The Sunilta ja siitä eteenpäin tuotanto on melkoisen tuttua. Magic and Mayhem tuntui livenä ensimmäistä kertaa kuultuna kuitenkin varsin mukavalta ja arvelin koneelta sitä kuulemaan päästessäni sen aukenevan ja niinhän siinä sitten kävi. Erittäin mukava biisi nyt jälkeenpäin ajatellen!
Sky is Mine oli toimiva, sillä odottelinkin jo jotain tutumpaa biisiä. Alkukeikasta lähtien yleisöstä oli kuulunut vaativaa "SAMPO! SAMPO!" -huutoa ja niin monen ja myös minun odotukset palkittiin, kun biisin ensitahdit kajahtivat ilmoille. Voin sanoa, että odotukset biisiä kohtaan olivat valtavat ja kerkesin jo melkein pettyä ettei biisiä edes tule, sillä olin varautunut tunnin settiin. Loppupeleissä setti kestikin kuitenkin lähemmäs puolitoista tuntia ja miesten painuessa lavalta pois encore-huutojen saattelemana alkoi oma fiilis kasvaa loppua kohti ja Sampo oli sen suurin syy.
Encoren käyntiin päräyttänyt Silver Bride ajoi paikkansa hyvin ja ajattelin seuraavan biisin olevan vakio House of Sleep-lopetus, sillä ajankulu katosi keikalla ja odottelin sen loppua hieman peläten, mutta sitä seurannut My Kantele vei kyllä koko keikan parhaan biisin tittelin itselleen. Huhhuh sitä tunnelatausta, joka minusta ja vieressäni seisoneesta jätkästä lähti "Truly they lie they talk utter nonsense. Who say that music reckon that the kantele?!!" alkaessa. Absolutely perfect!
Kunnialla setin pakettiin nivoi tuttuun tapaan House of Sleep, joka sinkkuolemuksestaan huolimatta on minulle yksi Amorphiksen parhaita biisejä. Eikä keikalla päässyt tälläkään kertaa pettymään.
Qstockin keikka oli parempi, mutta ei tämä erityisen kauaksi siitä jäänyt. Oma tuttu keikkaseura olisi tehnyt kummia, mutta yleinen hyvä fiilis sai kyllä keikatkin maistumaan paremmilta kuin joskus. Tutussa keikkaseurassa on se hyvä puoli, että tietää toisen riehuvan omien lempibiisien aikana aivan kunnolla, koska niin on vain tapana. Tuntemattomien kohdalla sitä ei aina tajua tehdä. My kantele taisi vain upota meihin molempiin kuin metrinen halko.. Kiitos vieressäni olleille pojille ja eräälle tytöllekin paikkani pitämisestä hätätilanteiden, kuten meikkienkorjauksen ja vessassa käyntien aikana. Meininki pysyi onneksi hyvin yllä, vaikkei mulla normikeikkakavereita vieressäni ollutkaan.
Mukaan keikalta tarttui ihka ensimmäinen
kokonainen rumpukapula. Jan naureskeli minulle koko keikan ja kävi sitten vielä lopussa nakkaamassa kapulalla. Medeian plektran kalastelin lattialta ja kun olin fiiliksiä keikasta jakamassa ja sanomassa heippoja vieruskavereilleni, tuli lavalta eräs pitkätukkanen roudarihemmo seisoskelemaan viereeni ja tuumasi, että onko täällä vielä Amorphis-faneja. En tainnut vastata mitään, mutta settilistan tuo silti kouraan tökkäsi. Taidettiinpa me aiemmin päivällä hänenkin kanssaan jutella, harmi vain kun olin vain nii yllättynyt tilanteesta etten mittään osannu oikein sanoa.
Hipsin vielä ostamaan OmG:n paidan ja sitten suuntasin PYÖRÄLLÄ kaverin luo kokkailemaan yöpalaa ja nukkumaan muutaman tunnin unia ennen seuraavan päivän junamatkaa takaisin kotia.. Omasta pärstästä sen verran, että tämännäkösenä olin fiilistelemällä mussiikkia.
