Odin ga oss suttung sitt mjød, det magiske mjød, det daglige brød. / Mjød - Kvelertak

Jos vuoteni pitäisi kuvata vain biiseillä, olisi se melkoisen vaativa suoritus. Helpompaa on kuitenkin pohtia, mitä stereoistani on pauhannut milloinkin. Pelkän ihmisen puolelta löytyykin vuoden 2010 samanmoinen ja pitää kyllä todeta, että on lista muuttunut monella tapaa. Pyrin siis kokoamaan sellaiset biisit, jotka ovat tämän vuoden puolella kerryttäneet rutkasti soittoja minun korvissani. Rustailen tata Norjan maalla, joten pyydan anteeksi, etten jaksa jokaista ä-kirjainta erikseen laiteilla oikeanlaiseksi, ö-kirjaimet puolestaan korvaan norjan vastaavalla ø-kirjaimella. Toivottavasti ei hirveasti vaikeuta lukemista..

Tammikuu
Forsaker - KatatoniaSain lopultakin riittavasti intoa tutustua tahan upeaan bandiin ja ostinkin joskus alku vuonna bandin uusimman levyn. Tama loytyy silta ja onkin minun lempibiiseja koko yhtyeelta. Toimii edelleen oikeaan mielentilaan! ;)



Helmikuu
Schneekönigin - BlutengelBlutengel jatkoi edellisen vuoden voittokulkuaan ja kyseinen biisi kolahti yha helmikuussakin, vaikka jo edellisen tallaisen postauksen loppupuolilla alkoi tamakin kappale esiintya.

Love Story - Taylor SwiftAinoaan kunnolla tuntemaani Taylorin kappaleeseen tutustuin jonkun leffan tiimoilta, jossa tama oli soundtrackina. Jos joku sattuu muistamaan missa leffassa tama on, nakatkaa minua silla tiedolla. Tama kolahti ja pyyhkiytyi pois maailmankartaltani yhta nopeaan tahtiin. En varmaan ole edes maaliskuun jalkeen tata kertaakaan kuullut. Muahha.

Satu Peikoista - KotiteollisuusTata kappaletta puolestani olen kylla rallatellut pitkin vuotta erinaisissa yhteyksissa. Satu peikoista on Kotiteollisuuden tuotannon parhaimpia biiseja jo ihan sanoitustensakin takia. Jos nyt olisin kotona, parin klikkauksen jalkeen muuten soisi kyseinen biisi!



Maaliskuu
Token of Time - EnsiferumEnsimmainen Ensiferum-show:ni paattyi tahan biisiin ja sita tulikin jumitettua maaliskuussa ihan kunnolla. "Token of Time is trusted in the hands of the chosen ones..." ja sita rataa.




Huhtikuu

Mökkitie - Arttu WiskariJoskus viime vuonna tullut Arttu Wiskarin Møkkitie -ralllatuksesta valtyin silloin melko hyvin, mutta alkukevaasta tulikin tata ihan urakalla jumitettua. Kappaleessa on ihanat sanat, mutta siihenpa se ihanuus sitten jaakin..

Needled 24/7 - Childen of BodomBodomin keikan jalkimainingeissa mieleen tullee eraskin tapahtuma, jolloin rallattalimme Niinan kanssa tata Citymarketin limppariosastolla ihan kunnolla, jolloin muutamien tyyppien paat kaantyivat silkasta kummastuksesta.. No mitapa muutakaan sita ollaan ku needled 24/7?
Mjød - KvelertakKeikkojen jalkimaininkien linja jatkuu, talla kertaa kyseessa kuitenkin sattuu olemaan eri bandi kuin minka keikasta puhutaan.. Oulun videoidun Sonatakekkereiden jalkeen suunnattiin tuttuun tapaan Jainalle yøksi. Siella sitten nama ystavanituttavani tutustuttivat minut Kvelertakiin, jonka levya tanaan muuten kaupassa hiplasin etta repikeepa siita!

"Odin ga oss
Suttung sitt mjød
Det magiske mjød
Det daglige brød"

Olipa siina sitten muuten yhistetty hienosti tama pv ja historia, koska kaytiin pyørahtamassa tanaan Vårt Daglige brødin edessa, koska there used to be a cd store, called Helvete.. Asiaan liittyen, norja on yllattavan helppoa ymmartaa kirjotettuna, mutta puhuttuna yhta hepreaa!
Mary-Lou - Sonata ArcticaAkustinen versio tasta on aivan kasittamattoman loistava. Oulun keikalla aivan tuntematon biisi iski taman neidin paakoppaan semmosella voimakkuudella, ettei ihan asken moista ole koettu. Edelleen erittain toimiva kappale, erityisesti akustisena.



Toukokuu

 Mermaid - AmorphisYhtyeen uusimman hengentuotoksen tullessa ulos eras kaverini innostui itse kuuntelemaan tata biisia. Koska tiedan kyseisen tyypin omaavan useimmiten erittain loistavan musiikkimaun eksyin itsekin youtubeen lisattyyn biisiin ja innostuin. Tamahan toimii. Vallan mainiosti jos nain saa sanoa. Kappale on The Beginning of Timesin parhaimpia yhakin.

Hei tie - Maija VilkkumaaKesaa odotellessa oli hyvaa aikaa tutustua vanhempiin kesarallatuksiin ja tama soikin ystavani Susannan yllatyssynttareilla siihen malliin, etta oli tainnut soittolistantekija tykastya kyseiseen kappaleeseen jo aiemmin.. Ai kukako sen soittolistan teki? Allekirjoittanut toki.

Nelisilmä - Jare&VilleGalle
 Kavastiin myos luokkamme kanssa viimeisella luokkaretkella ja muutaman luokkalaiseni soittoaani porautui kylla selkapiihin sen verran tehokkaasti, etta taman voi oikeasti jo laittaa taman kuun sound track -listalle..



Kesäkuu

Ferrum Aeternum - Ensiferum
Taman vuoden paras instrumentaalikappaleløytø løytyykin tasta kohtaa listaa. Mieleton introbiisi, melkeinpa kuulisin taman joka kerta tasta eteenpain Ensiferumin introna! En ole koskaan ollut erityisen instrumentaalibiisien rakastaja, mutta tama on kylla poikkeus. Llloistava biisi, sopivan mittainen ja ennen kaikkea ne soittimet!

Lepositeet - Turmion Katilot
Matkalla Myøtatuulirockiin pauhasi meikalaisen napeista jotakin erityisen loistavvaa, tunnelmaan virittavaa musaa. Tsek out jossei ole tuttu biisi, on nimittain varmaan yhtyeen paras!

Kähinää Krouvissa - Rytmihairiø
"Seitseman kuolemansyntia..." Eipa ole sen enempaa lisattavaa. Asiaan osalliset varmaankin tietavat. Sen verran voisi valaista, etta joku taisi kuulla lyriikat HIEMAN vaarin.

Leave me Alone - Pain
Kesatoiden teemabiisi! On kuulkaas melkoisen muikeaa raahautua ympari aukkua hirmuisen istutuskoneen ja taimikasan kanssa. Onneksi elama ei aina ole niin kurjaa, kun Painin uusin levy pauhaa kuulokkeista melkoisella volumella!



Heinäkuu

Cloud Connected - In Flames
In Flamesin loytaminen tapahtui heinakuun alussa, eraan lyhytaikaisen tuttavuuteni takia. Ei kolahda enaa oikeastaan, mutta heinakuussa tapahtui kylla kummia juttuja, kun tata ainakin 50 kertaa kuunteli eraalla leirilla, rupesi nimittain toimivaan. What?

Losing You - Dead By AprilSamaa sarjaa kuin edellinen. Ei kolahda nyt, homopoppia nauroin taman jo silloinkin olevan. Ja sitahan se on. Ainakin alku. Anteeksi.

Grottans Barn - Finntroll
Asiallisempaa matskua løytyykin taman nimikkeen alta. Itseasiassa lentokoneessa tanne tullessa kuuntelin viimeksi tata ja fiilistelin bandin luomaa mahtavaa tunnelmaa. Olisipa pitanyt nahda nama Myøtatuulirockissa, mutta faktahan oli se, etta selvittiin Kamppiinkin kyseisena lauantaipaivana vasta 18 illalla, kun oltiin saatu pahimmat pøhnat ja niskakivut hoidettua alta pois..

Ahmat Tulevat - Happoradio
Kuun loppuun sijoittuva Happoradion Qstockin keikka avasi ovet mulle erikoiseen maailmaan. Joskus sopivaan fiilikseen tama kyseinen viisu uppoaa edelleen. Musta taa on ainakin parempaa kun peruspoppi, sano muut mita sano.



Elokuu

Gone with the Sin - H.I.M.
Sudenjoiku - Korpiklaani
Molemmat yllaolevista liittyvat eraaseen iltaan, jota en nykyaan enaa miellellani muistele. Silti ne kuuluvat elokuulle joten onhan ne tahan laitettava.

Silkkii - JukkapoikaQstockin lauantaipaiva. Sopiva nousu. Pari kivaa tyyppia vieressa. Aurinko paistaa. Voiko muuta oikeasti toivoa? Nautin kylla siina vaiheessa ihan taysilla viela. Voi etta. Parasta.

 Valapatto - MokomaTama kappale sisaltaa pahimman vitutukseni ikina. Sita varten tama lieneekin tehty, etta on jotakin kuunneltavaa kun oikeasti vitutus vain pursuu ja pursuu. Hyva biisi, ei silla!

Her Last 5 Minutes - Sentenced
Tarvitseeko tata sitten puolestaan selittaa? Tama liittyy loppukuun paskaan oloon, mutta toisaalta myos aiempien vuosien tapahtumiin ja nain ollen biisi ei kuitenkaan tuo mulle mieleen vain paskoja muistoja.



Syyskuu
 Ja Genau - Megaherz
Tata yhtyetta en ole erityisemmin taaskaan kuunnellut. Tutustuin kiertoteitse juuri tahan kappaleeseen, jonka sanat ovat vahintaankin mielenkiintoiset. Huhhuh?

 Sampo - Amorphis
 Seinajoella kavin katsastamassa Amorphiksen toisen keikkani tana vuonna ja muistelen edelleen lampimasti kuinka vieressani seisseen pitkatukan kanssa tata hoilotimme yhteen aaneen. Terkkuja vaan sulle, jos joskus tata lukemaan paadyt!

Häävalssi - Stella
 Pianobiisi kolahti ensin Stellan esittamana. Aika pian kuitenkin innostuin itsekin tata pimputtelemaan ja nykyaan oikeastaan aina aloittelen soittosessioni talla biisilla. Toimii!


Lokakuu

Wish You Were Here - Avril LavigneVollotivolloti sanon mina. Tama liittyi muka kovastikin eraaseen jatkaan meidan koulusta.

Ystävä - Disease of the NationSe fiilis, kun hyvien ystavien kanssa rinnatusten tata laulat ja saat Migen pyørittelemaan paata. Muahhahha.

Dust Devils and Cosmic Storms - MyGRAINKeskikesan tuttavuus MyGRAIN jytisi loistavasti Teatrialla. Jainan kanssa tanssahdeltiin erasta laulajaa matkien tata biisia viela vaikka kuinka kauan jalkikateenkin. Teatrian keikka oli aivan taydellisyytta hipova meininkinsa osalta, eika ainakaan tassa biisissa se huonoimmillaan ollut! "SPINNING AROUUUND MAAI HEEED!"

Sinklars Visa - TyrIlman heittomerkkia nappaimiston takia. Raah. Eka biisi joka bandilta kolahti toimi myøs keikalla vallan loistavasti, jattaen muut biisit varjoonsa. Keikka ei kylla erityisen loistava ollut, mutta tama biisi kompensoi sita vallan mainiosti.




Marraskuu

Huuto - Moonsorrow
Yksi sana: mahtavuutta.

Nothing - Norther
Uudelleen innostumiseni Northeriin lahti liikkelle taman biisin osalta. Kovasti kuulema ystavani Miia oli tata minulle jossain vaiheessa kaupitellut, mutta pitihan se itse paasta loytamaan.. ;) Toimii muuten erittain lujaa edelleen!

Über den Horizon - BlutengelTamankin kappaleen kohdalla edellinen tarina on paikallaan, tyypin nimi vain muutettaisiin Oonaksi. Kevaalla 2011 kuunneltiin saksantunneilla levyraadissa hyvia biisuja, tamankin piti olla yksi niista. Eipa ollut, vaan Reich Mir die Hand, jonka video onkin sitten ihan jotakin muuta kuin koululuokkaan sopivaa, ihan vain minun ehdotuksesta. Puolustellaan sen verran, etta en ollut videota koskaan aiemmin katsonut. Tassa biisissa on tuttuun tapaan minua miellyttavat sanat ja myos industrialin muotoon puettu kappale jumittuu helposti paakoppaan soimaan, meh likes!
Turn Loose the Mermaids - Nightwish
Tata olenkin jo hehkuttanut. Loistavaa uutta Nightwishia, kiitos vuoden parhaasta levysta muuten.. ;)


Joulukuu

You Would Have Loved This - Tarja
Tan vuoden joululaululøytø. = <3.
Omen - Norther
Vuoden loppu alkaakin jo haamøttaa, viela loistavaakin loistavempi Northerin rakkaushømppa.

Jeg Feller - Burzum
Viimeiseksi laitetaankin monet yllattava ratkaisu. Tata ma olen vuoden viimeiset paivat huudattanut mp3:stani lentokoneessa ja paikan paalla taalla Norjassa. Kotia lahden sunnuntaina, joten eikohan viela siihen asti huudateta ihan kunnolla.

Toivottavasti taa oli ihan kivaa luettavaa, vaikka mua itseani hairitsee valtavasti tiettyjen kirjainten puuttuminen. Sain kuitenkin tehtya taman viela tan vuoden puolella, mika on kylla positiivista. Nahkaamme siis ensi vuonna,

Godt Nytt År!

Luukku 24

Hyvää jouluaattoa rakkaat lukijani!

Muusta kalenterista poiketen, tänään saatte sitten joululaulua kehiin. Pitkään pohdin mikä joululaulu mulle niistä kaikista se rakkain on, mutten osannut päättää. Jokainen näistä on minulle erittäin tärkeä ja kuuluu jouluuni ihan samalla tavalla kuin Lumiukko, Joulurauhan julistus, kynttilät tai jouluruokakin. Nyt hiljenen tässä muutaman päivän ajaksi, kunnes lähden Norjaan 27. päivä, joten voi olla että asiaan palaillaan vasta ensi vuoden puolella.

Viettäkää kynttilöiden ja läheisten ihmisten täyteinen loma puhumattakaan jouluruoista ja lahjoista. Kuten ryhmänohjaajamme sanoi, ottakaa lomasta ihan kaikki irti ja rentoutukaa kunnolla, niin minä ainakin aion tehdä!

Luukku 23

Huomenna sitten itsekukin availee varmasti pakettejaan ja köllöttelee täyden massunsa vieressä. Tänään haluankin siis fiilistellä biisiä, joka on kuluneen puolen vuoden aikana vaikuttanut minuun enemmän kuin moni arvaakaan. Mulla ei oikeasti ole edes sanoja kuvata tätä kappaletta, niin loistava tämä on. Pitkätukkainen, paidaton hevarimies keskellä circle-pittiä tulkitsemassa tätä koko sydämestään kaatosateessa, sitä näkyä ei oikeasti hevillä unohdeta. Eikä ainakaan sillä..

Nokkahuilut sun muut erikoisemmat huilut ja soittimet on aivan puhdasta rakkautta, puhumattakaan lauluista ja biisin pituuskin hipoo täydellisyyttä. Ergh. Tässä on vaan sitä jotakin.

Mutta oikeasti, tämä oli livenä niin fantastinen ettei ole edes sanoja. Siitä lähtien tätä on tullut huudatettua kylmien väreiden kera kerran jos toisenkin, mutta myös erinäisiä juttuja on tapahtunut tämän biisin soidessa. Mä vaan rakastan tätä, tää on oikeasti kaikkien aikojen kaikkien bändien top 3:sessa ehdottomasti. Turhapa tätä on enää ihkuttaa, kuunnelkaa ja kertokaa kommentit kolahtiko vai ei!



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see"

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There s a storm in his heart
And the fire burns his soul
But the wanderers part is to ride alone"

Luukku 22

Pari yötä jouluuuuuuuun! Tänään jatketaan Sakara-linjalla ja tällä kertaa Mokoman muodossa. En oikein ollut päässyt tähän sisälle ennen viime vuoden Sakara Touria, mutta Seinäjoella tämä iski kyllä semmoisella voimakkuudella meikäläisen otsalohkoon että oksat pois. Ehkä en edes runoile tämän enempää, vaan nautitaan loistavasta musiikista. Annala on myös yksi Suomen parhaimmista sanoittajista, sillä tykkään hulluna tämmöisistä runollisista ja ns 'piiloviestejä' sisältävistä biiseistä. Näiden syvintä tarkoitusta on niin mukavaa aina pohtia!



"Tässä synkässä maassa, jossa aurinko loistaa, jos saa pilviltä luvan,
on helppo minänsä varjoon kadottaa.
On meidän itse soihtumme kannettava, päreet vuoltava, lyhdyt sytytettävä,
ei saa luottaa päivään vaihtuvaan, aurinkoon nousevaan"

My love will be in you. / Nightwish - Ghost Love Score

Unohdin edellisestä postauksesta ihan totaallisesti reissun musiikkipuolen ostokset. Ei sillä, että niitä erityisen runsaasti olisi ollut, mutta sitäkin arvokkaampia minulle..

Kirpputorilta bongasin kamalan kasan Nightwishin sinkkuja, LP:tä sun muita. Ikävä kyllä myyjä tosiaankin tiesi tavaroiden arvon ja pyysikin sinkuista lähinnä 8e ->. Jostakin käsittämättömästä syystä Bless the Child kuitenkin oli kolme euroa ja se lähtikin aivan muitta mutkitta mukaan. Myös Sleeping Sunia ja Ever Dreamia hyväilin pitkään, mutta jätin kuitenkin sinne sillä reissu oli vielä ihan alussa. Eiköhän joskus siunaannu toinen tämmöinen tilanne. Jos jotakuta kiinnostaa nuo NW:n sinkut, joita tosiaan piisasi, kyse on Kuopion Citypörssin kassojen viereisistä pöydistä..

Samasta pöydästä ostin myös vajaalla parilla eurolla Northerin Unleast Hellin, sekä samaa bändiä myös Levykauppa Äxästä, josta VIHDOINKIN bongasin Till Death Unites Usin. Tältä levyltä löytyvät kyllä Northerin parhaimmat biisit ja tämä onkin ensimmäinen levy, jota bändiltä enemmälti kuuntelin, kirjaston versiona tottakai! Soundi on sieltä kirpparilta myös, sillä pittäähän sitä lomalukemista aina toisinaan haalia.

Tästä nyt ei erityisen pitkää selitystä tullut, mutta pakko alkaa aika pian lukemaan tuota biologiaa ja lenkilläkin tänään ehtiä käväistä. Kertokaapa kuitenkin niitä postausehdotuksia!

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. / Sydämeeni Joulun Teen - JP Leppäluoto

Nyt kyllä melkein pääs käymään silleen, että oikeasti unohdin tehdä postauksen lauantaisesta Raskasta Joulua vedosta Mussiikkikeskukselle.. Eksyin luonnoksiin ja totesin siellä olevan muutamia muitakin postauksia kesken, joista ainakin yksi pitää vielä tälle vuodelle saada tehtyä. Tähän postaukseen täysin liittymättömänä lätkäisen kuvan ehkä maailman parhaimmista joulukortista, jonka pari päivää sitten sain. Tack Jainaa!

Jos totta puhutaan, nii mulla ei ole joulufiilistä, ei sitten yhtään, vaikka kuinka aina koulusta tullessani napsauttelen jouluvalot päälle ja kasailin sohvani nurkkaan tuttuun tapaan joululahjoja ja on kaiken maailman joulutähtiä sun muita joka puolella. Lukio tappaa joulufiiliksen, ku huomenna on vielä biologian koe ja sitten alkaa munkin joululoma siivouksen merkeissä. Palaillaan kuitenkin viikonloppuun ja erityisen loistavaan konserttielämykseen. Musta alkaa tuntua, että musta on tulossa vanha ku aina käyn jossain hemmetin konserttisaleissa. Eiköhän se kuitenkin loppuosiolla vuodesta korvata?

Lauantaina junailimme itsemme Tanjan kanssa Kuopioon lähinnä pohtimaan missäs sitä syötäisiin. Rahatkin jäivät sille reissulle, joten ei mitään normaalista poikkeavaa sekään. Musiikkikeskus oli todella tyylikäs rakennus, kenties hiukan ahdistavakin joka puolella olevien peilien tähden. Saliin mentiin yläkerrasta ja siellä jonkinnäköiset alkomahoolitarjoilutkin taisi olla? Eh?

Kierrettiin koko sali ja löydettiinkin omat paikat, the 1 ja the 2 laidasta varsin nopeasti. Siinä sitten rupateltiin ja moikkailtiin tuttuja ja keikan alkua odoteltiin. Me käymme joulun viettohon muuten kävi alkuun erityisen hyvin, sopivan railakas! Joululaulun tiesin kuulevani, mutta en kolmantena? JP:n ensimmäinen biisi, joten tulkinnasta jäi puuttumaan jonkin verran, vähän myöhäisempään settiin tämä nii meikäkin tykkäilee.



Kaiken kaikkiaan keikalla kuultiin niin vakiokamaa, ettei liene yllätys että Sylvia, Sydämeeni joulun teen, En etsi valtaa loistoa, Tonttu, Pieni rumpali, Oi jouluyö, Valkea joulu, Heinillä härkien, Nissepolkka, Varpunen, Petteri, Ilouutinen, Ave Maria ja Ensimmäinen joulu kuultiin. Sitten settiin oli otettu myös pari uutta biisiä; Tulkoon joulu ja Jouluksi kotiin.




Erityisesti muhun kolahti Pieni rumpali, josta en ole koskaan välittänyt. Olipa kuitenkin sen verran kovantasoinen sekoitelma Aholaa, Leppäluotoa, Salmelaa ja Hietalaa että tämmönen biisinvihaajakin saatiin käännytettyä melkein tykkäämään, mutta vain melkein. ;) No ei, paras veto keikalta, pakko myöntää. Tulkoon joulu oli myös ihana kuulla, sillä se onkin yksi omista lempijoululauluistani. Vanhoista myös Nisse toimi JP:n vetämänä kuten aina, puhumattakaan Marcon Ensimmäisestä joulusta, joka lopetti setin varsinaisen osuuden.



Täytyy kyllä kuitenkin kiitellä Marcon Jouluksi kotiin tulkintaa, joka oli semmoinen että meinasi melkein tippa linssiin tulla. Se herra kyllä osaa tulkita! Ilouutisessa, Nissessä ja Petterissä oli ainakin varsin mukavat yhteislaulelot seisaaltaan yleisössä, mutta Varpusen laulattaminen jäi vaisuksi.. Mikä ihmisillä on ettei edes toisella kerralla voi sitä laulaa mukana, promillet puuttuu? Lähinnä kuulee vain oman, nuotin vierestä menevän laulun, joka ei sinällään ole erityisen kivaa kuunneltavaa.



Kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja muusikot keikan jälkeen melkoisen sekaisin. "Aivan helvetin loistavaa" kuului monenkin suusta ja eräillä ei ollut edes sanoja kuvailla keikkaa. Nappisuoritus siis! Kunhan ensin saatiin muusikot rupatettua kävästiin myös vaihtamassa pari sanaa Marcon ja Tommin kanssa ja päädyttiin sitten vielä kuvaankin? Noh, onhan tuosta edellisestä varmaan pari vuotta aikaakin.

Oli kyllä sen verran mahtava keikka, että seuraavalle onkin tiedossa melkoisen kova paikka olla parempi. Ehkäpä vuodessa taas aika kultaa muistot ja on taas mukava lähteä tutun porukan leadaamalle keikalle. Tästä reissusta kuitenkin kiitos kuuluu Tanjalle ja hänen äidilleen, muusikoille ja arvon laulajillemme.

Muutenkin haluan kiitellä ihmisiä, jotka mun kanssa on keikoilla kierrelly ja minun vittuuntumisia kuunnellu ja tottakai teitä, jotka luette blogia. Teette tästä hommasta vaan niin paljon kivempaa, kommentoikaahan ahkerasti, että saan hyviä tekosyitä skipata koulujuttuja. Postausehdotuksia olisi myös kiva saada, koska alkaa omat ideat olla melkoisen loppu muutenkuin vain musiikki/bändiesittelypostausten tekemiseen..

Mitä kiinnostaisi nähdä, videopostauksia, levyarvosteluita, mun levyhyllyä?

Rustailkaahan tuohon alemmaksi!

Luukku 21

Jottei tämä joulukalenteri mene ihan muisteluiksi, nakataan tähän tämän vuoden yhden parhaimmista levyistä julkaisseen Moonsorrowin erityisen iloinen rallatus nimeltä Huuto. Tajutonta, aivan loistavaaloistavaaloistavaa. Moonsorrow kolahti vasta toisella livekerralla, vaikka sielläkin tuntemattomat biisit koituivat kohtalokseni. Tämä kuitenkin on aivan käsittämömän upea viisu, sillä vaikka biisistä löytyy raskautta vaikka muille jakaa on myös melodinen puoli mukana. Kehotan ottamaan hiukan omaa aikaa ja laittamaan kappaleen soimaan ja syventyä vain kuuntelemaan eri vivahteita, joita biisistä löytyy. Huhhuh.



"Olemme esittäneet roolimme
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii menetetty toivo
Kuule tuomittujen huuto
Valo paljastaa veriroiskeet lumessa
Teoistamme heijastuu matkamme määränpää
Ei elo kohtaa kuolemaa
Kärsimyksen voi lopettaa"

Luukku 20

Tällä kertaa löytyy biisi, jonka itse survoisin historiassani 2007 vuoden alkuun. Veljeni on ollut kovan luokan Zen Café- fani niin kauan kuin muistan ja siksipä tätä yhtyettä on tullut kuultua ihan pienestä pitäen. Yhdistän tähän musaan poikkeuksetta hänet ja siksi toisinaa non ihana vain kuunnella Caféa ja muistella vanhoja aikoja. Tämä biisi on yksi ehdottomista suosikeistani ja tätä on monessa eri yhteydessä tullut kuunneltua. Zen Cafén lyriikat on aivan loistavia ja lähes jokaisen biisin tarina on erityisen koskettava. Tässä. Niin. No. Kuunnelkaa. Lyriikat. Niin. Tiedätte.



"stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää"

Luukku 19

Samalla nostalgisella linjalla jatketaan, tällä kertaa monille, jotka löysivät minun kanssa yhteisiä muistoja edellisestä biisistä löytyy varmasti myös tuttu pala. Kyseessä on siis Suomen kärkimuusikoista kootun porukan erityisen loistava veto Lionel Richien Hellosta.

Haluan aina muistaa sen fiiliksen, mikä mulle tuli, kun tämän Satama Open Airissa livenä kuulin. Jarkolla on mahtava ääni, joka tietyissä biiseissä toimii. Tämän kasaripainotteinen koppodikoppodi-komppi yhdistettynä herran kiekaisuihin on sen verran toimivaa, että tätä on useammankin kerran tullut kuunneltua ja siksipä haluan tämän myös teille jakaa.



"And I wonder what you do
Are you somewhere feeling lonely or is someone loving you?
Tell me how to win your heart
For I haven't got a clue
But let me start by saying I love you"

Luukku 18

Voi voi, täältä paljastuu nyt kyllä semmonen klassikko tietyissä piireissä että puistattaa. Toisaalta, tämän kalenterin ideana oli myös vähän verestää omia muistojani kappaleiden olemassa olosta, joten mikäpä tähän paremmin sopisi kuin Helloweenin A Handful of Pain.. Tämä ajoittuu historiassani vuoden 2008 ja 2009 vaihteeseen, kun erään ystäväni kanssa kuultiin tässä laulettavan "Vili goes the wrong wayys..." - liittyen siis erääseen bändiin. Oikeastihan siinä lauletaan "We go the wrong ways". Kaikestahan voi vääntää ihan mitä vaan haluaa.

Biisinä tämä on ihan toimiva ja yllättävää että edelleen kolahtaa, sillä mä en ole oikeestaan ikinä kokenut sitä kasarirock-vaihetta, joka monilla on. Ehkäpä tässäkin biisissä muistot tekevät tästä paremman, kuin muuten olisikaan.

"We're different colours, different nature
Both we weer like pupil and teacher
It's a puzzle with two pieces
Still not done 'cause one still misses"

Luukku17

Tänään täältä paljastuu pari painavaa sanaa. Tähän lauluun tutustuin viime syksynä luokanvalvojamme takia kunnolla ja lyriikoiden muodostama tarina aiheuttaa jokaisella kuuntelukerralla sellaiset kylmän väreet että huhhuh. Katsoin videota ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta yllätyin siitä, kuinka hyvä se oli. Kehotan muitakin tsekkailemaan.

" Forgive, sounds good
Forget, I'm not sure I could
They say time heals everything
But I'm still waiting "

Luukku 16

Joulun odotus on jo pitkälti yli puolivälin, mutta koska itse tänään teen matikan kokeen, täytyy saada vähän hyvää fiilistelymusiikkia peliin. Senpä takia tämän päiväisestä luukusta paljastuu vanhempaa Northeria. Itseasiassa, tämä on se biisi, jonka kautta kyseiseen bändiin tutustuin. Viime aikoina olen taas jumittanut tätä ihan olan takaa ja näinpä ollen myös tänään uppudun tähän maailmaan. Norther on kyllä valehtelematta yksi itselleni tärkemmistä yhtyeistä, vaikka sen kuunteleminen onkin hyvin kausittaista. Nauttikaahan!



"Since this is.. the last time
Lay your head down for the last night
Last time"

I am hearing voices which are making me scream, voices which are making me feel. / Escape - ASXX

Hienosti tässä skippailen tälle illalle suunniteltua laatuaikaa avaruus- ja normigeometrian parista, puhumattakaan korkeamman asteen epäyhtälöistä huudattamalla hyvvee mussiikkia. Tälle viikolle tuttuun tapaan jumitus alkaa Northerilla ja siitä sitten eksytään millon mihinkin suuntaan, useimmiten sen hetkisen laulajan siivittelemänä. Tällä kertaa eksyin kuuntelemaan nykyisen Norther-vokalisti Aleksi Sihvosen soolotuotantoa, joka kantaa nimeä ASXX, josta jo aiemmin vähän vinkkailin.

Kokoonpanossa ei ole Aleksin lisäksi muita, vaikka rumpali vaihteleekin biiseissä. Jos totta puhutaan, en olisi ikinä kuunnellut biisiäkään tätä, ellei eräs kaverini paukuttaisi rumpuja yhdessä niistä biiseistä. Tämä kyseinen biisi antaa meikälle melkoiset Pain-fibat, eikä useamman kuuntelukerran jälkeen ole edes niin kuraa kuin kuvittelin! En oikein osaa sisäistää tuota Aleksin oikeastaan koko puhdasta suoritusta, mutta kerta toisensa jälkeen kuunneltuna alkaa sekin toimia. Varsinki kertsistä uusin Painin albumi tullee kyllä tästä minulle mieleen, mikä ei sinällään ole huono asia. Tsekatkaa ja kertoilkaa mielipitteenne!

Luukku 15

Tänään päädymme fiilistelemään vähän vanhempaa tuotantoa, johon itse rakastuin ala-asteen puolella. Minulla on oma visioni näiden sanotusten takana olevista asioista ja siksi tämä onkin niin erityisen kappale. Jonsu tulkitsee kappaletta erittäin upeasti ja ehdotankin, että te, jotka ette Indicasta välitä, kuuntelette tämän lyriikoiden kera - josko se avautuisi tai edes oppisitte ymmärtämään miksi tämä joillekin iskee. En tykkää läheskään kaikesta Indican tuotannosta, mutta tässä on sitä jotakin.

"Häkki suljettiin
Me uskottiin
että sen suojaan
taakse rautalukon
onnen kätkeä voi"

Luukku 14

Nyt liikutaankin sitten sen verran syvissä vesissä, että täällä päässä kuvaruutua kylmät väreet ovat taatut. Yksi yövissyjen ehdottomista lemppareista, jota tuskin voisi edes hehkuttaa tarpeeksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan. Tässä mukana alkaa olla jo onnistuneet runokohdat ja lopun "Remember my child without innocence cross is only iron, hope is only an illusion and the ocean soul - nothing but a name" saa minulle aikaan järjettömän tunnevyöryn ja kylmien aaltojen sarjan. Holopainen on vain nero.

En haluaisi tätä kuulla livenä, sillä en halua sotkea Tarjan loistavaa tulkintaa Aneten kopioinnilla. Ei sillä, etteikö Anette olisi taitava laulaja, mutta Ghost Love Score tuli raiskattua videoiden perusteella melkoisen hyvin, joten toivon etten tätä livenä tule hänen vetämänään kuulemaan. Jotakin pilvilinnoja pitää saada olla!

Grasp for the thought of your everyday dying and live fast, these moments of lacking all trying. / Closing In - Norther

Tällä kertaa kirpputorin syövereistä löytyi jotakin sellaista, jota tällainen paatunut koululainen arvostelee kaikin rinnoin. Voi olla, että tämän levyn tiimoilta on jos jonkinmoisia etsintöjä pidetty ja nyt se koristaa hyllyäni vaivaisen - oikeasti vaivaisen kolmen euron hintaan. Kyseessä on avaamattomuuttaan nahkea kansilehti kera levyn, jota tuskin koskaan lienee kotelosta irroitetun. Toki tämän saisi parilla kympillä Äxästäkin, mutta aina joku toinen bändi on kiilannut edelle, mutta nyt oli jo aikakin!

Kuten joku saattoi jo ensimmäisestä kuvasta arvata, kyseessä on Sentencedin The Cold White Light, eli meikäläisen suosikkiplättyihin lukeutuva kiekko kyseiseltä yhtyeeltä. Tahdon hehkuttaa tätä lähinnä löydön takia, sillä erään vaatepinon alta löysin CD-telineen, jossa kaikki muu oli täyttä schaissea, mutta tämä. Huhhuh. Levyn kansitaiteet uppoavat meikäläiseen semmoisella vimmalla, että nyt on muuten aika fiilistellä yhtyeen hienoutta, kun luntakin maasta löytyy ja yhtyeen musalle sopiva fiilis sisältänikin.



Kovasti haluttaisi nähdä myös samaisen yhtyeen Buried Alive -dvd, jota itse en kuitenkaan omista. Eräs tuttuni sen kuitenkin omistaisi ja käynkin taistoa itseni kanssa, kehtaisinko pyytää saada nähdä sen. Tai sitten vain maltan odottaa hamaan tulevaisuuteen ja siihen, että lompakkooni ilmestyy jostain kumman syystä muutama ylimääräinen kymppi, jotka voin hyvään tarkoitukseen sijoittaa. Katellaan kuinka meikän käy!

Levystä mulla ei juurikaan ole sanottavaa, tai oikeastaan, olisi ihan liikaakin, mutta taidan nyt jättää tämän postauksen löydön hypettämiseen. Ehkä mun pitäisi muutenkin ryhdistäytyä täällä, sillä joulukalenteri on varmaan pidemmän päälle pelkästään aika puuduttavaa luettavaa. Kenties mä jotakin kivaa vielä teille runoilen eräästä uudemmasta tuttavuudesta, jota uudemman Northerin fanit varmasti diggailevat ja useat lienevätkin jo kyseisestä porukasta kuulleet. Koeviikko edessä, joten postauksia saattaa tipahdella säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin tai sitten ei, we'll see.

Luukku 13

Tänään tunnelmoidaankin sitten eilisen rytinään nähden. Olen nähnyt Stratovariuksen kerran, Hellkatissa ja vaikka setissä oli paljon tuttuja biisejä, tämä oli livenä upea. Istuttiin hallin reunalla ja yleisön valaisi siniset valot. Siellä sitten monet viettivät herkkiä hetkiä ja itsekin muistan laulelleeni tätä aika horroksessa. Biisi tuo mieleen aina juuri tuon illan, vaikka vitutus järjestelyiden takia olikin ollut alkuillan sana oli tämän tullessa se jo hälvennyt ja tunnelmointi ihan laillista.

"I'm still there, everywhere, I'm the dust in the wind.
I'm the star in the northern sky.
I never stay anywhere, I'm the wind in the trees.
Would you wait for me forever?"

Luukku 12

Tädättäädää Tädättäädää! Nyt liikutaan semmosilla vesillä, että meitsi oikeasti diGGailee ihan Niinan riemuksi. On muuten kyseessä Stam1nan paras lätty, vaikka moni toista mieltä asiasta onkin. Tää seuraava biisi tykittää levyn käyntiin semmosella rytinällä että oksat pois. Olenpa yhden keikankin nähnyt tällä aloitettavan ja fiilis oli melko huikea. Pidemmittä puheitta, Ristiriita.



"Nyt nuket leikkaavat lankansa
Ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo"

Luukku 11

Tadaa! Brittien kauhumusan yksi pioneereista, Cradle of Filth paljastuu tän luukun sisältä. Hyvin jouluista eikö? Kyseessä on yhtyeen tuotannon makein biisi. Danin tulkinta on vain lllloistava ja lyriikatkin on ihan toimivaa kamaa. Oon aina tykännyt Danin lauluista, vaikka monet niitä inhoavatkin, sillä hänen äänensä pääsee tässä tosiaankin erottumaan edukseen.

"I pace, alone
In a place for the dead
Overcome by woe
And here, I've grown
So fond of dread
That I swear it's heaven"

Luukku 10

Tämän luukun takaa paljastuu bändi, jota en ole erityisemmin ikinä kuunnellut, muutamia biisejä vain. Veljeni kuitenkin tykkää SoaDista niin paljon, että on saanut minuunkin tartuettua muutamien biisien rallatuksia. Tämä on yksi niistä, Vicinity of Obscenityn ohella. Tässä on jotenkin kiva tempo ja Serjin laulut on erityisen kivat! Näitä me huudatetaan sitten, kun Nightwishin ja Kotiteollisuuden tuotanto on koluttu jommankumman mielestä riiittävän hyvin läpi. Hyväntuulista musaa!

Luukku 9

Tän päivän luukusta paljastuu yksi maailman hienoimmista biiseistä. Tän biisin sanoma ja video luovat yhdessä surullisen kauniin tarinan perheväkivallasta ja hyväksikäytöstä, enkä ole kertaakaan videon kera tätä biisiä kuunnellut, etteikö silmäkulmat olisi kostuneet. Sharonin ääni on loistava, jokaisessa Within Temptationin biisissä, mutta tämän biisin sanoma ja toteutus nostaa tämän ihan omaan ulottuvuuteensa. Ei tosiaan se hyväntuulisin ja iloisin video, mutta herättää minussa ainakin paljon ajatuksia, niinkuin varmasti on tarkoituskin. Itseeni videossa varmasti kolahtaa myös vanhaan aikaan sijoittuva toteutus, mahtavaa kerrassaan. Jos oikeasti haluatte nähdä musiikkivideon, jonka toteutuksessa on todellakin onnistuttu tsekatkaa alempana oleva video.

Luukku 8

Tunkkutunkkutunkkutunk!
Tänään tykitellään menemään kuopiolaisen 2 Times Terrorin tahtiin, jonka livemenoa todistin viime vuoden puolella Kuopiossa. Varsin toimivaa Kätilöiden sijaistoimintaa, etten sanoisi. Päivän biisinä on Equals One Sudden Death, johon rakastuin keikalla ihan kybällä. Siitä lähtien tulikin jumitettua tätä harva se aamu bussipysäkillä kylmässä täristen tätä ja fiilistelyä. Nyt, kun en biisiä muutamaan kuukauteen ollut kuunnellut ja lykkäsin yhtäkkiä soimaan, niin pakko sanoa ettei tämän iskuteho ole yhtään hiipunut, päinvastoin!

Luukku 7

Nyt on itsenäisyyspäivänvastaanotot sitten tuijoteltu ja arki jatkuu. Tänään fiilistellään muhoslaisen synkemmän metallin maisemissa. Jotkut saattoivatkin varmasti jo arvata, että kyse on Sentencedistä.

Voi, jos olisin tämän bändin joskus päässyt livenä näkemään.. Bändin ainutlaatuinen musiikki ja tunnelma kuitenkin elävät yhä ja siitä pääsee nauttimaan tämmöiset vähän nuoremmatkin kasvatit. Tämän biisin aikajana yltää vuoden 2010 kesään ja riparin jälkeiseen aikaan. Sieltä lähtien varsinkin syysiltoina tätä on tullut kuunneltua useammankin kerran ja videon katselun ohessa muutama kyynelkin on taidettu vuodattaa..

Luukku 6

Onneksi olkoon 94-vuotias Suomi! Tämän päivän fiilikseen sopii mielestäni Nightwishin Laplandin eka biisi, Erämaajärvi kuin nenä päähän. Tämän biisin ihana tunnelma, sanoitukset ja fiilis ovat aina sykähdyttäneet minua ihan omalla tavallaan. Biisin yksinkertaiset kitarariffit luovat biisiin täydellisen tunnelman, jota on turha lähteä millään lässytyksellä pilaamaan, joten:

Luukku 5

Tännään lähestyn teitä tämmösellä suomalaisella fiilistelykipaleella, jonka kuuntelun veljeni opetti minulle. Katsastin Kotiteollisuuden sen yhden ainoan kerran, jona heidät olen nähnyt Kuopiorockissa 2009. En kyllä pistäisi pahakseni, jos satuttaisiin ensi kesänä vaikkapa yhteisille festareille, vaikkakaan vain Kotiteollisuuden tähden en varmaan yli kymppiä lipuista missään tapauksessa maksaisi.

Tässä biisissä on kuitenkin sitä jotakin ja siitä kielinee jo se, että Kristiinan 18v synttäreillä bailasimme tämän tahtiin (toki itse esitettynä..) Jainan kanssa ja muut kyselivät minulta että miksi hitossa minä osaan tämän sanat, vaikken Kotiteollisuudesta muuten sytykkään. No en minä vaan tiiä! Jotakin sukuperintöä kenties.. ;) Tosiaan:

Paper is dead without words, ink idle without a poem, all the world dead without stories without love and disarming beauty. / Song of Myself - Nightwish

Päätin lähestyä teitä vlogilla tällä kertaa, enjoy! Pakko vähän puolustella pulsulookia videolla muutaman tunnin yöunilla ja paskaisilla hiuksilla. Haluan myös korostaa että nämä on vaan mun mielipiteitä, enkä pakota enkä edes pyydä ketään olemaan samaa mieltä kanssani, sitä paitsi olisi kiva kuulla teijjän muiden mielipiteitä niin Nightwishistä kuin uudesta levystäkin, sana on täysin vapaa tuolla kommenttiboksissa.



Pahoittelen tuosta musiikista, joka hukuttaa välillä puheeni alleen, tullu tuossa tilanteessa mieleen. Pöh.

Luukku 4

´

Tadaa! Luukun takaa löytyy Amoralia ja vanhaa tuotantoa. Yhtyeen lempibiisini, Showdown on kiilunut last fm:n soitetuimmissa biiseissäni parin vuoden ajan ja ihan oikeudella. Tässä on vain yhdistetty biisiin ne oleelliset asiat. Örinä - tilulilu-kitarat - sopiva rumpukomppi -kombinaatio pelastaa päivän kun päivän.

Amoraliin tutustuin vasta laulajanvaihdoksen yhteydessä, mutta muutamien ensi kuukausien aikaan tuli harvinaisen selväksi, että vanha tuotanto on sittenkin se minulle paremmin toimiva osuus. Erityisesti Reptile Ride -levyn biisit iskevät, mutta Decrowning, jolta tämäkin biisin tynkä löytyy kiilaa kovana kakkosena.

Erityisesti Amoralin vanhan tuotannon kitarasoolot ovat mieleeni, vaikken yleensä soolojen ystävä olekaan. Tähän luukkuun pohdin myös Mutea, mutta päädyin tähän sen ylivoimaisuuden takia. Saattoi olla, että livenä tämä biisi aiheutti aika sekoamisreaktion. Muistan moshanneeni kilpaa jonkun mustatukkaisen jätkän kanssa keskellä nurmikenttää, jolla olleen lavan edessä oli ehkä rivi populaa. Muahhaha. Ei kyllä silti millään tavalla laimenna muistoa, vittu mosh vittu mosh!

Kirkkoon yllättäen poikkesin, sitä hämmästelin itsekkin. Oli joulu taaskin tuloillaan, se kai sai kirkkoon astumaan. / Kuin Henkäys Ikuisuutta - Tarja

Mä oon edelleen ihan sekaisin. Eilen oli se Tarjan visiitti Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkkoon ja oli kyllä upea konserttielämys. Pääsen kerrankin käyttämään tuota sannaa sen oikeassa merkityksessä! Tarja oli aivan ihana ihminen, vaikka jotenkin joidenkin median edustajien jutuista mun mielikuva oli muotoutunut ihan muuksi. Pidemmittä puheitta:

Kirkolle menimme noin puolisen tuntia ennen ovien aukaisua. Yllättävän nopeasti porukkaa sinne rupesi kertymään ja päästiinkin sitten melko nopeasti sisälle. En ymmärrä mitä varten edestä oli varattu n. 7-9 riviä penkkejä MOLEMMIN puolin, sillä mulle jäi vähän epäselväksi kenelle ne oli varattu..



Monet jälkeenpäin tulleet istuutuivat meidän eteen "Hei sehän on varattu" "Niin no tämä nyt on minulle varattu". Toki kirkko oli täysi, mutta mulla ainakin kiehahti melkoisen kovasti tuollaisten kommenttien saattelemana, varsinkin kun tiesi ettei konsertti luultavastikkaan niin paljoa heille merkannut kuin minulle. Toki ei voi arvottaa itseään muiden yläpuolelle, mutta edessä olevat varatut penkit tosiaan aiheuttivat hämmennystä, kun kukaan ei oikein tiennyt kenelle ne olivat.



Konsertti alkoi kuitenkin lopulta ja jos miksaus olisi ollut yhtään kovemmalla, olisi tunnelma ollut aivan ihana. Tarjan hypätessä lavalle tuli heti mieleen se, että tuota samaa naista olen tuijjotellut kerran jos toisenkin erinäisiltä DVD:iltä ja fiilis oli oikeasti huikea. Varpunen jouluaamuna ja Walking in the Air, silkkaa rakkautta. Tarjan loistava tulkinta Varpusesta pieksi kyllä todella monet muut vedot mennen tullen puhumattakaaan Walking in the Airista, jolloin kylmät väreet kulkivat kauttaaltaan ympäri kehoa. Loistavaa tulkintaa sanon minä! Muitakin biisejä toki tuli, mutta pitäisikö ne kyetä muistamaan...



Konsertin lopettanut Heinillä härkien oli myöskin loistava veto, eivätkä soittajaheebot kyllä ainakaan ilman huomiota jääneet koko keikalla. Upeita sovituksia puhumattakaan herrojen improvisioinneista, jotka selvästi Tarjallekin olivat aina yhtä uusia, kun myöhemmin keskusteltiin. "Pojat on vaan niin taitavia. Tottakai meillä on kaavat minkä pohjalta mennään, mutta sitten ne aina improvisoi ja se on mun mielestä jo yleisön kunnioitusta - on paljon mukavampaa kuunnella sellaista kuin täysin kaavan mukaan etenevää, ja onhan se itsellekin aina yllätys"



Toinen positiviinen yllätys oli se, ettei keikalla saanut kuvata kuin viimeisen biisin aikana. En tiedä kuinka yleinen käytäntö tällaisissa se on, mutta minusta ainakin ohje oli yksi oleellisimmista ikinä. Miksaus oli tosiaan niin pienellä, vaikka välillä volumea onnistuneesti korotettiinkin ja luotiin massiivisuutta, niin varsinkin järjestelmäkameroiden salamoiden ja jo kuvausäänienkin räpse oli todella häiritsevää. Myös iki-ihanan Walking in the Airin aikana. -.-''

Tarjaa olikin odottelemassa iso porukka konsertin jälkeen, mutta jättäydyttiin suosiolla viimeiseksi. Rupaltiin hänen kanssaan tovi jos toinenkin ja oikeasti minun käsitys hänestä muuttui aivan toiseksi. Taisin myös siinä huumassa halailla häntä kolmeen kertaan ja saada hänet heittämään läppää minusta kavereideni kanssa? WTF. Joka tapauksessa, kirkosta kun lähdettiin eivät polvet meinanneet kantaa ja tärinä oli aivan käsittämätöntä. En usko, että kukaan muu artisti voi tuollaista oloa saada ylle. Huhhuh! Yllättävän ihmiseltä kuitenkin kuvassa näytän:



Pyysin Tarjaa myös rustailemaan aiemmin piirtämään kuvaani nimikirjoituksen, vaikken todellakaan tätä ylleensä harrasta - ainakaan sillä tavoin, että sitä ylpeänä voisin hehkuttaa. Se, että Tarja kehui kuvaa melkoisesti ja halusi sitten vielä omistella sen, ei minua haitannut ollenkaan.

Se oli sellainen perjantai-ilta se, enkä ottaisi pahitteeksi vaikka tästä tulisi joka jouluinen tapa.
Upeita vetoja, upea nainen ja mahtava fiilis. Kiitos!

Luukku 3

Tämän päivän luukun takaa ilmestyy saksalaista tuotantoa, Blutengelin Irgendwann. Minut tuntevat varmasti tietävät minun lukeneen saksaa yläasteelta asti ja vaikken erityisen hyvin kieltä puhukkaan, nautin kuitenkin mielettömästi saksankielisestä musiikista. Tässä on ensimmäinen bändi joka kolahti, jo tuttuun tapaan reilu vuosi sitten. Henkilö A tutustutti minut tähän bändiin ja vaikka välillämme kaikkea paskaa sen jälkeen tapahtuikin, ei se ole päässyt pilaamaan tän bändin musiikkia, vaikka toisinaan niin käykin.

Irgendwann on erityisen merkityksellinen biisi minulle siinä mielessä, että eräänä keskiviikkoiltana ennen seuraavan aamun saksantunteja jumitin saksankielistä musiikkia ja rupesin huvikseni kuuntelemaan ymmärränkö mitä lauletaan. Sitten kaivoin lyriikat netistä esille myös ja tuijjottelin tovin saksankielisiä sanoja. Palaset loksahtelivat aivoissani ja ymmärsin oikeastaan jokaisen lauseen tästä biisistä. Se fiilis oli aivan mieletön. AIVAN MIELETÖN. En osaa edes kuvailla.

Biisin sanomakin on hyvin minun tyylinen rakkaushömpötys.

"Was ist nur geschehen?
Warum kann ich dich
Nur noch in meinen Träumen sehen?
Ohne Abschied gingst du fort...
Bist du jetzt an einem besseren Ort?
...Ohne mich..."

"Wird die Zeit langsam vergehen?
Werden wir uns wiederseh'n?
Wenn nicht morgen, wenn nicht hier..
Irgendwann bist du bei mir."

Tyhjentävää. Käyttäkää translatoria, jollette saksaa ymmärrä ja kiinnostaa, en halua tähän vieläkään translatoria sotkea, sorry dudes! :)

Luukku 2

Maijan Anna-Liisa pääsee toisen päivän luukuksi. Tähänkin biisiin tutustuin niin ikään noin vuosi sitten. Yläasteen luokanvalvojamme oli äidinkielenopettaja ja oikeasti yksi parhaista opettajista, joihin olen koskaan törmännyt. Terkkuja vaan Pävelle! Mutta tosiaan, taisi olla aiheena Suomen kirjallisuuden historia, kun opettajamme tämän meille kuuntelutti ja yritti saada avattua kirjallisuutta vähän toisella tavalla. En tiedä muista, mutta minulle kolahti!

Luin myös samassa Anna-Liisa -fiiliksessäni myös kyseisen Minna Canthin kirjankin, josta tämä kertoo. Oli muuten sellainen kirja, että kyyneliä sai pidättää useampaankin otteeseen. Tämän biisin ja kirjan sanoma yhdistyy mun päässä ihan omanlaatuiseksi tarinaksi, jolla on aivan oma miljöönsä.

Se, millaista lehtolapsen elämä 1800-luvulla olisi ollut, olisi ollut varmasti todella kamalaa, enkä halua ottaa kantaa oliko Anna-Liisan lapsensa tappaminen oikein vai väärin, mutta tämä biisi jaksaa silti aina sykähdyttää. Kuunnelkaa lyriikoita ja miettikää mihin suuntaan maailma on menossa, kyllä muuten toimii! Maijan ääni pääsee tässä erityisen hyvin esille, nautin kyllä joka sekunnista.

"Ne sano voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen. Aina kun ne sano voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen sä muistit sen aamun niin hauras ja viilee ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä ja käärö hiljainen."
Eipä ole juuri lisättävää.

Luukku 1

Ajatukset joulupostauksien suhteen kerkesivät tässä välillä jo muuttua ja näin ollen aion viihdyttää teitä ainakin yhdellä postauksella per päivä jouluun asti joulukalenterin muodossa.

Aion toteuttaa tämän sillä tavalla, että laittelen tähän minulle rakkaita ja tärkeitä biisejä - en kuitenkaan tärkeysjärjetyksessä - joita sitten esittelen ja hiukan availen, kenties kertoilen jotakin taustatarinaa niiden takaa tai keikoista, jos bändin olen nähnyt. Toivottavasti tämä nyt ei ole ihan pöhkö idea, mutta pidemmittä puheitta tämän päivän luukkuun.

Kamelotin Love you to Death soi erityisesti vuosi sitten minun stereoistani melkoisen useasti ja jos faktoja itsestäni paljastan, niin olin silloin 15v. Biisin lyrikathan alkavat "When they met, she was fifteen. Like a black rose bloomin' wild.." Sinällään en osannut lyriikoihin samaistua (onneksi), mutta silti tämä biisi sai kyyneleet silmään useammankin kerran kuin vain yhdesti. Biisin video on erittäin onnistunut, sillä minuun uppoaa tämmöiset 'tarinalliset' videot paljon paremmin kuin soittovideot yleensä.

Biisi on sopivan 'iso' täyttääkseen videon kriteerit ja toisinpäin ja siksi tämä onkin yksi lempivideoitani. Tosin, aivan se ykkönen on vielä tulossa, mutta tämä on kyllä silti erittäin tyylikäs ja upea video.

Kamelotin tuotantoon en ole muutamaa hullua biisiä enemmän tutustunut, mutta tämä kyllä antaisi aihetta siihen. Toisaalta vähän turhan kevyttä saattaisi monen päivän mielentilaan olla, mutta oikeassa mielentilassa niin aijaijai!

It is the journey that matters, the distant wanderer. / Wanderlust - Nightwish

I want to see where the sirens sing
Hear how the wolves howl
Sail the dead calm waters of the Pacific
Dance in the fields of coral
Be blinded by the white
Discover the deepest jungle
I want to find The Secret Path
A bird delivered into my heart

It's not the end
Not the kingdom come
It is the journey that matters, the distant wanderer
Call of the wild
In me forever and ever and ever forever
Wanderlust
Wanderlust

I want to love by the Blue Lagoon
Kiss under the waning moon
Straying, claiming my place in this mortal coil
Riding the dolphins
Asking the mountains
Dreaming Alaska

Eipä mulla oikeastaan ole mitään lisättävää näihin Holopaisen mahtavviin sanotuksiin Wanderlustissa. Nyt on ihan semmonen olo, että janoaa kokemuksia ja tekis mieli reissata ympäri maailmaa ja muutenkin. Ps alle viikko, että nään tuon naisen!

Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? / Konsta Jylhän Joululaulu - JP Leppäluoto

Jälleen koitti minulle se aika vuodesta, kun kaivetaan levyhyllyn uumenista Raskasta joulua -levy ja uppoudutaan pohtimaan joululahjoja tärkeille immeisille. Ylleensä tämä pohdinta alkaa jo hieman aiemmin, mutta tällä kertaa koulujutut sotkivat ihan kokonaan mun normaalit kuviot. Istuin siis alas, tuikkasin muutamaan kynttilään tulen, laitoin CD:n rullaamaan ja nappasin käteeni puikot, joissa oli työn alla johonkin bändiin liittyvä jutska jollekulle kivalle immeiselle. Kyse on kuitenkin joululahjoista, joten hyss, jos henkilö eksyisikin tätä lueskelemaan.

Ostin molemmat RJ-levyt muistaakseni vuoden 2009 Raahesalin keikalta, mutta ensimmäinen versio on kadonnut teille tietämättömille. Meinasin viime vuonna ostella sen uudestaan, mutta sitten tulinkin piheydessäni toisiin aatoksiin ja kuuntelin ne kysseisen levyn biisut netin ihmeellisestä maailmasta.

Vaikkei joulukuu vielä virallisesti olekaan, enkä aio tänne erityisen montaa jouluaiheista postausta väsätä (Tosin yksi on ainakin vielä mielessä, koettakaa kestää!) niin meinasin kuitenkin jakaa pari tuon levyn helmeä kanssanne.

Jälkimmäinen on yksi ehdottomasti rakkaimmista joululauluista kautta aikojen. Tähän vaan palaan aina joka vuosi ja se sama hyvä fiilis täyttää kropan. JP:n tulkinta biisistä on aivan loistava! Video on Raahen 2009 keikalta, jossa mulla oli vielä vanha kamera messissä ja sen näkee laadusta, oi niitä aikoja!

Tänä vuonna tekisi mieli kyllä lähteä jollekin keikalle, mutta ne ovat niin kökösti ettei ole oikein mahdollisuutta. Raahen keikkaa taaskin pohdin, mutta sinne kun on istumapaikat ja liput aika finito jo, vaikka kaksi keikkaa onkin.. Joskus niitä tutuilta muusikkoheeboilta vinguttiin ja nyt kun saataisiin, niin oikeastaan kukaan muu meistä kuin paikan päällä asuva ole sinne menossa.

Tänä vuonna mun joululaulukiintiöstä vastaa 2.12. Tarja Turunen, jota odottelen kuin kuuta nousevaa. En ole Tarjan live-esiintymistä koskaan päässyt todistamaan ja voin kyllä olla varma, että naisen ääni kajahtaa melkosen hienosti vaikka kirkko kyseessä onkin. Ehkäpä just siksi siellä voisi rauhoittua kuuntelemaan stressaamatta eturivin paikoista tms. Ennää ei oo pitkä aika!

Forcing you at cold death torment laugh not certain when you die. / Grief to Master - Noctiferia

Löysin mitä omituisinta kautta slovenialaisen monia metallin raskaimpia genrejä yhdistelevän mutta eniten ehkä industrial/bläkkis-pumpun nimeltä Noctiferia. Bändi on ollut kasassa jo 19 vuotta eikä hiukan raskaampi englanninkielinen industrial ole ainakaan millään tavalla huono lisäys musakenttääni. Tsekatkaa jos industrial millään muotoa uppoaa!

As for the hurt I guess it's inevitable. And the black - the black will wash away. / Exit - Amoral

Nyt heti perään toiseen haastatteluun linkki, vaikkei Amoral kiinnostaisikaan, niin voihan ne puhelinhaastattelut näinkin toteuttaa. Oikeastaan enemmän innostuin seuraamaan tuota animaatiota kuin selitystä, mutta ehkäpä se on mukavaa vaihtelua. Propsit tekijälle!

Teksti on kesken ja pinon alla, eikä matka lopu koskaan. Tämä ei jää tähän. / Tuomittu syyllinen - Stam1na

Harvemmin jaksan innostua mistään Stam1na-jutusta, mutta pittää kyllä sanoa että nyt naureskelin ihan olan takaa. Kyseessä on siis pieni historiikin tapainen haastattelu, jossa Antti ja Kaikka kertoilevat erinäisten musiikkivideo- tai livepätkien perusteella jotakin menneisyydestä. Pätkä löytyy tämän linkin takaa. Rakkaat ystäväiseni, jotka tämän varmaan luette kuset housuissa, koska MINÄ selitän Stam1nasta, niin tämä on se YleX:n Vuonna Miekka & Kitara -tsydeemi. Säästän teiltä vaivan linkin aukaisemista ajatellen, herttaista?

Tän bändin kanssa mulla on tosiaan jokin epämääräinen viha-rakkaussuhde. Se, kumpi se on, on edelleen määrittelmättä. Saan aivan käsittämättömiä vitutuspuuskia tämän takia, mutta siitä huolimatta välillä koko talo raikaa minun huudattaessa Ristiriitaa. Jos nyt vähän faktaa minusta ja Stam1nasta pitäisi kertoa, niin muutaman kerran olen tämän poppoon nähnyt, joista viimeisimmän kerran Qstockissa kesän lopussa.



Stam1nan paras keikka, jonka oon nähny oli ehdottomasti viime vuoden Sakara Tourin Seinäjoella, jossa oltiin isolla kaveriporukalla ja keikat osu ihan nappiin. Eka kunnon pittikokemus oli muuten kyseisessä mestassa Rytmihäiriön vetämisvuorolla, mitä sitä nyt suotta helpompiin pitteihin ensimmäistä kertaa, asennetta kehiin!

Pohdiskelin filosofian kokeen aikaan keskiviikkona Hyrden sanoituksia ja yritin löytää jotakin fiksua lisättävää aineeseeni. No, vaikka löysinkin hemmetin hienoja laineja en mitään järkevää loppulainausta saanut. Kuitenkin Stam1nan sanotuksien monet eri tasot ovat niin herkkua, että nyt taitaa pyörähtää ilta näiden heebojen ohjeistamana.

Jokaisen täytyy katsoa silmiin totuuden, sillä aika ompi voittoisa mut tää maa on ikuinne. / Lai Lai Hei - Ensiferum

Eilen kyttäsin postilaatikkoa varmaan joka viides minuutti ja lopulta löysin kuin löysinkin sieltä odottamani paketin, josta kuoriutui the Storytime ja ehkäpä myös muuta kivaa, kuten kuvasta näkyy.



Jos totta puhutaan, niin ihan kaikki nuista ei kuitenkaan ollut mulle. Tilasin kaverille FM2000 Yes, Sir! -EP:n. Itselleni sieltä kuoriutui myös Ensiferumin 10th Anniversary, jota olin useamman tunnin jo hypettänyt. En nimittäin ollut edes biisilistaa etukäteen tsekannut, iskin vain koriin kun melko järkevällä hinnalla kyseisen dvd:n sain. Sanotaanko vaikka sillä tavalla, että Signs of Existence taisi tästä yhtälöstä tippua pois, mutta pitäähän sitä jotakin ostettavaa seuraavalle keikkareissulle jäädä.

Tungettuani dvd:n soittimen uumeniin lösähdin sohvalle odottamaan mitä tuleman pitää. Totta puhuen en tainnut erityisen kauaa malttaa istua siinä sohvalla. Settilistaa en vielä tässäkään vaiheessa katsonut, vaan ajattelin ottaa ekan katselukerran vähän kuin oikeasti keikalle menisi. Oli mielenkiintoista tajuta biiseistä pikkuhiljaa se ajankohta, milloin dvd oli tehty. Aika huippua, pitänee joskus toistamiseenkin tehdä näin jos on vain mahdollisuus.

Tuttuja biisejä sateli vaikka millä mitalla, mutta myös ekojen demojen aikaisia ralleja kuultiin. Mikin varressa oli kuitenkin jo Petri heilumassa, kun ennen bändin lavalle tuloa ollut siitäkään varma. On kyllä Petrin ja Markuksen laulutekniikka kehittynyt nuista ajoista huimasti.

Sinällään on huvittavaa, miten alunperin melko huumorimielellä otettavasta bändistä voi tulla paljon uskottavampi vuosien saatossa. Toisaalta, aika useinhan se niin menee.. Dvd:ltä löytyy nimittäin ihan mielenkiintoisia biisejä kuten Näitä polkuja tallaan -coveri ja Finnish Medley, jota taisinkin täällä hehkuttaa jo aiemmin.

Suosittelen muuten joskus ostamaan vanhemman, mutta hyvän bändin dvd:n ja olla tsekkaamatta sen biisilistaa, on nimittäin mahtavaa vaan kuulla ensitahdit biiseistä ja tajuta mitä ne ovat. Mitäpä sitä ennää keikoilla käymäänkään, ku saman tyyppisen fiiliksen voi noinkin saada. No ei.

Three shots of revolution, give it three shots to get it roll. And if we crash and burn, so be it then, I'll take the fall. / D-Drop Bop - Amoral

Tällä kertaa työn alle otan Amoralin uusimman hengentuotoksen, Beneathin. Levy ei vieläkään löydy hyllystäni lähinnä rahanpuutteen vuoksi, mutta kunhan sitä massia löytyy niin koristaa tuokin levy epämääräistä levykekoani muidenkin Amoral-levyn tapaan. Tästäpä tulee sitten Spotifyn avustuksella tehtyä tarinointia. (Sieltä ei tosin löydy kaikkia levyn biisejä, vain 7 kipaletta, joten..)

Beneath on mielenkiintoinen sekoitus Decrowning-mausteisia kitarointia ja Show Your Colorsin aikaista laulutaiturointia. Hyvä levy tämä on, ostakee pois. Ei käy kieltäminen. Itse kallistun kuitenkin vanhemman matskun puoleen ja siksipä levyn raskaammat biisit tuntuivat kolahtavan enemmän, mutta kokonaisuudessaan tämä on varsin toimiva plätty.

Levyn avaava Beneath-ralli on kyllä erikoisin koskaan kuulemani Amoral-biisi. Alun orkesterityylinen osio tuntuu enemmän Nightwish-tyyppiseltä kamalta, mutta minutin kohdalla alkavat jyllätä Amoralista tutut kitarat. Nuo riffit kai mut joskus sai tykästymään oikeastikin näiden musiikista! Se Arin lauluääni, josta meikäläinen erityisesti digailee pääsee valloilleen biisin alussa ja luo siksi hyvät odotukset muuta levyä kohtaan. Biisi on myös erikoisen pitkä Amoral-kamaksi, mutta en osaa sanoa onko se nyt hyvä vai huono asia.

Levyn toinen biisi, Wrapped In Barbwire, kuulostaakin sitten jo enemmän Radio Rock-kamalta ja tässäkin Arin THE ääni pääsee valloilleen. Toimivaa perusrockikamaa jää päällimmäiseksi mielipiteeksi tästä. Ehkä vähän SYC:in Vividin maisemiin tässä suunnataan. Ei paha!

Sinkkubiisi Silhouette pääsee levyllä paljon parempaan valoon, kun on jo pari muuta biisiä kuullut samaa tyyliä. Video tästä ei edelleenkään erityisen hyvä ole ja vähän turhan kevyttä kamaa allekirjoittaneelle, mutta pitäähän levyllä niitä keskivertobiisejäkin toki olla, koska ei tää nyt huonokaan ole.



(Won't Go) Home yllätti minut ainakin ihan täysin jo sillon aiemmin. Pakko sanoa, ettei Ari öristessään kuullosta yhtään itseltään ja ekat sekunnit laulun alettua voisin tökätä biisin Omnium Gatherumin tuotannon sekaan ilman sen kummempaa pohdintaa. Se mitä Arskan liveördästä muistan (viimeksi siis olen ollut keikalla päälle puolitoista vuotta sitten) ei kyllä ole samaa, kuin levyllä. Mutta oikeasti, tämä on kyllä yksi levyn parhaita biisejä! Toki tässä on melkoisen kovia vaikutteita ainakin mun kuultavissa OG:stä jne, mutta kun sen bändin parhaat piirteet ja Amoralin tilulilu-soolot yhdistetään ei voi olla luvassa muutakuin nannaa korville.

Tässä levyllä onkin Closure-biisi välissä ja sitä en ole päässyt kuulemaankaan. Seuraava Same Difference Silent Renewal-vaikutteisella kitaroinnilla onkin ihan mielenkiintoinen sekoitus vanhempaa musiikillista tyyliä ja Arin puhtaita lauluja. Ei erityisesti minun mieleen ole, mutta meneehän tuo.

Kasi-biisi, Hours of Simplicity on kyllä sitä mun vierastamaa Radio Rock-kamaa ja normaalia rockimpaa. Ei vaan toimi mulle. Tähän väliin tulee taas listassa muita biisejä ja levyn tokavika raita, No Future on kyllä niin Amoral-biisi kuin olla ja voi soitinten osalta. Ari taas kiskaisee uuden sävyn äänestään, mutta tällä kertaa biisi jää vähän vaisuksi mielestäni.



Näin ollen levy yllätti minut kyllä positiivisesti. Pitäisi varmaan nähdä jotakin vaivaa Street Teaminkin eteen, kun sellaiseenkin menin liittymään vuosia sitten. Eivät pojat taaskaan pettäneet todellakaan! Levy luo taas hyvää pohjaa teknisen metallin iskeytymiselle takaraivooni, sillä sitä olen aina jotenkin vierastanut. Vähän vielä lisää ördää peliin ja mun korvia hemmotellaan toden teolla.
.
Te, jotka vaikutatte pääkaupunkialueella suunnatkaahan huomisiltana On the Rocksiin tsekkailemaan special-show:ta jossa on feattaamassa ekoilta levyiltä tuttu Niko Kalliojärvi. Mä niin olisin siellä jo, jos se vaan olis millään muotoa mahdollista. Menkääpä siis munkin puolesta!

Kuvat ovat kaikki Amoralin Street Teamin puolen sivuilta.

A painter on the shore imagined all the world within the snowflake on his palm. / Storytime - Nightwish

Nyt onkin koittanut THE päivä, jolloin Storytimen mussiikkivideo ja itse sinkkukin julkaistiin. Katsoin tuon videon vähän sekavilla fiiliksillä mutta pitää sanoa, että yksi parhaimmista soittomusavideoista mitä mä oon oikeasti nähnyt! Nuo klovnit oli aivan mahtavia ja muutenkin biisin tunnelma välitty videoon erinomaisesti. Löysin tuota kuunnellessani ihan uusia kohtia biisistä kuten loppupuolen Aneten tyypilliset aa-aa-aa -osiot vedettynä kuin Tarjan ääniskaalasta, ei siis voi mennä vikaan!

Sinällään tää biisi on hyvin Dark Passion Play-mainen kokonaisuus, mutta silti tähän on saatu jotakin uuttakin mukaan. Myös tämmönen vähän raskaampi sinkkubiisi toimii erityisen hyvin ainakin minulle, ei ehkäpä sinne Voicelle soimaan mutta tuskin se on tarkoituskaan. Kokoa tässä biisissä itsessäänkin ainakin on, puhumattakaan videosta!

Ainoastaan mua mietityttää nuo Aneten maskitmeikit mitkä lie. Ne joko vaan näyttävät tai ovat vähän huolimattomasti tehdyt. Muilla tyypeillä on erittäin onnistuneita asukokonaisuuksia ja Anetellakin muuten, paitsi nuo mustat silmänympärykset. Näyttävät vähän suttuisilta. :/

Tsekatkaapa video itse ja kertoilkaa mielipitteitänne. Varmaan moni on jo sen katsonut, mutta olis kiva kuulla ainakin niitä mielipitteitä..



Paras arvostelu Imiginaerumista, jonka oon lukenut!

EDIT: Nyt kun sanojen kanssa pääsin biisin tsekkaamaan niin tulihan ne tutut kylmänväreet sieltä. Levyä kohti odotukset vaan kasvavat ja keikkoja kohtaan.. No. Parempi ehkä olla puhumatta niistä.

I am the story that will read you real - every memory that you hold dear. / Storytime - Nightwish

Meinasin tipahtaa penkiltä kun hetki sitten uskalluin kuuntelemaan Storytimen. Pakko sanoa että kolahti ja helvetin kovaa! En rupea tänne linkkiä laittamaan, sillä järestäänhän niitä yritellään poistella - keskiviikkoa odotellessa. Ke-aamuna tulee videokin tähän ja siihen odotukset on melkoisen korkella. Toisinaan koeviikko vituttaa ja ainakin kun matikan koe meni joka tapauksessa aivan penkin alle - olisi vaan pitänyt jäädä kuuntelemaan tämä.

Olen yrittänyt nostaa fiiliksiäni kuuntelemalla muutenkin Nightwishiä ja koska pari tuntia sitten vitutuskäyrä oli jossakin taivaiden korkeudella piti myös Eraa vähän väliin katsoa, että vähäsen fiilis paranisi. Ja paranihan se. Ever Dream Tarjan vetämänä on vain jotakin niin. Hienoa.

We're nothing and everything - the embodiment of withering. / Human Wasteland - MyGRAIN

Nyt on vuorossa se pitkään puhumani Metalheimin postaus viime viikonlopulta. Joten palataanpa ajassa lauantaihin 29.10. ja Oulucityyn. Keskustassa pääsimme jo Jainan kanssa arviointipuuhissamme hyvään alkuun ja lopulta istuimmekin Raxissa kolmisen tuntia - vaikkei kummallakaan ollut nälkä tai kumpikaan paria pitsaviipaletta enempää syönyt. Tuttuun tapaan lähdettiin marssimaan Teatrialle aivan liian aikaisin, sillä Jaina oli henkisesti varautunut siihen että eksytään vähintään pari kertaa - kuten keväämmälläkin. No eipä eksytty. Oltiin Teatrialla vähän yli viiden ja todettiin että näinhän tässä tosiaan piti käydä ja silleen.

Tapettiin sitten aikaa meikkaillen ja valokuvaillen, kenties myös tuliaisjuomia maisteltiin ja soiteltiin kavereille. Bändityyppejä lärsösi siellä sun täällä ja aina tuntui siltä, että jos jostakin henkilöstä puhuu niin se seisoo selkäsi takana juuri samalla hetkellä.. Lopulta kuitenkin mentiin oville asti odottelemaan, eikä siellä todellakaan ollut tunku. Sisään päästiin yllättävänkin oikeaan aikaan ja suuntasimme suoraan kokoamaan pärstät keikkalukemiin.

Ensimmäisen bändin, Ghoul Patrolin ( ei Ghost Brigaden toim. huom... niinkun koko illan kuvittelin) aikana populaa ei ainakaan liiaksi asti ollut. Eturiviinkään ei porukkaa erityisemmin riittänyt ja taaempana seisoskeli meidän lisäksi eräs poikaporukka, jonka kanssa sitten pitkin iltaa fiilistelimme biisejä ja pittailimme. Bändi jätti kylmäksi, mutta se johtui varmasti osittain myös väenpuutoksesta.

Seuraavana illassa olikin vuorossa eniten odottamamme MyGRAIN. Nyt kyllä pitää taas vaihteeksi ylistää bändiä ja tuumata että bändi kiskas semmosen keikan ettei paremmasta väliä. Ehdottamasti paras näistä kolmesta mitkä itse olen nähnyt. Yleisöäkin alkoi kertyä MyGRAINia odotellessa ihan mukavasti ja meininki kohota.

Setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Into to Parallel Universella ja muutamien tyyppien ilme oli näkemisen arvoinen minun ja Jainan aloittaessa moshaus juuri tietyllä rumpuiskulla. Tässä vaiheessa Tommykin saatiin lavalle ja fiilis nousi heti yleisössä. Tarkkaa settilistaa on hirmusen vaikea yrittää tässä vaiheessa muistaa, mutta Shadow People, Translucent Dreams, Darkbound, Dust Devils and Cosmic Storms, Of Immortal Aeons, Alienation ja setin lopettanut Trapped in an Hourglass kuultiin. Varmasti puuttuu joitakin, mutta antakaa anteeksi. 

Heti ensimmäisen biisin jälkeen Tommy totesi meinanneen sanoa joka tapauksessa: "Meidän olleen hyvä yleisö!" mutta kuulema ei tarvinnut miettiä tarkottaako sitä mitä sanoo. Yleisön meininki todellakin oli siis kohdillaan! Myös seuraavan päivän niskakivut kielivät siitä.. Pitkin keikkaa meidän pyllymme nuoleskeltiin puhtaiksi ja yhä kovempi riehuminen vai alkoi.

Neljäntenä ollut Darkbound (jotain minäkin muistan!) aukesi taas lisää ja fiilistely omalta kohdaltani oli kyllä ensimmäistä kertaa huipussaan keikan aikana tän biisin tullessa. Olikohan se jopa juuri ennen Darkboundia kun Tommy tuumasi: "Että ku me ei saada myytyä näitä paitoja, niin kokeillaanpa josko se toimis näin!". Lavalta siis sateli paitoja yleisöön ihan hulppea määrä ja taisin itsekin vääntää kättä eräästä miestenmallista vieressä seisoneen jätkän kanssa - lopulta paita kuitenkin päätyi minulle.

"Naistenhaku" olikin muutaman biisin päästä ja lavalta lähti siis jakoon ladyfit-malleja. En tiedä mikä magneetti mahdoin tällä kertaa olla, koska Yonas nakkeli kaikki saamani paidat. Lopputuloksena mulla siis oli 2 kpl ladyfit S- ja 1 kpl miesten XL -kokoisia paitoja, joista ladyfitit tosin lahjoittelin vieruskavereilleni.

Dust Devils and Cosmic Storms varasti tällä kertaa keikan parhaan biisin tittelin Tommyn tanssikuvioiden seurauksena. Erityisen huikea veto avasi biisille ihan uusia ulottuvuuksia. Jo tämmösten takia keikoille on päästävä!

Keikka oli mieletön yleisön meiningin osalta, mutta selvästi näki että bändiinkin keikka iski ja kovaa. Hymyt korvissa tyypit veistelivät viimeisiä ralleja samalla kun itse hommasi takuuvarmaa niskakipua seuraavalle aamulle. Loppupuolella Resistor sai yllytettyä yleisön pittaamaan ja itsekin teki hyppiä sinne, mutta kuitenkin jäätiin eturiviin lähinnä kameran tuhoutumisvaaran takia. Setti huipentui Trapped in an Hourglassiin, joka olikin yleisölle melkoisen tuttu biisi ja yhteislauluakin kuultiin. Meh likes!

Audrey Horne oli lievä pettymys, koska en ollut musiikkiinkaan tutustunut biisin vertaa ja oletin lavalle tulevan jotakin bläkkistyyppejä ja henkisesti olin valmistautunut käymään ulkonakin tämän aikana. No bändin musiikki olikin jotain rokin tynkää ja yleisö kaikkosi puoleen siitä mitä se MyGRAINin aikana oli. Tästä voimmekin siis vetää johtopäätöksen; toisinaan hävettää olla suomalainen. Laulaja yritti saada porukkaa mukaan kaikin tavoin ja kävi laulamassa eturivissäkin, jossa olleet ihmiset lähinnä väistivät häntä? Anniskelualueen puolelta jätkä kävi myös laulelemassa Moonsorrowin heppujen hiukan naureskellessa vieressä.

Toisiksi viimeisen esiintymisvuoron oli saanut Färsaarien ylpeys Týr. Odotukseni olivat heidän suhteen melko korkealla, mutta bändi ei aivan yltänyt täyttämään niitä. Setistä puuttui aivan liikaa heidän aiempien settilistojen perusteella soitettuja biisejä ja yleisön laimea meininki tiputti omaakin fiilistä. Tässä vaiheessa kullanarvoisia tyyppejä olivat ne pojat joista jo aiemmin mainitsin. Pitivät sentään huolta ettei koko yleisö ole AIVAN kuollut - siinä sitten Jainankin kanssa parhaamme mukaan moshailtiin ja rallateltiin sanoja lopputuloksen ollessa se, että Heri tuntui kyyläävän koko keikan.

Eka tuttu biisi muistaakseni taisi olla vasta neljäs Sinklars Visa johon kyllä sitten yhtyi niin mielissään. Keikalla kuultiin myös Tróndur í Gøtu, Hail to the Hammer, Hold the Heathen Hammer High (huhu, olipa menoa!) ja kunniapaikalla viimeisenä By The Sword In My Hand, jota ennen ei tullut edes "tää on vika biisi!" -kommenttia. Hmh? Silmänruokaa lavalla tosiaan riitti ja musiikki toimi livenäkin varsin mukavasti. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan ainakin Flames of the Freetä.

Setin loppuessa jalkamme alkoivat huutaa hallelujaa sen verta kovaa, että baaritiskin kutsu alkoi voimistua korvissamme. Haettiin siitä sitten juotavaa ja jumituttiin istuskelemaan miksauspöydän eteen. Jossakin vaiheessa Týrin heebot sitten tulivat alueelle hengailemaan ja Heriä kävin hihasta kiskaisemassa nimmaroimaan sinkkua ja samalla piti kuvakin ottaa. Tasainen meikkivoidekerros ja muuta mukavaa? Ei hemmetti, ei se voinu nuin paha siellä olla!

Moonsorrowiin jäätiin suosiolla ihan taakse. Intron pärähtäessä käyntiin fiilis oli aika huvittunut - olo oli vähintään yhtä väsynyt kuin kouluaamuina herätyskellon pärähtäessä soimaan ja setin aloittanut biisi oli tosiaan Sankarihauta - mun herätysääni. Jotenkin en edes tajunnut, että koko biisin voi lähteä soittamaan introsta ja kun laulut Sankarihautaan alkoivat niin fiilis kohosi kyllä huippulukemiin.

Tästä lähtikin sitten paaaljon semmoisia biisejä, joita juurikaan en tuntenut. Tähdetön ja Raunoilla kuitenkin jollakin tapaa toimivat livenä, jälkimmäinen varsinkin ja niiden aikana taas hiukan virkistyi. Yleisö oli ehkä hieman laimea, mutta emme varmasti olleet ainoita väsyneitä paikan päällä. Populaa oli Moonsorrowin aikana jo ihan kivasti ja onneksi siellä oli myös niitä, jotka osasivat pitää meininkiä jollakin tapaa yllä.

Raunioilla-biisun aikana myös saatiin illan toinen pitti pyöräytettyä käyntiin. Olipa sitä pittiä taas muutama kuukausi odotettukin ja seurakaan ei ollut erityisen paha.. Kuunneltiin vielä pari biisiä ja sitten lähdettiin kohti majapaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen se ei ehkä ollut se kaikista fiksuin ratkaisu; Helsingin setin loppuun kuuluivat niin Sankaritarina kuin Kuolleiden maakin, joita kumpaakin ja varsinkin ensimmäistä odotin kuin kuuta nousevaa. Josko mä sen vielä joskus kuulen.

Viikonlopun ostokset olivat melkoisen musiikkipainoiset ja sen voikin tästä alemmasta kuvasta nähdä..

Antikvariaatista napsin muutaman Infernon mukaan, joista toinen oli muistaakseni syyskuun numero tältä vuodelta - hinta 2e.. End of and Era löytyi TopTenistä kympillä ja siksi sekin pääsi ostoskoriin. Paita on tosiaan se MyGRAINin keikalta saatu ja nuo oikealla puolella olevat levyt niinikään keikkapaikalta. Ylimpänä on MyGRAINin Mygrain ja keskellä samaisen yhtyeen Orbit Dance. Molemmat rokottivat lompakkoa kympillä ja Týrin Ólavur Riddararós-single vitosen.

Muutenkin musiikkiin on muutamien lähiviikkojen aikana uppoamassa enemmän rahaa kuin on oikeastaan sallittua. Nightwishin lipuista yhdet on jo tilattu, Tarja Turusen joulukiertueen keikan liput ovat tilaamatta, kuten myös Storytime ja Imiginaerum. Ensiviikon perjantaina tulevan Sonatan Live in Finlandinkin tilaus on aivan vaiheessa.. Taidan myös tilata MyGRAINin Signs Of Existence joka myöskin puuttuu hyllystä. Niin ja Lutakon Mokoman & Disease of the Nation keikan lippu myöskin löytyy ostoslistalta. Heippa ylimääräiset rahat!

Aikansa kaikella niin se vain menee. Nyt on aika mun maljani täyttyy ja yli läikkyy. / Silkkii - Jukka Poika

Tämmösiä terveisiä kesältä jonkun kuvaaman videon merkeissä. Tulipa se sama hyvä fiilis ku tuollon oli kun istuttiin nurtsilla hirmusen ihmislössin keskellä nauttien auringonpaisteesta, juomista ja seurasta. Tästä tullee vaan aina mieleen niin kesäinen ja symppis päivä ettei mittään rajjaa. Onneksi ei sen illan tunnelmat sotkeutuneet tähän, mutta nyt voisin ottaa taas kesän takaisin!

Tosiaan, en varmaan sittenkään tänään naputtele Metalheimin postausta, koska tulikin yllättäviä suunnitelmia illalle. Nähellään kaverin kanssa leffan ja muun samantyylisen seurassa joten kirjoittelu lykkääntyy taas.. Ihankun mä sitä ikinä saisin tehtyä! Okei, saan minä. On sen verran sepostettavaa. :)

Mistä voimme täällä elää? Mistä löydämme tien eteenpäin? / Huuto - Moonsorrow

Mitä musiikki merkitsee minulle?

Äsken kuunnellessani Moonsorrowia mieleeni ponnahti kysymys, mitä musiikki oikeastaan merkitsee minulle ja mitä minä siitä oikein haen. Miksi tahdon opetella erinäisiä lauluja ulkoa ja tunnistaa bändien ukot vaikka silmät kiinni?  Näitä pohtiessani päätin pitää pienimuotoisen gallubin Facebookissa olleille online-heeboille. 3/6 niistä, joiden mielipidettä kysyin vastasi hetkessä elämää. Niin itsekin olisin vastannut, jos minulta vastaavaa olisi kysytty. En osaa kuvitella päivääkään ilman minkäänlaista musiikkia.

Jo pienestä pitäen olen tykännyt soittaa pianoa, laulaa biisien tahdissa ja ylipäätään kuunnella musiikkia. Muistan edelleen kuinka ostin ensimmäisen ihka omilla rahoilla ostetun CD-levyn ykkösluokan säästöilläni ja tämä kyseinen levy sisälsi lastenlauluja. Siitä tämä kaikki hömpötys on sitten lähtenyt ja paisunut valtavan suureksi osaksi elämääni.

Huomasin, että eri ihmisille musiikki merkitsee aivan eri asioita. Toisille se on syy nousta sängystä aamulla ylös kun taas toisille musiikki valaa uskoa itseensä ja antaa kokeilla luovuuttaan. Eräs toinen taas kuuntelee musiikkia pakon edessä ja lenkillä. Itse kuulun lähinnä ensiksi mainittuihin, mutta ymmärrän myös jälkimmäisiä. Ei kaikki voi nauttia jokaisesta asiasta yhtä paljoa. Toisille elämän tärkeimpiä asioita on esimerkiksi lenkkeily, minulle ja monille muille taasen musiikki.



 Suurin osa siitä mitä teen liittyy jollakin tapaa musiikkiin. Nautin kaikenlaisten artikkeleiden ja varsinkin tieteellisten sellaisten lukemisesta ja koulussakin mun kympit on ollu oikeastaan poikkeuksetta lukuaineista. Musiikki ei oo tähän poikkeus, vaan tykkään opetella laulujen sanoja ja varsinkin erinäisiä faktoja bändeistä ja musiikkityyleistä. Eräälle kaverilleni on aivan sama kuka missäkin bändissä soittaa ja mitä genreä mikäkin on, kun taas itse nautin suunnattomasti juuri tuommoisten tietojen etsimisestä ja niiden opettelusta. Eikäpä niitä tarvii erityisemmin opetella, koska mielenkiintoiset asiat toki jää helpommin päähän ku vaikkapa saksan kielioppi näin alkavaan koeviikkoon viitaten...

Nautin musiikinkuuntelusta ja pianon soitosta erityisesti yksin ollessani, koska sillon saan laulaa niin täysin nuotin vierestä ku laulan, eikä tarvitse häppeillä mittään. Toisaalta kuitenkin läheisimmät ystäväni olen saanut musiikin kautta mm. keikoilta ja yhteisten lempibändien kautta enkä voisi kuvitella olevani heidän kanssa muutamaa minuuttia pidempää ilman sanaakaan musiikista. Toiset tykkäävät olla yksin oman musiikkinsa kanssa ja fiilistellä sitä yksin pimeässä kotikolossaan, minäkin, mutta vielä enemmän saan irti musiikista, jos minulla on ne tärkeimmät ihmiset rinnallani laulelemassa samoja rivejä samalla palolla kun minä.

Musiikki on mulle ollut aina se viimeinen taho, mistä mä haen voimaa ja vahvistusta olotilalleni. Mussiikki toimii niin ultimaattiseen vitutukseen kuin pilvilinnoissa leijailuun. Mussiikkiin pääsee myös pakenemaan todellisuutta melkoisen tehokkaasti ja varsinkin koulun painaessa päälle oikein odottaa pääsevänsä kuuntelemaan pitkiä ja eeppisiä biisejä just vaikkapa lähiaikoina paljon kajareistani pauhanneilta Moonsorrowilta ja Ensiferumilta.



Yhtenä pukeutumiseni kriteerinä pidän myös sitä, että musiikkimakuni on jollakin tavalla tultava aina esille sellaiselle henkilölle, joka itsekin raskaampaa musaa kuuntellee. Tästä johtuen mulla on aina jokin vinkki, joka sen kertoo. Minimissään se voi olla tennarit, tähti-kaulakoru tai tummat kynnet, mutta ylleensä se kyllä näkyy paljon selvemmin. Meikkaustyylistänikin jo varmasti voi päätellä musiikkimakuani ja se on yksi niitä harvoja asioita, jotka pysyy myös silloin kun tekee mieli vain huidella kukkamekoissa (lue keväällä ja kesällä..) ympäriinsä.

Kukkamekoista voidaankin väsätä aasinsilta ja hypätä siitä kesään ja festareihin ja festareiden kautta keikkoihin ylipäätään.  Näistä voisin runoilla ihan erikseenkin, sillä olen sitä mieltä, että vaikkei erityisemmin musiikista piittaisikaan pitäisi elämänsä aikana käydä edes yksillä kunnon festareilla. Sitä tunnelmaa on oikeastaan aika mahdoton selittää, mutta kun vieressä on tärkeimmät ystävät ja taustalla pauhaa täydellinen mussiikki ei voi olla paskalla fiiliksellä. Odotan keikkoja aina kuin kuuta nousevaa ja niihin kuuluu jo rutiinina mm. keikkavaatteiden etsiskely viikkoja etukäteen (ainakin jos keikoissa on taukoa) ja meikkailuiden kokeilua ja erityisesti kyseisten bändien huudatusta. Jo se, miten valmistaudun keikkaan lataa akkuja ja valmistaa siihen, että kohta on taas yksi erittäin mahtava ilta tiedossa hyvien ystävien seurassa.



Keikoilla parasta on se, että jo katse riittää kertomaan kaverille mikä on minkäkin hetken fiilis. Ei tarvita sanoja, vain se tunne että ollaan läsnä ja tilanteessa yhdessä riittää. En osaa oikeasti nimetä mitään muuta yhtä mahtavaa asiaa kuin että kaksi elämäni tärkeimpiin lukeutuvaa asiaa yhdistetään; musiikki ja ystävät. Tämän paras esimerkki lienee keikkojen yhteislauluhetket. Kaikki tärkeä nivoutuu siihen muutamaan sekuntiin, jolloin tuntuu että voisi nousta ilmaan ja lennellä milloin vain pois. Se euforian tunne, joka keikoilla vallitsee on aivan käsittämätön. Siksi sitä aina vaan yhä uudestaan ja uudestaan tahtoo sen jumalattoman niskakivun ja käsivarret mustelmille.

Näytän omaa arvostustani bändejä kohtaan juuri meiningillä, omat kipukynnykset ovat ihan toinen juttu siinä vaiheessa, kun seison bändin eturivissä ja oma lempibiisi tulee. Ei silloin ole aikaa välittää tykyttävistä niskakivuista tai polvien paikallaan vääntämisestä. Moni tuskin ymmärtää tätä, ehkäpä suurin osa tämän blogin lukijoista, mutta ne jotka ymmärtävät tietänevät tasan tarkkaan mitä tarkoitan tuolla tunteella. Sillä hetkellä todella tuntuu, ettei ympärilleen tarvii enää yhtään mitään muuta sekä paskat ajatukset ja arkinen sekoilu pyyhkiytyy täydellisesti mielestä. On vain minä ja musiikki. Parhaammassa tapauksessa myös ystävät.



Eräs ystäväni totesi, että olisi mahtavaa luoda jotain yhtä hienoa kuin monet muusikot. Olen samaa mieltä, mutta mielestäni kuitenkaan pelkästään musiikki ei luo siihen sitä paljon puhuttua hienoutta. Sen tekee tärkeät ihmiset, muistot, musiikki ja sopiva mielentila – kaikki yhdessä. Arvioin suurimman osan hyvistä biiseistä juuri sillä pohjalta, miltä ne livenä ovat tuntuneet. Minulle ei ole merkitystä sillä, onko jossakin biisissä kaksi vai miljoona eri riffiä, eikä sillä kuinka nopeaa tai hidasta mussiikki on. Pääasia on se fiilis joka kappaleesta välittyy.

Tästä johtuen en koe olevani genrerajoitteinen, vaan voin kuunnella sitä, mikä mielestäni hyvältä kuulostaa. Olen vain oppinut, mitkä genret minulle eniten sopii – mutta oon silti kuitenkin aina avoin uudelle. Jos ystäväni linkkaa jonkin biisin ja vaikka tiedän sen olevan bändiltä, josta en ole aiemminkaan pitänyt kuuntelen sen silti, josko tällä kertaa bändillä olisi minulle jotakin uutta tarjottavaa. Kenties kaverini on osannut lähestyä minua oikealla biisillä, eikä sillä mikä on Spotifyssä eniten soitettuna. Eräs ystäväni on juuri tämmöinen, enkä ymmärrä mistä hän ne biisit aina kiskasee, mutta yhä uudestaan ja uudestaan hän saa minut hämmentymään sillä, miten hänen linkittäminään biisit toimivat täyttä häkää, mutta aiemmin en ole bändistä millään muotoa piitannut. Tuota piirrettä hämmästelen ihmisissä aina uudestaan ja uudestaan ja toisinaan totean tuntevani itsekin toisen musiikkimaun niin tarkkaan, että osaan ehdottaa hänelle juuri sopivaa biisiä tietyltä bändiltä.

Musiikki on kuitenkin kaiken kaikkiaan vaan erilaisia ääniä peräkkäin, mutta kuinka sillä voi silti olla niin paljon voimaa? Sitä minä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, etten osaisi luopua musiikista elämässäni millään muotoa ja tästä johtuen kuuloaistini varmaan olisi yksi viimeisimmistä aisteista, jotka tahtoisin pitää itselläni jos joistakin täytyisi luopua. Kaikessa kokonaisuudessaan, pelkkinä mustetahroina paperilla musiikki merkitsee minulle aivan mielettömästi – se on yhtä tärkeää kuin ystäväni. Ilman kumpaakaan en voisi kuvitella eläväni.

Rakkaudesta musiikkiin – niin kai sanotaan.