Odin ga oss suttung sitt mjød, det magiske mjød, det daglige brød. / Mjød - Kvelertak

Jos vuoteni pitäisi kuvata vain biiseillä, olisi se melkoisen vaativa suoritus. Helpompaa on kuitenkin pohtia, mitä stereoistani on pauhannut milloinkin. Pelkän ihmisen puolelta löytyykin vuoden 2010 samanmoinen ja pitää kyllä todeta, että on lista muuttunut monella tapaa. Pyrin siis kokoamaan sellaiset biisit, jotka ovat tämän vuoden puolella kerryttäneet rutkasti soittoja minun korvissani. Rustailen tata Norjan maalla, joten pyydan anteeksi, etten jaksa jokaista ä-kirjainta erikseen laiteilla oikeanlaiseksi, ö-kirjaimet puolestaan korvaan norjan vastaavalla ø-kirjaimella. Toivottavasti ei hirveasti vaikeuta lukemista..

Tammikuu
Forsaker - KatatoniaSain lopultakin riittavasti intoa tutustua tahan upeaan bandiin ja ostinkin joskus alku vuonna bandin uusimman levyn. Tama loytyy silta ja onkin minun lempibiiseja koko yhtyeelta. Toimii edelleen oikeaan mielentilaan! ;)



Helmikuu
Schneekönigin - BlutengelBlutengel jatkoi edellisen vuoden voittokulkuaan ja kyseinen biisi kolahti yha helmikuussakin, vaikka jo edellisen tallaisen postauksen loppupuolilla alkoi tamakin kappale esiintya.

Love Story - Taylor SwiftAinoaan kunnolla tuntemaani Taylorin kappaleeseen tutustuin jonkun leffan tiimoilta, jossa tama oli soundtrackina. Jos joku sattuu muistamaan missa leffassa tama on, nakatkaa minua silla tiedolla. Tama kolahti ja pyyhkiytyi pois maailmankartaltani yhta nopeaan tahtiin. En varmaan ole edes maaliskuun jalkeen tata kertaakaan kuullut. Muahha.

Satu Peikoista - KotiteollisuusTata kappaletta puolestani olen kylla rallatellut pitkin vuotta erinaisissa yhteyksissa. Satu peikoista on Kotiteollisuuden tuotannon parhaimpia biiseja jo ihan sanoitustensakin takia. Jos nyt olisin kotona, parin klikkauksen jalkeen muuten soisi kyseinen biisi!



Maaliskuu
Token of Time - EnsiferumEnsimmainen Ensiferum-show:ni paattyi tahan biisiin ja sita tulikin jumitettua maaliskuussa ihan kunnolla. "Token of Time is trusted in the hands of the chosen ones..." ja sita rataa.




Huhtikuu

Mökkitie - Arttu WiskariJoskus viime vuonna tullut Arttu Wiskarin Møkkitie -ralllatuksesta valtyin silloin melko hyvin, mutta alkukevaasta tulikin tata ihan urakalla jumitettua. Kappaleessa on ihanat sanat, mutta siihenpa se ihanuus sitten jaakin..

Needled 24/7 - Childen of BodomBodomin keikan jalkimainingeissa mieleen tullee eraskin tapahtuma, jolloin rallattalimme Niinan kanssa tata Citymarketin limppariosastolla ihan kunnolla, jolloin muutamien tyyppien paat kaantyivat silkasta kummastuksesta.. No mitapa muutakaan sita ollaan ku needled 24/7?
Mjød - KvelertakKeikkojen jalkimaininkien linja jatkuu, talla kertaa kyseessa kuitenkin sattuu olemaan eri bandi kuin minka keikasta puhutaan.. Oulun videoidun Sonatakekkereiden jalkeen suunnattiin tuttuun tapaan Jainalle yøksi. Siella sitten nama ystavanituttavani tutustuttivat minut Kvelertakiin, jonka levya tanaan muuten kaupassa hiplasin etta repikeepa siita!

"Odin ga oss
Suttung sitt mjød
Det magiske mjød
Det daglige brød"

Olipa siina sitten muuten yhistetty hienosti tama pv ja historia, koska kaytiin pyørahtamassa tanaan Vårt Daglige brødin edessa, koska there used to be a cd store, called Helvete.. Asiaan liittyen, norja on yllattavan helppoa ymmartaa kirjotettuna, mutta puhuttuna yhta hepreaa!
Mary-Lou - Sonata ArcticaAkustinen versio tasta on aivan kasittamattoman loistava. Oulun keikalla aivan tuntematon biisi iski taman neidin paakoppaan semmosella voimakkuudella, ettei ihan asken moista ole koettu. Edelleen erittain toimiva kappale, erityisesti akustisena.



Toukokuu

 Mermaid - AmorphisYhtyeen uusimman hengentuotoksen tullessa ulos eras kaverini innostui itse kuuntelemaan tata biisia. Koska tiedan kyseisen tyypin omaavan useimmiten erittain loistavan musiikkimaun eksyin itsekin youtubeen lisattyyn biisiin ja innostuin. Tamahan toimii. Vallan mainiosti jos nain saa sanoa. Kappale on The Beginning of Timesin parhaimpia yhakin.

Hei tie - Maija VilkkumaaKesaa odotellessa oli hyvaa aikaa tutustua vanhempiin kesarallatuksiin ja tama soikin ystavani Susannan yllatyssynttareilla siihen malliin, etta oli tainnut soittolistantekija tykastya kyseiseen kappaleeseen jo aiemmin.. Ai kukako sen soittolistan teki? Allekirjoittanut toki.

Nelisilmä - Jare&VilleGalle
 Kavastiin myos luokkamme kanssa viimeisella luokkaretkella ja muutaman luokkalaiseni soittoaani porautui kylla selkapiihin sen verran tehokkaasti, etta taman voi oikeasti jo laittaa taman kuun sound track -listalle..



Kesäkuu

Ferrum Aeternum - Ensiferum
Taman vuoden paras instrumentaalikappaleløytø løytyykin tasta kohtaa listaa. Mieleton introbiisi, melkeinpa kuulisin taman joka kerta tasta eteenpain Ensiferumin introna! En ole koskaan ollut erityisen instrumentaalibiisien rakastaja, mutta tama on kylla poikkeus. Llloistava biisi, sopivan mittainen ja ennen kaikkea ne soittimet!

Lepositeet - Turmion Katilot
Matkalla Myøtatuulirockiin pauhasi meikalaisen napeista jotakin erityisen loistavvaa, tunnelmaan virittavaa musaa. Tsek out jossei ole tuttu biisi, on nimittain varmaan yhtyeen paras!

Kähinää Krouvissa - Rytmihairiø
"Seitseman kuolemansyntia..." Eipa ole sen enempaa lisattavaa. Asiaan osalliset varmaankin tietavat. Sen verran voisi valaista, etta joku taisi kuulla lyriikat HIEMAN vaarin.

Leave me Alone - Pain
Kesatoiden teemabiisi! On kuulkaas melkoisen muikeaa raahautua ympari aukkua hirmuisen istutuskoneen ja taimikasan kanssa. Onneksi elama ei aina ole niin kurjaa, kun Painin uusin levy pauhaa kuulokkeista melkoisella volumella!



Heinäkuu

Cloud Connected - In Flames
In Flamesin loytaminen tapahtui heinakuun alussa, eraan lyhytaikaisen tuttavuuteni takia. Ei kolahda enaa oikeastaan, mutta heinakuussa tapahtui kylla kummia juttuja, kun tata ainakin 50 kertaa kuunteli eraalla leirilla, rupesi nimittain toimivaan. What?

Losing You - Dead By AprilSamaa sarjaa kuin edellinen. Ei kolahda nyt, homopoppia nauroin taman jo silloinkin olevan. Ja sitahan se on. Ainakin alku. Anteeksi.

Grottans Barn - Finntroll
Asiallisempaa matskua løytyykin taman nimikkeen alta. Itseasiassa lentokoneessa tanne tullessa kuuntelin viimeksi tata ja fiilistelin bandin luomaa mahtavaa tunnelmaa. Olisipa pitanyt nahda nama Myøtatuulirockissa, mutta faktahan oli se, etta selvittiin Kamppiinkin kyseisena lauantaipaivana vasta 18 illalla, kun oltiin saatu pahimmat pøhnat ja niskakivut hoidettua alta pois..

Ahmat Tulevat - Happoradio
Kuun loppuun sijoittuva Happoradion Qstockin keikka avasi ovet mulle erikoiseen maailmaan. Joskus sopivaan fiilikseen tama kyseinen viisu uppoaa edelleen. Musta taa on ainakin parempaa kun peruspoppi, sano muut mita sano.



Elokuu

Gone with the Sin - H.I.M.
Sudenjoiku - Korpiklaani
Molemmat yllaolevista liittyvat eraaseen iltaan, jota en nykyaan enaa miellellani muistele. Silti ne kuuluvat elokuulle joten onhan ne tahan laitettava.

Silkkii - JukkapoikaQstockin lauantaipaiva. Sopiva nousu. Pari kivaa tyyppia vieressa. Aurinko paistaa. Voiko muuta oikeasti toivoa? Nautin kylla siina vaiheessa ihan taysilla viela. Voi etta. Parasta.

 Valapatto - MokomaTama kappale sisaltaa pahimman vitutukseni ikina. Sita varten tama lieneekin tehty, etta on jotakin kuunneltavaa kun oikeasti vitutus vain pursuu ja pursuu. Hyva biisi, ei silla!

Her Last 5 Minutes - Sentenced
Tarvitseeko tata sitten puolestaan selittaa? Tama liittyy loppukuun paskaan oloon, mutta toisaalta myos aiempien vuosien tapahtumiin ja nain ollen biisi ei kuitenkaan tuo mulle mieleen vain paskoja muistoja.



Syyskuu
 Ja Genau - Megaherz
Tata yhtyetta en ole erityisemmin taaskaan kuunnellut. Tutustuin kiertoteitse juuri tahan kappaleeseen, jonka sanat ovat vahintaankin mielenkiintoiset. Huhhuh?

 Sampo - Amorphis
 Seinajoella kavin katsastamassa Amorphiksen toisen keikkani tana vuonna ja muistelen edelleen lampimasti kuinka vieressani seisseen pitkatukan kanssa tata hoilotimme yhteen aaneen. Terkkuja vaan sulle, jos joskus tata lukemaan paadyt!

Häävalssi - Stella
 Pianobiisi kolahti ensin Stellan esittamana. Aika pian kuitenkin innostuin itsekin tata pimputtelemaan ja nykyaan oikeastaan aina aloittelen soittosessioni talla biisilla. Toimii!


Lokakuu

Wish You Were Here - Avril LavigneVollotivolloti sanon mina. Tama liittyi muka kovastikin eraaseen jatkaan meidan koulusta.

Ystävä - Disease of the NationSe fiilis, kun hyvien ystavien kanssa rinnatusten tata laulat ja saat Migen pyørittelemaan paata. Muahhahha.

Dust Devils and Cosmic Storms - MyGRAINKeskikesan tuttavuus MyGRAIN jytisi loistavasti Teatrialla. Jainan kanssa tanssahdeltiin erasta laulajaa matkien tata biisia viela vaikka kuinka kauan jalkikateenkin. Teatrian keikka oli aivan taydellisyytta hipova meininkinsa osalta, eika ainakaan tassa biisissa se huonoimmillaan ollut! "SPINNING AROUUUND MAAI HEEED!"

Sinklars Visa - TyrIlman heittomerkkia nappaimiston takia. Raah. Eka biisi joka bandilta kolahti toimi myøs keikalla vallan loistavasti, jattaen muut biisit varjoonsa. Keikka ei kylla erityisen loistava ollut, mutta tama biisi kompensoi sita vallan mainiosti.




Marraskuu

Huuto - Moonsorrow
Yksi sana: mahtavuutta.

Nothing - Norther
Uudelleen innostumiseni Northeriin lahti liikkelle taman biisin osalta. Kovasti kuulema ystavani Miia oli tata minulle jossain vaiheessa kaupitellut, mutta pitihan se itse paasta loytamaan.. ;) Toimii muuten erittain lujaa edelleen!

Über den Horizon - BlutengelTamankin kappaleen kohdalla edellinen tarina on paikallaan, tyypin nimi vain muutettaisiin Oonaksi. Kevaalla 2011 kuunneltiin saksantunneilla levyraadissa hyvia biisuja, tamankin piti olla yksi niista. Eipa ollut, vaan Reich Mir die Hand, jonka video onkin sitten ihan jotakin muuta kuin koululuokkaan sopivaa, ihan vain minun ehdotuksesta. Puolustellaan sen verran, etta en ollut videota koskaan aiemmin katsonut. Tassa biisissa on tuttuun tapaan minua miellyttavat sanat ja myos industrialin muotoon puettu kappale jumittuu helposti paakoppaan soimaan, meh likes!
Turn Loose the Mermaids - Nightwish
Tata olenkin jo hehkuttanut. Loistavaa uutta Nightwishia, kiitos vuoden parhaasta levysta muuten.. ;)


Joulukuu

You Would Have Loved This - Tarja
Tan vuoden joululaululøytø. = <3.
Omen - Norther
Vuoden loppu alkaakin jo haamøttaa, viela loistavaakin loistavempi Northerin rakkaushømppa.

Jeg Feller - Burzum
Viimeiseksi laitetaankin monet yllattava ratkaisu. Tata ma olen vuoden viimeiset paivat huudattanut mp3:stani lentokoneessa ja paikan paalla taalla Norjassa. Kotia lahden sunnuntaina, joten eikohan viela siihen asti huudateta ihan kunnolla.

Toivottavasti taa oli ihan kivaa luettavaa, vaikka mua itseani hairitsee valtavasti tiettyjen kirjainten puuttuminen. Sain kuitenkin tehtya taman viela tan vuoden puolella, mika on kylla positiivista. Nahkaamme siis ensi vuonna,

Godt Nytt År!

Luukku 24

Hyvää jouluaattoa rakkaat lukijani!

Muusta kalenterista poiketen, tänään saatte sitten joululaulua kehiin. Pitkään pohdin mikä joululaulu mulle niistä kaikista se rakkain on, mutten osannut päättää. Jokainen näistä on minulle erittäin tärkeä ja kuuluu jouluuni ihan samalla tavalla kuin Lumiukko, Joulurauhan julistus, kynttilät tai jouluruokakin. Nyt hiljenen tässä muutaman päivän ajaksi, kunnes lähden Norjaan 27. päivä, joten voi olla että asiaan palaillaan vasta ensi vuoden puolella.

Viettäkää kynttilöiden ja läheisten ihmisten täyteinen loma puhumattakaan jouluruoista ja lahjoista. Kuten ryhmänohjaajamme sanoi, ottakaa lomasta ihan kaikki irti ja rentoutukaa kunnolla, niin minä ainakin aion tehdä!

Luukku 23

Huomenna sitten itsekukin availee varmasti pakettejaan ja köllöttelee täyden massunsa vieressä. Tänään haluankin siis fiilistellä biisiä, joka on kuluneen puolen vuoden aikana vaikuttanut minuun enemmän kuin moni arvaakaan. Mulla ei oikeasti ole edes sanoja kuvata tätä kappaletta, niin loistava tämä on. Pitkätukkainen, paidaton hevarimies keskellä circle-pittiä tulkitsemassa tätä koko sydämestään kaatosateessa, sitä näkyä ei oikeasti hevillä unohdeta. Eikä ainakaan sillä..

Nokkahuilut sun muut erikoisemmat huilut ja soittimet on aivan puhdasta rakkautta, puhumattakaan lauluista ja biisin pituuskin hipoo täydellisyyttä. Ergh. Tässä on vaan sitä jotakin.

Mutta oikeasti, tämä oli livenä niin fantastinen ettei ole edes sanoja. Siitä lähtien tätä on tullut huudatettua kylmien väreiden kera kerran jos toisenkin, mutta myös erinäisiä juttuja on tapahtunut tämän biisin soidessa. Mä vaan rakastan tätä, tää on oikeasti kaikkien aikojen kaikkien bändien top 3:sessa ehdottomasti. Turhapa tätä on enää ihkuttaa, kuunnelkaa ja kertokaa kommentit kolahtiko vai ei!



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see"

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There s a storm in his heart
And the fire burns his soul
But the wanderers part is to ride alone"

Luukku 22

Pari yötä jouluuuuuuuun! Tänään jatketaan Sakara-linjalla ja tällä kertaa Mokoman muodossa. En oikein ollut päässyt tähän sisälle ennen viime vuoden Sakara Touria, mutta Seinäjoella tämä iski kyllä semmoisella voimakkuudella meikäläisen otsalohkoon että oksat pois. Ehkä en edes runoile tämän enempää, vaan nautitaan loistavasta musiikista. Annala on myös yksi Suomen parhaimmista sanoittajista, sillä tykkään hulluna tämmöisistä runollisista ja ns 'piiloviestejä' sisältävistä biiseistä. Näiden syvintä tarkoitusta on niin mukavaa aina pohtia!



"Tässä synkässä maassa, jossa aurinko loistaa, jos saa pilviltä luvan,
on helppo minänsä varjoon kadottaa.
On meidän itse soihtumme kannettava, päreet vuoltava, lyhdyt sytytettävä,
ei saa luottaa päivään vaihtuvaan, aurinkoon nousevaan"

My love will be in you. / Nightwish - Ghost Love Score

Unohdin edellisestä postauksesta ihan totaallisesti reissun musiikkipuolen ostokset. Ei sillä, että niitä erityisen runsaasti olisi ollut, mutta sitäkin arvokkaampia minulle..

Kirpputorilta bongasin kamalan kasan Nightwishin sinkkuja, LP:tä sun muita. Ikävä kyllä myyjä tosiaankin tiesi tavaroiden arvon ja pyysikin sinkuista lähinnä 8e ->. Jostakin käsittämättömästä syystä Bless the Child kuitenkin oli kolme euroa ja se lähtikin aivan muitta mutkitta mukaan. Myös Sleeping Sunia ja Ever Dreamia hyväilin pitkään, mutta jätin kuitenkin sinne sillä reissu oli vielä ihan alussa. Eiköhän joskus siunaannu toinen tämmöinen tilanne. Jos jotakuta kiinnostaa nuo NW:n sinkut, joita tosiaan piisasi, kyse on Kuopion Citypörssin kassojen viereisistä pöydistä..

Samasta pöydästä ostin myös vajaalla parilla eurolla Northerin Unleast Hellin, sekä samaa bändiä myös Levykauppa Äxästä, josta VIHDOINKIN bongasin Till Death Unites Usin. Tältä levyltä löytyvät kyllä Northerin parhaimmat biisit ja tämä onkin ensimmäinen levy, jota bändiltä enemmälti kuuntelin, kirjaston versiona tottakai! Soundi on sieltä kirpparilta myös, sillä pittäähän sitä lomalukemista aina toisinaan haalia.

Tästä nyt ei erityisen pitkää selitystä tullut, mutta pakko alkaa aika pian lukemaan tuota biologiaa ja lenkilläkin tänään ehtiä käväistä. Kertokaapa kuitenkin niitä postausehdotuksia!

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. / Sydämeeni Joulun Teen - JP Leppäluoto

Nyt kyllä melkein pääs käymään silleen, että oikeasti unohdin tehdä postauksen lauantaisesta Raskasta Joulua vedosta Mussiikkikeskukselle.. Eksyin luonnoksiin ja totesin siellä olevan muutamia muitakin postauksia kesken, joista ainakin yksi pitää vielä tälle vuodelle saada tehtyä. Tähän postaukseen täysin liittymättömänä lätkäisen kuvan ehkä maailman parhaimmista joulukortista, jonka pari päivää sitten sain. Tack Jainaa!

Jos totta puhutaan, nii mulla ei ole joulufiilistä, ei sitten yhtään, vaikka kuinka aina koulusta tullessani napsauttelen jouluvalot päälle ja kasailin sohvani nurkkaan tuttuun tapaan joululahjoja ja on kaiken maailman joulutähtiä sun muita joka puolella. Lukio tappaa joulufiiliksen, ku huomenna on vielä biologian koe ja sitten alkaa munkin joululoma siivouksen merkeissä. Palaillaan kuitenkin viikonloppuun ja erityisen loistavaan konserttielämykseen. Musta alkaa tuntua, että musta on tulossa vanha ku aina käyn jossain hemmetin konserttisaleissa. Eiköhän se kuitenkin loppuosiolla vuodesta korvata?

Lauantaina junailimme itsemme Tanjan kanssa Kuopioon lähinnä pohtimaan missäs sitä syötäisiin. Rahatkin jäivät sille reissulle, joten ei mitään normaalista poikkeavaa sekään. Musiikkikeskus oli todella tyylikäs rakennus, kenties hiukan ahdistavakin joka puolella olevien peilien tähden. Saliin mentiin yläkerrasta ja siellä jonkinnäköiset alkomahoolitarjoilutkin taisi olla? Eh?

Kierrettiin koko sali ja löydettiinkin omat paikat, the 1 ja the 2 laidasta varsin nopeasti. Siinä sitten rupateltiin ja moikkailtiin tuttuja ja keikan alkua odoteltiin. Me käymme joulun viettohon muuten kävi alkuun erityisen hyvin, sopivan railakas! Joululaulun tiesin kuulevani, mutta en kolmantena? JP:n ensimmäinen biisi, joten tulkinnasta jäi puuttumaan jonkin verran, vähän myöhäisempään settiin tämä nii meikäkin tykkäilee.



Kaiken kaikkiaan keikalla kuultiin niin vakiokamaa, ettei liene yllätys että Sylvia, Sydämeeni joulun teen, En etsi valtaa loistoa, Tonttu, Pieni rumpali, Oi jouluyö, Valkea joulu, Heinillä härkien, Nissepolkka, Varpunen, Petteri, Ilouutinen, Ave Maria ja Ensimmäinen joulu kuultiin. Sitten settiin oli otettu myös pari uutta biisiä; Tulkoon joulu ja Jouluksi kotiin.




Erityisesti muhun kolahti Pieni rumpali, josta en ole koskaan välittänyt. Olipa kuitenkin sen verran kovantasoinen sekoitelma Aholaa, Leppäluotoa, Salmelaa ja Hietalaa että tämmönen biisinvihaajakin saatiin käännytettyä melkein tykkäämään, mutta vain melkein. ;) No ei, paras veto keikalta, pakko myöntää. Tulkoon joulu oli myös ihana kuulla, sillä se onkin yksi omista lempijoululauluistani. Vanhoista myös Nisse toimi JP:n vetämänä kuten aina, puhumattakaan Marcon Ensimmäisestä joulusta, joka lopetti setin varsinaisen osuuden.



Täytyy kyllä kuitenkin kiitellä Marcon Jouluksi kotiin tulkintaa, joka oli semmoinen että meinasi melkein tippa linssiin tulla. Se herra kyllä osaa tulkita! Ilouutisessa, Nissessä ja Petterissä oli ainakin varsin mukavat yhteislaulelot seisaaltaan yleisössä, mutta Varpusen laulattaminen jäi vaisuksi.. Mikä ihmisillä on ettei edes toisella kerralla voi sitä laulaa mukana, promillet puuttuu? Lähinnä kuulee vain oman, nuotin vierestä menevän laulun, joka ei sinällään ole erityisen kivaa kuunneltavaa.



Kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja muusikot keikan jälkeen melkoisen sekaisin. "Aivan helvetin loistavaa" kuului monenkin suusta ja eräillä ei ollut edes sanoja kuvailla keikkaa. Nappisuoritus siis! Kunhan ensin saatiin muusikot rupatettua kävästiin myös vaihtamassa pari sanaa Marcon ja Tommin kanssa ja päädyttiin sitten vielä kuvaankin? Noh, onhan tuosta edellisestä varmaan pari vuotta aikaakin.

Oli kyllä sen verran mahtava keikka, että seuraavalle onkin tiedossa melkoisen kova paikka olla parempi. Ehkäpä vuodessa taas aika kultaa muistot ja on taas mukava lähteä tutun porukan leadaamalle keikalle. Tästä reissusta kuitenkin kiitos kuuluu Tanjalle ja hänen äidilleen, muusikoille ja arvon laulajillemme.

Muutenkin haluan kiitellä ihmisiä, jotka mun kanssa on keikoilla kierrelly ja minun vittuuntumisia kuunnellu ja tottakai teitä, jotka luette blogia. Teette tästä hommasta vaan niin paljon kivempaa, kommentoikaahan ahkerasti, että saan hyviä tekosyitä skipata koulujuttuja. Postausehdotuksia olisi myös kiva saada, koska alkaa omat ideat olla melkoisen loppu muutenkuin vain musiikki/bändiesittelypostausten tekemiseen..

Mitä kiinnostaisi nähdä, videopostauksia, levyarvosteluita, mun levyhyllyä?

Rustailkaahan tuohon alemmaksi!

Luukku 21

Jottei tämä joulukalenteri mene ihan muisteluiksi, nakataan tähän tämän vuoden yhden parhaimmista levyistä julkaisseen Moonsorrowin erityisen iloinen rallatus nimeltä Huuto. Tajutonta, aivan loistavaaloistavaaloistavaa. Moonsorrow kolahti vasta toisella livekerralla, vaikka sielläkin tuntemattomat biisit koituivat kohtalokseni. Tämä kuitenkin on aivan käsittämömän upea viisu, sillä vaikka biisistä löytyy raskautta vaikka muille jakaa on myös melodinen puoli mukana. Kehotan ottamaan hiukan omaa aikaa ja laittamaan kappaleen soimaan ja syventyä vain kuuntelemaan eri vivahteita, joita biisistä löytyy. Huhhuh.



"Olemme esittäneet roolimme
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii menetetty toivo
Kuule tuomittujen huuto
Valo paljastaa veriroiskeet lumessa
Teoistamme heijastuu matkamme määränpää
Ei elo kohtaa kuolemaa
Kärsimyksen voi lopettaa"

Luukku 20

Tällä kertaa löytyy biisi, jonka itse survoisin historiassani 2007 vuoden alkuun. Veljeni on ollut kovan luokan Zen Café- fani niin kauan kuin muistan ja siksipä tätä yhtyettä on tullut kuultua ihan pienestä pitäen. Yhdistän tähän musaan poikkeuksetta hänet ja siksi toisinaa non ihana vain kuunnella Caféa ja muistella vanhoja aikoja. Tämä biisi on yksi ehdottomista suosikeistani ja tätä on monessa eri yhteydessä tullut kuunneltua. Zen Cafén lyriikat on aivan loistavia ja lähes jokaisen biisin tarina on erityisen koskettava. Tässä. Niin. No. Kuunnelkaa. Lyriikat. Niin. Tiedätte.



"stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää"

Luukku 19

Samalla nostalgisella linjalla jatketaan, tällä kertaa monille, jotka löysivät minun kanssa yhteisiä muistoja edellisestä biisistä löytyy varmasti myös tuttu pala. Kyseessä on siis Suomen kärkimuusikoista kootun porukan erityisen loistava veto Lionel Richien Hellosta.

Haluan aina muistaa sen fiiliksen, mikä mulle tuli, kun tämän Satama Open Airissa livenä kuulin. Jarkolla on mahtava ääni, joka tietyissä biiseissä toimii. Tämän kasaripainotteinen koppodikoppodi-komppi yhdistettynä herran kiekaisuihin on sen verran toimivaa, että tätä on useammankin kerran tullut kuunneltua ja siksipä haluan tämän myös teille jakaa.



"And I wonder what you do
Are you somewhere feeling lonely or is someone loving you?
Tell me how to win your heart
For I haven't got a clue
But let me start by saying I love you"

Luukku 18

Voi voi, täältä paljastuu nyt kyllä semmonen klassikko tietyissä piireissä että puistattaa. Toisaalta, tämän kalenterin ideana oli myös vähän verestää omia muistojani kappaleiden olemassa olosta, joten mikäpä tähän paremmin sopisi kuin Helloweenin A Handful of Pain.. Tämä ajoittuu historiassani vuoden 2008 ja 2009 vaihteeseen, kun erään ystäväni kanssa kuultiin tässä laulettavan "Vili goes the wrong wayys..." - liittyen siis erääseen bändiin. Oikeastihan siinä lauletaan "We go the wrong ways". Kaikestahan voi vääntää ihan mitä vaan haluaa.

Biisinä tämä on ihan toimiva ja yllättävää että edelleen kolahtaa, sillä mä en ole oikeestaan ikinä kokenut sitä kasarirock-vaihetta, joka monilla on. Ehkäpä tässäkin biisissä muistot tekevät tästä paremman, kuin muuten olisikaan.

"We're different colours, different nature
Both we weer like pupil and teacher
It's a puzzle with two pieces
Still not done 'cause one still misses"

Luukku17

Tänään täältä paljastuu pari painavaa sanaa. Tähän lauluun tutustuin viime syksynä luokanvalvojamme takia kunnolla ja lyriikoiden muodostama tarina aiheuttaa jokaisella kuuntelukerralla sellaiset kylmän väreet että huhhuh. Katsoin videota ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta yllätyin siitä, kuinka hyvä se oli. Kehotan muitakin tsekkailemaan.

" Forgive, sounds good
Forget, I'm not sure I could
They say time heals everything
But I'm still waiting "

Luukku 16

Joulun odotus on jo pitkälti yli puolivälin, mutta koska itse tänään teen matikan kokeen, täytyy saada vähän hyvää fiilistelymusiikkia peliin. Senpä takia tämän päiväisestä luukusta paljastuu vanhempaa Northeria. Itseasiassa, tämä on se biisi, jonka kautta kyseiseen bändiin tutustuin. Viime aikoina olen taas jumittanut tätä ihan olan takaa ja näinpä ollen myös tänään uppudun tähän maailmaan. Norther on kyllä valehtelematta yksi itselleni tärkemmistä yhtyeistä, vaikka sen kuunteleminen onkin hyvin kausittaista. Nauttikaahan!



"Since this is.. the last time
Lay your head down for the last night
Last time"

I am hearing voices which are making me scream, voices which are making me feel. / Escape - ASXX

Hienosti tässä skippailen tälle illalle suunniteltua laatuaikaa avaruus- ja normigeometrian parista, puhumattakaan korkeamman asteen epäyhtälöistä huudattamalla hyvvee mussiikkia. Tälle viikolle tuttuun tapaan jumitus alkaa Northerilla ja siitä sitten eksytään millon mihinkin suuntaan, useimmiten sen hetkisen laulajan siivittelemänä. Tällä kertaa eksyin kuuntelemaan nykyisen Norther-vokalisti Aleksi Sihvosen soolotuotantoa, joka kantaa nimeä ASXX, josta jo aiemmin vähän vinkkailin.

Kokoonpanossa ei ole Aleksin lisäksi muita, vaikka rumpali vaihteleekin biiseissä. Jos totta puhutaan, en olisi ikinä kuunnellut biisiäkään tätä, ellei eräs kaverini paukuttaisi rumpuja yhdessä niistä biiseistä. Tämä kyseinen biisi antaa meikälle melkoiset Pain-fibat, eikä useamman kuuntelukerran jälkeen ole edes niin kuraa kuin kuvittelin! En oikein osaa sisäistää tuota Aleksin oikeastaan koko puhdasta suoritusta, mutta kerta toisensa jälkeen kuunneltuna alkaa sekin toimia. Varsinki kertsistä uusin Painin albumi tullee kyllä tästä minulle mieleen, mikä ei sinällään ole huono asia. Tsekatkaa ja kertoilkaa mielipitteenne!

Luukku 15

Tänään päädymme fiilistelemään vähän vanhempaa tuotantoa, johon itse rakastuin ala-asteen puolella. Minulla on oma visioni näiden sanotusten takana olevista asioista ja siksi tämä onkin niin erityisen kappale. Jonsu tulkitsee kappaletta erittäin upeasti ja ehdotankin, että te, jotka ette Indicasta välitä, kuuntelette tämän lyriikoiden kera - josko se avautuisi tai edes oppisitte ymmärtämään miksi tämä joillekin iskee. En tykkää läheskään kaikesta Indican tuotannosta, mutta tässä on sitä jotakin.

"Häkki suljettiin
Me uskottiin
että sen suojaan
taakse rautalukon
onnen kätkeä voi"

Luukku 14

Nyt liikutaankin sitten sen verran syvissä vesissä, että täällä päässä kuvaruutua kylmät väreet ovat taatut. Yksi yövissyjen ehdottomista lemppareista, jota tuskin voisi edes hehkuttaa tarpeeksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan. Tässä mukana alkaa olla jo onnistuneet runokohdat ja lopun "Remember my child without innocence cross is only iron, hope is only an illusion and the ocean soul - nothing but a name" saa minulle aikaan järjettömän tunnevyöryn ja kylmien aaltojen sarjan. Holopainen on vain nero.

En haluaisi tätä kuulla livenä, sillä en halua sotkea Tarjan loistavaa tulkintaa Aneten kopioinnilla. Ei sillä, etteikö Anette olisi taitava laulaja, mutta Ghost Love Score tuli raiskattua videoiden perusteella melkoisen hyvin, joten toivon etten tätä livenä tule hänen vetämänään kuulemaan. Jotakin pilvilinnoja pitää saada olla!

Grasp for the thought of your everyday dying and live fast, these moments of lacking all trying. / Closing In - Norther

Tällä kertaa kirpputorin syövereistä löytyi jotakin sellaista, jota tällainen paatunut koululainen arvostelee kaikin rinnoin. Voi olla, että tämän levyn tiimoilta on jos jonkinmoisia etsintöjä pidetty ja nyt se koristaa hyllyäni vaivaisen - oikeasti vaivaisen kolmen euron hintaan. Kyseessä on avaamattomuuttaan nahkea kansilehti kera levyn, jota tuskin koskaan lienee kotelosta irroitetun. Toki tämän saisi parilla kympillä Äxästäkin, mutta aina joku toinen bändi on kiilannut edelle, mutta nyt oli jo aikakin!

Kuten joku saattoi jo ensimmäisestä kuvasta arvata, kyseessä on Sentencedin The Cold White Light, eli meikäläisen suosikkiplättyihin lukeutuva kiekko kyseiseltä yhtyeeltä. Tahdon hehkuttaa tätä lähinnä löydön takia, sillä erään vaatepinon alta löysin CD-telineen, jossa kaikki muu oli täyttä schaissea, mutta tämä. Huhhuh. Levyn kansitaiteet uppoavat meikäläiseen semmoisella vimmalla, että nyt on muuten aika fiilistellä yhtyeen hienoutta, kun luntakin maasta löytyy ja yhtyeen musalle sopiva fiilis sisältänikin.



Kovasti haluttaisi nähdä myös samaisen yhtyeen Buried Alive -dvd, jota itse en kuitenkaan omista. Eräs tuttuni sen kuitenkin omistaisi ja käynkin taistoa itseni kanssa, kehtaisinko pyytää saada nähdä sen. Tai sitten vain maltan odottaa hamaan tulevaisuuteen ja siihen, että lompakkooni ilmestyy jostain kumman syystä muutama ylimääräinen kymppi, jotka voin hyvään tarkoitukseen sijoittaa. Katellaan kuinka meikän käy!

Levystä mulla ei juurikaan ole sanottavaa, tai oikeastaan, olisi ihan liikaakin, mutta taidan nyt jättää tämän postauksen löydön hypettämiseen. Ehkä mun pitäisi muutenkin ryhdistäytyä täällä, sillä joulukalenteri on varmaan pidemmän päälle pelkästään aika puuduttavaa luettavaa. Kenties mä jotakin kivaa vielä teille runoilen eräästä uudemmasta tuttavuudesta, jota uudemman Northerin fanit varmasti diggailevat ja useat lienevätkin jo kyseisestä porukasta kuulleet. Koeviikko edessä, joten postauksia saattaa tipahdella säännöllisen epäsäännölliseen tahtiin tai sitten ei, we'll see.

Luukku 13

Tänään tunnelmoidaankin sitten eilisen rytinään nähden. Olen nähnyt Stratovariuksen kerran, Hellkatissa ja vaikka setissä oli paljon tuttuja biisejä, tämä oli livenä upea. Istuttiin hallin reunalla ja yleisön valaisi siniset valot. Siellä sitten monet viettivät herkkiä hetkiä ja itsekin muistan laulelleeni tätä aika horroksessa. Biisi tuo mieleen aina juuri tuon illan, vaikka vitutus järjestelyiden takia olikin ollut alkuillan sana oli tämän tullessa se jo hälvennyt ja tunnelmointi ihan laillista.

"I'm still there, everywhere, I'm the dust in the wind.
I'm the star in the northern sky.
I never stay anywhere, I'm the wind in the trees.
Would you wait for me forever?"

Luukku 12

Tädättäädää Tädättäädää! Nyt liikutaan semmosilla vesillä, että meitsi oikeasti diGGailee ihan Niinan riemuksi. On muuten kyseessä Stam1nan paras lätty, vaikka moni toista mieltä asiasta onkin. Tää seuraava biisi tykittää levyn käyntiin semmosella rytinällä että oksat pois. Olenpa yhden keikankin nähnyt tällä aloitettavan ja fiilis oli melko huikea. Pidemmittä puheitta, Ristiriita.



"Nyt nuket leikkaavat lankansa
Ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo"

Luukku 11

Tadaa! Brittien kauhumusan yksi pioneereista, Cradle of Filth paljastuu tän luukun sisältä. Hyvin jouluista eikö? Kyseessä on yhtyeen tuotannon makein biisi. Danin tulkinta on vain lllloistava ja lyriikatkin on ihan toimivaa kamaa. Oon aina tykännyt Danin lauluista, vaikka monet niitä inhoavatkin, sillä hänen äänensä pääsee tässä tosiaankin erottumaan edukseen.

"I pace, alone
In a place for the dead
Overcome by woe
And here, I've grown
So fond of dread
That I swear it's heaven"

Luukku 10

Tämän luukun takaa paljastuu bändi, jota en ole erityisemmin ikinä kuunnellut, muutamia biisejä vain. Veljeni kuitenkin tykkää SoaDista niin paljon, että on saanut minuunkin tartuettua muutamien biisien rallatuksia. Tämä on yksi niistä, Vicinity of Obscenityn ohella. Tässä on jotenkin kiva tempo ja Serjin laulut on erityisen kivat! Näitä me huudatetaan sitten, kun Nightwishin ja Kotiteollisuuden tuotanto on koluttu jommankumman mielestä riiittävän hyvin läpi. Hyväntuulista musaa!

Luukku 9

Tän päivän luukusta paljastuu yksi maailman hienoimmista biiseistä. Tän biisin sanoma ja video luovat yhdessä surullisen kauniin tarinan perheväkivallasta ja hyväksikäytöstä, enkä ole kertaakaan videon kera tätä biisiä kuunnellut, etteikö silmäkulmat olisi kostuneet. Sharonin ääni on loistava, jokaisessa Within Temptationin biisissä, mutta tämän biisin sanoma ja toteutus nostaa tämän ihan omaan ulottuvuuteensa. Ei tosiaan se hyväntuulisin ja iloisin video, mutta herättää minussa ainakin paljon ajatuksia, niinkuin varmasti on tarkoituskin. Itseeni videossa varmasti kolahtaa myös vanhaan aikaan sijoittuva toteutus, mahtavaa kerrassaan. Jos oikeasti haluatte nähdä musiikkivideon, jonka toteutuksessa on todellakin onnistuttu tsekatkaa alempana oleva video.

Luukku 8

Tunkkutunkkutunkkutunk!
Tänään tykitellään menemään kuopiolaisen 2 Times Terrorin tahtiin, jonka livemenoa todistin viime vuoden puolella Kuopiossa. Varsin toimivaa Kätilöiden sijaistoimintaa, etten sanoisi. Päivän biisinä on Equals One Sudden Death, johon rakastuin keikalla ihan kybällä. Siitä lähtien tulikin jumitettua tätä harva se aamu bussipysäkillä kylmässä täristen tätä ja fiilistelyä. Nyt, kun en biisiä muutamaan kuukauteen ollut kuunnellut ja lykkäsin yhtäkkiä soimaan, niin pakko sanoa ettei tämän iskuteho ole yhtään hiipunut, päinvastoin!

Luukku 7

Nyt on itsenäisyyspäivänvastaanotot sitten tuijoteltu ja arki jatkuu. Tänään fiilistellään muhoslaisen synkemmän metallin maisemissa. Jotkut saattoivatkin varmasti jo arvata, että kyse on Sentencedistä.

Voi, jos olisin tämän bändin joskus päässyt livenä näkemään.. Bändin ainutlaatuinen musiikki ja tunnelma kuitenkin elävät yhä ja siitä pääsee nauttimaan tämmöiset vähän nuoremmatkin kasvatit. Tämän biisin aikajana yltää vuoden 2010 kesään ja riparin jälkeiseen aikaan. Sieltä lähtien varsinkin syysiltoina tätä on tullut kuunneltua useammankin kerran ja videon katselun ohessa muutama kyynelkin on taidettu vuodattaa..

Luukku 6

Onneksi olkoon 94-vuotias Suomi! Tämän päivän fiilikseen sopii mielestäni Nightwishin Laplandin eka biisi, Erämaajärvi kuin nenä päähän. Tämän biisin ihana tunnelma, sanoitukset ja fiilis ovat aina sykähdyttäneet minua ihan omalla tavallaan. Biisin yksinkertaiset kitarariffit luovat biisiin täydellisen tunnelman, jota on turha lähteä millään lässytyksellä pilaamaan, joten:

Luukku 5

Tännään lähestyn teitä tämmösellä suomalaisella fiilistelykipaleella, jonka kuuntelun veljeni opetti minulle. Katsastin Kotiteollisuuden sen yhden ainoan kerran, jona heidät olen nähnyt Kuopiorockissa 2009. En kyllä pistäisi pahakseni, jos satuttaisiin ensi kesänä vaikkapa yhteisille festareille, vaikkakaan vain Kotiteollisuuden tähden en varmaan yli kymppiä lipuista missään tapauksessa maksaisi.

Tässä biisissä on kuitenkin sitä jotakin ja siitä kielinee jo se, että Kristiinan 18v synttäreillä bailasimme tämän tahtiin (toki itse esitettynä..) Jainan kanssa ja muut kyselivät minulta että miksi hitossa minä osaan tämän sanat, vaikken Kotiteollisuudesta muuten sytykkään. No en minä vaan tiiä! Jotakin sukuperintöä kenties.. ;) Tosiaan:

Paper is dead without words, ink idle without a poem, all the world dead without stories without love and disarming beauty. / Song of Myself - Nightwish

Päätin lähestyä teitä vlogilla tällä kertaa, enjoy! Pakko vähän puolustella pulsulookia videolla muutaman tunnin yöunilla ja paskaisilla hiuksilla. Haluan myös korostaa että nämä on vaan mun mielipiteitä, enkä pakota enkä edes pyydä ketään olemaan samaa mieltä kanssani, sitä paitsi olisi kiva kuulla teijjän muiden mielipiteitä niin Nightwishistä kuin uudesta levystäkin, sana on täysin vapaa tuolla kommenttiboksissa.



Pahoittelen tuosta musiikista, joka hukuttaa välillä puheeni alleen, tullu tuossa tilanteessa mieleen. Pöh.

Luukku 4

´

Tadaa! Luukun takaa löytyy Amoralia ja vanhaa tuotantoa. Yhtyeen lempibiisini, Showdown on kiilunut last fm:n soitetuimmissa biiseissäni parin vuoden ajan ja ihan oikeudella. Tässä on vain yhdistetty biisiin ne oleelliset asiat. Örinä - tilulilu-kitarat - sopiva rumpukomppi -kombinaatio pelastaa päivän kun päivän.

Amoraliin tutustuin vasta laulajanvaihdoksen yhteydessä, mutta muutamien ensi kuukausien aikaan tuli harvinaisen selväksi, että vanha tuotanto on sittenkin se minulle paremmin toimiva osuus. Erityisesti Reptile Ride -levyn biisit iskevät, mutta Decrowning, jolta tämäkin biisin tynkä löytyy kiilaa kovana kakkosena.

Erityisesti Amoralin vanhan tuotannon kitarasoolot ovat mieleeni, vaikken yleensä soolojen ystävä olekaan. Tähän luukkuun pohdin myös Mutea, mutta päädyin tähän sen ylivoimaisuuden takia. Saattoi olla, että livenä tämä biisi aiheutti aika sekoamisreaktion. Muistan moshanneeni kilpaa jonkun mustatukkaisen jätkän kanssa keskellä nurmikenttää, jolla olleen lavan edessä oli ehkä rivi populaa. Muahhaha. Ei kyllä silti millään tavalla laimenna muistoa, vittu mosh vittu mosh!

Kirkkoon yllättäen poikkesin, sitä hämmästelin itsekkin. Oli joulu taaskin tuloillaan, se kai sai kirkkoon astumaan. / Kuin Henkäys Ikuisuutta - Tarja

Mä oon edelleen ihan sekaisin. Eilen oli se Tarjan visiitti Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkkoon ja oli kyllä upea konserttielämys. Pääsen kerrankin käyttämään tuota sannaa sen oikeassa merkityksessä! Tarja oli aivan ihana ihminen, vaikka jotenkin joidenkin median edustajien jutuista mun mielikuva oli muotoutunut ihan muuksi. Pidemmittä puheitta:

Kirkolle menimme noin puolisen tuntia ennen ovien aukaisua. Yllättävän nopeasti porukkaa sinne rupesi kertymään ja päästiinkin sitten melko nopeasti sisälle. En ymmärrä mitä varten edestä oli varattu n. 7-9 riviä penkkejä MOLEMMIN puolin, sillä mulle jäi vähän epäselväksi kenelle ne oli varattu..



Monet jälkeenpäin tulleet istuutuivat meidän eteen "Hei sehän on varattu" "Niin no tämä nyt on minulle varattu". Toki kirkko oli täysi, mutta mulla ainakin kiehahti melkoisen kovasti tuollaisten kommenttien saattelemana, varsinkin kun tiesi ettei konsertti luultavastikkaan niin paljoa heille merkannut kuin minulle. Toki ei voi arvottaa itseään muiden yläpuolelle, mutta edessä olevat varatut penkit tosiaan aiheuttivat hämmennystä, kun kukaan ei oikein tiennyt kenelle ne olivat.



Konsertti alkoi kuitenkin lopulta ja jos miksaus olisi ollut yhtään kovemmalla, olisi tunnelma ollut aivan ihana. Tarjan hypätessä lavalle tuli heti mieleen se, että tuota samaa naista olen tuijjotellut kerran jos toisenkin erinäisiltä DVD:iltä ja fiilis oli oikeasti huikea. Varpunen jouluaamuna ja Walking in the Air, silkkaa rakkautta. Tarjan loistava tulkinta Varpusesta pieksi kyllä todella monet muut vedot mennen tullen puhumattakaaan Walking in the Airista, jolloin kylmät väreet kulkivat kauttaaltaan ympäri kehoa. Loistavaa tulkintaa sanon minä! Muitakin biisejä toki tuli, mutta pitäisikö ne kyetä muistamaan...



Konsertin lopettanut Heinillä härkien oli myöskin loistava veto, eivätkä soittajaheebot kyllä ainakaan ilman huomiota jääneet koko keikalla. Upeita sovituksia puhumattakaan herrojen improvisioinneista, jotka selvästi Tarjallekin olivat aina yhtä uusia, kun myöhemmin keskusteltiin. "Pojat on vaan niin taitavia. Tottakai meillä on kaavat minkä pohjalta mennään, mutta sitten ne aina improvisoi ja se on mun mielestä jo yleisön kunnioitusta - on paljon mukavampaa kuunnella sellaista kuin täysin kaavan mukaan etenevää, ja onhan se itsellekin aina yllätys"



Toinen positiviinen yllätys oli se, ettei keikalla saanut kuvata kuin viimeisen biisin aikana. En tiedä kuinka yleinen käytäntö tällaisissa se on, mutta minusta ainakin ohje oli yksi oleellisimmista ikinä. Miksaus oli tosiaan niin pienellä, vaikka välillä volumea onnistuneesti korotettiinkin ja luotiin massiivisuutta, niin varsinkin järjestelmäkameroiden salamoiden ja jo kuvausäänienkin räpse oli todella häiritsevää. Myös iki-ihanan Walking in the Airin aikana. -.-''

Tarjaa olikin odottelemassa iso porukka konsertin jälkeen, mutta jättäydyttiin suosiolla viimeiseksi. Rupaltiin hänen kanssaan tovi jos toinenkin ja oikeasti minun käsitys hänestä muuttui aivan toiseksi. Taisin myös siinä huumassa halailla häntä kolmeen kertaan ja saada hänet heittämään läppää minusta kavereideni kanssa? WTF. Joka tapauksessa, kirkosta kun lähdettiin eivät polvet meinanneet kantaa ja tärinä oli aivan käsittämätöntä. En usko, että kukaan muu artisti voi tuollaista oloa saada ylle. Huhhuh! Yllättävän ihmiseltä kuitenkin kuvassa näytän:



Pyysin Tarjaa myös rustailemaan aiemmin piirtämään kuvaani nimikirjoituksen, vaikken todellakaan tätä ylleensä harrasta - ainakaan sillä tavoin, että sitä ylpeänä voisin hehkuttaa. Se, että Tarja kehui kuvaa melkoisesti ja halusi sitten vielä omistella sen, ei minua haitannut ollenkaan.

Se oli sellainen perjantai-ilta se, enkä ottaisi pahitteeksi vaikka tästä tulisi joka jouluinen tapa.
Upeita vetoja, upea nainen ja mahtava fiilis. Kiitos!

Luukku 3

Tämän päivän luukun takaa ilmestyy saksalaista tuotantoa, Blutengelin Irgendwann. Minut tuntevat varmasti tietävät minun lukeneen saksaa yläasteelta asti ja vaikken erityisen hyvin kieltä puhukkaan, nautin kuitenkin mielettömästi saksankielisestä musiikista. Tässä on ensimmäinen bändi joka kolahti, jo tuttuun tapaan reilu vuosi sitten. Henkilö A tutustutti minut tähän bändiin ja vaikka välillämme kaikkea paskaa sen jälkeen tapahtuikin, ei se ole päässyt pilaamaan tän bändin musiikkia, vaikka toisinaan niin käykin.

Irgendwann on erityisen merkityksellinen biisi minulle siinä mielessä, että eräänä keskiviikkoiltana ennen seuraavan aamun saksantunteja jumitin saksankielistä musiikkia ja rupesin huvikseni kuuntelemaan ymmärränkö mitä lauletaan. Sitten kaivoin lyriikat netistä esille myös ja tuijjottelin tovin saksankielisiä sanoja. Palaset loksahtelivat aivoissani ja ymmärsin oikeastaan jokaisen lauseen tästä biisistä. Se fiilis oli aivan mieletön. AIVAN MIELETÖN. En osaa edes kuvailla.

Biisin sanomakin on hyvin minun tyylinen rakkaushömpötys.

"Was ist nur geschehen?
Warum kann ich dich
Nur noch in meinen Träumen sehen?
Ohne Abschied gingst du fort...
Bist du jetzt an einem besseren Ort?
...Ohne mich..."

"Wird die Zeit langsam vergehen?
Werden wir uns wiederseh'n?
Wenn nicht morgen, wenn nicht hier..
Irgendwann bist du bei mir."

Tyhjentävää. Käyttäkää translatoria, jollette saksaa ymmärrä ja kiinnostaa, en halua tähän vieläkään translatoria sotkea, sorry dudes! :)

Luukku 2

Maijan Anna-Liisa pääsee toisen päivän luukuksi. Tähänkin biisiin tutustuin niin ikään noin vuosi sitten. Yläasteen luokanvalvojamme oli äidinkielenopettaja ja oikeasti yksi parhaista opettajista, joihin olen koskaan törmännyt. Terkkuja vaan Pävelle! Mutta tosiaan, taisi olla aiheena Suomen kirjallisuuden historia, kun opettajamme tämän meille kuuntelutti ja yritti saada avattua kirjallisuutta vähän toisella tavalla. En tiedä muista, mutta minulle kolahti!

Luin myös samassa Anna-Liisa -fiiliksessäni myös kyseisen Minna Canthin kirjankin, josta tämä kertoo. Oli muuten sellainen kirja, että kyyneliä sai pidättää useampaankin otteeseen. Tämän biisin ja kirjan sanoma yhdistyy mun päässä ihan omanlaatuiseksi tarinaksi, jolla on aivan oma miljöönsä.

Se, millaista lehtolapsen elämä 1800-luvulla olisi ollut, olisi ollut varmasti todella kamalaa, enkä halua ottaa kantaa oliko Anna-Liisan lapsensa tappaminen oikein vai väärin, mutta tämä biisi jaksaa silti aina sykähdyttää. Kuunnelkaa lyriikoita ja miettikää mihin suuntaan maailma on menossa, kyllä muuten toimii! Maijan ääni pääsee tässä erityisen hyvin esille, nautin kyllä joka sekunnista.

"Ne sano voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen. Aina kun ne sano voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen sä muistit sen aamun niin hauras ja viilee ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä ja käärö hiljainen."
Eipä ole juuri lisättävää.

Luukku 1

Ajatukset joulupostauksien suhteen kerkesivät tässä välillä jo muuttua ja näin ollen aion viihdyttää teitä ainakin yhdellä postauksella per päivä jouluun asti joulukalenterin muodossa.

Aion toteuttaa tämän sillä tavalla, että laittelen tähän minulle rakkaita ja tärkeitä biisejä - en kuitenkaan tärkeysjärjetyksessä - joita sitten esittelen ja hiukan availen, kenties kertoilen jotakin taustatarinaa niiden takaa tai keikoista, jos bändin olen nähnyt. Toivottavasti tämä nyt ei ole ihan pöhkö idea, mutta pidemmittä puheitta tämän päivän luukkuun.

Kamelotin Love you to Death soi erityisesti vuosi sitten minun stereoistani melkoisen useasti ja jos faktoja itsestäni paljastan, niin olin silloin 15v. Biisin lyrikathan alkavat "When they met, she was fifteen. Like a black rose bloomin' wild.." Sinällään en osannut lyriikoihin samaistua (onneksi), mutta silti tämä biisi sai kyyneleet silmään useammankin kerran kuin vain yhdesti. Biisin video on erittäin onnistunut, sillä minuun uppoaa tämmöiset 'tarinalliset' videot paljon paremmin kuin soittovideot yleensä.

Biisi on sopivan 'iso' täyttääkseen videon kriteerit ja toisinpäin ja siksi tämä onkin yksi lempivideoitani. Tosin, aivan se ykkönen on vielä tulossa, mutta tämä on kyllä silti erittäin tyylikäs ja upea video.

Kamelotin tuotantoon en ole muutamaa hullua biisiä enemmän tutustunut, mutta tämä kyllä antaisi aihetta siihen. Toisaalta vähän turhan kevyttä saattaisi monen päivän mielentilaan olla, mutta oikeassa mielentilassa niin aijaijai!