perjantai 1. huhtikuuta 2011

Someone have to stand against evil why it should not to be me? / Why Not Me - Within Temptation

Kerkesin jo unohtaa, että olin tilannut uusimman Within Temptationin Perstechniquen ohella ja se odotti toimitusta. Yllättäen bongasin Krisseltä Facebookista levy/dvd/kangaskassi -paketin. Otin yhteyttä Äxään ja vaikka maksoin postaukseni tiistai-iltana noin klo 19 ja levyn lisäksi napotti myös kangaskassi postilaatikossa seuraavana päivänä? Voi kerrankin olla ylpeä, melkoisen ripeää toimintaa!

Asiaan. Levy oli ihan toimiva kokonaisuudessaan. En oikeastaan yllättynyt, en positiivisesti enkä negatiivisesti. Tää levy ei herätä mussa oikeastaa minkäänlaisia tunteita. Toinen (ensimmäinen oikea raita. Raita nro 1 on muutaman kymmenen sekunnin pituinen) raita  Shot in the Dark on yksi levyn parhaimpia. Ainakin jää junnaamaan päähän aika hyvin, seuraavaa litaniaa on kyllä tullut rallateltua
" 'cause your soul is on fire a shot in the dark etc.."



Kolmas biisi, In the Middle of the Night tuo mulle mieleen jonkun iskelmän / Stratovariuksen. Alun Stratotyyppinen kitara ja Wo-oo-oo-woo-oo -kohta ei oo kyllä parasta antia mitä Sharon voi antaa laulullaan.. Stratokohdan jälkeen alkaakin iskelmäosio, jossa laulut on aivan omituiset. Tästä tulee niin mieleen jotkut 60-70 -lukujen iskelmät. Ei hyvä. Lausumiset tuntuu olevan päin persettä, johtuu ehkä laulutyylistä, mutta särähtää mulle pahasti.

"you've been playing my mind through my wishes"
"you've been praying mind through my weeesheees"
No ehkei se oo noin, mutta tuolta se kyllä kuullostaa.



Sinkku Faster onkin jo paljon parempi, vaikka sekin (kuten koko levy) vähän turhan poppimainen Within Temptationille. Mutta tässä esimerkiksi kertosäkeessä tulee esille Sharonin upea ääni. Seuraavan biisin, Fire and Ice:n oon onnistunut aika hyvin skippaamaan joka kuuntelukerralla. En osaa oikein sanoa mitään, aika hidas biisi ja varmasti ihan kaunis jos vaan aukeis.

Iron - kuudes raita on soinu ihan kiitettävästi kajareista. Keskivertoa vetämistä, ei mitään ihmeellistä. Kuuntelin tänään tätä ku tein Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -taidesuurennosta = tätä.


Kuva Tilt Tv:n keskustelupalstalta.

Mitenhän tää liitty aiheeseen. No joka tapauksessa tässä biisissä on vanhan naisen puhekohta, joka sai mut hetkellisesti ahdistumaan. Satuin just tekemään tuota lähimpänä olevan luurangon pääkalloa ja tuli kylmän väreet sen puhekohdan tullessa. Hyihyi.

Toinen sinkku, Where is the Edge on hyvä biisi. Levyversio on oikeastaan parempi ku single, joten tää on tämmöstä perusjuttua joka voi soida sopivin väliajoin taustalla. Ysi, Sinéad kuulostaa alusta Idols-tähden ensimmäiseltä biisiltä. Jumpjump-tausta on vähän omituinen, mutta ihan hyvä biisi tämäkin. Ainakin jää päähän soimaan.

Lost on yksi levyn parhaimmistoa. Sharonin upea ääni pääsee oikeuksiinsa, aivan kuin edellisen, The Heart of Everythingin mun lemppariraidalla, Forgivenillä.  Myös kappaleen sanat ovat aivan ihanat, tsekatkaa ne videolta jos kiinnostaa:



Murder, kymppi on vähän outo biisi. En osaa sanoa siitä oikeen muuta, ku tarttuvat sähköiset laulut. Musta tuntuu, että näissä kaikissa biiseissä on joku poppialueen kaava, jolla sanat muistaa ensimmäisellä kerrallakin oikeastaan kaikki. Hohhoijjaa.

Demon's Fate on myös mun suosikkeja. Tässä on varsinkin alussa havaittavissa etäisesti alkuaikojen Nightwishin (Wishmaster - Century Child) tunnelmaa, ehkä siksikin toimii. Tääki on aika poppibiisin rakenteelle rakennettu, mutta mä tykkään TOSI paljon. Kertosäe kuullostaa kovin tutulta, mutta en saa päähäni miksi.



Demon's Fate on ehkä suosikkini levyltä, mutta myös viimeinen raita ansaitsee kiitoksen. Vaikka alun Oeh oeh oehoe oehoe -kohta onkin aika järkyttävä. Ja vaikka tästä tulee mieleen Evanescencen Listen to the Rain. Voisin hyvinkin kuunnella tätä illalla ja angstifiilikseen:



Kaiken kaikkiaan levy on perushyvä. Ei yllätyksiä, eikä pahempia pettymyksiäkään. Lähinnä olisin toivonut enemmän Sharonin äänellä kikkailuja, joita löytyi vain parista biisistä. Onhan tässä muutama todella hyvä biisi, jotka liittynevät mun WT:n rakastettuimpien biisien listaan. mm. Stairway to the Skies ja tuo Demon's Fate.

Levyn taiteesta en tykännyt yhtään, johtuisko siitä ette mulla oo minkäänlaista pelitaustaa.



Olenko mielipiteilläni jonkun mielestä aivan metsässä? Mitkä on teidän mielestä toimivimmat biisit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen