torstai 4. lokakuuta 2012

Helvettiä on tämä olevinaan, tämä jatkuva toipumisprosessi. / Puolikas Ihminen - Stam1na

Erityisesti vanhempi Stam1na on mieleeni, ja tässäkin postauksessa sen voi havaita. Parilta uusimmalta levyltä ei lempilainauksia juuri irtoa, mutta tässäpä nyt edes muutama, joissa on kyllä toisaalta tärkeämpää ja koskettavampaa faktaa itselleni kuin monessa muussa. Mitenkäpä teille uppoaa? Uudemman Stam1nan lyriikat eivät muutenkaan ole ihan mua, kuten varmaan monet läheisemmistä ystävistäni vahvistavat aika helposti, mutta kylläpä minä näistäkin hienoja pätkiä löysin.

"Ihminen on yksi ja kaksinkin yksin
Tulevaisuus on määrämätön
On siis oikein rakentaa, eikä vain tuhota ja väittää olevansa oikeammassa kuin muut"

Elämän Tarkoitus



"Se, minkä kehdosta mukanasi kannat, sinut on opetettu uskomaan
Odotat vapautta hautaan saakka, jonotat, koska on tapana niin"

Elämän Tarkoitus



"Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva"

Eloonjäänyt



"Taivaalla jahtasin aurinkoa, tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten meri on suuri, kaartuva, kaunis pilvien muuri"

Eloonjäänyt



"Kuka tietää missä minä olen
Ei näy minusta puolikastakaan
Helvettiä on tämä olevinaan
Tämä jatkuva toipumisprosessi"

Puolikas Ihminen

2 kommenttia:

  1. Puolikas ihminen on ehdottomasti mun suosikki Nocebolta. Se saa sellasen tunnekuohun päälle et huh!

    VastaaPoista

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen