perjantai 19. lokakuuta 2012

Mustat pilivenroekaleet lippuu vastatuuleen, täättää taevaan, immee elon poes ilimasta. / Huaskalinnut - Verjnuarmu


Kuopioreissu, osa kaksi. Aamulla kello yksitoista. Patjalta yrittää nousta hehkeä ja selkäkipuinen yksilö, joka saa lopulta tietokoneen syliinsä ja toteaa, että nouseminen on turhaa. Facebookit päivitykseen ja lopulta päätös jostain syvemmältä, että nyt on noustava. Lopulta päiväkin saatiin käyntiin. Parikymmentä minuuttia ja tytöt valmiina lähdössä valloittamaan Kuopion vaatekauppoja.

Päätettiin olla tyyliltämme yhteneväisiä, eli vitut meikeistä ja töppöstä toisen eteen. Tenukaupat ensin ja viimeiseksi Äxään. Sounds like a plan! Seppälästä bongasin täydelliset kiiltäväpintaiset kiilakorot, jotka jätin sinne varaukseen. Olisin ne hakenut, mutta lopulta jalat huusi hallelujaa siihen malliin, että katsoittiin viisaammaksi suunnata matkamme Kristiinan kämpille. Kyllä niitä kenkiä myöhemminkin löytyy!

Shoppailureissun saldo jäi kuin jäikin tosiaan todella köykäiseksi. Tuhlasin yhteensä kolmekymmentä euroa, josta kympin prätkärotsiliiviin, jollaista olin jo pidemmän aikaa haikaillut - tekonahkaisena tosin.

Kristiinalla sitten nappailtiin meikkisudit kätösiin ja tehtiin viime hetken muutokset vaatetukseenkin. Itse en jaksanut sen suuremmin panostaa keikkavaatetukseen, kun tukallekin olisi ollut paras ratkaisu laittaa pipo päähän. Kristiina puolestaan väkersi itsellensä ripsiä sun muuta. No, taisi mullakin olla, mutta se siitä tälläytymisestä sitten.


Makaroni-jauheliha -pöperöä nassuun ja matka kohti Coffee Housea saattoi alkaa. Sovittiin sinne vähän miittiä ja lopulta Nanni ja Laurakin hipsivät paikalle meikkaamaan ja tekoripsiä päähänsä väkertelemään. Portugalin vahvistus Mariakin liittyi seuraamme ja juteltiin niitä näitä dumle moccan varjossa. Tuossa ylemmässä kuvassa tosiaan on havaittavissa käsistäni eilisen arvet, vaikkei keikalla juuri mitään tapahtunutkaan. Ja tuo on vielä se nätimpi käsi!

Lopulta oli aika suunnata kohti Nuokkaria, jossa lopulta Neakin liittyi seuraamme ja rupateltiin niitä näitä värittäen puhettamme niin suomen kuin ruotsin, saksan ja portugalin sanoilla - englannista nyt puhumattakaan. KVLT-vitsien selityski onnistui ihan hyvin ja Mariakin hoksasi, kuinka puhutaan norjaa..

Minusta tuntuu, että pomppaan punaisine tukkineni aika hyvin tuosta muusta porukasta?

Lopulta päästiin sisälle lämpimään pyörimään. Lopulta tunsin koputuksen kädessäni, mutta en kuvitellut sen olevan niin oleellista, kun Krisse moista touhua harrastaa aika usein. Lopulta kuitenkin käännyin ja yllätyin, helmikuisen Kätilö-reissun tuttumme Milla nimittäin seisoi takana. Enhän minä enää muistanut, että tyyppi tosiaan puhui jo silloin Kuopioon muuttamisesta! Olipahan jepa nähdä jälleen.

Illan aloitusoperaatio oli langetettu tällä kertaa Bloodred Hourglassille. Allekirjoittanut ei todellakaan syttynyt, ihan näin heti aluksi tunnustaakseni. Tiedän kyllä monen kaverini tätä yhtyettä hehkuttaneen, mutta jätti kylmäksi. Totaalisen kylmäksi. Johtuiko se yleisön vähyydestä vai mistä, mutta musta tuntuu, ettei juuri kukaan muukaan saanut tästä mitään irti.



Kyllähän bändi yritti välillä hetkellisesti saada porukkaa mukaan, mutta kun mitään ei tapahtunut, näytti se lähinnä naurettavalta. Uskon kuitenkin, että mikäli monella olisi ollut veressä %-merkillä varustettua litkua, olisi keikka toiminut paremmin. Nyt vain toivoi setin loppumista. Lopputaputuksetkin taisi kestää ehkä 5 sekuntia, jee.

Verjnuarmun aloitellessa ei paikalle ollut juuri sen enempää populaa ilmaantunut, joten sekin pääsi aloittelemaan keikkataukoaan melko vaisuissa tunnelmissa. Setissä oli kuitenkin muutamia kivoja yllätyksiä, joita en ihan äsken ollut itsekään kuullut, vaikka keikka tältä bändiltä taisi mulle kuudes tai seitsemäs ollakin. Jäin kaipaamaan Mustan Virran Siltaa, sillä se on kyllä ehdoton livebiisi. Toisaalta, eipä meitä ollut normikeikkaporukkaakaan, joten vähän tyhmältä se olisi Krissen kanssa kahdestaan tuntunutkin fiilistellä.


Korvo
Vihankylyväjä
Turja
Kuu paestaa, kuollu ajjaa
Vetteinen
6 Sylykee
Kuvajaenen
Kurjuuvven Valssi
Lohuton
Kohti Tuhhoo
Kalaman Kalapee
Itkuvirsj'

Huaskalinnut
Laalavat Jouset

Tuoltapa näytti kokonaisuudessaan settilista, jonka Maria mulle ystävällisesti netin välityksellä naputteli. Kuu paestaa toimi Kuopiorockissa niin hyvin aloitusksena, että Korvo jäi siitä tosi kauaksi. Vihankylyväjä kuitenkin oli mukava saada settiin. Vetteistä puolestaan ei ole aiemmin missään vedettykään. Ei sillä, että se minusta mitenkään erityisen hyvä biisi olisi, mutta onhan se aina ihan toimivaa kuulla jotakin uutta.

Kurjuuvven Valssi puolestaan ansaitsee ihan oman kappaleen. Tätä mä olin odottanutkin settiin ja vihdoinkin se siellä taas oli! Yleisön yhteisheilumiset - ja sitä ennen "WTF"-katseet toisella puolellani olleelta Marialta ja Nannilta yhteenlaskettuna aiheutti melko hyvän fiiliksen. En kuitenkaan tajunnut, että biisissä oli jotakin erikoista, vaikka Krisse sitä mulle viittoikin. Koko yleisö sekosi, sillä ensimmäisen kertosäteen jälkeen kaiuttimista kajahtivat ihan toiset sävelet. "Olipa se kiva kun aamulla heräsin, pentu ei antanut nukkua!" Vittu. Toimi. Olipa kerrankin ajateltu yleisöä!



Lohuton ja Kohti Tuhhoo ei ihan sytyttänyt mua - eikä kyllä juuri ketään muutakaan. Kalaman Kalapeen oli bändi kuulema itse löytänyt uudelleen pitkästä aikaa, mutta yleisön vähyys ja sanojen osaamattomuus kariutti tämän biisin yritykset mihinkään top 3:seen. Itkuvirsj' kajahti ihan mukavasti oikean setin lopetusbiisinä, mutta sitä seuranneet "LISSEE! LISSEE!"-huudot ei todellakaan.

Encoren aloittanut Huaskalinnut puolestaan aiheutti oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten Kurjuuvven Valssin semmoset fibat, joita keikoilta tullaan hakemaan. En ole itse kuullut kyseistä viisua kertaakaan aiemmin, enkä muuten ajatellut kuulevani nytkään. Vähän minua silti hämmentää lavalla olleet kiipparit, kun niitä ei kukaan missään vaiheessa sen kummemmin soittanut, mutta kyllä tämä biisi sieppasi ihan omaan maailmaansa. Hyvä, että bändi vetää näitä vanhempiakin biisejä!



Illan päätti oikeutetusti Laalavat Jouset, johon yleisökin ihan mukavasti yhtyi. Laimeaksi jäi nämäkin taputukset ja bändi jo lavalta kertoi, että nimmareita jaetaan kohta. Eipä jääty moisia odottelemaan, vaihdettiin vaan muutama sananen keskenämme ja suuntasimme kuka mihinkin - itse Linnanpeltoon Millan seurana.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan ookoo, ei todellakaan mikään erityisen loistava. Oli kuitenkin kiva jatkaa juttuja monen kanssa siitä, mihin edellisenä päivänä jäätiin. Harvemmin tulee mahdollisuus pariin keikkaan täysin samalla porukalla, joka on hajautettuna kolmeen eri majapaikkaan.. Kiitosta vuan ihmiset, katellaan sitten tämän bändin tiimoilta ens vuonna uuvemman kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen