lauantai 3. elokuuta 2013

I dreamt all my future. Relived my past. And witnessed the beauty of the beast. / Bless the Child - Nightwish

Ilosaaressa tärähti 13.7.2013, kun uusi kävijäennätys rikkoontui ja liput myytiin loppuun, hyvä me! Kattauskin oli sen verran nannaa, että jopa minä suostuin matkustamaan hikisessä linja-autossa aivan liian monta tuntia krapulassa viiden tunnin yöunien jälkeen. Satuin pläräämään Nightwishin Saunan settilistan ja totesin, että nyt niin monelle festarille kattomaan niitä kun on mahdollista, kerta viimeisiä viedään. Oletin, että keikkoja tulee ainakin kiertueellisen verran vielä syssymmällä tämän levyn tiimoilta, mutta lopultahan siinä kävi niin, että näin pari viimeistä Suomen keikkaa. Wackenista olisi vielä dvd luvassa - sitä odotellessa.

Saunan settilistan innoittamana tosiaan suuntasin kohti yhtä Suomen viihtyisimmistä festareista. Taisin muutama vuosi sitten uhota, että jos ne vetäisi vielä joskus Bless the Childiä ja Ghost Love Scorea samassa setissä, niin täällä on neiti, joka kiertää kaikki keikat. Yritys oli kova kuitenkin.



Ensin häröilemään bussiin, kokoamaan nassu festarikuntoon, kuvitteelliset juomapuolen aloittelut ja lopulta ulos bussista torille, josta ranneke (kangas!! jee hyvä Ilosaari) kätöseen ja alueelle mars! Tai noinhan sen olisi pitänyt mennä. Kippasin tavaralastini majoituskoululle, istuin hetken patjalla ja kirosin pahaa oloa, ja samalla olin helvetin tyytyväinen, että olin tajunnut jäädyttää itselle juomaa messiin, ja että tein Sour Apple -litkusta riittävän laimeaa, ei meinaa olis muuten menny alas. Lopulta kampesin itseni ylös ja yritin suunnata alueelle - huonolla menestyksellä tosin. Kävelin toki väärään suuntaan, kiitos huonoista kylteistä. Lopulta kuitenkin seminopea turvatarkastus ja kirmaus Mokoman tokaan riviin.

Oikeasti, mulla oli kädessä kaksi pillimehua ja jäädytetty kossuvissy "tää on vaan vissyä" ja muuta mulla ei olekaan. Järkkäri totes että ookoo, alahan painua ja jätti laukun tsekkaamatta. Hitto!


Mokoma veti onneksi lähinnä vanhoja, joten meikä oli vähintäänkin fiiliksissä. Marrakset, Hei hei heinäkuut, Kasvot kohti itää, Punaiset Kukot sun muut saivat kyllä hymyn huulille ja kossuvissyn nousemaan päähän.  Ja se Valapatto. Ah. Ja Pahaa verta. Molemmat ekoja biisejä, joita Moksuilta koskaan kuulin. Edellisestä kerrasta olikin tainnut vierähtää aikaa, sillä olisinkohan tosissaan nähnyt Mokoman viimeksi Myötätuulessa 2011? Ei siis haitannut yhtään tämän keikan jälkeen, että Qstockissa oli lisää tiedossa. Fiilis yleisössä oli mieletön ja eturivipaikkakin napsahti ilman jonotuksia Mokomafanien siirtyessä takavasemmalle, kaikki hyvin tässä vaiheessa!


Mokoman jälkeen olikin aikaa kartoittaa tilannetta, tuttujahan täällä piti piisata. Aivan, vierestä löytyikin Zina ja uusia ihmisiä. Eturivin koloviritelmän toiselta puolelta löytyi tuttuun tapaan Krista ft. muut hullut jonottajat. Eikäpä siinä vielä kaikki, lissää ihmisiä tuli bongattua vessareissulla. Päädyttiinkin sitten Annan kanssa katsastamaan Eternal Tears of Sorrowia. Vaikka minua varoiteltiinkin paskasta livemenosta, petyin, ja suuntasin Eläkeläisten letkikseen.

Katsaus ympärille ja alaleuan tipahtaminen maahan. Monenlaista olen nähnyt, mutta harvemmin munasillaan ihmisiä letkistä pomppimassa, vaan eipä sillä, olihan tuota kuuma, mutta ei nyt ehkä ihan niin kuumaa ollu se ilmestys.

Sitten pitikin pelata jo ota taikka jätä -peliä, päädyin olemaan uskalikko ja suunnata kohti Stellaa. Lavan edusta pursusi porukkaa ja keikka olikin jo käynnissä, kun sulloin itseäni kohti lavaa. Tähtiteltta oli räjähdyspisteessä ihmismassasta, josta puolet vielä roikkui ulkopuolella. Sulloutumista kehiin ja neidille tavoite päästä miksauskopin eteen. No siihenpä se sitten jäi, miksauskopin tasolle vasemmalle sivustalle, vaan eipä haitannut. Lissää juomaa kehiin ja keskittyminen lavan sijasta yleisöön - aivan mieletöntä.


Settilistasta en ossaa sanoa jälleen kerran mitään, nettikään ei paljoakaan avittanut. Mikäpä Stellalla olis huonoakaan, joten kaikki toimi. Harmittaa, etten päässyt kuulemaan On maailma meille avoinna, se kun taisi olla kevään teemabiisi.  Joka tapauksessa Kesän heinä oli ainoa vähän fiilistä laimentava biisi, mutta sitten lopun hittiputki kiskaisi fiiliksen taivaisiin.. Hipaisun päässä, Lumottu, Viimeisen Kerran (!!! ah), Aamun Kuiskaus, Piste ja mun skippaama Häävalssi - oli kiire jo tarkastamaan eturivitilanne.

Aamun Kuiskaus toimi livenä aivan mielettömän hyvin, koko yleisö lauloi sydämensä kyllyydestä ja hyvältähän se kuulosti. Kaiken kaikkiaan keikka oli tämän kesän TOP 3, Ilosaaren paras. Aivan mieletöntä, vaikka yksin tätä olinkin kokemassa.

Stellan jälkeen oli vuorossa juoksua Haloo Helsinkiin. Toiveet eturivipaikasta tuntu häviävän siihen pieneen tuulenvireeseen, joka lavan edustaa hetkellisesti viilensi. Porukkaa oli aivan pipona, mutta eteenpäin pääsi kuitenkin paljon helpommin kuin Stellassa. Neljänteen riviin poistelemaan kuvia kamerasta ja huutamaan että vappaus kätteen jää. Hämmentävä hetki oli, kun vieressäni ollut jätkä tahtoi mun ottavan hänestä kuvan, ok? Ajattelitko tarvitakin sen. :D


Haloo Helsingin jälkeen porukka hävisi kuin tuhka tuuleen ja oma rakas eturivipaikka irtosi helposti, hallelujah. Ruokaa naamaan ja odottelemaan Disco Ensembleä, jonka fanit lykättiin eturiviin ja itse siirryttiin vähän sivummalle. Kaikki meni just niinkun pitikin, ei turhia eturivihäröilyjä paskojen bändien fiilistä pilaamassa ja itsekin tuli katsastettua kaikki oleellinen.

Jos pitää laittaa yksi bändi "never again" -listaan, niin Disco Ensemble kyllä kuuluu siihen kastiin. Kovasti bändin fanit yrittivät meihin valaa uskoa ennen keikkaa, että älkää tuomitko ennenkun näätte. Ok, odotuksia bändiä kohtaan tuli aavistus lisää. Kaksi biisiä ja ei muuten ollut enää ollenkaan. Siis niitä odotusia. Tätäkö sitä pitää kuunnella tunti ja vartti, ei hyvää päivää. Bändi sai yleisön mukaan todella hyvin, mutta ei tosikaan kuinka kylmäksi se mut jätti.

Välispiikkejä ei ollut, lava yksinkertaisesti hiljeni biisien välissä pitkäksikin aikaa, siis mitä? Keikan ainoa välispiikki yhden kiitoksen lisäksi oli "Mitä ihmettä mulla on kengässä? KIVI!". Kertonee laadusta, vaikka samaa kategoriaahan tämäkin on kuin Kätilöiden "Kuinka monella teistä on... ööö... parveke!", mutta lähinnä surkuhupaisuuden puolelle.


Lopulta keikka kuitenkin loppui ja minä todella kiitin onneani. Pari tuntia Nighwishiin ja eturivihäröily saldo tähän mennessä: 0,5 tuntia. A'vot! Yllättävän nopeasti heinäkuinen ilta viileni ja lavan reunustoille ilmestyi roihumeri, joka varmaan kauempaa näytti melkoisen nätiltä - ja mitä itsekin keikan jälkeen ehdin vilasta niin toimihan se!


Nightwish potkastiin käyntiin tuttuun tapaan Dark Chest of Wondersilla, joka todellakin on paras aloitusbiisi ikinä. Onneksi tämänkin kiertueen lopussa siihen palattiin, eikä mitään iänikuista Storytime-renkutusta tarvinnut kuunnella. Wish I Had an Angelia putkeen, eikä ollut nokkaan koputtamista - festarisetti mikä festarisetti.

Floorin esittelyt ja She is My Siniä kehiin, kolahti kyllä. Pakko muuten sanoa, että mulla oli videota vähän kaikista bändeistä, mutta ne hävisi vissiinkin bittiavaruuteen, jaan siis muiden fiilistelyvideoita tähän postaukseen. Papapapappam ja Ever Dreamit kehiin. Pakko myöntää, että vaikka Floor kuinka mahtava laulaja onkin, niin kyllä Ever Dream kuulosti paremmalta Aneten laulamana.


Storytime oli puolestaan valokuvausbiisi, yksi huonoimmista hiteistä koskaan mun mielestä, joten hyvää aikaa kameran kanssa riehumiselle. Troyn kanssa iloteltiin kolmen seuraavan biisin osalta, I Want My Tears Backin pomppukohta taisi tällä kertaa ylettyä koko biisiin, hupsista heijaa..

Ja sitten tapahtui jotain, mikä kirvotti melkein kyyneleet mun silmäkulmista. Yksi sointu ja pimeä lava... "I was born amidst the purple waterfalls. I was weak, yet not unblessed. Dead to the world alive for the journey...." Ja totally sekoaminen. Eiss miten hyvältä biisi voikaan kuulostaa? Siihen asti, kun Floor avasi suunsa. Hetki oli outo, kun sieltä tuli ihan jotain muuta kuin mitä piti.. Katse kohtasi Empun kanssa ja tajusin, että taisin oikeasti olla oikeassa ja nyt meni jollakin senat sakasin "How can I ever feel again.. chance would I return. Why am I loved only when I'm gone". Vitutti. Tässäkö oli se hetki, jota mä olin odottanut ja kauan?




Kaikille sattuu mokia, eikä sille voi mitään. Hyvin Floor kuitenkin paikkasi, ei ilmekään värähtänyt kun virheensä tajusi. Itseä kuitenkin ärsytti, mutta onneksi porukka ympärillä oli niin fiiliksissä, että se tarttui jälleen muhunkin. Upealtahan tämä Floorin kanssa kuulostaa!

Seuraavaksi Romanticide ja kylmyys jatkui. Kyseinen kipale ei oo koskaan kuulunut mun lemppareihin ja tällä kerta vain vitutti, että se vei Planet Hellin paikan. Amaranth perään, ja vaikka kuinka olinkin ruennut aavistuksen jopa tykkäämän biisistä niin ei - ei sytyttänyt.



Koko keikan olin odottanut Ghost Love Scorea ja Romanticiden kohalla meinasin heittää jo toivon. Over the Hills ei paljoa hymmyilyttänyt, vaikka kyllähän Troyn hyvä fiilis sai mutkin pomppimaan. Lopulta odotus kuitenkin palkittiin ja kuului tutut TUMTUMTUM. Nyt puhutaan asiaa, ei ollut siis lainkaan turha reissu - Bless the Child ja Ghost Love molemmat tuli kuultua, vaikka keikka muuten laimeaksi jäikin. Odotukset Sotkamoa varten kasvoivat kasvamistaan, ei perkele tällaista laimistelua sinne, kitoosh! Last Ride of the Day ja Stellan keikoista yhtä hyvillä fiboilla nukkumaan.

3 kommenttia:

  1. Stella, aaaahhh! En kestä kun on niin ihana bändi. Todella harmi, että lopettavat :(
    Vai ei Disco Ensemble kiinnosta :DDDDDDD Itsehän oon lukioaikoina tykännyt siitä hirmuna ja ollut itse asiassa just Ilosaaressa kattomassakin sitä, haha! Siellä tanssittiin kuralammikossa. Joo, eipä se enää muakaan nappais.
    Olipa harmi, että NW ei sitten lunastanut odotuksia :( Sä kun kuitenkin odotit sitä niin paljon. No, aina hyväkään bändi ei onnistu. Lisäksi on musta ihan tervettä, että osaa myöntää myös ikisuosikkinsa kohdalla, että kaikki ei ole aina hyvää. Ei vaan mene eteenpäin sillä mentaliteetilla, että "kaikki mitä bändi X tekee on loistavaa eikä kukaan saa sanoa siitä mitään negatiivista". Ite olin tollanen joskus ja onhan se aika naurettavaa näin jälkikäteen ajateltuna... Mutta kuten sanottu, ajat muuttuu ;)

    VastaaPoista
  2. Ihana kun kirjottelet taas, näitä juttuja on kaipailtu :)

    VastaaPoista
  3. Dark Shadow: Disco Ensemble.. Jep, musta myös hyvillä bändeillä on paskoja biisejä ja paskoja keikkoja - eihän ne hyvät keikat ja biisit muuten tuntuiskaan missään. :) Kylläpä odotuksetkin täytty.

    Jenni: Jeee! Yritän aktivoitua. :)

    VastaaPoista

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen