Vilkkumaahan on tullut lähiaikoina törmättyä aika useasti. Viimeisimpänä tämä biisi kolahti ja kovasti. Sanojen tarina on todella koskettava ja ne saivat minut himoitsemaan Minna Canthin (1844-1897) samannimistä kirjaa. Alun perusteella suosittelen muillekkin, jotka haluavat lukea naisen asemasta 1800-luvulla, tasa-arvosta sun muusta.
Anna Liisa - Maija Vilkkumaa
Se tulee sisään, ääni on vakava Sanoo mullon kummallinen asia Koira löysi maasta jotakin kauheaa Miten näin voi olla, kenen oli syy Kuka pikku enkelistä teki kyyn Maailma on hiljaa ja tuijottaa lattiaan refren': Tää on viimeinen Hei Anna-Liisa viimeinen Tää on viimeinen yö Se oli kamala syksy täynnä häpeää Sä olit yksin, toivoit et se häviää Sydän kappaleina, roudassa pää ja maa refren' Ne aina sanoi että voi sä oot hyvä Hellä ja hyvä Lempee ja suloinen Aina kun ne sanoi voi sä oot hyvä Hellä ja hyvä Lempee ja suloinen Sä muistit sen aamun Niin hauras ja viilee Ja hauta oli musta ja syvä Musta ja syvä Ja käärö hiljainen Tuuli käy, mut haavat ei havise Sä olet huono, arvoton kapine Joku huokaa onneksi ei meidän tyttö oo refren' Ne aina sanoi että Voi sä oot hyvä Hellä ja hyvä Lempee ja suloinen Aina kun ne sanoi Voi sä oot hyvä Hellä ja hyvä Lempee ja suloinen Sä muistit sen aamun Niin hauras ja viilee Ja hauta oli musta ja syvä Musta ja syvä Ja käärö hiljainen (2x) Hiljainen
Kirja siis kertoo Anna Liisasta, joka on tilallisen tytär ja menossa naimisiin. Anna Liisan menneisyyttä kuitenkin varjostaa avioton raskaus, ja se, kuinka hän murhasi lapsensa tukehduttamalla metsässä. Tuohon aikaan se oli aivan järkyttävän suuri synti, ja vain muutama ihminen Anna Liisan lisäksi asiasta tietää. Vanhemmat häpesivät, ja ajattelivat, että jossei asiaa myönnä, sitä ei myöskään ole. Jo biisistähän se selviää, ja mulla tulee kyllä kylmiä väreitä ku kuuntelen tuota.
Äidinkielessä käydään läpi suomenkielen historiaa, ja ollaan menossa realismissa. Myös Ilmari Kiannon Punainen viiva on työn alla, mutta tämä Canthin näytelmämuotoon kirjoitettu teos vei voiton. Pitäs lukea englantia, mutta taidan kyllä lukkee tämän alta pois, vaikuttaa niin hyvältä.
Eikö tuo tarina olekin aivan mahtava? Tai siis Maijan lyriikat ja tuo biisi itsessään sopii niin hyvin yhteen. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon naisia tuohon aikaan sorrettiin, siksi oon iloinen et elän nykyaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen