We're part of a story, part of a tale, we're all on this journey, no one is to stay. Where ever it's going, what is the way? / Never-ending Story - Within Temptation

Ja niinhän sitä voisi luulla, että viimestä festaria viedään, mutta ei suinkaan - yllätysmomentteja tuli matkalle. Edelliset muistot Qstockista eivät olleet ihan niitä lämpimimpiä, mutta tällä kertaa Kuusisaari yllätti positiivisesti (ei siis muistella pahalla päälle räjähtäneitä siidereitä, kännisiä tovereita, kaatosadetta, majapaikkaongelmia, venähtänyttä peukaloa sun muuta, vaan keskitytään vähän modernimpaaan aikaan).

Eipä sillä, että Qstock vuosimallia 2013 olisi alkanut juuri sen paremmin kuin 2011:kään. Olin juna-asemalla tunti ja vartti ennen junan lähtöä, kun laahustin suoraan töistä sinne ja sain seurakseni ystäväisen, jonka kanssa jutskasin ihmissuhdeongelmia ja kappas, myöhästyin junasta. Ei saatana? Lopulta päädyin lipunvaihdon kautta Ylivieskaan istumaan junaan, joka ei tuntiin liikkunut mihinkään suuntaan ja olinkin Oulussa puol_toista_tuntia_myöhässä. Vitutuskäyrä oli aika korkealla, mutta päätin, että tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Yksi päivä shoppailua, arskasta ja merituulesta nautiskelua ja rannekkeenvaihtoa ja sitten olikin tosi kyseessä. Jack Danielssia päälle ja tukkaan glitteriä, porukka kokoon ja eikun alottelemaan. Alueella oli tuttuun tapaan eteisalue, jossa omia juomia sai juoda, jota kyllä Kuopiorockin kyttäyksen jälkeen arvostelen kovasti!

Aikaa pari tuntia, tavoitteena hyvä fiilis, nousuhumala ja PMMP. Kaikki löytyy, vaikka Jeesuskaan ei tullut. Taisi PMMP:ltä olla mulle eka ja vika keikka samalla, mutta kylläpähän kolahti! Hittejä putkeen ja hieno ihminen vieressä auringonpaisteessa juomista nautiskellen, kyllä kelpasi.

Kesäkaverit ja Matkalaulu räjäytti tajunnan, mutta myös Kovemmat kädet sytytti. En ole PMMP:n tuotantoon juuri hittejä enempää tutustunut, joten ehkä joku sai paaljon enemmän setistä irti. Heliumpallokin jäi positiivisena muistona mieleen. On kyllä tämä bändi maineensa ansainnut!

Seuraavaksi vuorossa oli yksi viikonlopun odotetuimmista yhtyeistä, nimittäin First Aid Kit. Tutustuin bändiin samalla viikolla ja tunnit ennen festareita luukutettiin Jainan kanssa kyseistä bändiä niin paljon, mitä PMMP:ltä ja Kätilöiltä ennätettiin. Oli varmaan hieno keikka, mutta mitä tapahtui? Muistan tasan kaksi biisiä, Emmyloun ja The Lion's Roarin, anniskelualue on hieno asia? Joka tapauksessa tuli törmäiltyä tuttuihin, note: puhelin ja FIILISTELTYÄ.

Seuraavaksi tapahtuikin koko viikonlopun pahin mokaus, saanen kysyä itseltäni, miksi Battle Beast vaihtui Michael_vitun_Monroehen? Kaikkea ei voi ymmärtää, mutta olisin kyllä kovasti halunnut BB:n vielä nähdä tälle kesälle. Monroe ei oikein napannut ja suuntasinkin pian kohti Kätilötelttaa, jossa mua oli vastassa onneksi jo hieman leppynyt ruokaa saanut ystäväiseni ja pari uutta tuttavuutta vanhojen lisäksi.

Kätilöihin survouduttiin niin eteen kuin iisisti päästiin enää siinä vaiheessa, eli keskelle yleisömassaahan sitä lopulta päädyttiin discoilemaan. Settilista lienee näillä kesän keikoilla ollut hyvin samanlainen kuin aina ennenkin, joten jokainen lienee Kätsyt joskus nähnyt tai jos ei - on ainakin jollakin tapaa tietoinen setistä. Jos en ihan hirveästi valehtele (jonka saatan tehdäkin), niin mulla on pienoinen muistikuva U.S.C.H:illa aloituksesta, mutta korjatkee toki jos oon väärässä!

Joka tapauksessa, keikka oli ihan timangi huolimatta perseessä roikkuvista ällötyksistä. Loistava meininki ja bändikin tykkäs. Lavalla taisi vierailijoita riittää, mutta itsehän en heistä yhtäkään edes nähnyt, Kotiteollisuusihmisiä ainakin taisi pyörähtää? Joka tapauksessa nesteytys oli hoidettu hyvin ja mukavaa piisasi, tuskin kukaan sitä enempää infoa tästä kaipaakaan, joten seuraavaan!

Vuorossa oli reissu kaverin kämpille, toisille tequilaa ja toisille noh.. jotain muuta. Kamat sinne idealla "enhän mä kameraa enää tarvii" ja takasin alueelle. Logiika tais loppua lyhyeen, muuten vaan illan ja reissun THE-esiintyjä edessä, Within Temptation. Tätä seurasikin sitten seikkailu kohti aluetta ja lopulta törmäilyä tuttuihin, jonka lopputuloksena sitten oltiin suuntaamassa katsomaan tätä:

mutta onneksi nyt ei sentään ikinä sinne päädytty. Vähän ärsyttää kuitenkin, etten paljon puhuttua Rytmirannan uudistusta ees nähnyt, mutta kyllähän tuokin sata kertaa paremmalta kuulostaa levyltä - sori dudes.



Seuraaavaksi vietiinkin keikkaneitsyyttä nimittäin Within Temptationin osalta. Yleisö oli laimeampi kuin Sotkamossa Nightwishissä ja ihmiset eivät osanneet sanoja edes viidennessä rivissä, hyvä jos vanhempiin hitteihin. Keikka käyntiin Mother Maidenilla ja uuden levyn hittiputki suoraan seuraavaksi Shot in the Dark - In the Middle of the Night - Faster. En oikeen syty tuolle uusimmalle levylle, mutta kyllähän nämä menetteli. Fire and Ice puolestaan oli mulle tosi kaukainen kipale, mutta sitten onneksi lähtikin tutumpaa kamaa.



Stand My Groundiin kaipailin ihmisten laulukuoroa laihoin tuloksin, mutta itse ainakin tykkäsin kovasti. Our Solemn Hour puolestaan on yksi inhokkibiiseistäni, en vaan tiedä miksei se kolahda millään muotoa ja livenä jalkakipu taisikin viedä suurimman huomion. Ainoa festaripäivä, jolloin olin maiharit jalassa ja sehän tuntuikin verisenä rakkona kantapäässä, kiitos tästä.



Ice Queenista ei pahemmin muistikuvia myöskään löydy ja Shot in the Dark ei myöskään napannut, mutta sittenpä lähti tajunta. What Have You Done herätti mut epämääräisestä kipukoomasta ja sitä seurannut Angels sai vaan ihmettelemään Sharonin ääntä.

Miten kukaan voi kuulostaa livenäkin noin hyvältä? Nainen on yksi maailman kauneimmista - riippumatta siitä kuinka paljon vuosia kertyy ja löytyy tuollainen lauluääni, kyllähän mullekin kelpais. Kuunnelkaa nyt ihan oikeasti:

Seuraavaksi olikin vuorossa Lana Del Reyn coverointia Summertime Sadnessin muodossa, ei kolahtanut. Ironkin jätti kylymäksi. Encoressa sitten tulikin jälleen nannaa korville, kun See Who I Am:ä seurasi Memories!

En ollut spoilannut itseäni settilistalla, ilmeisesti en ollut koskaan edes vilkaissut listaa, koska en tiennyt että tyypit tätä vetää. Frozen olis toki ihana kuulla livenä, onhan se kuitenkin mulle THE-biisi, mutta Memorieskin oli aivan mielettömän nätti. Laimea yleisö ja muut pikku seikat tais unohtua totally, kun tajusin että mikä biisi sieltä tuleekaan. Huhhuh!

Keikan lopettanut Mother Earth lopettikin ensimmäisen festaripäivän melko nätisti ja valuminen kohti kämppää saattoi alkaa. Onneksi fyysiset olotilat kiusasi vasta yöpaikassa, eikä kesken keikan, eiköhän kameran unohtamisessa ollut jo ihan riittävästi. Voi olla, että myöhemmin tätäkin postausta täydennän kaverin kuvaamilla kuvilla, mutta kassels. Edit: WT:stä otetut kuvat eivät siis ole mun ottamia.. Päivä yks ja hyvä fiilis kaikin puolin, eikun siis vaan sänkyyn ja seuraavaan aamun heräämään!