perjantai 23. joulukuuta 2011

Luukku 23

Huomenna sitten itsekukin availee varmasti pakettejaan ja köllöttelee täyden massunsa vieressä. Tänään haluankin siis fiilistellä biisiä, joka on kuluneen puolen vuoden aikana vaikuttanut minuun enemmän kuin moni arvaakaan. Mulla ei oikeasti ole edes sanoja kuvata tätä kappaletta, niin loistava tämä on. Pitkätukkainen, paidaton hevarimies keskellä circle-pittiä tulkitsemassa tätä koko sydämestään kaatosateessa, sitä näkyä ei oikeasti hevillä unohdeta. Eikä ainakaan sillä..

Nokkahuilut sun muut erikoisemmat huilut ja soittimet on aivan puhdasta rakkautta, puhumattakaan lauluista ja biisin pituuskin hipoo täydellisyyttä. Ergh. Tässä on vaan sitä jotakin.

Mutta oikeasti, tämä oli livenä niin fantastinen ettei ole edes sanoja. Siitä lähtien tätä on tullut huudatettua kylmien väreiden kera kerran jos toisenkin, mutta myös erinäisiä juttuja on tapahtunut tämän biisin soidessa. Mä vaan rakastan tätä, tää on oikeasti kaikkien aikojen kaikkien bändien top 3:sessa ehdottomasti. Turhapa tätä on enää ihkuttaa, kuunnelkaa ja kertokaa kommentit kolahtiko vai ei!



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see"

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There s a storm in his heart
And the fire burns his soul
But the wanderers part is to ride alone"


2 kommenttia:

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen