sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Paper is dead without words, ink idle without a poem, all the world dead without stories without love and disarming beauty. / Song of Myself - Nightwish

Päätin lähestyä teitä vlogilla tällä kertaa, enjoy! Pakko vähän puolustella pulsulookia videolla muutaman tunnin yöunilla ja paskaisilla hiuksilla. Haluan myös korostaa että nämä on vaan mun mielipiteitä, enkä pakota enkä edes pyydä ketään olemaan samaa mieltä kanssani, sitä paitsi olisi kiva kuulla teijjän muiden mielipiteitä niin Nightwishistä kuin uudesta levystäkin, sana on täysin vapaa tuolla kommenttiboksissa.



Pahoittelen tuosta musiikista, joka hukuttaa välillä puheeni alleen, tullu tuossa tilanteessa mieleen. Pöh.

6 kommenttia:

  1. En nyt kommentoi tuota levyä mitenkään kun en voi sietää Aneten aikaista Nightwishiä, mutta pakko oli käydä sanomassa, että oot tosi nätti ja sulla on aivan ihanat kulmakarvat! :D:D: Oon ihan kauhean kateellinen, HAHA.

    VastaaPoista
  2. Tuota noin. Juu. Onpas meillä toisaalta aika eriävät mielipiteet ja toisaalta tosi paljon samaa. Slow, love, slow oli ihan eka biisi, joka kolahti ja se on yks levyn parhaimmista edelleen. Arabesque on kaukana Slumdog Millionairesta:D Pikemminkin Disneyn Aladdinit ja jotkut kauhukohtaukset tulee mieleen. Jaja. Jotenki toisaalta nuo hitaat biisit mun mielestä sekottuvat toisiinsa, mutta toisaalta ne on kaikki ihan erilaisia ja Turn Loose the Mermaids on ehdottomasti niistä paras, en tiedä miksi. Koska muhun ei edes erityisemmin se folkkiosuus siinä iske. Ja mitäs sitten. Aaa jäi välistä, Scaretale on niin psyko että sitä on pakko rakastaa! Marcon tirehtööriesitykset ja humppalallatukset<3 Last Ride of the Day on mielettömän toimiva ja jotenkin nyt yhdistän siihen semmosen klo 7.30, pimmeetä, vetiset kadut ja kauhee tuuli naamalla. Ja taivallan ympäri tyhjää kaupunkia yrittäen etsiä avoinna olevaa lämmintä paikkaa:D Song of Myself.. jooo en ehkä voi kommentoida muuta kuin että mahtavuutta alusta loppuun, pitkästä aikaa uusi biisi joka saa meikäläisen itkemään! Ja Imaginaerum tiivistää kaiken, täydellistä. Se itse asiassa aukeni lopullisesti viime yönä kun ajeltiin kotia Teatrialta ja siinä pienessä sievässä lilluin keskellä pimeyttä. Ainoat, jotka ei oo vielä kunnolla kolahtaneet on I Want My Tears Back ja Ghost River, tosin molemmista löytyy myös ihan sairaan hyvin toimivia kohtia, mutta kokonaisuus ei vaan iske. Että näin.

    VastaaPoista
  3. Dark Shadow: Ahha, itteäni naurattaa tuo melkosen tunkkanen olemus. Mun kulmakarvoilla on aina ihan oma elämä kuten tästäkii näkkyy, mutta onneks mua on siunattu kulmakarvageenillä, koska ilman piirtämisiäkin nuo näyttää kutakuinkin samanlaisilta ja ne kasvaakin järkevään malliin. Kiitoksia kuitenki satelee!

    Jaina: Ghost Riverissä on useita ihan mahtavia kohtia, uskon että se tullee aukeemaan sulle. Pakko myöntää tosiaan et toi Mermaids-biisi on hittaista parhaiten toimiva, vaikkakin Imaginaerum on myöskin todella hyvä. Song of Myself lyriikoilla - se oli menoa se. Montakohan kertaa voidaan muuten keskustella tästä levystä tuoden aina uusia mielipiteitä kehiin sun kanssas? Kassels!

    VastaaPoista
  4. Samaa mieltä noista I want my tears back-ärsyttävyyksistä. Mulle tuli tosta Taikatalven Marcon lauluista välillä mieleen While your lips are still red, sen verran pehmeillä vesillä mennään :D Otin itse esile tuon saman Song of Myselfin runonäytteen arviossani, jotenkin niin kuvaavaa Tuomasta, osaakin löytää ne oikeat sanat.

    Kasvanut pikkuhiljakseen tämä levyke, viimeisimpänä Rest Calm ja varsinkin The Crow,The Owl And The Dove. Last Ride of the Day melkeinpä suosikki kaikista, järrrkyttävän eeppinen vaikka onkin noin lyhyt kappale. Tai sitten Song of Myselfin alku, jäätävää paisuttelua!

    Kuuntelin tossa vertailun vuoksi DPP:n ja kyllä Anette kuulostaa siinä aika pikkutyttömäiseltä kun vertaa tähän levyyn. Hattua pitää nostaa, osaa sopeutua todella hyvin biiseihin.

    VastaaPoista
  5. Koska sanoit tänään että tykkäät kommenteista, päätin kommentoida. Scaretale ♥ Anteeks, oli pakko. Mää vaan rakastan sitä mielipuolisuutta. En ehkä ala muuten tätä tässä arvioimaan. Paitsi että Song Of Myself + lyriikat + omat ajatukset iski tajuntaan perjantaiyönä vaikken siitä aiemmin paljoo perustanu. Ja sanotaan nyt vielä kerran että levy on kokonaisuudessaan aivan mahtava.

    VastaaPoista
  6. Cannibalize: Pakko kyllä myöntää, että Tuomas on kyllä yksi Suomen sanoittajien valioluokkaa. Pitäisi itsekin varmaan DDP kuunnella kunnolla tässä lähiaikoina, että pääsisi kunnolla vertailemaan.

    Miia: Scaretale, joojoo toimii! Levy toimii ku junan vessa eikun. Ei vaan, tämän vuoden hienoin levy oli sitten tässä.

    VastaaPoista

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen