Hei ollaan vaan aivan paikoillaan, turha on etsiä kauempaa kun on hieno maailma jo tarjolla. / Halvalla - Jenni Vartiainen

Ba-dam-tss:n Cannibalize intoutui heittämään minua haastella, johon nyt paremman asian puutteessa ihan ilomielin tartun, kiitosta vaan sinne päin! Ideana on siis pohtia 11 kysymystä, joita kanssabloggarit on kovasti ideoineet ja nakata toiset yksitoista yhdelletoista muulle eteenpäin. Ja eikun asiaan.


Millainen on pukeutumistyylisi?
Hyvin pitkälle kauluspaitoja ja saappaita painottava nykyään. Tyylilläni on ehdottomasti kaksi eri puolta, on se normaalimpiin kauneusihanteisiin uppoava koulutyyli, jossa olen luopunut viime viikkoina myös silmärajauksista ja löytänyt itsestäni valkeita löysiä kauluspaitoja huivin ja pillifarkkujen kanssa käyttävän puolen. 

Toisaalta nautin kyllä yhä siitä, että keikoille saa laittautua ihan tosissaan ja siellä tuleekin pyörittyä useimmiten aivan erilaisissa kamppeissa kuin koulussa. Hameet ja mekot kuuluu keikkapukeutumiseen, mutta pitkät jonotukset ja matkatavaroiden vähyys rajoittaa usein pukeutumista sielläkin. Joka tapauksessa joka asussa pittää olla jotakin mustaa, erilaisilla matskuilla leikkimistä ja ehdottomasti laitetut kynnet. Ja korot. Voiko niitä painottaa liikaa?

Mitä teet ensimmäiseksi saavuttuasi kotiin?

Kun kolistelen neljän seutuun kohti synkeää luolaani, mun on aivan ensimmäiseksi päästävä pesemään kädet. En koe, että mulla olisi minkäänlaista neuroosia, vaikka pesenkin käteni myös joka kerta ennen ruokailua ja erityisesti kaupungilla, mutta se on silti tehtävä joko samantien kun ovesta pääsee käytävää pidemmälle tai vastaavasti heti, kun kotilökärit on kiskottu jalkaan.

Kolme lempileffaasi?

Mä katson ihan säälittävän vähän leffoja. En katso telkkariakaan paljoa, mutta hyviä leffoja (tai huonompiakin..) olen nähnyt ihan kourallisen verran. Parhaita lienee kuitenkin Remember me ja Harry Potterit, Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa en ole vieläkään saanut ihan kokonaan katsottua, vaikka onhan ne hyviä leffoja!

Kuulutko johonkin järjestöön tai toimikuntaan? Miksi?

Enpä minä, en koe sitä tarpeelliseksi. Vaikka kuuluisin ja yrittäisin tehdä jotakin jonkin minua lähellä olevan asian eteen, se tuskin juuri muuttuisi mihinkään suuntaan, enkä sitä paitsi ole löytänyt mitään niin-lähellä-sydäntä-olevaa.

Harrastatko mielestäsi tarpeeksi liikuntaa?

Voi jösses. En todellakaan. Oikeasti hävettää, en liiku paljo paskaakaan. Milloinhan olisin käynyt tosissani lenkillä, jossei viikonlopun pitkiä kävelylenkkejä lasketa. Aika ei vaan riitä, tai no varmaan riittäisi aina välillä, mutta lenkkeilyseura asuu 80km päässä, se siitä. Pakko kuitenkin sanoa puolustukseksi, että ei se ysin keskiarvo lukiossa pitkien matikoiden tähdittämällä (kaikista paskin numero!) todistuksella ihan ilmaiseksi tule.

Pidätkö asuinpaikkakunnastasi? Ja ylipäätään maasta, jossa asut?

Suomi on aivan hyvä. En koe tarvetta muuttaa täältä pois, Iisalmesta kyllä, mutta en just nyt. Oon tyytyväinen elämääni, mulla on riittävästi rakkaita ihmisiä ympärillä ja koen oloni ihan hyväksi täällä. Myöhemmin haluan isompaan kaupunkiin, mutta en usko, että esimerkiksi monien hinkuma Helsinki olisi mulle mikään ratkaisu. Saksassa haluaisin asua jonkin aikaa jossain vaiheessa, mutta sen näkee vasta tulevaisuudessa.

Uskotko yliluonnolliseen?

En haluaisi uskoa, mutta kaitpa minä uskon. Kovasti ainakin ahdistun oudoista äänistä sun muista.

Mitä pelkäät?

Pimeää, yhä nykyäänkin. Yksinoloa, pimeällä siis. Se on jotakin aivan helvettiä, enkä todellakaan nauti siitä.

Pelaatko lauta-, tai videopelejä?

Olisikin aikaa ja seuraa, ja niitä pelejä. Alias on ihan loistavaa ajanvietettä isommalla porukalla, mutta sekin lähinnä rajoittuu alkoholin huurtamiin iltoihin.

Siivoatko usein?

En koe edelleenkään olevani mikään puhtausfriikki, vaikka tiedän, että moni ystävistäni olisi toista mieltä. Minulle on aivan eri asia asua likaisessa asunnossa kuin asua sotkuisessa asunnossa. Huoneeni ei ole paskainen, tai jos se on, niin se kyllä kans siivotaan ihan vuorokauden sisään. Sotkuinen se puolestaan on jatkuvasti, tavaroita, ja erityisesti vaatekaapin sisältöä, löytyy päivittäin lattialtasohvaltahyllystäpöydältätietokoneenpäältäväärästäpaikasta, mutta kyllä minä pidän huolta siitä, että tänne ei mitään bakteerikammotuksia kerry, eli kylläpä tuota vähintään kerran viikossa tulee siivottua huone ihan kunnolla.

Missä maissa olet käynyt?

Oon ylipäätään matkustellu todella vähän. Pakolliset Espanjat ja Kreikat on nähty, Tallinna ja Tukholma myöskin, Norjan puolella pohjoisessa olen matkustellut aivan pienenä talliaisena ja Oslossa nyt vähän isompana. Ensi kesänä suuntani toivottavasti vie Saksaan ja kirjoitusten jälkeen vuoden päästä jonnekin kauemmaksi hermolomalle.

Itse puolestani haluaisin kysyä tällaisia...

Milloin viimeksi olet tuntenut olosi niin onnelliseksi, että olisit voinut haljeta? Miksi?

Mitä artistia tai yhtyettä olet kuunnellut kaikista pisimpään (ja siis kuuntelet yhä)?

Onko sinut nimetty jonkun mukaan, vai mistä olet saanut nimesi?

Oletko mieluumin kameran edessä vai takana?

Minkä nettisivun klikkaat auki ensimmäiseksi, kun avaat tietokoneen?

Vituttaako Spotifyn mainokset, vai onko sinulla Premium tai Unlimited?

Mitä mieltä olet alaikäisten alkoholin ja tupakan käytöstä?

Montako henkilöä tunnet, joita et löydä Facebookista eli joilla ei sitä ole? Kuulutko itse niihin?

Tilaatko jotakin lehteä, mitä?

Haluaisitko mieluiten olla matemaattisesti, kielellisesti vai taiteellisesti lahjakas?

Miksi aloitit bloggaamaan?

... Näiltä henkilöiltä

Nannilta

Jainalta

suden unelta

Kaislalta

Sannilta

Jenniltä

Miialta

Wanderlustilta

Kainalta

Dark Shadow:lta

Vivianilta

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä, kun mä kuolen. / Mitä Tänne Jää - Erin

Montako kertaa parin vuorokauden sisään saa kuunnella biisiä, ilman et se on liikaa? Onko joku viiskymmentä kertaa liikaa? Ei musta. Jumanlaude et toimii, paremmin kun alkuperäinen ikinä. Cheekinkin versio on aika jepa, mutta Erin kyllä vie tästä pidemmän korren ja toi sovituskin toimii aivan hyvin.

Jatkan noita videopostauksia, kunhan tässä ennätän. Tuleva viikonloppu menee synttäreitä juhliessa niin kotona kuin baarissakin, joten turha on varmaan sanoa, etten aio kyetä mihinkään. Parin kuukauden päästä pitäis osata kirjoituksissakin aivan liian paljon biologiaa ja saksaa, eli saa nähdä kääntyykö tämän blogin musiikkitarjonta saksankielisiin leffoihin ja biiseihin - toivottavasti ei ainakaan kokonaan.

Tällä hetkellä junnaa päässä poloneesin rytmit ja siihen sopivasti sekoittuu ahdistusta. Katellaan kuinka käy sitten helmikuussa, kun meistä tulee lukion vanhimpia niiden muodossa. Olipas tämä nyt kovin henkilökohtainen katsaus, mutta kyllähän tää melkein musiikkiin liittyy! PS. Tinakenkätyttö Cheekin vetämänä toimii kanssa, tsekatkaapa! Tähän loppuun vähän tuosta ekasta biisistä lainauksia, mä niin allekirjotan!.

"Mulla on ote, en anna sen hivetä
Elämä opettaa, tieto lisää tuskaa
Mä vedän kovempaa

Mieti mitä jää kun mä lähden täältä,
Mut ei syytä huoleen,
Se päivä ei oo vielä tänään"

Mennyt vuosi laittaa kielen laulamaan. / Marras - Mokoma

Jälleen kerran on almanakka pyörähtämässä ympäri ja näin juhlien välipäivänä lieneekin sopiva pohtia tämän vuoden kulkua biisien muodossa. Edellinen samanlainen postaus löytyy tämän linkin takaa.

Tammikuu

Satyricon – The Pentagram Burns
Joulun jälkeen tekemäni Oslon reissu heijasteli vielä tammikuun puolelle, ja olinhan toki Oslon maaperällä vielä ensimmäisinä päivinä. Fiilis oli mieletön, kun tallusti nähtävyyksiltä toiselle tuolla viikienkien luvatussa maassa samalla kuulokkeista tällaista kuohuntaa kuunnellen.




Helmikuu

Stam1na - Puolikas Ihminen
Nocebo rykäistiin ulos 8.2. ja siitäpä sitten lähti tämän biisin voittokulku. Ensimmäisellä keikallani levyn tulon jälkeen maaliskuussa tämä kolahti ja kovaa. Vielä kesäkuussa minä - ihminen, jolle Stam1na ei ole koskaan ollut the bändi, jaksoin pitää soittoäänenäni kyseistä kipaletta. Muutaman riparilaisen sain voitettua puolelleni kyseisellä biisillä, kun astianpesukonetta täytellessä joku sattui soittamaan ja jätkien leuat meinasi tippua lattiaan silkasta hämmästyksestä. Kolahtaa edelleen!

Turmion Kätilöt - 4 Käskyä
Vielä kertaakaan en tätä kyseisen yhtyeen vetämänä ole kuullut, mutta 2TT kiskaisi melko yllätyksen Nuokkari44:sella helmikuussa aloittaessaan tämän biisin ensitahdit. Voi veljet, että toimi! Sen jälkeen helmikuussa tuli huudatettua Kätilöitä ja erityisesti tätä kipaletta ilman mitään Spotifyn viiden biisin rajoituksia, haha.

LMFAO - Sexy and I Know It
No huhhuh, taidettiin juhlia eräitä tupareita ja itsekin taisin vetää tätä melkoisten promillelukemien vallitessa - ja muiden kuvatessa totta kai!



Maaliskuu

Nightwish - Over the Hills and Far Away
Kuinka onnellinen saakaan olla yhden biisin kuulemisesta? Sekoamisaste Teatrialla oli melko hulvaton, kun lähes koko biisin saattoi pomppia puolen metrin pompuilla ilman että hyytyi. Yllätys Nightwishin setissä oli melkoinen, ja vaikka kuinka kaikki haukkuivatkin vanhojen cover-biisien esittämistä (onhan se toki vähän outoa), ei mulla ole vieläkään mitään tätä vastaan. Toimii!

Nightwish- Planet Hell

Maaliskuu vaikuttaa vähän yksipuoliselta kuulta, mutta olipahan paria Nightwishin keikkaa monta vuotta jo odotettukin. Tämä biisi avautui Teatrialla ja Jyväskylässä onnistuin jo ihan hyvin siitä nauttimaan, vaikka eräs kusipää-muija vähän ongelmia tuottikin. Mun maaliskuu on muutenkin väriltään punainen, ihan vain koska tää biisikin on.

Rammstein - Mein Herz Brennt

Kunnon ryyppäyspippalot hyvässä seurassa ja vielä parempaa musaa kuunnellen, not bad?




Huhtikuu

Mokoma - Hei Hei Heinäkuu
Ajankohta tälle biisille ei ollut ihan oikea, mutta muistan yhä kuinka istuin matkalla Kuopiosa kotiin ja kuuntelin koko matkan tauotta kyseistä rallia. "Pyysit viereltäsi pois, käänsin selkäni ja pyyntöön vastasin - maanrakoon katosin." Kuukausien viiveellä tajusin, että jotkin asiat ovat lopullisia.. Tai sitten ei.

Pendulum - Watercolour
En tiedä vieläkään, miksi eksyin kuuntelemaan tätä kappaletta. Joka tapauksessa huudatin tätä ystävilleni joissain partyissa kyllästymiseen asti ja mietin miksei muille kolahda. Syy selvisi kuukausien päästä, mutta olihan tämä hetken kovaa kamaa!




Toukokuu

Faun - Arcadia
Suomibiisi Keski-Euroopasta. Pitkään herätysäänen virkaa toimittanut ralli kolahtaa edelleen. Jos pitkä ja hidas folk-/doom metal houkuttelee niin suosittelen tutustumaan tähän yhtyeeseen!




Kesäkuu


Kuningasidea - Enemmän duoo kun sooloo
Melkein joka ikinen aamu kesällä saaressa töissä taisi alkaa tällä biisillä, kun rakas työtoverini lopulta sai itsensä nostettua sänkynsä pohjalta ja tallusteli aamupalalle. Viimestään aamupalan tiskivuoren varjossa kuulin tästä biisistä vähän liiankin monta versiota, eli siedätyshoitoa tuli ihan kunnolla. Nyt tästä biisistä tulee mieleen saaritoilailuiden lisäksi myös erään Oulun tsirpulan kanssa discoilu oikeasti hienossa discossa, joka nyt sattu olemaan joku lato mutta enigeis! Oli kuulkaa savukoneet ja pimeää ja spottivaloja vaikka kuinka, kyllä kelepas!

Stella - Aamun Kuiskaus
Kuunneltuamme pari viikkoa riparibiisejä ja jumalanpalveluksia, alkoi pikku hiljaa kypsyä idea siitä, että seuraavan kerran maissa käydessä haetaan kyllä nuottikirja ja soitellaan sitten saaressa. Niimpä sitten lukion musiikinkirja oli kovassa käytössä niin minun ja pianon kuin jussin ja kitarankin -kombinaatioissa. Kuinka moni teistä on istunut keskellä metsää, leiriaukiolla, laulanut nuotin vierestä hyviä biisejä ja ennen kaikkea - ottanut sen päivän pienen lepohetken. Se hetki päivässä oli jotakin niin henkeä salpaavaa, kun sai vain katsella jyrkänteeltä alas ja olla aivan hiljaa.

H.I.M. - In Joy And Sorrow
Tähän biisiin liittyykin paljon surullisempia muistoja, mutta ennen kaikkea tästä tulee viime kesä mieleen. Saaritoilailut ja pitkätpitkät yöt. Pahin muisto omalla kohdallani tästä taitaa olla se, kun joskus muiden ollessa saunassa tätä satuin pianolla soittamaan ja lopulta tajusin, että eräs jätkä riparilaisista itkee selkäni takana, sillä hän oli edellisen kerran kuullut kyseisen kappaleen läheisensä hautajaisissa. Urpo minä.



Heinäkuu

Tehosekoitin - Maailma on sun
Olin onnistunut ennen viime kesää skippaamaan Tehosekoittimen "Hetken tie on kevyt" -viisua lukuunottamatta. Tätäkin kipaletta tuli kuunneltua ja laulettua niin laiturilla kuin metsässäkin, yksin pianoa soitellen kuin isolla riparilaisten porukalla päärakennuksen kuistilla itikoita syöttäen. Se yhteenkuuluvuuden tunne II3:lla oli jotakin uskomatonta!

Sonata Arctica - Paid In Full

On outoa miten tämä biisi löytää paikkansa joka vuosi, vaikka en koskaan ole erityisesti tästäkään perustanut. Samaan syssyyn menee kuin neljä edellistä.

Apulanta - Yksinkertainen
Apulannan tuotantokin oli minulle hittejä vaille tuntematonta ennen tätä kesää. Jussi opetti minut kuuntelemaan tätäkin jaksaen laulaa erityisesti Aggressiota aivan liian monta kertaa päivässä saaressa! Kolahtaa, ja tästä biisistä löytyy aivan loistavat sanat.



Elokuu

Nightwish - Ever Dream
Pieni potin räjäytys Kuopiorockissa, do I even need to explain?

Eluveitie - Omnos

Voi jösses miten loistavuutta tämä musiikki on! Tähän samaan syssyyn tyrkkäisin myös Alesian. Aivan purrrfectia mussiikkia, nämä molemmat biisit on aivan loistavia. Syksyn pikku hiljaa saapuessa nämä kolahtivat erityisesti ja taidettiimpa elokuussa vääntää myös yksi saksankielinen esitelmä aiheesta Eluveitie, hupsista!



Syyskuu

Megaherz - Ja Genau
Saksafiiliksissäni ja pahissa vitutuksen puuskissani hypettämäni biisi kolahtaa edelleen. Onneksi kukaan muu ei saakaan sanoista selvää, sillä ei oo ihan nättiä tekstiä. En ylipäätään tiedä vieläkään, miten sain tästä muka väännettyä kunnon vitutusbiisin.

Avril Lavigne - Everybody Hurts
Yhyy yhyy - elämä on perseestä. Näitäkin biisejä vuoteen aina mahtuu, mutta yllättävintä on se, että ne löytyy yhden lempilaulajan uusimmalta levyltä. Samaan syssyyn menee myös Stop Standing There. Everybody Hurtsissa on kuitenkin paljo enemmän ideaa, ja senpä takia sitä on huudatettukin mun kaiuttimista kymmeniä ja kymmeniä kertoja tämän syksyn aikana.



Lokakuu

Katri Ylander - En KoskaanJa edellisen kappaleen teema jatkuu. Katri Ylanderinkin saattaa löytää mun musiikkihistoriasta vuosien takaa. Eksyin kuuntelemaan muitakin Katrin biisejä, mutta tämä kyseinen kappale kolahti ja lujaa. Katrilla on kyllä upea ääni, pakko myöntää.

Katatonia - DeparterPikku hiljaa alkoi matka kohti synkempiä musiikkeja lokakuun lopulle mentäessä. Ensimmäisenä naapurimaamme ylpeydestä kolahti tämä kyseinen toisiksi uusimman levyn lopetusbiisi. Voi jösses miten upea tämä on yhä edelleenkin. Aivan täydellinen yöbiisi. Suosittelen aivan eh-dot-to-mas-ti.



Marraskuu

Katatonia - DeadhouseJust ennen Katatonian Lutakon vetoa avautunut biisi löi siellä tajuntaan aika mielettömän lujaa. Jotenkin niin yksinkertainen biisi, joka jumahtaa päähän ja soi ja soi ja soi ja soi ja soi siellä piitkään. Nightwishin Hartwallin keikan junassa tätä biisiä rallattelin välillä varmaan puoliääneenkin vierustoverini riemuksi, hups!

Nightwish - Ghost Love Score
Ghost Love Floor Jansen. Pure fucking awesomeness. Hankala tajuta vieläkään, että kuulin tämän livenä. Koko marraskuu tulikin huudatettua tätä sitten yhä uudelleen ja uudelleen ja pakko myöntää, onhan se paras biisi miltään bändiltä koskaan. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.



Joulukuu

Katatonia - Teargas
Edellisen kuukauden keikkailubändit taitaa näkyä vielä tämänkin kuun alun biiseissä. Aivan loistava livebiisi, eikä levyversiokaan sen kauemmaksi jää. Outoja linkkejä tulee biisien välille, mutta tästä tulee mieleen Katatonian kitaristin ilme hänen bongatessa yksi kaverini yleisön joukosta. Trallaa.

Anathema - A Natural Disaster
No nyt! Yöbiisiä olin vailla, ja sen totaalisesti myös sain. Aivan älyttömän hieno kipale, varmaan pitäisi tutustua koko yhtyeeseenkin vähän paremmin. Onko teille tuttua siellä päässä? Itse tässä tällä lomalla olen vasta tätä opetellut kuuntelemaan.

Tämä vuosi näyttää musiikkikatsauksen osalta melko hajanaiselta. Paljon on tullut soittoja lisää Last FM:ääni, joka tällä hetkellä näyttää 65 150 soittoa. Kassellaan sitten vuoden kuluttua jälleen uudelleen. Tämä vuosi kuitenkin taitaa loppua Katri Ylanderin, Anatheman ja H.I.M.:in säveliin, sillä kyseiset yhtyeet kolahtaa erityisen hyvin just nyt. Toistuuko teillä jokin tietty bändi joka kuukausi, joka nyt tulee mieleen vai onko kaikista biiseistä valikoitunut yksi ja tietty biisi, josta tämän vuoden tulet muistamaan forevah?

Mikään ei saa mua luovuttaan, et voi mua satuttaa, et voi pilata mun fiilistä millään: mul on kaikki hyvin tänään. / Kaikki Hyvin - Cheek

Milloin viimeksi sä olet tuntenut olosi erittäin hyväksi? Olet ollut kunnolla onnellinen? Nauttinut elämästäsi ja sen pienistä jutuista? Muistanut kiitellä ystäviäsi? Kertoa heille, kuinka tärkeitä he ovat sinulle?



Mä olen tänä yönä. Olen niin onnellinen. Kaikki on hyvin. Mulla on ihania ihmisiä rinnalla. Elämä kutakuinkin kuosissa. Loma, jolloin voi valvoa näin myöhään. Päätös, että dataus pullon vieressä ei ole väärin, jos täyttää vuosia viikon kuluttua. Ennen kaikkea kuitenkin niitä ihmisiä vierellä. Olen onnellinen. Just. Nyt.

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan. / Sylvian Joululaulu

Koko elämähän on vain prosessi. / Puolikas Ihminen - Stam1na

Tännään mulle painettiin ekaa kertaa tööttiä ajotunnilla, iiX. Se oli kyllä ihan turhaa, varmasti liikun edestä nopeammin pois, jos sitä pittää huuattaa. Eikä kuulema oo koskaan aiemmin liikenneympyrässä autokoulun autoille riikkaria huudatettu, joten autokouluimmeinen vierestä tuumas, et seuraavan kerran laitetaan pakki päälle ja perruutetaan päälle. Olin mukana.

Nojoo, hätä ei ollu kuitenkaan tuon näkönen, vaan punanen ja pyöree. Sotkamon Syke nimittäin läväytti mun silmien eteen sellaisen esiintyjäkaartin, että 1.12. lähtee hotellipakettia tilaukseen. Ensi kesänä 19-20.7. rokkaillaan jälleen Sokos Hotel Vuokatin pihamaalla, tällä kertaa kuitenkin Nightwishin, Amorphiksen, Turmion Kätilöiden, Eläkeläisten ja Kotiteollisuuden tahtiin. Oh yeah!

Kyseisistä bändeistä kuitenkin kolme ekana mainittua kuuluu meikän top vitoseen riippumatta siitä kuinka paska musapäivä onkaan. Eläkeläisetkin on festareilla niin toimivaa kamaa, että oon innolla lähdössä tuonne. Mua ei oikeastaan kiinnosta, kuinka mainstreamia nuokin bändit on, vaikka siitä sainkin jo noottia kuulla. Pitäkää vaan tunkkinne, jossei nappaa, sillä luulenpa, että ne nelisen tuhatta lippua myydään aika nopeasti tuolla kattauksella ilman teitäkin.

Viikonloppuna saatan palailla jälleen levyhyllyn esittelyn muodossa, jos vaan aikaa riittää lauantain kouluilulta ja muilta hommilta. Palaillaan siis!

Scent of the sea before the waking of the world brings me to thee into the blue memory. / Ghost Love Score - Nightwish

Kuten tosiaan lupailin, ei mun keikkarupeama päättynyt yhteen iltaan. Vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen suuntasinkin vähintäänkin virkeänä kohti Jyväskylä-Helsinki -junaa. Matka menikin varsin mukavasti omenamehun ja Katatonian jumituksen kanssa. Tampereella vaihdoin junaa Jainan kanssa samaan junaan, josta sitten hypittiin ulos Pasilan kohdalla.

Hartwall Areenalla oli tuttujeni puheiden mukaan todella vähän porukkaa, eikä porukkamäärä varmaan ollut edes rikkonut 30:tä, kun me sinne noin neljä tuntia ennen ovia hipsittiin. Siinä sitten leviteltiin kamamme ympäriämpäri ja itse hypin myös toppahousuihin ja villasukkiin, jotka kyllä tais olla vähän liikaa syysjonotukselle, koska jos mua paleltaa tollasissa kamppeissa jo nyt, niin mitenhän meinasin talvella selvitä?

Jonojen järjestys kusi aivan täysillä, kuten myös porukan pääsy sisälle. Vedettiin hirmuspurttia vaan päästäksemme jonoon toisien ovien eteen. Tässä vaiheessa saumat tuntui vielä ihan hyviltä, mutta koska kyseisessä paikassa ei ollut mitään nauhoja tms erottamassa jonoa, se vain levisi ja levisi sivuille ja lopulta kun muutenkin myöhässä tapahtuneen ovien aukaisun jälkeen selvittiin ryntäämään portaat alas ja sisälle saliin, oli eturivihaaveet jo ihan mennyttä. Toiseen riviin melko keskelle, that's the point. Kavereita kuitenkin joka puolella, joten ei se paikka ollut läheskään niin paska kuin olisi voinut kuvitella.

Aaltojakin päästiin väsäämään, tai ainakin yrittämään väsätä. Tässä alapuolella onkin ainoa edes kutakuinkin onnistunut videoni koko viikonlopulta.. Keikkavideoitakin kovasti yritin kuvata, Dark Chest of Wonders esimerkiksi Nightwisiltä löytyy, mutta sen äänenlaatu on jotakin niin kamalaa, että tässä postauksessa ei tule olemaan yhtäkään omaa videotani.

Settilista rykäistiin tuttuun tapaan käyntiin Taikatalvella. Marcon herkkä ääni kaikui ympäri Hartwall Areenaa ja mä tajusin vihdoinkin, että tosiaan olen täällä, mistä mä oon kattonu ennen vaan DVD:eitä. Vitun hullua! Storytime Taikatalven perään ja verhon tiputus kevään meininkien mukaisesti.

Tässä vaiheessa jännittikin, että tuleeko seuraavaksi Ghost River eli aiemmin lupailtu Imaginaerumin läpisoitto. Siinä vaiheessa, kun alkaa kuulua ihan jotakin muuta kuin Ghost River ja kun tajuat, ettei se ole myöskään Imaginaerumilta, on olo jotakin luokkaa öklgkfdghfkhgflkghkgfklg. Dark Chest of Wonders tykitti ihan vitun lujaa. Floor todisti lahjansa viimestään tässä vaiheessa.

Uutta puolta oli tungettu settiin jälleen, Storytimen lisäksi ainoaksi hitiksi jäänyt Amaranth (voi jösses, olen niin onnellinen siitä, ettei setti kattanut kaiken maailman Wishmasterseja ja Wish I Had an Angeleita) menikin sitten kuvatessa tämän postauksen kuvat lähes kaikki. Muuten en kameran kanssa juuri riehunut, mutta hittibiisien aikaan ei ole oikeen muuta hommaa.

Scaretaleen Floor oli saanut paljo enemmän juttuja mukaan kuin miltä armaamme harmaamme Youtuben perusteella aiemmin tuntui. Aneten friikkimäisyys oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa ja tämä onkin varmaan ainoa biisi, jossa Floor hänelle hävisi millään tavalla.

Vieressä ollut tyyppi meinasi tipahtaa polvilleen seuraavan biisin alkutahdit kuullessaan, ja kyllähän minullekin totta maar' Ever Dream kelpasi. Floor vetää tämän biisin minusta lähes yhtä hyvin kuin Tarja. Aneten veto jäi usein kovinkin kauaksi siitä, mutta se ei todellakaan ole moite.

Se, että minun suusta kuuluu mielipide, että biisi kuulostaa lähes Tarjalta, on todellakin suuri kunnianosoitus. Ei Anettekaan tätä todellakaan huonosti vetänyt, mutta Floorin ääni soi tässä erityisesti livenä niin upeasti. Videon äänenlaatu ei todellakaan anna kaikkia Floorin äänensävyjä kuten livenä, harmi. Kuuntelkaapa kuitenkin 3:30 eteenpäin ja kylmät värreet on taattu!



Settiä jatkoi mielipiteet jatkava Slow, Love, Slow. Paremmin tämä toimi ainoana hitaana ja akustisena biisinä nyt kuin keväällä, mutta kuten monista lukemistani rapsoista kävi ilmi, en ollut ainoa, johon kyseinen biisi ei kolahtanut. Sitä seurannut I Want My Tears Back kuitenkin kolahti ja vasta näillä tienoin aloin kaivata viereeni kahta tsirpulaa, jotka luovittuvat toisen/kolmannen rivin paikkansa ja suuntasivat kauemmaksi, nimittäin meininki heidän kanssaan olis ollu vieläkin hullumpaa, vaikka kyllähän tuo nytkin kelepas! Pekka Kuusisto saatiin lavalle niin tähän kuin seuraavaankin biisiin, ja kyllähän mies viulunsa kanssa hyvin juttuun tuli!

Last of The Wilds tuli tuttuun tapaan tähän perään, ja nyt se kerrankin oli paikallaan. Jalkoihin ja käsiin sattui, puhumattakaan moshauskelvottomista niskoista, janosta, kuumuudesta ja yleisestä uupumuksesta. Biisin fiilistely vaihtui lähinnä hengähdystauoksi, jota tosiaan tarvittiinkin ennen keikan loppurykäisyä.



Seuraavaksi kaiuttimet täyttivät arabialaiset tunnelmat ja lavalle saatiin neljä tulitaiteilijaa Arabesquen soidessa taustalla. Katsottavaa siis riitti, ja hengähdystauko oli enemmänkin kuin tarpeen. Seuraavaksi nimittäin lähdettiin semmoseen paikkaan, josta niitä plusasteita löytyykin rutkasti enemmän. Planet Hell on nyt tullut kuultua neljä kertaa putkeen, enkä todellakaan ole vieläkään kyllästynyt. Vai onkohan neljästi.. En muista Kuopiorockin osuutta ihan sattuneesta syystä..


Ghost River setissä paransi varmaan monen päivää, ja kyllähän siinä välillä ihan nätistikin lauletaan: "Beautifully shy as you are, never lose your heart and do come across". Siinäpä sen biisin hienoudet, eli seuraavaan käy tiemme.



Song of Myself on livebiisinä ihan toimiva, vaikkakin se jää minusta kauaksi Poet and the Pendulumista. Toisaalta, kyllähän biisin pituudestakin puuttuu monta minuuttia (liveversiosta siis) verrattuna siihen, ja ehdottomasti minä otan settiin mukaan seuraavan biisin kaltaisen helmen.

Vannoin kuultuani erään kipaleen livevedon Aneten vetämänä, että jos minä tämän joudun koskaan ikinä kuulemaan missään hänen vetämänä, suuntaan tasan tarkkaan ulos ovista. Nyt kuitenkin tapahtui sellainen efekti, että meikän polvista lähti 20cm helvettiin, hyppärin vieressä olleen tuntemattoman tytön kaulaan (joka kyllä myöhemmin esittäytyi Ainoksi) ja tirautin muutaman kyyneleenkin täristen onnesta ja sekavuudesta.



En oikeasti tiennyt miten päin olisi pitänyt olla, olisiko pitänyt pittää silmät auki vai kiinni ja miettiä miltä näyttää vai oikeasti vain antaa mennä. Päädyin kaikista viimeiseen ratkaisuun lähinnä puristaen hiuksiani sormien välissä ja huutaen lyriikoita täydestä sydämestäni. Jossain vaiheessa biisiä romahdin Sannin ja Ninan niskaan eturiviin ja siinä sitten yhdessä pohdittiin, että mitä vittua täällä tapahtuu. Eipä tullut vastausta, mutta melkoiset kylmät väreet ja musiikkiorgasmit kuitenkin.

Minusta oli niin upeaa tajuta, että kun biisin lopussa kertsit muuttuvat uudenlaisiksi, niin Aino tasan tarkkaan tiesi mitä pitää laulaa ja missä. Mikäli vieressä olisi ollut kuka tahansa, joka ei vanhempaan tuotantoon ole juuri tutustunut, olisi se varmasti vaikuttanut munkin fiilikseen alentavasti. "You were the one to cut me so I'll bleed forever!" -huudot raikuivat Helsingin pimeässä yössä ja mun sisällä oikeasti kupli, ei viha vaan ilo ja tyytyväisyys. Tyydyin lähinnä tärisemään ja miettimään, että olenko oikeasti unessa.




Olotila oli jotakin sanoinkuvailematonta, onhan kyseessä kuitenkin all the time -lempparini miltään bändiltä ja muutenkin kyseinen kappale on jotakin niin hienoa, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Onneksi myös bändi tajusi, että monelle tämä biisi oli se keikan kohokohta ja hymyjä lensi niin lavalta yleisöön kuin yleisöstä lavallekin. Harvemmin tulee itsekään sydämiä esiteltyä, mutta tällä kertaa sellaiseen tuli todellakin tarvetta, Floorin hymy ja nyökkäys kruunasi mun illan sitten totaalisesti!

Keikan lopetti tämän kiertueen tuttuun tapaan Last Ride of the Day. Kyllähän se on loistava lopetusbiisi, mutta mä kuitenkin peräänkuuluttaisin sitä encorea. Toisaalta, mun fibat oli edelleen niin loistavat tässäkin, että oikeastaan millään ei ollut väliä. Olin tullut Hartwallille kokemaan elämyksiä, ja niitä todellakin sain. Vaikka olinkin salaa hiljaa omassa mielessäni toivonut, että Ghost Love Score setistä löytyisi, en todellakaan uskonut siihen. En todellakaan.

Kunnon kumartelut ja kuvat yleisön kanssa loppuun ja monelle hyvä mieli, minut mukaan lukien. Keikan jälkeen olotila oli niin sekava, että en oikein kyennyt ajattelemaan. Jotenkin kuitenkin onnistuin bongaamaan kaverini kaulasta ilmaan ammuttuja nauha-asioita, joita sitten itsekin keräilin kaulaani näyttäen lähinnä joulukuuselta. Järkkärit pistivät porukkaa ulos ja me suunnattiin kerrankin kuuliaisesti kohti ovia, jotta saatiin juomista. Taisin kitata koko illan aikana kolme puolen litran lasia tavaraa kurkustani alas ja tottahan toki popcorneja leffaa varten piti käydä hommaamassa.



Leffa ei alkanut ihan ajallaan, eikä edes sen akateemisen vartin jälkeen. Lopulta kuitenkin päästiin permannolle, jossa meitä odotti pitkät rivit penkkejä, pehmeitä sellaisia, kunnon väleillä. Arvostelen! Penkeillä oli myös Infernoja, joita matkalukemiseksi sitten piti hamstrata. Pakko sanoa, että se tunne on aivan mieletön, kun istut oikeastaan aika keskellä Hartwall Areenaa, katselet joka puolelle ja toteat, ettet oikeasti nää edes kaikkia paikalla olijoita. Stobe Harjun sanoja vähän lainaillen, oli meitä siellä paikalla 10 000. Päälle 9900 tuhatta ja minä. Mitä vittua.

Meidän paikat leffaa ajatellen olivat loistavat, sillä screen näkyi kokonaisena ja kun istuttiin kauempana, niin myös melko tarkkana. Eturivin paikoilla istuminen olisi varmaan vaan lähinnä vituttanut. Marcon ja Stobe Harjun kiitoksien lomassa purettiin keikkatuntemuksiamme jälleen, ja olotila ennen leffaa olikin melko euforinen.

Elokuva itsessään oli melko sekava, ja varmasti vaatisi toisen katselukerran, jossei kolmannenkin. Lyhyesti juonta spoilaten, siinä siis keskitytään liikkumaan ihmisen mielessä keräillen muistoja kokoon. Enempää ei kuitenkaan multa irtoa ainakaan vielä, joten saatte odotella 23.11. ja yleistä ensi-iltaa. Leffan jälkeiset kommentit mun suusta oli lähinnä linjaa: "Ööö..", kun Sanni niitä kyseli. Jumiteltiin sitten Hartwallilla aikamme, ennen kuin lopulta suunnattiin kohti Pasilan juna-asemaa ja luksushotellia, muiden suunnatessa kohti Omppua.

Edellisen illan Omppuyö veti multa mehut aika hyvin, joten 120cm sänky oli todellakin vain ihana yllätys puhumattakaan ensimmäisestä lämpimästä ateriasta sitten perjantaiaamun pakolla syödyn tortillan. Meillä oli ammekin, you looozerrs! Nojoo, se siitä. Ei me tosissaan oltu yötä kuin Sokos Hotel Presidentissä, mutta kyllähän se keikan jälkeen aika arvon ylennykseltä tuntui. Tavaratkin levis ensimmäisen viiden minuutin aikana varsin tehokkaasti, ottaen huomioon, että sängyllä ei ole huivin lisäksi YHTÄKÄÄN vaatekappaletta, vaan ne ovat yhä nätisti (.. ja tiiviisti..) pakattuna reppuun..



Miten olen ylipäätään voinut survoa tuon kaiken yhtään minnekään? Loppureissu menikin sitten baarissa olleelle toverillemme soitellen, juna-asemalla lagittaen koska vitun isänpäivä ja lopulta junassa laatuaikaa viettäen Picnicin savulohi-vuohenjuustosalaatin kanssa nukahtaen lähes haarukka suuhun..

Torstai-illan tuska ja ahdistus vaihtui siis jo perjantaina upeaan fiilikseen, jota lauantai-ilta vielä täydensi. Sunnuntain kauppojen kiinniolokaan ei juuri vaikuttanut siihen tunteeseen, että tämä oli paras keikka reissu koskaan. Reissuna kyllä. Ihmisten näkemisenä kyllä. Näin oikeasti varmaan kaikki keikkaihmiset, ketä kuvitella voi. Oon niin onnellinen, että mulla on teidät. Aina joku, jolle jutella. Terkkuja vaan ihan tasapuolisesti kaikille, nähellään sitten seuraavalla kerralla. Kiitos!!! ♥