Alesia, alisanos, wake me when I'm gone Ianotouta, eternity, proclaim our barren sacrifice. / Alesia - Eluveitie

Nyt viimeistään alkaa olla se aika vuodesta, kun festarisuunnitelmia lyödään lukkoon yhdessä jos toisessakin kodissa. Itse oon tänä vuonna hiukan myöhässä pohdintoineni, sillä vaikka tuntuukin siltä, että joka vuosi on huonommat ja huonommat esiintyjät, on tämä vuosi jotenkin poikkeuksellisen kökkö. 2010 kesällähän en tainnut käydä muualla kuin Sandelsrockissa vähän nyökyttelemässä bändien tahtiin, esiintyjät ei oikein kolahtaneet ja Kreikan reissu vei sitten pakollisen Kuopiorockin tai Qstockin päivät.

Tänä vuonna oma fiilis on lähes yhtä toivoton. Tasan yhdellä festarilla on oikeasti kiinnostavia ulkomaalaisia, mutta siihen ne sitten jääkin. Suomalaisista jokaisella festarilla on siitä tietystä kattauksesta 90% ja vain kombinaatio päivien kesken vaihtelee. Ei oikein sytytä ei. Ajattelin kuitenkin rustailla pohdintojani teille, sillä tässä kovasti oikeasti vasta tutustun esiintyjiin ja yritän keksiä jotakin näkemisen arvoista. Jos liikkeelle lähdettäisiin Provinssista, jonne meinattiin festaroimaan semmoisella poppoolla, joka ei ennen ole festarikansan seasta itseään löytänyt, niin sieltä ne mielenkiintoiset bändit rajoittuu varmasti kahden käden sormiin.



Perjantailta itselleni löytäisin Amorphiksen, Nightwishin ja Snow Patrolin (jota itse en sinällään kuuntele, mutta epäilisin, että porukalla hengaillessa uppoaisi paremmin kuin hyvin. Lauantai sitten tökkiikin jo niin pahasti ettei mitään rajaa. Stam1na. Siinäpä ne. Olisihan siellä Chisua, Billy Talentia ja Rise Againstia, jotka varmaan tulisi tsekattua, mutta en varmasti aio maksaa Stam1nasta sen päivän lippuja. Sunnuntaina kattauksesta löytyy Slayer, no hip hei. Tästä komeudesta pitäisi maksaa 115e? No way. Vaikka yhden päivän liput ovatkin "vain" 65e, tulee matkoista hintaa reissulle ihan hulppeat lukemat. Slayer kuitenkin olisi kiva päästä näkemään, eikä perjantaikaan pahalta kuulostaisi, mutta sellaista yhdistelmää ei saa ostettua 85e:llä, vaan pitäisi olla valmis pulittamaan 115e.



Ilosaarirock 14-15.7. vie tänä vuonna sen parhaimman festarin tittelin kattauksensa osalta. Ikävä kyllä itse en tänne pääse, jossen peru yhtä leiriä, enkä osaa sanoa olisiko se järkevää. Joka tapauksessa mainittakoon  esiintyjistä minulle kolahtavan Mayhemin, Bodomien, Apocalyptican, Insomniumin, PMMP:n, Reckless Loven ja Swallow the Sunin. Muutenkin bändit näyttävät sellaisilta, että niiden tahtiin olisi mukava istua kesäpäivää nurtsilla. Klubienkin ohjelmat näyttäisi ihan makoisilta, mutta luultavastihan ne on k.

Sulo-klubilla pääsisi perjantaina näkemään Stam1nan ja Viikatteen parilla kympillä. Lippujen hintakin tuntuu kattaukseen nähden melko kelvolta, 75e parin päivän hengailusta. Jos tätä lähtee vertaamaan vaikka Provinssin 65e/päivä lippuun niin.. Kattauksessa on kuitenkin isojakin nimiä, ja erityisesti Mayhem minua kiinnostaisi nähdä!



Nummirock petti ainakin minut tänä vuonna todella pahasti. Viime vuoden Ajattarat, Eluveitiet, Turisakset, MyGrainit, Turmion Kätilöt (I know, I know..) Amorphis, Rotten Sound Norther ja Deathchainit on vaihdettu semmoisiin bändeihin, että yhdellä kädellä voin laskea mielenkiintoiset poppoot nimittäin Stam1nan, Swallow the Sunin, Profane Omenin, Rytmihäiriön, Before the Dawnin ja Viikatteen. Lippujen hinnatkin pyörivät 89 eurossa ja yhdeltä päivältä 60 eurossa. No thanks.

Okei, ei tainnu ihan yhden käden sormet riittää, mutta YHTÄKÄÄN yllättävää, must-to-see -bändiä ei tuolta listalta löydy. Edellisellä kerralla vähintään puolet olis ollu nimittäin semmosia, joita joko en ole koskaan nähnyt tai sitten voin katsella niitä kyllästymättä vaikka kuinka monta kertaa. Eluveitien skippaus harmittaa edelleen, viiltäkäähän puukkoa haavassa siellä olleet ja kertokaa mitenkäpä musa raikui?



Qstockiin uhkasin olla menemättä toista kertaa, vaikkei festarissa sinällään ollutkaan mitään vikaa. Periaatteessa kaikki toimi kuten pitikin, mutta oma fiilis oli hakusessa erityisesti lauantaina, joten koko viikonlopusta jäi vähän paska maku. Tänä vuonna yhtään pakollista bändiä ei ole, vaikka Arch Enemy melkein sellaiseksi voisi yltääkin. Muuten jatketaan hyvin samalla linjalla kuin muuallakin; PMMP, Stam1na, Viikate, Sonata Arctica, Swallow the Sun ja Apocalyptica. Ei yllättävää, ei kiinnostavaa, kaukana ja liputkin varmaan 60 euron pinnassa. Kenties tänne voisi muuten lähteäkin, jollei samana viikonloppuna rokkailtaisi Kuopiossa, jonne matkustaessa matka lyhenee puolella ja sieltä löytyy sellainen bändi, jota mielelläni käyn fiilistelemässäkin.

Kuopion kattauksesta löytyy kotipojista Tarottia, Turmion Kätilöä ja Verjnuarmua. Reissun syy on mulle kuitenkin Nightwish ja toki, onhan festaroimassa myös Stam1na, Kotiteollisuus, Eläkeläiset ja Viikate. Kahden päivä lippu maksaa 62e, ihan inhimillinen hinta kuitenkin. Voi olla, että lähdetään leirintäalueelle hengailemaan, se maksais sitten 82e per lärvi. Tämä on ainoa jo nyt varma reissu, jonka reissauskokoonpano on vielä vähän hakusessa, joten lippujakaan ei vielä löydy.

	Ruisrockkiin en ole tosissani ollut missään vaiheessa suuntaamassa, lähinnä matkakustannusten ja seuran puutteen vuoksi. Enkä muutenkaan osaisi kuvitella itseäni sinne, sillä vähän tökkii massakansoitetut festarit, joissa mun musamakuun kuuluvat bändit on niitä raskaimpaa kastia edustavia. Siksipä Ruissi ei olis varmaan ihan mun jutu. Perjantai esiintyjistä en löydä itselleni yhtäkään mieluista, lauantaina puolestaan olisi Nightwishiä, Apocalypticaa, Bodomeita ja Stam1naa. Asiallinen kattaus yhdelle päivälle, jonne voisi lähteäkin jossei lippu maksaisi 70 euroa, ja matkoista ja majoituksesta vähintään kaksinkertasita summaa. Sunnuntainakaan ei ole mulle mitään mielenkiintoista. Viime vuoden Myötätuulesta jäi kaikin puolin hyvä maku, mutta tänä vuonna mietityttää maksaa hulppeita summia abouttia rallaa samasta setistä kuin viimeksi, josta kuitenkin puuttuvat ne THE-nimet mulle. Ei sillä, etteikö kattaus melko nannalta kuulostaisikin, mutta minua ja Hakunilaa erottaa kuitenkin lähemmäs 500 kilometriä.. Toisaalta perjantain kattauksesta löytyvät niin Stam1na, Amorphis, Insomnium kuin Ajattarakin. Lauantai puolestaan houkuttelee lähinnä Ensiferumin takia, sillä pakkohan kyseinen pumppu on päästä edes kerran kesässä näkemään! En nimittäin tiedä, että näillä muita keikkoja olisi. Jos on, niin vinkatkaahan! Toki lauantaina olis myös Apocalyptica ja Kotiteollisuus, sekä Tracedawn. Myötätuulta kuitenkin harkitsen kovasti, eikä perjantain ja lauantain kimppahinta 65e ole kovinkaan paljoa. Itseasiassa taitaa olla hyvin pitkälle sama, mikä viime vuonnakin olisi pitänyt maksaa. Silloin kuitenkin juhlittiin kolmen päivän voimin, mutta olisin ihan ehdottomasti valmis maksamaan tuon summan kivoista fiilistelyfestareista. Tuska on tänä vuonna toista kertaa kunnolla pohdinnan alla. 2010 skippasin, tänä vuonna houkuttelisi kovasti, sillä yhden kalliimman festarireissun aion heittää, ja tämä tappelee siitä paikasta Provinssin kanssa. Provinssissa olisi paljon tuttuja ja hyvää fiilistä, mutta huonoja bändejä. Tuskasta puolestaan löytyisi hyviä - tai ainakin kiinnostavia - bändejä, hyvää meininkiä, mutta ei sitä kaverilössiä. Perjantain esiintyjistä kiinnostaisi lähinnä Megadeth, Trivium ja Profane Omen, mutta jos vaaka kallistuu tämän reissun suuntaan, uskon löytäväni nuista muistakin esiintyjistä kuuntelemisen arvioista kamaa. Jos joku erityisesti Tuskan esiintyjistä kolahtaa, ja kuvittelisit, että mullekin saattaisi iskeä, nii pyydän linkkailemaan, että voin tsekata uppoaako! Lauantaina puolestaan varmaan aika menisi pitkälle lavojen edustalla, olisi nimittäin Sabatonia, Sonata Arcticaa, Mokomaa, Insomniumia, Swallow the Sunia ja Amoralia. Sunnutain fiilistelystä vastaisivat Lamb of God, Apocalyptica, The Man-Eating Tree ja One Morning Left. Erityisesti sunnuntain bändit on sellaisia, jotka kuitenkin vaatisivat työstämistä ennen keikkailua, mutta niinhän se on aina, kun uusia bändejä löydetään. Kolme päivää silkkaa Tuskaa maksaisi 115e kuten Provinssiinkin ja yksi päivä 65e. Seura kuitenkin puuttuu, eikä majotustakaan ole helppo alaikäisenä itselleen järkätä. Katellaan mitenkä asiat ajautuu ja kuinka esimerkiksi työt käy yksiin tämän tai Provinssin kanssa,
	Myötätuulirockin kanssa pahasti päällekkäin ajoittuva Sotkamon Syke muuttuu tänä vuonna sallituksi festariksi, jonka lippujen hinnat ovat melko tyyriit esiintyjiin nähden, kahdesta päivästä saisi pulittaa 59e. Täällä olisi kuitenkin hyvä kattaus yhtyeitä, eikä matkakaan olisi kuin sata kilsaa ja rapiat. Sonata, Viikate, Mokoma, Indica (!), Poisonblack ja Finntroll kiinnostaisivat kovin, mutta edelleen nieleskelen tuon hinnan kohdalla, on se vain liikaa. En myöskään edelleenkään syty siitä, että omaan musamakuun solahtavat bändit ovat niitä raskaimpia, vaikkakin tuolta puuttuu ne aivan massabändit. Pohdinnan alla onkin ollut, josko lähtisi töihin Sykkeeseen ja lunastaisi liput sillä tavalla itselleen. Tämän hetken ongelmia ovat kuitenkin majoitus Vuokatista töiden ja festarin ajaksi, sekä seura, joka lähtisi tuollaiseen sompailuun. Unohdinkohan jonkun oleellisen festarin.. Suonenjoella järjestettävä Suonenjok' rock kiinnostaisi Kätilöiden ja Nuarmun osalta ainakin, mutta siitä ei löydä tietoa oikein netistä. Katellaanpa siis ajan oloon miten tää koko kuvio lähtee järkkääntymään. Millaisia suunnitelmia teillä muilla on festareiden suhteen? Unohdinko jonkun hyvällä kattauksella varustetun festarin tästä listasta? Ennen kaikkea, mihin te olette menossa, nimittäin morjestelu olisi paikallaan, ja majoitusongelmiakin olisi kiva saada ehkä jollakin tapaa ratkottua.

There's a storm in his heart and the fire burns his soul but the wanderer part is to ride alone. / Wanderer - Ensiferum

Tässäpä olisi nyt näitä videoita. Kuvasin ihan innoissani paljon muutakin, mutta hienosti sössin huudollani ne sitten. Hei hei Mokoman, Fm2000 ja Painin biisit. Meno oli aika jees ja sen näkee kyllä kameran liikkeestä.. Hope you like.

Sade vaikutti tosiaan useampaan videoon silleen, että sormet vilkkuu kuvassa - pakko yrittää jotenkin edes kameraa suojata.

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!

Some people's love is other's hate. / You Only Live Twice - Pain

Hakunila, Here I Come!

Hyppään kohta junaan ja hurautan sillä pääkaapunnii ja sitten festaroijjaan oikeen olan takkaa. Minua saa tulla nykimään hihasta, sillä saatan itse olla niin sokea etten tajua sinua vaikka vieressä seisosin. Laittelin päähän pari päivää sitten mustaa ja sinistä rastaa, joten ehkäpä siitä helpoin tuntomerkki. Tsau!