Once I had a dream and this is it. / Dark Chest of Wonders - Nightwish

Minusta alkaa tuntua siltä, että olen saanut lempibändini takaisin, vaikken sen hienoutta ajallaan koskaan ymmärtänytkään. Aneten Nightwish ei koskaan lyönyt tietään suoraan mun sydämeen, vaikka Imaginaerum onkin yksi parhaimmista Yövissyn parhaimmista levyistä. Silti se ei pysty koskaan lyömään minun rakkauskaksikkoani Century Childiä ja Oncea.

Vaikka Aneten Ever Dream olikin korvia hivelevää kuultavaa, eikä Planet Hellin löytyminen hänenkään aikaisesta setistä ainakaan suupieliä alaspäin kääntänyt, aletaan nyt liikkua sillä alueella, että olen valmis maksamaan lähes mitä vain päästäkseni näkemään tämän bändin. Floor on erittäin upea ilmestys, niin noin ulkonäöllisesti kuin laulullisestikin.

After Foreveriä ehkä levyllisen kuunnelleena suhtautumiseni Flooriin oli kovin kyseenalainen, en halunnut muodostaa mielipidettä, jonka luultavasti myöhemmin pyörtäisin. Keskustelin erään henkilön kanssa, jota en todellakaan lukisi Nightwishin fanipiiriin. Minusta on hienoa, että on kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet ja tietopohja bändeistä, joita he eivät kuitenkaan aivan täydellisinä pidä. Hänellä oli vahva mielipide Elizen loistavuudesta Nightwishin mikkiin, itse en vielä oikein tiennyt.

Elize Ryd ja Alissa White-Gluz tosissaan vetivät sen suurta hämminkiä aiheuttaneen keikan, jonka jälkeen Anette erotettiin bändistä. Minusta Amaranthessa vaikuttava Elize sopisi Nightwishin keulaan myöskin erittäin loistavasti, nykyään, sillä erityisesti tuo Nemo-veto tässä alemassa videossa kertoo sen minulle. Amaranthea en ole juurikaan kuunnellut, mitä nyt muutaman biisin jälkeen todennut sen jättävän minut kylmäksi.



Elize ja Alissa vetivät tunnin varoitusaikaansa perustuen keikan todella hyvin, ainakin Youtuben videoiden perusteella. Kuka voisikaan vaatia, että sanat osattaisiin niinkin pienen varoitusajan jälkeen? Toisaalta, kyllähän kuka tahansa taitava ja tässä yhteydessä voinee käyttää nimitystä "oopperaääninen laulaja" pystyy omalla karismallaan vangitsemaan minunkin mielenkiintoni.

Floorin tulo mukaan kuvioihin aiheutti minussa lähinnä vain hämmennystä, en tahtonut olla yhtyeestä saati hänestä mitään mieltä. Muutaman Storytimen vedon kuuntelun jälkeen hän jätti minut lähinnä vain kylmäksi. Kaipasin Anettea takaisin. Scaretale erityisesti aiheutti suuren pettymyksen, Aneten sekopäisyys todellakin teki biisistä sen, mitä se oli .

En ennen Hartwallin keikkaa tahtonut kuunnella juurikaan Floorin vetoja, etten spoilaisi itselleni settilistaa. Olin kuitenkin tietoinen Imaginaerumin läpisoitosta, joten fiilikset ei todellakaan olleet kovinkaan korkeat. Erehdyin kuitenkin pläräämään Youtubea ja huomaamaan Higher than Hopen videon. Laitoin silmät kiinni, suljin sivun ja mietin mitä vittua on tapahtumassa.



Kuuntelin tuon kyseisen vedon nyt ja sain mielettömät kylmät väreet. Nyt aletaan liikkua semmosissa vesissä, että minusta tuntuu, etten oikeasti tiedä miten päin minun tulisi olla. Higher than Hope ei ole koskaan ollut minulle top vitosessa oleva biisi, mutta silti, en uskonut kuulevani sitä enää koskaan kenenkään muun kuin Tarjan vetämänä tämän bändin riveissä. Vaikka settilista koostuukin lähes fifty-fifty jakaumalla uusia ja vanhoja biisejä, olen kuitenkin niin kovin täpinöissäni. Floorin ääni on kuitenkin niin lähellä ainoan oikean laulajan ääntä, että varmaankin lähes jokainen biisi olisi mahdollista vetää. Lueskelinkin tässä aikani kuluksi vitutustani kameraani kohtaan laannuttaen Youtuben kommentteja:

"I'm waiting for The Phantom of the Opera and of course, Slaying the Dreamer :)))) We have NW back !:)"

"Thanks GOD! And thank you Jansen. It's been a long time (6 years?) since I felt this feeling with this song. Good old Nightwish is back baby..."

"I'm in tears.

Nightwish are finally back?

Please Floor stay...!"

... ja minusta tuntuu, että voin yhtyä noista aivan jokaiseen. Tiedän, että monet ystävistäni ovat Aneten kannalla ja monista juuri hän on oikea laulaja tähän yhtyeeseen. Tiedän kuitenkin senkin, että jokaisella on oikeus olla sitä mieltä kuin hän itse on. En halua vaikuttaa kusipäältä, mutta mikäli sinä kyrsiinnyt tästä postauksesta, eikä sinulla ole muuta sanottavaa kuin vaikkapa Floor on paska, voit jättää sen aivan hyvin kommentoimattakin. Minusta olisi kuitenkin ihana keskustella henkilöiden kanssa, jotka ovat aivan päin vastaista mieltä asiasta kanssani, mikäli perusteluitakin irtoaisi tai esimerkkejä.  Jokainen saa minusta olla tästäkin asiasta ihan sitä mieltä kuin itse on, kunhan on valmis perustelemaan kantansa. :)

Viimeistään livenä ensimmäisten lauluosuuksien jälkeen, tajusin, että nyt ollaan siellä mistä tämä bändi tosissaan lähti. On hankala uskoa todeksi sitä, että voin oikeasti kuulla Ghost Love Scoren lähes sellaisena kuin se niin monta kertaa on kaiuttimistani kuulunut.

Toisaalta, mikäli Anettea ei olisi ollut tässä välissä, olisi Floor saanut aivan hirvittävät määrät vertailua Tarjaan. Anette kuitenkin joutui keskelle paskamyrskyä, ja hyvin hän minusta kaiken tämän kestikin. Vaikkei Floor olekaan pysyvä laulaja, jollaiseksi minä hänet haluaisin kyllä, en ole pitkään aikaan rakastanut tätä bändiä niin paljon kuin nyt teen.

Minulla ei todellakaan ole mitään Anettea vastaan. Aion seurata hänen uraansa ainakin jossain määrin, mutta just nyt musta tuntuu vain niin hyvältä, että Nightwish muuttaa suuntaansa ja tekee ikäänkuin kumarruksen historialleen, samalla se tosin kuitenkin näyttää persettään uudelle menestykselleen. Millään ei voi kieltää sitä faktaa, että Nightwish ei ole koskaan ollut niin kuuluisa, tunnettu ja rakastettu kuin tänä päivänä. Se, olisiko tämä sama kuvio onnistunut ilman Anettea jäänee kuitenkin ikuiseksi kysymysmerkiksi.

Ystäväni sanoja lainaten, tosin eri bändiin liittyvässä keskustelussa: "En olisi koskaan voinut kuvitella, että voisin rakastaa tätä bändiä enemmän kuin aiemmin tein. Nyt näiden keikkojen jälkeen, on kuitenkin fiilis ihan toinen." Tämä koko kuvio on ihan täydellisyyttä minulle. Olen niin onnellinen, että tällä hetkellä Nightwish on oikeasti sellainen, jollainen se kaikista rakkain Nightwish on minulle aina ollut. En uskonut tämän päivän koskaan koittavan, mutta tässähän tätä ollaan.

Vuosi sitten julkaistun Imaginaerumin aikaan olotila oli erittäin positiivinen ja odottava, mutta mikäli joku olisi minulle sanonut silloin, että voit rakastaa Nightwishiä vieläkin enemmän, olisin nauranut hänelle päin naamaa. Puhumattakaan siitä, että hän olisi sanonut minulle, että mikin varressa heiluu laulaja, jota oikeasti voit rispektata lähes yhtä paljon kuin Tarjaa. Olen niin onnellinen.

Kirkkoon yllättäen poikkesin, sitä hämmästelin itsekkin. Oli joulu taaskin tuloillaan, se kai sai kirkkoon astumaan. / Kuin Henkäys Ikuisuutta - Tarja

Mä oon edelleen ihan sekaisin. Eilen oli se Tarjan visiitti Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkkoon ja oli kyllä upea konserttielämys. Pääsen kerrankin käyttämään tuota sannaa sen oikeassa merkityksessä! Tarja oli aivan ihana ihminen, vaikka jotenkin joidenkin median edustajien jutuista mun mielikuva oli muotoutunut ihan muuksi. Pidemmittä puheitta:

Kirkolle menimme noin puolisen tuntia ennen ovien aukaisua. Yllättävän nopeasti porukkaa sinne rupesi kertymään ja päästiinkin sitten melko nopeasti sisälle. En ymmärrä mitä varten edestä oli varattu n. 7-9 riviä penkkejä MOLEMMIN puolin, sillä mulle jäi vähän epäselväksi kenelle ne oli varattu..



Monet jälkeenpäin tulleet istuutuivat meidän eteen "Hei sehän on varattu" "Niin no tämä nyt on minulle varattu". Toki kirkko oli täysi, mutta mulla ainakin kiehahti melkoisen kovasti tuollaisten kommenttien saattelemana, varsinkin kun tiesi ettei konsertti luultavastikkaan niin paljoa heille merkannut kuin minulle. Toki ei voi arvottaa itseään muiden yläpuolelle, mutta edessä olevat varatut penkit tosiaan aiheuttivat hämmennystä, kun kukaan ei oikein tiennyt kenelle ne olivat.



Konsertti alkoi kuitenkin lopulta ja jos miksaus olisi ollut yhtään kovemmalla, olisi tunnelma ollut aivan ihana. Tarjan hypätessä lavalle tuli heti mieleen se, että tuota samaa naista olen tuijjotellut kerran jos toisenkin erinäisiltä DVD:iltä ja fiilis oli oikeasti huikea. Varpunen jouluaamuna ja Walking in the Air, silkkaa rakkautta. Tarjan loistava tulkinta Varpusesta pieksi kyllä todella monet muut vedot mennen tullen puhumattakaaan Walking in the Airista, jolloin kylmät väreet kulkivat kauttaaltaan ympäri kehoa. Loistavaa tulkintaa sanon minä! Muitakin biisejä toki tuli, mutta pitäisikö ne kyetä muistamaan...



Konsertin lopettanut Heinillä härkien oli myöskin loistava veto, eivätkä soittajaheebot kyllä ainakaan ilman huomiota jääneet koko keikalla. Upeita sovituksia puhumattakaan herrojen improvisioinneista, jotka selvästi Tarjallekin olivat aina yhtä uusia, kun myöhemmin keskusteltiin. "Pojat on vaan niin taitavia. Tottakai meillä on kaavat minkä pohjalta mennään, mutta sitten ne aina improvisoi ja se on mun mielestä jo yleisön kunnioitusta - on paljon mukavampaa kuunnella sellaista kuin täysin kaavan mukaan etenevää, ja onhan se itsellekin aina yllätys"



Toinen positiviinen yllätys oli se, ettei keikalla saanut kuvata kuin viimeisen biisin aikana. En tiedä kuinka yleinen käytäntö tällaisissa se on, mutta minusta ainakin ohje oli yksi oleellisimmista ikinä. Miksaus oli tosiaan niin pienellä, vaikka välillä volumea onnistuneesti korotettiinkin ja luotiin massiivisuutta, niin varsinkin järjestelmäkameroiden salamoiden ja jo kuvausäänienkin räpse oli todella häiritsevää. Myös iki-ihanan Walking in the Airin aikana. -.-''

Tarjaa olikin odottelemassa iso porukka konsertin jälkeen, mutta jättäydyttiin suosiolla viimeiseksi. Rupaltiin hänen kanssaan tovi jos toinenkin ja oikeasti minun käsitys hänestä muuttui aivan toiseksi. Taisin myös siinä huumassa halailla häntä kolmeen kertaan ja saada hänet heittämään läppää minusta kavereideni kanssa? WTF. Joka tapauksessa, kirkosta kun lähdettiin eivät polvet meinanneet kantaa ja tärinä oli aivan käsittämätöntä. En usko, että kukaan muu artisti voi tuollaista oloa saada ylle. Huhhuh! Yllättävän ihmiseltä kuitenkin kuvassa näytän:



Pyysin Tarjaa myös rustailemaan aiemmin piirtämään kuvaani nimikirjoituksen, vaikken todellakaan tätä ylleensä harrasta - ainakaan sillä tavoin, että sitä ylpeänä voisin hehkuttaa. Se, että Tarja kehui kuvaa melkoisesti ja halusi sitten vielä omistella sen, ei minua haitannut ollenkaan.

Se oli sellainen perjantai-ilta se, enkä ottaisi pahitteeksi vaikka tästä tulisi joka jouluinen tapa.
Upeita vetoja, upea nainen ja mahtava fiilis. Kiitos!

Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon, kuka yksin näin kylmässä on? / Konsta Jylhän Joululaulu - JP Leppäluoto

Jälleen koitti minulle se aika vuodesta, kun kaivetaan levyhyllyn uumenista Raskasta joulua -levy ja uppoudutaan pohtimaan joululahjoja tärkeille immeisille. Ylleensä tämä pohdinta alkaa jo hieman aiemmin, mutta tällä kertaa koulujutut sotkivat ihan kokonaan mun normaalit kuviot. Istuin siis alas, tuikkasin muutamaan kynttilään tulen, laitoin CD:n rullaamaan ja nappasin käteeni puikot, joissa oli työn alla johonkin bändiin liittyvä jutska jollekulle kivalle immeiselle. Kyse on kuitenkin joululahjoista, joten hyss, jos henkilö eksyisikin tätä lueskelemaan.

Ostin molemmat RJ-levyt muistaakseni vuoden 2009 Raahesalin keikalta, mutta ensimmäinen versio on kadonnut teille tietämättömille. Meinasin viime vuonna ostella sen uudestaan, mutta sitten tulinkin piheydessäni toisiin aatoksiin ja kuuntelin ne kysseisen levyn biisut netin ihmeellisestä maailmasta.

Vaikkei joulukuu vielä virallisesti olekaan, enkä aio tänne erityisen montaa jouluaiheista postausta väsätä (Tosin yksi on ainakin vielä mielessä, koettakaa kestää!) niin meinasin kuitenkin jakaa pari tuon levyn helmeä kanssanne.

Jälkimmäinen on yksi ehdottomasti rakkaimmista joululauluista kautta aikojen. Tähän vaan palaan aina joka vuosi ja se sama hyvä fiilis täyttää kropan. JP:n tulkinta biisistä on aivan loistava! Video on Raahen 2009 keikalta, jossa mulla oli vielä vanha kamera messissä ja sen näkee laadusta, oi niitä aikoja!

Tänä vuonna tekisi mieli kyllä lähteä jollekin keikalle, mutta ne ovat niin kökösti ettei ole oikein mahdollisuutta. Raahen keikkaa taaskin pohdin, mutta sinne kun on istumapaikat ja liput aika finito jo, vaikka kaksi keikkaa onkin.. Joskus niitä tutuilta muusikkoheeboilta vinguttiin ja nyt kun saataisiin, niin oikeastaan kukaan muu meistä kuin paikan päällä asuva ole sinne menossa.

Tänä vuonna mun joululaulukiintiöstä vastaa 2.12. Tarja Turunen, jota odottelen kuin kuuta nousevaa. En ole Tarjan live-esiintymistä koskaan päässyt todistamaan ja voin kyllä olla varma, että naisen ääni kajahtaa melkosen hienosti vaikka kirkko kyseessä onkin. Ehkäpä just siksi siellä voisi rauhoittua kuuntelemaan stressaamatta eturivin paikoista tms. Ennää ei oo pitkä aika!