I have let myself believe that nothing would hurt deeper than the truth. / Eternal Wait - Ensiferum

Tällä kertaa vuorossa olisi Ensiferumin lyriikoita. En uutta levyä ole hirveästi lyriikoiden toivossa kuunnellut, joten vain ihan yksittäisiä lauseita on jäänyt mulle mieleen. From Afarilta ja Victory Songilta löytyvät omat lempibiisini ja sitä kautta myös lyriikat. Ensiferumin sanoituksista mulle kolahtaa yleensä ne, joissa on mukana vahvasti se historiallinen näkökulma. Erityisesti suomeksi lauletut kohdat koskettavat toisinaan aika syvästikin. Sotaa kuin sotaa ja sitten muutamia surullisia ihmiskohtaloita sinne tänne, niin johan toimii!


"Oh such beauty in time, but it's just external
He cannot see the truth with his eyes, so he is bound by a lie"
Hero in a Dream



"Those who travelled far away from home, they'll never return
and those who crossed the seas of hope, they all will burn"
Guardians of Fate



"The night is dark when you're alone
and sometimes it can be so cruel
The rain keeps falling on me so coldly
'cause your wishes didn't come true"
Abandoned



"I have let myself believe
that nothing would hurt deeper than the truth"
Eternal Wait



"No gold or silver can bring him consolation
Only one thing is left inside him, the desire of revenge"
Tale of Revenge



"Wait for me in th mountains, haunt for me in the winds
Wait for me in the land where nothing lives
Until the day I have found revenge, I will feed my sword
Until my heart is cold, every breath of mine is yours"
Tale of Revenge



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see
Like scars in a nomads soul
Their mending is so slow"
Wanderer

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There's a storm in his heart and the fire burns his soul
But the wanderer's part is to ride alone"
Wanderer



"Ei urhot kaukaisen Pohjolan uhan eessä taipuneet
Jälleen pauhaa kansi taivahan, veri valuu maahan lumiseen
Moni nähdä ei saa enää huomista, moni jää heitä kaipaamaan
Jälkipolville jää maa rauhaisa oiton laulut soi ainiaan
Voiton laulut soi ainiaan!"
Victory Song
.. Antaahan tämä kovin urhean kuvan ja vähän naiivinkin, mutta tämä kuulostaa niin tajuttoman hyvältä kyseisessä biisissä.



"Across the universe,
Time is to be reversed.
No shelter can be found,
To this fate, we are bound!"
From Afar



"For a fleeting moment, eye meets eye.
Silent respect before an inevitable solution.
Dead or alive, Its all the same."
Stone Cold Metal



"Hear the call of the fallen ones
Wisdom of those whose time has gone
Live your life bravely my first born son,
On battlefields fight, don't run."
Smoking Ruins



"The wheel of time keeps turning
A boy becomes a man.
But still shame burns him.
At last he understands."
Smoking Ruins



"When will time heal and fulfil the dream of my heart?
When will we unite as one and light our own star?"
Celestial Bond

Mikäs kolahti näistä tekstilainauksista sulle?

Warum kann ich dich nur noch in meinen Träumen sehen? / Irgendwann - Blutengel

Dark Shadow innostui haastamaan minut biisien esittelyrumbaan, ja kerrankin aion tehdä tämän ihan reaaliajassa. Tsekkasin äsken nimittäin neitokaisen kommentin ja nyt sitten jo rustailen tätä. Eli ideana on siis laittaa top-20 kahden viime vuoden ajalta. Mulla vain ei ole sellaista ohjelmaa, jolla kahden viime vuoden soitot saisi ynnättyä, joten vuosi saa kelvata, eikö?

1. Omen - Norther 118

118 kertaa tosiaan olen tätä biisiä luukuttanut, ihan fiiliksissä suurimman osan ajasta. Ensin tämä biisi kertoi tarinaa eräästä hyvästä ystävästäni, mutta nykyään tähän liitän yhden ihmissuhteen ja sen ongelmat. Sen, ettei mistään tullutkaan mitään. Ihan odotetulla paikalla tämä biisi on, mutta soittokertojen lukumäärä muihin verrattuna on aika hulvaton, nimittäin suurimman osan niistä kerroista, ku tätä olen kuunnellut luukutin sitä cd:ltä..

"If this time is the last time

Could I hold you for the last time?

Last time"

2. Maailma on sun - Tehosekoitin  79
Tämä onkin jo sitten yllättävä nimi. Kuulin siis ensimmäistä kertaa ikinä tän biisin töissä saaressa Jussin laulamana ja kitaralla tulkitsemana, ja ehkäpä tämä just siks kolahtikin niin kovasti. Vaikkei kumpikaan meistä olekaan mikään musiikinopettajan lempilapsikultakurkku, niin kovasti tätä biisiä lauleltiin ja tämä liittyykin kuluneeseen kesääni erittäin vahvasti.

3. Über den Horizon - Blutengel 74
Saksa-vahvistus on mukana jo kolmannella paikalla, oh yeah! Vappaa suomennos biisin nimestä siis kuulunee että horisontin yläpuolelle, eikä se tainnutkaan olla niin vapaakaan.. ;) Yksi bändin parhaimmista biiseistä, jonka olen kylläkin nykyään jo ehkä kuluttanut puhki. Kyllä tätäkin kuuntelee, sillä jos jaksaa ajatella, löytää sanoista aina jotain uutta - ihan jo kieliopillisestikin.

4. Turn Loose the Mermaids - Nightwish 70
Nightwishin uusimman levyn parhaimmistoa, ihan oikeutetulla paikallaan tämäkin. Koko levyn ensimmäiseksi kolahanut biisi, joka muuten toimii edelleen. Kehoitan kuuntelemaan tämän ensimmäiseksi uudesta Nightwishistä, jos ensiferum-tyylinen folk-tiluttelu kolahtaa!

5. Evidence - Katatonia 68
Voi mahtavuutta. Tässä on kyseessä Katatonian tuotannon THE-biisi mulle. Tässä on sitä jottain. Tämä on muutenkin ensimmäinen biisi, joka tosissaan iskostui tajuntaani siten, että tuli enemmänkin aloitettua kuuntelemaan tätä bändiä, kiitos siitä kuuluu eräälle W-ihmiselle.

6. Wish You Were Here - Avril Lavigne 65
Ykköskohtaan viitaten tämäkin kuuluu viime kevääseeni todella tiiviisti. Kiva biisi, vaikka lällyt sanat ja video onkin. Toisinaan vaan tarvitsee tällaisia hetkiä.

6. Ein Augenblick - Blutengel 65
Ensimmäinen saksankielinen Blutengel-ralli, joka oikeasti kolahti. Tässä biisissä on mukana loistava tarina ja muistan kuinka selvittelin yksitellen sanakirjasta vaikeampien sanojen merkityksiä. En kuitenkaan käyttänyt Google Translateria ja olin niin ylpeä - tajusin ihan itsekin!

"Die Sonne stand am Himmel, als wäre nichts geschehen, doch in ihren Augen konnte man die Tränen sehen und die Sonne stand am Himmel als wäre nichts geschehen und in ihrem Blick konnte man die Trauer sehen."

"Aurinko nousi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hänen silmissään saattoi nähdä kyyneliä, ja aurinko nausi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen katseessaan saattoi nähdä surua"

Siinä vaiheessa, ku suomentaa tuollaista lyhyellä saksalla ilman sanakirjan apua, olotila on oikeasti aika tyytyväinen. Paljon hienommaltahan toi saksaksi kuulostaa, mutta mistä tahansahan käännökset on ihan surkeita!

6. The Crow, The Owl, The Dove - Nightwish 65
Tämä onkin yllätys, oonko tosissaan näin usein tätä kuunnellut. Kaitpa. Ihan toimiva ralli, ei sillä, mutta yllättävää silti, että noinkin useasti on tullu tätä kuunneltua.

9. Wanderer - Ensiferum 63
Ensiferum täydellisimmillään. Tästäpä on juuri minkään bändin paha pistää paremmaksi, Nightwish on ainoa, joka mun kohdalla siihen kykenee. Loistavuutta. Kaatosade ja Myötätuulirockin hullu ylleisö. Rakkautta. Olen niin monta kertaa täälläkin toitottanut siitä, miten satuin vain vilkaisemaan pitin keskelle ja näin paidattoman, pitkätukkasen miehen vetävän tätä biisiä oikeasti tunteella. Siinä vaiheessa tuli aika hyvä fiilis!

10. Yksinkertainen - Apulanta 62
Apulannan hienous löytyi tälle neidille vasta Kuopiorockin jälkeen. Tässä biisissä on loistavat lyriikat, joiden takia tämä löytyykin näin ylhäältä tästä listasta. Vaikken olekaan kyseistä biisiä edes kuukautta kuunnellut, kolahtaa tämä silti edelleen loistavasti, vaikka soittokertoja onkin ihan reippaasti takana..

"Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä, se merkitsee, kuinka se käytetään
Miten sekin kesti kauan
Jotakin on pahasti rikki, ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka ehjän sitä millään saa"

11. Omnos - Eluveitie 61
Tämä sveitsiläinen poppoo tykittää kyllä niin rautaisella otteellaan tässä biisissä, että moni jää toiseksi. Vähän samalla fiiliksellä mennään kuin Ensiferumin kohdalla. Sopivasti folkkia ja uusi ote musiikkiin, tällä kertaa tuo gallin kieli.

12. Watercolour - Pendulum 60
Viime kevään ja alkukesän ralleja, ihan toimivaa massamusaa. Sanoissa olisi toki vähän hiomista, mutta melko hyvältä ne silti kuulostaa!

13. Aamun Kuiskaus - Stella 58
Stella, tuo joensuulainen rakkauden kohteeni jo pidemmältä ajalta. Tässä biisissä on aika legendaariset lyriikat heti alusta lähtien. Suomalainen musa kolahtaa muutenkin minuun erityisesti sanojen kohdalta, ja tässähän tätä parhautta taas on:

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset - kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität."

14. Storytime - Nightwish 55
Jahas, Imaginaerum on tainnut olla kovassa soitossa ajallaan.. ;) Toisiksi paras Nightwishin hittibiisi koskaan, ja yksi parhaimmista hiteistä ihan muutenkin. Sanoitukset ovat loistavat, tässäkin, juuri satuteema on omiaan tähän biisiin, tiedä häntä sitten miksi.

15. In Joy and Sorrow - H.I.M. 52
Voisin viitata tuohon Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiin tän kohdalla. Löytyy Lukion Musa -kirjastamme ja on sen tiimoilta tullut useamman kerran soiteltua.

16. Seelenschmerz - Blutengel 51
Sen verran iisiä kamaa, että jo ekalla kuuntelukerralla saa selvää tästä biisistä. Biisin nimi on siis sanasta sannaan käännettynä sielun kipu, eli parempi suomennos lienee ahdistus. Tämän hetken suosikkini kaikesta saksan kielisestä musasta. Rammsteinin Ohne Dich yltää melkein yhtä korkealle, mutta tässä on kuitenkin sitä jotain - enemmän ku toisessa maalaisessaan.

17. Planet Hell - Nightwish 48
Jos hiihtolomalla jäädyttiinkin Nightwish-jonottelun merkeissä ihan kunnolla, niin ei sitä turhaan tehty. Löysin entisestä viha-biisistä uuden rakkauteni. The first rock thrown again!

18. Vandraren - Ensiferum (cover) 47
Oikeastaan ainoa ruotsiksi laulettu biisi, joka kolahtaa. Pitäisi kyllä kolahtaa muunkinlainen kama ruotsiksi, tulisi vähän opittua uutta sanastoa. Tässähän tosiaan mikin varressa heiluu Týristä tuttu Heri, joten melkein ruotsalaista aksenttia on kuultavissa, haha. Taipunee ainakin paremmin kuin Petrin versio, vai mitenköhän olis?

19. Last Ride of the Day - Nightwish 52
Jaina opetti mut digaamaan tästä biisistä, eikähän tästä VOI olla tykkäämättä, ainakaan ku lopussa huudellaan abracadabraa! ;)

19. Alesia - Eluveitie 52
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä listaan pääsi mukaan myös toinen ralli Eluveitieltä. Alesia kertoo historiallisemman tarinan sotaisasta gallialaisten lopusta, kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä, ainakin, jos sanoituksia ajattelee. Loistava lopetus tälle postaukselle, vaikka ihmettelenkin hiukan, ettei YHTÄKÄÄN Kätilöiden biisiä tähän mahtunut mukaan, no, aina ei voi onnistua!

Liekö enää päällä maan ainuttakaan, joka muistaa lehdon tuon kauniin kaukaisen, jonne tie vie jokainen. Kun kuolema vie viimeisen, puu ja maailma ihmisten niin loppuu aikamme. / Burning Leaves - Ensiferum

Arvatkaapa kellä on kuin onkin nämä levyt, ihan ajoissa kotiin kuljetettuna - ilman postikulujakin selvittiin. Ystävä suunnisti Kuopiosta meille eilen illalla ja toi mulle joulun. Ensiferum on kuuntelun alla jo ties monennettako kertaa. Arviota tullee, kunhan ehdin saamaan pääni järjestykseen näiden uusien biisien kohdalla ja löydän aikaa rustailemiseen. Celestian Bond kuitenkin erottuu muiden biisien joukosta nätisti ja sitä on tullutkin kuunneltua useammin kuin muita.. ;)

Tulipahan tuossa mieleen, että yhdet levyostokset - ja kommentit ovat unohtuneet ihan kokonaan. Se Kuopiorockin toisen päivän postauskin roikkuu edelleen. No, toivottavasti mä saan joskus väsättyä näitä rästijuttuja. Katatonialta odotan PALJON, mutta meinasin jättää levyn tämän yön tunneille, koska tunnetusti mulle ainakin yö on se ajankohta, jolloin Katatonia on parhaimmillaan.

Put a stake! Through my heart and drag me into sunlight, so awake! / Slaying the Dreamer - Nightwish

Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.

Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.

Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?

Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.

Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.

Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.

Many men have crossed my way promising peace or my soul to save. But I already heard you I have seen what they made with their freedom. / In My Sword I Trust - Ensiferum

Ensiferumin uutukainen saa nähdä päivän valon tasan 12 päivän päästä. Tämän videon merkeissä viimeiset päivät vierähtävät aika nopeaan, vai vierähtävätkö? Musta tää video on kenties kamalin Enskojen videoista, biisi vaikuttaa ihan toimivalta. Loppupuoliskon kitarariffit kuulostavat ihan uudenlaiselta, mikä ei oo paha juttu millään muotoa, mutta muuten tunnustaa, etten saa kiinni Petrin ördästä millään tavalla. Tuntuu, että laulut vain häviävät taustaan, eikä mun niin ylistämä fiba Petrin äänessä pääse esille. Toivottavasti koko levyn kanssa ei käy näin..



Samana päivänä julkaistaan myös Katatonian uuden uutukainen, ja voinkin näin juhlallisesti ilmoittaa, että tänään varattiin hotellit ja keikkaliput Lutakkoon. Tuleepahan sitten tuokin bändin ensinäkeminen tapahtumaan, ihan loistavuutta! Eikä Alcest ainakaan parin biisin kuuntelun jälkeen vaikuttanut yhtään huonolta lämppäribändiltä näille ruotsalaisille.



Siitä Kuopiorockin kakkospäivän postauksesta.. Ehkä se vielä tässä joskus tulee. Toivottavasti jaksaisin huomenna sen kirjoittaa, koska koulun alkaessa se sitten unohtuu ihan kokonaan. Mutta miten on, onko tulossa Katatonian tai Enskojen syyskiertuille reissuja siellä päin? Itse aion myös Ensiferumin Lutakon keikalle ilmestyä, kunhan vaan ensin reissukokoonpano saadaan selville hotellin varaamista varten.

My dreams are getting darker and darker, this light before me, its blood runs so still. The call of the bird, the song that makes the hours go. / Dead Letters - Katatonia

Mä alan olla liekeissä, ihan oikeasti! Taitaa tulla 24.8. meikäläisen onnenpäivä. Silloin tulee nimittäin ulos kaksi kovaa lättyä, tai siltä ne ainakin näiden yksittäisten biisien osalta vaikuttaa. Molemmat kolahti erittäin hyvin ekalla kuuntelukerrallakin, vaikka Katatonia vaatikin vielä muutaman toiston siihen kaveriksi. Enskat toimii ku junan vessa - eli tällä kertaa helvetin hyvin!



Tässä biisissä palaillaan aikaan ennen From Afaria. Tämä tyttö on ainakin aivan fiiliksissä, Petrin örinä on mielestäni paljon laadukkaampaa kuin Jarin - tai ainakin sopii tähän musaan paremmin.



Tätäkin levyä odotellessa.
Biisiin on saatu vihdoinkin raskautta vähän vanhempaan Katatoniaan viitaten, joten minulle ainakin toimii!

Luukku 23

Huomenna sitten itsekukin availee varmasti pakettejaan ja köllöttelee täyden massunsa vieressä. Tänään haluankin siis fiilistellä biisiä, joka on kuluneen puolen vuoden aikana vaikuttanut minuun enemmän kuin moni arvaakaan. Mulla ei oikeasti ole edes sanoja kuvata tätä kappaletta, niin loistava tämä on. Pitkätukkainen, paidaton hevarimies keskellä circle-pittiä tulkitsemassa tätä koko sydämestään kaatosateessa, sitä näkyä ei oikeasti hevillä unohdeta. Eikä ainakaan sillä..

Nokkahuilut sun muut erikoisemmat huilut ja soittimet on aivan puhdasta rakkautta, puhumattakaan lauluista ja biisin pituuskin hipoo täydellisyyttä. Ergh. Tässä on vaan sitä jotakin.

Mutta oikeasti, tämä oli livenä niin fantastinen ettei ole edes sanoja. Siitä lähtien tätä on tullut huudatettua kylmien väreiden kera kerran jos toisenkin, mutta myös erinäisiä juttuja on tapahtunut tämän biisin soidessa. Mä vaan rakastan tätä, tää on oikeasti kaikkien aikojen kaikkien bändien top 3:sessa ehdottomasti. Turhapa tätä on enää ihkuttaa, kuunnelkaa ja kertokaa kommentit kolahtiko vai ei!



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see"

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There s a storm in his heart
And the fire burns his soul
But the wanderers part is to ride alone"

Jokaisen täytyy katsoa silmiin totuuden, sillä aika ompi voittoisa mut tää maa on ikuinne. / Lai Lai Hei - Ensiferum

Eilen kyttäsin postilaatikkoa varmaan joka viides minuutti ja lopulta löysin kuin löysinkin sieltä odottamani paketin, josta kuoriutui the Storytime ja ehkäpä myös muuta kivaa, kuten kuvasta näkyy.



Jos totta puhutaan, niin ihan kaikki nuista ei kuitenkaan ollut mulle. Tilasin kaverille FM2000 Yes, Sir! -EP:n. Itselleni sieltä kuoriutui myös Ensiferumin 10th Anniversary, jota olin useamman tunnin jo hypettänyt. En nimittäin ollut edes biisilistaa etukäteen tsekannut, iskin vain koriin kun melko järkevällä hinnalla kyseisen dvd:n sain. Sanotaanko vaikka sillä tavalla, että Signs of Existence taisi tästä yhtälöstä tippua pois, mutta pitäähän sitä jotakin ostettavaa seuraavalle keikkareissulle jäädä.

Tungettuani dvd:n soittimen uumeniin lösähdin sohvalle odottamaan mitä tuleman pitää. Totta puhuen en tainnut erityisen kauaa malttaa istua siinä sohvalla. Settilistaa en vielä tässäkään vaiheessa katsonut, vaan ajattelin ottaa ekan katselukerran vähän kuin oikeasti keikalle menisi. Oli mielenkiintoista tajuta biiseistä pikkuhiljaa se ajankohta, milloin dvd oli tehty. Aika huippua, pitänee joskus toistamiseenkin tehdä näin jos on vain mahdollisuus.

Tuttuja biisejä sateli vaikka millä mitalla, mutta myös ekojen demojen aikaisia ralleja kuultiin. Mikin varressa oli kuitenkin jo Petri heilumassa, kun ennen bändin lavalle tuloa ollut siitäkään varma. On kyllä Petrin ja Markuksen laulutekniikka kehittynyt nuista ajoista huimasti.

Sinällään on huvittavaa, miten alunperin melko huumorimielellä otettavasta bändistä voi tulla paljon uskottavampi vuosien saatossa. Toisaalta, aika useinhan se niin menee.. Dvd:ltä löytyy nimittäin ihan mielenkiintoisia biisejä kuten Näitä polkuja tallaan -coveri ja Finnish Medley, jota taisinkin täällä hehkuttaa jo aiemmin.

Suosittelen muuten joskus ostamaan vanhemman, mutta hyvän bändin dvd:n ja olla tsekkaamatta sen biisilistaa, on nimittäin mahtavaa vaan kuulla ensitahdit biiseistä ja tajuta mitä ne ovat. Mitäpä sitä ennää keikoilla käymäänkään, ku saman tyyppisen fiiliksen voi noinkin saada. No ei.

Shake your money maker; it's time to work. / You Only Live Twice - Pain

Whihihii! MyGrain julkaisi tänään pari uutta keikkaa ja näinkin pian tuota keikkalistaa omalta osalta pitää täydentää. Ilmeisesti samana päivänä ja voisi olettaa että samassa paikassakin Tampereella esiintyy MyGrainin nettisaitin mukaan niin Profane Omen kuin Metsatöllkin, Ensiferumista ja Swallow the Sunista puhumattakaan! Mä oon niin messissä, jos tätä herkkua alaikäisillekin tarjotaan.



Huhhuh, juurikin tuon Lost in Music -festivaalin kattaus hipoo samaa luokkaa kuin Myötätuulen - tosin ainoana miinuksena on Painin puuttuminen. Koko illan oon bändiä kuunnellut ja kääntänyt puukkoa haavassa Lutakon keikan skippaantumisen takia. Yhyy perkele. Tahtootahtoo, mutta nyt vielä yksi kertaa Kätilöshow tälle syksylle niin sitten alkaa olla varsin hyvin syksy pulkassa. Toki muutamia yllätysnimiä aina listaan mukaan mahtuu.. ;)

With time all pain will fade through your memory I will wade. / Feel for You - Nightwish

Tsäppädäi vaan. Mulla ei vieläkään oo mitään keikkatyyppistä postattavaa, eikä varmaan ihan heti olekkaan. Jos en keksi majoituspaikkaa tai kyytiä kotiapäin 23.3. Lutakossa keikkaa heittävään Painiin, niin sitten skippaantuu se reissu. Harmittaa kyllä vietävästi. Tahtootahtootahtoo! Onko joku lukijoista matkaamassa 23. perjantaina Jyväskylän suuntaan? Painhan nimittäin oli se syy miksi itseni Myötätuulestakaan löysin.. Mutta jos syksyn keikkakalenteria sitten muuten mun osalta;

23.9. Pain @ Lutakko (?)
1.10. Amorphis, Omnium Gatherum, Medeia @ Rytmikorjaamo (jos vain s-keikka..)
15.10. Verjnuarmu, Disease of the Nation @ Nuokkari 44
28.10. MyGrain, Týr, Moonsorrow @ Teatria
5.11. Raskasta Joulua @ Raahesali (liput kyllä uupuu vielä..)

Myös Ensiferum on pakko vielä nähdä tälle vuodelle. Helsingissä on keikka 14.10. ja 19-22.10. myös Tampereella. Jossei muita keikkoja tule, niin Tampereelle luultavammin eksytään kaveriporukalla hengailemaan.



Nightwish-rintamalla on puhaltanut hiukan uudet tuulet ja uusi single, Storytime tuli ennakkomyyntiin, ja eiköhän se julkaisupäivänä  (5.11.) myös meikäläisen levyhyllystä löydy. Tänään laitoin muutenkin pitkästä aikaa laitoin yöntoivoa soimaan ja johtuneisiko syksystä vai mistä, niin rakkaus tätä bändiä kohtaan pulpsahti taas pintaan. Toki se on tuolla kaiken muun alla mukana useita vuosia kulkenut ja varmasti tulee kulkemaankin, mutta varsinkin syksy-alkutalvi on niin Nightwish-aikakautta mulle.

Odotukset levyä kohtaan ovat valtavat ja tuntuu että mihin se pari vuotta tässä välissä katosi - vastahan levyn julkaisuun oli aikaa se kaksi vuotta ja tuntui ettei millään jaksa odottaa. Ei nytkään kyllä jaksa odottaa. Vähän pelon sekaisin tuntein mennään, mutta niinhän se on aina parhaiden bändien uusien levyjen kohdalla. Toivottavasti levystä tulee kuitenkin bändin itsensä näköinen ja ei liian helposti avautua. Tosin - olisihan se kiva saada kuitenkin avattua, ettei ihan niin vaikeasti avattavaa. Aika näyttää.

Uuden levyn biisilista, teaserit ja julkaisupäivä julkaistaan 9.9. AAAAA. Se on vielä tämän vuoden puolella kuitenkin sittenkin. Ja tähän kasa sydämiä.

There's a storm in his heart and the fire burns his soul but the wanderer part is to ride alone. / Wanderer - Ensiferum

Tässäpä olisi nyt näitä videoita. Kuvasin ihan innoissani paljon muutakin, mutta hienosti sössin huudollani ne sitten. Hei hei Mokoman, Fm2000 ja Painin biisit. Meno oli aika jees ja sen näkee kyllä kameran liikkeestä.. Hope you like.

Sade vaikutti tosiaan useampaan videoon silleen, että sormet vilkkuu kuvassa - pakko yrittää jotenkin edes kameraa suojata.

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.

The fire will burn forever in our passionate hearts. / Into the Battle - Ensiferum

Pyytelen jo etukäteen anteeksi tän postauksen lykkääntymistä. Tekosyitähän löytyy aina, mutta koulun voi yhdeksi niistä sanoa. Olin siis Oulussa kattomassa Bodomia ja Enskoja viime viikonloppuna. Itseasiassa juuri näihin aikoihin viikko sitten istuttiin Teatrian edessä siemaillen juomisia ja nauttien hyvästä seurasta. Niin siis kunhan oltiin ensin päästy sinne. Käveltiin sitten muutama kilometri harhaan, hupsista.

Eikä edes paleltanut, oikeastaan yhtään. Ei ainakaan varpaita. Nimimerkki jäädyttänyt varpaansa liian monesti ja siksi ne jäätyy aina yhä helpommin ja helpommin. Löysin siis täydelliset talvijonotuskengät, niistä ei tingitä enää!

Sormien jäätyminen ei varmaankaa kuitenkaan liittynyt siihen, että piirtelin loppuun Alexin kuvaa, jota olin monta koulutuntia piirrellyt ilman mallia. Kuvan oon joskus nähnyt, mutta mallia en juurikaan ottanut, vaan sillä mentiin mikä oli oman pään sisällä. Eihän se nyt ihan näköinen ole, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Ennen paikan päälle menoa piti käydä juoksentelemassa ympäri Oulua keräten vaatteita ja mm. Tigin lakkaa mukaan. Rahat hupeni sitten sinne, joka esti mua keikalta itsessään ostamasta oikeastaan mitään. Se oli iteasiassa hyvä juttu, koska mulla on muutenkin vaatekaappi täynnä bändipaitoja, joille en keksi käyttöä. Ideoita?

Pärstä ja asu näytti keikoilla kutakuinkin tältä.

Ompas lässähtäneet hiukset ja jakaus näkyy vähän turhan selvästi. Aina ei voi voittaa.

Eturivin keskelle tallusteltuamme Jainan kanssa kävin ostamassa juomaa meille, mikä oli ehdottomasti järkevä ratkaisu. Tuttuja tuli kohtalaisesti bongattua, ja uusienkin ihmisten kanssa pari sanaa vaihdettua. Paikat oli tosi hyvät, eikä bändienkään vedoissa sen suurempia valittamisia. Ehkäpä nyt niihin keikkoihin sitten..

Illan ensimmäisen pestin sai ruotsalainen Machinae Supremacy, joka oli pettymys. Yksi paskimmista bändeistä, joita oon livenä nähnyt. En syttynyt, en sitten yhtään. Sarjaa Sonata - jollei jopa pahempi. Onneksi puolen tunnin setti oli nopeasti ohi ja pääsi kasvattamaan fiilistä Enskoja varten.

Odottelin sound checkin ja odottelun aikana soivaksi Finntrollia tai Korpiklaania. Kumpaakaan ei sitten kuulunut. Värttinä ei oikeen sopinut tunnelmaan, mutta asiansa kuitenkin ajoi. Illan järkkäys toimi hyvin, eikä bändit olleet ainakaan yhtään myöhässä. Teatrian keikat ovat yleensä toimineet hyvin, mutta tää on kyllä varmasti yksi parhaista millä oon ollu, teknisen toteutuksen suhteen nimittäin.

Ensiferumin päästessä lavalle sytyin kunnolla. Yllätyin itsekkin miten fiilis nousi kohisten. Olihan bändi ehkäpä mulle se illan odotetuin. Settilista jäi mun mielestä vähän vaisuksi. Odottelin kovasti Deathbringer from the Skytä ja Smoking Ruinssia, mutta kumpaakaan ei kuulunut. Ja myös Stone Cold Metalia, koska siinä on se TÄYDELLINEN livefiilistelykohta! Bändin esiintyjänlahjat ja musiikin mukaansa tempaavuus korvasi hyvin pitkälle parhaiden biisien puuttumista.

Viimeistään Twilight Tavern räjäytti tunnelman. "THEIR WARRIOR SOULS FOREVER REJOICE, TWILIGHT TAVERN!" -huudot raikuivat ympäri rakennusta ja myöskin muutamaa biisiä aiemmin ollut Lai Lai Hei sai ihmiset yhtymään yhteislauluun. Into the Battle aukesi mulle keikalla ja nyt se on soinut täällä melkoisesti.

Setissä oli jonkin verran mulla vähän kuuntelematta jääneitä biisejä, mutta siitäkin huolimatta nautin täysin rinnoin. Token of Time lopetuksena (jos oikein muistan) oli toimiva, vaikka odotinkin viimeistään silloin Deathbringeriä. No jääpä jotain ensi kesän keikoillekkin, nämä nimittäin on PAKKO nähdä uudestaan asap.

Bodom soitteli kutakuinkin aikataulussa, joko ne aloitti hiukan ennen aikojaan tai sitten keikka oli vähän oletettua lyhyempi, sillä oltiin ulkona rakennuksesta jo 23:50 pakollisten pärstä kuntoon -peilailuiden jälkeen. Keikka itsessään oli helvetinmahtavantajuttomanupea!

Paitsi että se meni multa oikeestaan täysin ohi.

Kiitos sen herrasmiehen, joka änkesi viereeni eturiviin. Ja jolle ei riittänyt eturiviin pääsy. Vaikkei sillä ollutkaan kavereita keikalla, se silti tunki koko keikan ja yritti litistää minua. Litistää on väärä sana, en oo koskaan joutunu nii kauhean työnnön ja tarkoituksellisen hakkaamisen osaksi. Iskin suoraan kynnet herran käteen, ja jossain välissä keikkaa tajusin hänen käsiensä vuotavan verta.

Ei edes säälittänyt, sen verran nimittäin kärsin itsekkin. Polven se väänti lähes sijoiltaan painaen sen eturivin aitaa vasten ja hakkasi kovasti nyrkeillään "VITUN LEHMÄ" -kommenttien saattelemana. Aivan ihana järkkäri ensin yritti vähän estellä, mutta eihän siitä mitään tullut.

Keikalta muistan parhaimpina biiseinä Roundtrip to Hell and Backin ja Bodom Beach Terrorin (joka sai veret kuohumaan mun sisällä. Se alun rumpusoolo teki niin hyvän fiiliksen, että biisissä oli pakko olla jotakuinkin mukana, vaikkei se kovin helppoa tuosta yllämainitusta syystä ollut.) Blooddrunkista on muutamia hyviä muistikuvia ja lopun Hate crew Deathrollin kertosäe tuli kyllä täysin sydämestä. Siinä vaiheessa omalla fyysisellä jaksamisella ei ollut mitään merkitystä. Sattui, mutta se oli merkityksetöntä, pakko oli antaa kaikkensa.

"We're the hate crew, we stand and we won't fall...

We're all for none and none for all.

Fuck you! We'll fight til' the last hit!

And we sure as hell ain't takin' no shit! no!"

NIIMPÄ.

Keikan parhaan biisin tittelin saa kyllä kuitenkin ehdottomasti Angels Don't Kill.

"I want no-one here escape.." Ja sitten lähti järki.

Biisi iski ku puukko selkään ja pakotti riehumaan täysillä. Oikeasti en olis edes jaksanut, mutta se adrenaliini pakottaa, eikä se oo mitenkään huono juttu. Biisi oli visuaalisestikkin hieno, vaikka lavalle harvemmin pystyi kattomaan, sillä se viereinen mies väänsi niskojani kokoajan alaspäin. Muutama ihminen kai kyseisen biisin aikana sai minulta turpaan, jota pyytelin jo keikan aikana anteeksi, mutta halluun edelleen pyytää. Se vaan räjäytti potin. En olis uskonu koko biisiä edes soitettavan. Huhhuh!

Jaska yritti heittää mulle rumpukapulaa ja koska en omista yhdenkään bändin kokonaista moista, olisin kovasti halunnut saada sen. No vitut. Eiköhän se paskiainen mun vierestä väännä mun käden saadakseen sen. Loppujen lopuksi mukaan tarttui kuitenkin Alexin pletra. Onhan niitä kiva kerätä, mutta oon niin paska ottamaan rumpukapuloita kiinni, joten olis ollut kiva saada semmonenkin kun kerrankin minulle heitettiin.

Settilista näytti tältä:

1. Not My Funeral

2. Bodom Beach Terror

3. Needled 24/7

4. Ugly

5. Roundtrip To Hell And Back

6. Follow The Reaper

7. Living Dead Beat

8. Children Of Bodom

9. Hate Me!

10. Blooddrunk

11. Shovel Knockout

12. Angels Dont Kill

13. In Your Face

14. Downfall

15. Was It Worth It?

16. Hate Crew Deathroll

Sai varmaan se jätkäkin kokea nahoissaan, että en oo ihan niin helposti siirreltävissä eturivistä jonnekkin taakse ja että osaan myös pistää vastaan. Pysyin täysin samassa kohdassa mihin alussa kävelinkin, vaikka se vaatikin aika suuria ponnisteluita.

Mm. siinä määrin, että keikalta lähtiessa mun jalat eivät kantaneet. Roikuin Jainan hartioilla, sillä olin koko keikan jalat jännittenyinä valmiina vastaamaan iskuihin. Jalat kramppas aivan sairaasti, ja lihakset oli todellatodella kipeät keikan jälkeen. Elossa kuitenkin vielä ollaan, mutta voin kyllä sanoa keikan olleen yksi fyysisesti raskaimmista KOSKAAN.

Muutamia kuvia sain keikalta kuitenkin napsittua. Tuossa ylempänä niitä.

Ulkona hetki jäädyttiin, mutta suunnattiin kuitenkin aika nopeasti Jainalle nukkumaan. Polvi oli hieman hellänä keikkojen jälkeen, mutta parhaimman osuuden kaikesta sai ehkä kuitenkin käsivarret, jotka olivat vielä keskiviikkona kosketusarat ja miljoonien mustelmien peitossa. Noh, kaikkeni mä annoin!

Seuraavana aamuna suuntasin kipeine niskoineni ja muine kappaleina olevine ruumiinosineeni junaan, jossa olis ollu vaihto Ylivieskassa. Noh sinne asti selvittiin, kunnes selvisi, että junaa ei saada käyntiin, vaan vuorossa on linja-autokyyti. Siinä vaiheessa vitutti, sillä täysi linkku ei oikein vastannut mun toivetta hiljaisesta vaunusta.

Ps. Mitä mieltä isommista kuvista, levensin tätä palkkia roimasti. Parempi huonompi? Laitanko ennalleen?