Mustat pilivenroekaleet lippuu vastatuuleen, täättää taevaan, immee elon poes ilimasta. / Huaskalinnut - Verjnuarmu

Kuopioreissu, osa kaksi. Aamulla kello yksitoista. Patjalta yrittää nousta hehkeä ja selkäkipuinen yksilö, joka saa lopulta tietokoneen syliinsä ja toteaa, että nouseminen on turhaa. Facebookit päivitykseen ja lopulta päätös jostain syvemmältä, että nyt on noustava. Lopulta päiväkin saatiin käyntiin. Parikymmentä minuuttia ja tytöt valmiina lähdössä valloittamaan Kuopion vaatekauppoja.

Päätettiin olla tyyliltämme yhteneväisiä, eli vitut meikeistä ja töppöstä toisen eteen. Tenukaupat ensin ja viimeiseksi Äxään. Sounds like a plan! Seppälästä bongasin täydelliset kiiltäväpintaiset kiilakorot, jotka jätin sinne varaukseen. Olisin ne hakenut, mutta lopulta jalat huusi hallelujaa siihen malliin, että katsoittiin viisaammaksi suunnata matkamme Kristiinan kämpille. Kyllä niitä kenkiä myöhemminkin löytyy!

Shoppailureissun saldo jäi kuin jäikin tosiaan todella köykäiseksi. Tuhlasin yhteensä kolmekymmentä euroa, josta kympin prätkärotsiliiviin, jollaista olin jo pidemmän aikaa haikaillut - tekonahkaisena tosin.

Kristiinalla sitten nappailtiin meikkisudit kätösiin ja tehtiin viime hetken muutokset vaatetukseenkin. Itse en jaksanut sen suuremmin panostaa keikkavaatetukseen, kun tukallekin olisi ollut paras ratkaisu laittaa pipo päähän. Kristiina puolestaan väkersi itsellensä ripsiä sun muuta. No, taisi mullakin olla, mutta se siitä tälläytymisestä sitten.

Makaroni-jauheliha -pöperöä nassuun ja matka kohti Coffee Housea saattoi alkaa. Sovittiin sinne vähän miittiä ja lopulta Nanni ja Laurakin hipsivät paikalle meikkaamaan ja tekoripsiä päähänsä väkertelemään. Portugalin vahvistus Mariakin liittyi seuraamme ja juteltiin niitä näitä dumle moccan varjossa. Tuossa ylemmässä kuvassa tosiaan on havaittavissa käsistäni eilisen arvet, vaikkei keikalla juuri mitään tapahtunutkaan. Ja tuo on vielä se nätimpi käsi!

Lopulta oli aika suunnata kohti Nuokkaria, jossa lopulta Neakin liittyi seuraamme ja rupateltiin niitä näitä värittäen puhettamme niin suomen kuin ruotsin, saksan ja portugalin sanoilla - englannista nyt puhumattakaan. KVLT-vitsien selityski onnistui ihan hyvin ja Mariakin hoksasi, kuinka puhutaan norjaa..

Minusta tuntuu, että pomppaan punaisine tukkineni aika hyvin tuosta muusta porukasta?

Lopulta päästiin sisälle lämpimään pyörimään. Lopulta tunsin koputuksen kädessäni, mutta en kuvitellut sen olevan niin oleellista, kun Krisse moista touhua harrastaa aika usein. Lopulta kuitenkin käännyin ja yllätyin, helmikuisen Kätilö-reissun tuttumme Milla nimittäin seisoi takana. Enhän minä enää muistanut, että tyyppi tosiaan puhui jo silloin Kuopioon muuttamisesta! Olipahan jepa nähdä jälleen.

Illan aloitusoperaatio oli langetettu tällä kertaa Bloodred Hourglassille. Allekirjoittanut ei todellakaan syttynyt, ihan näin heti aluksi tunnustaakseni. Tiedän kyllä monen kaverini tätä yhtyettä hehkuttaneen, mutta jätti kylmäksi. Totaalisen kylmäksi. Johtuiko se yleisön vähyydestä vai mistä, mutta musta tuntuu, ettei juuri kukaan muukaan saanut tästä mitään irti.

Kyllähän bändi yritti välillä hetkellisesti saada porukkaa mukaan, mutta kun mitään ei tapahtunut, näytti se lähinnä naurettavalta. Uskon kuitenkin, että mikäli monella olisi ollut veressä %-merkillä varustettua litkua, olisi keikka toiminut paremmin. Nyt vain toivoi setin loppumista. Lopputaputuksetkin taisi kestää ehkä 5 sekuntia, jee.

Verjnuarmun aloitellessa ei paikalle ollut juuri sen enempää populaa ilmaantunut, joten sekin pääsi aloittelemaan keikkataukoaan melko vaisuissa tunnelmissa. Setissä oli kuitenkin muutamia kivoja yllätyksiä, joita en ihan äsken ollut itsekään kuullut, vaikka keikka tältä bändiltä taisi mulle kuudes tai seitsemäs ollakin. Jäin kaipaamaan Mustan Virran Siltaa, sillä se on kyllä ehdoton livebiisi. Toisaalta, eipä meitä ollut normikeikkaporukkaakaan, joten vähän tyhmältä se olisi Krissen kanssa kahdestaan tuntunutkin fiilistellä.

Korvo

Vihankylyväjä

Turja

Kuu paestaa, kuollu ajjaa

Vetteinen

6 Sylykee

Kuvajaenen

Kurjuuvven Valssi

Lohuton

Kohti Tuhhoo

Kalaman Kalapee

Itkuvirsj'

Huaskalinnut

Laalavat Jouset

Tuoltapa näytti kokonaisuudessaan settilista, jonka Maria mulle ystävällisesti netin välityksellä naputteli. Kuu paestaa toimi Kuopiorockissa niin hyvin aloitusksena, että Korvo jäi siitä tosi kauaksi. Vihankylyväjä kuitenkin oli mukava saada settiin. Vetteistä puolestaan ei ole aiemmin missään vedettykään. Ei sillä, että se minusta mitenkään erityisen hyvä biisi olisi, mutta onhan se aina ihan toimivaa kuulla jotakin uutta.

Kurjuuvven Valssi puolestaan ansaitsee ihan oman kappaleen. Tätä mä olin odottanutkin settiin ja vihdoinkin se siellä taas oli! Yleisön yhteisheilumiset - ja sitä ennen "WTF"-katseet toisella puolellani olleelta Marialta ja Nannilta yhteenlaskettuna aiheutti melko hyvän fiiliksen. En kuitenkaan tajunnut, että biisissä oli jotakin erikoista, vaikka Krisse sitä mulle viittoikin. Koko yleisö sekosi, sillä ensimmäisen kertosäteen jälkeen kaiuttimista kajahtivat ihan toiset sävelet. "Olipa se kiva kun aamulla heräsin, pentu ei antanut nukkua!" Vittu. Toimi. Olipa kerrankin ajateltu yleisöä!



Lohuton ja Kohti Tuhhoo ei ihan sytyttänyt mua - eikä kyllä juuri ketään muutakaan. Kalaman Kalapeen oli bändi kuulema itse löytänyt uudelleen pitkästä aikaa, mutta yleisön vähyys ja sanojen osaamattomuus kariutti tämän biisin yritykset mihinkään top 3:seen. Itkuvirsj' kajahti ihan mukavasti oikean setin lopetusbiisinä, mutta sitä seuranneet "LISSEE! LISSEE!"-huudot ei todellakaan.

Encoren aloittanut Huaskalinnut puolestaan aiheutti oikeastaan ensimmäistä kertaa sitten Kurjuuvven Valssin semmoset fibat, joita keikoilta tullaan hakemaan. En ole itse kuullut kyseistä viisua kertaakaan aiemmin, enkä muuten ajatellut kuulevani nytkään. Vähän minua silti hämmentää lavalla olleet kiipparit, kun niitä ei kukaan missään vaiheessa sen kummemmin soittanut, mutta kyllä tämä biisi sieppasi ihan omaan maailmaansa. Hyvä, että bändi vetää näitä vanhempiakin biisejä!



Illan päätti oikeutetusti Laalavat Jouset, johon yleisökin ihan mukavasti yhtyi. Laimeaksi jäi nämäkin taputukset ja bändi jo lavalta kertoi, että nimmareita jaetaan kohta. Eipä jääty moisia odottelemaan, vaihdettiin vaan muutama sananen keskenämme ja suuntasimme kuka mihinkin - itse Linnanpeltoon Millan seurana.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan ookoo, ei todellakaan mikään erityisen loistava. Oli kuitenkin kiva jatkaa juttuja monen kanssa siitä, mihin edellisenä päivänä jäätiin. Harvemmin tulee mahdollisuus pariin keikkaan täysin samalla porukalla, joka on hajautettuna kolmeen eri majapaikkaan.. Kiitosta vuan ihmiset, katellaan sitten tämän bändin tiimoilta ens vuonna uuvemman kerran.

The waters scarce in motion quivering still.. / Turn Loose the Mermaids - Nightwish

kuva Henry Nyman, Turmion Kätilöissä on tainnu neiti olla ihan hyvässä kuosissa.

Huoh, huoh ja vielä kerran huoh. Ikinä koskaan ei oo tainnu tulla keikkapostausta sentään ihan näin myöhässä. Luonnoksissa roikkuu miljoona levyarvostelun alkua, mutta yhteenkään ei ole niin suurta kiinnostusta, että juttua irtoaisi edes suhtkoht helposti. Ei sillä, etteikö siellä olisi myös hyviä levyjä odottamassa vuoroaan, vaan mä oon niin turhautunut itsekin tähän, etten jaksa postata tänne juuri koskaan. Korjaan nyt hetkellisesti tilanteen ja syöllän ulos Kuopiorockin toisen päivän näin kuusi viikkoa myöhässä..

Kuopiorockin toinen päivä starttasi meidän osalta vasta Amarillon Big Burgerilla istuessamme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kesän toisiksi paras päivä oli luvassa. Päivän tavoitteena oli niin Verjnuarmu kuin Turmion Kätilötkin, puhumattakaan Nightwishistä.

Päivän ensimmäisenä esiintyjänä lavalle hypännyt Kaija Koo yllätti meidät alueelle saapuessamme välispiikillä "Turmion Kätilöiden eräs herra on pyytänyt minut omistamaan tämän tulevalle vaimolleen, Lindalle. En yleensä omistuksia tee, mutta tämä on erikoistapaus". Oletin jotenkin, että puhuttiin Hannusta ja Petrasta, mutta Linda-nimi muuttikin ajatuskulun ja pohdin ääneen Juholle ja Antille sitä, miten hevimiehetkin voi olla lepposia, jotka lähinnä nauro mulle. Huoh!

Kaija Koon jälkeen oli jälleen hoidettava nesteytystä, ja kunhan saatiin jätettyä Antti Petri Nygårdin eturiviin suuntasin Niinan kanssa kohti Susannan kämppää ja matkalla tyhjentyi pullo jos toinenkin. Tulomatkalla ainakin! Aikaa hengailulle oli tässä välissä vaikka kuinka, sillä mielenkiintoisten bändien välillä ollut tauko oli 15:35-18:30, mikäli Kaija Koo mielenkiintoiseksi lasketaan.



Suuntauduimme takaisin jonkin aikaa ennen Verjnuarmun keikkaa ja tyhjennettiin siinä nurtsilla istuskellessa piilopullo jos toinenkin ja lopulta hiimailtiin kohti toista riviä, joka keikan puolessa välissä vaihtui mun osalta eturiviksi. Nean viereen päädyttiin riehumaan ja rallattelemaan biiseissä mukana, sen verran kuin sanoja sattui mieleen muistumaan. Koko bändi meni aika lailla ohi, vaikka mukavaa kyllä oli! Koska oli kyseessä yhtyeen juhlapäivä, oli mukana myös hauta-arkusta saapunut Savon Surma ja Kalaman Kalapee -veisu, joka oli mulle uusi livebiisi. Hurjaa, että osaa sanat vuosien kuuntelun perusteella vaikkei varmaan vuoteen ollut yksikään Nuarmu-biisi mulla soinut stereoista.



Settilistasta en muista sen halituista sannaa muuta kun sen, että koko kuvio alko Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa -rallilla. Jos ehdottoman top-kolmosen biisi alottaa keikan ja promilleja veressä on kiitettävä lukema, voi meiningin arvata. Taisin hullaantua ihan tosissani! Myös Laalavat Jouset ja Kuuvven Syven Syvvyyvessä ynnä muut tutut kuultiin tottakai.




Uusimman levyn biiseistä mulla ei ole hajuakaan. Kuvajaenen kai ainakin tuli, mutta muustapa en osaa sanoa. Muutenkin setti oli historia-painotteinen, koska myös Pimmeyven Ruhtinas ja Vihankylväjä taisi settiin kuulua. Kuten myös Lentävä Kalakukko, johon koko yleisö raikuvasti osasi sanat. Ai mitkä sanat? Osaan itse tasan "lentävä kalakukko!" -kohdan..

Viimeinen kuva Henry Nyman

Tervapirun plektran kanssa suunnattiin sitten pikimmiten Turmion Kätilöitä fiilistelemään, sillä väliä näille akteille oli suotu hurjat viisitoista minuuttia. Juho ja Antti oli onneksi lupautuneet meille paikkoja siellä pitämään, eikä oltais todellakaan päästy lähellekään toista riviä, ellei pojat olis siellä tunnollisesti töröttäneet. Eturivi oli toki jo täynnä Nightwish-fanityttöjä ja -poikia, kukahan hullu nyt semmoseen alentuu. ;o Tuttuja bongasin eturivin täydeltä ja sitten alkoikin jo semmonen meininki, että viimeinen Dooleys sai pikakyydin kohti suolistoa ja kädet nous ilmaan.



Tällä kertaa luvassa oli oikein makoisa setti, joka potkaistiin käyntiin Suolainen Kapteenilla, joka sai liikettä ihmisten pikkukätösiin ihan kiitettävällä tahdilla. Alun haipakkaa seurasi semmoset karkelot, että tämä tyttö oli liekeissä. Anteeksi, tilanteeseen sopivalla sanoilla helvetin liekeissä. Oli nimittäin semmosta biisiä toisensa perään, että jokainen niistä nostattaa jokaisella keikalla riehumisasteen melko korkeallae. Yhdistelmä Verta ja Lihaa - U.S.C.H. - Pirun Nyrkki - Hades - Grand Ball - Million Dollar Business - Tirehtööri nimittäin TOIMI!



Kunto meinasi loppua jo Hadeksen kohdalla, ja siitä mulla onkin semmonen video, ettei se ole ihan julkaisukelpoinen. Kamera kokee ainakin 360 asteisen käännöksen sun muuta, ja mikäli linssi osottaa lavalle, on tiedossa päättömiä muusikoita. No ei sitten. Jatketaanpa sitten keikkailua ilman kameraa hulluna riehuen. Tirehtööri taisi näistä Grand Ballin ohella räjäyttää tajunnan, mutta muista biiseistä ei ole muuta muistikuvaa enää kuin se, että kerrankin puhutaan asiaa! ;)



Lapset ja Vanhemmat antoi hetkellisen lepotauon, jonka jälkeinen Minä Määrään tuntui oikeasti jo siltä viimeiseltä Cooperin kierrokselta, jolloin saa miettiä mitenkä päin sitä oikein olisi. Teurastajaan saatiin Gootti-Kaija fiittaamaan ja mielenkiintoinen lopputuloshan siitä sitten lopulta syntyikin. Kaija lauleli vaan kertissä mukana, kun taas samalla itse mietin, että kuka hitto hän on ku vaatetuskin näytti tutulta. Aiemmin oltiin tosiaan niin kaukana katsomassa, että lähinnä tuijoteltiin VIP-alueen screeniä.

Vedetäänkö vai ei lopetti tuttuun tapaan setin. Mielestäni se biisi ei vain ole millään tavalla loistava, eikä muutenkaan ole ihan kohdillaan lopetusbiisinä. Niin vain on ja siihen on totuttava. Keikka olikin yksi koko festareiden parhaimmistosta, johon kenties palaan tuolla postauksen lopussa vielä.

Kätilöinnin jälkeen olikin aika tehdä päätös, jäädäkö odottamaan Nightwishiä toiseen riviin vai luovuttaa suosiolla paikkojen suhteen. Saatiin Niinan kanssa kriisikin siinä aikaiseksi, sillä en itse ollut läheskään yhtä kuollut kuin hän. Lähdettiin sitten kuitenkin pois alueelta hakemaan vettä ja ruokaa, ja myöhemmin eksyimme myös Turmion Kätilöiden nimmarointipöytään.

Tähän väliin vähän meikäläisen ulkonäköä tuolta päivältä. Laukussa on mukana myös musta kauluspaita, jossa on takana TK-sikiö a lá Sara. Hetken mielijohteesta otin paitaan poikien nimmarit ja Hannu innostui kovastikin kommentoimaan paitaa. Muutkin pohtivat, olinko tehnyt kyseisen leiman itse ja nimmaroivat tyytyväisinä. Valkeita tusseja ei löytynyt, joten nimmarit napottavat sitten sikiössä itsessään, mutta mitäpä pienistä!

Käytiin kuuntelemassa myös yksi biisi Kotiteollisuus-meininkejä. Istuttiin juuri syömässä nimmarointipisteen edessä, kun tutut sävelet alkoivat kuulua Rantalavalta. Syöksyin sinne kunhan vain sain Niinan nurmikolta ylös ja fiilisteltiin sitten yhteistuumin Satu Peikoista. Olipahan sitäkin biisiä tullut livenä kuulluksi kaipailtua, joten mahtavuutta että joskus toiveet käy toteen.

Kotiteollisuudesta survouduimme sitten kohti Stadion-lavaa ja Nightwishiä. Olisin itse halunnut sulloutua mahdollisimman eteen, mutta toinen osapuoli ei. Tästä saatiinkin kunnon kriisi aikaiseksi, mutta lopulta kuitenkin taivuin, pitkin hampain, mutta kuitenkin. Mentiin lavan vasemmalle laidalle nurtsille istuskelemaan ja pohdin, että teenkö tämän tosissani lempibändini kohdalla. Itseasiassa, tässä voisin heittää kysymyksen Niinalle: Olisitko itse valmis lähtemään pois Stam1nan toisesta rivistä kesän ainoalla keikalla - jonka jälkeen ei olisi tulossa mitään. Ehkäpä sitten tajuat miksi se mulle oli niin vaikeaa.

Ei sillä, että valinta olisi ollut millään tapaa huono. Vain se pisti silmään, että porukka osasi tosiaan vain Nemon ynnä muut. Sitten katseltiin tyhmänä meitä, kun laulettiin kaikki biisit raikuvasti nuotin vierestä.

Intro olikin jotain ihan ihmeellistä kyseinen kipale taisi olla Hans Zimmerin Roll Tide. Eli tutummin Crimson Tide. Mietin että biisissä on todella paljon tuttuja teemoja, mutten todellakaan tunnistanut kyseistä introa. Nyt uudelleen biisiä kuunnellessa tajuan, että intro oli biisin alusta, kun taas esimerkiksi Eralla oleva intro on vasta biisin loppuvaiheilta. A'vot.

Eka biisi oli tuttuun tapaan Storytime. Tämän aikana vielä istuttiin. Päätettiin, että ennen kertsiä ei saa nousta seisomaan ja siellä sitten istuttiin melkeen vasten tahtoa. Lopulta kuitenkin antoi itselle luvan nousta istumaan ja fiilistely saattoi lähteä kunnolla käyntiin. Alun hittiputkessa ei tosin erityisemmin ihmeitä ollut, Storytime - Wish I Had an Angel - Amarath. Sitten päästiinkin asiaan ja Scaretale alkoi hiukan karmivalla tavallaan. Tässä vaiheessa otin kameran käteeni ja päätin kuvata seuraavan biisin tuli mitä tuli.

Se päätös olikin sitten ihan mielenkiintoinen, nimittäin seuraavana kuultiin yksi mulle rakkaimmista biiseistä, Ever Dream. Kuuntelin vaan, että kuulostaa niin helvetin hyvältä, mutta en tajunnut mikä biisi on kyseessä. Kysyin sitä Niinalta ja sain vastaukseksi "NO EVER DREAM, URPO?!" tai jotain vastaavaa. Tuli vähän semmonen wtf-olo, mutta kyllä se siitä sitten. Kuvasin sitten biisin kokonaan ja kameran heilumisesta voi sen päätellä, että taisin olla aika fiiliksissä!

1. 
   Yllätyin, kun Anette postasi Kuopiorockin kuulumisensa ja tämä mun video oli siinä sitten mukana, siitä tuo katsojamäärä. Tämän jälkeen jatkettiin hyvällä meiningillä I Want My Tears Backiin, jossa vedettiin kunnon karkelot ja mukaamme pyörimään käsikynkkää innostui myös eräs pariskunta vierestämme. Loistavuutta!
   
   Come Cover Me:tä en ollut aiemmin ikinä kuullutkaan, mutta pakko sanoa, ettei sen sovitus toiminut läheskään yhtä hyvin kuin Ever Dreamin. Ever Dream yltää lähes samalle tasolle molemmilla laulajilla mun sydämessä, mutta Come Cover Me:ssä korkeimpien laulujen kohdat vaan kuuluu nais- ei miesäänelle.
   
   Finlandia syysillassa oli loistavuutta, mutta mulle se ei ole koskaan ollut yhtä merkittävä biisi kuin seuraava Last of the Wilds. Mä en varmaan koskaan kyllästy tuohon biisiin. Ja joka kerta, kun se tulee livenä, siihen vaan kuuluu laulaa Erämaan Viimeisen lyriikat. Aina. Tuntuu oudolta, että joskus tämäkin biisi ei enää kuulu settiin. Nyt se on vaan joka kerta yksi keikan kohokohdista.
   
   
   
   Seuraavankaan biisin kohdalla en joutunyt pettymään, toisin kuin edellisellä keikkareissulla. Ei sillä, että bändi Planet Helliä Jyväskylässäkään olisi pilannut, mutta tällä kertaa fiilis nousi ihan hulluihin lukemiin. Muistan yhä, kuinka huusin Niinalle "THE FIRST ROCK THROWN AGAIN, WELCOME TO HELL MY LITTLE SAINT!"-kohtaa ja yritin pysyä housuissani, paitsi että mulla oli hame. Ehe ehe.
   
   Ghost River on mielenkiintoinen livebiisi, ainakin mielenkiintoisempi ja paremmin kuuntelua kestävä kuin levyllä. Nemo puolestaan, noh, kuuluu settiin, eikä siitä sen enempää. Over the Hills puolestaan jälleen kerran sai karkelot aikaan ja pompittiin itsemme ihmeelliseen hurmostilaan, mikäpäs siinä! On sinällään aika karua, että yhdet parhaimmista säväreistä aiheuttaa biisi, joka ei ole edes bändin oma. Tulkinta on vaan jotakin niin upeaa ja mä jotenkin yhä näen tässä biisissä vanhan Nightwishin. On upeaa, että bändi ylipäätään tätä esittää. Tiedän, että monet tätä valintaa kritisoivat sillä, ettei biisi ole alunperinkään edes Aneten aikana coveriksi mukaan levylle otettu. No juuri siksihän tämä onkin niin. ♥
   
   
   
   Song of Myself jälleen kerran oli toimiva, vaikka taustascreenistä näkyikin meille asti vain puolet. Last Ride of the Day puolestaan nivoi koko keikan upeasti yhteen ja abracadabrat vaan raikuivat Kuopion yössä bändin soitellessa viimeisiä sointujaan. Imaginaerum ei ole itselleni ollut koskaan niin paikallaan kuin tuolla keikalla. Samaan aikaan kaunis lopetus keikalle ja samaan aikaan loistavat mittasuhteet isolle ilotulitukselle antava biisi aiheutti kylmän väreitä useissa kohdissa.
   
   Oli myös mukava päästä juttelemaan eturivin kavereille, sillä aiemmin ei siihen ollut mitään mahdollisuutta. Tästä kiitokset kuitenkin kuuluu festarin järjestäjille - kukaan ei tullut häätämään pois alueelta, vaan sai hengähtää rauhassa ja tehä sotasuunnitelmia seuraavia reissuja varten.. ;)

Tällainen oli siis minun Kuopiorock 2012. Kaiken kaikkiaan festarikokemus oli yksi parhaimmista koskaan. Yleinen hyvä fiilis ja loistavat keikat jäävät varmasti mieleeni tästä yhdestä elämäni parhaimmasta viikonlopusta. Asennetta oli monissa keikoissa, mutta parhaimmiksi minulle kohosivat Eläkeläiset, Verjnuarmu, Turmion Kätilöt ja Nightwish. Korpiklaanikaan ei kaukana tuosta listasta ole, mutta Eläkeläisten pittimeno pieksi sen sitten kuitenkin.

Nightwishinkin keikka oli yksi koko kyseisen bändin keikkahistoriani parhaimmista, mutta nyt mua alkaa mietityttämään, tuleeko musta sellainen hiimailija, etten koskaan edes yritä eturiviin. Helsinginkin keikalla taitaa käydä niin, joten saapa nähdä. Rakkautta tämmöset festarit kuitenkin on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Hienoja ihmisiä, loistavia pittejä, upeita bändejä ja mikä tärkeintä - loistavaa fiilistä täydellisen musiikin kylkiäisenä, mikäs sen parempaa!

Put a stake! Through my heart and drag me into sunlight, so awake! / Slaying the Dreamer - Nightwish

Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.

Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.

Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?

Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.

Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.

Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.

Jos hän ei tilannettaan tiedosta auttaa voiko vasten tahtoa? / Ystävä - Disease of the Nation

Kahden euroon hintaan eilen käydyt tanssahtelut olivat kyllä yksi parhaimmista illoista pitkilleen. Keikkasyksyssä oli siis vuorossa Disease of the Nation ja Verjnuarmu Kulttuuriareena 44:sella Kalakukkokaupungissa. Startattiin Iisalmesta ensimmäiselle yhteiselle keikkareissulle, jossa koko autolasti taatusti tykkäsi kun luukutettiin The Rudumia. Tökättiin auto parkkiin 44:n tuntumaan ja maastouduimme itse väen sekaan kaupungille. Seikkailimme tietämme kohti Levykauppa Äxää ja Citypörssiä ja hiimailimme myös etsimässä kiinalaista ja osa poppoosta päätyi sinne syömään, mutta minä ja Kristiina suuntasimme Subwayn kautta Topteniin.

Kaiken kaikkiaan reissunhan piti olla varsin edullinen parinkympin pelleily, mutta kuten arvata saattaa eihän ne ennakko-olettamukset pidä aina paikkaansa. Ei tälläkään kertaa. Levykäisiä nimittäin tarttui mukaan useampikin yksilö. Loogisesti ostojärjestyksessä niistä muutaman sanaisen mainitsen.

Amorphiksen Magic and Mayhem löysi kotinsa Äxän levyhyllyn sijaan meiltä, sillä varsin näpsäkkään hintaan sen mukaani sain ja nyt pääsen tutustumaan kunnolla siihen mulle vähän vieraampaan, vanhaan Amorphikseen.

Dissin levyn kävin kipaisemassa heidän keikan loppunsa  ja onneksi hain, sillä Dissin osalta ei ollut enää mitään myytävää Nuarmun keikan jälkeen. Varmaan se EP:kin pitää vielä hommata, josko sitten Miia shoppailee meille kaikille sellaiset kapistukset. On varmaan huvittava näky, jos tyyppi melkeen ostoslistan kanssa lärähtää myyntikojun luo ja ilmottelee tarvitsevansa 34325 EP:tä, 343412 paitaa ja ehkä parit kalsaritkin..

Nuarmuakin piti ostaa, sillä tuota levyä oon kalastellut jo jonkin aikaa sieltä sun täältä ja totesin joskus, etten aio maksaa pari vuotta vanhasta levystä kahtaakymppiä ja sittenpä sitä ei enää saanutkaan mistään. Keikalta sitten sai tuota kympillä ja siinä vaiheessa piti vielä lainailla rahaa siihen, kun viimeiset käteiset meni tuohon Dissiin. No, ehkäpä tämä sallittakoon.

Tosiaan, keikoistakin piti pari sanaa rustailla. Ensimmäisenä ollut Human Waste Disposal Unit oli kyllä varsin kuivakkaa ja eikä tainnut oikein bändin jäsenet itsekään tietää kuinka yleisöön tulisi suhtautua. "Onko teillä nyt syysloma?" "Mitä aiotte tehdä syyslomalla?" -tyyppiset välispiikit olivat viattomuudessaan aika helskatin naurettavia. Tosin, vaikeahan sitä on täysin kuolleelle yleisölle tulla mitään vetämäänkään..

Seuraavana ollut Disease of the Nation puolestaan rokkasi ja hemmetin kovvaa! Olin saanut ensikosketukseni tähän bändiin viikon sisällä keikasta ja kuten taisimme todeta bändiä luukutettassamme, oli bändin musa varsin helposti lähestyttävää ja sitä se oli. Lyriikat jäi päähän parilla ekalla kuuntelulla ja vaikka yleisö oli aivan kuollut, ei ainakaan lavan vasen laita jäänyt kylmäksi.

Settiin kuului paljon sitä tätä ja tuota, eli ei mitään hajua mitä kaikkea tuli ja mitä ei nimittäin fiilistely taisi viedä voiton. Setn alkupuolella ollut Pedofiilit eivät pääse taivaaseen nostatti mun fiilikset varsin hyvälle tasolle loppukeikkaa ajatellen. Star In The World Of Liesin lopun spyro-vaikutteinen kohta sai aivan liikaa vahvistusta Mikon pomppiessa ympäri lavaa. Voi herran jumala Niinan sanoin se naurunremakka oli melkoinen. Pohdin myös kovin, että miksen kerennyt huutaa Ystävän alun "MINÄ OLEN ALKOHOLISTI! MINÄMINÄ!" -pätkää ollenkaan, vaikka Jaina kovasti kertoikin siinä olleen varoitusaikaa, mutta asia selkisi kun kameraa katsoi. Jaampa siis biisin videon teillekin pienet ihmiskaimani.

Kamikaze Queenia edeltäneessä välispiikissä kehotettiin porukkaa tanssimaan ja kun Kaikka ystävällisesti kysäisi, että "Mitäs te haluaisitte tehä?" Nii piti kuulema pistää pitti pyörimään. No ei kyllä pyöriny, mutta tanssahtelut tuli koettua. Herkisteltiin loppubiisi, jonka "Her life is only a sad illusion, should I walk or should I scream, there's no space for me." kohta taisi ainakin allekirjoittaneelta mennä vähän turhan läpäksi. Hienosti Mikko kohtaa tulkitsi itseasiassa aika helvetin hyvin, mutta jotenkin se ei vaan kuulu siihen biisiin, ainakaan vakavissaan ottaen. Mutta kaikessa komeudessaan biisi oli livenä ainakin yhtä hyvä kun odotinkin!

Myös bändin hyvä fiilis välittyi yleisöön asti ja taisi tulla myös katsojaennätyskin. Ja muiden keikkojen yleisömääristä kuulleena en sitä ihmettele, oli paikalla tosiaan ihan mukavasti populaa. Joka tosin oli niin kuollutta, että saatiin viiden tytön kanssa hoidella ainakin meidän lähimailla kaikki liike yleisössä, mutta se ei kyllä menoa haitannut. Hohhoh!

Pari minuuttia ennen Nuarmun aloittelua saavuin sitten ystävieni pariin levyostoksilta ja setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Kurjuuvven Valssilla. Yhteiset heilumiset oli vielä voimissaan 2010 kesällä, mutta nykyään suurinosa yleisöstä vaan lahnaa. Hölömöjä ne on, se on fiilistelybiisi!

Setissä oli perusbiisien lisäksi myös Tuljmyrskyt, joka oli kyllä mulle se keikan paras veto. En ole oikein levyversiosta hirveästi innostunut, mutta livenä toimi aivan tuhottoman hyvin. Kuu paestaa, kuollu ajjaakin oli myöskin toimiva, joskin huomio bändiltä taisi mennä valoshowhun sen aikana. Yhtään paskaa vetoa en oo siitä kyllä nähnytkään. Ensimmäistä kertaa kuulin ja itseasiassa koko bändikin kuulema livenä veti coveria, joka nyt sitten sattui olemaan savolainen versio Symphony of Destructionista. Ei erityisemmin sykähdyttänyt. Ihan toimiva ralli ja sinänsä mukava yllätys. Kuuvven sylen syvvyyessä sytytti yleisön fiiliksen ja siinä samassa sitten minunkin ja yllättäen biisi kiilasi keikan top 3:seen.

Uudelta levyltä ei onneksi ollut hirveästi matskua mukana. Kuvajaenen, Turja, Sysisyvän, Lohuton ja Luutarha taidettiin kuitenkin kuulla, mutta nuita kahta ensimmäistä on vaikea ajatella kys. levyn biiseiksi, tai ainakin ei niitä voi paskoiksi sanoa  - toisinkuin esimerkiksi Lohutonta, joka ei vaan mun mielestä sovi livebiisiksi. Turja oli kyllä myöskin aivan helvetin hieno tsipale ja sitä porukalla siinä sitten rallateltiinkin.

On uudella levylläkin tosiaan hyviä biisejä ja esimerkiksi Ualtoen Viemiä odottelin kovasti settiin, kuten myös Mustan virran siltaa. C'moon! Pitäähän se olla. Vuan eipä ollu, siellä se Maaningalla kuulema olj' eikä paekan päälle kerennä. Kalamavesj' tuttuun tapaan olisi ollut mukava kuulla, mutta ehkäpä sitä vielä joskus.

Setin loppuminen Luutarhaan sai muutaman porukastamme varsin sekaviin oloihin 'ei kai ne nyt tosissaan tohon voi lopettaa', no eihän ne voinutkaan vaan lavalle tultiin vetämään vielä kolmisen biisiä. Ei kyllä löydy hirveästi muistikuvia siitä, mikä ensimmäinen niistä oli, mutta sen jälkeen setin lopuksi ajattelemani Laalavat jouset pärähti soimaan ja fiilis yleisössä kasvoi melkoisesti. Tätä seurasi vielä yksi biisi, Lentävä Kalakukko alias Kaikki Junnaan. Monet sai melko sekaisin tämä veto, mutta itse olisin toivonut Laalaviin lopetusta. Kaavoihin kangistunutko.

Miten musta tuntuu että teksti oli varsin negatiivisesti varautunut, mutta mun mielestä keikka oli oikeasti toimiva ja vuoden tauon jälkeen matsku maistuikin ihan eri tavalla kuin muutaman viikon sisällä useampaan kertaan nähneenä. Keikka ei ollut itselleni se the 1, mutta erittäin hyvä silti! Käytiin vielä rupattelemassa orkesterin kanssa ja ottamassa kuva päivitääksemme vuoden takaista otoista ja muuta skeidaa. Käteni on myös täynnä nimmareita, miksi oi miksi?!

 

Erityisesti Dissin tahtoisin päästä näkemään uudestaan ja Nuarmunkin ennenkuin vasta vuoden päästä, sillä alkaahan toi syksynkeikka olla aika perinne jo. Minä kuittailen ja jatkan hyvällä musiikilla aloiteltua lomaani. Tsuptsup!

Ja liian nopeasti aika voi viedä nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä. / Ihmisen Lento - Indica

Jatketaanpas samoilla linjoilla kun toissapäivänä. Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsevät Verjnuarmu, Indica, Dimmu Borgir ja Korpiklaani. Tällä kertaa mennään siis vähän raskaammalla linjalla kuin eilen, mutta nuissa tulevissa postauksissa tullee olemaan enemmän kevyempiäkin bändejä.

Verjnuarmu

Verjnuarmu on Savon synkissä metissä vuonna 2002 perustettu bändi, joka yhdistelee musiikissaan death metalin ja folk metalin piirteitä, mukana on myös ripaus bläkkiksen rytmejä. Verjnuarmun muodostavat laulaja Puijon Perkele, kitaristi Tervapiru, basisti Woema sekä rumpali (laulu myöskin joissain biiseissä) Musta Savo. Yhtye on julkaissut kolme levyä, joista oma suosikki on keskimmäisenä tullut Ruatokansan uamunkoetto (-08) sitä ennen on julkaistu vuonna 2006 Muanpiällinen helevetti, joka myöskin on varsin toimiva pakkaus. Viime syksynä bändi julkaisi uusimman lapsensa, Lohuttoman.



Verjnuarmu on myöskin Kalakukkokaupungin kasvatteja ja Puijon Perkeleen ääntä voi kuulla myös 2 Times Terrorin Maailman tuomarissa. Verjnuarmun erikoisuus ovat sanoitukset, jotka ovat niin savoksi kuin myös vanhahtavalla kielellä kerrottuja. Sanoitukset pyörivät pimeissä syys- ja talvi-illoissa (Kuu paestaa, kuollu ajjaa), pappien ja perkeleiden maailmassa (Noetavaeno), sekä vanhoissa uskomuksissa (Vetteinen, Ualtoen viemät).



Tutustuin bändiin vuoden 2009 Kuopiorockissa, kun bändi oli telttalavalla ennen Amoralia. Siinä tätä sitten kuunneltiin ja vähän naureskeltiinkin, mutta kotia päästyä vähän vielä lisää kuunneltiin.. Pidän musiikissa juuri vanhasta ajasta kertovista lyriikoista ja sopivan huumoristisesta otteesta, eihän mussiikinteko nyt niin vakavaa ole. Olen nähnyt bändin ainakin neljä kertaa ja kuukauden päästä pitäisi taas lähteä Kuopioon tsekkaamaan.

Ensimmäistä kuulemaani biisiä en muista (paitsi että näköjään se oli Vihankylyväjä, koska Musta Savo heitti minua settilistalla Kuopiossa ja sen mukkaan ainakin se näkyisi olevan), mutta keikalta jäi hyvin mieleen Noetavaeno, joten eikö se aja tämän "eka biisi" asian.



Bändin musiikki toimii livenä ehkä jopa paremmin kun levyltä ja moni biisi on keikkojen kautta muodostunut mielessäni hyväksi. Tätä en kuitenkaan kertaakaan ole livenä kuullut, mutta silti tämä on yksi ehdottomista suosikeista. Ehkäpä mä vielä joskus.. ;)

Korpiklaani
Lahtelainen Korpiklaani on nykyisellä nimellään ollut olemassa vuodesta 2003, mutta kymmenen vuoden ajan sitä ennen yhtye toimi nimellä Shaman. Korpiklaanin musiikki on niin ikään folk metalia, mutta useat biisit voisivat mennä myös polkan tahtiin. Musiikillisesta annista vastaavat laulaja-kitaristi Jonne, viulisti (vasta vaihtunut, ennen Hittavainen) Teemu Eerola, rumpali Matson, basisti Jarkko, kitaristi Cane sekä haitaristi Juho.



Korpiklaanin musiikissa sanoitukset liittyvät usein Suomen muinaisuskontoihin ja siksikin ovat lähellä sydäntäni. Laulikielenä toimii suomen lisäksi englanti ja vanhemmassa tuotannossa myös saame. Taisin itse kuulla bändistä ensimmäisen kerran joskus vuoden 2009 tietämillä ja jo silloin sydämeni vei kappale Keep on Galloping.  Levyjä bändi on julkaissut yhteensä yhdeksän. Kaksi ensimmäistä tosin nimellä Shaman, (Idja -99 ja Shamániac -02). Korpiklaani nimellä ovat tulleet ulos taas Spirit of the Forest -03, Voice of Wilderness -05, Tales Along This Road -06, Tervaskanto -07, Korven Kuningas -08, Karkelo -09 sekä Ukon Wacka -11.

Minun piti olla Kuopiorockissa 2010 tsekkaamassa myös Korpiklaania muiden bändien lisäksi, mutta löysinkin itseni Välimeren rannalta Kreikasta, joten ensimmäinen show, jonka bändiltä näin oli tämän vuoden kesäkuussa Myötätuulirockissa. Bändin musiikki kun suurelti on juomalauluja on myös selvää, että sellainenhan suomalaisiin uppoaa festareilla paremmin kuin täydellisesti, joten fiilis yleisössä oli melkoinen.

Eka biisi tosiaan on Keep on Galloping



Yksi bändin parhaimpia biisejä on myöskin tämä Suden joiku. Tälle paikalle olisi voinut niinikään laittaa myös Tequilan tai Let's Drinkin mutta nyt kävi näin.

Olisin halunnut bändeistä ottaa myös promokuvia tänne, mutta varsinkin Korpiklaanin sivuilta en saanut niitä tänne mitenkään linkitettyä. Koettakaa kestää miljoonaan kertaan nähtyjä keikkakuviani.

Indica


Indica, tuo suomalaisen pop rockin lähettiläs Helsingin maisemista. Bändin tuotannon takana ovat laulaja-kitaristi-viulisti Jonsu, basisti Heini, kiipparisti Sirkku, kitaristi Jenny ja rumpali Laura. Levyjä yhtyeeltä on tullut yhteensä viisi, joista neljä ekaa on suomenkielisiä. Ikuinen virta -04, Tuuliset tienoot -05, Kadonnut puutarha -07, Valoissa -08 ja A Way Away -10.



Muistan kuunnelleeni Scarlettiä jo kaaauan aikaa sitten, mutta varmaan vuoden 2007 tienoilla sitten tietoisesti tuli enemmän kuunneltua. Nykyään kuitenkin näiden heebojen tahdit tulee mun kajareista paljon harvemmin, ehkäpä se selittyy osittain musiikkimaun raskaantumisella. Onkohan tuo edes sana. No joka tapauksessa. :D  En ole koskaan Indicaa päässyt näkemään, vaikka keikkojahan nuo on muutamankin täällä heittänyt, mutta koska ikä.



Suomenkielinen versio tästä seuraavasta on ehdottomasti parempi kuin englanninkielinen, mutta joka englanninkielisenäkin on yksi tuotannon helmiä. Tuo englanninkielinen musa Indicalta muutenkin tökkii mulla, ei voi mitään.



Dimmu Borgir

Dimmu Borgir, eli yksi maailman tunnetuimmista black metal yhtyeistä, jonka musiikki menee melodisemman ja sinfonisemman puolelle kyseisessä genressä. Varmasti monet henkeen ja vereen bläkkistä kuuntelevat pitävät varsinkin nykyistä Borgiria aivan paskana, mutta itse voin myöntää etten edes ole kuunnellut kuin pari levyllistä koko yhtyettä. Ihan omin genre ei tämä kuitenkaan minulle ole, mutta toisinaan ihan mukavaa vaihtelua.



Borgirin perustivat kaverukset Shagrath, Silenoz ja Tjodalv vuonna 1993 Norjan Oslossa. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat kaksi ensimmäistä ukkoa, mutta Tjodalv lähti yhtyeestä vuonna 1999. Shagrath hoitaa nykyään laulajan osuudet, Silenoz kitarointia yhdessä Galderin kanssa ja kannuja paukuttaa Daray. Musiikkia yhtye tekee niin norjaksi kuin englanniksikin, mutta suurinosa norjankielisistä biiseistä on ihan ensimmäisiltä levyiltä, jotka nyt tuppaavat olemaan sitä raskainta ja ei niin laadukasta materiaalia, joten itse en ole kuin ihan pari biisiä niitä kuunnellut.



Levyjä on tullut yhteensä 9. Kokonaan norjan kieliset levyt  For All Tid -94 & Stormblåst -96 aloittivat bändin taipaleen ja sen jälkeen on tullut levyt nimeltä Enthrone Darkness Triumphant -97, Spiritual Black Dimensions -99, Puritanical Euphoric Misanthropia -01, Death Cult Armageddon -03, Stormblåst MMV -05, In Sorte Diaboli -07, Abrahadabra -10

Tutustuin bändiin äidinkieleen tekemäni puheen valmistelujen kautta.. Pidin puheen metallimusiikista ja sen eri genreistä ja myös bläkkiksen toki mainitsin. Sitten piti saada jotakin sellaista musaa, josta joku muukin voisi saada jotain irti - koska en itsekään vaan jaksa kuunnella ihan tyypillisintä bläkkistä, vaan kaipaan musiikkiin melodisimpiakin osioita. Varsinkin "mättökausina" Dimmua tulee kuunneltua, mutta yleensä se jää pariin biisiin.

Eka kuulemani biisi taisi olla The Serpentine Offering.



Borgirin paras biisi on ehdottomasti The Sacrilegious Scorn, jonka taisin siinä äikän esitelmässäkin soittaa..





Lähteet:
http://www.indica-music.com/fi/
http://www.wikipedia.fi
http://site.dimmu-borgir.com/
http://www.verjnuarmu.net/
http://www.korpiklaani.com
http://www.youtube.com

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.