We're part of a story, part of a tale, we're all on this journey, no one is to stay. Where ever it's going, what is the way? / Never-ending Story - Within Temptation

Ja niinhän sitä voisi luulla, että viimestä festaria viedään, mutta ei suinkaan - yllätysmomentteja tuli matkalle. Edelliset muistot Qstockista eivät olleet ihan niitä lämpimimpiä, mutta tällä kertaa Kuusisaari yllätti positiivisesti (ei siis muistella pahalla päälle räjähtäneitä siidereitä, kännisiä tovereita, kaatosadetta, majapaikkaongelmia, venähtänyttä peukaloa sun muuta, vaan keskitytään vähän modernimpaaan aikaan).

Eipä sillä, että Qstock vuosimallia 2013 olisi alkanut juuri sen paremmin kuin 2011:kään. Olin juna-asemalla tunti ja vartti ennen junan lähtöä, kun laahustin suoraan töistä sinne ja sain seurakseni ystäväisen, jonka kanssa jutskasin ihmissuhdeongelmia ja kappas, myöhästyin junasta. Ei saatana? Lopulta päädyin lipunvaihdon kautta Ylivieskaan istumaan junaan, joka ei tuntiin liikkunut mihinkään suuntaan ja olinkin Oulussa puol_toista_tuntia_myöhässä. Vitutuskäyrä oli aika korkealla, mutta päätin, että tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Yksi päivä shoppailua, arskasta ja merituulesta nautiskelua ja rannekkeenvaihtoa ja sitten olikin tosi kyseessä. Jack Danielssia päälle ja tukkaan glitteriä, porukka kokoon ja eikun alottelemaan. Alueella oli tuttuun tapaan eteisalue, jossa omia juomia sai juoda, jota kyllä Kuopiorockin kyttäyksen jälkeen arvostelen kovasti!

Aikaa pari tuntia, tavoitteena hyvä fiilis, nousuhumala ja PMMP. Kaikki löytyy, vaikka Jeesuskaan ei tullut. Taisi PMMP:ltä olla mulle eka ja vika keikka samalla, mutta kylläpähän kolahti! Hittejä putkeen ja hieno ihminen vieressä auringonpaisteessa juomista nautiskellen, kyllä kelpasi.

Kesäkaverit ja Matkalaulu räjäytti tajunnan, mutta myös Kovemmat kädet sytytti. En ole PMMP:n tuotantoon juuri hittejä enempää tutustunut, joten ehkä joku sai paaljon enemmän setistä irti. Heliumpallokin jäi positiivisena muistona mieleen. On kyllä tämä bändi maineensa ansainnut!

Seuraavaksi vuorossa oli yksi viikonlopun odotetuimmista yhtyeistä, nimittäin First Aid Kit. Tutustuin bändiin samalla viikolla ja tunnit ennen festareita luukutettiin Jainan kanssa kyseistä bändiä niin paljon, mitä PMMP:ltä ja Kätilöiltä ennätettiin. Oli varmaan hieno keikka, mutta mitä tapahtui? Muistan tasan kaksi biisiä, Emmyloun ja The Lion's Roarin, anniskelualue on hieno asia? Joka tapauksessa tuli törmäiltyä tuttuihin, note: puhelin ja FIILISTELTYÄ.

Seuraavaksi tapahtuikin koko viikonlopun pahin mokaus, saanen kysyä itseltäni, miksi Battle Beast vaihtui Michael_vitun_Monroehen? Kaikkea ei voi ymmärtää, mutta olisin kyllä kovasti halunnut BB:n vielä nähdä tälle kesälle. Monroe ei oikein napannut ja suuntasinkin pian kohti Kätilötelttaa, jossa mua oli vastassa onneksi jo hieman leppynyt ruokaa saanut ystäväiseni ja pari uutta tuttavuutta vanhojen lisäksi.

Kätilöihin survouduttiin niin eteen kuin iisisti päästiin enää siinä vaiheessa, eli keskelle yleisömassaahan sitä lopulta päädyttiin discoilemaan. Settilista lienee näillä kesän keikoilla ollut hyvin samanlainen kuin aina ennenkin, joten jokainen lienee Kätsyt joskus nähnyt tai jos ei - on ainakin jollakin tapaa tietoinen setistä. Jos en ihan hirveästi valehtele (jonka saatan tehdäkin), niin mulla on pienoinen muistikuva U.S.C.H:illa aloituksesta, mutta korjatkee toki jos oon väärässä!

Joka tapauksessa, keikka oli ihan timangi huolimatta perseessä roikkuvista ällötyksistä. Loistava meininki ja bändikin tykkäs. Lavalla taisi vierailijoita riittää, mutta itsehän en heistä yhtäkään edes nähnyt, Kotiteollisuusihmisiä ainakin taisi pyörähtää? Joka tapauksessa nesteytys oli hoidettu hyvin ja mukavaa piisasi, tuskin kukaan sitä enempää infoa tästä kaipaakaan, joten seuraavaan!

Vuorossa oli reissu kaverin kämpille, toisille tequilaa ja toisille noh.. jotain muuta. Kamat sinne idealla "enhän mä kameraa enää tarvii" ja takasin alueelle. Logiika tais loppua lyhyeen, muuten vaan illan ja reissun THE-esiintyjä edessä, Within Temptation. Tätä seurasikin sitten seikkailu kohti aluetta ja lopulta törmäilyä tuttuihin, jonka lopputuloksena sitten oltiin suuntaamassa katsomaan tätä:

mutta onneksi nyt ei sentään ikinä sinne päädytty. Vähän ärsyttää kuitenkin, etten paljon puhuttua Rytmirannan uudistusta ees nähnyt, mutta kyllähän tuokin sata kertaa paremmalta kuulostaa levyltä - sori dudes.



Seuraaavaksi vietiinkin keikkaneitsyyttä nimittäin Within Temptationin osalta. Yleisö oli laimeampi kuin Sotkamossa Nightwishissä ja ihmiset eivät osanneet sanoja edes viidennessä rivissä, hyvä jos vanhempiin hitteihin. Keikka käyntiin Mother Maidenilla ja uuden levyn hittiputki suoraan seuraavaksi Shot in the Dark - In the Middle of the Night - Faster. En oikeen syty tuolle uusimmalle levylle, mutta kyllähän nämä menetteli. Fire and Ice puolestaan oli mulle tosi kaukainen kipale, mutta sitten onneksi lähtikin tutumpaa kamaa.



Stand My Groundiin kaipailin ihmisten laulukuoroa laihoin tuloksin, mutta itse ainakin tykkäsin kovasti. Our Solemn Hour puolestaan on yksi inhokkibiiseistäni, en vaan tiedä miksei se kolahda millään muotoa ja livenä jalkakipu taisikin viedä suurimman huomion. Ainoa festaripäivä, jolloin olin maiharit jalassa ja sehän tuntuikin verisenä rakkona kantapäässä, kiitos tästä.



Ice Queenista ei pahemmin muistikuvia myöskään löydy ja Shot in the Dark ei myöskään napannut, mutta sittenpä lähti tajunta. What Have You Done herätti mut epämääräisestä kipukoomasta ja sitä seurannut Angels sai vaan ihmettelemään Sharonin ääntä.

Miten kukaan voi kuulostaa livenäkin noin hyvältä? Nainen on yksi maailman kauneimmista - riippumatta siitä kuinka paljon vuosia kertyy ja löytyy tuollainen lauluääni, kyllähän mullekin kelpais. Kuunnelkaa nyt ihan oikeasti:

Seuraavaksi olikin vuorossa Lana Del Reyn coverointia Summertime Sadnessin muodossa, ei kolahtanut. Ironkin jätti kylymäksi. Encoressa sitten tulikin jälleen nannaa korville, kun See Who I Am:ä seurasi Memories!

En ollut spoilannut itseäni settilistalla, ilmeisesti en ollut koskaan edes vilkaissut listaa, koska en tiennyt että tyypit tätä vetää. Frozen olis toki ihana kuulla livenä, onhan se kuitenkin mulle THE-biisi, mutta Memorieskin oli aivan mielettömän nätti. Laimea yleisö ja muut pikku seikat tais unohtua totally, kun tajusin että mikä biisi sieltä tuleekaan. Huhhuh!

Keikan lopettanut Mother Earth lopettikin ensimmäisen festaripäivän melko nätisti ja valuminen kohti kämppää saattoi alkaa. Onneksi fyysiset olotilat kiusasi vasta yöpaikassa, eikä kesken keikan, eiköhän kameran unohtamisessa ollut jo ihan riittävästi. Voi olla, että myöhemmin tätäkin postausta täydennän kaverin kuvaamilla kuvilla, mutta kassels. Edit: WT:stä otetut kuvat eivät siis ole mun ottamia.. Päivä yks ja hyvä fiilis kaikin puolin, eikun siis vaan sänkyyn ja seuraavaan aamun heräämään!

The waters scarce in motion quivering still.. / Turn Loose the Mermaids - Nightwish

kuva Henry Nyman, Turmion Kätilöissä on tainnu neiti olla ihan hyvässä kuosissa.

Huoh, huoh ja vielä kerran huoh. Ikinä koskaan ei oo tainnu tulla keikkapostausta sentään ihan näin myöhässä. Luonnoksissa roikkuu miljoona levyarvostelun alkua, mutta yhteenkään ei ole niin suurta kiinnostusta, että juttua irtoaisi edes suhtkoht helposti. Ei sillä, etteikö siellä olisi myös hyviä levyjä odottamassa vuoroaan, vaan mä oon niin turhautunut itsekin tähän, etten jaksa postata tänne juuri koskaan. Korjaan nyt hetkellisesti tilanteen ja syöllän ulos Kuopiorockin toisen päivän näin kuusi viikkoa myöhässä..

Kuopiorockin toinen päivä starttasi meidän osalta vasta Amarillon Big Burgerilla istuessamme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kesän toisiksi paras päivä oli luvassa. Päivän tavoitteena oli niin Verjnuarmu kuin Turmion Kätilötkin, puhumattakaan Nightwishistä.

Päivän ensimmäisenä esiintyjänä lavalle hypännyt Kaija Koo yllätti meidät alueelle saapuessamme välispiikillä "Turmion Kätilöiden eräs herra on pyytänyt minut omistamaan tämän tulevalle vaimolleen, Lindalle. En yleensä omistuksia tee, mutta tämä on erikoistapaus". Oletin jotenkin, että puhuttiin Hannusta ja Petrasta, mutta Linda-nimi muuttikin ajatuskulun ja pohdin ääneen Juholle ja Antille sitä, miten hevimiehetkin voi olla lepposia, jotka lähinnä nauro mulle. Huoh!

Kaija Koon jälkeen oli jälleen hoidettava nesteytystä, ja kunhan saatiin jätettyä Antti Petri Nygårdin eturiviin suuntasin Niinan kanssa kohti Susannan kämppää ja matkalla tyhjentyi pullo jos toinenkin. Tulomatkalla ainakin! Aikaa hengailulle oli tässä välissä vaikka kuinka, sillä mielenkiintoisten bändien välillä ollut tauko oli 15:35-18:30, mikäli Kaija Koo mielenkiintoiseksi lasketaan.



Suuntauduimme takaisin jonkin aikaa ennen Verjnuarmun keikkaa ja tyhjennettiin siinä nurtsilla istuskellessa piilopullo jos toinenkin ja lopulta hiimailtiin kohti toista riviä, joka keikan puolessa välissä vaihtui mun osalta eturiviksi. Nean viereen päädyttiin riehumaan ja rallattelemaan biiseissä mukana, sen verran kuin sanoja sattui mieleen muistumaan. Koko bändi meni aika lailla ohi, vaikka mukavaa kyllä oli! Koska oli kyseessä yhtyeen juhlapäivä, oli mukana myös hauta-arkusta saapunut Savon Surma ja Kalaman Kalapee -veisu, joka oli mulle uusi livebiisi. Hurjaa, että osaa sanat vuosien kuuntelun perusteella vaikkei varmaan vuoteen ollut yksikään Nuarmu-biisi mulla soinut stereoista.



Settilistasta en muista sen halituista sannaa muuta kun sen, että koko kuvio alko Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa -rallilla. Jos ehdottoman top-kolmosen biisi alottaa keikan ja promilleja veressä on kiitettävä lukema, voi meiningin arvata. Taisin hullaantua ihan tosissani! Myös Laalavat Jouset ja Kuuvven Syven Syvvyyvessä ynnä muut tutut kuultiin tottakai.




Uusimman levyn biiseistä mulla ei ole hajuakaan. Kuvajaenen kai ainakin tuli, mutta muustapa en osaa sanoa. Muutenkin setti oli historia-painotteinen, koska myös Pimmeyven Ruhtinas ja Vihankylväjä taisi settiin kuulua. Kuten myös Lentävä Kalakukko, johon koko yleisö raikuvasti osasi sanat. Ai mitkä sanat? Osaan itse tasan "lentävä kalakukko!" -kohdan..

Viimeinen kuva Henry Nyman

Tervapirun plektran kanssa suunnattiin sitten pikimmiten Turmion Kätilöitä fiilistelemään, sillä väliä näille akteille oli suotu hurjat viisitoista minuuttia. Juho ja Antti oli onneksi lupautuneet meille paikkoja siellä pitämään, eikä oltais todellakaan päästy lähellekään toista riviä, ellei pojat olis siellä tunnollisesti töröttäneet. Eturivi oli toki jo täynnä Nightwish-fanityttöjä ja -poikia, kukahan hullu nyt semmoseen alentuu. ;o Tuttuja bongasin eturivin täydeltä ja sitten alkoikin jo semmonen meininki, että viimeinen Dooleys sai pikakyydin kohti suolistoa ja kädet nous ilmaan.



Tällä kertaa luvassa oli oikein makoisa setti, joka potkaistiin käyntiin Suolainen Kapteenilla, joka sai liikettä ihmisten pikkukätösiin ihan kiitettävällä tahdilla. Alun haipakkaa seurasi semmoset karkelot, että tämä tyttö oli liekeissä. Anteeksi, tilanteeseen sopivalla sanoilla helvetin liekeissä. Oli nimittäin semmosta biisiä toisensa perään, että jokainen niistä nostattaa jokaisella keikalla riehumisasteen melko korkeallae. Yhdistelmä Verta ja Lihaa - U.S.C.H. - Pirun Nyrkki - Hades - Grand Ball - Million Dollar Business - Tirehtööri nimittäin TOIMI!



Kunto meinasi loppua jo Hadeksen kohdalla, ja siitä mulla onkin semmonen video, ettei se ole ihan julkaisukelpoinen. Kamera kokee ainakin 360 asteisen käännöksen sun muuta, ja mikäli linssi osottaa lavalle, on tiedossa päättömiä muusikoita. No ei sitten. Jatketaanpa sitten keikkailua ilman kameraa hulluna riehuen. Tirehtööri taisi näistä Grand Ballin ohella räjäyttää tajunnan, mutta muista biiseistä ei ole muuta muistikuvaa enää kuin se, että kerrankin puhutaan asiaa! ;)



Lapset ja Vanhemmat antoi hetkellisen lepotauon, jonka jälkeinen Minä Määrään tuntui oikeasti jo siltä viimeiseltä Cooperin kierrokselta, jolloin saa miettiä mitenkä päin sitä oikein olisi. Teurastajaan saatiin Gootti-Kaija fiittaamaan ja mielenkiintoinen lopputuloshan siitä sitten lopulta syntyikin. Kaija lauleli vaan kertissä mukana, kun taas samalla itse mietin, että kuka hitto hän on ku vaatetuskin näytti tutulta. Aiemmin oltiin tosiaan niin kaukana katsomassa, että lähinnä tuijoteltiin VIP-alueen screeniä.

Vedetäänkö vai ei lopetti tuttuun tapaan setin. Mielestäni se biisi ei vain ole millään tavalla loistava, eikä muutenkaan ole ihan kohdillaan lopetusbiisinä. Niin vain on ja siihen on totuttava. Keikka olikin yksi koko festareiden parhaimmistosta, johon kenties palaan tuolla postauksen lopussa vielä.

Kätilöinnin jälkeen olikin aika tehdä päätös, jäädäkö odottamaan Nightwishiä toiseen riviin vai luovuttaa suosiolla paikkojen suhteen. Saatiin Niinan kanssa kriisikin siinä aikaiseksi, sillä en itse ollut läheskään yhtä kuollut kuin hän. Lähdettiin sitten kuitenkin pois alueelta hakemaan vettä ja ruokaa, ja myöhemmin eksyimme myös Turmion Kätilöiden nimmarointipöytään.

Tähän väliin vähän meikäläisen ulkonäköä tuolta päivältä. Laukussa on mukana myös musta kauluspaita, jossa on takana TK-sikiö a lá Sara. Hetken mielijohteesta otin paitaan poikien nimmarit ja Hannu innostui kovastikin kommentoimaan paitaa. Muutkin pohtivat, olinko tehnyt kyseisen leiman itse ja nimmaroivat tyytyväisinä. Valkeita tusseja ei löytynyt, joten nimmarit napottavat sitten sikiössä itsessään, mutta mitäpä pienistä!

Käytiin kuuntelemassa myös yksi biisi Kotiteollisuus-meininkejä. Istuttiin juuri syömässä nimmarointipisteen edessä, kun tutut sävelet alkoivat kuulua Rantalavalta. Syöksyin sinne kunhan vain sain Niinan nurmikolta ylös ja fiilisteltiin sitten yhteistuumin Satu Peikoista. Olipahan sitäkin biisiä tullut livenä kuulluksi kaipailtua, joten mahtavuutta että joskus toiveet käy toteen.

Kotiteollisuudesta survouduimme sitten kohti Stadion-lavaa ja Nightwishiä. Olisin itse halunnut sulloutua mahdollisimman eteen, mutta toinen osapuoli ei. Tästä saatiinkin kunnon kriisi aikaiseksi, mutta lopulta kuitenkin taivuin, pitkin hampain, mutta kuitenkin. Mentiin lavan vasemmalle laidalle nurtsille istuskelemaan ja pohdin, että teenkö tämän tosissani lempibändini kohdalla. Itseasiassa, tässä voisin heittää kysymyksen Niinalle: Olisitko itse valmis lähtemään pois Stam1nan toisesta rivistä kesän ainoalla keikalla - jonka jälkeen ei olisi tulossa mitään. Ehkäpä sitten tajuat miksi se mulle oli niin vaikeaa.

Ei sillä, että valinta olisi ollut millään tapaa huono. Vain se pisti silmään, että porukka osasi tosiaan vain Nemon ynnä muut. Sitten katseltiin tyhmänä meitä, kun laulettiin kaikki biisit raikuvasti nuotin vierestä.

Intro olikin jotain ihan ihmeellistä kyseinen kipale taisi olla Hans Zimmerin Roll Tide. Eli tutummin Crimson Tide. Mietin että biisissä on todella paljon tuttuja teemoja, mutten todellakaan tunnistanut kyseistä introa. Nyt uudelleen biisiä kuunnellessa tajuan, että intro oli biisin alusta, kun taas esimerkiksi Eralla oleva intro on vasta biisin loppuvaiheilta. A'vot.

Eka biisi oli tuttuun tapaan Storytime. Tämän aikana vielä istuttiin. Päätettiin, että ennen kertsiä ei saa nousta seisomaan ja siellä sitten istuttiin melkeen vasten tahtoa. Lopulta kuitenkin antoi itselle luvan nousta istumaan ja fiilistely saattoi lähteä kunnolla käyntiin. Alun hittiputkessa ei tosin erityisemmin ihmeitä ollut, Storytime - Wish I Had an Angel - Amarath. Sitten päästiinkin asiaan ja Scaretale alkoi hiukan karmivalla tavallaan. Tässä vaiheessa otin kameran käteeni ja päätin kuvata seuraavan biisin tuli mitä tuli.

Se päätös olikin sitten ihan mielenkiintoinen, nimittäin seuraavana kuultiin yksi mulle rakkaimmista biiseistä, Ever Dream. Kuuntelin vaan, että kuulostaa niin helvetin hyvältä, mutta en tajunnut mikä biisi on kyseessä. Kysyin sitä Niinalta ja sain vastaukseksi "NO EVER DREAM, URPO?!" tai jotain vastaavaa. Tuli vähän semmonen wtf-olo, mutta kyllä se siitä sitten. Kuvasin sitten biisin kokonaan ja kameran heilumisesta voi sen päätellä, että taisin olla aika fiiliksissä!

1. 
   Yllätyin, kun Anette postasi Kuopiorockin kuulumisensa ja tämä mun video oli siinä sitten mukana, siitä tuo katsojamäärä. Tämän jälkeen jatkettiin hyvällä meiningillä I Want My Tears Backiin, jossa vedettiin kunnon karkelot ja mukaamme pyörimään käsikynkkää innostui myös eräs pariskunta vierestämme. Loistavuutta!
   
   Come Cover Me:tä en ollut aiemmin ikinä kuullutkaan, mutta pakko sanoa, ettei sen sovitus toiminut läheskään yhtä hyvin kuin Ever Dreamin. Ever Dream yltää lähes samalle tasolle molemmilla laulajilla mun sydämessä, mutta Come Cover Me:ssä korkeimpien laulujen kohdat vaan kuuluu nais- ei miesäänelle.
   
   Finlandia syysillassa oli loistavuutta, mutta mulle se ei ole koskaan ollut yhtä merkittävä biisi kuin seuraava Last of the Wilds. Mä en varmaan koskaan kyllästy tuohon biisiin. Ja joka kerta, kun se tulee livenä, siihen vaan kuuluu laulaa Erämaan Viimeisen lyriikat. Aina. Tuntuu oudolta, että joskus tämäkin biisi ei enää kuulu settiin. Nyt se on vaan joka kerta yksi keikan kohokohdista.
   
   
   
   Seuraavankaan biisin kohdalla en joutunyt pettymään, toisin kuin edellisellä keikkareissulla. Ei sillä, että bändi Planet Helliä Jyväskylässäkään olisi pilannut, mutta tällä kertaa fiilis nousi ihan hulluihin lukemiin. Muistan yhä, kuinka huusin Niinalle "THE FIRST ROCK THROWN AGAIN, WELCOME TO HELL MY LITTLE SAINT!"-kohtaa ja yritin pysyä housuissani, paitsi että mulla oli hame. Ehe ehe.
   
   Ghost River on mielenkiintoinen livebiisi, ainakin mielenkiintoisempi ja paremmin kuuntelua kestävä kuin levyllä. Nemo puolestaan, noh, kuuluu settiin, eikä siitä sen enempää. Over the Hills puolestaan jälleen kerran sai karkelot aikaan ja pompittiin itsemme ihmeelliseen hurmostilaan, mikäpäs siinä! On sinällään aika karua, että yhdet parhaimmista säväreistä aiheuttaa biisi, joka ei ole edes bändin oma. Tulkinta on vaan jotakin niin upeaa ja mä jotenkin yhä näen tässä biisissä vanhan Nightwishin. On upeaa, että bändi ylipäätään tätä esittää. Tiedän, että monet tätä valintaa kritisoivat sillä, ettei biisi ole alunperinkään edes Aneten aikana coveriksi mukaan levylle otettu. No juuri siksihän tämä onkin niin. ♥
   
   
   
   Song of Myself jälleen kerran oli toimiva, vaikka taustascreenistä näkyikin meille asti vain puolet. Last Ride of the Day puolestaan nivoi koko keikan upeasti yhteen ja abracadabrat vaan raikuivat Kuopion yössä bändin soitellessa viimeisiä sointujaan. Imaginaerum ei ole itselleni ollut koskaan niin paikallaan kuin tuolla keikalla. Samaan aikaan kaunis lopetus keikalle ja samaan aikaan loistavat mittasuhteet isolle ilotulitukselle antava biisi aiheutti kylmän väreitä useissa kohdissa.
   
   Oli myös mukava päästä juttelemaan eturivin kavereille, sillä aiemmin ei siihen ollut mitään mahdollisuutta. Tästä kiitokset kuitenkin kuuluu festarin järjestäjille - kukaan ei tullut häätämään pois alueelta, vaan sai hengähtää rauhassa ja tehä sotasuunnitelmia seuraavia reissuja varten.. ;)

Tällainen oli siis minun Kuopiorock 2012. Kaiken kaikkiaan festarikokemus oli yksi parhaimmista koskaan. Yleinen hyvä fiilis ja loistavat keikat jäävät varmasti mieleeni tästä yhdestä elämäni parhaimmasta viikonlopusta. Asennetta oli monissa keikoissa, mutta parhaimmiksi minulle kohosivat Eläkeläiset, Verjnuarmu, Turmion Kätilöt ja Nightwish. Korpiklaanikaan ei kaukana tuosta listasta ole, mutta Eläkeläisten pittimeno pieksi sen sitten kuitenkin.

Nightwishinkin keikka oli yksi koko kyseisen bändin keikkahistoriani parhaimmista, mutta nyt mua alkaa mietityttämään, tuleeko musta sellainen hiimailija, etten koskaan edes yritä eturiviin. Helsinginkin keikalla taitaa käydä niin, joten saapa nähdä. Rakkautta tämmöset festarit kuitenkin on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Hienoja ihmisiä, loistavia pittejä, upeita bändejä ja mikä tärkeintä - loistavaa fiilistä täydellisen musiikin kylkiäisenä, mikäs sen parempaa!

Let me feel your body let me see your dance - this is your grand ball! / Grand Ball - Turmion Kätilöt

Vai niin, lissää must see hommeleita tälle syksyä. Joskopa tuota näitäkin suuntaisi Lutakkoon tsekkaamaan. Viime syksynä skippasin tämän lystin, vaikkei silloin Kätilöt mukana Suomen keikoilla ollutkaan. Tällä kertaa en kyllä meinannut skipata. Elikkäpä, Turmion Kätilöt ja Pain kiertää Suomen viiden keikan minikiertueen muodossa:

17.10 Helsinki - Virgin Oil Co.

18.10 Jyväskylä - Lutakko

19.10 Mikkeli - Wilhelm

20.10 Kuopio - Henry's Pub

21.10 Turku - Klubi

Toivottavasti tuo Lutakko on sallittu, mutta eiköpähän se ole. Näillä näkymin tuo Ensiferumin keikka ensi viikonlopulta jää kuin jääkin kokematta. Ei taida olla seuraa, eikä ehkä enää kunnolla varaakaan siihen reissuun. Niin kovasti ku tekisikin mieli lähteä, niin jostain pitää karsia.. Se tullee liian noppeesti, eikö oo hyvä tekosyy? Ei.

Jos katsoa voi niin koskea saa, kaikki haluaa vääryyttä maistaa. / Paha Ihminen - Turmion Kätlöt

Mä rupattelin teille kovasti Stellan biiseistä mut tajusin kuulostavani niin urpolta, että sen julkaisu saakin sitten jäädä. Mua vituttaa jotenkin aivan hulluna näiden levyjen kasaantuminen, en saa koskaan kirjoitettua näistä kaikista, ja muutenkin tuntuu ettei mulla oo motivaatiota yhtään rustailla näistä. En ole itsekään kerennyt puoliakaan näistä kuunnella, puhumattakaan siitä että olisin ehtinyt rauhassa näistä biisiäkään kuulemaan. Runoilenkin sitten tällä kertaa itselleni hemmetin tutusta ja rakkaasta levystä, joka nousi levyhyllyni 'lajittele' -osion pinon päällimmäiseksi läpyskäksi joskus toissa viikolla kaverin avustuksella. Hoitovirhettä en ole koskaan Äxässä käydessäni löytänyt ja vihdoin sitten ystäväiseni tilaili nämä meille cdon.comista.

Kysseessä on siis itselleni se rakkain Kätilölevy. Pirun Nyrkki kiilaa kyllä todella hyväksi kakkosesi, mutta tämä on ainoa levy, jossa kaikki biisit on toimivia vetoja. Myös oma lempibiisini, Lepositeet, löytyy tältä lätyltä, eikä se ainakaan laske arvostustani!

Levyn aloitusrallin tahtiin on moni tämänkin blogin lukijoista varmaan keikoilla tanssahdellut tyylillä iso laatikko - pikku laatikko. Itse en ollut ennen viime kesän Myötätuulta koko rimpsua kuullutkaan, mutta siitä lähtien sitä on pitänyt päästä viljelemään aina alkusoittojen tahdissa. Biisin sanat, kuten Kätilöiden lyriikat ylleensäkin, on omituisia, mutta jälleen kerran niiden rimmaavuus soitinten kanssa on viimeisen päälle ajateltu. Teurastaja onkin yksi niistä parhaista livebiiseistä, joka räjäyttää yleisömeren oikeastaan aina.

Oma lempibiisini koko yhtyeen tuotannosta löytyy kakkospaikalta, 223 sekuntia korvia hiveleviä nuotteja kuorrutettuna lyriikoilla, joiden seasta löytyy oikeasti sanoma. Kysseessä on siis Lepositeet, joka on tällä nimellä kulkevista biiseistä se my only one. Mikäköhän sekoaminen se taisi tapahtua, kun tämän vajaa kaksi kuukautta sitten ekaa kertaa livenä pääsin todistamaan. Huhhuh!

Kuntoilubiisiksi itselleni ristityn Pahan ihmisen tarina sanoissa on niin totta:

"Ja niin taas tapahtui, ihminen itsensä jumalaksi muutti

Teki taivaan päälle maan ja tuhosi sen taas uudestaan."

Levyn nelosraita on taas niitä biisejä, joita moni on päässyt livenä rallattelemaan. "Voi kuinka se vihaa, *mitä?* verta ja lihaa!". Pakko sanoa, että vaikka biisi ensimmäisen vuoden aikana jäi vähän huonolle kuuntelulle, on se livevetojen perusteella kohonnut arvostusasteikollani keskivertobiisien joukkoon, ihan vaan sen takia, että porukka ossaa bailata tämän tahtiin.

Pimeyden Morsian on yksi niistä biiseistä, joihin ensimmäisillä kuuntelukerroilla takerruin ja päätin tykkääväni. Tämä onkin monelle varmasti se, johon Kätilöiden tuotannossa ensimmäisenä törmätään, Sika!-biisin lisäksi. En ole kuunnellut tätä biisiä varmaan vuoteen, sillä kulutin tän jossain vaiheessa melko pahasti loppuun. Ehkäpä tauon jälkeen tälläkin voisi olla toivoa. Ainakin viimeistään syksyllä, jolloin tämän biisin kultakausi ainakin meikällä on.

Kaverin kanssa jutskattiin Hoitovirheestä ja tuli ilmi, että nämä seuraavat neljä biisiä on vähän hämärän peitossa hälle, vaikka muuten tuotanto hyvin onkin hallussa. Itselleni tämä tuli yllätyksenä, sillä vaikka seuraavien biisien nimet: "Seinä", "Liitto", "4 Käskyä" ja "Rautaketju" ovatkin hyvin samankaltaisia keskenään, tiedän tasan tarkkaan itse mistä biisistä milloinkin on kyse. Harva näistä kuitenkaan on itsellenikään niitä ihan parhaimpia ralleja.

Levyllä ensimmäisenä tullee Seinä, joka on kyllä itsellenikin jäänyt hiukan vähemmälle kuuntelulle. Kyseessä ei ole mikään huono ralli, vaan jotenkin aina joku muu biisi kiilaa 'tekee mieli kuunnella seuraavaksi tämä biisi' -listalla ylemmäs. Liitto puolestaan on avautunut viimesen vuoden sisällä ihan uudelle tasolle. Lyriikat toimii ja näissä ekojen levyjen biiseissä on tosiaan nähtävissä se, että sanojen taustalla on oikeasti ajatuksia ja  tahto kenties vaikuttaa asioihin.

"Karut ovat kädet jotka takovat varallisuutta

Ruma on se mieli mikä ei tunnista todellistuutta

Kuolema ei tahdo tappaa vaikka sielulta ruumiin kuorii

Sielut vannottavat liittoja liitto kestää ja kansa huorii"

Erityisesti tuo kuolema-kohta on nerokas, voi että mä tykkään tuosta suomenkielellä leikittelystä. Jo tämänkin takia Kätilöt, Stam1na ja Mokoma saa melkoisen etumatkan englanniksi musiikkiaan esittävien joukossa. Sanat on helppo ymmärtää, pohtia niiden tarkoitusperiä ja kuvallinen kielikin tulee aivan eri tavalla esille kuin englanniksi esitetyssä musassa. Siksi katsonkin vähän karsaasti yllä mainittujen bändien enkkubiisejä. Kätilöiden jytässä ne toimii, mutta Stam1na on mun mielestä ainakin ihan väärillä poluilla englanniksi musisoidessaan.

4 Käskyä puolestaan kuulin 2 Times Terrorin tulkitsemana ensimmäistä kertaa livenä.  Tykkään biisistä huomattavan paljon, sillä vaikka toki industrial usein tehdään todella samalla kaavalla, niin kuitenkin tässä on se oma fiiliksensä m ukana. Tässäkin biisissä on sanoittaja ajatellut varmaan livemenoa, sillä mikäpä sopisi paremmin hikisen ja limaisen pvc-kuteisen klubin porukan suuhuin kuin lainit:

"Marssin yli, ylitsesi, ja päälläsi tanssin

Ääni, huutoni, saa nyrkkinne taivasta takoomaan

Käsken käskyni, teidän jalat pakottaa liikkumaan"

Rautaketju ei aiheutaa minussa myöskään erityisiä säväreitä. Perusvahva biisi, paljon parempi kuin vaikkapa moni Perstehniquen biiseistä, kuten kaikki tämän levyn biisit, mutta eipä juuri enempää.

Osasto A lienee puolestaan toiminut bändin introna ja aloittaakin lyhyiden biisien jatkumon, joka ihan näihinkin päiviin asti on pysynyt. Goottiyleisön suuhun sopivat lyriikat varmasti ovat raikaneet monilla keikkapaikoilla ja festareilla. Kuulisin itsekin mielelläni tämän Vuosi 2008:n tilalla, vaikka sitä kuinka eri vuosiluvuilla kyllästetään.

Levyn viimeinen biisi, Kärsi, on täydellinen lopetus upealle levylle. Olisin kovasti tahtonut nähdä joskus ruoskintashow:n, mutta ikinä minä ja se ei satuttu samalle keikalle. Kärsi kuitenkin taisi soida Sandelsrockissa 2010, kun lavalla oli myös teatteriporukkaa niittailemassa itseään ja pelleilemässä injektioruiskuilla. Biisi on yksinäänkin aivan mahtavaa kamaa, ja tämä on myös yksi niitä biisejä, jotka toimivat silloinkin, kun muu Kätilömeno ei kolahda.

Summa summarun kyseessä on siis Kätilöiden kova uranaloitus plätty, josta ei erilaisia biisejä puutu. Pidän tässä vanhemmassa Kätilömenossa siitä, että sanoissa on ajatuksia ja turhautumista takana, jota tältä levyltä kuitenkin löytyy. Lyriikoissa ei kuitenkaan upota suohon ihan päätä myöten, vaikka polvillaan siellä jo kahlaillaan. Koska levyllä ei ole yhtään täydellistä instrumentaalibiisiä, toimii se mulle paljon paremmin kuin vaikkapa Pirun Nyrkki, jolla täytebiisejä puolestaan riittää mahtavien biisien lisänä.

Älä tee noin tee näin, jooko, näin; tanssi kuin discossa, liikuta lannetta! / Sika - Turmion Kätilöt

Sori ku oon ollu kuollu ja lässynlää, mut mä lupaan että tänään on tiedossa nannaa keikkaihmisille pitkästä aikaa. Tanssahdeltiin nimittäin 2 Times Terrorin ja Turmion Kätilöiden isännöimässä discossa lauantai-iltana ja niskojen jomotuksesta ja hiusten paskasuusasteesta päätellen meno taisi olla loistava! Voisinpa myös melkein lupailla, että lähitulevaisuudessa on tulossa sulosäveliä parin levyostoksen muodossa juurikin tuolta reissulta. Stay tuned!

Otan nuo sanat kuitenkin takaisin, lähitulevaisuuden osalta ainakin. Kävi nimittäin semmonen juttu, että mun kone heitti veivinsä perjantaina, vain kuukauden edellisen korjauksen jälkeen. Helvetin kuustoista sanon minä! Rustailen siis tätäkin kannettavalla ja minä jos kuka oon niitä siis JUST niitä ihmisiä, jotka vihaa kannettavia niin perskeleesti. Näppäimistö on hankala, meidän versio on vielä normaalia kamalampi, koska tämä kuumenee. Onneksi kuitenkin toisen koneen kaiuttimet ja hiiri pelastaa vähän asiaa, mutta kuitenkin.

Vähän jos vielä vilauttelisin niistä levyistä, nii mennään osittain sellasilla vesillä, että en olisi ihan itsekään uskonut ostavani ihan tuommosta kattausta. Enigeis, musiikkimaku elää ja kulkeehan ne vanhat suosikit joka tapauksessa edelleenkin mukana. Esittelyvuoroon pääsyä odottelee vieressäni tällä hetkellä neljästä levystä koostuva nippu, josta löytyy jokaiselle jotakin. On bläkkistä ja folkkia, poppia ja lissee folkkia.

Jos nyt kuitenkin hypättäis tämän postauksen oikeaan maailmaan, nimittäin kertomukseen kajaalin, pakkasen, hien ja keikkasavun täyteisestä lauantai-illasta. Starttailin lauantaiaamuni ystäväni luona täällä hypäten itselleni epätyypilliseen asuun, oli nimittäin pinkkiä, verkkoa ja pvc:tä! No joo, mustaa vaatetta ja mustaa pitsiä kuitenkin piti mukaan survasta  ja jatkaa pinkkiä teemaa vielä luurankopinnillä. Vaikka hameen helmassa ei erityisemmin pituutta ollut, ei suurempia ahdistuskohtauksia syntynyt ja juna-asemalle selvisinkin ihan reippaasti ajoissa.

Junailin itseni Kuopioon, jossa kulutettiin päivä parhaaksi katsomallani tavalla; kavereiden kanssa shoppaillen ja mussuttaen kiinalaista noutopöytää! No jossei kuitenkaan sitä pöytää, ihan safkaa vain. Niin se vaan alko hyvässä seurassa kello kääntyä iltaa kohti ja kohta oli aika suunnata palelluttamaan reidet ja varpaat. Rentoa jutustelua ja uusia immeisiä, mikäs sen parempaa. Sisälle päästiin ajoissa ja eturivipaikoille oltiin nakitettu itsemme jo aiemmin. Puoli tuntia jammailtiin säätäen paikkojemme kanssa ja sitten pääsikin illan eka akti lavalle.

Puolipukeisen verisen nunnan astellessa lavalle saattoi arvata, että kyseessä ei ole mikään kaikenkansanyhtye vaan kauhua kerrakseen. Setti polkastiin käyntiin jollakin ja se jatkui tuttuun tapaan jollakin toisella biisillä. Älkää kuvitelkokaan, että muistaisin varmasti mitä setistä löytyi - tai ainakaan missä järjestyksessä.

Lust kolahti erittäin kovvaa allekirjottaneeseen, kuten myös tunteella vedetty Equals One Sudden Death. Ikävässä paikassa herätteli yleisöä vähän menoon mukaan, vaikka aika laimeaksi keikka yleisön osalta jäikin. Forever Minen latinakohta herätti kysymysmerkkifiiliksen ainakin mussa, satuin nimittäin seuraamaan samaan aikaan Hurjan toilailuja. Mikäpäs siinä. Maaliman tuomaria satuin kuvailemaan ihan videollekin, joten tässäpä olis teille hiukan maistiasia!

Mun kamerakin sai tosiaan pari kertaa osansa tuosta Mc Raaka Peen nakkelemasta vedestä, sitä minä tuossa sormineni yritän pyyhkiä.. Vittuillakseen varmaan nakkeli, mutta pitäähän sen bloggaajan muistaa semmosiakin, jotka ei paikanpäältä itseään löytäneet!

Setistä löytyi myös yleisölle kovinkin tuttu kappale, tiedä sitten mistä merkeistä, mutta kovasti ainakin 4 käskyä ihmisten suusta raikasi. Vaan eipä sillä, löytyivät ne sanat ilman pidempiä kelailuja ruudun tältäkin puolelta, voi pojat kolahti! Feattaamaan tähän saatiin RunQ ja lavalla oli miestä miehen perään ja tottakai nainenkin. Taisi tulla vähän ahdasta lopulta?

Keikka loppui tällä kertaa illan viimeseen hitaaseen erittäin menestyksekkäästi ja lavan rivoilu vaihtuikin melkein söpöilyksi. Vielä Joskus toimi setin viimesenä biisinä erittäin loistavasti ja yhteislaulu yleisön ja yhtyeen kanssa raikui mainiosti!

Lava tyhjeni miltei yhtä nopeasti kuin se täyttyikin ja päästiin odottelemaan herrojen toista tulemista. Vajaa puolituntinen siinä jutskattiin porukalla ja sitten päästiinkin nauttimaan seuraavasta Showsta - isolla ässällä, kun lavan valtasit Kärmiön Tutilot, joiden edellisestä keikasta mulla on aikaa melkein kahdeksan kuukautta. Vaan onhan se silleen, että tauon jälkeen kaikki maistuu vieläkin paremmalta! Niin kävi myös tällä kertaa.



Setin aloitusbiisistä ei ole enää mitään hajua, mutta seuraavana ollut Sika! puolestaan jäi mieleen. Aita liikkui varmaaan puoli metriä kohti lavaa ja muutenkin yleisö pikku hiljaa heräsi 2 Times Terrorin aikana vallinneesta horroksesta. Meille naperoille tarjoiltiin melko messevä setti niin uutta kuin vanhaakin Kätilöintiä.

Onneksi kuitenkin enemmän tuota vanhaa, nimittäin setistä löytyi U.S.C.H:in, Sian, Tirehtöörin, Pirun Nyrkin ja Hadeksen lisäksi myös LEPOSITEET! Voi jumankauta sitä fiilistä (.. ja varmaan reaktiotanikin, taisin samaan aikaan heiluttaa kättä, tanssia, moshata ja pomppia..)! Kysseessä on meikäläisen lempibiisi Pirun Nyrkin ohella. Molempien viisujen lyriikat ovat muuten enempikin kuin kohillaan, tsekatkaapa! Vaikka tiesinkin sen nyt kevään listaan kuuluneen, oli biisin ensitahdit kyllä semmonen isku tämän tytön tajuntaan että huhhuh! Jossen ole ihan väärässä myös Verta ja Lihaa kuultiin myös. Yleisölle myös kerrottiin kuka sitä oikein määräileekään ja tästä napsasin videotakin:



Uudemmista biiseista settiin oli eksyneet ainakin Grand Ball, Suolainen Kapteeni ja Vedetäänkö vai ei. Elikkä käytännössä uuden levyn parhaimmat, ainakin tuo ensimmäinen näistä. Valehtelisinkohan kuinka paljon, jos sanoisin sen aloittaneen setin. Jaa-a.

Saatiin vettä, sylkeä hikeä ja kokista niskaan ihan roppakaupalla. Muutaman kerran mikkiinkin hoilotettiin nätisti nuotin vierestä ja käsivarsia ja polvia peittää edelleen kaunis sininen kerros, kiitos metallisen kaiteen! Kameranikin koki vesikylvyn useampaan otteeseen. Bobby katsoi jossain vaiheessa keikkaa yleisön olleen sen verran nääntynyttä, että vesipulloja sateli eturiviin ihan kunnolla. Raaka Pee puolestaan juotti eturivin tytöt kokiksella ja vedellä useampaankin kertaan, en mä ainakaan pahakseni pistänyt. Jätkä kävi myös hakemassa hiukan fiilistä eturivin ja lavan välistä, joiden välinen etäisyys ei tainnut siinä vaiheessa enää puolen metrin viivotinta pidempi olla..

Keikka loppui encoreen jonka siis tuttuun tapaan lopetti Vedetäänkö vai ei, mutta sitä ennen saatiin pistettyä meidän porukan kesken pystyyn jamit tyylillä "iso laatikko - pieni laatikko". Jos joku tunnisti kyseisen kuvion nii hihkaskaapa jotakin kommenttiboksiin.

Loppuilta jumitettiinkin sitten Nuokkarin pihassa ja jatkettiin kesken jäänyttä tutustumissa. Ilta jatkui vielä Mäkissä istuskellen ja Kuopion teinien sekoilua katsellen. Taidettiinpa yksi sammunut, kuuro jätkä pistää Mäkkäristä pihallekin, olipahan ainakin seurattavaa illalle. Kiitoksia immeiset keikkaseurasta ja kaitpa sitä pienet rakkaudentäyteiset terveiset myös bändeille voisi laittaa menemään! Kiitosta vuan!

There's a storm in his heart and the fire burns his soul but the wanderer part is to ride alone. / Wanderer - Ensiferum

Tässäpä olisi nyt näitä videoita. Kuvasin ihan innoissani paljon muutakin, mutta hienosti sössin huudollani ne sitten. Hei hei Mokoman, Fm2000 ja Painin biisit. Meno oli aika jees ja sen näkee kyllä kameran liikkeestä.. Hope you like.

Sade vaikutti tosiaan useampaan videoon silleen, että sormet vilkkuu kuvassa - pakko yrittää jotenkin edes kameraa suojata.

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!