Luukku 4

´

Tadaa! Luukun takaa löytyy Amoralia ja vanhaa tuotantoa. Yhtyeen lempibiisini, Showdown on kiilunut last fm:n soitetuimmissa biiseissäni parin vuoden ajan ja ihan oikeudella. Tässä on vain yhdistetty biisiin ne oleelliset asiat. Örinä - tilulilu-kitarat - sopiva rumpukomppi -kombinaatio pelastaa päivän kun päivän.

Amoraliin tutustuin vasta laulajanvaihdoksen yhteydessä, mutta muutamien ensi kuukausien aikaan tuli harvinaisen selväksi, että vanha tuotanto on sittenkin se minulle paremmin toimiva osuus. Erityisesti Reptile Ride -levyn biisit iskevät, mutta Decrowning, jolta tämäkin biisin tynkä löytyy kiilaa kovana kakkosena.

Erityisesti Amoralin vanhan tuotannon kitarasoolot ovat mieleeni, vaikken yleensä soolojen ystävä olekaan. Tähän luukkuun pohdin myös Mutea, mutta päädyin tähän sen ylivoimaisuuden takia. Saattoi olla, että livenä tämä biisi aiheutti aika sekoamisreaktion. Muistan moshanneeni kilpaa jonkun mustatukkaisen jätkän kanssa keskellä nurmikenttää, jolla olleen lavan edessä oli ehkä rivi populaa. Muahhaha. Ei kyllä silti millään tavalla laimenna muistoa, vittu mosh vittu mosh!

As for the hurt I guess it's inevitable. And the black - the black will wash away. / Exit - Amoral

Nyt heti perään toiseen haastatteluun linkki, vaikkei Amoral kiinnostaisikaan, niin voihan ne puhelinhaastattelut näinkin toteuttaa. Oikeastaan enemmän innostuin seuraamaan tuota animaatiota kuin selitystä, mutta ehkäpä se on mukavaa vaihtelua. Propsit tekijälle!

Three shots of revolution, give it three shots to get it roll. And if we crash and burn, so be it then, I'll take the fall. / D-Drop Bop - Amoral

Tällä kertaa työn alle otan Amoralin uusimman hengentuotoksen, Beneathin. Levy ei vieläkään löydy hyllystäni lähinnä rahanpuutteen vuoksi, mutta kunhan sitä massia löytyy niin koristaa tuokin levy epämääräistä levykekoani muidenkin Amoral-levyn tapaan. Tästäpä tulee sitten Spotifyn avustuksella tehtyä tarinointia. (Sieltä ei tosin löydy kaikkia levyn biisejä, vain 7 kipaletta, joten..)

Beneath on mielenkiintoinen sekoitus Decrowning-mausteisia kitarointia ja Show Your Colorsin aikaista laulutaiturointia. Hyvä levy tämä on, ostakee pois. Ei käy kieltäminen. Itse kallistun kuitenkin vanhemman matskun puoleen ja siksipä levyn raskaammat biisit tuntuivat kolahtavan enemmän, mutta kokonaisuudessaan tämä on varsin toimiva plätty.

Levyn avaava Beneath-ralli on kyllä erikoisin koskaan kuulemani Amoral-biisi. Alun orkesterityylinen osio tuntuu enemmän Nightwish-tyyppiseltä kamalta, mutta minutin kohdalla alkavat jyllätä Amoralista tutut kitarat. Nuo riffit kai mut joskus sai tykästymään oikeastikin näiden musiikista! Se Arin lauluääni, josta meikäläinen erityisesti digailee pääsee valloilleen biisin alussa ja luo siksi hyvät odotukset muuta levyä kohtaan. Biisi on myös erikoisen pitkä Amoral-kamaksi, mutta en osaa sanoa onko se nyt hyvä vai huono asia.

Levyn toinen biisi, Wrapped In Barbwire, kuulostaakin sitten jo enemmän Radio Rock-kamalta ja tässäkin Arin THE ääni pääsee valloilleen. Toimivaa perusrockikamaa jää päällimmäiseksi mielipiteeksi tästä. Ehkä vähän SYC:in Vividin maisemiin tässä suunnataan. Ei paha!

Sinkkubiisi Silhouette pääsee levyllä paljon parempaan valoon, kun on jo pari muuta biisiä kuullut samaa tyyliä. Video tästä ei edelleenkään erityisen hyvä ole ja vähän turhan kevyttä kamaa allekirjoittaneelle, mutta pitäähän levyllä niitä keskivertobiisejäkin toki olla, koska ei tää nyt huonokaan ole.



(Won't Go) Home yllätti minut ainakin ihan täysin jo sillon aiemmin. Pakko sanoa, ettei Ari öristessään kuullosta yhtään itseltään ja ekat sekunnit laulun alettua voisin tökätä biisin Omnium Gatherumin tuotannon sekaan ilman sen kummempaa pohdintaa. Se mitä Arskan liveördästä muistan (viimeksi siis olen ollut keikalla päälle puolitoista vuotta sitten) ei kyllä ole samaa, kuin levyllä. Mutta oikeasti, tämä on kyllä yksi levyn parhaita biisejä! Toki tässä on melkoisen kovia vaikutteita ainakin mun kuultavissa OG:stä jne, mutta kun sen bändin parhaat piirteet ja Amoralin tilulilu-soolot yhdistetään ei voi olla luvassa muutakuin nannaa korville.

Tässä levyllä onkin Closure-biisi välissä ja sitä en ole päässyt kuulemaankaan. Seuraava Same Difference Silent Renewal-vaikutteisella kitaroinnilla onkin ihan mielenkiintoinen sekoitus vanhempaa musiikillista tyyliä ja Arin puhtaita lauluja. Ei erityisesti minun mieleen ole, mutta meneehän tuo.

Kasi-biisi, Hours of Simplicity on kyllä sitä mun vierastamaa Radio Rock-kamaa ja normaalia rockimpaa. Ei vaan toimi mulle. Tähän väliin tulee taas listassa muita biisejä ja levyn tokavika raita, No Future on kyllä niin Amoral-biisi kuin olla ja voi soitinten osalta. Ari taas kiskaisee uuden sävyn äänestään, mutta tällä kertaa biisi jää vähän vaisuksi mielestäni.



Näin ollen levy yllätti minut kyllä positiivisesti. Pitäisi varmaan nähdä jotakin vaivaa Street Teaminkin eteen, kun sellaiseenkin menin liittymään vuosia sitten. Eivät pojat taaskaan pettäneet todellakaan! Levy luo taas hyvää pohjaa teknisen metallin iskeytymiselle takaraivooni, sillä sitä olen aina jotenkin vierastanut. Vähän vielä lisää ördää peliin ja mun korvia hemmotellaan toden teolla.
.
Te, jotka vaikutatte pääkaupunkialueella suunnatkaahan huomisiltana On the Rocksiin tsekkailemaan special-show:ta jossa on feattaamassa ekoilta levyiltä tuttu Niko Kalliojärvi. Mä niin olisin siellä jo, jos se vaan olis millään muotoa mahdollista. Menkääpä siis munkin puolesta!

Kuvat ovat kaikki Amoralin Street Teamin puolen sivuilta.

Something new might come out of this, something stroger, something true. / Release - Amoral

Eilen skippasin autuaasti Amoralin uuden singlen ensisoiton Radio Rockilla, koska päätin mennä kasilta nukkumaan järkyttävien univelkojen takia. Ilta meni muutenkin horrostaessa, joten ei voinut ajellakkaan muuta toimintaa ku ruokaa ja unta.

Waltteri kyseli tänään joko oon biisin kuullu ja enhän mä ollu. Yllätyin positiivisesti, täytyy sanoa. Amoralille tyypilliset kitarat on mukana heti ensi sekunneista, eikä vähän hitaampi tempokaan biisissä kuullosta pahalta. Mulle Amoralista massasta erottuvan tekee juuri nuo 'monkuvat' kitarat, joista oon tykännyt alusta lähtien.

Arin ääni pelittää hyvin, vaikka levyllä toivon kuulevani ihan Arin äänelle suunniteltuja örinäkohtia. Biisissä on taustalla tuo vähän raskaamman kuuloinen basso/rumpujuttu, joka parantaa biisiä entisestään. Alussa biisistä tosin tulee mieleen joku toinen bändi, mutten kyllä saa päähäni mikä.

Muodostakaa itse mielipiteenne, tässä tämä biisi.

Amoralin uusi albumi, Beneath, tulee ulos syssymmällä ja tämän perusteella se tulee löytymään allekirjoittaneen levyhyllystä. Toivottavasti pojat heittävät keikkaa vielä tämän vuoden puolella myös vähän pohjoisemmassa, jotta pääsee kokeilemaan uusien biisien toimimista livenä.

Jossette ole jo äänestäneet, niin klikkailkaa toki tuohon viereiseen palkkiin vastauksia.

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.