There are things you should know - the distance between us seems to grow. / Your Sweet 666 - H.I.M.

Yölliset pelot heikosta aamusta olivat ihan turhia, sillä simmut aukesivat helposti ja samalla kun Jaina valmistautui spurtilleen hakemaan vahvistusta joukkoihimme, itse nappasin siveltimet kätöseen ja päädyin lähtemään kauppaan tummissa smoky eye -meikeissä ilman kasvojen pohjustusta, huivi päässä ja crocsit jalassa, ei tullut kukaan iskemään, miksihän?

Anna ja Jaina katsastamaan Eva & Manu ja meikä pitämään viinanarikkaa porteille. Pääsin erittäin mielenkiintoiseen keskusteluun mukaan, joka kuului lähinnä näin:

"Millasta musiikkia sä kuuntelet? Kuunteletsä Julma Henkkaa?"

"Hei mitä sä luulet? Kato sen tyyliä, ei ehkä!"

"Nojoo, mutta millasta musiikkia se sit kuuntelee?"

"No rockabilly-tytöltä toi musta näyttää, punaset huulet ja kaikki!"

"No ei todellakaan ole, onhan tossa jotakin gootahtavaa, ei se mitään rockabillyä kuuntele"

"Joo... Luulkaa mua ihan miksi vain, mutta ei nyt sentään rockabillyä kuuntelevaksi - sen otan kyllä jo melkeen loukkauksena.."

"Minkä ikänen sä olet?"

"Kahdeksantoista"

"MMMMitä? Olin ihan varma että oot..."

"Mitä oon, sano vaan, mua on luultu 27:ksikin, joten ihan sama, et voi pistää paremmaksi"

"Olisin aatellu sut mun ikäiseksi, ja mä oon 28"

*DAFUQ?*

"No kun sulla on noi huulipunat ja kaikki ja oot niin fiksun oloinen, ei sun ikäsillä oo tällasia juttuja, sä vaikutat ihan helvetin hyvältä tyypiltä" jne.

Oikeasti hengasin monta tuntia kyseisen henkilön kanssa ja jätkä tais mut siinä ajassa saada ensimmäistä siideriään lipittävästä tyttösestä melkoiseen humalatilaan viskinsä ansiosta, mutta eipä se hyvien juttujen ja vähemmän hyvän (Cheekin tutututum-efektit, never again) musiikin takia ollut lainkaan huono asia. Toivotettiin hyvät jatkot toisillemme ja lähdettiin etsimään uusia tuttuja. Aivan mielettömän jepa ihminen, koska molemmat oli liikkeellä tasan juttuseuran perässä - ei epämääräisiä limaisia efektejä.

Cheek jatkoi yleisönsä villitsemistä, kun tr00-hevisti-tytöt kirmaili kohti Rantalavaa ja Mokomaa. Setti napsahti tajuntaan jälleen melko nätisti, vaikkakin uusimpien biisien kohdalla oli pakko luovuttaa ja mennä nojailemaan aitaan. Lopulta kiskoin itsestäni uutta virtaa ja päädyinkin kuvaamaan muiden moshpit-pyrkimyksiä, hyvä tytsyt!

Heinäkuut kolahteli tosissaan, eikä Pahaa vertakaan ollut tälläkään kertaa niin paha kuin voisi nimestä päätellä. Setin lopettaneesta Marraksesta ei kyllä ole paljoa muistikuvia, tai no, ehkäpä tekstimäärästä voi päätellä, että ei ole kyllä juuri mistään muustakaan.. Seuraavaan siis!

Livistettiin Kiian kanssa Rytmihäiriön ajaksi Koomalavan anniskeluun ja tyttöjen oikeudella saatiin yllättävänkin nopeasti Valkovenäläiset kätöseen ja yleisön sekaan. Edellisellä kerralla Rytmihäiriö todella kolahti, taidetaan puhua ehkä jopa viime vuoden maaliskuusta? Eli taukoa bändistä ja kenties jonkinlaista kasvuakin ennätti tapahtua, mutta ei kai sen piikkiin voi pistää sitä, etten jaksanut edes koko keikkaa katsoa?

Eikä muuten jaksaneet meidän porukan muutkaan ihmiset, jotka mua enemmän Rytmihäiriöstä intoilivat. Kaukana oli Myötätuuli 2011 tykittely, jätti vaisuksi. Raittiusleiriltä palattiin ja suunnistettiinkin etsimään uusia immeisiä ja varmistamaan nesteytyksen jatkuvuus.



Kalmahia tuli tsekattua kaksi ekaa biisiä ja kun tänään yhtyettä levyltä kuuntelin, niin vähän harmittaa ettei tullut jäätyä pidemmäksi aikaa katsastamaan. Pari ekaa biisiä ei anna mistään bändistä parasta mahdollista kuvaa, mutta jospa tämän vielä uudestaan pääsee lähiaikoina näkemään.

Onneksi ei kuitenkaan tullut missattua seuraavana ollutta Amorphista, jonne Lauran kanssa raahauduttiin melko vaivalloisesti. En ole vieläkään yhtään huonoa keikkaa heiltä nähnyt, eikä tämä kyllä ainakaan jäänyt yhtään huonommaksi kuin vuoden 2011 Qstockin keikka. Shades of Graylla alkanut keikka jatkui Sammon tahtiin. Nyt kyllä vituttaa, mulla ei ole biisistä minkäänlaista muistikuvaa ja kyseinen biisihän kuuluu bändin top-kolmoseen mulla. Silver Bride puolestaan napsahti, niin kuin kaikki muutkin hitit.



On Rich and Poorissa bailattiinkin sitten ihan kunnolla vieressäni olleen jätkän kanssa. Koska jälkikäteen-kommentit on parhaita, jäi vähän kaivelemaan, miksen menny jutskaamaan hänen kanssaan muutaman biisin moshailujen jälkeen myöhemmin törmätessä enää mitään. Ffuu. Wanderer kolahti livenä ihan mielettömän hyvin, vaikka onhan siinä tyylikäs videokin ja muutenkin biisi toimii. Pitäisi varmaan ostaa uusinkin levy hyllyjä täyttämään..

Hittikimaralopetus varmasti monia vituttaa, mutta itse kun en ihan ykkösfaneihin bändille lukeudu, toimii The Smoke - House of Sleep -kombinaatio ihan mielettömän lujaa, varsinkin kun molemmat on ihan loistavia biisejä. House of Sleepiä huudettiin täydestä sydämestä ja nautittiin viilentyvästä illasta, tämmöstä elämän pittääkin olla!

Töppöstä toisen eteen ja kohti Haloo Helsinkiä. Yleisömassa oli mieletön ja anniskelualueen porteilla mietin, että tulenkohan ikinä pääsemään edes miksauskopin etupuolelle. Ihmisten vanavedessä ja nätisti muiden välistä puikahdellen kuitenkin päädyin neljänteen riviin Huutamaan ilosta Amorphis-herrasmiehen kanssa, a'vot! Jälleen kerran yleisö oli mielettömän hyvin mukana ja nopea vilkaisu eturiviin kertoi sen, että eturivipaikka järjestynee keikan jälkeen varsin näpsäkästi.

Muutama fani (ah, mikä sana) jäi odottelemaan Haloo Helsingin porukoita paikalle, mutta muita ei Elli pahemmin kiinnostanut. Nainen vaikutti olevan niin lost, että ajattelin jutskata hänen kanssaan pari sanaa. Parhaimmat aloitusreplat lienee: "Mä en tykkää teidänkaltasesta musiikista, enkä kuuntele rockia, mutta...". Luotiin yhdessä hyvän bändin kriteerit ja todettiin, ettei Within Temptation ole paska, vaikkei se saanutkaan yleisöä mukaan. Elli itse kovasti odotteli H.I.M:in keikkaa, toivottavasti täytti odotukset!

Jalkojen tappamisen kesän ennätystä koeteltiin kahden päivän festareilla ihan kunnolla ja sepä taisi irrotakin. Eturivin aita tuntuikin niin tutulta ja turvalliselta, että teki mieli vain jäädä istumaan siihen, mutta toki tuttuja piti lisää moikkailla ennen keikan alkua. Kaverit messiin ja Kiian kanssa nauttimaan illan parhaasta mussiikkiesityksestä, oikeastaan mun kohdalla ainakin kesän parhaasta, vaikka ei Sotkamon Nightwishkään kauaksi tästä jäänyt.



Keikka potkastiin käytiin Buildingsilla, joka muuten kuulosti aivan laittoman hyvältä? Seuraavaksi tullut biisi sai hetkellisen ajatusvyöryn käymään pään läpi "tässäpä tää sitten olikin". Edellisen vuoden puolella edellisen kerran Katatonian nähneenä kyseisen keikan oikea settilista loppui Day and Then the Shadeen ja sen oleminen setin toisena biisinä sai vähän oudon fiiliksen aikaan. Näköjään ovat sitä usein kyseisellä paikalla vetäneet, mutta allekirjoittaneelle tunne oli vähintäänkin outo. Tästä voinee päätellä, etten spoilannut itseäni settilistalla! Ps. My Twin ♥.

Burn the Remembrance toimi kans aivan sairaan hyvin, eikä edellisenä iltana hankituista niskakivuista ollut tässä vaiheessa enää tietoakaan. Voin vaan kuvitella, kuinka perseestä on olla mun vieressä keikalla, ja eräs siitä luovuttikin - oma moka, jos moshaisit ei muiden hiukset päätyisi sun suuhun.



Sitten täytyykin taas paljastaa amatööriryyteni, viimeksi kyseessä oli Omerta, mutta tällä kertaa Soil's Song. En ollut kyseistä biisiä pahemmin kuunnellut, mutta eiss että räjäytti tajunnan. Yleisön reaktio ja tippa linssissä -efektit nosti tämän bändin aivan uudelle levelille. Junaan päästyäni kuuntelinkin kyseistä biisiä melkolailla repeatilla ja kirosin sitä, että olen näin myöhäisherännäinen.

Settilista koostui onneksi muuten biiseistä, jotka olivat pauhanneet mun kaiuttimista kerran jos toisenkin. The Racing Heart ja Lethean, ah. Mun vaakakupissa levyjen parhaimmistoksi on alkanut muuttua toisiksi uusin ja Viva Emptiness, joten The Longest Year yhtenä Night is the New Dayn parhaimpana biisinä oli jälleen aistinautinto.



Päivän heinäkuu-teemaa jatkaen July oli jälleen niin mahtava kuin olettaa saattaakin. Vaikka uusin levy hyvää melskettä onkin, Dead Letters ei kyllä mulle ole sieltä parhaasta päästä, mutta onneksi virallisesti keikan lopettanut Forsaker sai taas taivaankappaleet oikeaan asentoon. Eikä siinä vielä kaikki! Bändi innostui vetäsemään keikan loppuun setin ulkopuolelta vielä Leadersin. Viimeisetkin glukoosit kulkeutuivat solujen sisälle ja saivat lopulta aikaan maitohappokäymisen (voi miksi, miksi ei alkoholikäymistä ;) ), kun Kiian kanssa reviteltiin biisi loppuun asti ihan täysillä.



Keikka oli täyttä loistavuutta, setti oli just niin kova kun olettaa voikin, vaikka mun lemppareita jäi paljon pois. Pointsit pändille siitä, että settilista vaihtuu. Tällaista lissee, I'm in! Ehdinkin jo kirota, kaverin vanavedessä tosin, ettei mulle vasta esitelty TesseracT kierrä Katatonian kanssa Suomessa, kelpais nimittäin uudestaankin, kilometreistä viis!

Kuva bändin FB-sivuilta, mun punainen tukka taitaa loistaa aika semisti?

Epämääräistä lagitusta ympäri Kuusisaarta ja lopulta tsekkaamaan H.I.M:iä melko kuolleen itseni kanssa. Yksi elämän oudoimpia tilanteita on tuijottaa vieressä seisovan Hyrden tatuointia "olen muuten nähnyt tuon ennenkin" -ajatusten kera. Todistin melko mielenkiintoista tapahtumakulkua Your Sweet 666:jä sun muita kuunnellessani. Monen päivän paras hetki oli varmaan päästä Hyrden kainaloon, mutta herran ilmeestä näki, että nyt ollaan katsomassa keikkaa - omahan alkaa vasta tunnin päästä.



H.I.M ei sytyttänyt, tulin kesken keikan eikä bändin koko tuotanto ole mulle millään muotoa tuttua. Päädyin filmailemaan Wicked Gamea ja pohtimaan, kuinka ihana olisi vaan päätyä pitkälleen vieressä olleelle nurmikolle. Lähdin vetämään ja myöhemmin koko keikan todistaneiden kanssa jutelleena vituttaa. The Funeral of Hearts on yksi bändin parhaita biisejä ja kappas - toisiksi viimeisenähän se setissä napottaa. Keikan lopettanut When Love and Death Embrace oli kuulema hieno veto, olisinpa itsekin nähnyt!

Oudointa kaikessa on se, että H.I.M:istä kuvat onnistuivat paremmin kuin Katatoniasta. Erona taisikin olla 40x zoom? Mitähän vittua, digitaalisen zoomin käyttö vetää laadun pikselimössöksi, mutta onhan nämä nyt sata kertaa parempia kuin Katatoniahäröily - tai ainakin nyt sentään yhtä hyviä?

Olin aivan valmis syöksymään petiin, mutta WÖYH!:iin marssiessani tiesin sen olevan kaukainen taivas tulevaisuudessa. Etsin kavereita sallitulta puolelta, mutta mitäs ihmettä, siellähän se koko lössi anniskelualueen puolella napotti. Festarin ekat ja vikat ruoat mukaan "mulla ei oo enempää rahaa, anna sen verran ku viitit" ja iso kukkura lautanen messiin ja koomaamaan. Pari biisiä edestä ja lopulta ulos "eihän täällä voi hengittää" -periaatteella.



H.I.M:in aikaan tehosteita taivaalle luonut ukkonen alkoi painaa päälle todenteolla, eikä ulkonaolo paljoa paremmalta vaihtoehdolta tuntunut. Eikun takaisin sisälle. Portsarille epämääräistä selostusta "Tulin just ulos, päästä mut takasin sisälle, en jaksa ettii papereita" ja niin räjähtänyt look ettei muusta tietoa, "no en mä olis sulta papereita kysynytkään, ala mennä". Marssin tyytyväisenä ensimmäiseen nurkkaan reunaan, kyseinen rakennushan on ympyrä, ja vuorauduin hupparin sisälle niin hyvin kuin mahdollista ja kirosin kyseistä hetkeä.

Sattui, palelsi, oli kuuma, vitutti, musiikki oli liian kovalla ja vilkaisu kelloon ei fiilistä pahemmin auttanut. Pakko myöntää, että kyseessä oli elämäni pisin puoli tuntia tähän mennessä. Tungin korvatulpat niin syvälle päähäni, että mietin, että milloin ne plopsahtaa aivojen puolelle ja koetin vaan pysyä hereillä ja muistaa siirrellä jalkojani järkkäreiden kulkiessa ohi, etteivät he heittäisi mua pihalle. Ei ollut todellakaan päivän paras hetki.

Kaskelotti ja Lokki räjäytti yleisön tajunnan ja jälkimmäinen omanikin - kohta tämä on ohi! Lopulta päädyin marssimaan kaatosateeseen jonkun bändin roudarin kanssa, joka oli sukeltanut pää edellä tuntemattomaan veteen ja muistona siitä oli veriset ja tikatut arvet otsassa ja vatsassa, ei kehoittanut tekemään samaa. Neljä kissan elämäänsä käyttäneenä hän lähti hurjana ylittämään tietä, vaikka tuumasikin ettei taida aamulla olla ihan ajokunnossa. Hyvät jatkot vaan sullekin!

Unta palloon! -toiminta venyi ja venyi ja lopulta neljän jälkeen sai luvan kanssa kallistua sänkyyn vain herätäkseen parin tunnin päästä uudelleen kavereiden lähtöön. Onneksi univelat kuittaantui melko hyvin ja lopulta sunnuntaiaamulta kämpiltä lähti tyytyväinen festaroija. Tähän onkin hyvä päättää suunnitelmallisempi osa mun kesästä, mieletöntä FIILISTELYÄ koko viikonloppu hienojen ihmisten kanssa päästen todistamaan mielettömän loistavia keikkoja! Tätä varten mä elän. Tämän takia mä taas jälleen kuuntelen metallia. Kiitos Qstock, nähdään ehkä taas ensi vuonna!

I dreamt all my future. Relived my past. And witnessed the beauty of the beast. / Bless the Child - Nightwish

Ilosaaressa tärähti 13.7.2013, kun uusi kävijäennätys rikkoontui ja liput myytiin loppuun, hyvä me! Kattauskin oli sen verran nannaa, että jopa minä suostuin matkustamaan hikisessä linja-autossa aivan liian monta tuntia krapulassa viiden tunnin yöunien jälkeen. Satuin pläräämään Nightwishin Saunan settilistan ja totesin, että nyt niin monelle festarille kattomaan niitä kun on mahdollista, kerta viimeisiä viedään. Oletin, että keikkoja tulee ainakin kiertueellisen verran vielä syssymmällä tämän levyn tiimoilta, mutta lopultahan siinä kävi niin, että näin pari viimeistä Suomen keikkaa. Wackenista olisi vielä dvd luvassa - sitä odotellessa.

Saunan settilistan innoittamana tosiaan suuntasin kohti yhtä Suomen viihtyisimmistä festareista. Taisin muutama vuosi sitten uhota, että jos ne vetäisi vielä joskus Bless the Childiä ja Ghost Love Scorea samassa setissä, niin täällä on neiti, joka kiertää kaikki keikat. Yritys oli kova kuitenkin.

Ensin häröilemään bussiin, kokoamaan nassu festarikuntoon, kuvitteelliset juomapuolen aloittelut ja lopulta ulos bussista torille, josta ranneke (kangas!! jee hyvä Ilosaari) kätöseen ja alueelle mars! Tai noinhan sen olisi pitänyt mennä. Kippasin tavaralastini majoituskoululle, istuin hetken patjalla ja kirosin pahaa oloa, ja samalla olin helvetin tyytyväinen, että olin tajunnut jäädyttää itselle juomaa messiin, ja että tein Sour Apple -litkusta riittävän laimeaa, ei meinaa olis muuten menny alas. Lopulta kampesin itseni ylös ja yritin suunnata alueelle - huonolla menestyksellä tosin. Kävelin toki väärään suuntaan, kiitos huonoista kylteistä. Lopulta kuitenkin seminopea turvatarkastus ja kirmaus Mokoman tokaan riviin.

Oikeasti, mulla oli kädessä kaksi pillimehua ja jäädytetty kossuvissy "tää on vaan vissyä" ja muuta mulla ei olekaan. Järkkäri totes että ookoo, alahan painua ja jätti laukun tsekkaamatta. Hitto!

Mokoma veti onneksi lähinnä vanhoja, joten meikä oli vähintäänkin fiiliksissä. Marrakset, Hei hei heinäkuut, Kasvot kohti itää, Punaiset Kukot sun muut saivat kyllä hymyn huulille ja kossuvissyn nousemaan päähän.  Ja se Valapatto. Ah. Ja Pahaa verta. Molemmat ekoja biisejä, joita Moksuilta koskaan kuulin. Edellisestä kerrasta olikin tainnut vierähtää aikaa, sillä olisinkohan tosissaan nähnyt Mokoman viimeksi Myötätuulessa 2011? Ei siis haitannut yhtään tämän keikan jälkeen, että Qstockissa oli lisää tiedossa. Fiilis yleisössä oli mieletön ja eturivipaikkakin napsahti ilman jonotuksia Mokomafanien siirtyessä takavasemmalle, kaikki hyvin tässä vaiheessa!

Mokoman jälkeen olikin aikaa kartoittaa tilannetta, tuttujahan täällä piti piisata. Aivan, vierestä löytyikin Zina ja uusia ihmisiä. Eturivin koloviritelmän toiselta puolelta löytyi tuttuun tapaan Krista ft. muut hullut jonottajat. Eikäpä siinä vielä kaikki, lissää ihmisiä tuli bongattua vessareissulla. Päädyttiinkin sitten Annan kanssa katsastamaan Eternal Tears of Sorrowia. Vaikka minua varoiteltiinkin paskasta livemenosta, petyin, ja suuntasin Eläkeläisten letkikseen.

Katsaus ympärille ja alaleuan tipahtaminen maahan. Monenlaista olen nähnyt, mutta harvemmin munasillaan ihmisiä letkistä pomppimassa, vaan eipä sillä, olihan tuota kuuma, mutta ei nyt ehkä ihan niin kuumaa ollu se ilmestys.

Sitten pitikin pelata jo ota taikka jätä -peliä, päädyin olemaan uskalikko ja suunnata kohti Stellaa. Lavan edusta pursusi porukkaa ja keikka olikin jo käynnissä, kun sulloin itseäni kohti lavaa. Tähtiteltta oli räjähdyspisteessä ihmismassasta, josta puolet vielä roikkui ulkopuolella. Sulloutumista kehiin ja neidille tavoite päästä miksauskopin eteen. No siihenpä se sitten jäi, miksauskopin tasolle vasemmalle sivustalle, vaan eipä haitannut. Lissää juomaa kehiin ja keskittyminen lavan sijasta yleisöön - aivan mieletöntä.

Settilistasta en ossaa sanoa jälleen kerran mitään, nettikään ei paljoakaan avittanut. Mikäpä Stellalla olis huonoakaan, joten kaikki toimi. Harmittaa, etten päässyt kuulemaan On maailma meille avoinna, se kun taisi olla kevään teemabiisi.  Joka tapauksessa Kesän heinä oli ainoa vähän fiilistä laimentava biisi, mutta sitten lopun hittiputki kiskaisi fiiliksen taivaisiin.. Hipaisun päässä, Lumottu, Viimeisen Kerran (!!! ah), Aamun Kuiskaus, Piste ja mun skippaama Häävalssi - oli kiire jo tarkastamaan eturivitilanne.

Aamun Kuiskaus toimi livenä aivan mielettömän hyvin, koko yleisö lauloi sydämensä kyllyydestä ja hyvältähän se kuulosti. Kaiken kaikkiaan keikka oli tämän kesän TOP 3, Ilosaaren paras. Aivan mieletöntä, vaikka yksin tätä olinkin kokemassa.

Stellan jälkeen oli vuorossa juoksua Haloo Helsinkiin. Toiveet eturivipaikasta tuntu häviävän siihen pieneen tuulenvireeseen, joka lavan edustaa hetkellisesti viilensi. Porukkaa oli aivan pipona, mutta eteenpäin pääsi kuitenkin paljon helpommin kuin Stellassa. Neljänteen riviin poistelemaan kuvia kamerasta ja huutamaan että vappaus kätteen jää. Hämmentävä hetki oli, kun vieressäni ollut jätkä tahtoi mun ottavan hänestä kuvan, ok? Ajattelitko tarvitakin sen. :D

Haloo Helsingin jälkeen porukka hävisi kuin tuhka tuuleen ja oma rakas eturivipaikka irtosi helposti, hallelujah. Ruokaa naamaan ja odottelemaan Disco Ensembleä, jonka fanit lykättiin eturiviin ja itse siirryttiin vähän sivummalle. Kaikki meni just niinkun pitikin, ei turhia eturivihäröilyjä paskojen bändien fiilistä pilaamassa ja itsekin tuli katsastettua kaikki oleellinen.

Jos pitää laittaa yksi bändi "never again" -listaan, niin Disco Ensemble kyllä kuuluu siihen kastiin. Kovasti bändin fanit yrittivät meihin valaa uskoa ennen keikkaa, että älkää tuomitko ennenkun näätte. Ok, odotuksia bändiä kohtaan tuli aavistus lisää. Kaksi biisiä ja ei muuten ollut enää ollenkaan. Siis niitä odotusia. Tätäkö sitä pitää kuunnella tunti ja vartti, ei hyvää päivää. Bändi sai yleisön mukaan todella hyvin, mutta ei tosikaan kuinka kylmäksi se mut jätti.

Välispiikkejä ei ollut, lava yksinkertaisesti hiljeni biisien välissä pitkäksikin aikaa, siis mitä? Keikan ainoa välispiikki yhden kiitoksen lisäksi oli "Mitä ihmettä mulla on kengässä? KIVI!". Kertonee laadusta, vaikka samaa kategoriaahan tämäkin on kuin Kätilöiden "Kuinka monella teistä on... ööö... parveke!", mutta lähinnä surkuhupaisuuden puolelle.

Lopulta keikka kuitenkin loppui ja minä todella kiitin onneani. Pari tuntia Nighwishiin ja eturivihäröily saldo tähän mennessä: 0,5 tuntia. A'vot! Yllättävän nopeasti heinäkuinen ilta viileni ja lavan reunustoille ilmestyi roihumeri, joka varmaan kauempaa näytti melkoisen nätiltä - ja mitä itsekin keikan jälkeen ehdin vilasta niin toimihan se!

Nightwish potkastiin käyntiin tuttuun tapaan Dark Chest of Wondersilla, joka todellakin on paras aloitusbiisi ikinä. Onneksi tämänkin kiertueen lopussa siihen palattiin, eikä mitään iänikuista Storytime-renkutusta tarvinnut kuunnella. Wish I Had an Angelia putkeen, eikä ollut nokkaan koputtamista - festarisetti mikä festarisetti.

Floorin esittelyt ja She is My Siniä kehiin, kolahti kyllä. Pakko muuten sanoa, että mulla oli videota vähän kaikista bändeistä, mutta ne hävisi vissiinkin bittiavaruuteen, jaan siis muiden fiilistelyvideoita tähän postaukseen. Papapapappam ja Ever Dreamit kehiin. Pakko myöntää, että vaikka Floor kuinka mahtava laulaja onkin, niin kyllä Ever Dream kuulosti paremmalta Aneten laulamana.

Storytime oli puolestaan valokuvausbiisi, yksi huonoimmista hiteistä koskaan mun mielestä, joten hyvää aikaa kameran kanssa riehumiselle. Troyn kanssa iloteltiin kolmen seuraavan biisin osalta, I Want My Tears Backin pomppukohta taisi tällä kertaa ylettyä koko biisiin, hupsista heijaa..

Ja sitten tapahtui jotain, mikä kirvotti melkein kyyneleet mun silmäkulmista. Yksi sointu ja pimeä lava... "I was born amidst the purple waterfalls. I was weak, yet not unblessed. Dead to the world alive for the journey...." Ja totally sekoaminen. Eiss miten hyvältä biisi voikaan kuulostaa? Siihen asti, kun Floor avasi suunsa. Hetki oli outo, kun sieltä tuli ihan jotain muuta kuin mitä piti.. Katse kohtasi Empun kanssa ja tajusin, että taisin oikeasti olla oikeassa ja nyt meni jollakin senat sakasin "How can I ever feel again.. chance would I return. Why am I loved only when I'm gone". Vitutti. Tässäkö oli se hetki, jota mä olin odottanut ja kauan?




Kaikille sattuu mokia, eikä sille voi mitään. Hyvin Floor kuitenkin paikkasi, ei ilmekään värähtänyt kun virheensä tajusi. Itseä kuitenkin ärsytti, mutta onneksi porukka ympärillä oli niin fiiliksissä, että se tarttui jälleen muhunkin. Upealtahan tämä Floorin kanssa kuulostaa!

Seuraavaksi Romanticide ja kylmyys jatkui. Kyseinen kipale ei oo koskaan kuulunut mun lemppareihin ja tällä kerta vain vitutti, että se vei Planet Hellin paikan. Amaranth perään, ja vaikka kuinka olinkin ruennut aavistuksen jopa tykkäämän biisistä niin ei - ei sytyttänyt.



Koko keikan olin odottanut Ghost Love Scorea ja Romanticiden kohalla meinasin heittää jo toivon. Over the Hills ei paljoa hymmyilyttänyt, vaikka kyllähän Troyn hyvä fiilis sai mutkin pomppimaan. Lopulta odotus kuitenkin palkittiin ja kuului tutut TUMTUMTUM. Nyt puhutaan asiaa, ei ollut siis lainkaan turha reissu - Bless the Child ja Ghost Love molemmat tuli kuultua, vaikka keikka muuten laimeaksi jäikin. Odotukset Sotkamoa varten kasvoivat kasvamistaan, ei perkele tällaista laimistelua sinne, kitoosh! Last Ride of the Day ja Stellan keikoista yhtä hyvillä fiboilla nukkumaan.

On jossain kesä, jossain ei näy pilven reunustakaan. Aina jossain laulu raikaa, jossain ilakoidaan. / Hei Hei Heinäkuu - Mokoma

Pyysit viereltäsi pois

Käänsin selkäni ja pyyntöön vastasin

Maanrakoon katosin

Hiekkaa sulloin taskuihin

Muistoksi ja rohkeuteni kokosin

Katseen eteen suuntasin

Et ehkä täyttänytkään

Joka toivetta

En silti suuttunut

En sinuun pettynyt

Ja vaikket pitänytkään

Joka lupausta

Silti turvauduin

Sinuun kiinni tarrauduin

Luukku 22

Pari yötä jouluuuuuuuun! Tänään jatketaan Sakara-linjalla ja tällä kertaa Mokoman muodossa. En oikein ollut päässyt tähän sisälle ennen viime vuoden Sakara Touria, mutta Seinäjoella tämä iski kyllä semmoisella voimakkuudella meikäläisen otsalohkoon että oksat pois. Ehkä en edes runoile tämän enempää, vaan nautitaan loistavasta musiikista. Annala on myös yksi Suomen parhaimmista sanoittajista, sillä tykkään hulluna tämmöisistä runollisista ja ns 'piiloviestejä' sisältävistä biiseistä. Näiden syvintä tarkoitusta on niin mukavaa aina pohtia!



"Tässä synkässä maassa, jossa aurinko loistaa, jos saa pilviltä luvan,
on helppo minänsä varjoon kadottaa.
On meidän itse soihtumme kannettava, päreet vuoltava, lyhdyt sytytettävä,
ei saa luottaa päivään vaihtuvaan, aurinkoon nousevaan"

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.