Ajattelin tehdä tämmöisen postaussarjan bändeistä, joita kuuntelen, mutta joista harvemmin täällä olen maininnut. En osaa sanoa kuinka nopeasti saan nämä kirjoiteltua ja alta pois, koska koulun viemää aikaa on tosi vaikea arvioida. Pääpointtina pidän näissä sitä, että esittelen jokaisessa postauksessa bändejä eri genreistä ja eri maista. Laitan ensin biisin, jonka olen ensimmäisenä bändiltä kuullut ja sitten jonkun, joka on iskenyt ja lujaa. Jokainen näistä bändeistä on tavalla tai toisella minulle rakas. Pidemmittä puheitta annetaan kuvien ja musiikin puhua.
2 Times Terror on kalakukkokaupungin maisemissa 2006 syntynyt bändi, jonka varsinaiseen miehistöön kuuluvat Turmion Kätilöistä tuttu MC Raaka Pee, sekä hänen kauniipi puoliskonsa HC CSD. Bändin musiikki on industrial metalia ja kolahtaa meikäläiseen kuin metrinen halko. Koska kahden henkilön on melkoisen vaikea keikkailla, on keikoilla ja levylläkin mukana liuta tunnettujakin artisteja. Kuten esimerkiksi TK:n Spellgoth, Tarotin Zachary Hietala, Verjnuarmun Puijon Perkele, DJ Proteus, Shade Empiren Hurja.
Poppoolta on tullut tähän mennessä yksi levy, vuonna 2010 julkaistu Equals One Sudden Death, jonka singlebiisin, Ikävässä paikassa, musiikkivideon ensi-iltaa satuin tsekkailemaan vuonna 2010 Kuopion Nuokkari 44:sella odotellessa Amoralia lavalle. Silloin taisin olla yksi niistä harvoista, joille mussiikki kolahti. Muistan kuinka istuttiin puolikaaressa valkokankaan edessä kun toisella puolella kangasta roudattiin parhaillaan Amoralin keikkakamoja, varsin mielekiintoinen kokemus!
Noh, joka tapauksessa olen päässyt kerran bändin livemenoakin todistamaan ja se tapahtui viime vuoden syksyllä, kun bändi lämmitteli Verjnuarmua samaisella Nuokkari 44:sella. Livemeno on vähintäänkin samanmoinen kuin Kätilöiden ja lavalla tiuhaan tahtiin vaihtuvat laulajat takaavat sen, ettei tylsiä hetkiä tule. Lavalta lensi tuttuun tapaan vettä purskuteltuna yleisöön ja jotkut taisivat saada muovinpalasiakin naamalleen Julma J:n tuhotessa kiippareitaan hakkaamalla lattiaan, joten eiköhän tämä kuvaus kerro jotakin.
Ja sitten meikäläisen kuvaama video biisistä Vielä Joskus. Oon tästä aina yhtä liekeissä!
Zen Café
Zen Café, Turusta ponnistava pop rockin / vaihtoehtorockin lähettiläs on perustettu vuoden 1992 tienoilla ja se viettää tällä hetkellä määrittelemätöntä taukoa. Tauko on jatkunut vuodesta 2006 ja muutosta ei näillä näkymin ole tulossa. Bändin musiikiikin takaa löytyy tällä hetkellä kolme miestä, Laulaja-kitaristi Samuli Putro, basisti Kari Nylander ja rumpali Pete Parkkonen (not the same as idols-hemmo..)
Levyjä bändiltä on tullut kuusi: Sella (-97), Mies eikä poika enää (-99), Mies jonka ympäriltä tuolit viedään (-01), Piha ilman sadettajaa (-03), Taivas on kirkas ja napakka (-05) ja Stop (-06). Itselle tärkein noista levyistä on ehdottomasti viimeisin.
Ylipäätään koko bändiin tutustuin veljeni kautta, jonka levyhyllystä jokaikinen nuista yllämainituista löytävät. Muistan kuinka pienempänä laulelin Stop-levyn sinkkubiisiä Rakastele mua ymmärtämättä yhtään mistä laulelin, on varmaan vanhemmilla ollut hauskaa.. Tai varmaankin olisin ymmärtänyt jos olisin pidemmälle ajatellut, mutta kuitenkin. Olisi ihana päästä näkemään tämä joskus, mutta tuskimpa bändi enää toimintaansa jatkaa, harmi sinänsä.
Ensimmäisestä kuulemastani biisistä en ole varma, mutta varhaisimmat varmat muistikuvat ovat biisistä Piha ilman sadettajaa (jonka nimen merkityksen tajusin vasta tämän vuoden puolella, olin kuvitellut sen olevan Piha ilman sadetta, jaa. Pohdin tätä jossain vaiheessa kaverilleni ääneen, joka päätti sivistää minua. Hupsista.
Ja sitten sopivin väliajoin kaiuttimissa tiheään pyörivä Stop. Ah.
Diablo
Diablo on Kalajoelta lähtöisin oleva melodinen death/thrash metal jyrä, jonka musiikista vastaa nykyään nelikko johon kuuluvat laulaja-kitaristi Rainer Nygård, kitaristi Marko Utriainen, basisti Aadolf Virtanen sekä rumpalisti Heikki Malmberg. Vuonna 1995 perustettu bändi on nyttemmin tamperelaistunut. Levyjä bändi on julkaissut viisi, Elegance in Black (-00), Renaissance (-02), Eternium (-04), Mimic47 (-06) ja Icaros (-08). Tällä hetkellä bändin puheista on sen verran voinut päätellä, että uutta levyä jossain määrin valmistellaan.
Tutustuin bändiin alkuvuonna -09, kun eräs sen aikainen kaverini kovasti bändiä kuunteli ja tuputti sitä minullekkin - jonka musiikkimaku rajoittui vähän kevyempiin bändeihin. Yllättävän lujaa se kuitenkin kolahti ja musiikkia tuli siihen aikaan kuunneltua ihan tosissana. Nyttemmin se on kuitenkin jäänyt, josko tämän merkinnän pohjalta itsekkin jaksaisi taas vähän availla bändiä. En ole koskaan livemenoa päässyt todistamaan, vaikka olishan se mukava. Bändin edelliset keikat ovat kesältä 2010, joten sen puoleenkaan ei ole tullut nähtyä, vaikka nykyään pystyy paremmin reissaamaan kuin vaikkapa tuolloin 2009.
Eka biisi taisi olla tämä jonka kuulin.
Nykyäänkin ehdoton suosikki on The Preacher.
Ps jos tuota blogin nimeä pohtii toiseltakin kantilta, niin voi löytää yhtäläisyyksiä Diablon saman nimiseen biisiin..
Rammstein
Rammstein on perustettu Saksan Berliinissä vuonna 1994 kitaristi Richard Kruspe
toimesta. Bändin musiikkia voi Wikipedian mukaan luokitella kolmeenkin genreen, industrial metalin lisäksi shock rockiin ja Neue Deutshe Härteen eli genreen josta löytää muitakin saksankielisiä konepitoisia metallibändejä, toisinaan myös tanssimetalliksi kutsuttuja. Bändin nimi tulee Ramsteinin lentotukikohdassa vuonna 1988 tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, kun italialaiset lentokoneet törmäsivät toisiinsa lentonäytöksessä. Saksan kielessä on myös verbi rammen, joka tarkoittaa jonkin törmäämistä johonkin, joten tästä voi jokainen taas tehdä johtopäätöksensä.
Nykyään bändissä vaikuttaa kuusi ukkoa, laulaja Till Lindemann, kitaristi Richard Kruspe, kitaristi Paul Landers, basisti Oliver Riedel, kiipparisti Christian Lorenz sekä rumpali Christoph Schneider. Levyjä yhtye on julkaissut seitsemän kappaletta, jotka ovat: Herzeleid (-95), Sehnsuch (-97), Mutter (-01), Reise, Reise (-04), Rosenrot (-05), Liebe ist für alle da (-09) sekä kokoelma levyn Made In Germany (95-11).
Kaikki varmasti tietävät, että bändin liveshowt ovat melkosen visuaalisia ja niistä on kehkeytynyt jos monenlaisia spektaakkeleita. Itse en ole yhtyettä koskaan nähnyt, mutta toivon että niinkin tulee vielä käymään. Tässä hieman suoraa kopiointia Wikipediasta bändin toilailuista:
"100 Jahre Rammstein"-konsertissa 27. syyskuuta 1996 jäsenet ripustivat palavan laudan lavan yläosaan, josta se putosi Heirate Mich:in aikana palavana lavalle ja siitä yleisön sekaan eturiviin. Muutama katsoja sai palovammoja. Yhtye sanoi tämän tapauksen opettaneen heitä suhtautumaan pyrotekniikkaan vakavammin.
Live in Nimes -konsertissa basisti Oliver Riedel lähti niin ikään viimeisen kappaleen aikana (Stripped) kumiveneellä yleisön sekaan. Tämä tapahtuma voidaan nähdä Völkerball-DVD:llä.
Feuer Frei! -kappaleen livenä esittämisen aikana laulaja Till Lindemann, kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers asettavat päähänsä "liekinheitinnaamarit", joista he kertosäkeen aikana ampuvat tulta useita metrejä yleisön ylle.
Asche Zu Asche -kappaleen soolo-osuuden jälkeen kummankin kitaristin mikrofoni syttyy tuleen. Ne palavat kappaleen loppuun asti. Mikrofonit on peitetty sellaisella materiaalilla, että liekit palavat kappaleen loppuun asti eikä tuli leviä taustoja laulavien kitaristien hiuksiin.
Rammstein-kappaleen aikana laulaja Till Lindemann on pukenut päällensä palavan takin. Takki on valmistettu tulta kestävästä materiaalista, joten painava takki pitää kuumuuden poissa laulajan iholta. Ahoi-tourilla takin on korvannut kaksi valtavaa käsiin kiinnitettyä liekinheitintä, joilla Lindemann sinkoaa liekkejä metrien korkeuksiin yleisön yläpuolelle.
Bück dich -kappaleen esittämisen aikana laulaja Till Lindemann vetää kosketinsoittajaa Flakea talutushihnassa. Noin kappaleen keskivaiheilla Lindemann ohjaa Flaken nelinkontin lavan keskelle, repii auki Flaken long johnson -tyylisen housujen takavetoketjun, aukaisee housujensa vetoketjun, jolloin sieltä tulee esiin tekopenis, josta roiskuu valkoista nestettä. Sitten hän "alistaa" Flaken ja ruiskuttaa nestettä yleisöön sekä suuhunsa.
Että semmosia touhuja ne liveshowt.
Itse tutustuin bändiin viime vuonna, mutta tarkempaa ajankohtaa en osaa sanoa. Ensimmäinen biisi, jonka ajatuksella kuuntelin oli Du Hast, joka on edelleen yksi bändin parhaimmista biiseistä, jossei jopa paras.
Ja sitten sanoituksiltaan varsin mielenkiintoinen biisi, Mutter. Bändi on kohahduttanut laulamalla myöskin sadomasokismista (esim kappaleet Bestrafe mich, Feuerräder, Rein Raus, Isch tu dir weh), kannibalismista (Mein teil, Eifensucht), elävältä hautaamisesta (Speluhr), homoseksuaalisuudesta (Mann gegen Mann), pyromaniasta (Hilg mir, Benzin), nekrofiliasta (Heirate mich), pedofiliasta (Hallelujah, Wiener Blut) ja insestistä (Spiel mit mir, Wiener Blut, Tier)
Tässäpä nyt muutaman bändin esittelyä, mielellään kuuntelen mielipiteitänne bändeistä oli ne sitten suuntaan tai toiseen. Nyt mä suuntaan kaverin luokse viettämään leffailtaa huomisen vapaapäivän kunniaksi. Katotaan vuonna 2010 tullut leffa Agnosia, joka ainakin takakantensa perusteella vaikuttaa mielekiintoiselta joten Filmtownin karkit mukaan ja menoksi!
Lähteet: http://www.helnwein.com
http://www.soundcloud.com
http://www.hs.fi
http://www.diabloperkele.com
http://www.2timesterror.com
http://www.rammstein.de
http://www.zencafe.net/
http://www.wikipedia.org
http://www.youtube.com
