Näytetään tekstit, joissa on tunniste MyGRAIN. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste MyGRAIN. Näytä kaikki tekstit

lauantai 5. marraskuuta 2011

We're nothing and everything - the embodiment of withering. / Human Wasteland - MyGRAIN

Nyt on vuorossa se pitkään puhumani Metalheimin postaus viime viikonlopulta. Joten palataanpa ajassa lauantaihin 29.10. ja Oulucityyn. Keskustassa pääsimme jo Jainan kanssa arviointipuuhissamme hyvään alkuun ja lopulta istuimmekin Raxissa kolmisen tuntia - vaikkei kummallakaan ollut nälkä tai kumpikaan paria pitsaviipaletta enempää syönyt. Tuttuun tapaan lähdettiin marssimaan Teatrialle aivan liian aikaisin, sillä Jaina oli henkisesti varautunut siihen että eksytään vähintään pari kertaa - kuten keväämmälläkin. No eipä eksytty. Oltiin Teatrialla vähän yli viiden ja todettiin että näinhän tässä tosiaan piti käydä ja silleen.


Tapettiin sitten aikaa meikkaillen ja valokuvaillen, kenties myös tuliaisjuomia maisteltiin ja soiteltiin kavereille. Bändityyppejä lärsösi siellä sun täällä ja aina tuntui siltä, että jos jostakin henkilöstä puhuu niin se seisoo selkäsi takana juuri samalla hetkellä.. Lopulta kuitenkin mentiin oville asti odottelemaan, eikä siellä todellakaan ollut tunku. Sisään päästiin yllättävänkin oikeaan aikaan ja suuntasimme suoraan kokoamaan pärstät keikkalukemiin.


Ensimmäisen bändin, Ghoul Patrolin ( ei Ghost Brigaden toim. huom... niinkun koko illan kuvittelin) aikana populaa ei ainakaan liiaksi asti ollut. Eturiviinkään ei porukkaa erityisemmin riittänyt ja taaempana seisoskeli meidän lisäksi eräs poikaporukka, jonka kanssa sitten pitkin iltaa fiilistelimme biisejä ja pittailimme. Bändi jätti kylmäksi, mutta se johtui varmasti osittain myös väenpuutoksesta.

Seuraavana illassa olikin vuorossa eniten odottamamme MyGRAIN. Nyt kyllä pitää taas vaihteeksi ylistää bändiä ja tuumata että bändi kiskas semmosen keikan ettei paremmasta väliä. Ehdottamasti paras näistä kolmesta mitkä itse olen nähnyt. Yleisöäkin alkoi kertyä MyGRAINia odotellessa ihan mukavasti ja meininki kohota.


Setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Into to Parallel Universella ja muutamien tyyppien ilme oli näkemisen arvoinen minun ja Jainan aloittaessa moshaus juuri tietyllä rumpuiskulla. Tässä vaiheessa Tommykin saatiin lavalle ja fiilis nousi heti yleisössä. Tarkkaa settilistaa on hirmusen vaikea yrittää tässä vaiheessa muistaa, mutta Shadow People, Translucent Dreams, Darkbound, Dust Devils and Cosmic Storms, Of Immortal Aeons, Alienation ja setin lopettanut Trapped in an Hourglass kuultiin. Varmasti puuttuu joitakin, mutta antakaa anteeksi. 

Heti ensimmäisen biisin jälkeen Tommy totesi meinanneen sanoa joka tapauksessa: "Meidän olleen hyvä yleisö!" mutta kuulema ei tarvinnut miettiä tarkottaako sitä mitä sanoo. Yleisön meininki todellakin oli siis kohdillaan! Myös seuraavan päivän niskakivut kielivät siitä.. Pitkin keikkaa meidän pyllymme nuoleskeltiin puhtaiksi ja yhä kovempi riehuminen vai alkoi.


Neljäntenä ollut Darkbound (jotain minäkin muistan!) aukesi taas lisää ja fiilistely omalta kohdaltani oli kyllä ensimmäistä kertaa huipussaan keikan aikana tän biisin tullessa. Olikohan se jopa juuri ennen Darkboundia kun Tommy tuumasi: "Että ku me ei saada myytyä näitä paitoja, niin kokeillaanpa josko se toimis näin!". Lavalta siis sateli paitoja yleisöön ihan hulppea määrä ja taisin itsekin vääntää kättä eräästä miestenmallista vieressä seisoneen jätkän kanssa - lopulta paita kuitenkin päätyi minulle.


"Naistenhaku" olikin muutaman biisin päästä ja lavalta lähti siis jakoon ladyfit-malleja. En tiedä mikä magneetti mahdoin tällä kertaa olla, koska Yonas nakkeli kaikki saamani paidat. Lopputuloksena mulla siis oli 2 kpl ladyfit S- ja 1 kpl miesten XL -kokoisia paitoja, joista ladyfitit tosin lahjoittelin vieruskavereilleni.

Dust Devils and Cosmic Storms varasti tällä kertaa keikan parhaan biisin tittelin Tommyn tanssikuvioiden seurauksena. Erityisen huikea veto avasi biisille ihan uusia ulottuvuuksia. Jo tämmösten takia keikoille on päästävä!

Keikka oli mieletön yleisön meiningin osalta, mutta selvästi näki että bändiinkin keikka iski ja kovaa. Hymyt korvissa tyypit veistelivät viimeisiä ralleja samalla kun itse hommasi takuuvarmaa niskakipua seuraavalle aamulle. Loppupuolella Resistor sai yllytettyä yleisön pittaamaan ja itsekin teki hyppiä sinne, mutta kuitenkin jäätiin eturiviin lähinnä kameran tuhoutumisvaaran takia. Setti huipentui Trapped in an Hourglassiin, joka olikin yleisölle melkoisen tuttu biisi ja yhteislauluakin kuultiin. Meh likes!


Audrey Horne oli lievä pettymys, koska en ollut musiikkiinkaan tutustunut biisin vertaa ja oletin lavalle tulevan jotakin bläkkistyyppejä ja henkisesti olin valmistautunut käymään ulkonakin tämän aikana. No bändin musiikki olikin jotain rokin tynkää ja yleisö kaikkosi puoleen siitä mitä se MyGRAINin aikana oli. Tästä voimmekin siis vetää johtopäätöksen; toisinaan hävettää olla suomalainen. Laulaja yritti saada porukkaa mukaan kaikin tavoin ja kävi laulamassa eturivissäkin, jossa olleet ihmiset lähinnä väistivät häntä? Anniskelualueen puolelta jätkä kävi myös laulelemassa Moonsorrowin heppujen hiukan naureskellessa vieressä.


Toisiksi viimeisen esiintymisvuoron oli saanut Färsaarien ylpeys Týr. Odotukseni olivat heidän suhteen melko korkealla, mutta bändi ei aivan yltänyt täyttämään niitä. Setistä puuttui aivan liikaa heidän aiempien settilistojen perusteella soitettuja biisejä ja yleisön laimea meininki tiputti omaakin fiilistä. Tässä vaiheessa kullanarvoisia tyyppejä olivat ne pojat joista jo aiemmin mainitsin. Pitivät sentään huolta ettei koko yleisö ole AIVAN kuollut - siinä sitten Jainankin kanssa parhaamme mukaan moshailtiin ja rallateltiin sanoja lopputuloksen ollessa se, että Heri tuntui kyyläävän koko keikan.


Eka tuttu biisi muistaakseni taisi olla vasta neljäs Sinklars Visa johon kyllä sitten yhtyi niin mielissään. Keikalla kuultiin myös Tróndur í Gøtu, Hail to the Hammer, Hold the Heathen Hammer High (huhu, olipa menoa!) ja kunniapaikalla viimeisenä By The Sword In My Hand, jota ennen ei tullut edes "tää on vika biisi!" -kommenttia. Hmh? Silmänruokaa lavalla tosiaan riitti ja musiikki toimi livenäkin varsin mukavasti. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan ainakin Flames of the Freetä.

Setin loppuessa jalkamme alkoivat huutaa hallelujaa sen verta kovaa, että baaritiskin kutsu alkoi voimistua korvissamme. Haettiin siitä sitten juotavaa ja jumituttiin istuskelemaan miksauspöydän eteen. Jossakin vaiheessa Týrin heebot sitten tulivat alueelle hengailemaan ja Heriä kävin hihasta kiskaisemassa nimmaroimaan sinkkua ja samalla piti kuvakin ottaa. Tasainen meikkivoidekerros ja muuta mukavaa? Ei hemmetti, ei se voinu nuin paha siellä olla!


Moonsorrowiin jäätiin suosiolla ihan taakse. Intron pärähtäessä käyntiin fiilis oli aika huvittunut - olo oli vähintään yhtä väsynyt kuin kouluaamuina herätyskellon pärähtäessä soimaan ja setin aloittanut biisi oli tosiaan Sankarihauta - mun herätysääni. Jotenkin en edes tajunnut, että koko biisin voi lähteä soittamaan introsta ja kun laulut Sankarihautaan alkoivat niin fiilis kohosi kyllä huippulukemiin.


Tästä lähtikin sitten paaaljon semmoisia biisejä, joita juurikaan en tuntenut. Tähdetön ja Raunoilla kuitenkin jollakin tapaa toimivat livenä, jälkimmäinen varsinkin ja niiden aikana taas hiukan virkistyi. Yleisö oli ehkä hieman laimea, mutta emme varmasti olleet ainoita väsyneitä paikan päällä. Populaa oli Moonsorrowin aikana jo ihan kivasti ja onneksi siellä oli myös niitä, jotka osasivat pitää meininkiä jollakin tapaa yllä.

Raunioilla-biisun aikana myös saatiin illan toinen pitti pyöräytettyä käyntiin. Olipa sitä pittiä taas muutama kuukausi odotettukin ja seurakaan ei ollut erityisen paha.. Kuunneltiin vielä pari biisiä ja sitten lähdettiin kohti majapaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen se ei ehkä ollut se kaikista fiksuin ratkaisu; Helsingin setin loppuun kuuluivat niin Sankaritarina kuin Kuolleiden maakin, joita kumpaakin ja varsinkin ensimmäistä odotin kuin kuuta nousevaa. Josko mä sen vielä joskus kuulen.

Viikonlopun ostokset olivat melkoisen musiikkipainoiset ja sen voikin tästä alemmasta kuvasta nähdä..


Antikvariaatista napsin muutaman Infernon mukaan, joista toinen oli muistaakseni syyskuun numero tältä vuodelta - hinta 2e.. End of and Era löytyi TopTenistä kympillä ja siksi sekin pääsi ostoskoriin. Paita on tosiaan se MyGRAINin keikalta saatu ja nuo oikealla puolella olevat levyt niinikään keikkapaikalta. Ylimpänä on MyGRAINin Mygrain ja keskellä samaisen yhtyeen Orbit Dance. Molemmat rokottivat lompakkoa kympillä ja Týrin Ólavur Riddararós-single vitosen.

Muutenkin musiikkiin on muutamien lähiviikkojen aikana uppoamassa enemmän rahaa kuin on oikeastaan sallittua. Nightwishin lipuista yhdet on jo tilattu, Tarja Turusen joulukiertueen keikan liput ovat tilaamatta, kuten myös Storytime ja Imiginaerum. Ensiviikon perjantaina tulevan Sonatan Live in Finlandinkin tilaus on aivan vaiheessa.. Taidan myös tilata MyGRAINin Signs Of Existence joka myöskin puuttuu hyllystä. Niin ja Lutakon Mokoman & Disease of the Nation keikan lippu myöskin löytyy ostoslistalta. Heippa ylimääräiset rahat!

maanantai 31. lokakuuta 2011

How will you feel, how will your mind adjust when you get the fact that will change it all? / Left To Disintegrate - Profane Omen

Aika Profane Omenille oli lopultakin koittanut ja ensimmäisen 10 sekunnin jälkeen uuden levyn ensimmäistä A Force to be Reckoned Withiä kolahti sen verran kovaa, että järki pois!

2009 tsekkasin bändiltä muutaman hullun biisin Kuopiorockissa, enkä erityisemmin perustanut, vaikka levyltäkin olin urheasti muutaman biisin kuunnellut. Nyt on kyllä pakko myöntää, että hiukan kaduttaa kun perjantaina menin bändin Oulussa skippaamaan. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tsekatkaapa itse, jos lisätietous suomalaisiin koviin pienempiin bändeihin on tarpeen.



Pohdin, olisiko järkeä rueta laittamaan varsinkin tällaisiin bändeihin, joilta erityisesti musaa kehotan kuuntelemaan myös linkki Spotifyyn, sillä epäilen että monelta semmonen löytyy ja mieluumin musiikkia tulisi kuunneltua sieltä.
Miltäs kuulloistais?

Tuo minuun kybällä iskenyt A Force to be Reckoned With löytynee tämän linkin takaa.

Runoilen viikonlopun Metalheimistä varmaan viimeistään viikonloppuna, kenties jo perjantaina. Kuvat ja videot olen kyllä koneelle ja bittiavaruuteenkin asti saanut - mutta aikataulu ei oikein anna muulle periksi. Perjantaina alkaa koeviikko ja olen alkanut lyödä tätä viimeistä viikkoa ihan läskiksi koulun osalta, joten nyt on otettava niskasta itseään kiinni ja paneuduttava kunnolla, jotta tuo täysi jakso saadaan nätisti hoidettua alta pois.

Taisin kuitenkin viikonloppuna taas rakastua uudemman kerran tähän jo monta monituista kertaa täällä mainittuun bändiin nimeltä MyGRAIN. Olipa kyllä pitkästä aikaa sellanen veto, että oksat poijjes! Tässä vähän sneak peekkiä tulevasta keikkapostauksesta mun kuvaaman Translucent Dreamsin merkeissä.



Pahoittelen vähän kökköä laatua, valot eivät olleet kuvaamiseen (eikä lavalle näkemiseenkään) erityisen otolliset!
Sorry dudes!

torstai 8. syyskuuta 2011

Shake your money maker; it's time to work. / You Only Live Twice - Pain

Whihihii! MyGrain julkaisi tänään pari uutta keikkaa ja näinkin pian tuota keikkalistaa omalta osalta pitää täydentää. Ilmeisesti samana päivänä ja voisi olettaa että samassa paikassakin Tampereella esiintyy MyGrainin nettisaitin mukaan niin Profane Omen kuin Metsatöllkin, Ensiferumista ja Swallow the Sunista puhumattakaan! Mä oon niin messissä, jos tätä herkkua alaikäisillekin tarjotaan.



Huhhuh, juurikin tuon Lost in Music -festivaalin kattaus hipoo samaa luokkaa kuin Myötätuulen - tosin ainoana miinuksena on Painin puuttuminen. Koko illan oon bändiä kuunnellut ja kääntänyt puukkoa haavassa Lutakon keikan skippaantumisen takia. Yhyy perkele. Tahtootahtoo, mutta nyt vielä yksi kertaa Kätilöshow tälle syksylle niin sitten alkaa olla varsin hyvin syksy pulkassa. Toki muutamia yllätysnimiä aina listaan mukaan mahtuu.. ;)

tiistai 23. elokuuta 2011

Sure a new light will come, the lifewheel is rotating onward. Given is the promise thus assertive we wear on. / The Somber Lay - Eluveitie



Tän pikapäivityksen aiheena on färsaarelainen vuonna 1998 perustettu folk/viikinkimetal bändi Týr. Luin tästä bändistä jo muutamaa viikkoa aiemmin täältä, mutta silloin bändi jäi yhden biisin kuuntelun asteelle. Nyt kuitenkin Metalheimin esiintyjiä katsellessa päädyin kuuntelemaan bändiä ja epäilen, että tämä tulee soimaan syksyn sateissa vielä muinakin iltoina kuin tänään.



Týr esittää musiikkinsa englannin lisäksi myös fäärin kielellä, joten lokeroidaan tämä kastiin 'bändejä joista et ymmärrä mitään'. Muutama kuukausi sitten tutustuin vähän samoissa fiiliksissä Eluveitie'hen, joka on myöskin soinut kajareista kiitettävästi. Muutenkin tänä kesänä on tullut kuunneltua paljon folk-bändejä, tiedä sainko sykäyksen tähän suuntaan Myötätuulirockissa vai missä. Nimimerkki Ensiferumin keikkoja odotellessa..

Onnekseni ilmeisesti myGRAIN, Moonsorrow ja Týr ovat samana päivänä Metalheimissä, eli Teatrian ollessa kyseessä perjantaina. Ajattelin maksavani 25e jopa myGRAINista, mutta kyllähän mulle lisää hyviä bändejä samaan rahaan aina kelpaa! Ehkäpä päivän esiintyjälistalta löytyy muitakin tutustumisen arvoisia bändejä, aika näyttää.

Nyt suuntaan lukemaan jotakin kevyttä, sillä vaikka koulua ole ollut viikkoakaan - niin oon ihan täynnä sitä, että ensin olet koulussa 7h, odotat tunnin kyytiä, syöt ja katsot telkkaria tunnin, teet läksyjä 2-3h, käyt suihkussa, syöt ja menet nukkumaan. Myöhemmin syksyllä tullee varmasti tunne, etten elä mitään muuta kuin koulua varten - osittain on jo nyt. Onneks kuitenkin syksyn suunnitelmat keikkojen suhteen näyttää varsin valoisilta, mutta niistä lisää sitten myöhemmin.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Don’t you know me? I couldn’t be yours after all I never knew. / Mermaid - Amorphis

Viikko sitten tähän aikaan olin kotona vetämässä laukkuani kohti vessaa ja pesukonetta. Sinne päästyäni kippasin laukun sisällön pesukoneeseen ja suuntasin vaatekaapille uuden pakkauksen merkeissä. Mutta miten tähän tilanteeseen päästiin?

Matka kohti Qstockia alkoi jo saman viikon maanantaina, kun lähdin kaverille Raaheen. Normaalin vajaan neljän tunnin matkustuksen sijaan matkustin lähemmäs kymmenen tuntia, sillä kävin kipaisemassa WoodBarista itselleni rannekkeen. Hiphei, kangasyksilö tarttui mukaan - pitäähän se nyt hypettää, koska ensimmäinen laatuaan minulle on tämä!

Raahessa vieteltiin laatuaikaa ja syötiin ja juotiin hyvin. Perjantai-aamuna kaupunki kuitenkin minun kohdallani vaihtui vain parin tunnin yöunien jälkeen ja löysinkin itseni noin 8:45 norkoilemasta Qstockin porteilta, jossa minua ennen oli huikeat.. tsädäm.. 5 ihmistä. Eipä siinä, joukon jatkoksi vaan istuskelemaan ja jonotuksen edetessä tutustuin niin Saksasta asti Lauria katsomaan tulleeseen Coraan kuin Bodom-tyyppeihin. Porukkaa tuli tasan kaksi minun ja Coran jälkeen ja siinäpä olikin sitten hyvä porukka lähteä kuullostelemaan mitä päivä tuo tullessaan.


Monen monta kertaa vaihdettiin jonotuspaikkaa ja kukaan järkkäreistä ei oikein tuntunut tietävän yhtään mistään yhtään mitään. Lopulta kuitenkin selkisi, että rannekkeet vaihdetaan yhden päivän lippuihin aiemmilla porteilla ja jonoonhan sinne päädyttiin. Tässä vaiheessa monia meistä luultiin työntekijöiksi ja oltaisiin varmaan ansaittu edes ruoat sen takia, että neuvottiin parisen kymmentä ihmistä oikeaan paikkaan ostamaan lippuja ynnä muuta.

Lopulta todettiin ettei kahden päivän rannekkeiden omistajien tosiaankaan voi täytyä odottaa siellä ja lampsimme eteenpäin kohti portteja (joilla siis jo aiemmin olimme istuneet) Tuntia ennen portteja saatiin selvyys siihen, että myös ensimmäiset ekan pv:n rannekkeiden omistajat saivat tulla porteille asti, toiset kun olivat stressanneet paikoistaan. Lopulta kuitenkin enempää ihmisiä ei jonottamaan päästetty, vaan loput odottivat rannekkeitaan vaihtopisteellä. Hekin pääsivät kuitenkin porteille paria minuuttia ennen niiden aukeamista.


Kertaakaan multa ei ole niin tarkasti tsekattu tavaroita kuin silloin, mutta koska eturivi oli ihan vieressä ja tuttuja mennyt edeltä, ei juostakkaan juurikaan tarvinnut - mitä nyt ihan ensimmäisiä askeleita järkkäreiden luota lukuunottamatta. Lopulta eturiviin päätyi tosiaan vain jonotusporukka, muutama muukin kävi onneaan koittamassa mutta totesi ilmeisesti meidät tylsäksi seuraksi.


Istuskelin eturivissä pari tuntia ja sitten Coran kaveri tuli paikalleni katsomaan Lauria - kuten sovittiin, ja meikä hyppi innoissaan kohti Palefacea. Tai no ehkä eniten poltteli Omnium Gatherum. Bändi yllätti livekunnossaan ainakin mut. Kuten myös Kooma-lavan (sisälava) lämpötila. Seisoppa keskellä ihmismassaa tekemättä mitään ja tajua kuinka hiki virtaa ihan hulluna. Kamerassa taitaa olla pari ihan tärähtänyttä kuvaa, mutta kukapa niillä mitään tekee. Oli myös kiva moikkailla tuttuja!


Matka kohti päälavaa, jossa siis Lauri soitti, jatkui mm. Paradise Oskarin ja pienempien bändien tahdissa. Lauri oli livenä melkoisen tylsä, pakko sanoa.. Sulkajutut hiuksissa oli kuitenkin aika toimivat, mutta ehkä paremmin olisi toiminut joku muu soittoaika niiden kanssa kuin viideltä päivällä..


Siitä sitten kuitenkin livahdin takaisin paikalleni eturiviin, vähän lavan oikealle puolelle odottelemaan seuraavana tykittävää Amorphista. Omat fiilikset olivat vähän surkeat erinäisistä syistä ennen Amorphista, mutta kun intro pärähti soimaan - niin huolet oli tipotiessään. Vitut miehistä! Settilista alkoi My Enemyllä jos oikein muistan ja varsin hyvin biisi aloitukseen sopi.


Seuraavana tullut Sky Is Mine jäi mieleen vahvana vetona, vaikkakaan ei keikan parhaana. Sitä seurannut Perkele (The God of Fire) jäi sitten ihan huomiotta, luin vasta tänään tutun blogista, että sekin tuli. Hupsista! Seuraavana ollut The Smoke ei kuitenkaan jäänyt vaisuksi vaan räjäytti mun kohdalla potin. Vaikka biisi kuinka on hitti, niin silti se on vaan LOISTAVA. Tän jälkeen tullut Towards and Against löytyykin sitten multa videolta, oli vissiin pakko laskea fiilistä vähäsen.


Settiin kuului myös monia vanhempia biisejä, ja varsinkin My Kantele oli aivan mahtava kuulla livenä. Vaikka kuinka se perussettibiisi, niin silti! You I Needissä ihmiset lauloivat mukana jo ihan hulluna ja encorekin saatiin kun riittävästi kiljuttiin. Pakko muuten sanoa, että kun Tomi ennen You I Needdiä spiikkasi "Tässä on teille tämmönen merenneitobiisi" niin uskalsin jo toivoa Mermaidia - ei sitten yhyy.

Encoren aloittanut Three Words (!) tosiaan rokkasi ja viimeinen biisi, House of Sleep, oli kyllä oikeutetulla paikallaan. Se räjäytti mun tajunnan lopullisesti ja viimeisteli keikan yhdeksi parhaimmista keikoista koskaan. Ehdottomasti koko festarin parhaaksi.. Huhhuh.


Muuten setti näytti tältä:

1. My Enemy
2. Sky Is Mine
3. Perkele (The God is on Fire)
4. The Smoke
5. Towards and Against
6. Song of the Troubled One
7. My Kantele
8. Silver Bride
9. Crack in a Stone
10. You I Need
11. Into Hiding
-
12. Sign from the North Side
13. Three Words
14. House of Sleep


Happoradiota odotellessa väsymys rupesi painamaan todenteolla, ja bändinkin aikana sai haukotella, että pysyi hereillä. Ei sillä, etteikö bändi ja yleisö olisi olleet liekeissä. Tykkäsin kovasti Happoradiosta ja oli ainoastaan hyvä, että setti koostui lähinnä hittibiiseistä (yleensä vituttaisi ja pahasti), koska niitä saattoi laulaa mukana ja yrittää pysyä hereillä. Ahmat tulevat, aijai!


Yritimme kuitenkin virkistyä ennen Bodomia ja räpsittiin eturiviin viereeni tupsahtaneen Nooran kanssa todella söpöjä kuvia. Anteeksi, jos tätä ei olis tänne saanu laittaa.

Bodomin setti.. Mistähän se koostui.. Ainakin Roundtrip Hell and Back kuultiin! Ja Angels Don't Kill. Settilista oli aika samantapainen, kuin kevään Suomen keikoilla ja vähän vanhemmasta tuotannosta kuultiin Children of Bodom. Downfall iski livenä lujaa tosi kovaa ja keikan lopetti tottakai - Hatecrew Deathroll.


Paine keikalla oli melkoinen ja kuvat sen mukaisia. Toisaalta, lähes jokapuolelta tuttujen ympäröimänä oli helppo olla ja keskittyä lähinnä fiilistelyyn. Keikan lopussa Jannen heittäessä rannekettaan minun ja Lauran suuntaan onnistuin vääntämään peukaloni sijoiltaan ja lähes välittömästi keikan jälkeen lähdin ensiapuun paketoimaan sitä. Onneksi muutamia eturiviläisiä näin vielä jälkeenpäin, mutta jotkut onnistuivat livistämään. Pöh. No jokatapauksessa, kiitos seurasta ihan tasapuolisesti kaikille!

Bodomia seurannut yö menikin sitten ihan päin. No just sitä. Enkä siitä tahdo sen enempää täällä blogin puolella avautua, muutenkuin että on pyöristyttävää mitä kaikkea ihmiset voivat tehdä.

Seuraavana aamuna selvittiin alueelle vasta puoli neljän seutuun, silloinkin varjostockiin. Fiilisteltiin Janitan ja Ossin kanssa mm. Jukka Pojan Silkkii ulkopuolella ja kun lopulta selvittiin alueelle käytiin morjestamassa kavereita Anna Puun eturivissä, tyypit ku olivat muutaman tunnin Stam1noinnin merkeissä siinä napottaneet. Meidän matka jatkui kuitenkin Medeiaan.


Se bändi oli kyllä melkoista pyöritystä. Tuhosin ilmeisesti oma kameranikin siellä, tai sen jälkeen tuo on reistailltu enempi vähempi - toivotaan ettei se kuitenkaan lopullisesti leviä. Pitissä pyöri yllättävänkin paljon porukkaa ja osansa siitä sai munkin varpaat. Keikka itsessään oli kova, mutta vähän ennen sen loppua päätettiin lipua Stam1nan eteen.

Ensimmäistä kertaa millään keikalla laitoin KORVATULPAT oikeasti koko keikan ajaksi korviin. En tiedä oliko bändi miksattu normaalia kovemmalle vai liittyiköhän siihen edellinen iltayöaamu.. Keikka oli varsin toimiva ja setissä olleet Viisi laukausta päähän, Muistipalapelit ja Lääke iskivät kyllä kovaa allekirjoittaneeseen. Viimeksi mainittu sai aikaan keikan tyyliin ainoan pitin, mutta joka olikin sitten varsin komeaa katseltavaa - pölypilvi pittaajien ympärillä oli melkoinen ja keikan jälkeen naureskeltiin, että näkeepähän ainakin ketkä ovat olleet Stam1nan pitissä.

Likaisen parketin aikana tajusin että mun puhelin soi, Anniina soitti Kuopiosta, naurattaa edelleen että kiva ajoitus. Toivottavasti minun ja Niinan upeat duetot eivät päätyneet millekkään videolle nimimerkki en halua katsella niitä dvd:ltä nyt enkä koskaan.. Viimeinen biisi Eloonjäänyt jäi mieleen, erityisesti kerrankin kun livenä tajusin fiilistellä 'Taivaalla jahtasin aurinkoa...' -kohdan. Tähän asti oon aina onnistunut skippaamaan sen.

Tämän aurinkoisessa säässä tykitetyn keikan jälkeen olikin pakko päästä hakemaan juomista ja törmäilinkni Jonnaan ja Susannaan vielä, tytöt olivat menossa Apulantaa tsekkaamaan kun taas itse suuntaamassa MyGrainiin. Ihan alkuun en kerennyt, enkä edes stressanut siitä?!!! Mutta pari biisiä missanneena meno teltassa oli jo vähän noussut ja itse olin valmis tykittämään vielä yhden kunnon keikan, vaikka jalat ja kädet ja lihakset muutenkin olivat ihan jumissa.


MyGrainin livekunto ei pettänyt tälläkään kertaa, vaan oli mahtava päästä laulelemaan tuttujen ja suurimmaksi osaksi tuntemattomien biisien tahdissa. Loppukeikasta Tommy sai yllytettyä alaikäisten puolelle pitin ja siihenhän piti itsekin päästä sekaantumaan - vaikkakin peukalo oli yhä paketissa.

Pittailessa lisää kavereita saapui katsomaan bändiä ja lopulta fiilistelimme Jainan kanssa pari viimestä biisiä ihan täysillä - samalla nauttien lavalta tulleesta kyyläyksestä. Taisipa samainen henkilö katsoa pitkään jo edellisenä päivänä, itsehän en tosiaan sitten tajunnut tyypin olevan bändistä, vaikka tosi tutun näköinen olikin..

Tässä vaiheessa iltaa olikin päästävä hoitamaan muiden nesteytys ja leiriydyimme porttien ulkopuolelle. Tämä aika meni itseltäni lähinnä osittian epäonnistuneen reissun masennuksella mässäilyyn ja pahan olon purkamiseen kavereihin. Anteeksi ihmiset. En todellakaan ole aina sellainen, vaikka varmaan saatte aina minusta sellaisen kuvan. Ei vaan mennyt putkeen ja väsymys rupesi painamaan aika kovasti.


Ilmeisesti kavereilla oli kuitenkin hyvä ilta ja selvittiinhän me Miian kanssa vielä Twisted Sisteriä fiilistelemään. Kuultiinkin jopa alueelta käsin We're Not Gonna Take It ja I Wanna Rock. Hulppeaa!


Oli hienoa katsoa bändiä kauempaa ja seurata miten yleisö biisi biisiltä oli enemmän messissä. Muutama biisi käytiin katsastamassa alueella ja sitten kun jalat alkoivat todenteolla sanoa sopimustaan irti, lähdettiin takaisin muiden luo istuskelemaan porttien ulkopuolelle - josta näki ja kuuli vähintäänkin yhtä hyvin.


Festarin päättävää ilotulitusta katsastettiinkin sitten jo paljon kauempaa, silloilla odottelimme kyytiä nimittäin. Kotiinkin selvittiin ja sitten koittikin tämän merkinnän alku. Joten - ympyrä on sulkeutunut.

Kiitos kovasti kaikki te, joiden kanssa hengasin tien päällä! Oli mahtava tutustua uusiin ihmisiin ja toivottavasti pidetään yhteyttä ja ainakin morjestellaan keikoilla. Kiitos myös ystävät, jotka jaksoitte kuunnella mun vineemistä molempina iltoina. Seuraava keikkareissu taitaakin koittaa niinkin pian kuin tämän viikon lauantaina joten stay tuned!

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Beneath the waves and marbled rocks watery canyon of blackest depths my hope was sunk, my dream taken away. / Mermaid - Amorphis

Morjesta pitkästä aikaa. Tämän ja edellisen postauksen väliin on mahtunut mm. Oulun reissu tasan viikko sitten, josta levyjä ja muita musajuttuja tarttui useampikin mukaan.


Children of Bodomin Chaos Ridden Years -dvd
Ensiferumin Iron & From Afar -levyt
Nightwishin The Siren - single
Sekä nippu lehtiä muutaman euron pilkkahintaan.

+ Kuvassa ei näkyvä Qstock 2011 -paita

Rahaa tuli siis tuhlattua ihan kunnolla, vaikka reissun pitkin olla melko shoppailulakkoinen. Tällä viikolla otan kesän pisimmän tourin ympäri Suomen länsirannikkoa. Raaheen useammaksi päiväksi suuntaan huomenissa ja perjantaina kohti Qstockia.

Eniten perjantain bändeistä odottelen niin Amorphista kuin Children of Bodomiakin. Pieniä toiveita elättelen myös Omnium Gatherumin näkemisestä, mutta saapa nähdä.

Amorphiksella ilmeisesti pitäisi olla spessumpi keikka kuin yleensä, soittoaikaa on pidennetty ja muistelen jostain lukeneeni pyrojenkin lisäämisestä. Toivottavasti setti kattaa myös hittikimaran lisäksi jotain muutakin.. Eclipsen biisuja olisi varsin mukava kuulla livenä.



Bodomeilta taas kovasti odottelen Angels Don't Killiä, vaikka se kuuluukin vakiokattaukseen ahdistaa vähän silti. No eiköhän pojat sen kuitenkin vedä. Mask of Sanity olis muuten aika hieno kuulla livenä! Uusimman levyn aloitusraita Not My Funeral avautu yks kaunis päivä tässä todella hyvin ja kerrankin tuntuu että ymmärränkin jotain Alexin sanoitusten päälle.



Lauantaina taasen mennään enemmän hengailulinjalla ja käydään tsekkaamassa ne, mitkä hyvältä tuntuu. Stam1na ja Twisted Sisters ovat kuitenkin pakollisia. Kuten myös Myötätuulessa potin kotia vienyt MyGrain. Medeiaankin luultavammin eskytään.



Stam1nan Vapaata maata en oo tainnut kertaakaan livenä kuulla, joten ehkäpä olisi aika.. Pyhää Yksinkertaisuuttahan kevätkiertueella taidettiin vetää, joten nyt se varmaan jää haaveeksi. Harmi sinänsä.

MyGrainia kohti odotukset ovat vain kasvaneet. Helvetin hyvä keikka, vaikka bändiä ei Myötätuulessa ennalta tiennytkään. Nytkin kuuntelu on jäänyt vähemmälle Amorphiksen ja Ensiferumin jyrätessä. Onhan tässä kuitenkin päiviä aikaa tutustua tuotantoon ihan kunnolla.



Eli lyhyesti, perjantaina mut löytää Päälavan edestä ja lauantaina sekalaisen sakin seasta. Tulukee tutut ja tuntemattomat nykimään hihasta, en minä purematta niele. Nyt jatkan pakkailuja ja kohta voisi nukkumaan lähteä, juna starttailee aika tarkalleen kahdentoista tunnin kuluttua.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Vedetäänkö keikkakamppeet niskaan vai vedetäänkö yleisöä täysillä turpiin? / Vedetäänkö vai Ei - Turmion Kätilöt

Nyt on tän kesän festarikausi korkkailtu auki ja päällimmäiset fiilikset on erinomaiset. Järjestelyt toimi, bändit toimi, yleisö oli mahtava, oma fiilis kohdillaan. Ainut miinus oli varsinkin sunnuntainen (ja perjantaiyön) vesisade. Plöärgh.

Perjantaina hypättiin festaribussin sijaan paikalliseen ison lössin jatkona ja päädyimme tallustelemaan pitkin niittyä "Kyllä täältä viimeks oli sissäänkäynti!" -kommenttien saattelemana. Noh, jonoon kuitenkin selvittiin Moonsorrowin jo veisatessa kappaleitaan. Linja-autossa nautiskellut juomat olivat osana siihen, ettei jono tuntunut niin kilometriltä pitkältä, kuin se oli. Reetta bongattiin jo jonossa ja kohtapa oltiinkin jo porttien sisällä. Narikkaan olis pitänyt jättää niin hiuslakat kuin panosvyötkin, mutta matkalla narikkaan sieppasin lakkani mukaan - kai sitä nyt pitäisi yrittää edes ihmiseltä näyttää jossei muuta!



Metsatöllin hypätessä lauteille mieleeni tupsahti edelliskesän Sandelsrock, jossa yleisöä lavan edessä oli kourallinen ja eturiviin pääsyssä ei todellakaan olisi ollut mitään ongelmaa. Tällä kertaa tuo ajatus oli ihan turha ja yleisö kokoontui tiiviiksi massaksi Viron poikien aloitellessa settiään.

Korpiklaaniin suunnattiin sitten mahdollisimman eteen ja toinen rivi oli paras mitä irtosi. Mielelläni olisin bändin kauempaakin fiilistellyt ja kenties pitannut, mutta päälle alkoi painaa jännitys Kätilöiden eturivistä. Korpiklaani veti yllättävänkin hyvin ja koska myö suomalaiset ollaan nii juomalaulukansa, niin Juodaan viinaastakin tuli coveri ja viimeistään setin viimeinen biisi, Tequila räjäytti koko yleisön. Huippua!

Kätsyihin päästiin kuin päästiinkin eturiviin Hanen eteen ja setti pärähti käyntiin lyhyehkön soundcheckin jälkeen. Mukava oli pitkästä aikaa päästä katsastamaan Kätilöiden showta, vuoden tauko oli aika pitkä aika nimittäin.. Toki Raaka Peen "Kuinka monella teistä on...." kommentit kuuluivat listaan, mutta tällä kertaa eräs pamahti outouslistan kärkeen. Nimittäin: "Kuinka monella teistä on öö.... parveke!" Voi sitä räjähdystä.



Settiin kuului mun mieleksi paljon vanhoja kuten Tirsu, Verta ja lihaa, Pirun nyrkki, Minä määrään, Million Dollar ja Usch näin ainaskin mitä muistan. Varmaan oli muitakin. Uusista yllätyin positiivisesti ainakin Verta sataa -biisistä. Olin kovasti odotellut kuulevani sen livenä, mutta epäilin vahvasti. Sieltähän se pärähti sitten soimaan kuitenkin. Grand Ball oli ihan yhtä hyvä ku oletinkin!


Edustus on ainakin 10+.

Kätsyjen jälkeen siirryttiin taka-alalle bongailemaan aviomiesehdokkaita, joita löytyikin vaikka millä mitalla. Silmänruokaa kerrakseen.. Valmistauduttiin sitten nuudeliwokin avulla tulevaan Enskojen rutistukseen ja naamakin tuli sotkettua. Jota kuinkin Protest the Heron aikana alkanut sade varmisti sen, ettei kukaan tulisi näyttämään järkevältä Enskojen jälkeen, joka ei mua ainakaan yhtään haittaa. Siis se ettei kukaan näytä järkevältä, ei tarvii itsekkään yrittää!



Ensiferumissa tutut ihmiset tanssahtelivat eturivissä, mutta minä ja Janina lähinnä pitin syövereissä. Olipa varsin mukava pittailla kunnon bändin tahtiin ja hittiä tulikin otettua niin rintakehään kuin huuleenkin, joka turposi kivasti muutaman päivän ajaksi. Edelleen se on hieman turvonnut ja rahka siinä napottaa, mutta fiilis oli l-o-i-s-t-a-v-a. Stone Cold Metal oli positiivinen yllätys ja sen aikana Jainan kanssa kyllä hypittiin ihan kunnolla.



Wandererin aikana ollut yleisön yhteislaulu oli minulle ainakin pienoinen yllätys, mutta hyvillä mielin siihen saattoi yhtyä, vaikka sanat eivät ehkä olletkaan ihan niin hyvin hallussa.. Pieni toivo sisällä kyti vielä Smoking Ruinssista ja keikan puolen välin jälkeen pärähti tuttu intro soimaan. Voi niitä meidän vieruskaveriraukkoja... Se oli sitten menoa se. Pitattuakin tuli mm. Korpiklaanin rumpalin kanssa. Kumosin vahingossa tyypin melkein heti ja siinäpä sitä sitten kiskottiin muitakin ylös samantien.

Setin lopetti paikkaansa täydellisesti sopiva The Longest Journey Petrin "Ja meidän seuraava Longest Journey on sitten Saksaan, kiitos Vantaa!" Fiilis biisin aikana oli aivan uskomaton. Yhteishenki yleisön seassa tuntui nousseen huippuunsa jo ennen biisin alkua, mutta vielä sitä ääntä saatiin aikaan. Lai lai hei:n puuttuminen oli muuten aika yllättävää! Olipa mahtava katsoa Enskat tällä kertaa vuorostaan kauempaa.

Matka festarialueelta paitakojun kautta festaribussiin oli vetinen ja esteitä täynnä. Tuttuja ihmisiä kuitenkin tuli nähtyä bussijonossa ja se lämmitti mieltä vielä seuraavankin päivänä! Kerkesinhän jo angstata etten näe koko tyyppiä olleskaan enää. Bussipysäkillä Helsingissä meitä hauskutti eräs sankari, joka oli matkalla Helsingin sisäisten bussien pysäkillä Tampereelle ja muutama hieman tuiterissa ollut jätkä SMC:n levynjulkkari keikalta.

Lauantaina emme alueelle eksyneet ollenkaan, vaikka jossain vaiheessa ajatus sinne kuitenkin siirtymisestä eli aika vahvana. Pyörittiin Kampissa ja keskustassa ja todettiin että ei jalat eikä niskat kestä enempää ja suuntasimme tuijjottamaan Sinkkuelämää poikamiesboksiimme kissojen ja mässyjen kanssa.

Sunnuntain aikainen herätys ja matka kohti Hakunilaa onnistuikin jo paremmin kuin edellinen ja vaikka tarkoituksena oli olla tuntia ennen portteja paikan päällä törttöilemässä, löysimmekin itsemme paria tuntia aiemmin istumasta kahdestaan keskellä autiota parkkipaikkaa, onneksi paikalle hipsi kohta kuitenkin ruotsia puhuva poikaporukka, jonka kanssa fiilistelimme Hans Ali Hassania!



Ihmisiä alkoi lappaa paikalle ja kohta puoliin kirmattiinkin mutkien kautta eturivin keskelle. Fm2000 aloitti tanssahtelut käytännössä välittämästi ja pojat saikin nostettua yleisön meiningin korkealle. Yhtään keikkaa eivät ole jonkun vuoden jälkeen soittaneet sateessa, eivätkä vieläkään. Ei paha! Hans Ali Hassanin aikana ollut rivitanssikuvio oli kaunista katottavvaa! Oikeastaan koko lavan levyinen rivi hyppi ja pomppi ja veti letkistä. Oi, jospa olis saanut olla mukana!

Kiuasta siirryimme katsastamaan nurtsilta ruoan parissa, sillä takanamme oli pari tyttöä Brasiliasta ja Ranskasta ja heidän odotetuin bändi sattui olemaan Kiuas. Morjesteltiin lisää tutuille ja bongailtiin toisia tuttuja ja nautittiin hyvästä musasta. Päivän pittaussaldo jäi sitten Warrior Souliin ja pariin muuhunkin biisin Kiukaalta. Asim veti kuin vanha tekijä ja yllätti minut ainakin ihan täysin! Toimivaa!



MyGRAINiin suunnattiin kuitenkin jo takaisin eteen ja hyvä niin. Bändi vastasi kyllä festarin täysyllättäjästä ja positiivisessa mielessä toki! Huhhuh että bändin musa kolahti ja täysiä, eikä linkkupysäkkihyyryslookalike -tyypit ainakaan pahentaneet tilannetta. Silmänruokaa lavan täydeltä! Omnom. Tähän muuten lisäilen asiasta poiketen sen verran, että itse katsastan MyGRAINin seuraavan kerran Qstockin lauantaissa! Se sitten ratkes sillä, pelleilläkkö Kuopion ja Oulun väliä vai ei.



Päivän seuraavasta showsta vastasi Rytmihäiriö ja Unen kantaessa horjuvia tikkaita lavan eteen totesin saavamme seuraa keikan aikana. No parin ensimmäisen biisin jälkeen Une hyppi tikkaat alas eturivin telineelle (ainoalle sellaiselle, jolla oli tavaraa - ja vitusti olikin..) tunkien mahansa suoraan mun ja Jainan eteen. Paine selän takana kasvoi hetkessä suurimmaksi koko festarin aikana, mutta litistymisenpelko jäi kauas vaikkapa Sakaratourin lukemista. Muutaman kerran Une vielä lavalta pomppi, jälleen kerran ihan meidän viereen. Kyyläyskin tais olla päivän sana. Kähinää Krouvissa oli parhautta! Ja Koska saatana sanoo niin. Rytmihäiriö veti yhden festarin parhaista keikoista ja yllätyin todella positiivisesti - en olisi uskonut bändin onnistuvan vetämään niin hyvän keikan, että MINÄKIN tykkään siitä!

Mokoma jätti allekirjoittaneen hiukan kylmäksi. Syytetään vesisadetta. Yleisömeri velloi kiitettävästi biisien mukana ja settiin olikin löytynyt varsin mukavia biisejä. Routaa rinnoista setin alkupuolella vei huomion aika kiitettävästi itseensä, mutta myös Haudan takaa aiheutti melkoisen tunnekuohun! Hei hei heinäkuu ja Marras kuuluivat onneksi molemmat settiin, mutta muuten mentiin vanhemmalla linjalla. Encorea ennen lavan sivusta Saikkosen "No mennäänkö me?" -kommentti melkoisen selkeästi ja setin lopetti kun lopettikin oikeutetusti Punainen kukko ja pittihän pyöri!



Seuraavalla roudaustauolla oma fiilis nousi pilviin, sillä lavalle pomppisivat ihan muutaman minutin kuluessa Ruotsin ihanuus, Pain. Itselleni koko festarin pääesintyjän virkaa toimittanut Pain todellakin veti pisteet rajan toiselle puolelle. Settiin kuului niin vanhaa kuin uuttakin, onneksi vanhaa kuitenkin enemmän! Nailed to the Ground, Supersonic Bitch ja Psalms of Extinction rokkas ihan täysillä. Yleisö sekosi Monkey Businessin alkaessa ja takaa kuuluikin kommentti: "ASIAAAA!".



 Tarvinneekohan kertoa tykkäsinkö? No tykkäsin ja vitusti! Shut Your Mouthiin loppunut keikka kiilasi kyllä ihan kärkikastiin omissa keikoissani ja varmasti myös Sandelsrockin -09 edelle. Painin aikana ollut sade ei haitannut tippaakaan ja sadetakistakin tuli luovuttua ensimmäisen kappaleen aikana. Piti jo aiemmin, mutta se unohtui.. Hupsista.



Soilworkkia hiimailtiin katsomassa takana ja käytiin bändin aikana morjestamassa Johania ja Michaelia. Pitihän se taas todeta, että mukavia miekkosia ne molemmat on. Michaelin kommentti plektakorustani oli huvittava "What? Is this mine? Oh!"



Soilworkkia fiilisteltiin taasen muusikkoporukan vierestä takaa ja yllättäen samankaltainen ohjelma oli myös tänä päivänä eräällä melko kovan kyyläyksen kohteeksi joutunella pojalla, jonka kanssa ravattiin yhdessä pitissä Enskojen tahdissa.



Kesken Soilworkin kotimatkan pitikin alkaa ja festaribussissa tuli purettua kiukkua bussilaisiin, sillä linkku ei tietenkään ajallaan lähtenyt - vaan tuli todella kiire juosta viimeiseen metroon ja linkkuun ja siitä taas linkun kautta toiseen linkkuun ja lopulta linkkuun joka vei Iisalmeen. Yöllinen kahdeksan tunnin matka vaati veronsa ja vain kolmen tunnin jälkeen menin kipeine niskoineni ja helline jalkoineni virkeänä töihin..

En olisi kyllä luopunut reissusta millään hinnalla - vaan ehdottomasti oli joka ikisen sentin arvoinen. Musiikkiin tuli tuhlattua tuona viikonloppuna reilusti yli pari sataa euroa matkoineen, mutta mukana lähti Ensiferumin hupparin lisäksi myös Painin uusi paita ja Keltaisesta jäänsärkijästä Kätilöiden Pirunnyrkki ja Amorphisen Far from the Sun. Johanilta mukaan tarttui myös pari plektraa kokoelmiin, enkä pistä yhtään pahakseni etten omista tuota Michaelin mustaa yksilöä olleskaan entuudesta.



Teen tässä parin päivän kuluessa postausta keikkavideoistani, katellaan miten Youtube suostuu yhteistyöhön. Tällä hetkellä sieltä löytyy vaan Verta sataa, mutta mm. Rytmihäiriötä ja Ensiferumia sinne ainakin on tulossa. Kyllä muutakin. Tuhosin vaan mm. Painin videot omalla laulullani, hupsista.

Kiitos ihmiset, joiden kanssa reissulla aikaa tapoin ja ehken edes onnistunut bongaamaan niitä ketä minun piti, mutta eipä sillä sen väliä. Hyvä fiilis jäi, vaikka sade viikonloppuna vähän ärsyttikin. Otetaanpa uusiksi tämmönen reissu vaikka heti tai sit vasta ens vuonna!