There are things you should know - the distance between us seems to grow. / Your Sweet 666 - H.I.M.

Yölliset pelot heikosta aamusta olivat ihan turhia, sillä simmut aukesivat helposti ja samalla kun Jaina valmistautui spurtilleen hakemaan vahvistusta joukkoihimme, itse nappasin siveltimet kätöseen ja päädyin lähtemään kauppaan tummissa smoky eye -meikeissä ilman kasvojen pohjustusta, huivi päässä ja crocsit jalassa, ei tullut kukaan iskemään, miksihän?

Anna ja Jaina katsastamaan Eva & Manu ja meikä pitämään viinanarikkaa porteille. Pääsin erittäin mielenkiintoiseen keskusteluun mukaan, joka kuului lähinnä näin:

"Millasta musiikkia sä kuuntelet? Kuunteletsä Julma Henkkaa?"

"Hei mitä sä luulet? Kato sen tyyliä, ei ehkä!"

"Nojoo, mutta millasta musiikkia se sit kuuntelee?"

"No rockabilly-tytöltä toi musta näyttää, punaset huulet ja kaikki!"

"No ei todellakaan ole, onhan tossa jotakin gootahtavaa, ei se mitään rockabillyä kuuntele"

"Joo... Luulkaa mua ihan miksi vain, mutta ei nyt sentään rockabillyä kuuntelevaksi - sen otan kyllä jo melkeen loukkauksena.."

"Minkä ikänen sä olet?"

"Kahdeksantoista"

"MMMMitä? Olin ihan varma että oot..."

"Mitä oon, sano vaan, mua on luultu 27:ksikin, joten ihan sama, et voi pistää paremmaksi"

"Olisin aatellu sut mun ikäiseksi, ja mä oon 28"

*DAFUQ?*

"No kun sulla on noi huulipunat ja kaikki ja oot niin fiksun oloinen, ei sun ikäsillä oo tällasia juttuja, sä vaikutat ihan helvetin hyvältä tyypiltä" jne.

Oikeasti hengasin monta tuntia kyseisen henkilön kanssa ja jätkä tais mut siinä ajassa saada ensimmäistä siideriään lipittävästä tyttösestä melkoiseen humalatilaan viskinsä ansiosta, mutta eipä se hyvien juttujen ja vähemmän hyvän (Cheekin tutututum-efektit, never again) musiikin takia ollut lainkaan huono asia. Toivotettiin hyvät jatkot toisillemme ja lähdettiin etsimään uusia tuttuja. Aivan mielettömän jepa ihminen, koska molemmat oli liikkeellä tasan juttuseuran perässä - ei epämääräisiä limaisia efektejä.

Cheek jatkoi yleisönsä villitsemistä, kun tr00-hevisti-tytöt kirmaili kohti Rantalavaa ja Mokomaa. Setti napsahti tajuntaan jälleen melko nätisti, vaikkakin uusimpien biisien kohdalla oli pakko luovuttaa ja mennä nojailemaan aitaan. Lopulta kiskoin itsestäni uutta virtaa ja päädyinkin kuvaamaan muiden moshpit-pyrkimyksiä, hyvä tytsyt!

Heinäkuut kolahteli tosissaan, eikä Pahaa vertakaan ollut tälläkään kertaa niin paha kuin voisi nimestä päätellä. Setin lopettaneesta Marraksesta ei kyllä ole paljoa muistikuvia, tai no, ehkäpä tekstimäärästä voi päätellä, että ei ole kyllä juuri mistään muustakaan.. Seuraavaan siis!

Livistettiin Kiian kanssa Rytmihäiriön ajaksi Koomalavan anniskeluun ja tyttöjen oikeudella saatiin yllättävänkin nopeasti Valkovenäläiset kätöseen ja yleisön sekaan. Edellisellä kerralla Rytmihäiriö todella kolahti, taidetaan puhua ehkä jopa viime vuoden maaliskuusta? Eli taukoa bändistä ja kenties jonkinlaista kasvuakin ennätti tapahtua, mutta ei kai sen piikkiin voi pistää sitä, etten jaksanut edes koko keikkaa katsoa?

Eikä muuten jaksaneet meidän porukan muutkaan ihmiset, jotka mua enemmän Rytmihäiriöstä intoilivat. Kaukana oli Myötätuuli 2011 tykittely, jätti vaisuksi. Raittiusleiriltä palattiin ja suunnistettiinkin etsimään uusia immeisiä ja varmistamaan nesteytyksen jatkuvuus.



Kalmahia tuli tsekattua kaksi ekaa biisiä ja kun tänään yhtyettä levyltä kuuntelin, niin vähän harmittaa ettei tullut jäätyä pidemmäksi aikaa katsastamaan. Pari ekaa biisiä ei anna mistään bändistä parasta mahdollista kuvaa, mutta jospa tämän vielä uudestaan pääsee lähiaikoina näkemään.

Onneksi ei kuitenkaan tullut missattua seuraavana ollutta Amorphista, jonne Lauran kanssa raahauduttiin melko vaivalloisesti. En ole vieläkään yhtään huonoa keikkaa heiltä nähnyt, eikä tämä kyllä ainakaan jäänyt yhtään huonommaksi kuin vuoden 2011 Qstockin keikka. Shades of Graylla alkanut keikka jatkui Sammon tahtiin. Nyt kyllä vituttaa, mulla ei ole biisistä minkäänlaista muistikuvaa ja kyseinen biisihän kuuluu bändin top-kolmoseen mulla. Silver Bride puolestaan napsahti, niin kuin kaikki muutkin hitit.



On Rich and Poorissa bailattiinkin sitten ihan kunnolla vieressäni olleen jätkän kanssa. Koska jälkikäteen-kommentit on parhaita, jäi vähän kaivelemaan, miksen menny jutskaamaan hänen kanssaan muutaman biisin moshailujen jälkeen myöhemmin törmätessä enää mitään. Ffuu. Wanderer kolahti livenä ihan mielettömän hyvin, vaikka onhan siinä tyylikäs videokin ja muutenkin biisi toimii. Pitäisi varmaan ostaa uusinkin levy hyllyjä täyttämään..

Hittikimaralopetus varmasti monia vituttaa, mutta itse kun en ihan ykkösfaneihin bändille lukeudu, toimii The Smoke - House of Sleep -kombinaatio ihan mielettömän lujaa, varsinkin kun molemmat on ihan loistavia biisejä. House of Sleepiä huudettiin täydestä sydämestä ja nautittiin viilentyvästä illasta, tämmöstä elämän pittääkin olla!

Töppöstä toisen eteen ja kohti Haloo Helsinkiä. Yleisömassa oli mieletön ja anniskelualueen porteilla mietin, että tulenkohan ikinä pääsemään edes miksauskopin etupuolelle. Ihmisten vanavedessä ja nätisti muiden välistä puikahdellen kuitenkin päädyin neljänteen riviin Huutamaan ilosta Amorphis-herrasmiehen kanssa, a'vot! Jälleen kerran yleisö oli mielettömän hyvin mukana ja nopea vilkaisu eturiviin kertoi sen, että eturivipaikka järjestynee keikan jälkeen varsin näpsäkästi.

Muutama fani (ah, mikä sana) jäi odottelemaan Haloo Helsingin porukoita paikalle, mutta muita ei Elli pahemmin kiinnostanut. Nainen vaikutti olevan niin lost, että ajattelin jutskata hänen kanssaan pari sanaa. Parhaimmat aloitusreplat lienee: "Mä en tykkää teidänkaltasesta musiikista, enkä kuuntele rockia, mutta...". Luotiin yhdessä hyvän bändin kriteerit ja todettiin, ettei Within Temptation ole paska, vaikkei se saanutkaan yleisöä mukaan. Elli itse kovasti odotteli H.I.M:in keikkaa, toivottavasti täytti odotukset!

Jalkojen tappamisen kesän ennätystä koeteltiin kahden päivän festareilla ihan kunnolla ja sepä taisi irrotakin. Eturivin aita tuntuikin niin tutulta ja turvalliselta, että teki mieli vain jäädä istumaan siihen, mutta toki tuttuja piti lisää moikkailla ennen keikan alkua. Kaverit messiin ja Kiian kanssa nauttimaan illan parhaasta mussiikkiesityksestä, oikeastaan mun kohdalla ainakin kesän parhaasta, vaikka ei Sotkamon Nightwishkään kauaksi tästä jäänyt.



Keikka potkastiin käytiin Buildingsilla, joka muuten kuulosti aivan laittoman hyvältä? Seuraavaksi tullut biisi sai hetkellisen ajatusvyöryn käymään pään läpi "tässäpä tää sitten olikin". Edellisen vuoden puolella edellisen kerran Katatonian nähneenä kyseisen keikan oikea settilista loppui Day and Then the Shadeen ja sen oleminen setin toisena biisinä sai vähän oudon fiiliksen aikaan. Näköjään ovat sitä usein kyseisellä paikalla vetäneet, mutta allekirjoittaneelle tunne oli vähintäänkin outo. Tästä voinee päätellä, etten spoilannut itseäni settilistalla! Ps. My Twin ♥.

Burn the Remembrance toimi kans aivan sairaan hyvin, eikä edellisenä iltana hankituista niskakivuista ollut tässä vaiheessa enää tietoakaan. Voin vaan kuvitella, kuinka perseestä on olla mun vieressä keikalla, ja eräs siitä luovuttikin - oma moka, jos moshaisit ei muiden hiukset päätyisi sun suuhun.



Sitten täytyykin taas paljastaa amatööriryyteni, viimeksi kyseessä oli Omerta, mutta tällä kertaa Soil's Song. En ollut kyseistä biisiä pahemmin kuunnellut, mutta eiss että räjäytti tajunnan. Yleisön reaktio ja tippa linssissä -efektit nosti tämän bändin aivan uudelle levelille. Junaan päästyäni kuuntelinkin kyseistä biisiä melkolailla repeatilla ja kirosin sitä, että olen näin myöhäisherännäinen.

Settilista koostui onneksi muuten biiseistä, jotka olivat pauhanneet mun kaiuttimista kerran jos toisenkin. The Racing Heart ja Lethean, ah. Mun vaakakupissa levyjen parhaimmistoksi on alkanut muuttua toisiksi uusin ja Viva Emptiness, joten The Longest Year yhtenä Night is the New Dayn parhaimpana biisinä oli jälleen aistinautinto.



Päivän heinäkuu-teemaa jatkaen July oli jälleen niin mahtava kuin olettaa saattaakin. Vaikka uusin levy hyvää melskettä onkin, Dead Letters ei kyllä mulle ole sieltä parhaasta päästä, mutta onneksi virallisesti keikan lopettanut Forsaker sai taas taivaankappaleet oikeaan asentoon. Eikä siinä vielä kaikki! Bändi innostui vetäsemään keikan loppuun setin ulkopuolelta vielä Leadersin. Viimeisetkin glukoosit kulkeutuivat solujen sisälle ja saivat lopulta aikaan maitohappokäymisen (voi miksi, miksi ei alkoholikäymistä ;) ), kun Kiian kanssa reviteltiin biisi loppuun asti ihan täysillä.



Keikka oli täyttä loistavuutta, setti oli just niin kova kun olettaa voikin, vaikka mun lemppareita jäi paljon pois. Pointsit pändille siitä, että settilista vaihtuu. Tällaista lissee, I'm in! Ehdinkin jo kirota, kaverin vanavedessä tosin, ettei mulle vasta esitelty TesseracT kierrä Katatonian kanssa Suomessa, kelpais nimittäin uudestaankin, kilometreistä viis!

Kuva bändin FB-sivuilta, mun punainen tukka taitaa loistaa aika semisti?

Epämääräistä lagitusta ympäri Kuusisaarta ja lopulta tsekkaamaan H.I.M:iä melko kuolleen itseni kanssa. Yksi elämän oudoimpia tilanteita on tuijottaa vieressä seisovan Hyrden tatuointia "olen muuten nähnyt tuon ennenkin" -ajatusten kera. Todistin melko mielenkiintoista tapahtumakulkua Your Sweet 666:jä sun muita kuunnellessani. Monen päivän paras hetki oli varmaan päästä Hyrden kainaloon, mutta herran ilmeestä näki, että nyt ollaan katsomassa keikkaa - omahan alkaa vasta tunnin päästä.



H.I.M ei sytyttänyt, tulin kesken keikan eikä bändin koko tuotanto ole mulle millään muotoa tuttua. Päädyin filmailemaan Wicked Gamea ja pohtimaan, kuinka ihana olisi vaan päätyä pitkälleen vieressä olleelle nurmikolle. Lähdin vetämään ja myöhemmin koko keikan todistaneiden kanssa jutelleena vituttaa. The Funeral of Hearts on yksi bändin parhaita biisejä ja kappas - toisiksi viimeisenähän se setissä napottaa. Keikan lopettanut When Love and Death Embrace oli kuulema hieno veto, olisinpa itsekin nähnyt!

Oudointa kaikessa on se, että H.I.M:istä kuvat onnistuivat paremmin kuin Katatoniasta. Erona taisikin olla 40x zoom? Mitähän vittua, digitaalisen zoomin käyttö vetää laadun pikselimössöksi, mutta onhan nämä nyt sata kertaa parempia kuin Katatoniahäröily - tai ainakin nyt sentään yhtä hyviä?

Olin aivan valmis syöksymään petiin, mutta WÖYH!:iin marssiessani tiesin sen olevan kaukainen taivas tulevaisuudessa. Etsin kavereita sallitulta puolelta, mutta mitäs ihmettä, siellähän se koko lössi anniskelualueen puolella napotti. Festarin ekat ja vikat ruoat mukaan "mulla ei oo enempää rahaa, anna sen verran ku viitit" ja iso kukkura lautanen messiin ja koomaamaan. Pari biisiä edestä ja lopulta ulos "eihän täällä voi hengittää" -periaatteella.



H.I.M:in aikaan tehosteita taivaalle luonut ukkonen alkoi painaa päälle todenteolla, eikä ulkonaolo paljoa paremmalta vaihtoehdolta tuntunut. Eikun takaisin sisälle. Portsarille epämääräistä selostusta "Tulin just ulos, päästä mut takasin sisälle, en jaksa ettii papereita" ja niin räjähtänyt look ettei muusta tietoa, "no en mä olis sulta papereita kysynytkään, ala mennä". Marssin tyytyväisenä ensimmäiseen nurkkaan reunaan, kyseinen rakennushan on ympyrä, ja vuorauduin hupparin sisälle niin hyvin kuin mahdollista ja kirosin kyseistä hetkeä.

Sattui, palelsi, oli kuuma, vitutti, musiikki oli liian kovalla ja vilkaisu kelloon ei fiilistä pahemmin auttanut. Pakko myöntää, että kyseessä oli elämäni pisin puoli tuntia tähän mennessä. Tungin korvatulpat niin syvälle päähäni, että mietin, että milloin ne plopsahtaa aivojen puolelle ja koetin vaan pysyä hereillä ja muistaa siirrellä jalkojani järkkäreiden kulkiessa ohi, etteivät he heittäisi mua pihalle. Ei ollut todellakaan päivän paras hetki.

Kaskelotti ja Lokki räjäytti yleisön tajunnan ja jälkimmäinen omanikin - kohta tämä on ohi! Lopulta päädyin marssimaan kaatosateeseen jonkun bändin roudarin kanssa, joka oli sukeltanut pää edellä tuntemattomaan veteen ja muistona siitä oli veriset ja tikatut arvet otsassa ja vatsassa, ei kehoittanut tekemään samaa. Neljä kissan elämäänsä käyttäneenä hän lähti hurjana ylittämään tietä, vaikka tuumasikin ettei taida aamulla olla ihan ajokunnossa. Hyvät jatkot vaan sullekin!

Unta palloon! -toiminta venyi ja venyi ja lopulta neljän jälkeen sai luvan kanssa kallistua sänkyyn vain herätäkseen parin tunnin päästä uudelleen kavereiden lähtöön. Onneksi univelat kuittaantui melko hyvin ja lopulta sunnuntaiaamulta kämpiltä lähti tyytyväinen festaroija. Tähän onkin hyvä päättää suunnitelmallisempi osa mun kesästä, mieletöntä FIILISTELYÄ koko viikonloppu hienojen ihmisten kanssa päästen todistamaan mielettömän loistavia keikkoja! Tätä varten mä elän. Tämän takia mä taas jälleen kuuntelen metallia. Kiitos Qstock, nähdään ehkä taas ensi vuonna!

We're part of a story, part of a tale, we're all on this journey, no one is to stay. Where ever it's going, what is the way? / Never-ending Story - Within Temptation

Ja niinhän sitä voisi luulla, että viimestä festaria viedään, mutta ei suinkaan - yllätysmomentteja tuli matkalle. Edelliset muistot Qstockista eivät olleet ihan niitä lämpimimpiä, mutta tällä kertaa Kuusisaari yllätti positiivisesti (ei siis muistella pahalla päälle räjähtäneitä siidereitä, kännisiä tovereita, kaatosadetta, majapaikkaongelmia, venähtänyttä peukaloa sun muuta, vaan keskitytään vähän modernimpaaan aikaan).

Eipä sillä, että Qstock vuosimallia 2013 olisi alkanut juuri sen paremmin kuin 2011:kään. Olin juna-asemalla tunti ja vartti ennen junan lähtöä, kun laahustin suoraan töistä sinne ja sain seurakseni ystäväisen, jonka kanssa jutskasin ihmissuhdeongelmia ja kappas, myöhästyin junasta. Ei saatana? Lopulta päädyin lipunvaihdon kautta Ylivieskaan istumaan junaan, joka ei tuntiin liikkunut mihinkään suuntaan ja olinkin Oulussa puol_toista_tuntia_myöhässä. Vitutuskäyrä oli aika korkealla, mutta päätin, että tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Yksi päivä shoppailua, arskasta ja merituulesta nautiskelua ja rannekkeenvaihtoa ja sitten olikin tosi kyseessä. Jack Danielssia päälle ja tukkaan glitteriä, porukka kokoon ja eikun alottelemaan. Alueella oli tuttuun tapaan eteisalue, jossa omia juomia sai juoda, jota kyllä Kuopiorockin kyttäyksen jälkeen arvostelen kovasti!

Aikaa pari tuntia, tavoitteena hyvä fiilis, nousuhumala ja PMMP. Kaikki löytyy, vaikka Jeesuskaan ei tullut. Taisi PMMP:ltä olla mulle eka ja vika keikka samalla, mutta kylläpähän kolahti! Hittejä putkeen ja hieno ihminen vieressä auringonpaisteessa juomista nautiskellen, kyllä kelpasi.

Kesäkaverit ja Matkalaulu räjäytti tajunnan, mutta myös Kovemmat kädet sytytti. En ole PMMP:n tuotantoon juuri hittejä enempää tutustunut, joten ehkä joku sai paaljon enemmän setistä irti. Heliumpallokin jäi positiivisena muistona mieleen. On kyllä tämä bändi maineensa ansainnut!

Seuraavaksi vuorossa oli yksi viikonlopun odotetuimmista yhtyeistä, nimittäin First Aid Kit. Tutustuin bändiin samalla viikolla ja tunnit ennen festareita luukutettiin Jainan kanssa kyseistä bändiä niin paljon, mitä PMMP:ltä ja Kätilöiltä ennätettiin. Oli varmaan hieno keikka, mutta mitä tapahtui? Muistan tasan kaksi biisiä, Emmyloun ja The Lion's Roarin, anniskelualue on hieno asia? Joka tapauksessa tuli törmäiltyä tuttuihin, note: puhelin ja FIILISTELTYÄ.

Seuraavaksi tapahtuikin koko viikonlopun pahin mokaus, saanen kysyä itseltäni, miksi Battle Beast vaihtui Michael_vitun_Monroehen? Kaikkea ei voi ymmärtää, mutta olisin kyllä kovasti halunnut BB:n vielä nähdä tälle kesälle. Monroe ei oikein napannut ja suuntasinkin pian kohti Kätilötelttaa, jossa mua oli vastassa onneksi jo hieman leppynyt ruokaa saanut ystäväiseni ja pari uutta tuttavuutta vanhojen lisäksi.

Kätilöihin survouduttiin niin eteen kuin iisisti päästiin enää siinä vaiheessa, eli keskelle yleisömassaahan sitä lopulta päädyttiin discoilemaan. Settilista lienee näillä kesän keikoilla ollut hyvin samanlainen kuin aina ennenkin, joten jokainen lienee Kätsyt joskus nähnyt tai jos ei - on ainakin jollakin tapaa tietoinen setistä. Jos en ihan hirveästi valehtele (jonka saatan tehdäkin), niin mulla on pienoinen muistikuva U.S.C.H:illa aloituksesta, mutta korjatkee toki jos oon väärässä!

Joka tapauksessa, keikka oli ihan timangi huolimatta perseessä roikkuvista ällötyksistä. Loistava meininki ja bändikin tykkäs. Lavalla taisi vierailijoita riittää, mutta itsehän en heistä yhtäkään edes nähnyt, Kotiteollisuusihmisiä ainakin taisi pyörähtää? Joka tapauksessa nesteytys oli hoidettu hyvin ja mukavaa piisasi, tuskin kukaan sitä enempää infoa tästä kaipaakaan, joten seuraavaan!

Vuorossa oli reissu kaverin kämpille, toisille tequilaa ja toisille noh.. jotain muuta. Kamat sinne idealla "enhän mä kameraa enää tarvii" ja takasin alueelle. Logiika tais loppua lyhyeen, muuten vaan illan ja reissun THE-esiintyjä edessä, Within Temptation. Tätä seurasikin sitten seikkailu kohti aluetta ja lopulta törmäilyä tuttuihin, jonka lopputuloksena sitten oltiin suuntaamassa katsomaan tätä:

mutta onneksi nyt ei sentään ikinä sinne päädytty. Vähän ärsyttää kuitenkin, etten paljon puhuttua Rytmirannan uudistusta ees nähnyt, mutta kyllähän tuokin sata kertaa paremmalta kuulostaa levyltä - sori dudes.



Seuraaavaksi vietiinkin keikkaneitsyyttä nimittäin Within Temptationin osalta. Yleisö oli laimeampi kuin Sotkamossa Nightwishissä ja ihmiset eivät osanneet sanoja edes viidennessä rivissä, hyvä jos vanhempiin hitteihin. Keikka käyntiin Mother Maidenilla ja uuden levyn hittiputki suoraan seuraavaksi Shot in the Dark - In the Middle of the Night - Faster. En oikeen syty tuolle uusimmalle levylle, mutta kyllähän nämä menetteli. Fire and Ice puolestaan oli mulle tosi kaukainen kipale, mutta sitten onneksi lähtikin tutumpaa kamaa.



Stand My Groundiin kaipailin ihmisten laulukuoroa laihoin tuloksin, mutta itse ainakin tykkäsin kovasti. Our Solemn Hour puolestaan on yksi inhokkibiiseistäni, en vaan tiedä miksei se kolahda millään muotoa ja livenä jalkakipu taisikin viedä suurimman huomion. Ainoa festaripäivä, jolloin olin maiharit jalassa ja sehän tuntuikin verisenä rakkona kantapäässä, kiitos tästä.



Ice Queenista ei pahemmin muistikuvia myöskään löydy ja Shot in the Dark ei myöskään napannut, mutta sittenpä lähti tajunta. What Have You Done herätti mut epämääräisestä kipukoomasta ja sitä seurannut Angels sai vaan ihmettelemään Sharonin ääntä.

Miten kukaan voi kuulostaa livenäkin noin hyvältä? Nainen on yksi maailman kauneimmista - riippumatta siitä kuinka paljon vuosia kertyy ja löytyy tuollainen lauluääni, kyllähän mullekin kelpais. Kuunnelkaa nyt ihan oikeasti:

Seuraavaksi olikin vuorossa Lana Del Reyn coverointia Summertime Sadnessin muodossa, ei kolahtanut. Ironkin jätti kylymäksi. Encoressa sitten tulikin jälleen nannaa korville, kun See Who I Am:ä seurasi Memories!

En ollut spoilannut itseäni settilistalla, ilmeisesti en ollut koskaan edes vilkaissut listaa, koska en tiennyt että tyypit tätä vetää. Frozen olis toki ihana kuulla livenä, onhan se kuitenkin mulle THE-biisi, mutta Memorieskin oli aivan mielettömän nätti. Laimea yleisö ja muut pikku seikat tais unohtua totally, kun tajusin että mikä biisi sieltä tuleekaan. Huhhuh!

Keikan lopettanut Mother Earth lopettikin ensimmäisen festaripäivän melko nätisti ja valuminen kohti kämppää saattoi alkaa. Onneksi fyysiset olotilat kiusasi vasta yöpaikassa, eikä kesken keikan, eiköhän kameran unohtamisessa ollut jo ihan riittävästi. Voi olla, että myöhemmin tätäkin postausta täydennän kaverin kuvaamilla kuvilla, mutta kassels. Edit: WT:stä otetut kuvat eivät siis ole mun ottamia.. Päivä yks ja hyvä fiilis kaikin puolin, eikun siis vaan sänkyyn ja seuraavaan aamun heräämään!

Alesia, alisanos, wake me when I'm gone Ianotouta, eternity, proclaim our barren sacrifice. / Alesia - Eluveitie

Nyt viimeistään alkaa olla se aika vuodesta, kun festarisuunnitelmia lyödään lukkoon yhdessä jos toisessakin kodissa. Itse oon tänä vuonna hiukan myöhässä pohdintoineni, sillä vaikka tuntuukin siltä, että joka vuosi on huonommat ja huonommat esiintyjät, on tämä vuosi jotenkin poikkeuksellisen kökkö. 2010 kesällähän en tainnut käydä muualla kuin Sandelsrockissa vähän nyökyttelemässä bändien tahtiin, esiintyjät ei oikein kolahtaneet ja Kreikan reissu vei sitten pakollisen Kuopiorockin tai Qstockin päivät.

Tänä vuonna oma fiilis on lähes yhtä toivoton. Tasan yhdellä festarilla on oikeasti kiinnostavia ulkomaalaisia, mutta siihen ne sitten jääkin. Suomalaisista jokaisella festarilla on siitä tietystä kattauksesta 90% ja vain kombinaatio päivien kesken vaihtelee. Ei oikein sytytä ei. Ajattelin kuitenkin rustailla pohdintojani teille, sillä tässä kovasti oikeasti vasta tutustun esiintyjiin ja yritän keksiä jotakin näkemisen arvoista. Jos liikkeelle lähdettäisiin Provinssista, jonne meinattiin festaroimaan semmoisella poppoolla, joka ei ennen ole festarikansan seasta itseään löytänyt, niin sieltä ne mielenkiintoiset bändit rajoittuu varmasti kahden käden sormiin.



Perjantailta itselleni löytäisin Amorphiksen, Nightwishin ja Snow Patrolin (jota itse en sinällään kuuntele, mutta epäilisin, että porukalla hengaillessa uppoaisi paremmin kuin hyvin. Lauantai sitten tökkiikin jo niin pahasti ettei mitään rajaa. Stam1na. Siinäpä ne. Olisihan siellä Chisua, Billy Talentia ja Rise Againstia, jotka varmaan tulisi tsekattua, mutta en varmasti aio maksaa Stam1nasta sen päivän lippuja. Sunnuntaina kattauksesta löytyy Slayer, no hip hei. Tästä komeudesta pitäisi maksaa 115e? No way. Vaikka yhden päivän liput ovatkin "vain" 65e, tulee matkoista hintaa reissulle ihan hulppeat lukemat. Slayer kuitenkin olisi kiva päästä näkemään, eikä perjantaikaan pahalta kuulostaisi, mutta sellaista yhdistelmää ei saa ostettua 85e:llä, vaan pitäisi olla valmis pulittamaan 115e.



Ilosaarirock 14-15.7. vie tänä vuonna sen parhaimman festarin tittelin kattauksensa osalta. Ikävä kyllä itse en tänne pääse, jossen peru yhtä leiriä, enkä osaa sanoa olisiko se järkevää. Joka tapauksessa mainittakoon  esiintyjistä minulle kolahtavan Mayhemin, Bodomien, Apocalyptican, Insomniumin, PMMP:n, Reckless Loven ja Swallow the Sunin. Muutenkin bändit näyttävät sellaisilta, että niiden tahtiin olisi mukava istua kesäpäivää nurtsilla. Klubienkin ohjelmat näyttäisi ihan makoisilta, mutta luultavastihan ne on k.

Sulo-klubilla pääsisi perjantaina näkemään Stam1nan ja Viikatteen parilla kympillä. Lippujen hintakin tuntuu kattaukseen nähden melko kelvolta, 75e parin päivän hengailusta. Jos tätä lähtee vertaamaan vaikka Provinssin 65e/päivä lippuun niin.. Kattauksessa on kuitenkin isojakin nimiä, ja erityisesti Mayhem minua kiinnostaisi nähdä!



Nummirock petti ainakin minut tänä vuonna todella pahasti. Viime vuoden Ajattarat, Eluveitiet, Turisakset, MyGrainit, Turmion Kätilöt (I know, I know..) Amorphis, Rotten Sound Norther ja Deathchainit on vaihdettu semmoisiin bändeihin, että yhdellä kädellä voin laskea mielenkiintoiset poppoot nimittäin Stam1nan, Swallow the Sunin, Profane Omenin, Rytmihäiriön, Before the Dawnin ja Viikatteen. Lippujen hinnatkin pyörivät 89 eurossa ja yhdeltä päivältä 60 eurossa. No thanks.

Okei, ei tainnu ihan yhden käden sormet riittää, mutta YHTÄKÄÄN yllättävää, must-to-see -bändiä ei tuolta listalta löydy. Edellisellä kerralla vähintään puolet olis ollu nimittäin semmosia, joita joko en ole koskaan nähnyt tai sitten voin katsella niitä kyllästymättä vaikka kuinka monta kertaa. Eluveitien skippaus harmittaa edelleen, viiltäkäähän puukkoa haavassa siellä olleet ja kertokaa mitenkäpä musa raikui?



Qstockiin uhkasin olla menemättä toista kertaa, vaikkei festarissa sinällään ollutkaan mitään vikaa. Periaatteessa kaikki toimi kuten pitikin, mutta oma fiilis oli hakusessa erityisesti lauantaina, joten koko viikonlopusta jäi vähän paska maku. Tänä vuonna yhtään pakollista bändiä ei ole, vaikka Arch Enemy melkein sellaiseksi voisi yltääkin. Muuten jatketaan hyvin samalla linjalla kuin muuallakin; PMMP, Stam1na, Viikate, Sonata Arctica, Swallow the Sun ja Apocalyptica. Ei yllättävää, ei kiinnostavaa, kaukana ja liputkin varmaan 60 euron pinnassa. Kenties tänne voisi muuten lähteäkin, jollei samana viikonloppuna rokkailtaisi Kuopiossa, jonne matkustaessa matka lyhenee puolella ja sieltä löytyy sellainen bändi, jota mielelläni käyn fiilistelemässäkin.

Kuopion kattauksesta löytyy kotipojista Tarottia, Turmion Kätilöä ja Verjnuarmua. Reissun syy on mulle kuitenkin Nightwish ja toki, onhan festaroimassa myös Stam1na, Kotiteollisuus, Eläkeläiset ja Viikate. Kahden päivä lippu maksaa 62e, ihan inhimillinen hinta kuitenkin. Voi olla, että lähdetään leirintäalueelle hengailemaan, se maksais sitten 82e per lärvi. Tämä on ainoa jo nyt varma reissu, jonka reissauskokoonpano on vielä vähän hakusessa, joten lippujakaan ei vielä löydy.

	Ruisrockkiin en ole tosissani ollut missään vaiheessa suuntaamassa, lähinnä matkakustannusten ja seuran puutteen vuoksi. Enkä muutenkaan osaisi kuvitella itseäni sinne, sillä vähän tökkii massakansoitetut festarit, joissa mun musamakuun kuuluvat bändit on niitä raskaimpaa kastia edustavia. Siksipä Ruissi ei olis varmaan ihan mun jutu. Perjantai esiintyjistä en löydä itselleni yhtäkään mieluista, lauantaina puolestaan olisi Nightwishiä, Apocalypticaa, Bodomeita ja Stam1naa. Asiallinen kattaus yhdelle päivälle, jonne voisi lähteäkin jossei lippu maksaisi 70 euroa, ja matkoista ja majoituksesta vähintään kaksinkertasita summaa. Sunnuntainakaan ei ole mulle mitään mielenkiintoista. Viime vuoden Myötätuulesta jäi kaikin puolin hyvä maku, mutta tänä vuonna mietityttää maksaa hulppeita summia abouttia rallaa samasta setistä kuin viimeksi, josta kuitenkin puuttuvat ne THE-nimet mulle. Ei sillä, etteikö kattaus melko nannalta kuulostaisikin, mutta minua ja Hakunilaa erottaa kuitenkin lähemmäs 500 kilometriä.. Toisaalta perjantain kattauksesta löytyvät niin Stam1na, Amorphis, Insomnium kuin Ajattarakin. Lauantai puolestaan houkuttelee lähinnä Ensiferumin takia, sillä pakkohan kyseinen pumppu on päästä edes kerran kesässä näkemään! En nimittäin tiedä, että näillä muita keikkoja olisi. Jos on, niin vinkatkaahan! Toki lauantaina olis myös Apocalyptica ja Kotiteollisuus, sekä Tracedawn. Myötätuulta kuitenkin harkitsen kovasti, eikä perjantain ja lauantain kimppahinta 65e ole kovinkaan paljoa. Itseasiassa taitaa olla hyvin pitkälle sama, mikä viime vuonnakin olisi pitänyt maksaa. Silloin kuitenkin juhlittiin kolmen päivän voimin, mutta olisin ihan ehdottomasti valmis maksamaan tuon summan kivoista fiilistelyfestareista. Tuska on tänä vuonna toista kertaa kunnolla pohdinnan alla. 2010 skippasin, tänä vuonna houkuttelisi kovasti, sillä yhden kalliimman festarireissun aion heittää, ja tämä tappelee siitä paikasta Provinssin kanssa. Provinssissa olisi paljon tuttuja ja hyvää fiilistä, mutta huonoja bändejä. Tuskasta puolestaan löytyisi hyviä - tai ainakin kiinnostavia - bändejä, hyvää meininkiä, mutta ei sitä kaverilössiä. Perjantain esiintyjistä kiinnostaisi lähinnä Megadeth, Trivium ja Profane Omen, mutta jos vaaka kallistuu tämän reissun suuntaan, uskon löytäväni nuista muistakin esiintyjistä kuuntelemisen arvioista kamaa. Jos joku erityisesti Tuskan esiintyjistä kolahtaa, ja kuvittelisit, että mullekin saattaisi iskeä, nii pyydän linkkailemaan, että voin tsekata uppoaako! Lauantaina puolestaan varmaan aika menisi pitkälle lavojen edustalla, olisi nimittäin Sabatonia, Sonata Arcticaa, Mokomaa, Insomniumia, Swallow the Sunia ja Amoralia. Sunnutain fiilistelystä vastaisivat Lamb of God, Apocalyptica, The Man-Eating Tree ja One Morning Left. Erityisesti sunnuntain bändit on sellaisia, jotka kuitenkin vaatisivat työstämistä ennen keikkailua, mutta niinhän se on aina, kun uusia bändejä löydetään. Kolme päivää silkkaa Tuskaa maksaisi 115e kuten Provinssiinkin ja yksi päivä 65e. Seura kuitenkin puuttuu, eikä majotustakaan ole helppo alaikäisenä itselleen järkätä. Katellaan mitenkä asiat ajautuu ja kuinka esimerkiksi työt käy yksiin tämän tai Provinssin kanssa,
	Myötätuulirockin kanssa pahasti päällekkäin ajoittuva Sotkamon Syke muuttuu tänä vuonna sallituksi festariksi, jonka lippujen hinnat ovat melko tyyriit esiintyjiin nähden, kahdesta päivästä saisi pulittaa 59e. Täällä olisi kuitenkin hyvä kattaus yhtyeitä, eikä matkakaan olisi kuin sata kilsaa ja rapiat. Sonata, Viikate, Mokoma, Indica (!), Poisonblack ja Finntroll kiinnostaisivat kovin, mutta edelleen nieleskelen tuon hinnan kohdalla, on se vain liikaa. En myöskään edelleenkään syty siitä, että omaan musamakuun solahtavat bändit ovat niitä raskaimpia, vaikkakin tuolta puuttuu ne aivan massabändit. Pohdinnan alla onkin ollut, josko lähtisi töihin Sykkeeseen ja lunastaisi liput sillä tavalla itselleen. Tämän hetken ongelmia ovat kuitenkin majoitus Vuokatista töiden ja festarin ajaksi, sekä seura, joka lähtisi tuollaiseen sompailuun. Unohdinkohan jonkun oleellisen festarin.. Suonenjoella järjestettävä Suonenjok' rock kiinnostaisi Kätilöiden ja Nuarmun osalta ainakin, mutta siitä ei löydä tietoa oikein netistä. Katellaanpa siis ajan oloon miten tää koko kuvio lähtee järkkääntymään. Millaisia suunnitelmia teillä muilla on festareiden suhteen? Unohdinko jonkun hyvällä kattauksella varustetun festarin tästä listasta? Ennen kaikkea, mihin te olette menossa, nimittäin morjestelu olisi paikallaan, ja majoitusongelmiakin olisi kiva saada ehkä jollakin tapaa ratkottua.