Let us be shelter of our wounds, now and then we get lost from reality. / Forever Mine - 2 Times Terror

Ensimmäinen ilta vei kyllä voiton viime viikonlopun keikkahommista. Englannin kuuntelun tarkistuksen loppupuolella tallustelin hymyissä suin kohti linja-autoasemaa. Toinen pitkä kuuntelu takana ja monivalinnoissa kolme väärin, ei se oo väärin se, eihän?! Enpähän arvannut, että kielitaidolle tulee vielä tarvetta viikonlopun myötä.

Linja-autoon hypättyäni kaivoin meikkipaletit esiin ja rupesin vääntämään koulunaamasta keikkanaamaa, johon lähes koko matka helposti hupenikin. Kuopion päässä linja-autoasemalla istuskelin bussissa kymmenen minuuttia paikallaan ja pohdin, olisiko ollut fiksumpaa laittaa käpälää toisen eteen ja suunnata jalan kohti Kuopio-Hallia.

Istuin kuitenkin kuin naulittuna bussissa toivoen pääseväni sillä lähemmäksi elikkä KYS:ille. Matka tuntui kestävän hillittömän kauan ja pelkäsin löytäväni itseni lopulta Savonlinnasta, kun bussikuski skippasi yhden pikavuorollekin soveltuvan pysäkin, vaikka kuinka nappeja painelin. No lopulta kuitenkin seuraavalla sain sen helvetin masiinan pysähtymään ja huikattuani kuskille kiitokset suuntasin kohti tyhjää Kuopio-Hallia.

Tässä vaiheessa todettakoon, että minulla oli montakin kaveria, kenen seuraan olin ainakin osittain sopinut liittyvän. Linkussa jumittaessani Laura sitten soitti minulle, että: "Minne ihmeeseen meidän pittää mennä jonottamaan? Täällä on joku tyyppi kans, eikä sekää tiedä". Käytäpä luovuuttasi siinä, sillä et itsekään ole koskaan kyseisessä paikassa käynyt: "Kysyppä siltä tyypiltä, että onko se Kristiina, ja jos se on, niin huikkaa terkut!". Mun kaverit tutustuvat toisiinsa ilman minua ja soittelevat sitten hätääntyneenä minulle? Oh yeah.

Parkkeerattiin itsemme pääoville ja availtiin lämmikejuomat. Uimahallilla tunsin sopeutuvani joukkoon erittäin loistavasti kysellessämme yleisövessaa. Virkailijan ilme muuttui kuitenkin melkoisesti, kun kiitokset hälle nakkasin. On se kumma!

Rupateltiin ja viihdytettiin itseämme kylmällä asvaltilla istuessamme seuraten järkkäreiden meille hommaamaa viihdykettä. Teltan voi pystyttää monin eri tavoin! Mun kävi ihan hulluna sääliksi erästä tyttöä, joka oli tulossa voimistelutreeneihin. Kysyin sitten tytöltä, että haluaisiko hän, että kysyisin niiltä pelottavilta pitkatukkaisilta järkkärimiehiltä, että onko heillä ollenkaan tänään sitä voikkaa. Minusta oli todella ankeaa käytöstä heiltä, etteivät he voineet kysyä tytön toimittamaa asiaa ja auttaa häntä, vaikka varmasti huomasivat tytön hämmennyksen. Puutuin kuitenkin asiaan ja tyttö soitti äitinsä hakemaan, onneksi.

Sisälle päästiin kutakuinkin ajallaan ja ilman suurempia hämminkejä selvittiin, vaikka kukaan ei tajunnutkaan, että liputkin tulisi repiä. Eturiviin tarratessa siellä seisoi jo Maria, jonka sisältä olin jo aiemmin bongannut ja pohtinut, oliko hän esimerkiksi Sonatan paitamyyjä. No eipä ollut, vaan yliopistovaihtari Portugalista. Siinäpä sitten väännettiin keskustelua vähän kaikilla kielillä, mutta ilmeisesti kaikista pahin pohjanoteeraus oli minun portugalin kieliset "Hausta tutustua!"-fraasit, sillä sellainen naurunremakka siitä aiheutui, että minulle jäi vähän epäselväksi, mitähän tulin sanoneeksi..

Illan ensimmäinen rykäisy oli koitunut Black Light Disciplinen kohtaloksi. Yleisön ihmiskato oli tosi asia vielä keikan alun seutuun ja hyytävä ilmapiiri ei ollut ainakaan parasta antia bändille. Vitut muista, mutta mulle kolahti! Ensimmäisen biisin puolessa välissä päätin hakevani levyn merchandise-tiskiltä keikan loputtua - ja niinhän tapahtui!

Lava täynnä hyvännäköisiä miehiä, tilkka alkomahoolia veressä ja toimivaa industrialia, olin aivan myyty! Olen useasti kuullut yhtyeen nimen Osasto-A:n juttujen yhteydessä, mutta aina onnistunut sen skippaamaan ilman suurempaa huomiota. Bändi pääsi liekkeihin loppukeikkaa kohti, mutta yleisö jäi siitä vähän kauemmaksi, vaikka kovasti porukkaa mukaan yritettiinkin saada: "Ottakaapa kaikki mallia nuista eturivissä olevista tytöistä" - *jäätävä hiljaisuus, myös meidän osalta*. Yritystä kuitenkin oli ja mä olen aivan sataprosenttisen varma, ettei tämän neidin keikkakokemukset tämän bändin osalta jää tähän.

Illan industrial-aktien lopetuksen antoi oikeutetusti 2 Times Terror. Olin odottanut tätä bändiä illalta eniten, ja kyllähän se potin kotia hommasikin. Yleisö oli toki vähän vääränlaista tällaiselle bändille ja monen suu loksahtikin ympärilläni auki, tämän alternative-shown pukatessa päälle. Loistava keikka jälleen kerran tältä poppoolta, vaan milloinpa olisin joutunut pettymään?

Setistä löytyi varmaan lähes jokainen levyn biiseistä, mutta Ikävässä Paikassa jysähti ilmeisesti suurimman osan tajuntaan yleisössä. Itselleni keikan kohokohtia olivat erityisesti Lust, josta mulla on videokin, joka on ääneltään täyttä skeidaa eli sitä ei täällä tulla näkemään. Vaatteetkin toimi yllättävän hyvin ja muutama paitakin nähtiin käsissä pyörimässä. Porukka otti myös muutaman tanssiaskeleen pitin merkeissä, ja itsekin teki mieli suunnata sinne, mutta jätin sen sitten toiseen kertaan. Hieman nesteytystä nassuun ja viimeinen biisi kolahti myös erittäin hyvin. Vielä Joskus oli totta kai paikallaan setin lopettajana ja kyllähän se herttaisiin pusutteluhetkiin lavalla päättyikin.

Industrial-touhut on kyllä aina yhtä loistavia ja mä todellakin kaipaan sen, että lavalla tapahtuukin jotain. Kuusi-seitsemän ihmistäkään ei ole liikaa yhdelle lavalle (jos nyt ei sitten puhuta Nuokkari 44:sen lavasta..), jos jokaisella esiintyjistä on jonkinlainen ego tai hahmo, jota he toteuttavat. HC CSD:n päällä ei liikoja vaatteita nähty, eli silmänruokaa ainakin miehille oli taattu.

Musta on kuitenkin kuvottavaa, että juurikin tällaisilla keikoilla löytyy niitä tyyppejä, jotka kuvittelee kaiken lavalla tapahtuvan olevan sallittua myös yleisössä. Limaisia miehiä liimautumassa selkääsi tarkoituksella ei todellakaan vastaa mun vaatimuksia hyvästä yleisökäyttäytymisestä. Onneksi kuitenkin järkkärit olivat hereillä ja apua olisi varmasti löytynyt, jos tilaisuus sitä olisi vaatinut. Pari potkua polviin lopettaa kuitenkin onneksi toivottomat lähentely-yrityksen aika äkkiä.

Illan päätti minun osalta Sonata Arctica, joka erosi kyllä suurilta osin tästä päivän muusta kattauksesta. Ihan toimivan keikan yhtye kuitenkin 3000 ihmisen silmien edessä vetäisi, vaikka keikkapaikka ei ollutkaan edes puolillaan. Settilistassa tosin ei ollut mitään yllättävää - ainakaan tämän kiertueen muita keikkoja nähneelle. Eikä kyllä minullekaan. Covereita on liikaa. Akustinen osio on liian pitkä. Uudet biisit ei toimi. Mitähän positiivista multa irtoaisi?

Koko yhtye oli kuitenkin parantanut kontaktinottoaan yleisöön ja kyllähän Replica nätisti yleisön suusta raikuikin. Myös setin aloittanut Only the Broken Heart (Make You Beautiful) kolahti hyvin minun tajuntaani. Uusia biisejä oli kuitenkin liikaa, vaikka ne olivatkin melko kivasti ripoiteltu ympäri settiä. Olisin kuitenkin kaivannut vaikkapa 8th Commandmendia tai The Cagea rikkomaan setin tasapaksuisuutta. Paid in Full on kuitenkin erittäin hyvä kipale omasta mielestäni ja kyllähän Shitload of Moneyn välispiikeissä oli sanomaa, että vaikka kuinka saisi paljon rahaa niin kaikkea ei kannattaisi suvaita.

Only the Broken Hearts (Make You Beautiful)

Black Sheep

Alone in Heaven

Losing My Insanity

Broken

The Gun

The Day

I Have a Right

acoustic: Tallulah

The Dead Skin

Wanted Dead or Alive

Paid in Full

Shitload of Money

Replica

FullMoon

Cinderblox

Don't Say a Word

Vodka

Don't Say a Word oli lopetuksena hyvä, eikä Tallulahkaan liian laimea setin keskivaiheilla ollut. En ole koskaan saanut siihen biisiin muodostettua sitä viha-suhdetta, joka monilla kuulostaa olevan, aivan hyvä se on! Vodka aiheutti kuitenkin lähinnä surullisen fiiliksen, porukan epämääräinen älämölö-huuto ei nimittäin vastaa mun käsitystä "We need some vodka"-huudahduksesta.

Keikkapaikalta ulostauduttiin ja nesteytystasapainoakin hoidettiin, kunnes osa porukastamme keksi, että kuvia on käytävä ottamassa. Minä meinasin kovasti pysytellä kameran toisella puolella, mutta lopulta Kristiina käski minutkin kuvaan. Onhan tässä tietenkin vuosia edellisestä kuvasta jo vierähtänytkin - mikäli oikein muistan, joten ehkä aika tosiaan oli uudistaa kuvvaa.

Kaiken kaikkiaan ilta oli toimiva kaikkine pienine kommervenkkeineen. BLD:n levy on soinut tämänkin postauksen rustailujen lomassa, ja eilen kuuntelin kyseisen levyn neljä kertaa kokonaisuudessaan edes huomaamattani, että tosiaan niin monesti olin kiekkoa pyörittänyt. Toimii! Niin, ja tuo pyyhe. Mitähän minä sillä muka teen, kiitosta vaan Henkka hikisestä pyyhkeestäsi. Kenties musta alkaa vihdoinkin tulla aikuinen, kun en enää tuollaisista juuri syty.

Summa summarum: Lähdetäänkö uudestaan katsastamaan BLD ja 2TT - samalla porukalla?

I was unable to cope with what you said, sometimes we need to be cruel to be kind. / Shamandalie - Sonata Arctica

Nyt vuorossa olisi lisää tuota Kemin ihmettä, Sonata Arcticaa. Lainaukset ovat pitkiä, mutta tällä bändillä ei juuri ole sellaisia lyhyisiin mietelauseisiin katkaistavaa tekstiä, vaan asiat kerrotaan vähän pidemmän kerronnan kautta. Ehkäpä tämä on se suurin syy, miksen ole koskaan tuntenut Sonatan vähän turhankin selkeitä sanoituksia kovinkaan läheisiksi itselleni. Sanoitusten idea nimittäin on mulle se, että niistä saa vääntää ja kääntä jos jonkinlaista johtopäätöstä. Se on parhautta se!

" If you fall I'll catch, if you love I'll love, and so it goes,
my dear, don't be scared, you'll be safe, this I swear.
If you only love me back."
The Misery



"The light escapes her room tonight.
Every little moment tells her, now it's time,.
Opening a new scar, closing the wounds with a knife.
No more crying in the lanterns light."
Victoria's Secret



"Mother always said "my son, do the noble thing..."
You have to finish what you started, no matter what,
Now, sit, watch and learn...
"It's not how long you live, but what your morals say"
Cannot keep your part of the deal
So don't say a word... don't say a word"
Don't Say a Word



"Moments, passion, small defeats
Concealed emotions, found in me
"You gave life to a brand new me..."
White Pearl Black Oceans
Kuulostaakos tutulta?



"I was unable to cope with what you said
Sometimes we need to be cruel to be kind"
Shamandalie



"I fall back, and I turn another cheek.
You mouth the words you're not ready to speak
You're scared of me now; no I never had a clue
That I'd become so much stronger than you."
Paid in Full



"Time will change the familiar face.
Brightest colors fade to gray
The fear is real, one winter's day brings the clarity."
The Last Amazing Grays


"These are my final lines,
I've lived all my nine lives,
My nights are over, cannot feel your heart anymore"
-Juliet

"No one was born to be a slave. Seek the past and place the blame. Tell me the color of the rain. No one was born to be a master. / Power of One - Sonata Arctica

En ollut tullut edes ajatelleeksi ennen tätä postausta, että Sonata Arctican ensimmäisiltä levyiltä löytyvät ne parhaimmat kipaleet. Erityisesti Ecliptica on ihan täynnä niitä biisejä, joita saatan kuunnella silloinkin, kun muuten Sonata ei kolahda - ei sitten millään. Sonatan sanoitukset ovat todella itsestäänselviä nykyään, ja on osa näistäkin, mutta silti näissä joissakin on sitä jotain. Mikäpä kolahtaa? Ei siis biisinä, vaan ihan lainauksena.

"Keep in mind what you have heard today

You might find that you are not so brave

Are you man enough, carrying the load all alone

When others have your own"

My Land

"As you can see, when you look at me, I'm pieces of what I used to be.
It's easier when you don't see me standing on my own two feet.
I'm taller when I sit here still, you ask are all my dreams fulfilled."

Replica

"And I think that I told you, I'd wait for you forever

Now I know someone else's holding you,

so, for the first time in my life - I must lie"

Letter to Dana

"What if I read it and it is - full of love

How can I face it if I am wrong

Do you feel? Do you care about me?

Did you wait and love me all this time?"

Unopened

"Only a child, reckless and wild, needs to come

home again."

Mary-Lou

"Story I told you I have forseen,Your little angel ain't always so clean.

Days to come aren't easy to see, You can change 'em but it isn't free.

I see that you don't believe, ooo-oo, but you will see."

Mary-Lou

"Don't even dare to say you hi, still swallowing the goodbye

But I know the feelings still alive- still alive"

Tallulah

"No one was born to be a slave

Seek the past and place the blame

Tell me the color of the rain

No one was born to be a master"

The Power of One

Put a stake! Through my heart and drag me into sunlight, so awake! / Slaying the Dreamer - Nightwish

Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.

Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.

Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?

Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.

Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.

Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.

Through the mist I see the face of an angel, calls my name I remember you're the reason I have to stay. / Pale - Within Temptation

Olen ollut hiljaa täällä jo aivan liian pitkään. Mun kesä on ollut erittäin vaisu musiikin suhteen, uusia bändejä ja biisejä on löytynyt roppakaupalla, mutta vähemmän niistä genreistä, joita yleensä ylistän. Tänä iltana löysin Apulannan, jota Kuopiorockin loistava festariveto vielä vähän auttoi, voi mahtavuutta nämä lyriikat. Apulantakin on bändejä, joiden hitit osaa ulkoa vaikka väärinpäin, mutta musiikista en aiemmin ole muuta sen hienompaa löytänyt, mutta nyt.



"Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään

Miten sekin kesti kauan

Jotakin on pahasti rikki
Ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka
Ehjän sitä millään saa

Minä haluaisin rauhaa
Mut sota tähän sieluun solmittiin
Sota, jota kuitenkaan kukaan
Ei voita koskaan"

Muita kesän teemabiisejä on löytynyt niin ikään suomalaisesta musiikkiskenestä. Tehosekoittimen Maailma on sun löytyi jo alkukesästä melko erikoisella tavalla. En ollut kyseistä biisiä kuullut koskaan aiemmin (ainakaan muistaakseni) ja sitten työparini soitteli ja lauloi tätä täyttäessäni astianpesukonetta. Jo aiemmin tyyppi oli kysellyt fiiliksissä, onko biisi mulle tuttu, että osaanko soittaa. No, en lue nuotteja niin hyvin, että voisin ihan tuntemattomia biisejä pimputella, joten Jussi päätti sitten vähän hoitaa tätä biisiä mulle tutuksi. Tän kesän teemabiisi, ehdottomasti.



"Kasvaa vuosien paino, se pian meidät alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa, niillon liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis
Kaunis ja maailma on sun"

Vähän huonompiin muistoihin mut kuljettaa tämäkin lukion musankirjasta löytyvä biisi, jota niin ikään saaressa paljon laulettiin ja soitettiin. Tämänkin kuulin ensimmäistä kertaa erään neitokaisen esittämänä, jonka jälkeen ihastuin tähän samantien. Sitten tästä tulikin biisi, joka jakoi ja jakaa lohtua edelleen, tai vastaavasti repii haavoja auki - yhä uudelleen.



"Oh girl, we are the same
We are young and lost, and so afraid
There's no cure for the pain, no shelter from the rain
All our prayers seem to fail"

Stellakin sai uusia ulottuvuuksia saaressa ja nykyään osaan soittaa tämän todella sujuvasti. Muistan ensimmäisillä kerroilla takkuilleeni aina tietyissä kohdissa, nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Sydäntä raastavaa on kuitenkin se, kun kuulee jätkän laulavan biisiä "kyllä se jää pettää" -lyriikoilla..



"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität"

Tuossa lauseessa on sen verran ytyä, että melkein voisin tatuoidakin sen ihooni. Siinä on vaan niin tajuttoman hyvä sanoma, siinä yhdistyy mulle niin musiikki, taide, itseluottamus, tsemppifiilis ja niin moni muukin asia.

Viimeisellä leirillä tsemppibiisejä tarvittiin, Sonatan Paid in Full vastasi tuota vaatimusta melko hyvin, vaikken vieläkään ymmärrä miksi. Jotenkin vain tuli tarpeeseen kuunnella tuttuja biisejä, joista tuli muistoja mieleen.

Näistä kaikista biiseistä on tullu voimaa kaiken kestämiseen revitty ja paljon, viimeiseksi halusin kuitenkin jättää biisin, joka muuttui aivan uudenlaiseksi fiilistelybiisiksi kuunnellessani tätä laiturilla työparini nakutellessa venepaikkaa kuntoon ja tajusin vain kyseisen biisin alkavan soida ja tyypin lopettavan hommansa ja kuuntelevan lyriikoita. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis, ei tarvinnu sanoja. Toivottavasti kaikki ymmärtää nyt ja tulevaisuudessa, että täällä on aina se joku syy jäädä.



"The world seems not the same

Though I know nothing has changed

It's all my state of mind

I can't leave it all behind

I have to stand up to be stronger"

You can reach the goals that you've set from now on everyday. / Victoria's Secret - Sonata Arctica

Sonata Arctica @ Club Teatria 15.4.2011

Hienoutta parhautta mahtavuutta eeppistä huippua.

Sanon jo nyt, että alempaa löytyy settilista, joten jos oot myöhemmin keikkailemaan menossa, etkä tahdo tietää mitään etukäteen, skippaa tää.

Päivä lähti käyntiin koulussa pyörähtämisellä ja siitä aika pian linkkuun hyppäämisellä. Matkalla kokosin naaman kuntoon ja matka jatkui Ouluun pääsemisen jälkeen kaverin autolla, jonka kuski ei vissii ihan satavarma ollu Oulun liikennesäännöistä.. No, lopulta Teatrialle kuitenkin päästiin kolmen seutuun ja asetuttiin jonoon, jonka pituus yllätti kovin.

Mitä lie tunti - puoltoista ennen ovia otettu kuva.

Paikoista tuli stressattua moneenkin otteeseen ja jonosta livohkaan lähteminen kävi mielessä useammpaankin kertaan, mutta kuitenkin eturivin paikat Eliaksen edestä muutamalla tunnillakin lunastettiin. Vieressä ollut belgialainen porukka oli odotellu 12h ja lopulta pari heistä ei päässy eturiviin, joten Niina ja Jaina teki hemmetin hienosti ja päästi tytön eturiviin, poika ei edes ilmeisesti halunnut. Mä oon ylpee teistä!

Keikkoja odotellessa tutustuinkin Lindaan, Hanneen ja Tomiin eli siis näihin belgian vieraisiin. Muutenki keikalla nähtiin useampia kansallisuuksia, oli ranskalaista ja englantilaista, saksalaista ja vaikka mitä. Porukka oli varannu myös Milanoon liput, mutta sattuneista syistä he tulivat lopulta Suomeen. Linda soitti äidilleen Belgiaan koko keikan, sillä heillä ei ollut varaa enää kaikilla matkustaa Ouluun. Pikkusen rispektiä hei, jos miettii että ite mietin hetken 200km matkustamista Sonatan takia..

Tarot veti aika vakiokeikan. Settilista koostu lähinnä 80-luvun biiseistä. Wings of Darkeness keikan aloitusbiisinä ei ollu huono ratkasu ja Crows Fly Black oli myöskin toimiva. Pyre of Gods tekee mulle aina yhtä hyvän fiiliksen, johtuisko siitä, että se oli ensimmäinen biisi jonka koskaan Tarotilta kuulin vai mikä siinä on. Ei juurikaan yllätyksiä settilistassa, mutta on sitä paskempiakin lämppäreitä ehdottomasti nähty.

Sonataa odotellessa meinas rueta heikottamaan, sillä noh paikalla olijat: Montako banaania söin sinä päivänä? Ai ettekö muista? No kaks tietenkin! Elikkä juu, verensokerit oli melkosen matalalla, mutta kyllähän semmoset unohtuu noppeesti bändin pomppiessa muutaman minuutin aikataulusta myöhässä.

Settilista netistä pöllittynä:

 (Everything Fades to Gray)

1. Flag in the Ground

2. The Last Amazing Greys

3. Juliet

4. Replica

5. Blank File

6. As if the World Wasn't Ending

7. Paid in Full

8. Victoria's Secret

9. Paté

10. The Misery

11. Fullmoon

12. In Black and White

acoustic:

13. Mary-Lou

14. Shy

15. Letter to Dana

16. Caleb

17. Tallulah

18.  Don't Say a Word

19. Vodka (Hava Nagila)

20. Everything Fades to Gray

Keikka koostu siis kolmesta aivan mahtavasta osiosta. Kerrankin oli tosi hyvin ajateltu hitaiden ja nopeiden biisien paikat, kerrankin oikeasti jaksoi tehdä jotain. Flagillä aloitus toimii aina, joten ei siitä sen enempää. Amazing Greysin aikana tyydyin kuvaamaan suurimman osan keikan kuvistani, sillä biisi ei jostain syystä lukeudu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Onhan se jees, mutta..

Juliet on livenä aina yhtä mahtava musiikaaliosuus ja niin tällä kertaakin. Replican olemassaolo unohtui jotenki keikalla ihan kokonaan ja sen alkutahdit sai aikaan melkoiset kylmät väreet. Lähes samanlainen fiilis oli taattu, ku Kuopiorockissa sateessa 2009. Siitä mulla on videotakin, lisäilen tähän samaiseen tekstiin kuhan se youtubeen asti kerkeää.

On muuten käsittämätöntä miten Youtube raiskas tuon äänenlaadun. Ei rahise koneella yhtään? Voi jestas.

Blank Filen toimivuus yllätti melkoisesti. Yksi keikan parhaista biiseistä ehdottomasti. As if the World ei oo koskaan ollu mun lempibiisi, mutta tällä kertaa en sentään nukkunu pystyyn sen aikana tai edes tuntunu pitkästyneeltä, vissiin yleisön hyvä meininki piti mut hereillä. Paid in Full on kans niitä settilistan tunnettuja, vahvoja livebiisejä, jotka harvemmin on täyttä paskaa, ei tälläkään kertaa.

Yksi keikan odotetuimpia biisejä minulle oli seuraavana tullut Victoria's Secret. Uskomatonta. Alun Woo-oo-oo-ooo kohta yleisön laulamana on parhautta ja oma fiilis muutenkin fantastinen. Rakkautta alkutahdeista lopun viimeiseen rumpupaukahdukseen. Instrumentaalinen Henkan ja Eliaksen säveltämä Paté taasen tasoitti fiilistä seuraavaa biisiä ajatellen.

Keikan ehdottomasti hienoin kappale, The Misery, sai mut ihan sekaisin. Hymy vähintäänkin korvissa heiluttiin eturivistä kiinni pitäen ja ihmisiä halaillen ja sydämiä lavalle lähetellen. Hyi en minä semmosia, muttaku se oli vahinko. Alan pikku hiljaa kässää että tosiaan kuulin biisin livenä. Rakkausrakkausrakkausrakkaus. Tähän pienempi kuin kolme raiskausta viissataa riviä.

Fullmoon oli perus, mutta Black and Whitenki olemassaolo unohtu ihan kokonaan ja biisin alkutahdit sai melkoiset fibat aikaan. Ajantaju hävis keikalla ihan kokonaan, johtuen yleisön ja bändin mahtavasta kemiasta ja tunnelmasta.

Seuraava osio oli sellaista, jota en ikinä kuvitellu näkeväni. Lavalta lähtee tavaraa pois ja kohta Tony tassuttelee lavalle tulisoihtu kädessä sytyttäen leirinuotion sillä aikaa ku pojat istuutuu akustisten kitaroiden ynnä muiden vempeleiden kanssa soittelemaan Mary-Louta. Vaikka biisiä en ollutkaan monesti kuunnellu kertosäe veti mut ainakin mukaansa ihan totaalisesti. Biisi avautu livenä lähes samalle tasolle ku Misery ja se on oikeesti aika hemmetin korkealla.

Akkarina jatkui myös Shy, jota en olisi myöskään koskaan uskonut kuulevani livenä. Mun ensimmäinen koskaan kuuntelema Sonatabiisi aiheutti myöskin suuret fibat. Tätä on soitettu Mary-Loun ja Miseryn ohella NIIN harvoin, että on oikeasti mahotonta et mie, joka en kierrä lähellekkään kaikkia mahollisia keikkoja kuulen ne kaikki samalla. Ps tuo mun ja Lindan laulu on kovin söpön kuulosta, hupsista.

Seuraava biisi aiheutti myös sekoasmistilan mun lähellä olleelle Hannelle. Ennen keikan alkua jutskattiin, miten mä halluisin kuulla nii paljo Miseryn ja Victoria'sin ja hän Letter to Danan ja Linda Don't Say a Wordin. Pelkäsin lähinnä Hannen puolesta pahinta, mutta se tunne mikä hänen kasvoiltaan oli luettavissa Danan alkaessa sai mullekkin hemmetin hienon fiiliksen. Biisi on aina ollu mulle tosi tärkee ja sanoinkuvaamaton livenä. 

Vaikka enää ei osannut odottaa mitään tulevaksi, toisen encoren runo sai yleisön hiljaiseksi ja mut odottamaan hemmetin kovasti Calebia, josta tulikin lopulta yksi keikan hienoimmista biiseistä. Tästä soljuttiin vielä Tallulahiin, joka ei kerrankin aiheuttanu 'vittumitäpaskaa' -fiboja. Viimeisen biisin koettaessa olin fyysisesti ja henkisesti niin loppu, että Don't Say a Word sai lähinnä vain purkamaan lopun energian ja nauttimaan adrenaliinipurkauksista.

"IIS THEER SAMTHING YOU NIIIIIIIIIIIIIID?"

Vodka sai vielä yllättävän paljon ääntä tästä tytöstä lähtemään.

Lopun Everything Fades to Greyn aikana onnellisuuden tunne vahvistu ja eturivin halaillessa toisiaan bändi näytti kovin liikuttuneelta. KIITOS SONATA! KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA!  KIITOS SONATA! -huudot sai Tonyn alahuulen vipattamaan ja itselläkin kulki kylmät väreet ympäri kehoa.

Pikku hiljaa keikan jälkeen lähdettiin soljumaan kohti ovia, kerrankin ihan rauhassa ja jopa juomassa käyden. Hanne napsas vielä kuvan väsyneestä, mutta onnellisesta porukasta.

Noh, kolmas kerta todensanoo. Vai oliskoha se tällä kertaa neljäs. Aina Teatrialta tullee lähdettyä hirmuisella kiireellä pois, mutta tällä kertaa poikien kiittely vei pidemmän korren. Tony tykkäs kovasti piirrustuksesta, jonka iskin sille hetken mielijohteesta nimmaroitavaksi. Kiittelin kovasti Satama Openissa pyydetyistä Victoriasista ja Miserystä ja siitä että kuulin ne. Se ei ehkä tajjuu kuinka onnelliseks mut teki, mutta sain itselle hyvän olon ku sain kertoo fiiliksiä. Pienet mokat kuten "Kiitos Tav.. VITTU Teatria" ei haitannu yhtään mitään ja mies oli itsekkin fiiliksissä.

Myös Eliaksen ja Henkan kanssa tuli rupateltua. Jälkimmäisen kanssa pidempäänkin. Mukavan oloinen miekkonen, jolla riitti juttua. Myös tämmönen koko poppoon Tonykuva piti saada.

Näihin tunnelmiin lienee hyvä lopetella. Reissu ja keikka oli enemmän ku onnistunu. Meni ehdottomasti keikkalistan kärkisijoille, tämmöisiä lisää ja paljon. Ja mikä hienointa, pääse niin itse ku muutki kattomaan tämän mahtavuuden vielä DVD:eeltä syssymmällä. Kiitos Sonata, nähdään viimestään Satama Openissa.

PS. Mitä mieltä uudesta bannerista?

For once I am happy my little friend, cnnot comprehend what we are seeing. No words are needed, only a gaze, embrace... / Everything Fades to Gray - Sonata Arctica

Ajattelin kertoilla jotakin mun musiikkitaustasta ja tärkeimmistä keikoista. Ensinnäkin kaikki tämä musiikkihömpötys, joka kohdistu raskaampaan musiikkiin lähti siitä, kun eräänä torstaina kesällä 2008 Ari Koivunen tuli Iisalmeen keikalle. Mietin tosi kauan, että lähenkö ku ulkona oli tullu kaatamalla vettä ja oli ukkosta. Jossen olis lähteny, tuskin olisin tässä..

10.7.2008  Iisalmi

Tuohon bändiin tutustuin kunnolla joskus elokuun alussa ja siinä vaiheessa kuvioihin tuli mukaan

mm. Sonata Arctica ja Norther.

Syysloma 2008 muutti oikeastaan mun elämän. Lähes yhtä isona merkkipaaluna voi pitää sitä, ku ensimmäistä keikkaakin. Suomussalmella oli mun kolmas AK-keikka ja siellä tutustuin porukkaan, joista osaan pidän edelleenkin tosi tiivistä yhteyttä. Tää porukka on auttanu jaksaamaan suurimpien paskafiilisten yli. Lähinnä nykyään pidän yhteyttä enää Jainaan, Niinaan ja Miiaan.

17.10.2008 Suomussalmi

Neljäs AK-keikka oli tajunnan räjäyttävä, paras ikinä! Evijärvellä oli huippumeininki ja muistan edelleen mite Racing Machine alko bassosoolol ja olin sillee "ei vittu!". Sillä reissulla tutustuin mm. Nooraan, jonka kanssa edelleen treffaillaan säännöllisin väliajoin, tai ainaki pyritään.

15.11.2008 Evijärvi

Kävästiin vielä parilla Koivusten keikalla, ja sittenpä ne loppui erinäisten syiden johdosta. Arin liittymisestä Amoraliin käynnistyi Amoral-kausi, joka oli jossain vaiheessa melkoista hulabaloota. Joensuu 8.5. oli aivan mahtava, jossa tutustui vähän bändin poikiin ja jutteli niiden kanssa kunnolla. Tuleepahan mieleen huvittava tilanne, koska oletettiin eräiden tyyppien portailla olevan jotain paikallisia faneja, muttei sitten niin ihan ollutkaan..

Joensuureissun jälkeen nolotti aivan älyttömästi, ensimmäistä kertaa meidät oli listalle luvattu ja muistan edelleen miten tytöt selitti mulle ku käveltiin paikalta pois "TAJUATSÄ SARA MITÄ BEN SANO TAJUATSÄ?" "Öö en, eikä jaksa kiinnostaa". Lopulta kuitenkin kuulin mihin olin nyökytellyt tyytyväisenä ja siitähän se sitten alko.

9.5.2009 Joensuu

Kauvatsan Amoralin keikan haluan mainita, koska vaikka siellä oli tosi vähän porukkaa ja miksaus aivan päin helvettiä, kuulin Showdownin! Bändi oli jo lopettanut ja juontajat tuli lavalle kertoilemaan kiitoksia paikalla olosta ja että bändi ei enää tule takaisin -lässynlässynläätä, mutta Ben huikkasi toisen juontajan luokseen ja selitti jotain.

Pojat hyppi lavalle ja mun huudosta oli jotain hyötyä, SHOWDOWN:han sieltä sitten pärähti ja mä olin onneni kukkuloilla. Se biisi on edelleen rakkaus, ja tosiaan sehän ei sit kuulunu listaan, kuten näkyy. En vaan muista koko biisistä oikein mitään, koska riehuin ja moshasin jonkun pitkätukkatyypin kanssa kahdestaan muiden tuijjottaessa meitä mitä vittua? -ilmeillä.

11.9.2009 Kauvatsa

"Ootsä nyt ihan varma? Ootko oikeesti täysin varma?"

Monta kertaa sain Benille hokea, että piirrä nyt vaan siihen kännykkään. Vitsi että nyt nolottaa tämmöset..

11.9.2009 Kauvatsa

Paria viikkoa myöhemmin Jainan kanssa otettiin juna kohti Seinähulluajokea, jonne aiemmin keväällä oltiin ostettu liput ja jonne varsinkaan Jaina ei halunnut enää siinä vaiheessa lähteä. Tuo keikka räjäytti tajunnan, ihan oikeasti. Muistan ikuisesti sen, kuinka Jaina valitti meikälle miten sitä vituttaa ja sattuu jalkoihin ja väsyttää ja se lähtee kotiin just ja kaikkea. Lopulta se törötti kuitenkin siinä, ja uskon että nyt seki kiittää sitä että seisoi. Oikeasti, rakkaus. Ei se kaatosade haitannut mitään.

24.7.2009 Seinäjoki

Tää oli siis mun ensimmäinen ja tällä hetkellä viimeinen Nightwishkeikkani. Dead Boy's Poem & Ever Dream = ♥. Toivoin edes toista, mutten arvannut saavani molempia.. Settilistaki tarttui mukaan, mutta se hukkui johonki..

Seinäjoelta nappasin junan kohti Iisalmea, matka kesti 10h ja siellä sitten treffasin Niinan, Miian ja Kristiinan ja myös myöhemmin PAINin pojat. "Onko tuo Peter? EI VITTU ONKO TUO PETER?" - ja kyllähän se oli. Sopersin jotain aivan sekavaa ja sain lopulta otettua kuvankin.

25.7.2009 Iisalmi

Yksi niistä harvoista keikoista, joiden jälkeen oon oikeasti itkenyt. Muistan, kuinka kyyneleet valu ja ajattelin että ihankun enää koskaan näitä näkisin. Varmasti nään, päätin jo silloin niin ja mitenkäs se tän vuoden MTR.. ;) Biisit oli aivan huippuja, mutta ihmiset selän takana ei niinkään.

1.8.2009 Kuopio

Kuopiorock 2009 oli ehdottomasti sen kesän kohokohta. Tosi paljon odotettu ja fiilistelty monien bändien suhteen. Näin Sonata Arctican ekaa kertaa, loppukeikasta jopa eturivin keskeltä, vaikka Tarottia kovasti odoteltiinkin sen päivän bändeistä. Tuntuu jälkeenpäin tyhmältä, etten osannu sanoja ja silti keikka oli LOIS-TA-VA. Parhaimpina jäi mieleen Caleb ja Tallulah, joista ensimmäiseen en sanoja osannu, mutta se oli huippua silti.

1.8.2009 Kuopio

Samaisilta festareilta alkoi myös mun Nuarmusta tykkäily. Bändi soitti ennen Amoralia perjantaina, joten se oli vähän pakko katsoa. Ei kyllä sillon ihan hirveesti uponnut, Noetavaenoa muistan laulaneeni, koska siihen oppi sanat helposti. Nykyään on tätäkin bändiä tullu kateltua sitä mukaa ku niille keikkoja tulee.

31.7.2009 Kuopio

Syksyllä näin mm. Amoralia ja mm. ensimmäisen RJ-keikkani. Raahesalissa ollut loppuunmyyty keikka oli hyvä tapa aloittaa sekin rundi. Myös viime vuonna kävin tsekkaamassa ja ensi vuodelle lupaillut pari keikkaa samaiseen paikkaan tulee olemaan kans pakolliset. Josko sitä ensimmäistä kertaa sisälle asti selviäis muuallekkin vielä tänä vuonna.

Keväällä 2010 ollut Hellkatti ja Bodom oli täysi fiasko. Järjestelyt kusi, bändit ei toiminu, vitutti oma 10h jonotus paikoilta jotka näkyy aika hyvin tästä kuvasta..

10.4.2010 Vuokatti

Toisaalta Stratovarius illan lopettajana ei ollut yhtään pahempi vaihtoehto. Ennen tuota keikkaa en olis menny kattomaan pelkästään, mutta nyt voisin sopivalla lippujen hinnalla ja etäisyydellä mennäkkin. Fiilisteltiin Foreveriä ja Hunting High and Low'ta takana hyvässä seurassa.

10.4.2010 Vuokatti

Noin kuukautta myöhemmin sain myös ensikosketukseni Stam1nan livemeininkiin Kiuruvedellä. Keikkapaikka itsessään oli sauna, mutta keikassa itsessään ei ollut kyllä mitään valittamista. Mutta mun musiikkituntemukessa kylläkin. En esimerkiks tienny mikä Muuri on jne.. No mut olin mä nyt VA:n biisit ainaki kaikki kuullu hei! Ja UKK, jos nyt yhtään saa yrittää perustella.

15.5.2010 Kiuruvesi

Kesän keikat ja festarit 2010 multa jäi pahasti välistä. Olin riparilla ja töissä ja kaikkea ja sitten ei vaan ollut myöskään innostusta lähteä. Ensimmäinen festari oli Sandesrock 23.-24.7. joten se kesä oliki sitten siinä. Tässä kunnon söpöilyä Verjnuarmun keikan jälkimeiningeissä. Pyrojen jäljiltä kaikki hikiliimapaskaisia, vaikka oikeasti tuolla oli varmaan -50 astetta! No ei vaan, mutta kylmä.

23.7.2010 Iisalmi

Seuraavana päivänä festarointia jatkettiin samaisella porukalla Turmion Kätilöiden tahtiin. Settilista oli aivan mahtavuutta, Hades, Sika, USCh, Pirun nyrkki (MITÄH? tuliks se muka?) Ihmisixsixsixin ensisoitto, Kärsi jne. Onhan moni nuista TK peruslistaa, mutta oma fiilis oli aivan huipussaan.

24.7.2010 Iisalmi

Pari viikkoa tästä lähdettiinkin Satama Open Airiin Kemiin kattomaan lähinnä Northern Kingssejä. Keikka oli hieno. Hello jäi varsinkin mieleen. Rakkautta, sen mä sanon. Myös paras näkemäni Tarotin keikka oli tässä samaisessa paikassa. Uijui Rider of a Last Day ja Tides, joista kumpaakaan en olis uskonu kuulevani, sillä edellisenä kesänä Marcolta molempia tiuhaan tahtiin pyytelin, eikä mitään silti tapahtunut, vaikka soundcheckis varsinki ekaa soiteltiin pariki kertaa.

21.8.2010 Kemi

Pakko muuten mainita: Tarotin Soundcheckis kuultiin ihan oikeesti High Hopesia lauluineen kaikkineen, MAHTAVUUTTA!

Syksy meni Nuarmuillessa pariinkin otteeseen ja talven kynnyksellä lähdin muutaman päivän varoitusajalla korjailemaan rytmejä Seinäjoelle Sakara Tourin merkeissä. Tuo päivä oli aivan järkyttävää jäätymistä ja panikoimista, mutta lopulta eturiviin päästyämme fiilis oli aivan huikea. Tämä lienee hienoin keikka jonka olen koskaan nähnyt.

19.11.2010 Seinäjoki

Kasa hikisiä miehiä sohvalla laulamassa noh en muista enää edes mitä, mutta kuitenkin! Marras ja Hei hei heinäkuu räjäytti tajunnan, eikä voi sanoa etteikö myös Stam1na korjannut pottia kotiin. Koin myös ekan pittini täällä Rytmihäiriön merkeissä, jota tsekkailemaan meen kesällä Myötätuulirokkiin (no okei, kai mä muitakin..)

27.11.2010 Raahe

Raahessa käytiin tänäkin vuonna toteamassa, että joulu se tullee kohta taas. JP:n Joululaulu on vaan niin rakkaus. <3 Ja kyllähän sitä tuttuja miekkosia mielellään käy välillä morjestamassa, vaikka tauko Kemin Northern Kingsseistä ei ollutkaan hirmuinen, niin kyllä kunnon juttutuokiot lämmittää aina.

19.3.2011 Oulu

Keikkatauko tässä vaiheessa humahti vähän turhan pitkäksi ja seuraava keikka olikin lähemmäs 4kk päässä Teatrialla. Bodomien ja Ensiferumin tahtiin tanssahdeltiin tällä kertaa. Ensiferum yllätti mut ja Jainan mahtavuudellaan ja tämä on kyllä yksi tulevan kesän odotetuimmista bändeistä MTR:ssä. Käykää kattomassa poikien livemeno, jos vaan mahollista.

19.3.2011 Oulu

Myös Bodom veti loistavan keikan, harmi vaan etten voinu täysillä nauttia siitä. Angels Don't Kill oli eeppinen ja tunnelma huikea!

15.4.2011 Oulu

Tämän teko on roikkunut kovasti, muistaakseni pari kuukautta sitten lupailin tätä postausta. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Lopetan nimittäin tämän merkinnän yhteen elämäni parhaista keikoista. Sonata Arctica Teatrialla. Ei löydy sanoja.  "Only a child, reckless and wild, needs to come
home again." Niin. Tajuttoman upeaa. Akustinen osio parhautta. Koko keikka parhautta. Pari tuntia täyttä tunnelmaa. Kiitos poijjaat.

Tähän onki hyvä lopetella tältä erää tää musiikkihistoria. Toivottavasti tästä jotain mun taustasta selvisi. Skippailin suosiolla monia keikkoja, ettei tästä tuu ihan liian pitkä. Jos joskus sitten tekisi niistä huomiotta jätetyistä.