Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katatonia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Katatonia. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. elokuuta 2013

There are things you should know - the distance between us seems to grow. / Your Sweet 666 - H.I.M.


Yölliset pelot heikosta aamusta olivat ihan turhia, sillä simmut aukesivat helposti ja samalla kun Jaina valmistautui spurtilleen hakemaan vahvistusta joukkoihimme, itse nappasin siveltimet kätöseen ja päädyin lähtemään kauppaan tummissa smoky eye -meikeissä ilman kasvojen pohjustusta, huivi päässä ja crocsit jalassa, ei tullut kukaan iskemään, miksihän?

Anna ja Jaina katsastamaan Eva & Manu ja meikä pitämään viinanarikkaa porteille. Pääsin erittäin mielenkiintoiseen keskusteluun mukaan, joka kuului lähinnä näin:

"Millasta musiikkia sä kuuntelet? Kuunteletsä Julma Henkkaa?"
"Hei mitä sä luulet? Kato sen tyyliä, ei ehkä!"
"Nojoo, mutta millasta musiikkia se sit kuuntelee?"
"No rockabilly-tytöltä toi musta näyttää, punaset huulet ja kaikki!"
"No ei todellakaan ole, onhan tossa jotakin gootahtavaa, ei se mitään rockabillyä kuuntele"
"Joo... Luulkaa mua ihan miksi vain, mutta ei nyt sentään rockabillyä kuuntelevaksi - sen otan kyllä jo melkeen loukkauksena.."

"Minkä ikänen sä olet?"
"Kahdeksantoista"
"MMMMitä? Olin ihan varma että oot..."
"Mitä oon, sano vaan, mua on luultu 27:ksikin, joten ihan sama, et voi pistää paremmaksi"
"Olisin aatellu sut mun ikäiseksi, ja mä oon 28"
*DAFUQ?*
"No kun sulla on noi huulipunat ja kaikki ja oot niin fiksun oloinen, ei sun ikäsillä oo tällasia juttuja, sä vaikutat ihan helvetin hyvältä tyypiltä" jne.

Oikeasti hengasin monta tuntia kyseisen henkilön kanssa ja jätkä tais mut siinä ajassa saada ensimmäistä siideriään lipittävästä tyttösestä melkoiseen humalatilaan viskinsä ansiosta, mutta eipä se hyvien juttujen ja vähemmän hyvän (Cheekin tutututum-efektit, never again) musiikin takia ollut lainkaan huono asia. Toivotettiin hyvät jatkot toisillemme ja lähdettiin etsimään uusia tuttuja. Aivan mielettömän jepa ihminen, koska molemmat oli liikkeellä tasan juttuseuran perässä - ei epämääräisiä limaisia efektejä.


Cheek jatkoi yleisönsä villitsemistä, kun tr00-hevisti-tytöt kirmaili kohti Rantalavaa ja Mokomaa. Setti napsahti tajuntaan jälleen melko nätisti, vaikkakin uusimpien biisien kohdalla oli pakko luovuttaa ja mennä nojailemaan aitaan. Lopulta kiskoin itsestäni uutta virtaa ja päädyinkin kuvaamaan muiden moshpit-pyrkimyksiä, hyvä tytsyt!

Heinäkuut kolahteli tosissaan, eikä Pahaa vertakaan ollut tälläkään kertaa niin paha kuin voisi nimestä päätellä. Setin lopettaneesta Marraksesta ei kyllä ole paljoa muistikuvia, tai no, ehkäpä tekstimäärästä voi päätellä, että ei ole kyllä juuri mistään muustakaan.. Seuraavaan siis!


Livistettiin Kiian kanssa Rytmihäiriön ajaksi Koomalavan anniskeluun ja tyttöjen oikeudella saatiin yllättävänkin nopeasti Valkovenäläiset kätöseen ja yleisön sekaan. Edellisellä kerralla Rytmihäiriö todella kolahti, taidetaan puhua ehkä jopa viime vuoden maaliskuusta? Eli taukoa bändistä ja kenties jonkinlaista kasvuakin ennätti tapahtua, mutta ei kai sen piikkiin voi pistää sitä, etten jaksanut edes koko keikkaa katsoa?

Eikä muuten jaksaneet meidän porukan muutkaan ihmiset, jotka mua enemmän Rytmihäiriöstä intoilivat. Kaukana oli Myötätuuli 2011 tykittely, jätti vaisuksi. Raittiusleiriltä palattiin ja suunnistettiinkin etsimään uusia immeisiä ja varmistamaan nesteytyksen jatkuvuus.



Kalmahia tuli tsekattua kaksi ekaa biisiä ja kun tänään yhtyettä levyltä kuuntelin, niin vähän harmittaa ettei tullut jäätyä pidemmäksi aikaa katsastamaan. Pari ekaa biisiä ei anna mistään bändistä parasta mahdollista kuvaa, mutta jospa tämän vielä uudestaan pääsee lähiaikoina näkemään.

Onneksi ei kuitenkaan tullut missattua seuraavana ollutta Amorphista, jonne Lauran kanssa raahauduttiin melko vaivalloisesti. En ole vieläkään yhtään huonoa keikkaa heiltä nähnyt, eikä tämä kyllä ainakaan jäänyt yhtään huonommaksi kuin vuoden 2011 Qstockin keikka. Shades of Graylla alkanut keikka jatkui Sammon tahtiin. Nyt kyllä vituttaa, mulla ei ole biisistä minkäänlaista muistikuvaa ja kyseinen biisihän kuuluu bändin top-kolmoseen mulla. Silver Bride puolestaan napsahti, niin kuin kaikki muutkin hitit.



On Rich and Poorissa bailattiinkin sitten ihan kunnolla vieressäni olleen jätkän kanssa. Koska jälkikäteen-kommentit on parhaita, jäi vähän kaivelemaan, miksen menny jutskaamaan hänen kanssaan muutaman biisin moshailujen jälkeen myöhemmin törmätessä enää mitään. Ffuu. Wanderer kolahti livenä ihan mielettömän hyvin, vaikka onhan siinä tyylikäs videokin ja muutenkin biisi toimii. Pitäisi varmaan ostaa uusinkin levy hyllyjä täyttämään..

Hittikimaralopetus varmasti monia vituttaa, mutta itse kun en ihan ykkösfaneihin bändille lukeudu, toimii The Smoke - House of Sleep -kombinaatio ihan mielettömän lujaa, varsinkin kun molemmat on ihan loistavia biisejä. House of Sleepiä huudettiin täydestä sydämestä ja nautittiin viilentyvästä illasta, tämmöstä elämän pittääkin olla!

Töppöstä toisen eteen ja kohti Haloo Helsinkiä. Yleisömassa oli mieletön ja anniskelualueen porteilla mietin, että tulenkohan ikinä pääsemään edes miksauskopin etupuolelle. Ihmisten vanavedessä ja nätisti muiden välistä puikahdellen kuitenkin päädyin neljänteen riviin Huutamaan ilosta Amorphis-herrasmiehen kanssa, a'vot! Jälleen kerran yleisö oli mielettömän hyvin mukana ja nopea vilkaisu eturiviin kertoi sen, että eturivipaikka järjestynee keikan jälkeen varsin näpsäkästi.


Muutama fani (ah, mikä sana) jäi odottelemaan Haloo Helsingin porukoita paikalle, mutta muita ei Elli pahemmin kiinnostanut. Nainen vaikutti olevan niin lost, että ajattelin jutskata hänen kanssaan pari sanaa. Parhaimmat aloitusreplat lienee: "Mä en tykkää teidänkaltasesta musiikista, enkä kuuntele rockia, mutta...". Luotiin yhdessä hyvän bändin kriteerit ja todettiin, ettei Within Temptation ole paska, vaikkei se saanutkaan yleisöä mukaan. Elli itse kovasti odotteli H.I.M:in keikkaa, toivottavasti täytti odotukset!

Jalkojen tappamisen kesän ennätystä koeteltiin kahden päivän festareilla ihan kunnolla ja sepä taisi irrotakin. Eturivin aita tuntuikin niin tutulta ja turvalliselta, että teki mieli vain jäädä istumaan siihen, mutta toki tuttuja piti lisää moikkailla ennen keikan alkua. Kaverit messiin ja Kiian kanssa nauttimaan illan parhaasta mussiikkiesityksestä, oikeastaan mun kohdalla ainakin kesän parhaasta, vaikka ei Sotkamon Nightwishkään kauaksi tästä jäänyt.



Keikka potkastiin käytiin Buildingsilla, joka muuten kuulosti aivan laittoman hyvältä? Seuraavaksi tullut biisi sai hetkellisen ajatusvyöryn käymään pään läpi "tässäpä tää sitten olikin". Edellisen vuoden puolella edellisen kerran Katatonian nähneenä kyseisen keikan oikea settilista loppui Day and Then the Shadeen ja sen oleminen setin toisena biisinä sai vähän oudon fiiliksen aikaan. Näköjään ovat sitä usein kyseisellä paikalla vetäneet, mutta allekirjoittaneelle tunne oli vähintäänkin outo. Tästä voinee päätellä, etten spoilannut itseäni settilistalla! Ps. My Twin ♥.

Burn the Remembrance toimi kans aivan sairaan hyvin, eikä edellisenä iltana hankituista niskakivuista ollut tässä vaiheessa enää tietoakaan. Voin vaan kuvitella, kuinka perseestä on olla mun vieressä keikalla, ja eräs siitä luovuttikin - oma moka, jos moshaisit ei muiden hiukset päätyisi sun suuhun.



Sitten täytyykin taas paljastaa amatööriryyteni, viimeksi kyseessä oli Omerta, mutta tällä kertaa Soil's Song. En ollut kyseistä biisiä pahemmin kuunnellut, mutta eiss että räjäytti tajunnan. Yleisön reaktio ja tippa linssissä -efektit nosti tämän bändin aivan uudelle levelille. Junaan päästyäni kuuntelinkin kyseistä biisiä melkolailla repeatilla ja kirosin sitä, että olen näin myöhäisherännäinen.

Settilista koostui onneksi muuten biiseistä, jotka olivat pauhanneet mun kaiuttimista kerran jos toisenkin. The Racing Heart ja Lethean, ah. Mun vaakakupissa levyjen parhaimmistoksi on alkanut muuttua toisiksi uusin ja Viva Emptiness, joten The Longest Year yhtenä Night is the New Dayn parhaimpana biisinä oli jälleen aistinautinto.



Päivän heinäkuu-teemaa jatkaen July oli jälleen niin mahtava kuin olettaa saattaakin. Vaikka uusin levy hyvää melskettä onkin, Dead Letters ei kyllä mulle ole sieltä parhaasta päästä, mutta onneksi virallisesti keikan lopettanut Forsaker sai taas taivaankappaleet oikeaan asentoon. Eikä siinä vielä kaikki! Bändi innostui vetäsemään keikan loppuun setin ulkopuolelta vielä Leadersin. Viimeisetkin glukoosit kulkeutuivat solujen sisälle ja saivat lopulta aikaan maitohappokäymisen (voi miksi, miksi ei alkoholikäymistä ;) ), kun Kiian kanssa reviteltiin biisi loppuun asti ihan täysillä.



Keikka oli täyttä loistavuutta, setti oli just niin kova kun olettaa voikin, vaikka mun lemppareita jäi paljon pois. Pointsit pändille siitä, että settilista vaihtuu. Tällaista lissee, I'm in! Ehdinkin jo kirota, kaverin vanavedessä tosin, ettei mulle vasta esitelty TesseracT kierrä Katatonian kanssa Suomessa, kelpais nimittäin uudestaankin, kilometreistä viis!

Kuva bändin FB-sivuilta, mun punainen tukka taitaa loistaa aika semisti?

Epämääräistä lagitusta ympäri Kuusisaarta ja lopulta tsekkaamaan H.I.M:iä melko kuolleen itseni kanssa. Yksi elämän oudoimpia tilanteita on tuijottaa vieressä seisovan Hyrden tatuointia "olen muuten nähnyt tuon ennenkin" -ajatusten kera. Todistin melko mielenkiintoista tapahtumakulkua Your Sweet 666:jä sun muita kuunnellessani. Monen päivän paras hetki oli varmaan päästä Hyrden kainaloon, mutta herran ilmeestä näki, että nyt ollaan katsomassa keikkaa - omahan alkaa vasta tunnin päästä.



H.I.M ei sytyttänyt, tulin kesken keikan eikä bändin koko tuotanto ole mulle millään muotoa tuttua. Päädyin filmailemaan Wicked Gamea ja pohtimaan, kuinka ihana olisi vaan päätyä pitkälleen vieressä olleelle nurmikolle. Lähdin vetämään ja myöhemmin koko keikan todistaneiden kanssa jutelleena vituttaa. The Funeral of Hearts on yksi bändin parhaita biisejä ja kappas - toisiksi viimeisenähän se setissä napottaa. Keikan lopettanut When Love and Death Embrace oli kuulema hieno veto, olisinpa itsekin nähnyt!

Oudointa kaikessa on se, että H.I.M:istä kuvat onnistuivat paremmin kuin Katatoniasta. Erona taisikin olla 40x zoom? Mitähän vittua, digitaalisen zoomin käyttö vetää laadun pikselimössöksi, mutta onhan nämä nyt sata kertaa parempia kuin Katatoniahäröily - tai ainakin nyt sentään yhtä hyviä?


Olin aivan valmis syöksymään petiin, mutta WÖYH!:iin marssiessani tiesin sen olevan kaukainen taivas tulevaisuudessa. Etsin kavereita sallitulta puolelta, mutta mitäs ihmettä, siellähän se koko lössi anniskelualueen puolella napotti. Festarin ekat ja vikat ruoat mukaan "mulla ei oo enempää rahaa, anna sen verran ku viitit" ja iso kukkura lautanen messiin ja koomaamaan. Pari biisiä edestä ja lopulta ulos "eihän täällä voi hengittää" -periaatteella.



H.I.M:in aikaan tehosteita taivaalle luonut ukkonen alkoi painaa päälle todenteolla, eikä ulkonaolo paljoa paremmalta vaihtoehdolta tuntunut. Eikun takaisin sisälle. Portsarille epämääräistä selostusta "Tulin just ulos, päästä mut takasin sisälle, en jaksa ettii papereita" ja niin räjähtänyt look ettei muusta tietoa, "no en mä olis sulta papereita kysynytkään, ala mennä". Marssin tyytyväisenä ensimmäiseen nurkkaan reunaan, kyseinen rakennushan on ympyrä, ja vuorauduin hupparin sisälle niin hyvin kuin mahdollista ja kirosin kyseistä hetkeä.

Sattui, palelsi, oli kuuma, vitutti, musiikki oli liian kovalla ja vilkaisu kelloon ei fiilistä pahemmin auttanut. Pakko myöntää, että kyseessä oli elämäni pisin puoli tuntia tähän mennessä. Tungin korvatulpat niin syvälle päähäni, että mietin, että milloin ne plopsahtaa aivojen puolelle ja koetin vaan pysyä hereillä ja muistaa siirrellä jalkojani järkkäreiden kulkiessa ohi, etteivät he heittäisi mua pihalle. Ei ollut todellakaan päivän paras hetki.


Kaskelotti ja Lokki räjäytti yleisön tajunnan ja jälkimmäinen omanikin - kohta tämä on ohi! Lopulta päädyin marssimaan kaatosateeseen jonkun bändin roudarin kanssa, joka oli sukeltanut pää edellä tuntemattomaan veteen ja muistona siitä oli veriset ja tikatut arvet otsassa ja vatsassa, ei kehoittanut tekemään samaa. Neljä kissan elämäänsä käyttäneenä hän lähti hurjana ylittämään tietä, vaikka tuumasikin ettei taida aamulla olla ihan ajokunnossa. Hyvät jatkot vaan sullekin!

Unta palloon! -toiminta venyi ja venyi ja lopulta neljän jälkeen sai luvan kanssa kallistua sänkyyn vain herätäkseen parin tunnin päästä uudelleen kavereiden lähtöön. Onneksi univelat kuittaantui melko hyvin ja lopulta sunnuntaiaamulta kämpiltä lähti tyytyväinen festaroija. Tähän onkin hyvä päättää suunnitelmallisempi osa mun kesästä, mieletöntä FIILISTELYÄ koko viikonloppu hienojen ihmisten kanssa päästen todistamaan mielettömän loistavia keikkoja! Tätä varten mä elän. Tämän takia mä taas jälleen kuuntelen metallia. Kiitos Qstock, nähdään ehkä taas ensi vuonna!

perjantai 16. marraskuuta 2012

Somehow I never leave this deadhouse - somehow I don't mind being gone. / Deadhouse - Katatonia

No onpahan tuota taas taukoa tullut pidettyä. Vihdoinkin mulla olis teille jotakin kerrottavaa keikkojen muodossa ja muutenkin tuntuu, että ideoita uusiin postauksiin olisi riittämiin. Olen tässä lähes kuukauden aikana löytänyt ihan uusia rakkaudenkohteita musiikkiskenestä, joista vihdoinkin voisin ehkä enemmänkin rueta rustailemaan. Toivottavasti tämä fiilis ei ole mikään ohimenevä aktiivisuuden puuska, sillä tosiaan te 32 lukijaa ansaitsisitte kyllä parempaankin..

Tasan viikko sitten starttasin hyvinkin pitkälle näihin aikoihin junalla kohti Jyväskylää. Sitä ennen kuitenkin väänsin biologian koetta ihan tosissani ja jumitin mediateekissä odotellen seuralaistani. Mahtavuutta oli kuulla myös se, että koko viikon eipäs-juupas -pelissä häviöllä ollut kaverini pääsi hänkin pyörähtämään Lutakossa. Pitkään aikaan ei oltu nähtykään, joten oikein mukava reissuhan tästä oli tiedossa, vaikka torstai-iltana fiilis olikin jotain ihan muuta.

Junalla Pieksämäelle ja siellä tuttuun tapaan kaveri sai odotella meidän junan saapumista ihan kunnolla, mutta ihan käsittämättömällä tsägällä meille oli myyty vastakkaiset paikat samasta Pieksämäki-Jyväskylä -vaunusta. Siinä sitten rupateltiin tovi ja lopulta jakaannuttiin päämäärässämme kuka minnekin. Meidän tie vei Lutakolle (se tie oli kuitenkin melko kivinen ja kuoppainen.. Kuka muka voi hiffata nopeasti, mistä kohtaa mihinkin pitää mennä ku kaiken maailman rakennusbokseja siellä ympäriinsä on?) Nojoo, lopulta selvittiin oville ja minä jäin sinne jumittamaan muiden Oonan ja Jirin suunnatessa hotellille. Seuraa tosin sain heti ja mukavasti jonottelu siinä sitten menikin, varsinkin kun itse vietin vajaat pari tuntia hakien ruokaa ja lagaten hotellissa, hupsista heijaa.


Pitää kyllä sanoa, että hienoa toimintaa Lutakon heeboilta antaa porukan käydä lämmittelemässä ja kusella ja lopulta kertoa joillekin ihmisille muutaman minuutin seisomisen jälkeen, että: "Joo, sori, ette pääse sisään  jossei löydy lippuja jo etukäteen. Ovilta myydyt loppuu tähän".  Huimat 18 kappaletta niitä olikin sitten jäljellä. Muutenkin Lutakko on aina yhtä mukava keikkapleissi, ku järkkärit osaa asiansa ja vettä kannetaan eturiiviinkin enemmän kuin olisi tarpeen.

Illan aloitti yhdysvaltalainen Junius, joka ei kyllä mua ainakaan sytyttänyt. Paikalla olijoista muutamat siitä kuitenkin tykkäsi, vaikka meno olikin sitä luokkaa, että teki mieli kävellä eturivistä helvettiin. No, toteutinhan minä sen heti bändin lopettamisen jälkeen. Alcest puolestaan kolahti jo paremmin, vaikka tämäkin bändi kärsi hiukan siitä, ettei miksausta tehdä kunnolla muuten kuin pääesiintyjälle ainakaan laulujen osalta. Alcest kuitenkin sai porukkaan jo liikettä ja kyllähän sitä ihan ilokseen seurasi, vaikka muuten tuttu bändi ei mulle kyseessä ollutkaan.


Lisää tuttuja tuli moikkailtua, ja lopulta junailijaystävänikin liittyi seuraamme toiseen riviin, terkkuja siis! Katatoniaa ennen alkoi vihdoinkin tulla hiukan keikkafiilistä, mutta olin edelleen vakaasti siinä uskossa, että niskojanihan en liikuta. Juu-u. En.

Jo junassa spoilattu settilista näytti kuitenkin melko messevältä minunkin makuun, ja jossei muuta, niin pituutta tässä ainakin oli. Itse jäin kuitenkin kaipailemaan Walking by a Wireä ja Evidenceä, mutta kaikkeahan ei voi saada. Totta kai myös Departer olisi ollut jotain niin ♥.

1. The Parting
2. Buildings
3. Deliberation
4. My Twin
5. Burn the Remembrance
6. The Racing Heart
7. Lethean
8. Teargas
9. Strained
10. The Longest Year
11. Soil's Song
12. Omerta
13. Sweet Nurse
14. Deadhouse
15. New Night
16. July
17. Day and then the Shade

18. Dead Letters
19. Forsaker
20. Leaders

Tämän postauksen väsäämisessä tulikin sitten melkoinen tauko, kun biologian alkoi ja piti ihastella mm. matikanopettajamme lapsenlasta. Settilistaan jos nyt takaisin palailisi, niin setti alkoi semmosella Andersin laulusuorituksella, että melkeen kylmät väreet se ainakin mulla sai aikaan. The Parting kuulostaa biisinä yksistään ihan kurakamalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kyseessä on ehdottomasti yksi Dead End Kingsin parhaista biiseistä. Buildings ei puolestaan ihan levymuodossa mulle kolahtanut, mutta hyvinhän tuo livenä tuntui soivan.



Tähän väliin pakko sanoa, että se fiilis ku kaveri huutaa korvaasi: "SEURAAVA ON DELIBERATION!" ja sekuntia myöhemin kuuluu "..And the next song is deliberation!"... No toisaalta, en usko että setin samanlaisuus haittasi häntäkään, eikä todellakaan ainakaan minua. Tuntui, että bändikään ei ollut jumiutunut ihan samoihin kaavoihin, kuten tällä kertaa mainitsematta jätetyllä bändillä tapana on.. Ei kyllä haitannut minua yhtään, mutta toisaalta, enhän ollut nähnytkään edellisen illan keikkaa toisinkuin junassa listaansa esitellyt toverini.

Oltaisiinko juuri päästy My Twiniin asti, kun mun niskat sitten pääsi hommiin. Tietenkin jälkikäteen ajateltuna moshaaminen on aina yhtä typerää, kipuilu seuraavina päivinä on niin kamalaa. Eipähän siinä muukaan auttanut, kun mun järkytykseksi koko porukka oli heti ekoista tahdeista asti niin hyvin mukana, ettei mitään rajaa. Setti jatkui muutaman biisin muodossa, kunnes taas viimeistään mun korvia hyväiltiin Teargasin muodossa. Olin saanut kyseisen kipaleen keikkaa edeltäneellä viikolla avattua ja salaa toivoinkin sitä settiin, ja sieltähän se tuli.



Loppukeikan kohokohdat mulle muodostivat The Longest Year, Omerta Sweet Nurse, Deadhouse (!!!), July, Dead Letters ja Forsaker. Tuohon Deadhouseen palatakseni, miten mikään biisi voi olla niin mitäänsanomaton mutta silti niin nerokas ja täydellinen?! Ne, joille Katatonia ei ole tuttu, ja ne, jotka olen käskenyt kyseisen biisin kuuntelemaan, mutta ketkä eivät oo sitä tehny nii nyt alkais olla aika tuntea pisto sydämessä ja viimestään klikkailla tuosta play-napista:



Olisin muuten laittanut jonkun livevedon, mutta monessa niistä biisi kuulosti aivan eriltä kuin albumiversiossa. On luksusta herätä aamulla, tiedostaa että päässä soi biisi ja tajuta sen olevan sellainen, joka ei periaatteessa vaadi edes hirvittävää pelleilyä nuottien kanssa. Tämä on jotenkin niin tasapaksu biisi, mutta silti yksi Katatonian parhaista.

Omertaa en ollut, pakko myöntää, edes koskaan kuullut. Se kuitenkin kolahti myöskin erittäin kovasti ja keikan jälkeen se onkin soinut kaiuttimistani varsin monta kertaa. Yhteneväisyys johonkin Sonatan biisiin tai ainakin johonkin heidän livevetoon on huomattava, mutta kertokaapa joku mihin, jos tullee mieleen.

Kaiken kaikkiaan keikka oli setin osalta aivan loistava. Yleisön meininkikin oli ihan huipussaan, mitä nyt %-tarjoilu vähän ongelmia aina saakin aikaan. Crowd surfingiakin porukka intoutui harjoittamaan, vaan aika nopeasti tämäkin kyseinen sankari takaisin lattialle päätyi - onneksi. Ensin samainen herra yritti päästä lavalle minun ja sillä hetkellä vieressäni olleen naisen välistä. Onneksi kuitenkin sain kyseisen naisen pohtimaan juttuja, ja tajuamaan sen, ettei miestä todellakaan saanut päästää lavalle. Itseäni pelotti kokoajan, että missä vaiheessa tämä kyseinen sankari menettää hermonsa minuun ja iskee minut polvella vasten eturivin kaidetta ja kiipeää yli. 



No onneksi ei missään vaiheessa.. Muitakin vittumaisia elementtejä toki oli, kuten känniääliöiden tunkeminen eturiviin. Toisaalta, tämä samainen urpo päästi sitten itselleen tuntemattoman naishenkilön paikalleen eturiviin jossain keikan puolivälin tienoilla, wtf? Harmi kuitenkin kavereilleni, joista toinen lensi eturivistä helvettiin, mutta no, pittää opetella pitämään puolensa.

Tämä kyseinen keikka kiilasi kyllä monta loistavaa keikkaa tieltään ja päätyi keikkojeni top 4:seen ihan huomattavalla ylivoimalla, varsinkin jos ottaa huomioon sen, että kyseessä oli bändin ensimmäinen keikkani eikä vertailupohjaa ollut siis olemassa. Sen verran voin kuitenkin vinkata jo nyt, että viimeiseksi se ei todellakaan jäänyt, vaan eiköhän oteta tällainen trippi uudestaan viimeistään silloin, kunhan seuraavan kerran bändi Suomen kamaralle saadaan. Tämä kyseinen reissu ei kuitenkaan päättynyt minun osaltani tähän, vaan jatkoa on tulossa tässä lähipäivinä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Warum kann ich dich nur noch in meinen Träumen sehen? / Irgendwann - Blutengel

Dark Shadow innostui haastamaan minut biisien esittelyrumbaan, ja kerrankin aion tehdä tämän ihan reaaliajassa. Tsekkasin äsken nimittäin neitokaisen kommentin ja nyt sitten jo rustailen tätä. Eli ideana on siis laittaa top-20 kahden viime vuoden ajalta. Mulla vain ei ole sellaista ohjelmaa, jolla kahden viime vuoden soitot saisi ynnättyä, joten vuosi saa kelvata, eikö?

1. Omen - Norther 118

118 kertaa tosiaan olen tätä biisiä luukuttanut, ihan fiiliksissä suurimman osan ajasta. Ensin tämä biisi kertoi tarinaa eräästä hyvästä ystävästäni, mutta nykyään tähän liitän yhden ihmissuhteen ja sen ongelmat. Sen, ettei mistään tullutkaan mitään. Ihan odotetulla paikalla tämä biisi on, mutta soittokertojen lukumäärä muihin verrattuna on aika hulvaton, nimittäin suurimman osan niistä kerroista, ku tätä olen kuunnellut luukutin sitä cd:ltä..

"If this time is the last time
Could I hold you for the last time?
Last time"


2. Maailma on sun - Tehosekoitin  79
Tämä onkin jo sitten yllättävä nimi. Kuulin siis ensimmäistä kertaa ikinä tän biisin töissä saaressa Jussin laulamana ja kitaralla tulkitsemana, ja ehkäpä tämä just siks kolahtikin niin kovasti. Vaikkei kumpikaan meistä olekaan mikään musiikinopettajan lempilapsikultakurkku, niin kovasti tätä biisiä lauleltiin ja tämä liittyykin kuluneeseen kesääni erittäin vahvasti.

3. Über den Horizon - Blutengel 74
Saksa-vahvistus on mukana jo kolmannella paikalla, oh yeah! Vappaa suomennos biisin nimestä siis kuulunee että horisontin yläpuolelle, eikä se tainnutkaan olla niin vapaakaan.. ;) Yksi bändin parhaimmista biiseistä, jonka olen kylläkin nykyään jo ehkä kuluttanut puhki. Kyllä tätäkin kuuntelee, sillä jos jaksaa ajatella, löytää sanoista aina jotain uutta - ihan jo kieliopillisestikin.

4. Turn Loose the Mermaids - Nightwish 70
Nightwishin uusimman levyn parhaimmistoa, ihan oikeutetulla paikallaan tämäkin. Koko levyn ensimmäiseksi kolahanut biisi, joka muuten toimii edelleen. Kehoitan kuuntelemaan tämän ensimmäiseksi uudesta Nightwishistä, jos ensiferum-tyylinen folk-tiluttelu kolahtaa!


5. Evidence - Katatonia 68
Voi mahtavuutta. Tässä on kyseessä Katatonian tuotannon THE-biisi mulle. Tässä on sitä jottain. Tämä on muutenkin ensimmäinen biisi, joka tosissaan iskostui tajuntaani siten, että tuli enemmänkin aloitettua kuuntelemaan tätä bändiä, kiitos siitä kuuluu eräälle W-ihmiselle.

6. Wish You Were Here - Avril Lavigne 65
Ykköskohtaan viitaten tämäkin kuuluu viime kevääseeni todella tiiviisti. Kiva biisi, vaikka lällyt sanat ja video onkin. Toisinaan vaan tarvitsee tällaisia hetkiä.

6. Ein Augenblick - Blutengel 65
Ensimmäinen saksankielinen Blutengel-ralli, joka oikeasti kolahti. Tässä biisissä on mukana loistava tarina ja muistan kuinka selvittelin yksitellen sanakirjasta vaikeampien sanojen merkityksiä. En kuitenkaan käyttänyt Google Translateria ja olin niin ylpeä - tajusin ihan itsekin!

"Die Sonne stand am Himmel, als wäre nichts geschehen, doch in ihren Augen konnte man die Tränen sehen und die Sonne stand am Himmel als wäre nichts geschehen und in ihrem Blick konnte man die Trauer sehen."

"Aurinko nousi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hänen silmissään saattoi nähdä kyyneliä, ja aurinko nausi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen katseessaan saattoi nähdä surua"

Siinä vaiheessa, ku suomentaa tuollaista lyhyellä saksalla ilman sanakirjan apua, olotila on oikeasti aika tyytyväinen. Paljon hienommaltahan toi saksaksi kuulostaa, mutta mistä tahansahan käännökset on ihan surkeita!




6. The Crow, The Owl, The Dove - Nightwish 65
Tämä onkin yllätys, oonko tosissaan näin usein tätä kuunnellut. Kaitpa. Ihan toimiva ralli, ei sillä, mutta yllättävää silti, että noinkin useasti on tullu tätä kuunneltua.

9. Wanderer - Ensiferum 63
Ensiferum täydellisimmillään. Tästäpä on juuri minkään bändin paha pistää paremmaksi, Nightwish on ainoa, joka mun kohdalla siihen kykenee. Loistavuutta. Kaatosade ja Myötätuulirockin hullu ylleisö. Rakkautta. Olen niin monta kertaa täälläkin toitottanut siitä, miten satuin vain vilkaisemaan pitin keskelle ja näin paidattoman, pitkätukkasen miehen vetävän tätä biisiä oikeasti tunteella. Siinä vaiheessa tuli aika hyvä fiilis!

10. Yksinkertainen - Apulanta 62
Apulannan hienous löytyi tälle neidille vasta Kuopiorockin jälkeen. Tässä biisissä on loistavat lyriikat, joiden takia tämä löytyykin näin ylhäältä tästä listasta. Vaikken olekaan kyseistä biisiä edes kuukautta kuunnellut, kolahtaa tämä silti edelleen loistavasti, vaikka soittokertoja onkin ihan reippaasti takana..

"Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä, se merkitsee, kuinka se käytetään
Miten sekin kesti kauan
Jotakin on pahasti rikki, ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka ehjän sitä millään saa"

11. Omnos - Eluveitie 61
Tämä sveitsiläinen poppoo tykittää kyllä niin rautaisella otteellaan tässä biisissä, että moni jää toiseksi. Vähän samalla fiiliksellä mennään kuin Ensiferumin kohdalla. Sopivasti folkkia ja uusi ote musiikkiin, tällä kertaa tuo gallin kieli.


12. Watercolour - Pendulum 60
Viime kevään ja alkukesän ralleja, ihan toimivaa massamusaa. Sanoissa olisi toki vähän hiomista, mutta melko hyvältä ne silti kuulostaa!

13. Aamun Kuiskaus - Stella 58
Stella, tuo joensuulainen rakkauden kohteeni jo pidemmältä ajalta. Tässä biisissä on aika legendaariset lyriikat heti alusta lähtien. Suomalainen musa kolahtaa muutenkin minuun erityisesti sanojen kohdalta, ja tässähän tätä parhautta taas on:

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset - kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität."

14. Storytime - Nightwish 55
Jahas, Imaginaerum on tainnut olla kovassa soitossa ajallaan.. ;) Toisiksi paras Nightwishin hittibiisi koskaan, ja yksi parhaimmista hiteistä ihan muutenkin. Sanoitukset ovat loistavat, tässäkin, juuri satuteema on omiaan tähän biisiin, tiedä häntä sitten miksi.

15. In Joy and Sorrow - H.I.M. 52
Voisin viitata tuohon Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiin tän kohdalla. Löytyy Lukion Musa -kirjastamme ja on sen tiimoilta tullut useamman kerran soiteltua.

16. Seelenschmerz - Blutengel 51
Sen verran iisiä kamaa, että jo ekalla kuuntelukerralla saa selvää tästä biisistä. Biisin nimi on siis sanasta sannaan käännettynä sielun kipu, eli parempi suomennos lienee ahdistus. Tämän hetken suosikkini kaikesta saksan kielisestä musasta. Rammsteinin Ohne Dich yltää melkein yhtä korkealle, mutta tässä on kuitenkin sitä jotain - enemmän ku toisessa maalaisessaan.


17. Planet Hell - Nightwish 48
Jos hiihtolomalla jäädyttiinkin Nightwish-jonottelun merkeissä ihan kunnolla, niin ei sitä turhaan tehty. Löysin entisestä viha-biisistä uuden rakkauteni. The first rock thrown again!

18. Vandraren - Ensiferum (cover) 47
Oikeastaan ainoa ruotsiksi laulettu biisi, joka kolahtaa. Pitäisi kyllä kolahtaa muunkinlainen kama ruotsiksi, tulisi vähän opittua uutta sanastoa. Tässähän tosiaan mikin varressa heiluu Týristä tuttu Heri, joten melkein ruotsalaista aksenttia on kuultavissa, haha. Taipunee ainakin paremmin kuin Petrin versio, vai mitenköhän olis?


19. Last Ride of the Day - Nightwish 52
Jaina opetti mut digaamaan tästä biisistä, eikähän tästä VOI olla tykkäämättä, ainakaan ku lopussa huudellaan abracadabraa! ;)

19. Alesia - Eluveitie 52
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä listaan pääsi mukaan myös toinen ralli Eluveitieltä. Alesia kertoo historiallisemman tarinan sotaisasta gallialaisten lopusta, kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä, ainakin, jos sanoituksia ajattelee. Loistava lopetus tälle postaukselle, vaikka ihmettelenkin hiukan, ettei YHTÄKÄÄN Kätilöiden biisiä tähän mahtunut mukaan, no, aina ei voi onnistua!





lauantai 25. elokuuta 2012

Liekö enää päällä maan ainuttakaan, joka muistaa lehdon tuon kauniin kaukaisen, jonne tie vie jokainen. Kun kuolema vie viimeisen, puu ja maailma ihmisten niin loppuu aikamme. / Burning Leaves - Ensiferum




Arvatkaapa kellä on kuin onkin nämä levyt, ihan ajoissa kotiin kuljetettuna - ilman postikulujakin selvittiin. Ystävä suunnisti Kuopiosta meille eilen illalla ja toi mulle joulun. Ensiferum on kuuntelun alla jo ties monennettako kertaa. Arviota tullee, kunhan ehdin saamaan pääni järjestykseen näiden uusien biisien kohdalla ja löydän aikaa rustailemiseen. Celestian Bond kuitenkin erottuu muiden biisien joukosta nätisti ja sitä on tullutkin kuunneltua useammin kuin muita.. ;)

Tulipahan tuossa mieleen, että yhdet levyostokset - ja kommentit ovat unohtuneet ihan kokonaan. Se Kuopiorockin toisen päivän postauskin roikkuu edelleen. No, toivottavasti mä saan joskus väsättyä näitä rästijuttuja. Katatonialta odotan PALJON, mutta meinasin jättää levyn tämän yön tunneille, koska tunnetusti mulle ainakin yö on se ajankohta, jolloin Katatonia on parhaimmillaan.

torstai 23. elokuuta 2012

Put a stake! Through my heart and drag me into sunlight, so awake! / Slaying the Dreamer - Nightwish

Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.

Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.

Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?

Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.

Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.

Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Many men have crossed my way promising peace or my soul to save. But I already heard you I have seen what they made with their freedom. / In My Sword I Trust - Ensiferum

Ensiferumin uutukainen saa nähdä päivän valon tasan 12 päivän päästä. Tämän videon merkeissä viimeiset päivät vierähtävät aika nopeaan, vai vierähtävätkö? Musta tää video on kenties kamalin Enskojen videoista, biisi vaikuttaa ihan toimivalta. Loppupuoliskon kitarariffit kuulostavat ihan uudenlaiselta, mikä ei oo paha juttu millään muotoa, mutta muuten tunnustaa, etten saa kiinni Petrin ördästä millään tavalla. Tuntuu, että laulut vain häviävät taustaan, eikä mun niin ylistämä fiba Petrin äänessä pääse esille. Toivottavasti koko levyn kanssa ei käy näin..



Samana päivänä julkaistaan myös Katatonian uuden uutukainen, ja voinkin näin juhlallisesti ilmoittaa, että tänään varattiin hotellit ja keikkaliput Lutakkoon. Tuleepahan sitten tuokin bändin ensinäkeminen tapahtumaan, ihan loistavuutta! Eikä Alcest ainakaan parin biisin kuuntelun jälkeen vaikuttanut yhtään huonolta lämppäribändiltä näille ruotsalaisille.



Siitä Kuopiorockin kakkospäivän postauksesta.. Ehkä se vielä tässä joskus tulee. Toivottavasti jaksaisin huomenna sen kirjoittaa, koska koulun alkaessa se sitten unohtuu ihan kokonaan. Mutta miten on, onko tulossa Katatonian tai Enskojen syyskiertuille reissuja siellä päin? Itse aion myös Ensiferumin Lutakon keikalle ilmestyä, kunhan vaan ensin reissukokoonpano saadaan selville hotellin varaamista varten.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

My dreams are getting darker and darker, this light before me, its blood runs so still. The call of the bird, the song that makes the hours go. / Dead Letters - Katatonia

Mä alan olla liekeissä, ihan oikeasti! Taitaa tulla 24.8. meikäläisen onnenpäivä. Silloin tulee nimittäin ulos kaksi kovaa lättyä, tai siltä ne ainakin näiden yksittäisten biisien osalta vaikuttaa. Molemmat kolahti erittäin hyvin ekalla kuuntelukerrallakin, vaikka Katatonia vaatikin vielä muutaman toiston siihen kaveriksi. Enskat toimii ku junan vessa - eli tällä kertaa helvetin hyvin!



Tässä biisissä palaillaan aikaan ennen From Afaria. Tämä tyttö on ainakin aivan fiiliksissä, Petrin örinä on mielestäni paljon laadukkaampaa kuin Jarin - tai ainakin sopii tähän musaan paremmin.



Tätäkin levyä odotellessa.
Biisiin on saatu vihdoinkin raskautta vähän vanhempaan Katatoniaan viitaten, joten minulle ainakin toimii!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Abandon your freedom give up the right to find the true self, forsake your own reasons. / Forsaken - Katatonia

Se keikkapostaus roikkuu edelleen, koska en saa siihen jotenkin mielenkiintoisesta kulmasta kuvaavaa otetta. Hiton vaikeaa tehdä sitä, katotaan josko ens viikolla joku ilta saisin tehtyä.

Nyt antaa musiikin puhua puolestaan, en osaa kuvata sanoin yhtäkään löytöä. Taustatietoa tästä ensimmäisestä; toinen kaveri rakastaa tätä yli kaiken ja toisen tyypin kautta sitten yhden biisin ajatuksella kuuntelin, koska lyriikoita tarjoili nii ahkerasti. Toimi.


Eilen Kuopiossa käväsin TopTenis ja totesin että Katatonian uusin on jossain tarjouksessa 5e. Tyylikäs levy kuvitukseltaan ja värimaailmaltaan, joten jo sen takia lähti mukaan ideana tarkemmin tutustuminen. Miten kovaa se oikeesti iskikään.. Ei riitä sanoja.


Monta kertaa myös Paradise Lostiin on pitäny tutustua, ihan vaan siksi, että se on kuitenkin yks goottimetallin luojista. Siis, täähän iskee varmaan yhtä lujaa ku BlutEngel parin kuuntelukerran jälkeen, koska ensimmäinen meni ihmetellessä.
Voi vitsit. Rakkausbändejä satelee taivaalta kokoajan.

Viimesimpänä erään neidon blogissa hyväksi toteaman biisin, että toimisko mullakin. No vaikea arvata toimiko? Kyseessä siis on Omnium Gatherumia, kotkalaisesta melodisesta deathmetal bändistä. Oivoi, nyt mä en tiiä mitä mä oikeen kuuntelen, ku tekee mieli kuunnella kaikkea yhtä aikaa.



Oon ihan täpinöissäni täällä, ja kaavailen kovasti Tuskaan lähtöä. Myös Myötätuuli tuntuis tarjoilevan kivoja esiintyjiä, Ilosaari myös hännänhuippuna pyörii. Toivottavasti Rockcockki tarjoo hyvät bändit, tai minä suuntaan Qstockiin, jossa ne hyvät luultavammin ovat.

torstai 27. tammikuuta 2011

I have to get on with this it's a decision for tonight. / I Am Nothing - Katatonia



Oi että, tutustuin tähän bändiin ihmisen kautta, joka tuskin sitä edes tiedostaa. Toisen kaverin lempibändi, tai ainakin yksi niistä, mutta väitti aina ettei tämä muka vois mulle toimia.  Oijoijoi, aivan ihana biisi. Lissäälissää vaatii mun korvat, pitänee tutustua tarkemmin. Toivottavasti muut toimii yhtä hyvin. Lyrriikat soppii kyllä tän päivän fiilikseen osittain, ei kyllä ihan kokonaan. Tämmösiä tuttavuuksia voisin ottaa lissääkin!

I Am Nothing


tonight I'm nothing
it doesn't matter where I've been
delay of reaction is
the unseen movie of this life

I remember one of my friends
telling me to go ahead

water on every side
there's a dead spot in my eye
if I listen close at night
there's something coming my way

like someone called my name
but I didn't care to look that way
I just fixed my eyes into the crowd
it would have been strange to turn around

if you would tell me that I was someone
then for a second I would think
just like I would try to consider
how it would feel to know

I have to get on with this
it's a decision for tonight
out to look for chances
it is murder of my mind

once I was someone new
I was chosen for a while
then with time I am changing
at least that is what they say

what is worth with being here
I pray so often for a change