Warum kann ich dich nur noch in meinen Träumen sehen? / Irgendwann - Blutengel

Dark Shadow innostui haastamaan minut biisien esittelyrumbaan, ja kerrankin aion tehdä tämän ihan reaaliajassa. Tsekkasin äsken nimittäin neitokaisen kommentin ja nyt sitten jo rustailen tätä. Eli ideana on siis laittaa top-20 kahden viime vuoden ajalta. Mulla vain ei ole sellaista ohjelmaa, jolla kahden viime vuoden soitot saisi ynnättyä, joten vuosi saa kelvata, eikö?

1. Omen - Norther 118

118 kertaa tosiaan olen tätä biisiä luukuttanut, ihan fiiliksissä suurimman osan ajasta. Ensin tämä biisi kertoi tarinaa eräästä hyvästä ystävästäni, mutta nykyään tähän liitän yhden ihmissuhteen ja sen ongelmat. Sen, ettei mistään tullutkaan mitään. Ihan odotetulla paikalla tämä biisi on, mutta soittokertojen lukumäärä muihin verrattuna on aika hulvaton, nimittäin suurimman osan niistä kerroista, ku tätä olen kuunnellut luukutin sitä cd:ltä..

"If this time is the last time

Could I hold you for the last time?

Last time"

2. Maailma on sun - Tehosekoitin  79
Tämä onkin jo sitten yllättävä nimi. Kuulin siis ensimmäistä kertaa ikinä tän biisin töissä saaressa Jussin laulamana ja kitaralla tulkitsemana, ja ehkäpä tämä just siks kolahtikin niin kovasti. Vaikkei kumpikaan meistä olekaan mikään musiikinopettajan lempilapsikultakurkku, niin kovasti tätä biisiä lauleltiin ja tämä liittyykin kuluneeseen kesääni erittäin vahvasti.

3. Über den Horizon - Blutengel 74
Saksa-vahvistus on mukana jo kolmannella paikalla, oh yeah! Vappaa suomennos biisin nimestä siis kuulunee että horisontin yläpuolelle, eikä se tainnutkaan olla niin vapaakaan.. ;) Yksi bändin parhaimmista biiseistä, jonka olen kylläkin nykyään jo ehkä kuluttanut puhki. Kyllä tätäkin kuuntelee, sillä jos jaksaa ajatella, löytää sanoista aina jotain uutta - ihan jo kieliopillisestikin.

4. Turn Loose the Mermaids - Nightwish 70
Nightwishin uusimman levyn parhaimmistoa, ihan oikeutetulla paikallaan tämäkin. Koko levyn ensimmäiseksi kolahanut biisi, joka muuten toimii edelleen. Kehoitan kuuntelemaan tämän ensimmäiseksi uudesta Nightwishistä, jos ensiferum-tyylinen folk-tiluttelu kolahtaa!

5. Evidence - Katatonia 68
Voi mahtavuutta. Tässä on kyseessä Katatonian tuotannon THE-biisi mulle. Tässä on sitä jottain. Tämä on muutenkin ensimmäinen biisi, joka tosissaan iskostui tajuntaani siten, että tuli enemmänkin aloitettua kuuntelemaan tätä bändiä, kiitos siitä kuuluu eräälle W-ihmiselle.

6. Wish You Were Here - Avril Lavigne 65
Ykköskohtaan viitaten tämäkin kuuluu viime kevääseeni todella tiiviisti. Kiva biisi, vaikka lällyt sanat ja video onkin. Toisinaan vaan tarvitsee tällaisia hetkiä.

6. Ein Augenblick - Blutengel 65
Ensimmäinen saksankielinen Blutengel-ralli, joka oikeasti kolahti. Tässä biisissä on mukana loistava tarina ja muistan kuinka selvittelin yksitellen sanakirjasta vaikeampien sanojen merkityksiä. En kuitenkaan käyttänyt Google Translateria ja olin niin ylpeä - tajusin ihan itsekin!

"Die Sonne stand am Himmel, als wäre nichts geschehen, doch in ihren Augen konnte man die Tränen sehen und die Sonne stand am Himmel als wäre nichts geschehen und in ihrem Blick konnte man die Trauer sehen."

"Aurinko nousi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hänen silmissään saattoi nähdä kyyneliä, ja aurinko nausi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen katseessaan saattoi nähdä surua"

Siinä vaiheessa, ku suomentaa tuollaista lyhyellä saksalla ilman sanakirjan apua, olotila on oikeasti aika tyytyväinen. Paljon hienommaltahan toi saksaksi kuulostaa, mutta mistä tahansahan käännökset on ihan surkeita!

6. The Crow, The Owl, The Dove - Nightwish 65
Tämä onkin yllätys, oonko tosissaan näin usein tätä kuunnellut. Kaitpa. Ihan toimiva ralli, ei sillä, mutta yllättävää silti, että noinkin useasti on tullu tätä kuunneltua.

9. Wanderer - Ensiferum 63
Ensiferum täydellisimmillään. Tästäpä on juuri minkään bändin paha pistää paremmaksi, Nightwish on ainoa, joka mun kohdalla siihen kykenee. Loistavuutta. Kaatosade ja Myötätuulirockin hullu ylleisö. Rakkautta. Olen niin monta kertaa täälläkin toitottanut siitä, miten satuin vain vilkaisemaan pitin keskelle ja näin paidattoman, pitkätukkasen miehen vetävän tätä biisiä oikeasti tunteella. Siinä vaiheessa tuli aika hyvä fiilis!

10. Yksinkertainen - Apulanta 62
Apulannan hienous löytyi tälle neidille vasta Kuopiorockin jälkeen. Tässä biisissä on loistavat lyriikat, joiden takia tämä löytyykin näin ylhäältä tästä listasta. Vaikken olekaan kyseistä biisiä edes kuukautta kuunnellut, kolahtaa tämä silti edelleen loistavasti, vaikka soittokertoja onkin ihan reippaasti takana..

"Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä, se merkitsee, kuinka se käytetään
Miten sekin kesti kauan
Jotakin on pahasti rikki, ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka ehjän sitä millään saa"

11. Omnos - Eluveitie 61
Tämä sveitsiläinen poppoo tykittää kyllä niin rautaisella otteellaan tässä biisissä, että moni jää toiseksi. Vähän samalla fiiliksellä mennään kuin Ensiferumin kohdalla. Sopivasti folkkia ja uusi ote musiikkiin, tällä kertaa tuo gallin kieli.

12. Watercolour - Pendulum 60
Viime kevään ja alkukesän ralleja, ihan toimivaa massamusaa. Sanoissa olisi toki vähän hiomista, mutta melko hyvältä ne silti kuulostaa!

13. Aamun Kuiskaus - Stella 58
Stella, tuo joensuulainen rakkauden kohteeni jo pidemmältä ajalta. Tässä biisissä on aika legendaariset lyriikat heti alusta lähtien. Suomalainen musa kolahtaa muutenkin minuun erityisesti sanojen kohdalta, ja tässähän tätä parhautta taas on:

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset - kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität."

14. Storytime - Nightwish 55
Jahas, Imaginaerum on tainnut olla kovassa soitossa ajallaan.. ;) Toisiksi paras Nightwishin hittibiisi koskaan, ja yksi parhaimmista hiteistä ihan muutenkin. Sanoitukset ovat loistavat, tässäkin, juuri satuteema on omiaan tähän biisiin, tiedä häntä sitten miksi.

15. In Joy and Sorrow - H.I.M. 52
Voisin viitata tuohon Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiin tän kohdalla. Löytyy Lukion Musa -kirjastamme ja on sen tiimoilta tullut useamman kerran soiteltua.

16. Seelenschmerz - Blutengel 51
Sen verran iisiä kamaa, että jo ekalla kuuntelukerralla saa selvää tästä biisistä. Biisin nimi on siis sanasta sannaan käännettynä sielun kipu, eli parempi suomennos lienee ahdistus. Tämän hetken suosikkini kaikesta saksan kielisestä musasta. Rammsteinin Ohne Dich yltää melkein yhtä korkealle, mutta tässä on kuitenkin sitä jotain - enemmän ku toisessa maalaisessaan.

17. Planet Hell - Nightwish 48
Jos hiihtolomalla jäädyttiinkin Nightwish-jonottelun merkeissä ihan kunnolla, niin ei sitä turhaan tehty. Löysin entisestä viha-biisistä uuden rakkauteni. The first rock thrown again!

18. Vandraren - Ensiferum (cover) 47
Oikeastaan ainoa ruotsiksi laulettu biisi, joka kolahtaa. Pitäisi kyllä kolahtaa muunkinlainen kama ruotsiksi, tulisi vähän opittua uutta sanastoa. Tässähän tosiaan mikin varressa heiluu Týristä tuttu Heri, joten melkein ruotsalaista aksenttia on kuultavissa, haha. Taipunee ainakin paremmin kuin Petrin versio, vai mitenköhän olis?

19. Last Ride of the Day - Nightwish 52
Jaina opetti mut digaamaan tästä biisistä, eikähän tästä VOI olla tykkäämättä, ainakaan ku lopussa huudellaan abracadabraa! ;)

19. Alesia - Eluveitie 52
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä listaan pääsi mukaan myös toinen ralli Eluveitieltä. Alesia kertoo historiallisemman tarinan sotaisasta gallialaisten lopusta, kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä, ainakin, jos sanoituksia ajattelee. Loistava lopetus tälle postaukselle, vaikka ihmettelenkin hiukan, ettei YHTÄKÄÄN Kätilöiden biisiä tähän mahtunut mukaan, no, aina ei voi onnistua!

Flames are dancing in the night, the shadows seem to be alive, the forest is calling my name! / Midsummer Night - Korpiklaani

Vihdoinkin alan olla toipunut viime viikonlopun rientojen mukana saamastani flunssasta ja koonnut itseäni muutenkin sen verran, jotta kirjottamahan päästään. Menneenä viikonloppuna nimittäin taas Kalakukkokaupungin Vänäri joutui lähes 20 000 festarikävijän jalkojen tallomaksi. Itse suunnistin paikalle ensimmäisenä päivänä ekaa kertaa festareilla olleiden kanssa toki muitakin tuttuja nähden, toisen päivän ohjelma kului normaalimman keikkaihmisen kanssa.

Porukka autoon ja mars matkaan tunti myöhässä, joten oltiin Kuopiossa vasta vaille kolme ja päädyttiin alueelle Chisun jo soitellessa hittejään. Narikassa ei tainnut olla missään vaiheessa jonoa ja alueellekin pääsi suhtkoht sutjakasti, vaikka jonoa ihan reippaasti olikin. Rannekkeet kätösiin ja kevyt turvatarkastus, josta ei ainakaan mun kohdalla ollut mitään hyötyä.



Sitten suunnattiinkin askeleemme tyttöjen ainoaa must-see artistia katsastamaan. Jaksettiin Juhon kanssa olla fiiliksissä Chistua parin biisin ajan ja suunnattiin matkamme nurtsille hiukan sivummalle. Keikan ja hittiputken loputtua loppuporukkakin liittyi seuraamme ja pyörittiinkin kai hetki porukalla, jonka jälkeen suuntasin seuraavien tuttujen kanssa katsastamaan Tarottia. Hävettää melkein myöntää, että tsekkasin kolme biisiä ja kuulin kauempaa Simply the Bestin ja sitten olikin aika suunnata kämpille nestetasapainosta huolehtimaan..

Takaisin tullessa kuultiin tuttuja säveliä ja suunnattiin fiilistelemään Reggaerekkaa, jonka jälkeen matka jatkui melkeinpä festarin parhaalle keikalle, josta vastasivat Eläkeläiset.. Stadionlavalle tallustellessa Miian, Niinan ja Juhon kanssa tajusin biisin kuulostavan tutulta ja totesin, että tämä kuullaan vielä huomenna eri versiona.. Kysseessä siis oli Jukolan humppa ja tottahan toki sen humppamatoon piti päästä mukaan hyppimään, vaikka loppujen lopuksi taidettiinkin roikkua letkassa ainakin viiden biisin ajan.. Tässä pätkässä en ole ite, enkä oo myöskään kuvannu, mutta fiilis oli ainakin yhtä kova itelläkin!



Mua naurattaa edelleen, sillä yhdessä vaiheessa taisin muistaakseni Reetalle olla vilkuttelemassa ja kääntynyt jonossa katsomaan taaksepäin, ja koska se matkanteko ei muutenkaan kamalan suoraa ollut, juoksin sitten päin kolmea ihmistä.. Hups, sori dudes!
 
Eläkeläisten keikka oli tosiaan pure awesomeness, jonka jälkeen olikin hyvä suunnistaa käytännössä katsoen samojen tyyppien kanssa pitämään meininkiä yllä Korpiklaanin keikalle. Pittailutoveriksi vaihtui Eepu, mutta meininki jatkui ihan samanlaisena ja melkein heti ekassa biisissä saatiin jonkinnäköinen letka sinne aikaiseksi. Suurinosa ajasta tuli kulutettua lavan vasemmalla puolella, jonne saatiin ripaskaringitkin pystyyn ja muutenkin meno oli huikea. Happy Little Boozer lämmitti mieltä aivan helkutin kovasti, eikä meininkiä laskenut ainakaan takuuvarmat Tequila ja Vodka.. Myös tämä "ISKE! ISKE! ISKE! ISKE! ISKE!" -biisi jäi soimaan päähän ja kolahti, uutta matskua siis, mutta ei mun kuvaamana.



Kaaduin pari kertaa juostessa ihmismassaa ympäri, mutta onneksi porukka nostaa ylös, sillä kymmenien ihmisten kävellessä päältä olo ei varmaan ole se paras mahdollinen. Hiekkakenttä pelotti jo alkuunsakin, mutta ei se sitten ollutkaan niin paha kuin luulisi. Kuvia ei sattuneesta syystä keikalta ole, mutta hyvä fiilis lämmittää mieltä edelleenkin. Yhteishenki pittiporukassa on vaan jotain niin mieletöntä, varsinkin jos siihen mahtuu 20-30 henkilöä, eikä hirmuista laumaa porukkaa.

Vähän pisti mietityttämään eräiden bloggaajien marmatukset letkasta, en usko että kenenkään paikkaa tahallisesti ollaan pakotettu vaihtamaan tai päällekään juostu. Tietenkin jokainen saa nauttia keikasta omalla tavallaan, mutta musta on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus se, että folk-keikoilla porukalla on ihan omia kuvioita, joille vaan pitää antaa tilaa. Toivottavasti emme sitten pilanneet kenenkään keikkaa, mutta ihan jokaiselta taholta voisi toivoa, että antaa jokaisen kukkia tavallaan. :)



Korpiklaanin jälkeen suuntasin Konstan kanssa katsastamaan Jussi Selo & Neferneferneferiä, joka ei todellakaan kolahtanut. Ihan varmaan kuuntelukuntaakin löytyy tuollaisenkin festarin kävijöistä, mutta vähän hämmentävää se silti oli. Istuttiin aikamme nurtsilla, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Korpiklaanin nimmarointisessio.

Jonossa seistessämme Anniina, Susanna, Juho ja Antti ilmaantuivat seuraamme ja taisin bongata myös Mirkan, jonka kanssa toilailuista lissää ihan just! Jutusteltiin aikamme, kunnes tyypit sai tarpeekseen ja suuntasivat kohti.. no jotakin.. ja itse uppouduin tutkiskelemaan aurinkolasitarjontaa. Yhdet kipaleet kotiutinkin, mutta sitten bongasin jotakin erittäin mielenkiintoista, nimittäin erään nimeltämainitsemattoman bändin kitaristin seisovan n. 4 metrin päässä minusta. Pikkusen kylkeen tökkimistä Mirkalle ja arvuuttelua häiritäkkö häiskää vai ei.



Ylleensä en olisi varmaan mennyt mitään sanomaan, varsinkin kun sankarilla oli ruokalautanen edessään. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin semmonen kitaravirtuoosi, että oli aivan pakko. Kaduin sitä tosin heti seuraavan 5s päästä, kun kuvittelin minun ja Mirkan ottavan kuvan ja Empun jatkavan seuralaisensa kanssa matkaa. No vitut, kukaan muu ei ollut heppua tunnistanut, mutta parin sekunnin kuluttua siitä, ku mentiin herraa häiritsemään, oli siinä varmaan kolmekymmentä muuta tyyppiä nimmaria ottamassa.. Hävetti aivan saatanasti ja pyytelinkin anteeksi niin Empulta ku hänen seuralaiseltaan, joka nauroi, ettei se haitannut. No, vituttaisiko itseäsi, jos olisit syömässä ja kunnon fanilauma hyökkäisi? Niin.. No tehty mikä tehty.

Palattiin nimmarijonoon vähän hämillämme, mutta sitten tuo edellinen sotku unohtui ja ajattelin käydä kiittelemässä Korpiklaanin ukkoja upeasta keikasta. No, kun päästiin sitten lähemmäksi nimmarointipistettä, tajuttiin että joopa joo, ehkei Korpiklaanin kiitokset ole kauhean järkevää esittää Stam1nalle.. Bändi oli siis pisteellä jo ehtinyt vaihtumaan, ja tätä naurettiin vielä useampaankin otteeseen. Jonosta ei enää kehdannut poistua, joten nimmaria Kaikan sanoin "vedetään käteen". Taisin myös väläytellä toivetta Sananen lihasta -biisistä, mutta eipä sitä keikalla sitten kuultu. Kadonneet kolme sanaa kuitenkin korvasi ihan kivasti sen puuttumista, vain koska eka Stamppalevy = ah. Käsi Turo-tekstiä rikkaampana poistuttiin jonosta hortoilemaan vain tyhmän näköisinä ympäri aluetta. Tässä vaiheessa mun illassa on pitkä tyhjä aukko, nimittäin Viikatetta en katsonut biisiäkään, mutta muuta festareilla ei ainakaan aikataulun mukaan juuri tapahtunutkaan..?

Seuraava katsastamisen arvoinen bändi olikin Apulanta, jota fiilisteltiin nurmikolta soitellen Jussille, että missä se menee. Tyyppi lupautui tulemaan kuuntelemaan kyseistä kolmikkoa meidän kanssa, mutta ikinä hän ei kyllä paikalle ilmaantunut, tais tulla mielenkiintosempaa tekemistä. Aggressio oli loistavuutta ja muutenkin hittipainotteinen setti kolahti kovaa tähän likkaan. Olenkin viime päivät kuunnellut lähinnä tätä kyseistä orkesteria.



Ennen keikan loppua suuntasin kenkäni kohti Rantalavan Stam1na-aktia. Keikka oli.. en kyllä tiedä millainen. Se meni lähes kokonaan ohi erään herrasmiesmäisesti käyttäytyneen urpon kanssa, joka sysäsi minut lopulta toisesta rivistä kolmannessa rivissä olleiden niskaan pakottaen minut liiskaamaan erään 11-vuotiaan tytön. Muutamia kirosanoja taisi lentää kaikkien siinä lähellä olleiden suusta, ei siis minulle osoitettuna, vaan sille lähemmäs 150 kiloiselle kaljupäälle, joka ei kuulema satuttaisi missään nimessä 'blondia kaveriani'. Loppukeikka menikin kuunnellessa vierestä, kuinka tämä herrasmies jauhoi paskaa minusta ystävilleni ja nauraessa hälle. Miia pyöritteli vaan päätänsä eturivissä ja me muut yritettiin vaan fiilistellä bändiä parhaamme mukaan.

Tätä ennen siinä oli ollut vielä toinen sankari, joka teki vähän liian läheistä tuttavuutta useammankin tytön lanteiden kanssa. Löin itse tyyppiä melkein turpaankin, mutta lopulta kuitenkin pääsin irti hänen otteestaan, hyi vittu.

Olin melko mielenkiintoisessa asennossa Pexin spiikatessa nimmarointisessiossa tulleesta biisitoiveesta, jota ei kuitenkaan voitu toteuttaa sellaisenaan. Vanhan levyn matskua oli siis tosiaan luvassa ja Kadonneet Kolme Sanaa aiheuttikin melkoisen räjähdyksen tän neidin tajunnassa. En tiedä mistä ihmeestä kiskaisin energiaa riehumiseen, mutta hyvinpä näytti se minut syrjäyttänyt jätkäkin yllättyvän mun energianpuuskasta..

Lopulta se kaikkia ahdistanut jätkä vedettiin eturivin kaiteen yli, enkä ole valehtelematta KOSKAAN nähnyt sellaista käytöstä eturivin tyhjetessä. Kukaan toisesta rivistä ei edes yrittänyt sulloutua eturiviin, vaikka siihen olisi varmasti ainakin yksi mahtunut. Kaikki vain odottivat tilan täyttymistä sivuiltapäin ja hengitellessä syvään ja nauttien Eloonjääneen viimeisistä tahdeista. Jäljellä tämän illan viimeisestä keikasta oli enää encore, jonka virkaa hoiti Puolikas ihminen. Porukka ympärillä riehui ihan hulluna, vihdoinkin siihen nimittäin oli mahdollisuus. Hieno lopetus illalle, pakko sanoa!



Kuvia perjantain keikoilta ei juuri ole, sillä kamera oli laukussa ja laukku ONNEKSI jossain aivan muualla. Tallusteltiin Kuopion yössä kohti 16 neliön majapaikkaamme, jossa mua ja Anttia odottikin kolme väsähtänyttä festarikävijää. Suihkun kautta yöpuulle, jotta seuraavana aamuna jaksoi lähteä Amarilloon aamupalalle.. ;) Lauantaista lissee seuraavassa postauksessa!

Through the mist I see the face of an angel, calls my name I remember you're the reason I have to stay. / Pale - Within Temptation

Olen ollut hiljaa täällä jo aivan liian pitkään. Mun kesä on ollut erittäin vaisu musiikin suhteen, uusia bändejä ja biisejä on löytynyt roppakaupalla, mutta vähemmän niistä genreistä, joita yleensä ylistän. Tänä iltana löysin Apulannan, jota Kuopiorockin loistava festariveto vielä vähän auttoi, voi mahtavuutta nämä lyriikat. Apulantakin on bändejä, joiden hitit osaa ulkoa vaikka väärinpäin, mutta musiikista en aiemmin ole muuta sen hienompaa löytänyt, mutta nyt.



"Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään

Miten sekin kesti kauan

Jotakin on pahasti rikki
Ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka
Ehjän sitä millään saa

Minä haluaisin rauhaa
Mut sota tähän sieluun solmittiin
Sota, jota kuitenkaan kukaan
Ei voita koskaan"

Muita kesän teemabiisejä on löytynyt niin ikään suomalaisesta musiikkiskenestä. Tehosekoittimen Maailma on sun löytyi jo alkukesästä melko erikoisella tavalla. En ollut kyseistä biisiä kuullut koskaan aiemmin (ainakaan muistaakseni) ja sitten työparini soitteli ja lauloi tätä täyttäessäni astianpesukonetta. Jo aiemmin tyyppi oli kysellyt fiiliksissä, onko biisi mulle tuttu, että osaanko soittaa. No, en lue nuotteja niin hyvin, että voisin ihan tuntemattomia biisejä pimputella, joten Jussi päätti sitten vähän hoitaa tätä biisiä mulle tutuksi. Tän kesän teemabiisi, ehdottomasti.



"Kasvaa vuosien paino, se pian meidät alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa, niillon liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis
Kaunis ja maailma on sun"

Vähän huonompiin muistoihin mut kuljettaa tämäkin lukion musankirjasta löytyvä biisi, jota niin ikään saaressa paljon laulettiin ja soitettiin. Tämänkin kuulin ensimmäistä kertaa erään neitokaisen esittämänä, jonka jälkeen ihastuin tähän samantien. Sitten tästä tulikin biisi, joka jakoi ja jakaa lohtua edelleen, tai vastaavasti repii haavoja auki - yhä uudelleen.



"Oh girl, we are the same
We are young and lost, and so afraid
There's no cure for the pain, no shelter from the rain
All our prayers seem to fail"

Stellakin sai uusia ulottuvuuksia saaressa ja nykyään osaan soittaa tämän todella sujuvasti. Muistan ensimmäisillä kerroilla takkuilleeni aina tietyissä kohdissa, nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Sydäntä raastavaa on kuitenkin se, kun kuulee jätkän laulavan biisiä "kyllä se jää pettää" -lyriikoilla..



"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität"

Tuossa lauseessa on sen verran ytyä, että melkein voisin tatuoidakin sen ihooni. Siinä on vaan niin tajuttoman hyvä sanoma, siinä yhdistyy mulle niin musiikki, taide, itseluottamus, tsemppifiilis ja niin moni muukin asia.

Viimeisellä leirillä tsemppibiisejä tarvittiin, Sonatan Paid in Full vastasi tuota vaatimusta melko hyvin, vaikken vieläkään ymmärrä miksi. Jotenkin vain tuli tarpeeseen kuunnella tuttuja biisejä, joista tuli muistoja mieleen.

Näistä kaikista biiseistä on tullu voimaa kaiken kestämiseen revitty ja paljon, viimeiseksi halusin kuitenkin jättää biisin, joka muuttui aivan uudenlaiseksi fiilistelybiisiksi kuunnellessani tätä laiturilla työparini nakutellessa venepaikkaa kuntoon ja tajusin vain kyseisen biisin alkavan soida ja tyypin lopettavan hommansa ja kuuntelevan lyriikoita. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis, ei tarvinnu sanoja. Toivottavasti kaikki ymmärtää nyt ja tulevaisuudessa, että täällä on aina se joku syy jäädä.



"The world seems not the same

Though I know nothing has changed

It's all my state of mind

I can't leave it all behind

I have to stand up to be stronger"