Kuka jaksaa tehdä aina kaiken niin ettei kaduta? Minun täytyy olla vapaa, eikä miettiä turhia. / 10h myöhässä - Indica

Kristiinan luona kävästiin juhlistamassa vuosien täyttymistä kertaa kaks. Synttärisankarit oltiin siis minä ja Krisse, 16 ja 18. Ja kuten arvata saattaa eihän se ihan putkeen mennyt, mutta hyvää boolia ainakin oli!



Tämä upea video löytyi koneeni kätköistä? Ääneni vaikuttaa aika, miehekkäältä etten sanoisi.

Ensimmäisenä yönä meikä hoiti lapsenvahdinvirkaa, juottaen muille vettä ja antaen oksennuspussia kouraan samaan aikaan pesten toisten meikkejä pois ja tehden petejä. Asianomaisten ei kuitenkaan tarvihe miettiä että kui paljo se mua ärsytti, ei se nyt niinkään ärsyttänyt, ku tiesin että seuraavana päivänä on sit mun vuoro.




Risen kanssa yritettiin napsia pari kuvaakin. Tai no juomia me oltiin ulos viemässä, mutta yllättäen järkevää materiaaliakin irtosi.




Aika siistiä? Paskaset, lätyssä olevat hiukset ja aika meikitön naama ei ylleensä toimi, mutta jostai syystä nää ei oo ees kovin pahoja.

Napsittiin siinä päivän mittaan viinaksia, vaikka kuinka pahalta maistui. Kyllähän sitä sitten lopulta oltiin melkoisen tuiterissa ja ulkonakin pyörittiin. Viikatteen DVD:tä ja K13 tuli tuijjoteltua, Kotiteollisuuttakin? En minä muista, piirtelin nimittäin Amorpiksen Tomia, joka sitten jäi tekemättä loppuun. Tämmöstä kuitenkin Niinan kanssa yhteistyössä saatiin aikaan:

Kauniita meikkejä myös tehtiin itsekullekkin.. Miia taiteili minulle;



Ja edellisenä yönä myös muut kaunistuivat;



Minä olen tuli kauniisti tulkittua, kuten myös Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa.. Mitä ihmettä? Kuka laulaa ja mitä? Keskellä niittyä? Muistan vaan, että se oli ihan mielettömän makeen näköstä. Ihanku siinä biisissä kuuluu olla, ja porukka pistää potkukelkalla menemään. Huippua!

Miia jäädytti ulkona melkeen aivonsa, ja jossain vaiheessa iltaa olin myös aivan kauhuissani, että Miia ei saa halvaantua, ku se tipahti sängyltä jotenki niskoilleen, raukka. Janinan kanssa juhlittiin vielä melkeen kuosissa jossain vaiheessa iltaa.



Päätin tänne postailla, koska viimeisenä yönä unohduttiin vaan kuuntelemaan Koivusten levyt läpi.. Siinä tuli muutamia kyyneleitäkin vuodatettua ja hyviä muistoja mietittyä.

"Feel my faith in you across the worlds that we apart"

"By tomorrow all will be gone,
when all is said and all is done,
forgotten like last winter's snow."

"This is your life your lead your moment is now you'll remain a sign, sign of our times."

Kyllähän tuo bändi merkitsi paljon silloin joskus, ja merkitsee edelleen. Ilman sitä en olis tutustunu luultavammin yhteenkään keikkatyyppiin. Myönnän ylpeenä olleeni nolo ja ärsyttävä kauheimman fanitusbuumin aikana, mutta ehkä just se on antanut voimia jaksaa kaiken yli. Itseluottamusta se on ainakin rutkalti tuonut tullessaan.


Mitähän teen oikeen tuon haarukan kanssa? Ilmeisesti syömässä on oltu..

Aamuyöstä saatiin paniikki aikaan kissasta, joka hyppäs Jainan mahan päälle.. Kaikki kilju ja panikoi niistä. Lopulta toinen nukku mun pään vieressä, silleen että haistelin koko yön sen turkkia ja toinen mun jalkojen välissä. Eivät vissiin aistineet, että minä olin ainaki yhtä kauhuissani ku muutki.. Söppäniä ne kuitenki olivat! Enkä muuten hajottanut ku yhet verkkosukkikset, hyvä saldo! Enkä sitäkään kattien takia.

Pyydän jo etukäteen anteeksi neiti X:ltä, aamulla oltiin söpöjä, tämä tiivistänee viikonlopun.