We're nothing and everything - the embodiment of withering. / Human Wasteland - MyGRAIN

Nyt on vuorossa se pitkään puhumani Metalheimin postaus viime viikonlopulta. Joten palataanpa ajassa lauantaihin 29.10. ja Oulucityyn. Keskustassa pääsimme jo Jainan kanssa arviointipuuhissamme hyvään alkuun ja lopulta istuimmekin Raxissa kolmisen tuntia - vaikkei kummallakaan ollut nälkä tai kumpikaan paria pitsaviipaletta enempää syönyt. Tuttuun tapaan lähdettiin marssimaan Teatrialle aivan liian aikaisin, sillä Jaina oli henkisesti varautunut siihen että eksytään vähintään pari kertaa - kuten keväämmälläkin. No eipä eksytty. Oltiin Teatrialla vähän yli viiden ja todettiin että näinhän tässä tosiaan piti käydä ja silleen.

Tapettiin sitten aikaa meikkaillen ja valokuvaillen, kenties myös tuliaisjuomia maisteltiin ja soiteltiin kavereille. Bändityyppejä lärsösi siellä sun täällä ja aina tuntui siltä, että jos jostakin henkilöstä puhuu niin se seisoo selkäsi takana juuri samalla hetkellä.. Lopulta kuitenkin mentiin oville asti odottelemaan, eikä siellä todellakaan ollut tunku. Sisään päästiin yllättävänkin oikeaan aikaan ja suuntasimme suoraan kokoamaan pärstät keikkalukemiin.

Ensimmäisen bändin, Ghoul Patrolin ( ei Ghost Brigaden toim. huom... niinkun koko illan kuvittelin) aikana populaa ei ainakaan liiaksi asti ollut. Eturiviinkään ei porukkaa erityisemmin riittänyt ja taaempana seisoskeli meidän lisäksi eräs poikaporukka, jonka kanssa sitten pitkin iltaa fiilistelimme biisejä ja pittailimme. Bändi jätti kylmäksi, mutta se johtui varmasti osittain myös väenpuutoksesta.

Seuraavana illassa olikin vuorossa eniten odottamamme MyGRAIN. Nyt kyllä pitää taas vaihteeksi ylistää bändiä ja tuumata että bändi kiskas semmosen keikan ettei paremmasta väliä. Ehdottamasti paras näistä kolmesta mitkä itse olen nähnyt. Yleisöäkin alkoi kertyä MyGRAINia odotellessa ihan mukavasti ja meininki kohota.

Setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Into to Parallel Universella ja muutamien tyyppien ilme oli näkemisen arvoinen minun ja Jainan aloittaessa moshaus juuri tietyllä rumpuiskulla. Tässä vaiheessa Tommykin saatiin lavalle ja fiilis nousi heti yleisössä. Tarkkaa settilistaa on hirmusen vaikea yrittää tässä vaiheessa muistaa, mutta Shadow People, Translucent Dreams, Darkbound, Dust Devils and Cosmic Storms, Of Immortal Aeons, Alienation ja setin lopettanut Trapped in an Hourglass kuultiin. Varmasti puuttuu joitakin, mutta antakaa anteeksi. 

Heti ensimmäisen biisin jälkeen Tommy totesi meinanneen sanoa joka tapauksessa: "Meidän olleen hyvä yleisö!" mutta kuulema ei tarvinnut miettiä tarkottaako sitä mitä sanoo. Yleisön meininki todellakin oli siis kohdillaan! Myös seuraavan päivän niskakivut kielivät siitä.. Pitkin keikkaa meidän pyllymme nuoleskeltiin puhtaiksi ja yhä kovempi riehuminen vai alkoi.

Neljäntenä ollut Darkbound (jotain minäkin muistan!) aukesi taas lisää ja fiilistely omalta kohdaltani oli kyllä ensimmäistä kertaa huipussaan keikan aikana tän biisin tullessa. Olikohan se jopa juuri ennen Darkboundia kun Tommy tuumasi: "Että ku me ei saada myytyä näitä paitoja, niin kokeillaanpa josko se toimis näin!". Lavalta siis sateli paitoja yleisöön ihan hulppea määrä ja taisin itsekin vääntää kättä eräästä miestenmallista vieressä seisoneen jätkän kanssa - lopulta paita kuitenkin päätyi minulle.

"Naistenhaku" olikin muutaman biisin päästä ja lavalta lähti siis jakoon ladyfit-malleja. En tiedä mikä magneetti mahdoin tällä kertaa olla, koska Yonas nakkeli kaikki saamani paidat. Lopputuloksena mulla siis oli 2 kpl ladyfit S- ja 1 kpl miesten XL -kokoisia paitoja, joista ladyfitit tosin lahjoittelin vieruskavereilleni.

Dust Devils and Cosmic Storms varasti tällä kertaa keikan parhaan biisin tittelin Tommyn tanssikuvioiden seurauksena. Erityisen huikea veto avasi biisille ihan uusia ulottuvuuksia. Jo tämmösten takia keikoille on päästävä!

Keikka oli mieletön yleisön meiningin osalta, mutta selvästi näki että bändiinkin keikka iski ja kovaa. Hymyt korvissa tyypit veistelivät viimeisiä ralleja samalla kun itse hommasi takuuvarmaa niskakipua seuraavalle aamulle. Loppupuolella Resistor sai yllytettyä yleisön pittaamaan ja itsekin teki hyppiä sinne, mutta kuitenkin jäätiin eturiviin lähinnä kameran tuhoutumisvaaran takia. Setti huipentui Trapped in an Hourglassiin, joka olikin yleisölle melkoisen tuttu biisi ja yhteislauluakin kuultiin. Meh likes!

Audrey Horne oli lievä pettymys, koska en ollut musiikkiinkaan tutustunut biisin vertaa ja oletin lavalle tulevan jotakin bläkkistyyppejä ja henkisesti olin valmistautunut käymään ulkonakin tämän aikana. No bändin musiikki olikin jotain rokin tynkää ja yleisö kaikkosi puoleen siitä mitä se MyGRAINin aikana oli. Tästä voimmekin siis vetää johtopäätöksen; toisinaan hävettää olla suomalainen. Laulaja yritti saada porukkaa mukaan kaikin tavoin ja kävi laulamassa eturivissäkin, jossa olleet ihmiset lähinnä väistivät häntä? Anniskelualueen puolelta jätkä kävi myös laulelemassa Moonsorrowin heppujen hiukan naureskellessa vieressä.

Toisiksi viimeisen esiintymisvuoron oli saanut Färsaarien ylpeys Týr. Odotukseni olivat heidän suhteen melko korkealla, mutta bändi ei aivan yltänyt täyttämään niitä. Setistä puuttui aivan liikaa heidän aiempien settilistojen perusteella soitettuja biisejä ja yleisön laimea meininki tiputti omaakin fiilistä. Tässä vaiheessa kullanarvoisia tyyppejä olivat ne pojat joista jo aiemmin mainitsin. Pitivät sentään huolta ettei koko yleisö ole AIVAN kuollut - siinä sitten Jainankin kanssa parhaamme mukaan moshailtiin ja rallateltiin sanoja lopputuloksen ollessa se, että Heri tuntui kyyläävän koko keikan.

Eka tuttu biisi muistaakseni taisi olla vasta neljäs Sinklars Visa johon kyllä sitten yhtyi niin mielissään. Keikalla kuultiin myös Tróndur í Gøtu, Hail to the Hammer, Hold the Heathen Hammer High (huhu, olipa menoa!) ja kunniapaikalla viimeisenä By The Sword In My Hand, jota ennen ei tullut edes "tää on vika biisi!" -kommenttia. Hmh? Silmänruokaa lavalla tosiaan riitti ja musiikki toimi livenäkin varsin mukavasti. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan ainakin Flames of the Freetä.

Setin loppuessa jalkamme alkoivat huutaa hallelujaa sen verta kovaa, että baaritiskin kutsu alkoi voimistua korvissamme. Haettiin siitä sitten juotavaa ja jumituttiin istuskelemaan miksauspöydän eteen. Jossakin vaiheessa Týrin heebot sitten tulivat alueelle hengailemaan ja Heriä kävin hihasta kiskaisemassa nimmaroimaan sinkkua ja samalla piti kuvakin ottaa. Tasainen meikkivoidekerros ja muuta mukavaa? Ei hemmetti, ei se voinu nuin paha siellä olla!

Moonsorrowiin jäätiin suosiolla ihan taakse. Intron pärähtäessä käyntiin fiilis oli aika huvittunut - olo oli vähintään yhtä väsynyt kuin kouluaamuina herätyskellon pärähtäessä soimaan ja setin aloittanut biisi oli tosiaan Sankarihauta - mun herätysääni. Jotenkin en edes tajunnut, että koko biisin voi lähteä soittamaan introsta ja kun laulut Sankarihautaan alkoivat niin fiilis kohosi kyllä huippulukemiin.

Tästä lähtikin sitten paaaljon semmoisia biisejä, joita juurikaan en tuntenut. Tähdetön ja Raunoilla kuitenkin jollakin tapaa toimivat livenä, jälkimmäinen varsinkin ja niiden aikana taas hiukan virkistyi. Yleisö oli ehkä hieman laimea, mutta emme varmasti olleet ainoita väsyneitä paikan päällä. Populaa oli Moonsorrowin aikana jo ihan kivasti ja onneksi siellä oli myös niitä, jotka osasivat pitää meininkiä jollakin tapaa yllä.

Raunioilla-biisun aikana myös saatiin illan toinen pitti pyöräytettyä käyntiin. Olipa sitä pittiä taas muutama kuukausi odotettukin ja seurakaan ei ollut erityisen paha.. Kuunneltiin vielä pari biisiä ja sitten lähdettiin kohti majapaikkaa. Jälkeenpäin ajatellen se ei ehkä ollut se kaikista fiksuin ratkaisu; Helsingin setin loppuun kuuluivat niin Sankaritarina kuin Kuolleiden maakin, joita kumpaakin ja varsinkin ensimmäistä odotin kuin kuuta nousevaa. Josko mä sen vielä joskus kuulen.

Viikonlopun ostokset olivat melkoisen musiikkipainoiset ja sen voikin tästä alemmasta kuvasta nähdä..

Antikvariaatista napsin muutaman Infernon mukaan, joista toinen oli muistaakseni syyskuun numero tältä vuodelta - hinta 2e.. End of and Era löytyi TopTenistä kympillä ja siksi sekin pääsi ostoskoriin. Paita on tosiaan se MyGRAINin keikalta saatu ja nuo oikealla puolella olevat levyt niinikään keikkapaikalta. Ylimpänä on MyGRAINin Mygrain ja keskellä samaisen yhtyeen Orbit Dance. Molemmat rokottivat lompakkoa kympillä ja Týrin Ólavur Riddararós-single vitosen.

Muutenkin musiikkiin on muutamien lähiviikkojen aikana uppoamassa enemmän rahaa kuin on oikeastaan sallittua. Nightwishin lipuista yhdet on jo tilattu, Tarja Turusen joulukiertueen keikan liput ovat tilaamatta, kuten myös Storytime ja Imiginaerum. Ensiviikon perjantaina tulevan Sonatan Live in Finlandinkin tilaus on aivan vaiheessa.. Taidan myös tilata MyGRAINin Signs Of Existence joka myöskin puuttuu hyllystä. Niin ja Lutakon Mokoman & Disease of the Nation keikan lippu myöskin löytyy ostoslistalta. Heippa ylimääräiset rahat!