Kirkkoon yllättäen poikkesin, sitä hämmästelin itsekkin. Oli joulu taaskin tuloillaan, se kai sai kirkkoon astumaan. / Kuin Henkäys Ikuisuutta - Tarja

Mä oon edelleen ihan sekaisin. Eilen oli se Tarjan visiitti Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkkoon ja oli kyllä upea konserttielämys. Pääsen kerrankin käyttämään tuota sannaa sen oikeassa merkityksessä! Tarja oli aivan ihana ihminen, vaikka jotenkin joidenkin median edustajien jutuista mun mielikuva oli muotoutunut ihan muuksi. Pidemmittä puheitta:

Kirkolle menimme noin puolisen tuntia ennen ovien aukaisua. Yllättävän nopeasti porukkaa sinne rupesi kertymään ja päästiinkin sitten melko nopeasti sisälle. En ymmärrä mitä varten edestä oli varattu n. 7-9 riviä penkkejä MOLEMMIN puolin, sillä mulle jäi vähän epäselväksi kenelle ne oli varattu..



Monet jälkeenpäin tulleet istuutuivat meidän eteen "Hei sehän on varattu" "Niin no tämä nyt on minulle varattu". Toki kirkko oli täysi, mutta mulla ainakin kiehahti melkoisen kovasti tuollaisten kommenttien saattelemana, varsinkin kun tiesi ettei konsertti luultavastikkaan niin paljoa heille merkannut kuin minulle. Toki ei voi arvottaa itseään muiden yläpuolelle, mutta edessä olevat varatut penkit tosiaan aiheuttivat hämmennystä, kun kukaan ei oikein tiennyt kenelle ne olivat.



Konsertti alkoi kuitenkin lopulta ja jos miksaus olisi ollut yhtään kovemmalla, olisi tunnelma ollut aivan ihana. Tarjan hypätessä lavalle tuli heti mieleen se, että tuota samaa naista olen tuijjotellut kerran jos toisenkin erinäisiltä DVD:iltä ja fiilis oli oikeasti huikea. Varpunen jouluaamuna ja Walking in the Air, silkkaa rakkautta. Tarjan loistava tulkinta Varpusesta pieksi kyllä todella monet muut vedot mennen tullen puhumattakaaan Walking in the Airista, jolloin kylmät väreet kulkivat kauttaaltaan ympäri kehoa. Loistavaa tulkintaa sanon minä! Muitakin biisejä toki tuli, mutta pitäisikö ne kyetä muistamaan...



Konsertin lopettanut Heinillä härkien oli myöskin loistava veto, eivätkä soittajaheebot kyllä ainakaan ilman huomiota jääneet koko keikalla. Upeita sovituksia puhumattakaan herrojen improvisioinneista, jotka selvästi Tarjallekin olivat aina yhtä uusia, kun myöhemmin keskusteltiin. "Pojat on vaan niin taitavia. Tottakai meillä on kaavat minkä pohjalta mennään, mutta sitten ne aina improvisoi ja se on mun mielestä jo yleisön kunnioitusta - on paljon mukavampaa kuunnella sellaista kuin täysin kaavan mukaan etenevää, ja onhan se itsellekin aina yllätys"



Toinen positiviinen yllätys oli se, ettei keikalla saanut kuvata kuin viimeisen biisin aikana. En tiedä kuinka yleinen käytäntö tällaisissa se on, mutta minusta ainakin ohje oli yksi oleellisimmista ikinä. Miksaus oli tosiaan niin pienellä, vaikka välillä volumea onnistuneesti korotettiinkin ja luotiin massiivisuutta, niin varsinkin järjestelmäkameroiden salamoiden ja jo kuvausäänienkin räpse oli todella häiritsevää. Myös iki-ihanan Walking in the Airin aikana. -.-''

Tarjaa olikin odottelemassa iso porukka konsertin jälkeen, mutta jättäydyttiin suosiolla viimeiseksi. Rupaltiin hänen kanssaan tovi jos toinenkin ja oikeasti minun käsitys hänestä muuttui aivan toiseksi. Taisin myös siinä huumassa halailla häntä kolmeen kertaan ja saada hänet heittämään läppää minusta kavereideni kanssa? WTF. Joka tapauksessa, kirkosta kun lähdettiin eivät polvet meinanneet kantaa ja tärinä oli aivan käsittämätöntä. En usko, että kukaan muu artisti voi tuollaista oloa saada ylle. Huhhuh! Yllättävän ihmiseltä kuitenkin kuvassa näytän:



Pyysin Tarjaa myös rustailemaan aiemmin piirtämään kuvaani nimikirjoituksen, vaikken todellakaan tätä ylleensä harrasta - ainakaan sillä tavoin, että sitä ylpeänä voisin hehkuttaa. Se, että Tarja kehui kuvaa melkoisesti ja halusi sitten vielä omistella sen, ei minua haitannut ollenkaan.

Se oli sellainen perjantai-ilta se, enkä ottaisi pahitteeksi vaikka tästä tulisi joka jouluinen tapa.
Upeita vetoja, upea nainen ja mahtava fiilis. Kiitos!