Through the mist I see the face of an angel, calls my name I remember you're the reason I have to stay. / Pale - Within Temptation

Olen ollut hiljaa täällä jo aivan liian pitkään. Mun kesä on ollut erittäin vaisu musiikin suhteen, uusia bändejä ja biisejä on löytynyt roppakaupalla, mutta vähemmän niistä genreistä, joita yleensä ylistän. Tänä iltana löysin Apulannan, jota Kuopiorockin loistava festariveto vielä vähän auttoi, voi mahtavuutta nämä lyriikat. Apulantakin on bändejä, joiden hitit osaa ulkoa vaikka väärinpäin, mutta musiikista en aiemmin ole muuta sen hienompaa löytänyt, mutta nyt.



"Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään

Miten sekin kesti kauan

Jotakin on pahasti rikki
Ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka
Ehjän sitä millään saa

Minä haluaisin rauhaa
Mut sota tähän sieluun solmittiin
Sota, jota kuitenkaan kukaan
Ei voita koskaan"

Muita kesän teemabiisejä on löytynyt niin ikään suomalaisesta musiikkiskenestä. Tehosekoittimen Maailma on sun löytyi jo alkukesästä melko erikoisella tavalla. En ollut kyseistä biisiä kuullut koskaan aiemmin (ainakaan muistaakseni) ja sitten työparini soitteli ja lauloi tätä täyttäessäni astianpesukonetta. Jo aiemmin tyyppi oli kysellyt fiiliksissä, onko biisi mulle tuttu, että osaanko soittaa. No, en lue nuotteja niin hyvin, että voisin ihan tuntemattomia biisejä pimputella, joten Jussi päätti sitten vähän hoitaa tätä biisiä mulle tutuksi. Tän kesän teemabiisi, ehdottomasti.



"Kasvaa vuosien paino, se pian meidät alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa, niillon liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis
Kaunis ja maailma on sun"

Vähän huonompiin muistoihin mut kuljettaa tämäkin lukion musankirjasta löytyvä biisi, jota niin ikään saaressa paljon laulettiin ja soitettiin. Tämänkin kuulin ensimmäistä kertaa erään neitokaisen esittämänä, jonka jälkeen ihastuin tähän samantien. Sitten tästä tulikin biisi, joka jakoi ja jakaa lohtua edelleen, tai vastaavasti repii haavoja auki - yhä uudelleen.



"Oh girl, we are the same
We are young and lost, and so afraid
There's no cure for the pain, no shelter from the rain
All our prayers seem to fail"

Stellakin sai uusia ulottuvuuksia saaressa ja nykyään osaan soittaa tämän todella sujuvasti. Muistan ensimmäisillä kerroilla takkuilleeni aina tietyissä kohdissa, nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Sydäntä raastavaa on kuitenkin se, kun kuulee jätkän laulavan biisiä "kyllä se jää pettää" -lyriikoilla..



"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität"

Tuossa lauseessa on sen verran ytyä, että melkein voisin tatuoidakin sen ihooni. Siinä on vaan niin tajuttoman hyvä sanoma, siinä yhdistyy mulle niin musiikki, taide, itseluottamus, tsemppifiilis ja niin moni muukin asia.

Viimeisellä leirillä tsemppibiisejä tarvittiin, Sonatan Paid in Full vastasi tuota vaatimusta melko hyvin, vaikken vieläkään ymmärrä miksi. Jotenkin vain tuli tarpeeseen kuunnella tuttuja biisejä, joista tuli muistoja mieleen.

Näistä kaikista biiseistä on tullu voimaa kaiken kestämiseen revitty ja paljon, viimeiseksi halusin kuitenkin jättää biisin, joka muuttui aivan uudenlaiseksi fiilistelybiisiksi kuunnellessani tätä laiturilla työparini nakutellessa venepaikkaa kuntoon ja tajusin vain kyseisen biisin alkavan soida ja tyypin lopettavan hommansa ja kuuntelevan lyriikoita. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis, ei tarvinnu sanoja. Toivottavasti kaikki ymmärtää nyt ja tulevaisuudessa, että täällä on aina se joku syy jäädä.



"The world seems not the same

Though I know nothing has changed

It's all my state of mind

I can't leave it all behind

I have to stand up to be stronger"