Luukku 24

Hyvää jouluaattoa rakkaat lukijani!

Muusta kalenterista poiketen, tänään saatte sitten joululaulua kehiin. Pitkään pohdin mikä joululaulu mulle niistä kaikista se rakkain on, mutten osannut päättää. Jokainen näistä on minulle erittäin tärkeä ja kuuluu jouluuni ihan samalla tavalla kuin Lumiukko, Joulurauhan julistus, kynttilät tai jouluruokakin. Nyt hiljenen tässä muutaman päivän ajaksi, kunnes lähden Norjaan 27. päivä, joten voi olla että asiaan palaillaan vasta ensi vuoden puolella.

Viettäkää kynttilöiden ja läheisten ihmisten täyteinen loma puhumattakaan jouluruoista ja lahjoista. Kuten ryhmänohjaajamme sanoi, ottakaa lomasta ihan kaikki irti ja rentoutukaa kunnolla, niin minä ainakin aion tehdä!

Luukku 23

Huomenna sitten itsekukin availee varmasti pakettejaan ja köllöttelee täyden massunsa vieressä. Tänään haluankin siis fiilistellä biisiä, joka on kuluneen puolen vuoden aikana vaikuttanut minuun enemmän kuin moni arvaakaan. Mulla ei oikeasti ole edes sanoja kuvata tätä kappaletta, niin loistava tämä on. Pitkätukkainen, paidaton hevarimies keskellä circle-pittiä tulkitsemassa tätä koko sydämestään kaatosateessa, sitä näkyä ei oikeasti hevillä unohdeta. Eikä ainakaan sillä..

Nokkahuilut sun muut erikoisemmat huilut ja soittimet on aivan puhdasta rakkautta, puhumattakaan lauluista ja biisin pituuskin hipoo täydellisyyttä. Ergh. Tässä on vaan sitä jotakin.

Mutta oikeasti, tämä oli livenä niin fantastinen ettei ole edes sanoja. Siitä lähtien tätä on tullut huudatettua kylmien väreiden kera kerran jos toisenkin, mutta myös erinäisiä juttuja on tapahtunut tämän biisin soidessa. Mä vaan rakastan tätä, tää on oikeasti kaikkien aikojen kaikkien bändien top 3:sessa ehdottomasti. Turhapa tätä on enää ihkuttaa, kuunnelkaa ja kertokaa kommentit kolahtiko vai ei!



"In time bleeding wounds will heal
Unlike some which are too deep to see"

"He will ride across land and time
To find a way through this endless night
There s a storm in his heart
And the fire burns his soul
But the wanderers part is to ride alone"

Luukku 22

Pari yötä jouluuuuuuuun! Tänään jatketaan Sakara-linjalla ja tällä kertaa Mokoman muodossa. En oikein ollut päässyt tähän sisälle ennen viime vuoden Sakara Touria, mutta Seinäjoella tämä iski kyllä semmoisella voimakkuudella meikäläisen otsalohkoon että oksat pois. Ehkä en edes runoile tämän enempää, vaan nautitaan loistavasta musiikista. Annala on myös yksi Suomen parhaimmista sanoittajista, sillä tykkään hulluna tämmöisistä runollisista ja ns 'piiloviestejä' sisältävistä biiseistä. Näiden syvintä tarkoitusta on niin mukavaa aina pohtia!



"Tässä synkässä maassa, jossa aurinko loistaa, jos saa pilviltä luvan,
on helppo minänsä varjoon kadottaa.
On meidän itse soihtumme kannettava, päreet vuoltava, lyhdyt sytytettävä,
ei saa luottaa päivään vaihtuvaan, aurinkoon nousevaan"

Luukku 21

Jottei tämä joulukalenteri mene ihan muisteluiksi, nakataan tähän tämän vuoden yhden parhaimmista levyistä julkaisseen Moonsorrowin erityisen iloinen rallatus nimeltä Huuto. Tajutonta, aivan loistavaaloistavaaloistavaa. Moonsorrow kolahti vasta toisella livekerralla, vaikka sielläkin tuntemattomat biisit koituivat kohtalokseni. Tämä kuitenkin on aivan käsittämömän upea viisu, sillä vaikka biisistä löytyy raskautta vaikka muille jakaa on myös melodinen puoli mukana. Kehotan ottamaan hiukan omaa aikaa ja laittamaan kappaleen soimaan ja syventyä vain kuuntelemaan eri vivahteita, joita biisistä löytyy. Huhhuh.



"Olemme esittäneet roolimme
Se kaikuu seinämistä
Ilman halki kiirii menetetty toivo
Kuule tuomittujen huuto
Valo paljastaa veriroiskeet lumessa
Teoistamme heijastuu matkamme määränpää
Ei elo kohtaa kuolemaa
Kärsimyksen voi lopettaa"

Luukku 20

Tällä kertaa löytyy biisi, jonka itse survoisin historiassani 2007 vuoden alkuun. Veljeni on ollut kovan luokan Zen Café- fani niin kauan kuin muistan ja siksipä tätä yhtyettä on tullut kuultua ihan pienestä pitäen. Yhdistän tähän musaan poikkeuksetta hänet ja siksi toisinaa non ihana vain kuunnella Caféa ja muistella vanhoja aikoja. Tämä biisi on yksi ehdottomista suosikeistani ja tätä on monessa eri yhteydessä tullut kuunneltua. Zen Cafén lyriikat on aivan loistavia ja lähes jokaisen biisin tarina on erityisen koskettava. Tässä. Niin. No. Kuunnelkaa. Lyriikat. Niin. Tiedätte.



"stop en rakastua saa
se tietää vain surua ja murheeksi käy
murheille stop
en rakastua saa se tietää vain surua
hiljentäkää
sydän hiljentäkää"

Luukku 19

Samalla nostalgisella linjalla jatketaan, tällä kertaa monille, jotka löysivät minun kanssa yhteisiä muistoja edellisestä biisistä löytyy varmasti myös tuttu pala. Kyseessä on siis Suomen kärkimuusikoista kootun porukan erityisen loistava veto Lionel Richien Hellosta.

Haluan aina muistaa sen fiiliksen, mikä mulle tuli, kun tämän Satama Open Airissa livenä kuulin. Jarkolla on mahtava ääni, joka tietyissä biiseissä toimii. Tämän kasaripainotteinen koppodikoppodi-komppi yhdistettynä herran kiekaisuihin on sen verran toimivaa, että tätä on useammankin kerran tullut kuunneltua ja siksipä haluan tämän myös teille jakaa.



"And I wonder what you do
Are you somewhere feeling lonely or is someone loving you?
Tell me how to win your heart
For I haven't got a clue
But let me start by saying I love you"

Luukku 18

Voi voi, täältä paljastuu nyt kyllä semmonen klassikko tietyissä piireissä että puistattaa. Toisaalta, tämän kalenterin ideana oli myös vähän verestää omia muistojani kappaleiden olemassa olosta, joten mikäpä tähän paremmin sopisi kuin Helloweenin A Handful of Pain.. Tämä ajoittuu historiassani vuoden 2008 ja 2009 vaihteeseen, kun erään ystäväni kanssa kuultiin tässä laulettavan "Vili goes the wrong wayys..." - liittyen siis erääseen bändiin. Oikeastihan siinä lauletaan "We go the wrong ways". Kaikestahan voi vääntää ihan mitä vaan haluaa.

Biisinä tämä on ihan toimiva ja yllättävää että edelleen kolahtaa, sillä mä en ole oikeestaan ikinä kokenut sitä kasarirock-vaihetta, joka monilla on. Ehkäpä tässäkin biisissä muistot tekevät tästä paremman, kuin muuten olisikaan.

"We're different colours, different nature
Both we weer like pupil and teacher
It's a puzzle with two pieces
Still not done 'cause one still misses"

Luukku17

Tänään täältä paljastuu pari painavaa sanaa. Tähän lauluun tutustuin viime syksynä luokanvalvojamme takia kunnolla ja lyriikoiden muodostama tarina aiheuttaa jokaisella kuuntelukerralla sellaiset kylmän väreet että huhhuh. Katsoin videota ensimmäistä kertaa vasta nyt, mutta yllätyin siitä, kuinka hyvä se oli. Kehotan muitakin tsekkailemaan.

" Forgive, sounds good
Forget, I'm not sure I could
They say time heals everything
But I'm still waiting "

Luukku 16

Joulun odotus on jo pitkälti yli puolivälin, mutta koska itse tänään teen matikan kokeen, täytyy saada vähän hyvää fiilistelymusiikkia peliin. Senpä takia tämän päiväisestä luukusta paljastuu vanhempaa Northeria. Itseasiassa, tämä on se biisi, jonka kautta kyseiseen bändiin tutustuin. Viime aikoina olen taas jumittanut tätä ihan olan takaa ja näinpä ollen myös tänään uppudun tähän maailmaan. Norther on kyllä valehtelematta yksi itselleni tärkemmistä yhtyeistä, vaikka sen kuunteleminen onkin hyvin kausittaista. Nauttikaahan!



"Since this is.. the last time
Lay your head down for the last night
Last time"

Luukku 15

Tänään päädymme fiilistelemään vähän vanhempaa tuotantoa, johon itse rakastuin ala-asteen puolella. Minulla on oma visioni näiden sanotusten takana olevista asioista ja siksi tämä onkin niin erityisen kappale. Jonsu tulkitsee kappaletta erittäin upeasti ja ehdotankin, että te, jotka ette Indicasta välitä, kuuntelette tämän lyriikoiden kera - josko se avautuisi tai edes oppisitte ymmärtämään miksi tämä joillekin iskee. En tykkää läheskään kaikesta Indican tuotannosta, mutta tässä on sitä jotakin.

"Häkki suljettiin
Me uskottiin
että sen suojaan
taakse rautalukon
onnen kätkeä voi"

Luukku 14

Nyt liikutaankin sitten sen verran syvissä vesissä, että täällä päässä kuvaruutua kylmät väreet ovat taatut. Yksi yövissyjen ehdottomista lemppareista, jota tuskin voisi edes hehkuttaa tarpeeksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan. Tässä mukana alkaa olla jo onnistuneet runokohdat ja lopun "Remember my child without innocence cross is only iron, hope is only an illusion and the ocean soul - nothing but a name" saa minulle aikaan järjettömän tunnevyöryn ja kylmien aaltojen sarjan. Holopainen on vain nero.

En haluaisi tätä kuulla livenä, sillä en halua sotkea Tarjan loistavaa tulkintaa Aneten kopioinnilla. Ei sillä, etteikö Anette olisi taitava laulaja, mutta Ghost Love Score tuli raiskattua videoiden perusteella melkoisen hyvin, joten toivon etten tätä livenä tule hänen vetämänään kuulemaan. Jotakin pilvilinnoja pitää saada olla!

Luukku 13

Tänään tunnelmoidaankin sitten eilisen rytinään nähden. Olen nähnyt Stratovariuksen kerran, Hellkatissa ja vaikka setissä oli paljon tuttuja biisejä, tämä oli livenä upea. Istuttiin hallin reunalla ja yleisön valaisi siniset valot. Siellä sitten monet viettivät herkkiä hetkiä ja itsekin muistan laulelleeni tätä aika horroksessa. Biisi tuo mieleen aina juuri tuon illan, vaikka vitutus järjestelyiden takia olikin ollut alkuillan sana oli tämän tullessa se jo hälvennyt ja tunnelmointi ihan laillista.

"I'm still there, everywhere, I'm the dust in the wind.
I'm the star in the northern sky.
I never stay anywhere, I'm the wind in the trees.
Would you wait for me forever?"

Luukku 12

Tädättäädää Tädättäädää! Nyt liikutaan semmosilla vesillä, että meitsi oikeasti diGGailee ihan Niinan riemuksi. On muuten kyseessä Stam1nan paras lätty, vaikka moni toista mieltä asiasta onkin. Tää seuraava biisi tykittää levyn käyntiin semmosella rytinällä että oksat pois. Olenpa yhden keikankin nähnyt tällä aloitettavan ja fiilis oli melko huikea. Pidemmittä puheitta, Ristiriita.



"Nyt nuket leikkaavat lankansa
Ja puhuvat mitä sylki suuhun tuo"

Luukku 11

Tadaa! Brittien kauhumusan yksi pioneereista, Cradle of Filth paljastuu tän luukun sisältä. Hyvin jouluista eikö? Kyseessä on yhtyeen tuotannon makein biisi. Danin tulkinta on vain lllloistava ja lyriikatkin on ihan toimivaa kamaa. Oon aina tykännyt Danin lauluista, vaikka monet niitä inhoavatkin, sillä hänen äänensä pääsee tässä tosiaankin erottumaan edukseen.

"I pace, alone
In a place for the dead
Overcome by woe
And here, I've grown
So fond of dread
That I swear it's heaven"

Luukku 10

Tämän luukun takaa paljastuu bändi, jota en ole erityisemmin ikinä kuunnellut, muutamia biisejä vain. Veljeni kuitenkin tykkää SoaDista niin paljon, että on saanut minuunkin tartuettua muutamien biisien rallatuksia. Tämä on yksi niistä, Vicinity of Obscenityn ohella. Tässä on jotenkin kiva tempo ja Serjin laulut on erityisen kivat! Näitä me huudatetaan sitten, kun Nightwishin ja Kotiteollisuuden tuotanto on koluttu jommankumman mielestä riiittävän hyvin läpi. Hyväntuulista musaa!

Luukku 9

Tän päivän luukusta paljastuu yksi maailman hienoimmista biiseistä. Tän biisin sanoma ja video luovat yhdessä surullisen kauniin tarinan perheväkivallasta ja hyväksikäytöstä, enkä ole kertaakaan videon kera tätä biisiä kuunnellut, etteikö silmäkulmat olisi kostuneet. Sharonin ääni on loistava, jokaisessa Within Temptationin biisissä, mutta tämän biisin sanoma ja toteutus nostaa tämän ihan omaan ulottuvuuteensa. Ei tosiaan se hyväntuulisin ja iloisin video, mutta herättää minussa ainakin paljon ajatuksia, niinkuin varmasti on tarkoituskin. Itseeni videossa varmasti kolahtaa myös vanhaan aikaan sijoittuva toteutus, mahtavaa kerrassaan. Jos oikeasti haluatte nähdä musiikkivideon, jonka toteutuksessa on todellakin onnistuttu tsekatkaa alempana oleva video.

Luukku 8

Tunkkutunkkutunkkutunk!
Tänään tykitellään menemään kuopiolaisen 2 Times Terrorin tahtiin, jonka livemenoa todistin viime vuoden puolella Kuopiossa. Varsin toimivaa Kätilöiden sijaistoimintaa, etten sanoisi. Päivän biisinä on Equals One Sudden Death, johon rakastuin keikalla ihan kybällä. Siitä lähtien tulikin jumitettua tätä harva se aamu bussipysäkillä kylmässä täristen tätä ja fiilistelyä. Nyt, kun en biisiä muutamaan kuukauteen ollut kuunnellut ja lykkäsin yhtäkkiä soimaan, niin pakko sanoa ettei tämän iskuteho ole yhtään hiipunut, päinvastoin!

Luukku 7

Nyt on itsenäisyyspäivänvastaanotot sitten tuijoteltu ja arki jatkuu. Tänään fiilistellään muhoslaisen synkemmän metallin maisemissa. Jotkut saattoivatkin varmasti jo arvata, että kyse on Sentencedistä.

Voi, jos olisin tämän bändin joskus päässyt livenä näkemään.. Bändin ainutlaatuinen musiikki ja tunnelma kuitenkin elävät yhä ja siitä pääsee nauttimaan tämmöiset vähän nuoremmatkin kasvatit. Tämän biisin aikajana yltää vuoden 2010 kesään ja riparin jälkeiseen aikaan. Sieltä lähtien varsinkin syysiltoina tätä on tullut kuunneltua useammankin kerran ja videon katselun ohessa muutama kyynelkin on taidettu vuodattaa..

Luukku 6

Onneksi olkoon 94-vuotias Suomi! Tämän päivän fiilikseen sopii mielestäni Nightwishin Laplandin eka biisi, Erämaajärvi kuin nenä päähän. Tämän biisin ihana tunnelma, sanoitukset ja fiilis ovat aina sykähdyttäneet minua ihan omalla tavallaan. Biisin yksinkertaiset kitarariffit luovat biisiin täydellisen tunnelman, jota on turha lähteä millään lässytyksellä pilaamaan, joten:

Luukku 5

Tännään lähestyn teitä tämmösellä suomalaisella fiilistelykipaleella, jonka kuuntelun veljeni opetti minulle. Katsastin Kotiteollisuuden sen yhden ainoan kerran, jona heidät olen nähnyt Kuopiorockissa 2009. En kyllä pistäisi pahakseni, jos satuttaisiin ensi kesänä vaikkapa yhteisille festareille, vaikkakaan vain Kotiteollisuuden tähden en varmaan yli kymppiä lipuista missään tapauksessa maksaisi.

Tässä biisissä on kuitenkin sitä jotakin ja siitä kielinee jo se, että Kristiinan 18v synttäreillä bailasimme tämän tahtiin (toki itse esitettynä..) Jainan kanssa ja muut kyselivät minulta että miksi hitossa minä osaan tämän sanat, vaikken Kotiteollisuudesta muuten sytykkään. No en minä vaan tiiä! Jotakin sukuperintöä kenties.. ;) Tosiaan: