I have but two faces: one for the world, one for God, save me! / The Poet and the Pendulum - Nightwish

Viime yön pimeinä tunteina valmistui myös tällainen hetken mielijohteesta aloitettu neitokaisen kuva. Tänään totesin kyllä piirrustuksen näyttävän enemmän melkein minulta kuin Anetelta, no aina ei mene nallekarkit tasan. Miks oon niin käsi piirtämään hiuksia, ärsyttää, kun muuten onnistuneen kuvan onnistuu aina pilaamaan niillä. Kasvoissa on muutenkin enemmän varjostuksia, mutta skanneri päätti olla toimimatta ja kamerani puolestaan hävitti varjostukset kokonaan! Tuomiota kehiin?

Flames are dancing in the night, the shadows seem to be alive, the forest is calling my name! / Midsummer Night - Korpiklaani

Vihdoinkin alan olla toipunut viime viikonlopun rientojen mukana saamastani flunssasta ja koonnut itseäni muutenkin sen verran, jotta kirjottamahan päästään. Menneenä viikonloppuna nimittäin taas Kalakukkokaupungin Vänäri joutui lähes 20 000 festarikävijän jalkojen tallomaksi. Itse suunnistin paikalle ensimmäisenä päivänä ekaa kertaa festareilla olleiden kanssa toki muitakin tuttuja nähden, toisen päivän ohjelma kului normaalimman keikkaihmisen kanssa.

Porukka autoon ja mars matkaan tunti myöhässä, joten oltiin Kuopiossa vasta vaille kolme ja päädyttiin alueelle Chisun jo soitellessa hittejään. Narikassa ei tainnut olla missään vaiheessa jonoa ja alueellekin pääsi suhtkoht sutjakasti, vaikka jonoa ihan reippaasti olikin. Rannekkeet kätösiin ja kevyt turvatarkastus, josta ei ainakaan mun kohdalla ollut mitään hyötyä.



Sitten suunnattiinkin askeleemme tyttöjen ainoaa must-see artistia katsastamaan. Jaksettiin Juhon kanssa olla fiiliksissä Chistua parin biisin ajan ja suunnattiin matkamme nurtsille hiukan sivummalle. Keikan ja hittiputken loputtua loppuporukkakin liittyi seuraamme ja pyörittiinkin kai hetki porukalla, jonka jälkeen suuntasin seuraavien tuttujen kanssa katsastamaan Tarottia. Hävettää melkein myöntää, että tsekkasin kolme biisiä ja kuulin kauempaa Simply the Bestin ja sitten olikin aika suunnata kämpille nestetasapainosta huolehtimaan..

Takaisin tullessa kuultiin tuttuja säveliä ja suunnattiin fiilistelemään Reggaerekkaa, jonka jälkeen matka jatkui melkeinpä festarin parhaalle keikalle, josta vastasivat Eläkeläiset.. Stadionlavalle tallustellessa Miian, Niinan ja Juhon kanssa tajusin biisin kuulostavan tutulta ja totesin, että tämä kuullaan vielä huomenna eri versiona.. Kysseessä siis oli Jukolan humppa ja tottahan toki sen humppamatoon piti päästä mukaan hyppimään, vaikka loppujen lopuksi taidettiinkin roikkua letkassa ainakin viiden biisin ajan.. Tässä pätkässä en ole ite, enkä oo myöskään kuvannu, mutta fiilis oli ainakin yhtä kova itelläkin!



Mua naurattaa edelleen, sillä yhdessä vaiheessa taisin muistaakseni Reetalle olla vilkuttelemassa ja kääntynyt jonossa katsomaan taaksepäin, ja koska se matkanteko ei muutenkaan kamalan suoraa ollut, juoksin sitten päin kolmea ihmistä.. Hups, sori dudes!
 
Eläkeläisten keikka oli tosiaan pure awesomeness, jonka jälkeen olikin hyvä suunnistaa käytännössä katsoen samojen tyyppien kanssa pitämään meininkiä yllä Korpiklaanin keikalle. Pittailutoveriksi vaihtui Eepu, mutta meininki jatkui ihan samanlaisena ja melkein heti ekassa biisissä saatiin jonkinnäköinen letka sinne aikaiseksi. Suurinosa ajasta tuli kulutettua lavan vasemmalla puolella, jonne saatiin ripaskaringitkin pystyyn ja muutenkin meno oli huikea. Happy Little Boozer lämmitti mieltä aivan helkutin kovasti, eikä meininkiä laskenut ainakaan takuuvarmat Tequila ja Vodka.. Myös tämä "ISKE! ISKE! ISKE! ISKE! ISKE!" -biisi jäi soimaan päähän ja kolahti, uutta matskua siis, mutta ei mun kuvaamana.



Kaaduin pari kertaa juostessa ihmismassaa ympäri, mutta onneksi porukka nostaa ylös, sillä kymmenien ihmisten kävellessä päältä olo ei varmaan ole se paras mahdollinen. Hiekkakenttä pelotti jo alkuunsakin, mutta ei se sitten ollutkaan niin paha kuin luulisi. Kuvia ei sattuneesta syystä keikalta ole, mutta hyvä fiilis lämmittää mieltä edelleenkin. Yhteishenki pittiporukassa on vaan jotain niin mieletöntä, varsinkin jos siihen mahtuu 20-30 henkilöä, eikä hirmuista laumaa porukkaa.

Vähän pisti mietityttämään eräiden bloggaajien marmatukset letkasta, en usko että kenenkään paikkaa tahallisesti ollaan pakotettu vaihtamaan tai päällekään juostu. Tietenkin jokainen saa nauttia keikasta omalla tavallaan, mutta musta on melkein enemmän sääntö kuin poikkeus se, että folk-keikoilla porukalla on ihan omia kuvioita, joille vaan pitää antaa tilaa. Toivottavasti emme sitten pilanneet kenenkään keikkaa, mutta ihan jokaiselta taholta voisi toivoa, että antaa jokaisen kukkia tavallaan. :)



Korpiklaanin jälkeen suuntasin Konstan kanssa katsastamaan Jussi Selo & Neferneferneferiä, joka ei todellakaan kolahtanut. Ihan varmaan kuuntelukuntaakin löytyy tuollaisenkin festarin kävijöistä, mutta vähän hämmentävää se silti oli. Istuttiin aikamme nurtsilla, jonka jälkeen otettiin suunnaksi Korpiklaanin nimmarointisessio.

Jonossa seistessämme Anniina, Susanna, Juho ja Antti ilmaantuivat seuraamme ja taisin bongata myös Mirkan, jonka kanssa toilailuista lissää ihan just! Jutusteltiin aikamme, kunnes tyypit sai tarpeekseen ja suuntasivat kohti.. no jotakin.. ja itse uppouduin tutkiskelemaan aurinkolasitarjontaa. Yhdet kipaleet kotiutinkin, mutta sitten bongasin jotakin erittäin mielenkiintoista, nimittäin erään nimeltämainitsemattoman bändin kitaristin seisovan n. 4 metrin päässä minusta. Pikkusen kylkeen tökkimistä Mirkalle ja arvuuttelua häiritäkkö häiskää vai ei.



Ylleensä en olisi varmaan mennyt mitään sanomaan, varsinkin kun sankarilla oli ruokalautanen edessään. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin semmonen kitaravirtuoosi, että oli aivan pakko. Kaduin sitä tosin heti seuraavan 5s päästä, kun kuvittelin minun ja Mirkan ottavan kuvan ja Empun jatkavan seuralaisensa kanssa matkaa. No vitut, kukaan muu ei ollut heppua tunnistanut, mutta parin sekunnin kuluttua siitä, ku mentiin herraa häiritsemään, oli siinä varmaan kolmekymmentä muuta tyyppiä nimmaria ottamassa.. Hävetti aivan saatanasti ja pyytelinkin anteeksi niin Empulta ku hänen seuralaiseltaan, joka nauroi, ettei se haitannut. No, vituttaisiko itseäsi, jos olisit syömässä ja kunnon fanilauma hyökkäisi? Niin.. No tehty mikä tehty.

Palattiin nimmarijonoon vähän hämillämme, mutta sitten tuo edellinen sotku unohtui ja ajattelin käydä kiittelemässä Korpiklaanin ukkoja upeasta keikasta. No, kun päästiin sitten lähemmäksi nimmarointipistettä, tajuttiin että joopa joo, ehkei Korpiklaanin kiitokset ole kauhean järkevää esittää Stam1nalle.. Bändi oli siis pisteellä jo ehtinyt vaihtumaan, ja tätä naurettiin vielä useampaankin otteeseen. Jonosta ei enää kehdannut poistua, joten nimmaria Kaikan sanoin "vedetään käteen". Taisin myös väläytellä toivetta Sananen lihasta -biisistä, mutta eipä sitä keikalla sitten kuultu. Kadonneet kolme sanaa kuitenkin korvasi ihan kivasti sen puuttumista, vain koska eka Stamppalevy = ah. Käsi Turo-tekstiä rikkaampana poistuttiin jonosta hortoilemaan vain tyhmän näköisinä ympäri aluetta. Tässä vaiheessa mun illassa on pitkä tyhjä aukko, nimittäin Viikatetta en katsonut biisiäkään, mutta muuta festareilla ei ainakaan aikataulun mukaan juuri tapahtunutkaan..?

Seuraava katsastamisen arvoinen bändi olikin Apulanta, jota fiilisteltiin nurmikolta soitellen Jussille, että missä se menee. Tyyppi lupautui tulemaan kuuntelemaan kyseistä kolmikkoa meidän kanssa, mutta ikinä hän ei kyllä paikalle ilmaantunut, tais tulla mielenkiintosempaa tekemistä. Aggressio oli loistavuutta ja muutenkin hittipainotteinen setti kolahti kovaa tähän likkaan. Olenkin viime päivät kuunnellut lähinnä tätä kyseistä orkesteria.



Ennen keikan loppua suuntasin kenkäni kohti Rantalavan Stam1na-aktia. Keikka oli.. en kyllä tiedä millainen. Se meni lähes kokonaan ohi erään herrasmiesmäisesti käyttäytyneen urpon kanssa, joka sysäsi minut lopulta toisesta rivistä kolmannessa rivissä olleiden niskaan pakottaen minut liiskaamaan erään 11-vuotiaan tytön. Muutamia kirosanoja taisi lentää kaikkien siinä lähellä olleiden suusta, ei siis minulle osoitettuna, vaan sille lähemmäs 150 kiloiselle kaljupäälle, joka ei kuulema satuttaisi missään nimessä 'blondia kaveriani'. Loppukeikka menikin kuunnellessa vierestä, kuinka tämä herrasmies jauhoi paskaa minusta ystävilleni ja nauraessa hälle. Miia pyöritteli vaan päätänsä eturivissä ja me muut yritettiin vaan fiilistellä bändiä parhaamme mukaan.

Tätä ennen siinä oli ollut vielä toinen sankari, joka teki vähän liian läheistä tuttavuutta useammankin tytön lanteiden kanssa. Löin itse tyyppiä melkein turpaankin, mutta lopulta kuitenkin pääsin irti hänen otteestaan, hyi vittu.

Olin melko mielenkiintoisessa asennossa Pexin spiikatessa nimmarointisessiossa tulleesta biisitoiveesta, jota ei kuitenkaan voitu toteuttaa sellaisenaan. Vanhan levyn matskua oli siis tosiaan luvassa ja Kadonneet Kolme Sanaa aiheuttikin melkoisen räjähdyksen tän neidin tajunnassa. En tiedä mistä ihmeestä kiskaisin energiaa riehumiseen, mutta hyvinpä näytti se minut syrjäyttänyt jätkäkin yllättyvän mun energianpuuskasta..

Lopulta se kaikkia ahdistanut jätkä vedettiin eturivin kaiteen yli, enkä ole valehtelematta KOSKAAN nähnyt sellaista käytöstä eturivin tyhjetessä. Kukaan toisesta rivistä ei edes yrittänyt sulloutua eturiviin, vaikka siihen olisi varmasti ainakin yksi mahtunut. Kaikki vain odottivat tilan täyttymistä sivuiltapäin ja hengitellessä syvään ja nauttien Eloonjääneen viimeisistä tahdeista. Jäljellä tämän illan viimeisestä keikasta oli enää encore, jonka virkaa hoiti Puolikas ihminen. Porukka ympärillä riehui ihan hulluna, vihdoinkin siihen nimittäin oli mahdollisuus. Hieno lopetus illalle, pakko sanoa!



Kuvia perjantain keikoilta ei juuri ole, sillä kamera oli laukussa ja laukku ONNEKSI jossain aivan muualla. Tallusteltiin Kuopion yössä kohti 16 neliön majapaikkaamme, jossa mua ja Anttia odottikin kolme väsähtänyttä festarikävijää. Suihkun kautta yöpuulle, jotta seuraavana aamuna jaksoi lähteä Amarilloon aamupalalle.. ;) Lauantaista lissee seuraavassa postauksessa!

Through the mist I see the face of an angel, calls my name I remember you're the reason I have to stay. / Pale - Within Temptation

Olen ollut hiljaa täällä jo aivan liian pitkään. Mun kesä on ollut erittäin vaisu musiikin suhteen, uusia bändejä ja biisejä on löytynyt roppakaupalla, mutta vähemmän niistä genreistä, joita yleensä ylistän. Tänä iltana löysin Apulannan, jota Kuopiorockin loistava festariveto vielä vähän auttoi, voi mahtavuutta nämä lyriikat. Apulantakin on bändejä, joiden hitit osaa ulkoa vaikka väärinpäin, mutta musiikista en aiemmin ole muuta sen hienompaa löytänyt, mutta nyt.



"Mä olen alkanut ymmärtää
Jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä
Se merkitsee, kuinka se käytetään

Miten sekin kesti kauan

Jotakin on pahasti rikki
Ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka
Ehjän sitä millään saa

Minä haluaisin rauhaa
Mut sota tähän sieluun solmittiin
Sota, jota kuitenkaan kukaan
Ei voita koskaan"

Muita kesän teemabiisejä on löytynyt niin ikään suomalaisesta musiikkiskenestä. Tehosekoittimen Maailma on sun löytyi jo alkukesästä melko erikoisella tavalla. En ollut kyseistä biisiä kuullut koskaan aiemmin (ainakaan muistaakseni) ja sitten työparini soitteli ja lauloi tätä täyttäessäni astianpesukonetta. Jo aiemmin tyyppi oli kysellyt fiiliksissä, onko biisi mulle tuttu, että osaanko soittaa. No, en lue nuotteja niin hyvin, että voisin ihan tuntemattomia biisejä pimputella, joten Jussi päätti sitten vähän hoitaa tätä biisiä mulle tutuksi. Tän kesän teemabiisi, ehdottomasti.



"Kasvaa vuosien paino, se pian meidät alleen musertaa
Käy jalkoihin tyly asfaltti, unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vain aikaa, niillon liikaa mistä valita
Ei kukaan huomaa, et kaikki on selvää, jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin
Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi olet kaunis
Kaunis ja maailma on sun"

Vähän huonompiin muistoihin mut kuljettaa tämäkin lukion musankirjasta löytyvä biisi, jota niin ikään saaressa paljon laulettiin ja soitettiin. Tämänkin kuulin ensimmäistä kertaa erään neitokaisen esittämänä, jonka jälkeen ihastuin tähän samantien. Sitten tästä tulikin biisi, joka jakoi ja jakaa lohtua edelleen, tai vastaavasti repii haavoja auki - yhä uudelleen.



"Oh girl, we are the same
We are young and lost, and so afraid
There's no cure for the pain, no shelter from the rain
All our prayers seem to fail"

Stellakin sai uusia ulottuvuuksia saaressa ja nykyään osaan soittaa tämän todella sujuvasti. Muistan ensimmäisillä kerroilla takkuilleeni aina tietyissä kohdissa, nyt ei ole enää mitään ongelmaa. Sydäntä raastavaa on kuitenkin se, kun kuulee jätkän laulavan biisiä "kyllä se jää pettää" -lyriikoilla..



"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität"

Tuossa lauseessa on sen verran ytyä, että melkein voisin tatuoidakin sen ihooni. Siinä on vaan niin tajuttoman hyvä sanoma, siinä yhdistyy mulle niin musiikki, taide, itseluottamus, tsemppifiilis ja niin moni muukin asia.

Viimeisellä leirillä tsemppibiisejä tarvittiin, Sonatan Paid in Full vastasi tuota vaatimusta melko hyvin, vaikken vieläkään ymmärrä miksi. Jotenkin vain tuli tarpeeseen kuunnella tuttuja biisejä, joista tuli muistoja mieleen.

Näistä kaikista biiseistä on tullu voimaa kaiken kestämiseen revitty ja paljon, viimeiseksi halusin kuitenkin jättää biisin, joka muuttui aivan uudenlaiseksi fiilistelybiisiksi kuunnellessani tätä laiturilla työparini nakutellessa venepaikkaa kuntoon ja tajusin vain kyseisen biisin alkavan soida ja tyypin lopettavan hommansa ja kuuntelevan lyriikoita. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis, ei tarvinnu sanoja. Toivottavasti kaikki ymmärtää nyt ja tulevaisuudessa, että täällä on aina se joku syy jäädä.



"The world seems not the same

Though I know nothing has changed

It's all my state of mind

I can't leave it all behind

I have to stand up to be stronger"

My dreams are getting darker and darker, this light before me, its blood runs so still. The call of the bird, the song that makes the hours go. / Dead Letters - Katatonia

Mä alan olla liekeissä, ihan oikeasti! Taitaa tulla 24.8. meikäläisen onnenpäivä. Silloin tulee nimittäin ulos kaksi kovaa lättyä, tai siltä ne ainakin näiden yksittäisten biisien osalta vaikuttaa. Molemmat kolahti erittäin hyvin ekalla kuuntelukerrallakin, vaikka Katatonia vaatikin vielä muutaman toiston siihen kaveriksi. Enskat toimii ku junan vessa - eli tällä kertaa helvetin hyvin!



Tässä biisissä palaillaan aikaan ennen From Afaria. Tämä tyttö on ainakin aivan fiiliksissä, Petrin örinä on mielestäni paljon laadukkaampaa kuin Jarin - tai ainakin sopii tähän musaan paremmin.



Tätäkin levyä odotellessa.
Biisiin on saatu vihdoinkin raskautta vähän vanhempaan Katatoniaan viitaten, joten minulle ainakin toimii!

The city lights fading still, the coming sky so white and I' m the dark side of our new day - this is my way. / The Longest Year - Katatonia

Tämä nyt ei ollut mitenkään erityisen syvän pohdinnan tulos, mutta vähän eloa tähänkin blogiin. Tutkiskelin koneeni valokuvavarastoja ja päätin postailla teille parhaimpia keikkakuviani. Vaikka monet näistä ovat jo esiintyneet täällä tekstien seassa, on tässä tarjolla muutamia ennennäkemättömiäkin fotoja.

1) Ensimmäiseltä Amoral-keikaltani napattu kuva bändin kitaristien sekoilusta. Vaikkei kyseisellä keikalla hirveästi porukkaa ollukaan, jäi se mieleen parhaana Amoral-keikkana. Ai miksikö? No koska mun pyynnöstä vedettiin Showdown, jota en ole kertaakaan tän kyseisen vedon jälkeen kuullut. Siksi.

2) Niin ikään ekalta Nightwish-keikaltani kuva, joka tuo aina hyvän fiiliksen. Keikan ollessa jo loppupuolella, ehkäpä viimeisten biisien paikkeilla valot olivat lavalle erittäin kivat ja sain näinkin tyylikkään kuvan vanhalla kamerallani. Kuvasta tihkuu hyvä fiilis, joten jo ilman hyvää kuvanlaatuakin tämä olisi muikea kuva.

3) Kuopiorockissa tuli pyörittyä katsastamassa bändejä 2009, jolloin messissä oli vielä vanha ja huono Olympuksen kamerani. Amoralin keikka taisi olla melko perusvahva, ei juuri muuta, koska muistikuvia ei ennää siitä ole. Tämä kuva kuitenkin oli yksi niistä harvoista onnistuneista pimeässä teltassa räpsityistä kuvista. Tuosta keikasta jäi parhaiten, tai no, tässä tapauksessa pahiten mieleen se, kuinka joku ämmä kaatoi niskaani siideriä ja muutenkin hakkasi koko keikan. Voi, miksi?

4) Tämä kuva taitaa olla Sonatan keikalta Oulusta vuoden ollessa 2010 ja helmikuun tienoilla. Ensimmäinen keikka uudemman kameratsydeemini kanssa, mutta klubi-shown valot tekivät tehtävänsä ja hyviä kuvia tuli vaikka millä mitoilla.



5) Jälleen hiukan lisää Amoraliutumista, tämä kuva Kuopion Nuokkari 44 ja laadusta saa taas kiittää onnistuneita valoja.



6) Northern Kings ei juuri ole keikkaillut johtuen varmasti Marcon ja Tonyn ahkerasta kiertelystä muiden bändien kanssa. Eipä sillä, että tämä kokoonpano olisikaan keikkoja varten pystytetty. Satama Open Air 2010 ensimmäinen - mutta illan paras esiintyjä esittäytyy tässä ylemmässä fotossa. Hello ja JP:n ääni. ♥

7) Stam1naa vähän Angels Fall First taustoilla, olkaapas hyvät. 2010 järjestetyn Sakara Tourin yhden parhaimmista keikoista vetäissyt yhtye on toki aina kovassa livevedossa, vaikka tällä kertaa Mokoman aikaiset sekoilut jäivätkin paremmin herrojen osalta mieleen.



8) Sonatan Live in Finland -dvd:n kuvausta Teatrialla ja jälleen kerran tästä bändistä tuli napsittua kivoja kuvia. Värimaailma tässä kuvassa on jotenkin niin erilainen kuin keikoilla yleensä, joten jo siksi tässä on fiilistä, vaikka Tonyn asento olisi voinutkin olla edes hieman vaikuttavampi..



9) Taidetaan puhua toisesta Bodomin keikastani ja Oulun maisemista jälleen kerran. N. kuukautta myöhemmin tulin toimeen kamerani kanssa myös tällä keikalla, mikä on vähintäänkin yllättävää, sillä eipä tuosta bändistä kunnon kuvia juuri saada!



10) Kätilöintiä vantaalaisittain, olkaatte hyvä! Hanen pumppu ei ole vielä toissa Nummirockin fiaskoa kokenut ja bändi veti erittäin energisen shown. Mistä vetoa, että tässä vedetään Alternative End For Your Uschia?

11) Myötätuulirokkailu jatkuu. Sunnuntain jäätävästä kaatosateesta huolimatta hyviä kuvia tuli lähinnä bändistä kuin bändistä. Ainoastaan Mokoma teki tähän poikkeuksen, mutta erityisesti Rytmihäiriön fiilaroinnin lomassa otetusta kuvasta huokuu sopiva aggresiivisuus.

12) Tässäkin Painin kuvassa on sitä jotakin, voin niin kuulla tuota edeltäneen "whaat?" -huudon ja sitä seuraavan yleisön kirkumisen. Voi kyllä, lähtisin vaikka heti tsekkaamaan Painia.

13) Nyt livahdetaan sitten Oulun Kuusisaaren ja Qstockin vuosimallia 2011 maisemiin. Amorphis heitti yhden viime kesän parhaista ja ylipäätään parhaista keikoistani ikinä. Vaikkei vieressä ollutkaan tusinaa vanhoja tuttuja, uudet tutut korvasivat ne melko tehokkaasti. Hyvä settilista ja hyvä fiilis, toimivat pyrot ja kivat valokuvatkin auringon vielä porottaessa taivaalta, oh yeah!

14) Ei niinkään upeaa keikkakuvaa, mutta fiilistä kuitenkin! Moonsorrowin fiilistelyä Teatrialla viime syksynä Metaheimissä. Yleisö oli yllättävän hyvin mukana pitkienkin biisien välillä, ja vaikka itseä alkoikin väsy painaa, oli silti kiva suunnata askeleet kohti autoa Raunoilla vielä pauhatessa.

15) Verjnuarmuilua tulee harrastettua silloin tällöin. Tämä kyseinen foto on Nuokkari 44:lta ja taitaa olla minun viidenneltä keikaltani jos pikaisesti oikein laskin. Pinkit valot ei oikein bändin teemaan sovi, mutta tuovat kyllä kuitenkin kuvaan kivaa fiilistä.

16) Viimeisimpänä tähän kuvapostaukseen tulee Raskasta Joulua matskujen seasta Kuopion Musiikkikeskukselta otettu foto Marcosta. Konserttisaleissa on jotenkin aina yhtä hankala kuvata, mutta tässä on vaan joulufiilistä, tai ainakin musta!

Summa summarum: Kuvia olisi vielä vaikka kuinka paljon lisää, mutta mikäpä on tuomio, katseleeko näitä vai oliko vähän turha postaus? Tämän kevään keikkakuvat jätin tarkoituksella pois, sillä niitä olette varmaan päässeet jo täällä katselemaan kyllästymiseen asti.

Tein viikonloppuna Oulusta melkoisen nipun musiikkiin liittyviä ostoksia, joita toivottavasti töissä ollessani ehdin kirjoittelemaan, jossen, niin katsellaan sitten reilun viikon päästä uudestaan. Nyt palaan Katatonian maailmaan ja fiilistelemään kesää.

The music is dead, the amen is said, the kiss of faith is what I beg. A loving heart and soul for sale! / Romanticide - Nightwish

Kun eilen hypetin siitä Xandriasta, tuli nyt vähän pöllämystynyt olo. Vaikka videontekijät ovatkin Valentinessakin varmasti katselleet edeltäjänsä videota useampaan otteeseen, on tässä kyllä jo musta melkosta apinoimista. Alun riffit, puhumattakaan kertosäkeestä. Ajattelin ettei se sitten kuulosta kuin alusta samalta, kunnes pääsin kertsiin.. Biisien pituuskin on aika yllättävän lähellä toisiaan, vähän kopiolta tämä ainakin mulle haiskahtaa - entäs siellä?

If I'm looking back behind to long forgotten times, there's something that is burning on and on. / Valentine - Xandria

Johan tässä on pitkälle yli kuukausi taukoja pidettykin.. Ei ole kummoisempia musiikkiminussa tapahtunut, joten jos laiminlyön toista blogiani, tämä versio kokee sen paljon pahemmin. Olen töissä saaressa ja kuuntelen päivittäin Punaisen laulukirjan biisejä ja soittelen sitten sitä tasapainottaakseni vähän Mokomaa ja H.I.M.iä pianolla. Siinäpä päivieni kulut töiden ohella.. Nyt olen kuitenkin lomalla, ja vihdoinkin ehtisin kuunnella musaa.

Viikon sisään olen ajanut sisään pari uutta viisua, H.I.M.in In Joy and Sorrowin ja Tehosekoittimen Maailma on sun -biisin. Kumpikin näistä biiseistä tuo mieleen vain ikäviä juttuja, mutta niitäkin elämässä aina silloin tällöin tapahtuu.

Mukavampi tuttavuus on tänä vuonna uusimman levyn julkaissut saksalainen Xandria. Edellisen kerran bändiä kuunnellessani, se ei oikein kolahtanut. Nyt Manuela Krallerin tullessa kuvioihin täytyykin miettiä uudestaan. Vanhaa Nightwishiä vähän raskaammalla soundilla, kolahtaa! Musavideobiisin Nemo-video fibat tuskin tulevat yksistään minulle, mutta pakko sanoa, että tässä on kerrankin onnistuttu, eikä kopiointi haittaa. Outoa, että sanon niin, mutta tällaista musiikkia on ollut niin kova ikävä. Ikävä sitä, että voit kuunnella vain seuraavia ja seuraavia biisejä tietämättä mitä odottaa. Voi kyllä, tänne vielä vähäsen lisää tällaista!



En tiedä tuleeko tässä kirjoiteltua tänne ennen festareita mitään, pää lyö melkoisen tyhjää. Meinasin ennen Dark Shadow:ta tehdä musiikkimakua aakkosissa, mutta sitten sekin ajatus lysähti kokoon. Kenties toteutan sitä jollakin tavalla, tai sitten en. Yritän ideoida kuitenkin jotakin, jota tässä blogissa ei vielä ole nähty. :)