Lapsistain rakkahin tää näyttämö on. / Taikatalvi - Nightwish

Nyt muuten kolahti ja kovaa tämä aloitus. Aika tarkalleen vuosi levyn julkaisuisusta tulee olemaan leffan ensi-ilta ja toivon kovasti kuulevani tämän siellä introna. Toki Crimson Tide on yleensä se kaikista paras intro-vaihtoehto minulle, mutta katsastakaapa tuo video ja kylmät väreet on taatut. Kuulostaa niin tajuttoman hyvältä, sataisipa nyt kevyt ensilumi leijailen taivalta ja ulkona olisi pikkupakkanen ja huomenna saisi laittaa villakangastakin kouluun. No, tuleepa nekin säät sieltä. Nyt alkaa tajuta sen, että parin kuukauden päästä ollaan siinä pisteessä, jota sitäkin monta vuotta odotettiin. A-PU-A!

Ps. Saahan itselle luvata vielä yhden biisin koneella, vaikka se kestääkin päälle 10 minuuttia. Storytimen jälkeen on vain aina kuunneltava Beauty of the Beast koska. Noh, tiedättehän te, THE-soolo.

The waters scarce in motion quivering still.. / Turn Loose the Mermaids - Nightwish

kuva Henry Nyman, Turmion Kätilöissä on tainnu neiti olla ihan hyvässä kuosissa.

Huoh, huoh ja vielä kerran huoh. Ikinä koskaan ei oo tainnu tulla keikkapostausta sentään ihan näin myöhässä. Luonnoksissa roikkuu miljoona levyarvostelun alkua, mutta yhteenkään ei ole niin suurta kiinnostusta, että juttua irtoaisi edes suhtkoht helposti. Ei sillä, etteikö siellä olisi myös hyviä levyjä odottamassa vuoroaan, vaan mä oon niin turhautunut itsekin tähän, etten jaksa postata tänne juuri koskaan. Korjaan nyt hetkellisesti tilanteen ja syöllän ulos Kuopiorockin toisen päivän näin kuusi viikkoa myöhässä..

Kuopiorockin toinen päivä starttasi meidän osalta vasta Amarillon Big Burgerilla istuessamme. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kesän toisiksi paras päivä oli luvassa. Päivän tavoitteena oli niin Verjnuarmu kuin Turmion Kätilötkin, puhumattakaan Nightwishistä.

Päivän ensimmäisenä esiintyjänä lavalle hypännyt Kaija Koo yllätti meidät alueelle saapuessamme välispiikillä "Turmion Kätilöiden eräs herra on pyytänyt minut omistamaan tämän tulevalle vaimolleen, Lindalle. En yleensä omistuksia tee, mutta tämä on erikoistapaus". Oletin jotenkin, että puhuttiin Hannusta ja Petrasta, mutta Linda-nimi muuttikin ajatuskulun ja pohdin ääneen Juholle ja Antille sitä, miten hevimiehetkin voi olla lepposia, jotka lähinnä nauro mulle. Huoh!

Kaija Koon jälkeen oli jälleen hoidettava nesteytystä, ja kunhan saatiin jätettyä Antti Petri Nygårdin eturiviin suuntasin Niinan kanssa kohti Susannan kämppää ja matkalla tyhjentyi pullo jos toinenkin. Tulomatkalla ainakin! Aikaa hengailulle oli tässä välissä vaikka kuinka, sillä mielenkiintoisten bändien välillä ollut tauko oli 15:35-18:30, mikäli Kaija Koo mielenkiintoiseksi lasketaan.



Suuntauduimme takaisin jonkin aikaa ennen Verjnuarmun keikkaa ja tyhjennettiin siinä nurtsilla istuskellessa piilopullo jos toinenkin ja lopulta hiimailtiin kohti toista riviä, joka keikan puolessa välissä vaihtui mun osalta eturiviksi. Nean viereen päädyttiin riehumaan ja rallattelemaan biiseissä mukana, sen verran kuin sanoja sattui mieleen muistumaan. Koko bändi meni aika lailla ohi, vaikka mukavaa kyllä oli! Koska oli kyseessä yhtyeen juhlapäivä, oli mukana myös hauta-arkusta saapunut Savon Surma ja Kalaman Kalapee -veisu, joka oli mulle uusi livebiisi. Hurjaa, että osaa sanat vuosien kuuntelun perusteella vaikkei varmaan vuoteen ollut yksikään Nuarmu-biisi mulla soinut stereoista.



Settilistasta en muista sen halituista sannaa muuta kun sen, että koko kuvio alko Kuu Paestaa, Kuollu Ajjaa -rallilla. Jos ehdottoman top-kolmosen biisi alottaa keikan ja promilleja veressä on kiitettävä lukema, voi meiningin arvata. Taisin hullaantua ihan tosissani! Myös Laalavat Jouset ja Kuuvven Syven Syvvyyvessä ynnä muut tutut kuultiin tottakai.




Uusimman levyn biiseistä mulla ei ole hajuakaan. Kuvajaenen kai ainakin tuli, mutta muustapa en osaa sanoa. Muutenkin setti oli historia-painotteinen, koska myös Pimmeyven Ruhtinas ja Vihankylväjä taisi settiin kuulua. Kuten myös Lentävä Kalakukko, johon koko yleisö raikuvasti osasi sanat. Ai mitkä sanat? Osaan itse tasan "lentävä kalakukko!" -kohdan..

Viimeinen kuva Henry Nyman

Tervapirun plektran kanssa suunnattiin sitten pikimmiten Turmion Kätilöitä fiilistelemään, sillä väliä näille akteille oli suotu hurjat viisitoista minuuttia. Juho ja Antti oli onneksi lupautuneet meille paikkoja siellä pitämään, eikä oltais todellakaan päästy lähellekään toista riviä, ellei pojat olis siellä tunnollisesti töröttäneet. Eturivi oli toki jo täynnä Nightwish-fanityttöjä ja -poikia, kukahan hullu nyt semmoseen alentuu. ;o Tuttuja bongasin eturivin täydeltä ja sitten alkoikin jo semmonen meininki, että viimeinen Dooleys sai pikakyydin kohti suolistoa ja kädet nous ilmaan.



Tällä kertaa luvassa oli oikein makoisa setti, joka potkaistiin käyntiin Suolainen Kapteenilla, joka sai liikettä ihmisten pikkukätösiin ihan kiitettävällä tahdilla. Alun haipakkaa seurasi semmoset karkelot, että tämä tyttö oli liekeissä. Anteeksi, tilanteeseen sopivalla sanoilla helvetin liekeissä. Oli nimittäin semmosta biisiä toisensa perään, että jokainen niistä nostattaa jokaisella keikalla riehumisasteen melko korkeallae. Yhdistelmä Verta ja Lihaa - U.S.C.H. - Pirun Nyrkki - Hades - Grand Ball - Million Dollar Business - Tirehtööri nimittäin TOIMI!



Kunto meinasi loppua jo Hadeksen kohdalla, ja siitä mulla onkin semmonen video, ettei se ole ihan julkaisukelpoinen. Kamera kokee ainakin 360 asteisen käännöksen sun muuta, ja mikäli linssi osottaa lavalle, on tiedossa päättömiä muusikoita. No ei sitten. Jatketaanpa sitten keikkailua ilman kameraa hulluna riehuen. Tirehtööri taisi näistä Grand Ballin ohella räjäyttää tajunnan, mutta muista biiseistä ei ole muuta muistikuvaa enää kuin se, että kerrankin puhutaan asiaa! ;)



Lapset ja Vanhemmat antoi hetkellisen lepotauon, jonka jälkeinen Minä Määrään tuntui oikeasti jo siltä viimeiseltä Cooperin kierrokselta, jolloin saa miettiä mitenkä päin sitä oikein olisi. Teurastajaan saatiin Gootti-Kaija fiittaamaan ja mielenkiintoinen lopputuloshan siitä sitten lopulta syntyikin. Kaija lauleli vaan kertissä mukana, kun taas samalla itse mietin, että kuka hitto hän on ku vaatetuskin näytti tutulta. Aiemmin oltiin tosiaan niin kaukana katsomassa, että lähinnä tuijoteltiin VIP-alueen screeniä.

Vedetäänkö vai ei lopetti tuttuun tapaan setin. Mielestäni se biisi ei vain ole millään tavalla loistava, eikä muutenkaan ole ihan kohdillaan lopetusbiisinä. Niin vain on ja siihen on totuttava. Keikka olikin yksi koko festareiden parhaimmistosta, johon kenties palaan tuolla postauksen lopussa vielä.

Kätilöinnin jälkeen olikin aika tehdä päätös, jäädäkö odottamaan Nightwishiä toiseen riviin vai luovuttaa suosiolla paikkojen suhteen. Saatiin Niinan kanssa kriisikin siinä aikaiseksi, sillä en itse ollut läheskään yhtä kuollut kuin hän. Lähdettiin sitten kuitenkin pois alueelta hakemaan vettä ja ruokaa, ja myöhemmin eksyimme myös Turmion Kätilöiden nimmarointipöytään.

Tähän väliin vähän meikäläisen ulkonäköä tuolta päivältä. Laukussa on mukana myös musta kauluspaita, jossa on takana TK-sikiö a lá Sara. Hetken mielijohteesta otin paitaan poikien nimmarit ja Hannu innostui kovastikin kommentoimaan paitaa. Muutkin pohtivat, olinko tehnyt kyseisen leiman itse ja nimmaroivat tyytyväisinä. Valkeita tusseja ei löytynyt, joten nimmarit napottavat sitten sikiössä itsessään, mutta mitäpä pienistä!

Käytiin kuuntelemassa myös yksi biisi Kotiteollisuus-meininkejä. Istuttiin juuri syömässä nimmarointipisteen edessä, kun tutut sävelet alkoivat kuulua Rantalavalta. Syöksyin sinne kunhan vain sain Niinan nurmikolta ylös ja fiilisteltiin sitten yhteistuumin Satu Peikoista. Olipahan sitäkin biisiä tullut livenä kuulluksi kaipailtua, joten mahtavuutta että joskus toiveet käy toteen.

Kotiteollisuudesta survouduimme sitten kohti Stadion-lavaa ja Nightwishiä. Olisin itse halunnut sulloutua mahdollisimman eteen, mutta toinen osapuoli ei. Tästä saatiinkin kunnon kriisi aikaiseksi, mutta lopulta kuitenkin taivuin, pitkin hampain, mutta kuitenkin. Mentiin lavan vasemmalle laidalle nurtsille istuskelemaan ja pohdin, että teenkö tämän tosissani lempibändini kohdalla. Itseasiassa, tässä voisin heittää kysymyksen Niinalle: Olisitko itse valmis lähtemään pois Stam1nan toisesta rivistä kesän ainoalla keikalla - jonka jälkeen ei olisi tulossa mitään. Ehkäpä sitten tajuat miksi se mulle oli niin vaikeaa.

Ei sillä, että valinta olisi ollut millään tapaa huono. Vain se pisti silmään, että porukka osasi tosiaan vain Nemon ynnä muut. Sitten katseltiin tyhmänä meitä, kun laulettiin kaikki biisit raikuvasti nuotin vierestä.

Intro olikin jotain ihan ihmeellistä kyseinen kipale taisi olla Hans Zimmerin Roll Tide. Eli tutummin Crimson Tide. Mietin että biisissä on todella paljon tuttuja teemoja, mutten todellakaan tunnistanut kyseistä introa. Nyt uudelleen biisiä kuunnellessa tajuan, että intro oli biisin alusta, kun taas esimerkiksi Eralla oleva intro on vasta biisin loppuvaiheilta. A'vot.

Eka biisi oli tuttuun tapaan Storytime. Tämän aikana vielä istuttiin. Päätettiin, että ennen kertsiä ei saa nousta seisomaan ja siellä sitten istuttiin melkeen vasten tahtoa. Lopulta kuitenkin antoi itselle luvan nousta istumaan ja fiilistely saattoi lähteä kunnolla käyntiin. Alun hittiputkessa ei tosin erityisemmin ihmeitä ollut, Storytime - Wish I Had an Angel - Amarath. Sitten päästiinkin asiaan ja Scaretale alkoi hiukan karmivalla tavallaan. Tässä vaiheessa otin kameran käteeni ja päätin kuvata seuraavan biisin tuli mitä tuli.

Se päätös olikin sitten ihan mielenkiintoinen, nimittäin seuraavana kuultiin yksi mulle rakkaimmista biiseistä, Ever Dream. Kuuntelin vaan, että kuulostaa niin helvetin hyvältä, mutta en tajunnut mikä biisi on kyseessä. Kysyin sitä Niinalta ja sain vastaukseksi "NO EVER DREAM, URPO?!" tai jotain vastaavaa. Tuli vähän semmonen wtf-olo, mutta kyllä se siitä sitten. Kuvasin sitten biisin kokonaan ja kameran heilumisesta voi sen päätellä, että taisin olla aika fiiliksissä!

1. 
   Yllätyin, kun Anette postasi Kuopiorockin kuulumisensa ja tämä mun video oli siinä sitten mukana, siitä tuo katsojamäärä. Tämän jälkeen jatkettiin hyvällä meiningillä I Want My Tears Backiin, jossa vedettiin kunnon karkelot ja mukaamme pyörimään käsikynkkää innostui myös eräs pariskunta vierestämme. Loistavuutta!
   
   Come Cover Me:tä en ollut aiemmin ikinä kuullutkaan, mutta pakko sanoa, ettei sen sovitus toiminut läheskään yhtä hyvin kuin Ever Dreamin. Ever Dream yltää lähes samalle tasolle molemmilla laulajilla mun sydämessä, mutta Come Cover Me:ssä korkeimpien laulujen kohdat vaan kuuluu nais- ei miesäänelle.
   
   Finlandia syysillassa oli loistavuutta, mutta mulle se ei ole koskaan ollut yhtä merkittävä biisi kuin seuraava Last of the Wilds. Mä en varmaan koskaan kyllästy tuohon biisiin. Ja joka kerta, kun se tulee livenä, siihen vaan kuuluu laulaa Erämaan Viimeisen lyriikat. Aina. Tuntuu oudolta, että joskus tämäkin biisi ei enää kuulu settiin. Nyt se on vaan joka kerta yksi keikan kohokohdista.
   
   
   
   Seuraavankaan biisin kohdalla en joutunyt pettymään, toisin kuin edellisellä keikkareissulla. Ei sillä, että bändi Planet Helliä Jyväskylässäkään olisi pilannut, mutta tällä kertaa fiilis nousi ihan hulluihin lukemiin. Muistan yhä, kuinka huusin Niinalle "THE FIRST ROCK THROWN AGAIN, WELCOME TO HELL MY LITTLE SAINT!"-kohtaa ja yritin pysyä housuissani, paitsi että mulla oli hame. Ehe ehe.
   
   Ghost River on mielenkiintoinen livebiisi, ainakin mielenkiintoisempi ja paremmin kuuntelua kestävä kuin levyllä. Nemo puolestaan, noh, kuuluu settiin, eikä siitä sen enempää. Over the Hills puolestaan jälleen kerran sai karkelot aikaan ja pompittiin itsemme ihmeelliseen hurmostilaan, mikäpäs siinä! On sinällään aika karua, että yhdet parhaimmista säväreistä aiheuttaa biisi, joka ei ole edes bändin oma. Tulkinta on vaan jotakin niin upeaa ja mä jotenkin yhä näen tässä biisissä vanhan Nightwishin. On upeaa, että bändi ylipäätään tätä esittää. Tiedän, että monet tätä valintaa kritisoivat sillä, ettei biisi ole alunperinkään edes Aneten aikana coveriksi mukaan levylle otettu. No juuri siksihän tämä onkin niin. ♥
   
   
   
   Song of Myself jälleen kerran oli toimiva, vaikka taustascreenistä näkyikin meille asti vain puolet. Last Ride of the Day puolestaan nivoi koko keikan upeasti yhteen ja abracadabrat vaan raikuivat Kuopion yössä bändin soitellessa viimeisiä sointujaan. Imaginaerum ei ole itselleni ollut koskaan niin paikallaan kuin tuolla keikalla. Samaan aikaan kaunis lopetus keikalle ja samaan aikaan loistavat mittasuhteet isolle ilotulitukselle antava biisi aiheutti kylmän väreitä useissa kohdissa.
   
   Oli myös mukava päästä juttelemaan eturivin kavereille, sillä aiemmin ei siihen ollut mitään mahdollisuutta. Tästä kiitokset kuitenkin kuuluu festarin järjestäjille - kukaan ei tullut häätämään pois alueelta, vaan sai hengähtää rauhassa ja tehä sotasuunnitelmia seuraavia reissuja varten.. ;)

Tällainen oli siis minun Kuopiorock 2012. Kaiken kaikkiaan festarikokemus oli yksi parhaimmista koskaan. Yleinen hyvä fiilis ja loistavat keikat jäävät varmasti mieleeni tästä yhdestä elämäni parhaimmasta viikonlopusta. Asennetta oli monissa keikoissa, mutta parhaimmiksi minulle kohosivat Eläkeläiset, Verjnuarmu, Turmion Kätilöt ja Nightwish. Korpiklaanikaan ei kaukana tuosta listasta ole, mutta Eläkeläisten pittimeno pieksi sen sitten kuitenkin.

Nightwishinkin keikka oli yksi koko kyseisen bändin keikkahistoriani parhaimmista, mutta nyt mua alkaa mietityttämään, tuleeko musta sellainen hiimailija, etten koskaan edes yritä eturiviin. Helsinginkin keikalla taitaa käydä niin, joten saapa nähdä. Rakkautta tämmöset festarit kuitenkin on, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Hienoja ihmisiä, loistavia pittejä, upeita bändejä ja mikä tärkeintä - loistavaa fiilistä täydellisen musiikin kylkiäisenä, mikäs sen parempaa!

Let me feel your body let me see your dance - this is your grand ball! / Grand Ball - Turmion Kätilöt

Vai niin, lissää must see hommeleita tälle syksyä. Joskopa tuota näitäkin suuntaisi Lutakkoon tsekkaamaan. Viime syksynä skippasin tämän lystin, vaikkei silloin Kätilöt mukana Suomen keikoilla ollutkaan. Tällä kertaa en kyllä meinannut skipata. Elikkäpä, Turmion Kätilöt ja Pain kiertää Suomen viiden keikan minikiertueen muodossa:

17.10 Helsinki - Virgin Oil Co.

18.10 Jyväskylä - Lutakko

19.10 Mikkeli - Wilhelm

20.10 Kuopio - Henry's Pub

21.10 Turku - Klubi

Toivottavasti tuo Lutakko on sallittu, mutta eiköpähän se ole. Näillä näkymin tuo Ensiferumin keikka ensi viikonlopulta jää kuin jääkin kokematta. Ei taida olla seuraa, eikä ehkä enää kunnolla varaakaan siihen reissuun. Niin kovasti ku tekisikin mieli lähteä, niin jostain pitää karsia.. Se tullee liian noppeesti, eikö oo hyvä tekosyy? Ei.

Warum kann ich dich nur noch in meinen Träumen sehen? / Irgendwann - Blutengel

Dark Shadow innostui haastamaan minut biisien esittelyrumbaan, ja kerrankin aion tehdä tämän ihan reaaliajassa. Tsekkasin äsken nimittäin neitokaisen kommentin ja nyt sitten jo rustailen tätä. Eli ideana on siis laittaa top-20 kahden viime vuoden ajalta. Mulla vain ei ole sellaista ohjelmaa, jolla kahden viime vuoden soitot saisi ynnättyä, joten vuosi saa kelvata, eikö?

1. Omen - Norther 118

118 kertaa tosiaan olen tätä biisiä luukuttanut, ihan fiiliksissä suurimman osan ajasta. Ensin tämä biisi kertoi tarinaa eräästä hyvästä ystävästäni, mutta nykyään tähän liitän yhden ihmissuhteen ja sen ongelmat. Sen, ettei mistään tullutkaan mitään. Ihan odotetulla paikalla tämä biisi on, mutta soittokertojen lukumäärä muihin verrattuna on aika hulvaton, nimittäin suurimman osan niistä kerroista, ku tätä olen kuunnellut luukutin sitä cd:ltä..

"If this time is the last time

Could I hold you for the last time?

Last time"

2. Maailma on sun - Tehosekoitin  79
Tämä onkin jo sitten yllättävä nimi. Kuulin siis ensimmäistä kertaa ikinä tän biisin töissä saaressa Jussin laulamana ja kitaralla tulkitsemana, ja ehkäpä tämä just siks kolahtikin niin kovasti. Vaikkei kumpikaan meistä olekaan mikään musiikinopettajan lempilapsikultakurkku, niin kovasti tätä biisiä lauleltiin ja tämä liittyykin kuluneeseen kesääni erittäin vahvasti.

3. Über den Horizon - Blutengel 74
Saksa-vahvistus on mukana jo kolmannella paikalla, oh yeah! Vappaa suomennos biisin nimestä siis kuulunee että horisontin yläpuolelle, eikä se tainnutkaan olla niin vapaakaan.. ;) Yksi bändin parhaimmista biiseistä, jonka olen kylläkin nykyään jo ehkä kuluttanut puhki. Kyllä tätäkin kuuntelee, sillä jos jaksaa ajatella, löytää sanoista aina jotain uutta - ihan jo kieliopillisestikin.

4. Turn Loose the Mermaids - Nightwish 70
Nightwishin uusimman levyn parhaimmistoa, ihan oikeutetulla paikallaan tämäkin. Koko levyn ensimmäiseksi kolahanut biisi, joka muuten toimii edelleen. Kehoitan kuuntelemaan tämän ensimmäiseksi uudesta Nightwishistä, jos ensiferum-tyylinen folk-tiluttelu kolahtaa!

5. Evidence - Katatonia 68
Voi mahtavuutta. Tässä on kyseessä Katatonian tuotannon THE-biisi mulle. Tässä on sitä jottain. Tämä on muutenkin ensimmäinen biisi, joka tosissaan iskostui tajuntaani siten, että tuli enemmänkin aloitettua kuuntelemaan tätä bändiä, kiitos siitä kuuluu eräälle W-ihmiselle.

6. Wish You Were Here - Avril Lavigne 65
Ykköskohtaan viitaten tämäkin kuuluu viime kevääseeni todella tiiviisti. Kiva biisi, vaikka lällyt sanat ja video onkin. Toisinaan vaan tarvitsee tällaisia hetkiä.

6. Ein Augenblick - Blutengel 65
Ensimmäinen saksankielinen Blutengel-ralli, joka oikeasti kolahti. Tässä biisissä on mukana loistava tarina ja muistan kuinka selvittelin yksitellen sanakirjasta vaikeampien sanojen merkityksiä. En kuitenkaan käyttänyt Google Translateria ja olin niin ylpeä - tajusin ihan itsekin!

"Die Sonne stand am Himmel, als wäre nichts geschehen, doch in ihren Augen konnte man die Tränen sehen und die Sonne stand am Himmel als wäre nichts geschehen und in ihrem Blick konnte man die Trauer sehen."

"Aurinko nousi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta hänen silmissään saattoi nähdä kyyneliä, ja aurinko nausi taivaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hänen katseessaan saattoi nähdä surua"

Siinä vaiheessa, ku suomentaa tuollaista lyhyellä saksalla ilman sanakirjan apua, olotila on oikeasti aika tyytyväinen. Paljon hienommaltahan toi saksaksi kuulostaa, mutta mistä tahansahan käännökset on ihan surkeita!

6. The Crow, The Owl, The Dove - Nightwish 65
Tämä onkin yllätys, oonko tosissaan näin usein tätä kuunnellut. Kaitpa. Ihan toimiva ralli, ei sillä, mutta yllättävää silti, että noinkin useasti on tullu tätä kuunneltua.

9. Wanderer - Ensiferum 63
Ensiferum täydellisimmillään. Tästäpä on juuri minkään bändin paha pistää paremmaksi, Nightwish on ainoa, joka mun kohdalla siihen kykenee. Loistavuutta. Kaatosade ja Myötätuulirockin hullu ylleisö. Rakkautta. Olen niin monta kertaa täälläkin toitottanut siitä, miten satuin vain vilkaisemaan pitin keskelle ja näin paidattoman, pitkätukkasen miehen vetävän tätä biisiä oikeasti tunteella. Siinä vaiheessa tuli aika hyvä fiilis!

10. Yksinkertainen - Apulanta 62
Apulannan hienous löytyi tälle neidille vasta Kuopiorockin jälkeen. Tässä biisissä on loistavat lyriikat, joiden takia tämä löytyykin näin ylhäältä tästä listasta. Vaikken olekaan kyseistä biisiä edes kuukautta kuunnellut, kolahtaa tämä silti edelleen loistavasti, vaikka soittokertoja onkin ihan reippaasti takana..

"Mä olen alkanut ymmärtää jotain siitä, että mitä se tarkoittaa
Et meill' on vain tämä elämä, se merkitsee, kuinka se käytetään
Miten sekin kesti kauan
Jotakin on pahasti rikki, ja minä olen yksinkertainen
Enkä tiedä kuinka ehjän sitä millään saa"

11. Omnos - Eluveitie 61
Tämä sveitsiläinen poppoo tykittää kyllä niin rautaisella otteellaan tässä biisissä, että moni jää toiseksi. Vähän samalla fiiliksellä mennään kuin Ensiferumin kohdalla. Sopivasti folkkia ja uusi ote musiikkiin, tällä kertaa tuo gallin kieli.

12. Watercolour - Pendulum 60
Viime kevään ja alkukesän ralleja, ihan toimivaa massamusaa. Sanoissa olisi toki vähän hiomista, mutta melko hyvältä ne silti kuulostaa!

13. Aamun Kuiskaus - Stella 58
Stella, tuo joensuulainen rakkauden kohteeni jo pidemmältä ajalta. Tässä biisissä on aika legendaariset lyriikat heti alusta lähtien. Suomalainen musa kolahtaa muutenkin minuun erityisesti sanojen kohdalta, ja tässähän tätä parhautta taas on:

"Toiset päivät ovat parempia kuin toiset - kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni, miten tämänkin kuvan värität."

14. Storytime - Nightwish 55
Jahas, Imaginaerum on tainnut olla kovassa soitossa ajallaan.. ;) Toisiksi paras Nightwishin hittibiisi koskaan, ja yksi parhaimmista hiteistä ihan muutenkin. Sanoitukset ovat loistavat, tässäkin, juuri satuteema on omiaan tähän biisiin, tiedä häntä sitten miksi.

15. In Joy and Sorrow - H.I.M. 52
Voisin viitata tuohon Tehosekoittimen Maailma on sun -biisiin tän kohdalla. Löytyy Lukion Musa -kirjastamme ja on sen tiimoilta tullut useamman kerran soiteltua.

16. Seelenschmerz - Blutengel 51
Sen verran iisiä kamaa, että jo ekalla kuuntelukerralla saa selvää tästä biisistä. Biisin nimi on siis sanasta sannaan käännettynä sielun kipu, eli parempi suomennos lienee ahdistus. Tämän hetken suosikkini kaikesta saksan kielisestä musasta. Rammsteinin Ohne Dich yltää melkein yhtä korkealle, mutta tässä on kuitenkin sitä jotain - enemmän ku toisessa maalaisessaan.

17. Planet Hell - Nightwish 48
Jos hiihtolomalla jäädyttiinkin Nightwish-jonottelun merkeissä ihan kunnolla, niin ei sitä turhaan tehty. Löysin entisestä viha-biisistä uuden rakkauteni. The first rock thrown again!

18. Vandraren - Ensiferum (cover) 47
Oikeastaan ainoa ruotsiksi laulettu biisi, joka kolahtaa. Pitäisi kyllä kolahtaa muunkinlainen kama ruotsiksi, tulisi vähän opittua uutta sanastoa. Tässähän tosiaan mikin varressa heiluu Týristä tuttu Heri, joten melkein ruotsalaista aksenttia on kuultavissa, haha. Taipunee ainakin paremmin kuin Petrin versio, vai mitenköhän olis?

19. Last Ride of the Day - Nightwish 52
Jaina opetti mut digaamaan tästä biisistä, eikähän tästä VOI olla tykkäämättä, ainakaan ku lopussa huudellaan abracadabraa! ;)

19. Alesia - Eluveitie 52
Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä listaan pääsi mukaan myös toinen ralli Eluveitieltä. Alesia kertoo historiallisemman tarinan sotaisasta gallialaisten lopusta, kylmät väreet kulkee pitkin selkäpiitä, ainakin, jos sanoituksia ajattelee. Loistava lopetus tälle postaukselle, vaikka ihmettelenkin hiukan, ettei YHTÄKÄÄN Kätilöiden biisiä tähän mahtunut mukaan, no, aina ei voi onnistua!

Liekö enää päällä maan ainuttakaan, joka muistaa lehdon tuon kauniin kaukaisen, jonne tie vie jokainen. Kun kuolema vie viimeisen, puu ja maailma ihmisten niin loppuu aikamme. / Burning Leaves - Ensiferum

Arvatkaapa kellä on kuin onkin nämä levyt, ihan ajoissa kotiin kuljetettuna - ilman postikulujakin selvittiin. Ystävä suunnisti Kuopiosta meille eilen illalla ja toi mulle joulun. Ensiferum on kuuntelun alla jo ties monennettako kertaa. Arviota tullee, kunhan ehdin saamaan pääni järjestykseen näiden uusien biisien kohdalla ja löydän aikaa rustailemiseen. Celestian Bond kuitenkin erottuu muiden biisien joukosta nätisti ja sitä on tullutkin kuunneltua useammin kuin muita.. ;)

Tulipahan tuossa mieleen, että yhdet levyostokset - ja kommentit ovat unohtuneet ihan kokonaan. Se Kuopiorockin toisen päivän postauskin roikkuu edelleen. No, toivottavasti mä saan joskus väsättyä näitä rästijuttuja. Katatonialta odotan PALJON, mutta meinasin jättää levyn tämän yön tunneille, koska tunnetusti mulle ainakin yö on se ajankohta, jolloin Katatonia on parhaimmillaan.

Put a stake! Through my heart and drag me into sunlight, so awake! / Slaying the Dreamer - Nightwish

Kirosanatulva tulossa. Jos nyt ei kuitenkaan näytetä ihan kokonaisuudessaan tätä meidän kaunista suomen kieltä, vaikka vitutusaste onkin tällä hetkellä aika katossa. Miksi laittaa samana päivänä ennakkomyyntiin liput Nightwishin keikalle ku se julkaistaan? Itsehän tulen tyytyväisenä koulusta kotiin todeten ettei ole juuri läksyjäkään, että eipä tarttee tänään stressata mistään. Ai ei vai?! Saatana.

Tässä yritän saada kavereita kiinni ja kartoittaa keikkaporukkaamme, joka suuntaa Hartwallille 10.11.2012 katsastamaan "Nightwishin suurkeikkaa ja leffan ensi-iltaa". Joku neropatti taisi tajuta tuosta päivämäärästä sen, että 9.11. olen tsekkaamassa Katatoniaa Jyväskylässä. Eipähän tarttee pohtia Nightwish jonotteluita.. Toisaalta, eipähän tarvitse maksaa matkoista ihan niin paljoa, ehehe lämmittää kovasti.

Totesin myös, että Sonata Arctica, 2 Times Terror ja pari muuta bändi esiintyvät Kuopiossa 12.10. Kovan Päivän Illassa, jonka lippujen hinnat on kerrankin ihan kohtuulliset - 20e ennakkoon. Seuraavana päivänä lieneekin vuorossa Verjnuarmun ja Bloodred Hourglassin keikka Nuokkari 44:sessa. Mikähän näissä tuplakeikoissa nyt oikein on?

Ensiferumin keikkareissu on edelleen hiukan kysymysmerkkinä, toivottavasti sekin ratkeaa lähipäivinä. Itse olisin kovinkin menossa 6.9. tsekkaamaan uuden levyn huomenna pihalle pullauttavaa yhtyettä, mutta muiden pääsy paikalle on vähän kysymysmerkkinä.

Tuosta tulikin mieleen, että arvatkaapa vaan, kuka unohti sitten loppujen lopuksi tilata Katatonian ja Enskojen levyn ennakkoon? Oikeasti, EI NOITA LEVYJÄ VOI UNOHTAA. Liian monta kertaa klikkailin ne Äxässä ostoskoriin, mutta aina ajattelin tilaavani ne illalla. No empä tilannu en, joten nyt tässä sitten pohdinkin, saanko levyt jostakin Iisalmesta huomenna vai tilaanko levyt netistä ja kiroan sitä, että saan ne vasta maanantaina. Ei ole yhtään hauskaa tämmönen. Perkele.

Mitenkäs on, onko joku ilmaantumassa johonkin näistä kyseisistä tapahtumista? Ai niin, myös Amorphis oli julkaissut syksyn kiertuetta. Oulun keikka kovasti kutkutteli, mutta tällä kertaa jopa onneksi sen päivämäärän päälle oli lätkäisty K-18 -leima. Eiköhän näitä keikkoja ala olla tässä muutenkin.

Many men have crossed my way promising peace or my soul to save. But I already heard you I have seen what they made with their freedom. / In My Sword I Trust - Ensiferum

Ensiferumin uutukainen saa nähdä päivän valon tasan 12 päivän päästä. Tämän videon merkeissä viimeiset päivät vierähtävät aika nopeaan, vai vierähtävätkö? Musta tää video on kenties kamalin Enskojen videoista, biisi vaikuttaa ihan toimivalta. Loppupuoliskon kitarariffit kuulostavat ihan uudenlaiselta, mikä ei oo paha juttu millään muotoa, mutta muuten tunnustaa, etten saa kiinni Petrin ördästä millään tavalla. Tuntuu, että laulut vain häviävät taustaan, eikä mun niin ylistämä fiba Petrin äänessä pääse esille. Toivottavasti koko levyn kanssa ei käy näin..



Samana päivänä julkaistaan myös Katatonian uuden uutukainen, ja voinkin näin juhlallisesti ilmoittaa, että tänään varattiin hotellit ja keikkaliput Lutakkoon. Tuleepahan sitten tuokin bändin ensinäkeminen tapahtumaan, ihan loistavuutta! Eikä Alcest ainakaan parin biisin kuuntelun jälkeen vaikuttanut yhtään huonolta lämppäribändiltä näille ruotsalaisille.



Siitä Kuopiorockin kakkospäivän postauksesta.. Ehkä se vielä tässä joskus tulee. Toivottavasti jaksaisin huomenna sen kirjoittaa, koska koulun alkaessa se sitten unohtuu ihan kokonaan. Mutta miten on, onko tulossa Katatonian tai Enskojen syyskiertuille reissuja siellä päin? Itse aion myös Ensiferumin Lutakon keikalle ilmestyä, kunhan vaan ensin reissukokoonpano saadaan selville hotellin varaamista varten.