Jatketaanpas samoilla linjoilla kun toissapäivänä. Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsevät Verjnuarmu, Indica, Dimmu Borgir ja Korpiklaani. Tällä kertaa mennään siis vähän raskaammalla linjalla kuin eilen, mutta nuissa tulevissa postauksissa tullee olemaan enemmän kevyempiäkin bändejä.
Verjnuarmu
Verjnuarmu
Verjnuarmu on Savon synkissä metissä vuonna 2002 perustettu bändi, joka yhdistelee musiikissaan death metalin ja folk metalin piirteitä, mukana on myös ripaus bläkkiksen rytmejä. Verjnuarmun muodostavat laulaja Puijon Perkele, kitaristi Tervapiru, basisti Woema sekä rumpali (laulu myöskin joissain biiseissä) Musta Savo. Yhtye on julkaissut kolme levyä, joista oma suosikki on keskimmäisenä tullut Ruatokansan uamunkoetto (-08) sitä ennen on julkaistu vuonna 2006 Muanpiällinen helevetti, joka myöskin on varsin toimiva pakkaus. Viime syksynä bändi julkaisi uusimman lapsensa, Lohuttoman.
Verjnuarmu on myöskin Kalakukkokaupungin kasvatteja ja Puijon Perkeleen ääntä voi kuulla myös 2 Times Terrorin Maailman tuomarissa. Verjnuarmun erikoisuus ovat sanoitukset, jotka ovat niin savoksi kuin myös vanhahtavalla kielellä kerrottuja. Sanoitukset pyörivät pimeissä syys- ja talvi-illoissa (Kuu paestaa, kuollu ajjaa), pappien ja perkeleiden maailmassa (Noetavaeno), sekä vanhoissa uskomuksissa (Vetteinen, Ualtoen viemät).
Tutustuin bändiin vuoden 2009 Kuopiorockissa, kun bändi oli telttalavalla ennen Amoralia. Siinä tätä sitten kuunneltiin ja vähän naureskeltiinkin, mutta kotia päästyä vähän vielä lisää kuunneltiin.. Pidän musiikissa juuri vanhasta ajasta kertovista lyriikoista ja sopivan huumoristisesta otteesta, eihän mussiikinteko nyt niin vakavaa ole. Olen nähnyt bändin ainakin neljä kertaa ja kuukauden päästä pitäisi taas lähteä Kuopioon tsekkaamaan.
Ensimmäistä kuulemaani biisiä en muista (paitsi että näköjään se oli Vihankylyväjä, koska Musta Savo heitti minua settilistalla Kuopiossa ja sen mukkaan ainakin se näkyisi olevan), mutta keikalta jäi hyvin mieleen Noetavaeno, joten eikö se aja tämän "eka biisi" asian.
Bändin musiikki toimii livenä ehkä jopa paremmin kun levyltä ja moni biisi on keikkojen kautta muodostunut mielessäni hyväksi. Tätä en kuitenkaan kertaakaan ole livenä kuullut, mutta silti tämä on yksi ehdottomista suosikeista. Ehkäpä mä vielä joskus.. ;)
Verjnuarmu on myöskin Kalakukkokaupungin kasvatteja ja Puijon Perkeleen ääntä voi kuulla myös 2 Times Terrorin Maailman tuomarissa. Verjnuarmun erikoisuus ovat sanoitukset, jotka ovat niin savoksi kuin myös vanhahtavalla kielellä kerrottuja. Sanoitukset pyörivät pimeissä syys- ja talvi-illoissa (Kuu paestaa, kuollu ajjaa), pappien ja perkeleiden maailmassa (Noetavaeno), sekä vanhoissa uskomuksissa (Vetteinen, Ualtoen viemät).
Tutustuin bändiin vuoden 2009 Kuopiorockissa, kun bändi oli telttalavalla ennen Amoralia. Siinä tätä sitten kuunneltiin ja vähän naureskeltiinkin, mutta kotia päästyä vähän vielä lisää kuunneltiin.. Pidän musiikissa juuri vanhasta ajasta kertovista lyriikoista ja sopivan huumoristisesta otteesta, eihän mussiikinteko nyt niin vakavaa ole. Olen nähnyt bändin ainakin neljä kertaa ja kuukauden päästä pitäisi taas lähteä Kuopioon tsekkaamaan.
Ensimmäistä kuulemaani biisiä en muista (paitsi että näköjään se oli Vihankylyväjä, koska Musta Savo heitti minua settilistalla Kuopiossa ja sen mukkaan ainakin se näkyisi olevan), mutta keikalta jäi hyvin mieleen Noetavaeno, joten eikö se aja tämän "eka biisi" asian.
Bändin musiikki toimii livenä ehkä jopa paremmin kun levyltä ja moni biisi on keikkojen kautta muodostunut mielessäni hyväksi. Tätä en kuitenkaan kertaakaan ole livenä kuullut, mutta silti tämä on yksi ehdottomista suosikeista. Ehkäpä mä vielä joskus.. ;)
Korpiklaani
Lahtelainen Korpiklaani on nykyisellä nimellään ollut olemassa vuodesta 2003, mutta kymmenen vuoden ajan sitä ennen yhtye toimi nimellä Shaman. Korpiklaanin musiikki on niin ikään folk metalia, mutta useat biisit voisivat mennä myös polkan tahtiin. Musiikillisesta annista vastaavat laulaja-kitaristi Jonne, viulisti (vasta vaihtunut, ennen Hittavainen) Teemu Eerola, rumpali Matson, basisti Jarkko, kitaristi Cane sekä haitaristi Juho.
Korpiklaanin musiikissa sanoitukset liittyvät usein Suomen muinaisuskontoihin ja siksikin ovat lähellä sydäntäni. Laulikielenä toimii suomen lisäksi englanti ja vanhemmassa tuotannossa myös saame. Taisin itse kuulla bändistä ensimmäisen kerran joskus vuoden 2009 tietämillä ja jo silloin sydämeni vei kappale Keep on Galloping. Levyjä bändi on julkaissut yhteensä yhdeksän. Kaksi ensimmäistä tosin nimellä Shaman, (Idja -99 ja Shamániac -02). Korpiklaani nimellä ovat tulleet ulos taas Spirit of the Forest -03, Voice of Wilderness -05, Tales Along This Road -06, Tervaskanto -07, Korven Kuningas -08, Karkelo -09 sekä Ukon Wacka -11.
Minun piti olla Kuopiorockissa 2010 tsekkaamassa myös Korpiklaania muiden bändien lisäksi, mutta löysinkin itseni Välimeren rannalta Kreikasta, joten ensimmäinen show, jonka bändiltä näin oli tämän vuoden kesäkuussa Myötätuulirockissa. Bändin musiikki kun suurelti on juomalauluja on myös selvää, että sellainenhan suomalaisiin uppoaa festareilla paremmin kuin täydellisesti, joten fiilis yleisössä oli melkoinen.
Eka biisi tosiaan on Keep on Galloping
Yksi bändin parhaimpia biisejä on myöskin tämä Suden joiku. Tälle paikalle olisi voinut niinikään laittaa myös Tequilan tai Let's Drinkin mutta nyt kävi näin.
Lahtelainen Korpiklaani on nykyisellä nimellään ollut olemassa vuodesta 2003, mutta kymmenen vuoden ajan sitä ennen yhtye toimi nimellä Shaman. Korpiklaanin musiikki on niin ikään folk metalia, mutta useat biisit voisivat mennä myös polkan tahtiin. Musiikillisesta annista vastaavat laulaja-kitaristi Jonne, viulisti (vasta vaihtunut, ennen Hittavainen) Teemu Eerola, rumpali Matson, basisti Jarkko, kitaristi Cane sekä haitaristi Juho.
Korpiklaanin musiikissa sanoitukset liittyvät usein Suomen muinaisuskontoihin ja siksikin ovat lähellä sydäntäni. Laulikielenä toimii suomen lisäksi englanti ja vanhemmassa tuotannossa myös saame. Taisin itse kuulla bändistä ensimmäisen kerran joskus vuoden 2009 tietämillä ja jo silloin sydämeni vei kappale Keep on Galloping. Levyjä bändi on julkaissut yhteensä yhdeksän. Kaksi ensimmäistä tosin nimellä Shaman, (Idja -99 ja Shamániac -02). Korpiklaani nimellä ovat tulleet ulos taas Spirit of the Forest -03, Voice of Wilderness -05, Tales Along This Road -06, Tervaskanto -07, Korven Kuningas -08, Karkelo -09 sekä Ukon Wacka -11.
Minun piti olla Kuopiorockissa 2010 tsekkaamassa myös Korpiklaania muiden bändien lisäksi, mutta löysinkin itseni Välimeren rannalta Kreikasta, joten ensimmäinen show, jonka bändiltä näin oli tämän vuoden kesäkuussa Myötätuulirockissa. Bändin musiikki kun suurelti on juomalauluja on myös selvää, että sellainenhan suomalaisiin uppoaa festareilla paremmin kuin täydellisesti, joten fiilis yleisössä oli melkoinen.
Eka biisi tosiaan on Keep on Galloping
Yksi bändin parhaimpia biisejä on myöskin tämä Suden joiku. Tälle paikalle olisi voinut niinikään laittaa myös Tequilan tai Let's Drinkin mutta nyt kävi näin.
Olisin halunnut bändeistä ottaa myös promokuvia tänne, mutta varsinkin Korpiklaanin sivuilta en saanut niitä tänne mitenkään linkitettyä. Koettakaa kestää miljoonaan kertaan nähtyjä keikkakuviani.
Indica
Indica, tuo suomalaisen pop rockin lähettiläs Helsingin maisemista. Bändin tuotannon takana ovat laulaja-kitaristi-viulisti Jonsu, basisti Heini, kiipparisti Sirkku, kitaristi Jenny ja rumpali Laura. Levyjä yhtyeeltä on tullut yhteensä viisi, joista neljä ekaa on suomenkielisiä. Ikuinen virta -04, Tuuliset tienoot -05, Kadonnut puutarha -07, Valoissa -08 ja A Way Away -10.
Muistan kuunnelleeni Scarlettiä jo kaaauan aikaa sitten, mutta varmaan vuoden 2007 tienoilla sitten tietoisesti tuli enemmän kuunneltua. Nykyään kuitenkin näiden heebojen tahdit tulee mun kajareista paljon harvemmin, ehkäpä se selittyy osittain musiikkimaun raskaantumisella. Onkohan tuo edes sana. No joka tapauksessa. :D En ole koskaan Indicaa päässyt näkemään, vaikka keikkojahan nuo on muutamankin täällä heittänyt, mutta koska ikä.
Suomenkielinen versio tästä seuraavasta on ehdottomasti parempi kuin englanninkielinen, mutta joka englanninkielisenäkin on yksi tuotannon helmiä. Tuo englanninkielinen musa Indicalta muutenkin tökkii mulla, ei voi mitään.
Dimmu Borgir
Dimmu Borgir, eli yksi maailman tunnetuimmista black metal yhtyeistä, jonka musiikki menee melodisemman ja sinfonisemman puolelle kyseisessä genressä. Varmasti monet henkeen ja vereen bläkkistä kuuntelevat pitävät varsinkin nykyistä Borgiria aivan paskana, mutta itse voin myöntää etten edes ole kuunnellut kuin pari levyllistä koko yhtyettä. Ihan omin genre ei tämä kuitenkaan minulle ole, mutta toisinaan ihan mukavaa vaihtelua.
Borgirin perustivat kaverukset Shagrath, Silenoz ja Tjodalv vuonna 1993 Norjan Oslossa. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat kaksi ensimmäistä ukkoa, mutta Tjodalv lähti yhtyeestä vuonna 1999. Shagrath hoitaa nykyään laulajan osuudet, Silenoz kitarointia yhdessä Galderin kanssa ja kannuja paukuttaa Daray. Musiikkia yhtye tekee niin norjaksi kuin englanniksikin, mutta suurinosa norjankielisistä biiseistä on ihan ensimmäisiltä levyiltä, jotka nyt tuppaavat olemaan sitä raskainta ja ei niin laadukasta materiaalia, joten itse en ole kuin ihan pari biisiä niitä kuunnellut.
Levyjä on tullut yhteensä 9. Kokonaan norjan kieliset levyt For All Tid -94 & Stormblåst -96 aloittivat bändin taipaleen ja sen jälkeen on tullut levyt nimeltä Enthrone Darkness Triumphant -97, Spiritual Black Dimensions -99, Puritanical Euphoric Misanthropia -01, Death Cult Armageddon -03, Stormblåst MMV -05, In Sorte Diaboli -07, Abrahadabra -10
Tutustuin bändiin äidinkieleen tekemäni puheen valmistelujen kautta.. Pidin puheen metallimusiikista ja sen eri genreistä ja myös bläkkiksen toki mainitsin. Sitten piti saada jotakin sellaista musaa, josta joku muukin voisi saada jotain irti - koska en itsekään vaan jaksa kuunnella ihan tyypillisintä bläkkistä, vaan kaipaan musiikkiin melodisimpiakin osioita. Varsinkin "mättökausina" Dimmua tulee kuunneltua, mutta yleensä se jää pariin biisiin.
Eka kuulemani biisi taisi olla The Serpentine Offering.
Borgirin paras biisi on ehdottomasti The Sacrilegious Scorn, jonka taisin siinä äikän esitelmässäkin soittaa..
Lähteet:
http://www.indica-music.com/fi/
http://www.wikipedia.fi
http://site.dimmu-borgir.com/
http://www.verjnuarmu.net/
http://www.korpiklaani.com
http://www.youtube.com
Indica
Indica, tuo suomalaisen pop rockin lähettiläs Helsingin maisemista. Bändin tuotannon takana ovat laulaja-kitaristi-viulisti Jonsu, basisti Heini, kiipparisti Sirkku, kitaristi Jenny ja rumpali Laura. Levyjä yhtyeeltä on tullut yhteensä viisi, joista neljä ekaa on suomenkielisiä. Ikuinen virta -04, Tuuliset tienoot -05, Kadonnut puutarha -07, Valoissa -08 ja A Way Away -10.
Muistan kuunnelleeni Scarlettiä jo kaaauan aikaa sitten, mutta varmaan vuoden 2007 tienoilla sitten tietoisesti tuli enemmän kuunneltua. Nykyään kuitenkin näiden heebojen tahdit tulee mun kajareista paljon harvemmin, ehkäpä se selittyy osittain musiikkimaun raskaantumisella. Onkohan tuo edes sana. No joka tapauksessa. :D En ole koskaan Indicaa päässyt näkemään, vaikka keikkojahan nuo on muutamankin täällä heittänyt, mutta koska ikä.
Suomenkielinen versio tästä seuraavasta on ehdottomasti parempi kuin englanninkielinen, mutta joka englanninkielisenäkin on yksi tuotannon helmiä. Tuo englanninkielinen musa Indicalta muutenkin tökkii mulla, ei voi mitään.
Dimmu Borgir
Dimmu Borgir, eli yksi maailman tunnetuimmista black metal yhtyeistä, jonka musiikki menee melodisemman ja sinfonisemman puolelle kyseisessä genressä. Varmasti monet henkeen ja vereen bläkkistä kuuntelevat pitävät varsinkin nykyistä Borgiria aivan paskana, mutta itse voin myöntää etten edes ole kuunnellut kuin pari levyllistä koko yhtyettä. Ihan omin genre ei tämä kuitenkaan minulle ole, mutta toisinaan ihan mukavaa vaihtelua.
Borgirin perustivat kaverukset Shagrath, Silenoz ja Tjodalv vuonna 1993 Norjan Oslossa. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat kaksi ensimmäistä ukkoa, mutta Tjodalv lähti yhtyeestä vuonna 1999. Shagrath hoitaa nykyään laulajan osuudet, Silenoz kitarointia yhdessä Galderin kanssa ja kannuja paukuttaa Daray. Musiikkia yhtye tekee niin norjaksi kuin englanniksikin, mutta suurinosa norjankielisistä biiseistä on ihan ensimmäisiltä levyiltä, jotka nyt tuppaavat olemaan sitä raskainta ja ei niin laadukasta materiaalia, joten itse en ole kuin ihan pari biisiä niitä kuunnellut.
Levyjä on tullut yhteensä 9. Kokonaan norjan kieliset levyt For All Tid -94 & Stormblåst -96 aloittivat bändin taipaleen ja sen jälkeen on tullut levyt nimeltä Enthrone Darkness Triumphant -97, Spiritual Black Dimensions -99, Puritanical Euphoric Misanthropia -01, Death Cult Armageddon -03, Stormblåst MMV -05, In Sorte Diaboli -07, Abrahadabra -10
Tutustuin bändiin äidinkieleen tekemäni puheen valmistelujen kautta.. Pidin puheen metallimusiikista ja sen eri genreistä ja myös bläkkiksen toki mainitsin. Sitten piti saada jotakin sellaista musaa, josta joku muukin voisi saada jotain irti - koska en itsekään vaan jaksa kuunnella ihan tyypillisintä bläkkistä, vaan kaipaan musiikkiin melodisimpiakin osioita. Varsinkin "mättökausina" Dimmua tulee kuunneltua, mutta yleensä se jää pariin biisiin.
Eka kuulemani biisi taisi olla The Serpentine Offering.
Borgirin paras biisi on ehdottomasti The Sacrilegious Scorn, jonka taisin siinä äikän esitelmässäkin soittaa..
Lähteet:
http://www.indica-music.com/fi/
http://www.wikipedia.fi
http://site.dimmu-borgir.com/
http://www.verjnuarmu.net/
http://www.korpiklaani.com
http://www.youtube.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen