Questions never asked, faces forever masked. Your fate is to unfold, in places far below. / A Fallen Star - Norther

Norther

Norther on vuonna 2000 perustettu metallipoppoo Espoosta. Suurinosa bändin jätkistä on kuitenkin soittanut Requiem-bändissä jo vuodesta 1996.  Yhtyeen englanninkielinen musiikki on suurimmaksi osaksi melodisen death metalin lokerossa. Nykyään sävellyksesta vastaa suurimmaksi osaksi kitaristi ja puhtaat vokaalit taitava Kristian Ranta. Bändin muut ukot ovat laulaja Aleksi Sihvonen, joka tuli korvaamaan vuonna 2009 bändistä lopullisesti lähteneen Petri Lindroosin, basisti Jukka Koskinen, kosketinsoittaja  Tuomas Planman, rumpali Heikki Saari ja vuonna 2010 mukaan tullut kitaristi Daniel Freyberg.

Levyjä bändi on julkaissut yhteensä kuusi, joista ensimmäiset kolme vuoden välein. Dream of Endless War julkaistiin 2002 ja tältä levyltä ehdoton suosikkini on kaverini jossain vaiheessa minulle ihan kylliksi asti tykittämä Victorius One, jossa on kyllä havaittavissa se Bodom-vaikutteisuus, josta tätä bändiä on haukuttu useampaankin otteeseen.

2003 julkaistun Mirror of Madnessin nelosraita Midnight Walker iskee minulle kys. levyn biiseistä parhaiten. Vuotta myöhemmin julkaistu Death Unlimited puolestaan sisältää aivan hemmetin mahtavia biisejä ja onkin koko levy mielestäni yksi metallimusiikin parhaimmistoa. Siltä löytyvät mm. Deep Inside, Death Unlimited, Going Nowhere ja ehkäpä bändin tuotannosta lempibiisini, Nothing.

Vuonna 2006 pihalle potakistiin levy, joka kantaa nmeä Till Death Unites Us, jonka biisit olivat puolisen toista vuotta ainoat Northerilta tuntemani biisit. Tältä löytyy edelleen mahtavia biisejä kuten Omen, Wasted Years ja Everything. N-levy julkaistiin 2008 ja se jäikin Petrin viimeiseksi. Suosikkejani tältä ovat hittibiisi Frozen Angel, Black Gold, If you Go ja Forever and ever.

Tänä vuonna julkaistu Circle Regenerated onkin saanut täällä jo rivitilaa, joten en siitä ala sen kummemin lepertelemään. Sanotaan kuitenkin, että mitä useammin levyä kuuntelen sen paremmin se iskee. Parhaita biisejä ovat The Hate I Bear ja Falling.

Koskaan en ole livemenoa päässyt todistamaan, mutta palava polte kyllä sisälläni sen suhteen on. Harvemmin vain bändillä on sallittuja keikkoja ainakaan yhtään Helsinkiä pohjoisemmassa..

Ajauduin kuuntelemaan Northeria kaverini N:n käskystä, joka jossain vaiheessa tykkäsi tästä hirmuisesti ja taitaapa tuo edelleenkin olla varsin toimivaa. Ekoiksi kuulemikseni biiseiksi valikoiduivat Omen ja Everything, joista kuitenkin jälkimmäinen sykähdytti kunnolla, joten siksipä se pääsee ekaksi biisilinkiksi.

Parasta biisiä sain arpoa kauan.. The Hate I Bear olisi sopinut tähän, mutta myös Omen. Päädyin kuitenkin jo aiemmin hehkuttamaani Nothingiin. Tykkäsin Petrin äänestä jo Northeria kuunnellessani ennenkuin edes kunnolla tajusin kyseisen tyypin hoitelevan nykyisen Ensiferuminkin vokaalit.

.

Ajattara Ajattara on niin ikään vuonna 1996 perustettu suomenkielistä dark metalia ja black metalia rämpyttävä yhtye, jonka solistina heiluu vanhasta Amorphiksestakin tuttu Pasi Koskinen. (Oonkin pohtinut pitkään miksi Koskisen nimi on niin tuttu ja nythän se selkis toim. huom..) Yhtyeen muut jäsenet ovat Raajat, Tohtori Kuolio, Kalmos, Malakias V ja Tartunta. Muut soittajat kuin laulaja Ruoja ovat bändin historiassa vaihtuneet useampaan otteeseen, mutta rumpaleiden nimet ovat pysyneet samoina - numeron vaihtoa lukuunottamatta. Levyjä tasaisella tahdilla syöltänyt yhtye on uransa aikana julkaissut yhteensä kahdeksan. Varsin iloisesti nimetyt levyt kantavat nimiä: Itse (-01), Kuolema (-03), Tyhjyys (-04), Äpäre (-06), Kalmanto (-07), Noitumaa (-09), Joululevy (-09) ja Murhat (-11). Itselleni levyistä tutuin on tuo Kalmanto, josta löytyvätkin suurinosa yhtyeen parhaimmista biiseistä kuten Ilkitie, Alttarilla aamutähden ja Naimalaulu. Eka kuulemani biisi tosiaan ei ollut edes bändin omaa tuotantoa. Järkytys oli suoraan sanottuna valtava, vaikka ehkä se oikea versio silti on se kamalampi.. Paras biisi lienee ehkä Säälin koira. Tähän bändiin on kyllä tullut tutustuttua hävettävän vähän ja koska nytkään ei ole erityisen black-kausi meneillään en nytkään jaksa innostua. Mutta kyllä näitä silloin tällöin tulee kuunneltua. Bon Jovi Tässä postauksessa esittelemistäni bändeistä tutuin kaikille taitaa olla Bon Jovi, jonka musiikki taipuu hard rockin, glam rockin ja country rockin puolelle ja on sinällään erikoinen lisäys musiikkimakuuni. Vuodesta -83 pystyssä ollut yhdysvaltalainen yhtye koostuu laulaja Jon Bon Jovista, kitaristi Richie Samborasta, kosketinsoittaja David Bryanista ja rumpali Tico Torresista. Kiertueella mukana kiertää myös Hugh McDonald, joka ei kuitenkaan ole bändin varsinainen jäsen. Albumeita bändi on lähes kolmikymmenvuotisen uransa aikana syöltänyt ulos yhteensä 11 kappaletta. Bon Jovin -84, 7800° Fahrenheitin -85, Slippery When Wetin -86 (joka oli bändin läpimurto), New Jerseyn -88, Keep the Faithin -92, These Daysin -95, Crushin -00, Bouncen -02, Have a Nice Dayn -05, Lost Highwayn -07 ja The Circlen -09. Joopa joo, listasta varmasti selkisi hyvin paljon asioita.. Joka tapauksessa itse tutustuin bändiin kaverini S:n kautta ja yhtye olikin jo ennen metallin kuvioihin tuloa minulle toimiva. En ole koskaan Bon Jovia nähnyt eikä minulla ole edes erityistä hinkua tätä nähdä, toki jos samoilla festareilla sattuisi jonkun muun hyvän bändin kanssa olemaan niin mikäs siinä sitten.. Muutenkin Jovin kuuntelu on vuosien saatossa jäänyt ja pahasti, mutta joskus kuuntelin tätä kuitenkin niin paljon, että paikkansa yhtye on näissä listoissa ansainnut. Eka kuulemani biisi oli juurikin kaverini rakastama Only Lonely ja totta hemmetissä tämä on edelleen hyvä. Muistan edelleen kuinka vuonna nakki minulla oli ii2:sessa (KYLLÄ!) kuvani kuvatekstinä lainaus tästä. Paras biisi taitaa kuitenkin olla kesäfiiliksen tuova Summertime. Tätä on kuunneltava joka kesä ja varsinkin kesää odotellessa ja fiilistellessä! Equilibrium Equilibrium on vuonna 2003 ilmoille tullut saksalainen folk metal bändi, jonka musiikissa on vaikutteita myös melodisesta ja sinfonisesta black metalista. Sanoitukset ovat saksaksi. Yhtyeessä vaikuttavat laulaja Robert Dahn, kitaristi-kosketinsoittaja René Berthiaume, kitaristi Andreas Völkl, basisti Sandra Völkl ja rumpali Tuval Rafaeli. Yhtyeen kokoonpano muuttui varsin radikaalisti vuonna 2010 ja itse naureskelenkin täällä vähän ajastaan myöhässä olevan Wikipedian soittajalistalle. ´ Levyjä bändi on julkaissut vain kolme, Turis Fratyrin -05, Sagasin -08 ja Rekreaturin -10. Levyistä Sagas on minulle tutuin ja sisältääkin ne huikeat kolme kappaleita, joita kyseistä bändiä koneellani omistan.. Spotifystä bändiä kuitenkin toisinaan tulee kuunneltua ja ehdottomasti tahtoisin päästä joskus livenä tämän näkemään. Eka kuulemani biisi oli instrumentaalinen Prolog auf Erden ja sinällään on ihme, että edes jumituin kuuntelemaan bändiä, koska yleensä en tykkää instrumentaalisista biiseistä. Todella harva poikkeus tästä on Ensiferumilta täyden rakkauteni saanut Ferrum Aeternum, huhhuh! Mutta on tämä Equilibriuminkin vastine varsin mukavan kuuloinen edelleen. Paras biisi kuitenkin on Blut im Auge, jota viime kesänä tuli huudatettua folkkihuuruissa melkoisesti ja tämä tuokin mieleen mökkireissut. Oijoi. Lähteet: http://www.wikipedia.fi http://www.norther.ru/walp.php http://www.norther.net/ http://www.picsmiks.com/ajattara http://www.ajattara.fi/index.html http://www.bonjovi.com/ http://tekstovi-pesama.com/bon-jovi/0/11579/ http://bonjovifinland.suntuubi.com/?cat=11 http://www.equilibrium-metal.net http://www.snakenetmetalradio.com/bible/artistdetails.php?id=5208

Ja liian nopeasti aika voi viedä nyt lennä ja riennä vain hetki on jäljellä. / Ihmisen Lento - Indica

Jatketaanpas samoilla linjoilla kun toissapäivänä. Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsevät Verjnuarmu, Indica, Dimmu Borgir ja Korpiklaani. Tällä kertaa mennään siis vähän raskaammalla linjalla kuin eilen, mutta nuissa tulevissa postauksissa tullee olemaan enemmän kevyempiäkin bändejä.

Verjnuarmu

Verjnuarmu on Savon synkissä metissä vuonna 2002 perustettu bändi, joka yhdistelee musiikissaan death metalin ja folk metalin piirteitä, mukana on myös ripaus bläkkiksen rytmejä. Verjnuarmun muodostavat laulaja Puijon Perkele, kitaristi Tervapiru, basisti Woema sekä rumpali (laulu myöskin joissain biiseissä) Musta Savo. Yhtye on julkaissut kolme levyä, joista oma suosikki on keskimmäisenä tullut Ruatokansan uamunkoetto (-08) sitä ennen on julkaistu vuonna 2006 Muanpiällinen helevetti, joka myöskin on varsin toimiva pakkaus. Viime syksynä bändi julkaisi uusimman lapsensa, Lohuttoman.



Verjnuarmu on myöskin Kalakukkokaupungin kasvatteja ja Puijon Perkeleen ääntä voi kuulla myös 2 Times Terrorin Maailman tuomarissa. Verjnuarmun erikoisuus ovat sanoitukset, jotka ovat niin savoksi kuin myös vanhahtavalla kielellä kerrottuja. Sanoitukset pyörivät pimeissä syys- ja talvi-illoissa (Kuu paestaa, kuollu ajjaa), pappien ja perkeleiden maailmassa (Noetavaeno), sekä vanhoissa uskomuksissa (Vetteinen, Ualtoen viemät).



Tutustuin bändiin vuoden 2009 Kuopiorockissa, kun bändi oli telttalavalla ennen Amoralia. Siinä tätä sitten kuunneltiin ja vähän naureskeltiinkin, mutta kotia päästyä vähän vielä lisää kuunneltiin.. Pidän musiikissa juuri vanhasta ajasta kertovista lyriikoista ja sopivan huumoristisesta otteesta, eihän mussiikinteko nyt niin vakavaa ole. Olen nähnyt bändin ainakin neljä kertaa ja kuukauden päästä pitäisi taas lähteä Kuopioon tsekkaamaan.

Ensimmäistä kuulemaani biisiä en muista (paitsi että näköjään se oli Vihankylyväjä, koska Musta Savo heitti minua settilistalla Kuopiossa ja sen mukkaan ainakin se näkyisi olevan), mutta keikalta jäi hyvin mieleen Noetavaeno, joten eikö se aja tämän "eka biisi" asian.



Bändin musiikki toimii livenä ehkä jopa paremmin kun levyltä ja moni biisi on keikkojen kautta muodostunut mielessäni hyväksi. Tätä en kuitenkaan kertaakaan ole livenä kuullut, mutta silti tämä on yksi ehdottomista suosikeista. Ehkäpä mä vielä joskus.. ;)

Korpiklaani
Lahtelainen Korpiklaani on nykyisellä nimellään ollut olemassa vuodesta 2003, mutta kymmenen vuoden ajan sitä ennen yhtye toimi nimellä Shaman. Korpiklaanin musiikki on niin ikään folk metalia, mutta useat biisit voisivat mennä myös polkan tahtiin. Musiikillisesta annista vastaavat laulaja-kitaristi Jonne, viulisti (vasta vaihtunut, ennen Hittavainen) Teemu Eerola, rumpali Matson, basisti Jarkko, kitaristi Cane sekä haitaristi Juho.



Korpiklaanin musiikissa sanoitukset liittyvät usein Suomen muinaisuskontoihin ja siksikin ovat lähellä sydäntäni. Laulikielenä toimii suomen lisäksi englanti ja vanhemmassa tuotannossa myös saame. Taisin itse kuulla bändistä ensimmäisen kerran joskus vuoden 2009 tietämillä ja jo silloin sydämeni vei kappale Keep on Galloping.  Levyjä bändi on julkaissut yhteensä yhdeksän. Kaksi ensimmäistä tosin nimellä Shaman, (Idja -99 ja Shamániac -02). Korpiklaani nimellä ovat tulleet ulos taas Spirit of the Forest -03, Voice of Wilderness -05, Tales Along This Road -06, Tervaskanto -07, Korven Kuningas -08, Karkelo -09 sekä Ukon Wacka -11.

Minun piti olla Kuopiorockissa 2010 tsekkaamassa myös Korpiklaania muiden bändien lisäksi, mutta löysinkin itseni Välimeren rannalta Kreikasta, joten ensimmäinen show, jonka bändiltä näin oli tämän vuoden kesäkuussa Myötätuulirockissa. Bändin musiikki kun suurelti on juomalauluja on myös selvää, että sellainenhan suomalaisiin uppoaa festareilla paremmin kuin täydellisesti, joten fiilis yleisössä oli melkoinen.

Eka biisi tosiaan on Keep on Galloping



Yksi bändin parhaimpia biisejä on myöskin tämä Suden joiku. Tälle paikalle olisi voinut niinikään laittaa myös Tequilan tai Let's Drinkin mutta nyt kävi näin.

Olisin halunnut bändeistä ottaa myös promokuvia tänne, mutta varsinkin Korpiklaanin sivuilta en saanut niitä tänne mitenkään linkitettyä. Koettakaa kestää miljoonaan kertaan nähtyjä keikkakuviani.

Indica


Indica, tuo suomalaisen pop rockin lähettiläs Helsingin maisemista. Bändin tuotannon takana ovat laulaja-kitaristi-viulisti Jonsu, basisti Heini, kiipparisti Sirkku, kitaristi Jenny ja rumpali Laura. Levyjä yhtyeeltä on tullut yhteensä viisi, joista neljä ekaa on suomenkielisiä. Ikuinen virta -04, Tuuliset tienoot -05, Kadonnut puutarha -07, Valoissa -08 ja A Way Away -10.



Muistan kuunnelleeni Scarlettiä jo kaaauan aikaa sitten, mutta varmaan vuoden 2007 tienoilla sitten tietoisesti tuli enemmän kuunneltua. Nykyään kuitenkin näiden heebojen tahdit tulee mun kajareista paljon harvemmin, ehkäpä se selittyy osittain musiikkimaun raskaantumisella. Onkohan tuo edes sana. No joka tapauksessa. :D  En ole koskaan Indicaa päässyt näkemään, vaikka keikkojahan nuo on muutamankin täällä heittänyt, mutta koska ikä.



Suomenkielinen versio tästä seuraavasta on ehdottomasti parempi kuin englanninkielinen, mutta joka englanninkielisenäkin on yksi tuotannon helmiä. Tuo englanninkielinen musa Indicalta muutenkin tökkii mulla, ei voi mitään.



Dimmu Borgir

Dimmu Borgir, eli yksi maailman tunnetuimmista black metal yhtyeistä, jonka musiikki menee melodisemman ja sinfonisemman puolelle kyseisessä genressä. Varmasti monet henkeen ja vereen bläkkistä kuuntelevat pitävät varsinkin nykyistä Borgiria aivan paskana, mutta itse voin myöntää etten edes ole kuunnellut kuin pari levyllistä koko yhtyettä. Ihan omin genre ei tämä kuitenkaan minulle ole, mutta toisinaan ihan mukavaa vaihtelua.



Borgirin perustivat kaverukset Shagrath, Silenoz ja Tjodalv vuonna 1993 Norjan Oslossa. Nykyisessä kokoonpanossa vaikuttavat kaksi ensimmäistä ukkoa, mutta Tjodalv lähti yhtyeestä vuonna 1999. Shagrath hoitaa nykyään laulajan osuudet, Silenoz kitarointia yhdessä Galderin kanssa ja kannuja paukuttaa Daray. Musiikkia yhtye tekee niin norjaksi kuin englanniksikin, mutta suurinosa norjankielisistä biiseistä on ihan ensimmäisiltä levyiltä, jotka nyt tuppaavat olemaan sitä raskainta ja ei niin laadukasta materiaalia, joten itse en ole kuin ihan pari biisiä niitä kuunnellut.



Levyjä on tullut yhteensä 9. Kokonaan norjan kieliset levyt  For All Tid -94 & Stormblåst -96 aloittivat bändin taipaleen ja sen jälkeen on tullut levyt nimeltä Enthrone Darkness Triumphant -97, Spiritual Black Dimensions -99, Puritanical Euphoric Misanthropia -01, Death Cult Armageddon -03, Stormblåst MMV -05, In Sorte Diaboli -07, Abrahadabra -10

Tutustuin bändiin äidinkieleen tekemäni puheen valmistelujen kautta.. Pidin puheen metallimusiikista ja sen eri genreistä ja myös bläkkiksen toki mainitsin. Sitten piti saada jotakin sellaista musaa, josta joku muukin voisi saada jotain irti - koska en itsekään vaan jaksa kuunnella ihan tyypillisintä bläkkistä, vaan kaipaan musiikkiin melodisimpiakin osioita. Varsinkin "mättökausina" Dimmua tulee kuunneltua, mutta yleensä se jää pariin biisiin.

Eka kuulemani biisi taisi olla The Serpentine Offering.



Borgirin paras biisi on ehdottomasti The Sacrilegious Scorn, jonka taisin siinä äikän esitelmässäkin soittaa..





Lähteet:
http://www.indica-music.com/fi/
http://www.wikipedia.fi
http://site.dimmu-borgir.com/
http://www.verjnuarmu.net/
http://www.korpiklaani.com
http://www.youtube.com

Love is still here, never forget, never stop thinking. / Equals One Sudden Death - 2 Times Terror

Ajattelin tehdä tämmöisen postaussarjan bändeistä, joita kuuntelen, mutta joista harvemmin täällä olen maininnut. En osaa sanoa kuinka nopeasti saan nämä kirjoiteltua ja alta pois, koska koulun viemää aikaa on tosi vaikea arvioida. Pääpointtina pidän näissä sitä, että esittelen jokaisessa postauksessa bändejä eri genreistä ja eri maista. Laitan ensin biisin, jonka olen ensimmäisenä bändiltä kuullut ja sitten jonkun, joka on iskenyt ja lujaa. Jokainen näistä bändeistä on tavalla tai toisella minulle rakas. Pidemmittä puheitta annetaan kuvien ja musiikin puhua.

2 Times Terror

2 Times Terror on kalakukkokaupungin maisemissa 2006 syntynyt bändi, jonka varsinaiseen miehistöön kuuluvat Turmion Kätilöistä tuttu MC Raaka Pee, sekä hänen kauniipi puoliskonsa HC CSD. Bändin musiikki on industrial metalia ja kolahtaa meikäläiseen kuin metrinen halko. Koska kahden henkilön on melkoisen vaikea keikkailla, on keikoilla ja levylläkin mukana liuta tunnettujakin artisteja. Kuten esimerkiksi TK:n Spellgoth, Tarotin Zachary Hietala, Verjnuarmun Puijon Perkele, DJ Proteus, Shade Empiren Hurja.



Poppoolta on tullut tähän mennessä yksi levy, vuonna 2010 julkaistu Equals One Sudden Death, jonka singlebiisin, Ikävässä paikassa, musiikkivideon ensi-iltaa satuin tsekkailemaan vuonna 2010 Kuopion Nuokkari 44:sella odotellessa Amoralia lavalle. Silloin taisin olla yksi niistä harvoista, joille mussiikki kolahti. Muistan kuinka istuttiin puolikaaressa valkokankaan edessä kun toisella puolella kangasta roudattiin parhaillaan Amoralin keikkakamoja, varsin mielekiintoinen kokemus!

Noh, joka tapauksessa olen päässyt kerran bändin livemenoakin todistamaan ja se tapahtui viime vuoden syksyllä, kun bändi lämmitteli Verjnuarmua samaisella Nuokkari 44:sella. Livemeno on vähintäänkin samanmoinen kuin Kätilöiden ja lavalla tiuhaan tahtiin vaihtuvat laulajat takaavat sen, ettei tylsiä hetkiä tule. Lavalta lensi tuttuun tapaan vettä purskuteltuna yleisöön ja jotkut taisivat saada muovinpalasiakin naamalleen Julma J:n tuhotessa kiippareitaan hakkaamalla lattiaan, joten eiköhän tämä kuvaus kerro jotakin.



Ja sitten meikäläisen kuvaama video biisistä Vielä Joskus. Oon tästä aina yhtä liekeissä!




Zen Café

Zen Café, Turusta ponnistava pop rockin / vaihtoehtorockin lähettiläs on perustettu vuoden 1992 tienoilla ja se viettää tällä hetkellä määrittelemätöntä taukoa. Tauko on jatkunut vuodesta 2006 ja muutosta ei näillä näkymin ole tulossa. Bändin musiikiikin takaa löytyy tällä hetkellä kolme miestä, Laulaja-kitaristi Samuli Putro, basisti Kari Nylander ja rumpali Pete Parkkonen (not the same as idols-hemmo..)

Levyjä bändiltä on tullut kuusi: Sella (-97), Mies eikä poika enää (-99), Mies jonka ympäriltä tuolit viedään (-01), Piha ilman sadettajaa (-03), Taivas on kirkas ja napakka (-05) ja Stop (-06). Itselle tärkein noista levyistä on ehdottomasti viimeisin.



Ylipäätään koko bändiin tutustuin veljeni kautta, jonka levyhyllystä jokaikinen nuista yllämainituista löytävät. Muistan kuinka pienempänä laulelin Stop-levyn sinkkubiisiä Rakastele mua ymmärtämättä yhtään mistä laulelin, on varmaan vanhemmilla ollut hauskaa.. Tai varmaankin olisin ymmärtänyt jos olisin pidemmälle ajatellut, mutta kuitenkin. Olisi ihana päästä näkemään tämä joskus, mutta tuskimpa bändi enää toimintaansa jatkaa, harmi sinänsä.



Ensimmäisestä kuulemastani biisistä en ole varma, mutta varhaisimmat varmat muistikuvat ovat biisistä Piha ilman sadettajaa (jonka nimen merkityksen tajusin vasta tämän vuoden puolella, olin kuvitellut sen olevan Piha ilman sadetta, jaa. Pohdin tätä jossain vaiheessa kaverilleni ääneen, joka päätti sivistää minua. Hupsista.



Ja sitten sopivin väliajoin kaiuttimissa tiheään pyörivä Stop. Ah.

Diablo
Diablo on Kalajoelta lähtöisin oleva melodinen death/thrash metal jyrä, jonka musiikista vastaa nykyään nelikko johon kuuluvat laulaja-kitaristi Rainer Nygård, kitaristi Marko Utriainen, basisti Aadolf Virtanen sekä rumpalisti Heikki Malmberg. Vuonna 1995 perustettu bändi on nyttemmin tamperelaistunut. Levyjä bändi on julkaissut viisi, Elegance in Black (-00), Renaissance (-02), Eternium (-04), Mimic47 (-06) ja Icaros (-08). Tällä hetkellä bändin puheista on sen verran voinut päätellä, että uutta levyä jossain määrin valmistellaan.



Tutustuin bändiin alkuvuonna -09, kun eräs sen aikainen kaverini kovasti bändiä kuunteli ja tuputti sitä minullekkin - jonka musiikkimaku rajoittui vähän kevyempiin bändeihin. Yllättävän lujaa se kuitenkin kolahti ja musiikkia tuli siihen aikaan kuunneltua ihan tosissana. Nyttemmin se on kuitenkin jäänyt, josko tämän merkinnän pohjalta itsekkin jaksaisi taas vähän availla bändiä. En ole koskaan livemenoa päässyt todistamaan, vaikka olishan se mukava. Bändin edelliset keikat ovat kesältä 2010, joten sen puoleenkaan ei ole tullut nähtyä, vaikka nykyään pystyy paremmin reissaamaan kuin vaikkapa tuolloin 2009.

Eka biisi taisi olla tämä jonka kuulin.



Nykyäänkin ehdoton suosikki on The Preacher.




Ps jos tuota blogin nimeä pohtii toiseltakin kantilta, niin voi löytää yhtäläisyyksiä Diablon saman nimiseen biisiin..

Rammstein

Rammstein on perustettu Saksan Berliinissä vuonna 1994 kitaristi Richard Kruspe toimesta. Bändin musiikkia voi Wikipedian mukaan luokitella kolmeenkin genreen, industrial metalin lisäksi shock rockiin ja Neue Deutshe Härteen eli genreen josta löytää muitakin saksankielisiä konepitoisia metallibändejä, toisinaan myös tanssimetalliksi kutsuttuja. Bändin nimi tulee Ramsteinin lentotukikohdassa vuonna 1988 tapahtuneesta lento-onnettomuudesta, kun italialaiset lentokoneet törmäsivät toisiinsa lentonäytöksessä. Saksan kielessä on myös verbi rammen, joka tarkoittaa jonkin törmäämistä johonkin, joten tästä voi jokainen taas tehdä johtopäätöksensä.


Nykyään bändissä vaikuttaa kuusi ukkoa, laulaja Till Lindemann, kitaristi Richard Kruspe, kitaristi Paul Landers, basisti Oliver Riedel, kiipparisti Christian Lorenz sekä rumpali Christoph Schneider. Levyjä yhtye on julkaissut seitsemän kappaletta, jotka ovat: Herzeleid (-95), Sehnsuch (-97), Mutter (-01), Reise, Reise (-04), Rosenrot (-05), Liebe ist für alle da (-09) sekä kokoelma levyn Made In Germany (95-11).

Kaikki varmasti tietävät, että bändin liveshowt ovat melkosen visuaalisia ja niistä on kehkeytynyt jos monenlaisia spektaakkeleita. Itse en ole yhtyettä koskaan nähnyt, mutta toivon että niinkin tulee vielä käymään. Tässä hieman suoraa kopiointia Wikipediasta bändin toilailuista:

"100 Jahre Rammstein"-konsertissa 27. syyskuuta 1996 jäsenet ripustivat palavan laudan lavan yläosaan, josta se putosi Heirate Mich:in aikana palavana lavalle ja siitä yleisön sekaan eturiviin. Muutama katsoja sai palovammoja. Yhtye sanoi tämän tapauksen opettaneen heitä suhtautumaan pyrotekniikkaan vakavammin.
Live in Nimes -konsertissa basisti Oliver Riedel lähti niin ikään viimeisen kappaleen aikana (Stripped) kumiveneellä yleisön sekaan. Tämä tapahtuma voidaan nähdä Völkerball-DVD:llä.

Feuer Frei! -kappaleen livenä esittämisen aikana laulaja Till Lindemann, kitaristit Richard Kruspe ja Paul Landers asettavat päähänsä "liekinheitinnaamarit", joista he kertosäkeen aikana ampuvat tulta useita metrejä yleisön ylle.



Asche Zu Asche -kappaleen soolo-osuuden jälkeen kummankin kitaristin mikrofoni syttyy tuleen. Ne palavat kappaleen loppuun asti. Mikrofonit on peitetty sellaisella materiaalilla, että liekit palavat kappaleen loppuun asti eikä tuli leviä taustoja laulavien kitaristien hiuksiin.

Rammstein-kappaleen aikana laulaja Till Lindemann on pukenut päällensä palavan takin. Takki on valmistettu tulta kestävästä materiaalista, joten painava takki pitää kuumuuden poissa laulajan iholta. Ahoi-tourilla takin on korvannut kaksi valtavaa käsiin kiinnitettyä liekinheitintä, joilla Lindemann sinkoaa liekkejä metrien korkeuksiin yleisön yläpuolelle.



Bück dich -kappaleen esittämisen aikana laulaja Till Lindemann vetää kosketinsoittajaa Flakea talutushihnassa. Noin kappaleen keskivaiheilla Lindemann ohjaa Flaken nelinkontin lavan keskelle, repii auki Flaken long johnson -tyylisen housujen takavetoketjun, aukaisee housujensa vetoketjun, jolloin sieltä tulee esiin tekopenis, josta roiskuu valkoista nestettä. Sitten hän "alistaa" Flaken ja ruiskuttaa nestettä yleisöön sekä suuhunsa.

Että semmosia touhuja ne liveshowt.

Itse tutustuin bändiin viime vuonna, mutta tarkempaa ajankohtaa en osaa sanoa. Ensimmäinen biisi, jonka ajatuksella kuuntelin oli Du Hast, joka on edelleen yksi bändin parhaimmista biiseistä, jossei jopa paras.

Ja sitten sanoituksiltaan varsin mielenkiintoinen biisi, Mutter. Bändi on kohahduttanut laulamalla myöskin sadomasokismista (esim kappaleet Bestrafe mich, Feuerräder, Rein Raus, Isch tu dir weh), kannibalismista (Mein teil, Eifensucht), elävältä hautaamisesta (Speluhr), homoseksuaalisuudesta (Mann gegen Mann), pyromaniasta (Hilg mir, Benzin), nekrofiliasta (Heirate mich), pedofiliasta (Hallelujah, Wiener Blut) ja insestistä (Spiel mit mir, Wiener Blut, Tier)





Tässäpä nyt muutaman bändin esittelyä, mielellään kuuntelen mielipiteitänne bändeistä oli ne sitten suuntaan tai toiseen. Nyt mä suuntaan kaverin luokse viettämään leffailtaa huomisen vapaapäivän kunniaksi. Katotaan vuonna 2010 tullut leffa Agnosia, joka ainakin takakantensa perusteella vaikuttaa mielekiintoiselta joten Filmtownin karkit mukaan ja menoksi!

Lähteet: http://www.helnwein.com
http://www.soundcloud.com
http://www.hs.fi
http://www.diabloperkele.com
http://www.2timesterror.com
http://www.rammstein.de
http://www.zencafe.net/
http://www.wikipedia.org
http://www.youtube.com