Muutaman illan olen pyöritellyt Northeria Media Playerissäni ja ymmärtänyt taas, miksi pari vuotta sitten tähän bändiin rakastuin. Ajattelin, että Petrin aikainen Norther on hyvvee ja nyt Aleksin aikana tullut levy on paskaa, vain koska muut sanoivat niin. Olin toki kuullut levystä niin positiivisia kuin negatiivisiakin arvosteluita ja itse olin tätä viikonloppuna ennen kuunnellut uuden levyn kerran läpi joskus kuukausia sitten, enkä oikein minkäänlaista mielipidettä saanut aikaan.
Päätin sitten eilen illalla tuota postausta kirjotellessani kuunnella tämän uusimman, Circle Regeneratedin läpi ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti! Levyn suosikkibiisikseni pomppasi toka raita, The Hate I Bear, jota ensimmäisellä kuuntelukerralla jo taisin pari kertaa muita useammin pyöräyttää kajareideni kautta.
Päätin sitten eilen illalla tuota postausta kirjotellessani kuunnella tämän uusimman, Circle Regeneratedin läpi ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti! Levyn suosikkibiisikseni pomppasi toka raita, The Hate I Bear, jota ensimmäisellä kuuntelukerralla jo taisin pari kertaa muita useammin pyöräyttää kajareideni kautta.
Itselleni tärkein levy on Death Unlimitedin lisäksi Till Death Unites Us, mutta tämä kiilaa hyvin tilaa tähän kaksikkoon. Uuden levyn matsku on toki kevyempää ja ehkä enemmän radioystävällistä, eikä läheskään niin Bodom-vaikutteista, kuin minkä takia Northeria aiemmin arvosteltiin.
Tykkään myös kevyemmistä kertseistä ja siitä, miten tähänkin bändiin on eksynyt yhä lisää nämä kiipparitilulilu-vaikutteet, jotka löytyvät vahvoina tykkäämistäni MyGRAINista ja Omnium Gatherumista. Jo alkuaikoina Northerin kosketinosuudet vievät huomioni ja tuo uusin muutos valaa taas uskoa tähän bändiin, mielestäni kyseessä on varsin toimiva "uudistuminen" eikä Aleksi Sihvosen laulusuoritukset voi jäädä keneltäkään huomioimatta. Kertakaikkiaan toimivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen