Jos hän ei tilannettaan tiedosta auttaa voiko vasten tahtoa? / Ystävä - Disease of the Nation

Kahden euroon hintaan eilen käydyt tanssahtelut olivat kyllä yksi parhaimmista illoista pitkilleen. Keikkasyksyssä oli siis vuorossa Disease of the Nation ja Verjnuarmu Kulttuuriareena 44:sella Kalakukkokaupungissa. Startattiin Iisalmesta ensimmäiselle yhteiselle keikkareissulle, jossa koko autolasti taatusti tykkäsi kun luukutettiin The Rudumia. Tökättiin auto parkkiin 44:n tuntumaan ja maastouduimme itse väen sekaan kaupungille. Seikkailimme tietämme kohti Levykauppa Äxää ja Citypörssiä ja hiimailimme myös etsimässä kiinalaista ja osa poppoosta päätyi sinne syömään, mutta minä ja Kristiina suuntasimme Subwayn kautta Topteniin.

Kaiken kaikkiaan reissunhan piti olla varsin edullinen parinkympin pelleily, mutta kuten arvata saattaa eihän ne ennakko-olettamukset pidä aina paikkaansa. Ei tälläkään kertaa. Levykäisiä nimittäin tarttui mukaan useampikin yksilö. Loogisesti ostojärjestyksessä niistä muutaman sanaisen mainitsen.

Amorphiksen Magic and Mayhem löysi kotinsa Äxän levyhyllyn sijaan meiltä, sillä varsin näpsäkkään hintaan sen mukaani sain ja nyt pääsen tutustumaan kunnolla siihen mulle vähän vieraampaan, vanhaan Amorphikseen.

Dissin levyn kävin kipaisemassa heidän keikan loppunsa  ja onneksi hain, sillä Dissin osalta ei ollut enää mitään myytävää Nuarmun keikan jälkeen. Varmaan se EP:kin pitää vielä hommata, josko sitten Miia shoppailee meille kaikille sellaiset kapistukset. On varmaan huvittava näky, jos tyyppi melkeen ostoslistan kanssa lärähtää myyntikojun luo ja ilmottelee tarvitsevansa 34325 EP:tä, 343412 paitaa ja ehkä parit kalsaritkin..

Nuarmuakin piti ostaa, sillä tuota levyä oon kalastellut jo jonkin aikaa sieltä sun täältä ja totesin joskus, etten aio maksaa pari vuotta vanhasta levystä kahtaakymppiä ja sittenpä sitä ei enää saanutkaan mistään. Keikalta sitten sai tuota kympillä ja siinä vaiheessa piti vielä lainailla rahaa siihen, kun viimeiset käteiset meni tuohon Dissiin. No, ehkäpä tämä sallittakoon.

Tosiaan, keikoistakin piti pari sanaa rustailla. Ensimmäisenä ollut Human Waste Disposal Unit oli kyllä varsin kuivakkaa ja eikä tainnut oikein bändin jäsenet itsekään tietää kuinka yleisöön tulisi suhtautua. "Onko teillä nyt syysloma?" "Mitä aiotte tehdä syyslomalla?" -tyyppiset välispiikit olivat viattomuudessaan aika helskatin naurettavia. Tosin, vaikeahan sitä on täysin kuolleelle yleisölle tulla mitään vetämäänkään..

Seuraavana ollut Disease of the Nation puolestaan rokkasi ja hemmetin kovvaa! Olin saanut ensikosketukseni tähän bändiin viikon sisällä keikasta ja kuten taisimme todeta bändiä luukutettassamme, oli bändin musa varsin helposti lähestyttävää ja sitä se oli. Lyriikat jäi päähän parilla ekalla kuuntelulla ja vaikka yleisö oli aivan kuollut, ei ainakaan lavan vasen laita jäänyt kylmäksi.

Settiin kuului paljon sitä tätä ja tuota, eli ei mitään hajua mitä kaikkea tuli ja mitä ei nimittäin fiilistely taisi viedä voiton. Setn alkupuolella ollut Pedofiilit eivät pääse taivaaseen nostatti mun fiilikset varsin hyvälle tasolle loppukeikkaa ajatellen. Star In The World Of Liesin lopun spyro-vaikutteinen kohta sai aivan liikaa vahvistusta Mikon pomppiessa ympäri lavaa. Voi herran jumala Niinan sanoin se naurunremakka oli melkoinen. Pohdin myös kovin, että miksen kerennyt huutaa Ystävän alun "MINÄ OLEN ALKOHOLISTI! MINÄMINÄ!" -pätkää ollenkaan, vaikka Jaina kovasti kertoikin siinä olleen varoitusaikaa, mutta asia selkisi kun kameraa katsoi. Jaampa siis biisin videon teillekin pienet ihmiskaimani.

Kamikaze Queenia edeltäneessä välispiikissä kehotettiin porukkaa tanssimaan ja kun Kaikka ystävällisesti kysäisi, että "Mitäs te haluaisitte tehä?" Nii piti kuulema pistää pitti pyörimään. No ei kyllä pyöriny, mutta tanssahtelut tuli koettua. Herkisteltiin loppubiisi, jonka "Her life is only a sad illusion, should I walk or should I scream, there's no space for me." kohta taisi ainakin allekirjoittaneelta mennä vähän turhan läpäksi. Hienosti Mikko kohtaa tulkitsi itseasiassa aika helvetin hyvin, mutta jotenkin se ei vaan kuulu siihen biisiin, ainakaan vakavissaan ottaen. Mutta kaikessa komeudessaan biisi oli livenä ainakin yhtä hyvä kun odotinkin!

Myös bändin hyvä fiilis välittyi yleisöön asti ja taisi tulla myös katsojaennätyskin. Ja muiden keikkojen yleisömääristä kuulleena en sitä ihmettele, oli paikalla tosiaan ihan mukavasti populaa. Joka tosin oli niin kuollutta, että saatiin viiden tytön kanssa hoidella ainakin meidän lähimailla kaikki liike yleisössä, mutta se ei kyllä menoa haitannut. Hohhoh!

Pari minuuttia ennen Nuarmun aloittelua saavuin sitten ystävieni pariin levyostoksilta ja setti potkaistiin käyntiin tuttuun tapaan Kurjuuvven Valssilla. Yhteiset heilumiset oli vielä voimissaan 2010 kesällä, mutta nykyään suurinosa yleisöstä vaan lahnaa. Hölömöjä ne on, se on fiilistelybiisi!

Setissä oli perusbiisien lisäksi myös Tuljmyrskyt, joka oli kyllä mulle se keikan paras veto. En ole oikein levyversiosta hirveästi innostunut, mutta livenä toimi aivan tuhottoman hyvin. Kuu paestaa, kuollu ajjaakin oli myöskin toimiva, joskin huomio bändiltä taisi mennä valoshowhun sen aikana. Yhtään paskaa vetoa en oo siitä kyllä nähnytkään. Ensimmäistä kertaa kuulin ja itseasiassa koko bändikin kuulema livenä veti coveria, joka nyt sitten sattui olemaan savolainen versio Symphony of Destructionista. Ei erityisemmin sykähdyttänyt. Ihan toimiva ralli ja sinänsä mukava yllätys. Kuuvven sylen syvvyyessä sytytti yleisön fiiliksen ja siinä samassa sitten minunkin ja yllättäen biisi kiilasi keikan top 3:seen.

Uudelta levyltä ei onneksi ollut hirveästi matskua mukana. Kuvajaenen, Turja, Sysisyvän, Lohuton ja Luutarha taidettiin kuitenkin kuulla, mutta nuita kahta ensimmäistä on vaikea ajatella kys. levyn biiseiksi, tai ainakin ei niitä voi paskoiksi sanoa  - toisinkuin esimerkiksi Lohutonta, joka ei vaan mun mielestä sovi livebiisiksi. Turja oli kyllä myöskin aivan helvetin hieno tsipale ja sitä porukalla siinä sitten rallateltiinkin.

On uudella levylläkin tosiaan hyviä biisejä ja esimerkiksi Ualtoen Viemiä odottelin kovasti settiin, kuten myös Mustan virran siltaa. C'moon! Pitäähän se olla. Vuan eipä ollu, siellä se Maaningalla kuulema olj' eikä paekan päälle kerennä. Kalamavesj' tuttuun tapaan olisi ollut mukava kuulla, mutta ehkäpä sitä vielä joskus.

Setin loppuminen Luutarhaan sai muutaman porukastamme varsin sekaviin oloihin 'ei kai ne nyt tosissaan tohon voi lopettaa', no eihän ne voinutkaan vaan lavalle tultiin vetämään vielä kolmisen biisiä. Ei kyllä löydy hirveästi muistikuvia siitä, mikä ensimmäinen niistä oli, mutta sen jälkeen setin lopuksi ajattelemani Laalavat jouset pärähti soimaan ja fiilis yleisössä kasvoi melkoisesti. Tätä seurasi vielä yksi biisi, Lentävä Kalakukko alias Kaikki Junnaan. Monet sai melko sekaisin tämä veto, mutta itse olisin toivonut Laalaviin lopetusta. Kaavoihin kangistunutko.

Miten musta tuntuu että teksti oli varsin negatiivisesti varautunut, mutta mun mielestä keikka oli oikeasti toimiva ja vuoden tauon jälkeen matsku maistuikin ihan eri tavalla kuin muutaman viikon sisällä useampaan kertaan nähneenä. Keikka ei ollut itselleni se the 1, mutta erittäin hyvä silti! Käytiin vielä rupattelemassa orkesterin kanssa ja ottamassa kuva päivitääksemme vuoden takaista otoista ja muuta skeidaa. Käteni on myös täynnä nimmareita, miksi oi miksi?!

 

Erityisesti Dissin tahtoisin päästä näkemään uudestaan ja Nuarmunkin ennenkuin vasta vuoden päästä, sillä alkaahan toi syksynkeikka olla aika perinne jo. Minä kuittailen ja jatkan hyvällä musiikilla aloiteltua lomaani. Tsuptsup!