Eilen kyttäsin postilaatikkoa varmaan joka viides minuutti ja lopulta löysin kuin löysinkin sieltä odottamani paketin, josta kuoriutui the Storytime ja ehkäpä myös muuta kivaa, kuten kuvasta näkyy.
Jos totta puhutaan, niin ihan kaikki nuista ei kuitenkaan ollut mulle. Tilasin kaverille FM2000 Yes, Sir! -EP:n. Itselleni sieltä kuoriutui myös Ensiferumin 10th Anniversary, jota olin useamman tunnin jo hypettänyt. En nimittäin ollut edes biisilistaa etukäteen tsekannut, iskin vain koriin kun melko järkevällä hinnalla kyseisen dvd:n sain. Sanotaanko vaikka sillä tavalla, että Signs of Existence taisi tästä yhtälöstä tippua pois, mutta pitäähän sitä jotakin ostettavaa seuraavalle keikkareissulle jäädä.
Tungettuani dvd:n soittimen uumeniin lösähdin sohvalle odottamaan mitä tuleman pitää. Totta puhuen en tainnut erityisen kauaa malttaa istua siinä sohvalla. Settilistaa en vielä tässäkään vaiheessa katsonut, vaan ajattelin ottaa ekan katselukerran vähän kuin oikeasti keikalle menisi. Oli mielenkiintoista tajuta biiseistä pikkuhiljaa se ajankohta, milloin dvd oli tehty. Aika huippua, pitänee joskus toistamiseenkin tehdä näin jos on vain mahdollisuus.
Tuttuja biisejä sateli vaikka millä mitalla, mutta myös ekojen demojen aikaisia ralleja kuultiin. Mikin varressa oli kuitenkin jo Petri heilumassa, kun ennen bändin lavalle tuloa ollut siitäkään varma. On kyllä Petrin ja Markuksen laulutekniikka kehittynyt nuista ajoista huimasti.
Sinällään on huvittavaa, miten alunperin melko huumorimielellä otettavasta bändistä voi tulla paljon uskottavampi vuosien saatossa. Toisaalta, aika useinhan se niin menee.. Dvd:ltä löytyy nimittäin ihan mielenkiintoisia biisejä kuten Näitä polkuja tallaan -coveri ja Finnish Medley, jota taisinkin täällä hehkuttaa jo aiemmin.
Suosittelen muuten joskus ostamaan vanhemman, mutta hyvän bändin dvd:n ja olla tsekkaamatta sen biisilistaa, on nimittäin mahtavaa vaan kuulla ensitahdit biiseistä ja tajuta mitä ne ovat. Mitäpä sitä ennää keikoilla käymäänkään, ku saman tyyppisen fiiliksen voi noinkin saada. No ei.
Jos totta puhutaan, niin ihan kaikki nuista ei kuitenkaan ollut mulle. Tilasin kaverille FM2000 Yes, Sir! -EP:n. Itselleni sieltä kuoriutui myös Ensiferumin 10th Anniversary, jota olin useamman tunnin jo hypettänyt. En nimittäin ollut edes biisilistaa etukäteen tsekannut, iskin vain koriin kun melko järkevällä hinnalla kyseisen dvd:n sain. Sanotaanko vaikka sillä tavalla, että Signs of Existence taisi tästä yhtälöstä tippua pois, mutta pitäähän sitä jotakin ostettavaa seuraavalle keikkareissulle jäädä.
Tungettuani dvd:n soittimen uumeniin lösähdin sohvalle odottamaan mitä tuleman pitää. Totta puhuen en tainnut erityisen kauaa malttaa istua siinä sohvalla. Settilistaa en vielä tässäkään vaiheessa katsonut, vaan ajattelin ottaa ekan katselukerran vähän kuin oikeasti keikalle menisi. Oli mielenkiintoista tajuta biiseistä pikkuhiljaa se ajankohta, milloin dvd oli tehty. Aika huippua, pitänee joskus toistamiseenkin tehdä näin jos on vain mahdollisuus.
Tuttuja biisejä sateli vaikka millä mitalla, mutta myös ekojen demojen aikaisia ralleja kuultiin. Mikin varressa oli kuitenkin jo Petri heilumassa, kun ennen bändin lavalle tuloa ollut siitäkään varma. On kyllä Petrin ja Markuksen laulutekniikka kehittynyt nuista ajoista huimasti.
Sinällään on huvittavaa, miten alunperin melko huumorimielellä otettavasta bändistä voi tulla paljon uskottavampi vuosien saatossa. Toisaalta, aika useinhan se niin menee.. Dvd:ltä löytyy nimittäin ihan mielenkiintoisia biisejä kuten Näitä polkuja tallaan -coveri ja Finnish Medley, jota taisinkin täällä hehkuttaa jo aiemmin.
Suosittelen muuten joskus ostamaan vanhemman, mutta hyvän bändin dvd:n ja olla tsekkaamatta sen biisilistaa, on nimittäin mahtavaa vaan kuulla ensitahdit biiseistä ja tajuta mitä ne ovat. Mitäpä sitä ennää keikoilla käymäänkään, ku saman tyyppisen fiiliksen voi noinkin saada. No ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen