Jos katsoa voi niin koskea saa, kaikki haluaa vääryyttä maistaa. / Paha Ihminen - Turmion Kätlöt

Mä rupattelin teille kovasti Stellan biiseistä mut tajusin kuulostavani niin urpolta, että sen julkaisu saakin sitten jäädä. Mua vituttaa jotenkin aivan hulluna näiden levyjen kasaantuminen, en saa koskaan kirjoitettua näistä kaikista, ja muutenkin tuntuu ettei mulla oo motivaatiota yhtään rustailla näistä. En ole itsekään kerennyt puoliakaan näistä kuunnella, puhumattakaan siitä että olisin ehtinyt rauhassa näistä biisiäkään kuulemaan. Runoilenkin sitten tällä kertaa itselleni hemmetin tutusta ja rakkaasta levystä, joka nousi levyhyllyni 'lajittele' -osion pinon päällimmäiseksi läpyskäksi joskus toissa viikolla kaverin avustuksella. Hoitovirhettä en ole koskaan Äxässä käydessäni löytänyt ja vihdoin sitten ystäväiseni tilaili nämä meille cdon.comista.

Kysseessä on siis itselleni se rakkain Kätilölevy. Pirun Nyrkki kiilaa kyllä todella hyväksi kakkosesi, mutta tämä on ainoa levy, jossa kaikki biisit on toimivia vetoja. Myös oma lempibiisini, Lepositeet, löytyy tältä lätyltä, eikä se ainakaan laske arvostustani!

Levyn aloitusrallin tahtiin on moni tämänkin blogin lukijoista varmaan keikoilla tanssahdellut tyylillä iso laatikko - pikku laatikko. Itse en ollut ennen viime kesän Myötätuulta koko rimpsua kuullutkaan, mutta siitä lähtien sitä on pitänyt päästä viljelemään aina alkusoittojen tahdissa. Biisin sanat, kuten Kätilöiden lyriikat ylleensäkin, on omituisia, mutta jälleen kerran niiden rimmaavuus soitinten kanssa on viimeisen päälle ajateltu. Teurastaja onkin yksi niistä parhaista livebiiseistä, joka räjäyttää yleisömeren oikeastaan aina.

Oma lempibiisini koko yhtyeen tuotannosta löytyy kakkospaikalta, 223 sekuntia korvia hiveleviä nuotteja kuorrutettuna lyriikoilla, joiden seasta löytyy oikeasti sanoma. Kysseessä on siis Lepositeet, joka on tällä nimellä kulkevista biiseistä se my only one. Mikäköhän sekoaminen se taisi tapahtua, kun tämän vajaa kaksi kuukautta sitten ekaa kertaa livenä pääsin todistamaan. Huhhuh!

Kuntoilubiisiksi itselleni ristityn Pahan ihmisen tarina sanoissa on niin totta:

"Ja niin taas tapahtui, ihminen itsensä jumalaksi muutti

Teki taivaan päälle maan ja tuhosi sen taas uudestaan."

Levyn nelosraita on taas niitä biisejä, joita moni on päässyt livenä rallattelemaan. "Voi kuinka se vihaa, *mitä?* verta ja lihaa!". Pakko sanoa, että vaikka biisi ensimmäisen vuoden aikana jäi vähän huonolle kuuntelulle, on se livevetojen perusteella kohonnut arvostusasteikollani keskivertobiisien joukkoon, ihan vaan sen takia, että porukka ossaa bailata tämän tahtiin.

Pimeyden Morsian on yksi niistä biiseistä, joihin ensimmäisillä kuuntelukerroilla takerruin ja päätin tykkääväni. Tämä onkin monelle varmasti se, johon Kätilöiden tuotannossa ensimmäisenä törmätään, Sika!-biisin lisäksi. En ole kuunnellut tätä biisiä varmaan vuoteen, sillä kulutin tän jossain vaiheessa melko pahasti loppuun. Ehkäpä tauon jälkeen tälläkin voisi olla toivoa. Ainakin viimeistään syksyllä, jolloin tämän biisin kultakausi ainakin meikällä on.

Kaverin kanssa jutskattiin Hoitovirheestä ja tuli ilmi, että nämä seuraavat neljä biisiä on vähän hämärän peitossa hälle, vaikka muuten tuotanto hyvin onkin hallussa. Itselleni tämä tuli yllätyksenä, sillä vaikka seuraavien biisien nimet: "Seinä", "Liitto", "4 Käskyä" ja "Rautaketju" ovatkin hyvin samankaltaisia keskenään, tiedän tasan tarkkaan itse mistä biisistä milloinkin on kyse. Harva näistä kuitenkaan on itsellenikään niitä ihan parhaimpia ralleja.

Levyllä ensimmäisenä tullee Seinä, joka on kyllä itsellenikin jäänyt hiukan vähemmälle kuuntelulle. Kyseessä ei ole mikään huono ralli, vaan jotenkin aina joku muu biisi kiilaa 'tekee mieli kuunnella seuraavaksi tämä biisi' -listalla ylemmäs. Liitto puolestaan on avautunut viimesen vuoden sisällä ihan uudelle tasolle. Lyriikat toimii ja näissä ekojen levyjen biiseissä on tosiaan nähtävissä se, että sanojen taustalla on oikeasti ajatuksia ja  tahto kenties vaikuttaa asioihin.

"Karut ovat kädet jotka takovat varallisuutta

Ruma on se mieli mikä ei tunnista todellistuutta

Kuolema ei tahdo tappaa vaikka sielulta ruumiin kuorii

Sielut vannottavat liittoja liitto kestää ja kansa huorii"

Erityisesti tuo kuolema-kohta on nerokas, voi että mä tykkään tuosta suomenkielellä leikittelystä. Jo tämänkin takia Kätilöt, Stam1na ja Mokoma saa melkoisen etumatkan englanniksi musiikkiaan esittävien joukossa. Sanat on helppo ymmärtää, pohtia niiden tarkoitusperiä ja kuvallinen kielikin tulee aivan eri tavalla esille kuin englanniksi esitetyssä musassa. Siksi katsonkin vähän karsaasti yllä mainittujen bändien enkkubiisejä. Kätilöiden jytässä ne toimii, mutta Stam1na on mun mielestä ainakin ihan väärillä poluilla englanniksi musisoidessaan.

4 Käskyä puolestaan kuulin 2 Times Terrorin tulkitsemana ensimmäistä kertaa livenä.  Tykkään biisistä huomattavan paljon, sillä vaikka toki industrial usein tehdään todella samalla kaavalla, niin kuitenkin tässä on se oma fiiliksensä m ukana. Tässäkin biisissä on sanoittaja ajatellut varmaan livemenoa, sillä mikäpä sopisi paremmin hikisen ja limaisen pvc-kuteisen klubin porukan suuhuin kuin lainit:

"Marssin yli, ylitsesi, ja päälläsi tanssin

Ääni, huutoni, saa nyrkkinne taivasta takoomaan

Käsken käskyni, teidän jalat pakottaa liikkumaan"

Rautaketju ei aiheutaa minussa myöskään erityisiä säväreitä. Perusvahva biisi, paljon parempi kuin vaikkapa moni Perstehniquen biiseistä, kuten kaikki tämän levyn biisit, mutta eipä juuri enempää.

Osasto A lienee puolestaan toiminut bändin introna ja aloittaakin lyhyiden biisien jatkumon, joka ihan näihinkin päiviin asti on pysynyt. Goottiyleisön suuhun sopivat lyriikat varmasti ovat raikaneet monilla keikkapaikoilla ja festareilla. Kuulisin itsekin mielelläni tämän Vuosi 2008:n tilalla, vaikka sitä kuinka eri vuosiluvuilla kyllästetään.

Levyn viimeinen biisi, Kärsi, on täydellinen lopetus upealle levylle. Olisin kovasti tahtonut nähdä joskus ruoskintashow:n, mutta ikinä minä ja se ei satuttu samalle keikalle. Kärsi kuitenkin taisi soida Sandelsrockissa 2010, kun lavalla oli myös teatteriporukkaa niittailemassa itseään ja pelleilemässä injektioruiskuilla. Biisi on yksinäänkin aivan mahtavaa kamaa, ja tämä on myös yksi niitä biisejä, jotka toimivat silloinkin, kun muu Kätilömeno ei kolahda.

Summa summarun kyseessä on siis Kätilöiden kova uranaloitus plätty, josta ei erilaisia biisejä puutu. Pidän tässä vanhemmassa Kätilömenossa siitä, että sanoissa on ajatuksia ja turhautumista takana, jota tältä levyltä kuitenkin löytyy. Lyriikoissa ei kuitenkaan upota suohon ihan päätä myöten, vaikka polvillaan siellä jo kahlaillaan. Koska levyllä ei ole yhtään täydellistä instrumentaalibiisiä, toimii se mulle paljon paremmin kuin vaikkapa Pirun Nyrkki, jolla täytebiisejä puolestaan riittää mahtavien biisien lisänä.