Once I had a dream and this is it. / Dark Chest of Wonders - Nightwish

Minusta alkaa tuntua siltä, että olen saanut lempibändini takaisin, vaikken sen hienoutta ajallaan koskaan ymmärtänytkään. Aneten Nightwish ei koskaan lyönyt tietään suoraan mun sydämeen, vaikka Imaginaerum onkin yksi parhaimmista Yövissyn parhaimmista levyistä. Silti se ei pysty koskaan lyömään minun rakkauskaksikkoani Century Childiä ja Oncea.

Vaikka Aneten Ever Dream olikin korvia hivelevää kuultavaa, eikä Planet Hellin löytyminen hänenkään aikaisesta setistä ainakaan suupieliä alaspäin kääntänyt, aletaan nyt liikkua sillä alueella, että olen valmis maksamaan lähes mitä vain päästäkseni näkemään tämän bändin. Floor on erittäin upea ilmestys, niin noin ulkonäöllisesti kuin laulullisestikin.

After Foreveriä ehkä levyllisen kuunnelleena suhtautumiseni Flooriin oli kovin kyseenalainen, en halunnut muodostaa mielipidettä, jonka luultavasti myöhemmin pyörtäisin. Keskustelin erään henkilön kanssa, jota en todellakaan lukisi Nightwishin fanipiiriin. Minusta on hienoa, että on kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla on vahvat mielipiteet ja tietopohja bändeistä, joita he eivät kuitenkaan aivan täydellisinä pidä. Hänellä oli vahva mielipide Elizen loistavuudesta Nightwishin mikkiin, itse en vielä oikein tiennyt.

Elize Ryd ja Alissa White-Gluz tosissaan vetivät sen suurta hämminkiä aiheuttaneen keikan, jonka jälkeen Anette erotettiin bändistä. Minusta Amaranthessa vaikuttava Elize sopisi Nightwishin keulaan myöskin erittäin loistavasti, nykyään, sillä erityisesti tuo Nemo-veto tässä alemassa videossa kertoo sen minulle. Amaranthea en ole juurikaan kuunnellut, mitä nyt muutaman biisin jälkeen todennut sen jättävän minut kylmäksi.



Elize ja Alissa vetivät tunnin varoitusaikaansa perustuen keikan todella hyvin, ainakin Youtuben videoiden perusteella. Kuka voisikaan vaatia, että sanat osattaisiin niinkin pienen varoitusajan jälkeen? Toisaalta, kyllähän kuka tahansa taitava ja tässä yhteydessä voinee käyttää nimitystä "oopperaääninen laulaja" pystyy omalla karismallaan vangitsemaan minunkin mielenkiintoni.

Floorin tulo mukaan kuvioihin aiheutti minussa lähinnä vain hämmennystä, en tahtonut olla yhtyeestä saati hänestä mitään mieltä. Muutaman Storytimen vedon kuuntelun jälkeen hän jätti minut lähinnä vain kylmäksi. Kaipasin Anettea takaisin. Scaretale erityisesti aiheutti suuren pettymyksen, Aneten sekopäisyys todellakin teki biisistä sen, mitä se oli .

En ennen Hartwallin keikkaa tahtonut kuunnella juurikaan Floorin vetoja, etten spoilaisi itselleni settilistaa. Olin kuitenkin tietoinen Imaginaerumin läpisoitosta, joten fiilikset ei todellakaan olleet kovinkaan korkeat. Erehdyin kuitenkin pläräämään Youtubea ja huomaamaan Higher than Hopen videon. Laitoin silmät kiinni, suljin sivun ja mietin mitä vittua on tapahtumassa.



Kuuntelin tuon kyseisen vedon nyt ja sain mielettömät kylmät väreet. Nyt aletaan liikkua semmosissa vesissä, että minusta tuntuu, etten oikeasti tiedä miten päin minun tulisi olla. Higher than Hope ei ole koskaan ollut minulle top vitosessa oleva biisi, mutta silti, en uskonut kuulevani sitä enää koskaan kenenkään muun kuin Tarjan vetämänä tämän bändin riveissä. Vaikka settilista koostuukin lähes fifty-fifty jakaumalla uusia ja vanhoja biisejä, olen kuitenkin niin kovin täpinöissäni. Floorin ääni on kuitenkin niin lähellä ainoan oikean laulajan ääntä, että varmaankin lähes jokainen biisi olisi mahdollista vetää. Lueskelinkin tässä aikani kuluksi vitutustani kameraani kohtaan laannuttaen Youtuben kommentteja:

"I'm waiting for The Phantom of the Opera and of course, Slaying the Dreamer :)))) We have NW back !:)"

"Thanks GOD! And thank you Jansen. It's been a long time (6 years?) since I felt this feeling with this song. Good old Nightwish is back baby..."

"I'm in tears.

Nightwish are finally back?

Please Floor stay...!"

... ja minusta tuntuu, että voin yhtyä noista aivan jokaiseen. Tiedän, että monet ystävistäni ovat Aneten kannalla ja monista juuri hän on oikea laulaja tähän yhtyeeseen. Tiedän kuitenkin senkin, että jokaisella on oikeus olla sitä mieltä kuin hän itse on. En halua vaikuttaa kusipäältä, mutta mikäli sinä kyrsiinnyt tästä postauksesta, eikä sinulla ole muuta sanottavaa kuin vaikkapa Floor on paska, voit jättää sen aivan hyvin kommentoimattakin. Minusta olisi kuitenkin ihana keskustella henkilöiden kanssa, jotka ovat aivan päin vastaista mieltä asiasta kanssani, mikäli perusteluitakin irtoaisi tai esimerkkejä.  Jokainen saa minusta olla tästäkin asiasta ihan sitä mieltä kuin itse on, kunhan on valmis perustelemaan kantansa. :)

Viimeistään livenä ensimmäisten lauluosuuksien jälkeen, tajusin, että nyt ollaan siellä mistä tämä bändi tosissaan lähti. On hankala uskoa todeksi sitä, että voin oikeasti kuulla Ghost Love Scoren lähes sellaisena kuin se niin monta kertaa on kaiuttimistani kuulunut.

Toisaalta, mikäli Anettea ei olisi ollut tässä välissä, olisi Floor saanut aivan hirvittävät määrät vertailua Tarjaan. Anette kuitenkin joutui keskelle paskamyrskyä, ja hyvin hän minusta kaiken tämän kestikin. Vaikkei Floor olekaan pysyvä laulaja, jollaiseksi minä hänet haluaisin kyllä, en ole pitkään aikaan rakastanut tätä bändiä niin paljon kuin nyt teen.

Minulla ei todellakaan ole mitään Anettea vastaan. Aion seurata hänen uraansa ainakin jossain määrin, mutta just nyt musta tuntuu vain niin hyvältä, että Nightwish muuttaa suuntaansa ja tekee ikäänkuin kumarruksen historialleen, samalla se tosin kuitenkin näyttää persettään uudelle menestykselleen. Millään ei voi kieltää sitä faktaa, että Nightwish ei ole koskaan ollut niin kuuluisa, tunnettu ja rakastettu kuin tänä päivänä. Se, olisiko tämä sama kuvio onnistunut ilman Anettea jäänee kuitenkin ikuiseksi kysymysmerkiksi.

Ystäväni sanoja lainaten, tosin eri bändiin liittyvässä keskustelussa: "En olisi koskaan voinut kuvitella, että voisin rakastaa tätä bändiä enemmän kuin aiemmin tein. Nyt näiden keikkojen jälkeen, on kuitenkin fiilis ihan toinen." Tämä koko kuvio on ihan täydellisyyttä minulle. Olen niin onnellinen, että tällä hetkellä Nightwish on oikeasti sellainen, jollainen se kaikista rakkain Nightwish on minulle aina ollut. En uskonut tämän päivän koskaan koittavan, mutta tässähän tätä ollaan.

Vuosi sitten julkaistun Imaginaerumin aikaan olotila oli erittäin positiivinen ja odottava, mutta mikäli joku olisi minulle sanonut silloin, että voit rakastaa Nightwishiä vieläkin enemmän, olisin nauranut hänelle päin naamaa. Puhumattakaan siitä, että hän olisi sanonut minulle, että mikin varressa heiluu laulaja, jota oikeasti voit rispektata lähes yhtä paljon kuin Tarjaa. Olen niin onnellinen.