keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Luukku 14

Nyt liikutaankin sitten sen verran syvissä vesissä, että täällä päässä kuvaruutua kylmät väreet ovat taatut. Yksi yövissyjen ehdottomista lemppareista, jota tuskin voisi edes hehkuttaa tarpeeksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan. Tässä mukana alkaa olla jo onnistuneet runokohdat ja lopun "Remember my child without innocence cross is only iron, hope is only an illusion and the ocean soul - nothing but a name" saa minulle aikaan järjettömän tunnevyöryn ja kylmien aaltojen sarjan. Holopainen on vain nero.

En haluaisi tätä kuulla livenä, sillä en halua sotkea Tarjan loistavaa tulkintaa Aneten kopioinnilla. Ei sillä, etteikö Anette olisi taitava laulaja, mutta Ghost Love Score tuli raiskattua videoiden perusteella melkoisen hyvin, joten toivon etten tätä livenä tule hänen vetämänään kuulemaan. Jotakin pilvilinnoja pitää saada olla!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Riitasointuja? Epävirettä? Ei virheettömyys ole täydellistä. // A.Hyyrynen